KÖYSI KIRISTYY NATIONALISTEJA VAINONNEEN KANSANVIHOLLISEN YMPÄRILLÄ

Virkavapaalla olevaa valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä
saattaa odottaa piakkoin aivan toisenlaiset portit.

Kansallismielisille toisinajattelijolle vankilatuomioita vaativa Yle Watchin vanha tuttu (täällä, täällä, täällä ja täällä), valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen, näyttää uusimman Yle uutisen Valtakunnansyyttäjä Nissistä koskeva esitutkinta valmis, etenee oikeuskanslerille mukaan olevan todella kusessa:

Rikostarkastaja Erkki Rossi keskusrikospoliisista kertoo, että tutkintanimike on koventunut tutkinnan aikana aiemmasta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta nyt epäillyksi virkavelvollisuuden rikkomiseksi.

Törkeästä korruptiosta epäillyn Nissisen tapaus on sikäli ainutlaatuinen, koska Suomen oikeushistoriassa kukaan aiempi valtakunnansyyttäjä ei ole joutunut esitutkinnan kohteeksi. Tässä ei välttämättä ole mitään yllättävää, sillä oli vain ajan kysymys, että paheneva hajoamisen ja rappion aikakausi alkaa näkyä myös virkamiesten toiminnassa. 

Jo se, että monet virkamiehet ja -naiset tunnustavat avoimesti olevansa isänmaanpuolustajien vihollisia ja haluavansa kyykyttää tavallista kansaa, kertoo, että he ovat unohtaneet täysin roolinsa kansan palvelijoina. Nissisen rikostutkinnassa toteutuu sentään jokin eeppinen oikeus, kun nationalistien metsästäjästä on tullut itse metsästetty.  

(Jopa Helsingin Sanomien multikulti-toimittaja Susanna Reinboth ilkkuu Nissistä tuoreessa komenttijutussaan Ylimmän syyttäjän rikosepäily vaarantaa koko viraston uskottavuudelle, koska tämä oli kirjoittanut vuonna 2015 kolumnissaan rehvakkaan itsetutkiskelevasti: ”Meistä jokaiselle tekee hyvää välillä katsoa syvälle peiliin ja pysähtyä arvioimaan omia verkostojamme, niiden toimintaa sekä etenkin henkilökohtaisia vaikuttimiamme.”)

A-STUDIO HARHAUTTAA – EI OLE "PAKOLAISONGELMAA", ON VAIN AFRIKAN VÄESTÖRÄJÄHDYS

Yle TV1, keskiviikko 12.7.2017 klo 21:05, A-studio

Välimeren pakolaishelvetti: pakolaiset hukkuvat - mitä tekee EU? Vieraina erityisedustaja Antti Pentikäinen sekä kansanedustajat Ozan Yanar ja Simon Elo. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Ylen politiikan toimitus ei palvele totuudenjanoista kansaa, koska se tarkastelee jo lähtökohtaisesti ongelmia tietoisen nurinkurisesti ja tendenssimäisesti. Esimerkiksi tämäniltainen A-studio kiinnittää harhaanjohtavasti huomion tiettyyn tunteita nostattavaan seurannaisilmiöön, eikä itse ongelmaan eli Afrikan väestöräjähdykseen. Se puolestaan liittyy koko maailman ekologiseen tasapainoon, kestämättömään luonnon kuormituksen kasvuun ja ilmastonmuutokseen. 

On sietämätöntä jeesustelua edes pohdiskella ääneen keinotekoista ongelmaa, joka olisi helposti ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä. Jos europidivihamielisellä EU-eliitillä olisi poliittista tahtoa, yksikään musta afrikkalainen ei hukkuisi, sillä luvattomia elintasoturisteja sisältäviä laivoja ei edes päästettäisi Euroopan aluevesille. Siinäkin tapauksessa, että laittomasti seilaavat laivat jo lähestyvät Euroopan rannikkoa, ne voitaisiin kansainvälisen lain mukaisesti ohjata takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamiin. Kun tätä käytäntöä harjoitetettaisiin koko ajan ehdottoman kurinalaisesti kuten Australiassa, kutsumattomille onnenonkijoille kävisi hyvin nopeasti selväksi, että heillä ei ole mitään keinoa saapua Eurooppaan. Koska näin ei tehdä, se kertoo petoksellisten EU-komissaarien halusta päästää Eurooppaan niin paljon afrikkalaisia kuin se vain laittomin keinoin ja kuolonuhreista välittämättä on mahdollista.

Se, että A-studion ennakkotiedoissa mainittu näennäisongelman tarkastelu ei luvannut ohjelmalta hyvää, osoitti ohjelman alku vielä häpeämättömämpää politikointia kuin olisi saattanut odottaa. Yleä ahkeraan seuraavien demarieläkeläisten suosikkitoimittaja, liberaali hymypoika Jan Andersson, alkoi suoraa päätä närkästyneenä moralisoida "äärioikeistolaisten" (eurooppalainen Génération Identitaire -liike) hanketta, jossa on vuokrattu merenkulkulaitoksen vanha Suunta-laiva Libyan rannikolle torjumaan Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisveneitä. Tässä hän viittasi Ylen verkkosivulla päivällä julkaistuun uutiseen Entisen suomalaisaluksen uusi elämä – maahanmuuttoa vastustava järjestö aikoo torjua siirtolaisia Välimerellä. 

Toimittaja Andersson totesi yks kantaan, että "peli Välimerellä on kovenemassa, kaikenlaisia toimijoita on nyt liikkeellä", jonka jälkeen hän kysyi studiovieraana olleelta YKn rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäiseltä, että mitä siellä oikein on tapahtumassa. Pentikäinen alkoi laivaan liittyen maalailla itkuhumanistisia kauhukuvia siitä, kuinka nämä "kouluttamattomat" siirtolaisten torjujat aiheuttavat toimillaan hukkumisia ja uhkasi, että tällä on juridisia seurauksia. Näin hän tuli julistaneeksi jo ennalta lailliset Euroopan puolustajat rikollisiksi, ennen kuin yhtäkään torjuntaoperaatiota on edes ehditty tehdä. Andersson heitti lisää vettä myllyyn ja kysyi mitä mieltä Pentikäinen on tällaisesta "äärioikeistolaisesta" projektista, joka "kuulostaa pelottavalta kehitykseltä". Luonnollisesti YK-globalisti tuomitsi koko ajatuksen "ihmishenkien vaarantamisena" ja katsoo sen olevan laitonta harmaan vyöhykkeen toimintaa. 

Vain ideologisesti kieroutuneella liberaalilla on otsaa kääntää kysymys Välimeren laittomasta muukalaisinvaasiosta siten, että merirajoja vapaaehtoisesti puolustavat eurooppalaiset nuoret luokitellaan rikollisiksi, kun taas laittoman siirtolaisuuden salliva EU on oikealla asialla ja maahantunkeutujat oikeutettuja rynnimään Eurooppaan. Tietenkin Pentikäinen otti argumentaatioon mukaan myös pyhät ja ikuiset paperinpalat eli kansainväliset sopimukset. Hänen mukaansa on kyseenalaista, saako EU (tai Suunta-laiva) palauttaa tulijat Libyaan, vaikka tiedetään, että Eurooppaan pyrkivien todelliset lähtömaat ovat Saharan eteläpuolisista turvallisista mutta köyhistä mustista maista.

Seuraavaksi siirryyttin Liisa Haapasen  uutisspottiin, jossa surullisen pianomusiikin säestämänä vedottiin Amnestyn raporttiin, jonka mukaan "pakolaisten" matka kohti Eurooppaa on vaikea ja vaarallinen, ikään me eurooppalaiset toivoisimme peukalot pystyssä, että mahdollisimman moni näistä sankarillisiksi ylistetyistä yrityksistä onnistuisi. Vaikka tänä vuonna Välimerellä on hukkunut 2000 onnenonkijaa, Eurooppaan on tästä huolimatta päässyt ikuiseksi riesaksi ja tulevien etnisten sisällissotien pesämunaksi ainakin 100 000 mustan Afrikan neekeriä, suurin osa toisaiseksi Italiaan. Haapasen miniraportissa mainittiin myös, että Italiassa poliittinen tilanne on kiristynyt sen jälkeen kun maahan saapui Libyasta parissa päivässä yli 10 000 mustaa vapaamatkustajaa. Aivan yksipuolisena vetistelynä juttua ei sentään voi pitää, sillä toimittaja Haapanen mainitisi avustusjärjestöjen aiheuttamat ongelmat, sillä niiden uskotaan ruokkivan salakuljetusbisnestä, kun salakuljettajat luottavat ihmisten tulevan pelastetuiksi ja siksi lähettävät heitä matkaan entistä huonokuntoisemmilla aluksilla. Eräs tällainen pahantekijäjärjestö on tietenkin ruotsalaistaustainen, mediajätti Aftonbladetin tukema Gula Båtarna, jonka rikollisesta luonteesta voi lukea täältä.

Antti Pentikäinen ei pidä tällaisten järjestöjen toimintaa kuitenkaan ongelmallisena, sillä hänen mielestään Välimerellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa (ja tuoda Eurooppaan eikä Libyaan) ne ihmiset, jotka sinne tulevat. Sen verran realisti Pentikäinen kuitenkin oli, että hän tunnustaa pitkäaikaisessa pakolaiskriisissä ihmismäärien olevan niin suuria, että ne synnyttävät väistämättä vakavia poliiittisia kiistoja Euroopan sisällä. Tästä huolimatta hän oli valmis siirtämään ongelmaa eteenpäin ehdottamalla, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR alkaisi hallinnoida "pakolaisten" maailmanlaajuista taakan jakoa, jossa etnisesti sopeutumattomia tulijoita siirrettäisiin käytännössä edelleen vain Eurooppaan mutta tasaisemmin.

Lopuksi aihetta käsiteltiin vielä kahden poliitikon, Vihreiden Ozar Yanarin ja Sininen tulevaisuus -puolueen Simon Elon, pikatentissä. Asetelma oli ennalta-arvattava ja vastaukset myös sen mukaisia. Ulkoeurooppalainen Ozan Yanar suhtautui muukalaisvyöryyn huolettomasti ja löi pöytään kaikki ihmisoikeuskortit, jotta mahdollisimman suuri vieraspopulaatio pääsisi sotkemaan ja syrjäyttämään Euroopan alkuperäispopulaatiot. Sen hän perusteli sen enempää perustelematta vaatimuksella, että Eurooppa ei voi "rakentaa muureja". Sama henki näkyi kun puheeksi tuli tarkat tulijoiden lukumäärät esimerkiksi maamme kiintiöpakolaisten kohdalla. Sen määrän turkkilaistaustainen Yanar haluaa nostaa nykyisestä 750:stä 2 500:an. Vastaavasti rasismin pelossa kieli keskellä suuta vastaillut kosher-konservatiivi Simon Elo yritti verhota massoja nuoleskelevan maahanmuuttovastaisuutensa salakuljetusbisneksen torjumisella. Katsoja luuli nähneensä jo kaiken puolivillaisesta humanismilla vakuuttelusta, kunnes aivan lopussa Andersson kysyi, mitä pahaa on siinä, että tulijat haluavat tulla Eurooppaan. Niin tosiaan, mitä pahaa voisi olla kantaväestön kustannuksella elämisellä ja lopulta sen syrjäyttämisellä eli kansanmurhalla?

Ohjelmassa mainittin ohimennen pari kertaa Afrikan väestönkasvu, mutta sitä ei otettu missään vaiheessa varsinaisen keskustelun aiheeksi. Syy on ilmeinen, sillä sen synnyttämien näkymien pohdiskelu olisi näyttänyt missä mittakaavassa Välimeren hukkumisia ja nykyisen kaltaista rajavuotoa pitäisi ajatella. Tällä hetkellä tiedetään, että Afrikan asukasluku on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut nykyiseen 1,2 miljardiin ja sen arvoidaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä katastrofaaliseen 4,4 miljardiin. Good luck Europe!

Tämä kaikkien tuntema prosessi on ollut jo melko pitkään käynnissä, mutta keskiverto sukankuluttajaa se ei ole kiinnostanut kuin viimeksi 1970-luvulla. Asiantillan syylllisistä ja syystä ei tietenkään halua puhua kukaan, vaikka se onkin suurimmalle osalle päivän selvää. Se ei ole kovin väärin arvioitu kun toteaa, että Ihmislihan ylitsepursuamisesta on kiittäminen lyhytnäköistä humanitarismia, jonka varjolla afrikkalaista populaatiota on kasvatettu keinotekoisesti ruoka-avulla ja lapsikuolleisuuden ehkäisyllä. Toisen maailmanasodan jälkeen Ranskan vallankumouksen perilliset sekä lännessä että idässä ovat nostaneet näin viheliäisimmänkin ihmiselämän sellaiseen arvoon, että sen tieltä ollaan valmiit tuhoamaan koko luonnon elämisen edellytykset. Tämän samaisen hybriksen vallassa ollaan tuhoamassa myös eurooppalainen ihminen ja sivilisaatio, kun pohjoiselle pallonpuoliskolle rahdataan kognitiivisesti haasteellista Afrikan ylijäämäväestöä.

Kun tässä samassa henkisessä liemessa lilluva äärivasemmisto vastusti viiime viikonloppuna Hampurissa "globaalia epäoikeudenmukaisuutta" ja kapitalismia tunnuksella "Wellcome to Hell", he eivät tainneet oikeasti ymmärtää, mistä käsillä olevasta Helvetistä he puhuivat.

CUI BONO? SUURIN OSA POLIITTISESTA KATUVÄKIVALLASTA ÄÄRIVASEMMISTON VASTUULLA

Viime viikonlopun G-20 maiden huippukokous Hampurissa synnytti ennen näkemätöntä poliisiin vastaista väkivaltaa. Katumellakoissa ja mukulakivien heittämisissä loukkaantui lähes viisisataa poliisia, osa vakavasti. Väkivallan päävastuullisia olivat erilaiset äärivasemmiston ryhmät kuten anarkokommunistinen Musta blokki. Ylen monissa mellakoita käsitelleissä uutisijutuissa puhuttiin kuitenkin häveliäästi vain mielenosoittajista ja antikapitalistisista aktivisteista eikä äärivasemmistosta. Tämä käy selväksi myös tapahtumia koskevasta tuoreimmaista Ylen uutisesta Hampurissa mielenosoitukset rauhoittuneet – Yöllä käytettiin vielä vesitykkejä ja kyynelkaasua. 

Väkivaltaisiksi yltyneisiin mielenosoituksiin osallistui myös Suomesta Vasemmistoliiton ja Vihreiden delegaatiot, mutta niitten ei tiedetä toistaiseksi syyllistyneen väkivaltaan, vaikka mukana oli poliittisen väkivallan äärioikeistoa vastaan hyväksyvä vasemmistovaikuttaja Dan Koivulaakso. 

Äärivasemmiston katuväkivallasta on tullut länsimaissa niin arkista ettei samoissa mielenosoituksissa hilluvat vakiintuneiden puolueiden kuten Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat joudu pahemmin selittelemään julkisuudessa niihin osallistumista. Näin pitääkin olla, mikäli delegaation jäsenet eivät itse syyllisty väkivaltaan. Tasapuolisuuden kannalta ongelma on siinä, että assosiaatiolla syyllistäminen on varattu vain kansallismielisille populistipuolueille, sillä ne saavat mediassa väkivaltaisen natsileiman jo siitä, että niiden edustajat sattuvat olemaan samassa valokuvassa äärioikeistolaisten kanssa. Turun Sanomien freelancer-toimittaja Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa kärkevässä kolumnissaan Äärivasemmistoa voi sanoa äärivasemmistoksi, kuinka poliittinen nimittely on suomalaisessa valtamediassa kovin yksipuolista:

Yle kertoi väkivaltaisista mellakoista. Se ei kertonut, että asialla on äärivasemmisto. Kun sekalaiset joukot toiselta laidalta tekevät jotain, se on aina äärioikeisto. Äärivasemmisto, sitähän ei ole olemassakaan.

Tällä kertaa mellakat olivat niin mittavat ja suunnitelmalliset, että monen ison lehden oli pakko myöntää rähinöitsijöiden olleen äärivasemmistolaisia eikä vain "aktivisteja" ja satunnaisia mielenosoittajia. Normaalistihan äärivasemmiston mellakointi käy uutisissa selväksi vain huolellisen lukemisen avulla kuten jutuissa, jotka otsikoidaan tyyliin "Uusnatsien mielenosoitus äityi mellakoinniksi". Otsikon perusteella syntyy käsitys, että kyse olisi mellakoivista natseista, mutta tarkemmassa sisäluvussa selviää, että jälleen kerran "anti"-fasistiset "aktivistit" ovat tapelleet poliisien kanssa, koska poliisi esti äärivasemmistolaisten väkivaltaisen rynnäkön laillista mielenosoitusta vastaan.

Rehellisen uutisoinnin kannalta on edistystä, että edes osa äärioikeistohysterian sumentamasta valtamediasta haluaa tunnistaa myös kaikkein ahkerimmat poliittisen väkivallan käyttäjät heti islamistien jälkeen. Ylen toimituslinjaa vastaan harova Berliiinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tiivistää tämänpäiväisessä Facebook-päivityksessään osuvasti sen, mitä yhteistä on muslimiyhteisöllä ja nykyvasemmistolaisilla:  "Vasemmistolla on vähän samanlainen tilanne väkivaltaisten ääriryhmiensä kanssa kuin muslimeilla väkivaltaisten islamistiensa kanssa".

G-20 ryhmän vastaisissa mielenosoituksissa oli mukana ihan kannatettaviakin teemoja kuten ekologiset kysymykset. Valitettavasti ne hautautuivat valtion subventoimien anarkokommunistien riehumiseen, jonka he taas näkevät olevan pelkästään "yksilöä vapauttavaa" ja siten yleisesti kannatettavaa. Emeritusprofessori Timo Vihavainen yrittää analysoida kirjoituksessaan Kommunikatiivinen toiminta, kuinka yhteiskunnan paapomien äärivasemmistolaisnuorten väkivaltaa voidaan selittää euforisella yksilön vastuun katoamisella:

1960-luvulta muistamme, miten mielenosoituksista ja niiden väkivallasta tuli arvo sinänsä ja sellaisia yritettiin ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saada meillekin. (...) Siihen liittyy kuitenkin ilmeinen vapautumisen kokemus. Elukka ihmisessä riemuitsee saadessaan antaa vastuun pahuudestaan nimettömälle joukolle. ”Joukkosielu” on käsite, joka liittyy tähän ilmiöön ja jossa eräät persoonallisuustyypit löytävät syvimmän itsensä. 

Vihavainen on erityisen huolissaan väkivallan kierteestä, jota juuri äärivasemmisto yrittää provosoida poliittisissa vastustajissaan. Historian tuntien tämä ei ole ollut vasemmistolle erityisen menestyksellinen strategia, koska Vihavainen tietää kertoa, että

On silmiinpistävää, miten suuressa määrin katuväkivalta on keskittynyt nimenomaan vasemmistolaisten tunnusten alle. Mikäli oikeistolaisia väkivallan symboleja kantavia ryhmiä esiintyy, ne ovat selvästi puolustuskannalla ja myös paheksuttuja.  

Tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää laatua. Myös maailmansotien välisenä aikana katuväkivalta oli aluksi voittopuolisesti vasemmistolaista, mutta jossakin vaiheessa osat vaihtuivat.    

Vanha hyvä periaate sanoo, että kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Salliva suhtautuminen väkivaltaan, olkoonpa se minkä merkkistä tahansa, on oire yhteiskunnan henkisestä sairaudesta. Samalla se kertoo kulttuurin taantumisesta kohti eläimellistä tasoa.

Mikäli sivuutamme samppanjasosialistit ja ylemmän keskiluokan punaporvarit, voi tavalliselta alaluokan puna-aktivistilta kysyä, kenen etua hänen väkivaltaisuutensa lopulta palvelee. Ovatko nuo likaisen työn tekijät todellakin ainoita, jotka eivät vielä tiedä, että he toimivat globaalikapitalistien kuten George Sorosin hyödyllisinä idiootteina? Hallitseville globalisteille on erittäin tärkeää, että länsimaisissa yhteiskunnissa luodaan sisäistä eripuraa ihmisten välille, jotta kansallisvaltiot olisivat mahdollisimman epäyhtenäisiä. Kun eripuraan kiihotetut kansalaiset eivät enää tiedosta yhteistä etuaan, kokonaisista valtioista tulee näin helppoja saaliita ylikansallisten banksterien ja globalistien interventioille.

   

                                                  *********************************

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 14:00, (Afrika er det nye sort) Made in Africa  

Osa 3/6. Nairobissa tavataan muotibloggaajaryhmä 2 Many Siblings, joka seuraa Kenian kuuminta uutta taidetta ja kulttuuria. He myös tekevät kierrätysmuodista coolia. (U) HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:24,Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Apinoita ruokkimassa. Kylässä asuu paljon apinoita. Sylvester ja hänen ystävänsä lähtevät metsään leikkimään apinoiden kanssa. Siinä tarvitaan banaaneja. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:30, Taivaallista menoa: Kristityissä on eroja  

Ilkka Turkka kertoo elämästään vasemmistolaisena, pappina ja suomenkielisenä ruotsinkielisessä ympäristössä. Toimittaja: Nina Granvik-Wallgren. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 10.7.2017 klo 22:40, Kotikatsomo: Kuulustelu  

2/2.Toisen maailmansodan Suomessa nuori nainen pidätetään vakoojana. Kuulusteluissa hänet murretaan henkisesti. Jörn Donnerin elokuva Kerttu Nuortevan kohtalosta. N: Minna Haapkylä,Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).


Yle Fem, tiistai 11.7.2017 klo 15:05, Historia: Euroopan juutalaisten tarina  

3/8. Natsien sotakone. Vuonna 1941 Hitlerin hyökkäyskohteena oli Neuvostoliitto. Babi Yarissa 33 000 juutalaista joukkomurhattiin julmasti. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).


Yle TV1, tiistai 11.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Matka Suomen venäläisyyteen päättyy. Juhani Seppänen pohtii Venäjä-suhteemme tulevaisuutta yhdessä historiantutkijan Jukka Korpelan, Venäjä-asiantuntijan Hanna Smithin ja päätoimittajan Eilina Gusatinskyn kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistai 11.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Anna Dahlman 

Ali Jahangiri saa vieraakseen käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlmanin. Dahlman on käsikirjoittanut useita tv-sarjoja, sekä käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjannut Siskonpeti-sarjan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

"VIHAPUHEEN" VARJOLLA TOSIASIOISTA PUHUMINEN HALUTAAN KIELTÄÄ VERKOSSA

Internet on tällä hetkellä ainoa vapaa tiedonvälityksen turvasatama, jossa on voitu ratkaisevasti taistella tosiasioin valtamedian propagandaa vastaan. Muualla se ei onnistu, koska suurin osan perinteisistä massatiedotusvälineistä on ylikansallisten mediatalojen ja yleisradioyhtiöiden omistuksessa. Nämä yhtiöt eivät ole pitkiin aikoihin olleet tavallisten kansalaisten äänitorvia, vaan ne ajavat pääasiassa hallitsevan poliittis-taloudellisen eliitin asiaa, joka on vuosi vuodelta etääntynyt kantaeurooppalaisten ja valkoisten amerikkalaisten eduista. 

Varsinkin EU sekä Englanti ja Saksa ovat etsineet keinoja suitsia Internet. Sensuurin perusteeksi on käytetty erilaisia tekosyitä kuten Englannissa, jossa  19. kesäkuuta sattunut valkoisen brittimiehen onneton yritys surmata muslimeja pakettiautolla antoi pääministeri Theresa Maylle "perusteet" toimille, jotka antavat viranomaisille mahdollisuuden lukea Internetissä yksityisviestejä ja luvan poistaa eliitin ideologioihin kohdistuvan kritiikin leimaamalla se vihapuheeksi ja ekstremismiksi. On selvää, että "terrorismin  vastaiseen kampanjaan" perustuva valvonta ja sensuuri on suunnattu pääasiassa tavallisia eurooppalaisia vastaan, jotka eivät hyväksy nykyistä pakkomonikulttuuria, islamisaatiota ja EU-diktatuuria. Suuret hyväuskoiset massat eivät tätä itseensä kohdistuvaa ilmaisuvapaudenriistoa ymmärrä, vaan sietävät kaiken, koska valtio lupaa turvallisuuden parantumista ja terrorismin kitkemistä.

Kaikkien jyrkintä linjaa on edustanut Saksa, joka hyväksyi hiljattain lain, jossa Internetin palvelunantajia uhataan tähtitieteellisillä sakoilla, elleivät ne poista keskustelupalstoilta vuorokauden kuluessa havaittua totuuspuhetta. Ylen uutisessa Netin vihapuheesta voi tulla Saksassa miljoonasakko kerrotaan, että 

Keskustelusivustoja hallinnoivien yhtiöiden, kuten Facebookin, Twitterin ja Youtuben on poistettava laiton aineisto 24 tunnin kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet asiasta ilmoituksen tai varoituksen. Määräyksen noudattamatta jättäminen voi tuoda enimmillään 50 miljoonan euron sakot.

Käytännössä tämä tarkoittaa länsimaisen oikeuskäsityksen vastaisen ennakkosensuurin hyväksymistä, koska aineistoa vaaditaan poistamaan ilman oikeuden antamaa päätöstä. Se, mikä tulkitaan laittomaksi ei olekaan enää lain ja tuomarien hallinnassa, vaan asiasta päättää vasemmistoliberaalit ilmiantajat ja verkkosivujen mielipidepoliisit, jotka tekevät sensuurivaatimuksensa  globalisti-eliitin suosiman poliittisesti korrektin ideologian perusteella. Suomen kielessä ilmiö tunnetaan nimellä mielivalta. 

Jos joku luulee, että orwellilainen mielipiteen tukahduttaminen koskee vain Eurooppaa, hän erehtyy. Myös sananvapauden ihannemaa Amerikassa ilmenee samankaltainen sensuuri kuin EU:ssa, vaikka Yhdysvaltain korkein oikeus puolustaakin tiukasti sananvapautta. Tämä on mahdollista siksi, koska todellinen sensuuri tapahtuu foorumeilla kuten sosiaalisessa mediassa, jotka ovat yksityisessä omistuksessa eivätkä näin Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäyksen suojeluksessa. Korkeimman oikeuden näyttävillä päätöksillä on saatu paljon julkisuutta, joilla on luotu mielikuvaa että maassa on täydellinen sanavapaus julkisessa elämässä. Tällaisella teatterilla sivuutetaan todellinen sanavapausongelma, joka on vain pahentunut USA:n yksityisissä yliopistoissa (ne parhaat johtavat yliopistot) sekä yksityisissä palveluissa kuten Facebookissa, Twitterissä, Googlessa, Netflixissä ja Amazonissa.

Vahvan perustuslain vuoksi Yhdysvaltain liittovaltio ei voi suoraan vaatia yksityisiä yrityksiä poistamaan poliittisesti kiusuallista materiaalia miljoonasakkojen uhalla, vaan sensuuri on yritysten omalla vastuulla. Erilaisten painostuskampanjoiden ja vaikutusvaltaisten painostusryhmien vuoksi monet liberaaleiksi mielletyt firmat ovat  Amerikassa ryhtyneet "vapaaehtoisiin" verkon puhdistustoimiin. 

Euroopassa tällaiselle ei ole tarvetta, sillä EU on voinut määrätä lain, jossa kaikkia verkossa toimivia palveluntarjoajia velvoitetaan miljoonasakkojen uhalla poistamaan poliittisesti epäkorrektiksi tulkittu aineisto. Käyttämällä tällaisia yrityksiin kohdistuvia puolisalaisia painostuskeinoja EU voi julistaa, ettei se itse harjoita sensuuria ja että teknisestä näkökulmasta Euroopassa vallitsee edelleen sananvapaus, vaikkei sitä käytännössä enää olekaan.

Tällaista kieroutta vastaan voidaan silti taistella. Arvokonservatiivit, kansallismieliset ja sanavapauden puolustajat voivat esittää liberaalien yritysten sivuilla vallitsevia ideologioita kritisoivia kirjoituksia niin valtaisalla joukolla, ettei mikään yhtiö kykene poistamaan niitä teknisesti riittävän nopeasti. Yhtiöt eivät voi myöskään estää kaikkia kirjoittajia, sillä muutoin firmat menisivät konkurssiin. Siinäkin tapauksessa, että sakkoja annettaisin, laki muuttuisi kuolleeksi kirjaimeksi, koska firmat eivät voisi maksaa satojen tuhansien tai jopa miljoonien kirjoittajien 50 miljoonan euron yksittäisiä sakkoja.

                                                               *********************

Yle TV1, tiistai 4.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Ortodoksisuus ja kommunismi eivät ole venäläisiä keksintöjä, mutta Suomessa ne yhdistetään Venäjään. Jaksossa tutustutaan suomalaisen kommunismin historiaan itänaapurin varjossa. Mukana mm. tutkija Hanna Smith. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, tiistai 4.7.2017 klo 20:00, Liftarit 

Itä-Suomi. Kyydin tarjoavat mm. Sulkavan soutuun matkaavat Mohamed ja Ali sekä transshowpainija Jessica Love. Kotona jo odetetaan. Sarja päättyy. Pia Asikaisen liftausmatka suomalaiseen mielenmaisemaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi

Kappas vaan, tällainenkin sarja pyörii Ylessä. Mikä kumma siinä on, että Yle ei kykene tekemään ainuttakaan reality-ohjelmaa ilman että sinne on tungettu väkisin monikulttuuria, kiintiökongoideja ja transsukupuolisia. Olkoon kyse sitten Hula Hula Suomesta tai Liftareista, niin epäsuomalaisen marginaaliväestön esillä pidon tarkoituksena on hieroa tavallisen suomalaisen naamaa itsenäisyyden juhlavuoden häpäisemikseksi. 

Yle TV2, tiistai 4.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Sanna Ukkola 

Ali Jahangiri saa vieraakseen Sanna Ukkolan. Toimittaja on tullut tutuksi Ylen aamu-tv:stä sekä Ylen blogeista. Syksyllä Ukkola nähdään Pressiklubin juontajana. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, tiistai 4.7.2017 klo 14:55 , Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12) 

2/8. Ansa laukeaa. Saksan hyökättyä Puolaan Hitlerin kuolemanpartiot ryhtyivät vainoamaan juutalaisväestöä, joka eristettiin gettoihin. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Yle Fem, tiistai 4.7.2017 klo 19:47, Ajankuvia Tukholmasta  

Ilmasuojia ja mustalaisia. Vuoden 1943 taistelu Stalingradista oli sodan käännekohta. Mustalaisleirissä kuvattiin reportaasi, joka ei aiemmin olisi tullut kyseeseen. Sarja Tukholmasta vuosina 1939-49. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.

SUOMESTA TEHDÄÄN RAUHAAN PAKOTTAJA JA MUSLIMITERRORISMIN MAALITAULU

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist (vas.), Britannian
puolustusministeri Michael Fallon (kesk.) ja Suomen
puolustusministeri Jussi Niinistö (oik.).

Yle uutiset kertoi eilen, että Suomi eli me olemme liittyneet yhdessä Ruotsin kanssa Iso-Britannian vetämään nopean toiminnan joukkoon, joka tunnetaan lyhenteellä JEF (Joint expenditionary force). Tänään tätä muiden maiden asioiden sotkeutumissopimusta kommentoi presidentti Sauli Niinistö Ylen verkkosivujen uutisessa Presidentti Niinistö: Yhteistyö Britannian kanssa ei ole minkäänasteinen turvatakuu.  Niinistön mukaan tärkeintä yhteistyössä on "henkinen yhteys", vaikka tosiasiassa sopimus pitää sisällään vastavuoroisia velvoitteita, jotka hän mainitsee itsekin:

– Se tarkoittaa tietynlaista pienimuotoista yhteistyötä, jossa voidaan koota joukkoja erilaisiin satunnaisiin tilanteisiin, joissa voidaan olla avuksi. Lähinnä [kyseeseen tulee] kriisinhallinta ja myös avun antaminen onnettomuuksissa ja luonnonkatastrofeissa, Niinistö sanoi vieraillessaan Mikkelissä Päämajasymposiumin yhteydessä.

Niinistö näkee sopimuksen olevan lähinnä symbolinen uskollisuudentunnustus Lännelle ja sen "arvoille", kun taas puolustusministeri Jussi Niinistön katsoo, että kriisitilanteessa Britannian johtamat nopean toiminnan joukot tulisivat Suomen avuksi. Näin Suomea oltaisiin kiertoteitse ajamassa Naton yhteyteen ilman kansan antamaa mandaattia. Jalkaa Naton oven väliin on sovitettu jo isäntämaasopimuksessa, jonka allekirjoitti Suomen puolesta 4.9.2014 puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Huomionarvoista Naton kanssa tehdyssä sopimuksessa on muun muassa se, että se avasi maamme satamat ja lentokentät sotilasliiton käyttöön. 

Vaikka liittyminen Britannian vetämään nopean toiminnan joukkoon perustuukin vapaaehtoisuuteen, tarkoittaisi se silti käytännössä sitä, että Suomi sotkeutuu hölmönä maksumiehenä entistä enemmän muiden maiden sisäisiin asioihin. Tämä on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että suomalaisten sotilaiden ainoa legitiimi tehtävä on turvata maamme rajojen loukkaamattomuus. Siksi onkin huolestuttavaa, että puolustusvoimiin ja puolustusministeriöön on viime vuosikymmenen aikana päässyt hiipimään Nato- ja kansainvälisyyskiimaisia henkilöitä, jotka yrittävät väen vängällä ohjata Suomen puolueettomuuspoliittista doktriinia länsimieliseksi. Näköpiirissä on, että talläisilla sopimuksilla meidät sotketaan Nato-sionistien sotilasprojekteihin Lähi-idässä. Tämä jos mikä tuo islamisti-terrorismin Suomeen, koska silloin terroristien ristiretkisyytöksillä olisi jo konkreettistakin näyttöä.

Britannian kanssa allekirjoitettu kansainvälinen sopimus on osa trendiä, jossa poliittinen eliittimme yrittää maanpetoksellisesti tehdä meistä riippuvaisia muusta maailmasta ja globalistien intresseistä. Läntisten homoarvojen puolustamisen nimissä suomalaisten sotilaiden pitäisi nyt mennä sorkkimaan kehitysmaiden ruutitynnyreitä ja levittämään Amerikan tapaan "demokratiaa" suvereeneille kansakunnille. Tällaisessa ajattelussa kansainvälinen yhteistyö näyttäytyy pienen valtapiirin itsetarkoituksellisina puuhasteluna, joka ei palvele mitenkään valtion perustehtäviä ja tarpeita. Tämä asenne personoituu ehkä parhaiten surullisen kuuluisassa Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Torsti Sirénissä, jolle Nato on Suuri pelastaja ("WEST!"), koska se kuulemma turvaa pyhimmistä pyhimmän, Lännen homoarvot.

                                                             ***********************

EU ei osaa muuta kuin listätä byrokratiaa, pohjoisten maiden maksuvelvoitteita ja omaa keskusvaltaansa. Henkisenä Neuvostoliittona se osaa kuitenkin kaikkein parhaiten propagandan, josta todisteena oli tänään pidetetyt Saksan entisen liittokansleri Helmut Kohlin hautajaiset. Ne olivat monessa mielessä ainutlaatuiset eikä vain siksi, että ne olivat EU:n historiassa lajissaan ensimmäiset valtiolliset hautajaiset (ikään kuin EU olisi valtio).

EU:n johto sekä suurten Länsi-Euroopan maiden presidentit ja pääministerit tekivät hautajaisista todellisen spektaakkelin, jossa unionia suitsutettiin kuolleen Kohlin suulla kuin Leonid Brezhnevin hautajaisissa ikuista Neuvostoliittoa ikään. Tähän hypeen tarttui myös Yle uutisessaan Euroopan unioni järjestää kunniakansalaiselleen Helmut Kohlille suuren muistotilaisuuden – Yle näyttää suorana kello 12.

Kaikkien Ylen Kohlista kertovien uutisten narraationa on ollut, että hän oli Euroopan Unionion rakentaja ja vapaan liikkuvuuden puolustaja. Tosiasiassa hän etääntyi viimeisinä elinvuosinaan EU-huumasta ja piti Unionin suosimaa vapaata maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa kohtalokkaana virheenä. Kohl teki pakolaiskriisin osalta viime huhtikuussa jopa yhteislausunnon EU:n fasistiksi nimeämän Unkarin presidentti  Viktor Orbánin kanssa.

Hieman ennen hautajaisia Kohlin poliittinnen käännös näkyi siinä, että hänen leskensä halusi Angela Merkelin siijaan hautajaisten pääpuhujaksi Unkarin presidentin. Toisin kuin Yle, tästä kertoi jopa Helsingin Sanomat jutussaan Helmut Kohlin hautajaisista kehkeytyi kiusallinen draama Saksassa – entisen liittokanslerin leski ei halua puhujaksi Angela Merkeliä vaan EU:n hylkimän Unkarin pääministerin.

Tietysti uutinen oli Hesarin tyylille uskollisena asenteellinen, jota kansalaisvaikuttaja Juhani Huopainen kommentoi (29.6.) sarkastisesti Facebook sivullaan:

Kohlin mielestä Merkel oli syvältä. 
Kohlin mielestä Merkelin EU-politiiikka, missä pidetään euro väkisin pystyssä, mutta solidaarista tulonsiirtoliittovaltiota ei perusteta, oli syvältä. 
Kohlin mielestä siirtolaiskriisi ja Merkelin Welcome oli perseestä, koska työelämässä vaadittavia taitoja vailla ja täysin vieraita kulttuureja edustavien ihmisten maahansaapumisesta ei seuraa kuin ongelmia. 
Kohlin viimeinen poliittinen manööveri oli tapaaminen ja yhteinen lehdistötiedote Orbanin kanssa - tuon EU-johdon inhokin. 
Ja nämä Junckerit ja muut spedet haluavat omia hänen hautajaisensa itselleen, voidakseen sössöttää, miten Kohl oli Saksojen yhdistäjä ja euron isä, ja miten heidän toimintansa on Kohliln linjan jatkumoa ja ainoa vaihtoehto. 
Eikä HS ymmärrä ollenkaan, että mistä kenkä puristaa. HS kirjoittaa kyllä jotain sössöä The Arvopohjasta (eurooppalaiset perusarvot)

Seuraavana päivänä Huopainen rokotti lisää "arvoyhteisöä":

Sun viimeinen toive on, että Orban tulee puhumaan sun hautajaisiin. 
Sun viimeinen toive on, että Merkel ei tule, ja vain kansainväliset huippujohtajat ovat tervetulleita. 
Vanhoilla päivilläs inhoat siirtolaiskriisiä ja Brysselin byrokraatteja. Sit Juncker päättää, että paskat mitään Orbania päästetä puhumaan, Merkel tulee puhumaan ja sun arkun päälle vedetään EU-lippu ja kaikki kertovat SUN monttubileissä, miten hieno mies sä olit ja kuinka heidän linjansa on sun linjasi jatkumista. 
Ne kaappaavat sun kaikki ajatukset ja kertovat, että sä olit niiden puolella. Vaikka et ollut.

YLE UUTISTEN ITSESENSUURI KIELTÄÄ SANOMASTA MITÄÄN KRIITTISTÄ LGBT-VÄESTÄ

Eräs amerikkalainen tuttuni totesi hiljattain, että vielä parikymmentä vuotta sitten ajatus "elä ja anna muiden elää" tuntui järkevältä asenteelta, koska siihen aikaan kasvavien vähemmistöjen mielipideterrori pysyi vielä kohtuuden rajoissa eikä se ollut valtamedian yleisesti hyväksymää. Tänään tuollainen katsontakanta edustaa toivekkaan lapsellista nuorekkuutta, jossa kieltäydytään ymmärtämästä mihin suuntaan sivilisaatiomme on väistämättä ajautumassa. Erityisesti ihmiskunnan länsimainen osa on hälyyttävän nopeasti vajonnut tilaan, jossa se on hylännyt kulttuurimme perusarvot, totuuden, hyvyyden ja kauneuden. Osaltaan tähän itseymmärryksen katoamiseen on vaikuttanut lähes kaikkialla vallitseva sodanjulistus tervejärkisyyttä vastaan, jonka vuoksi Eurooppa on menettämässä identiteettinsä, kansansa, kulttuurinsa ja lopulta maa-alueensa. 

Tämä historiallisesti ainutlaatuisen hyytävä rappio on saanut kasvaa esteettä ja sitä on edesauttanut näennäisen vapaaehtoisesti lukuisat tavalliset länsimaalaiset ihmiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena he ovat vaipuneet kollektiiviseen psykoosiin, joka on sallinut mitä itsestäänselvimpien valheiden muuttua totuudeksi ja kääntää ennen tuntema maailmamme ylösalaisin. Säilyttääkseen järkensä ja kunniallisuuteensa jokaisen totuuden rakastajan täytyy väistämättä kulkea vastavirtaan ja olla ehdottoman suvaitsematon dekadentteja massapyskoosin ilmiöitä vastaan. Mikäli kansalainen tunnustaa olevansa suvaitsevainen lammas, hän on samalla aktiivinen osallistuja prosesissa, joka edistää vielä järjissään olevan maailman tuhoa.

Jonkinlaisten Rooman pitojen äärellä ollaan kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen Yle uutisten verkkosivujen jutussa Roskaestetiikkaa, kauhumeikkejä ja glitterpartoja - queerlesque kapinoi perinteisiä kauneuskäsityksiä vastaan. Sama juttu näytettiin eilen klo 18.00 tv 1:n uutisissa, jossa uutistenlukija Marjo Reini antoi Mankkisen uutispätkän lopuksi hyväksyvän hymynsä. Kyseessä on mediaväen paljon käyttämä temppu, jossa pyritään vaikuttamaan katsojan alitajuntaan antamalla hymyllä piiloviesti, että valtion virallinen uutiskanava kannattaa kyseistä mielettömyyttä. Vastaavasti käänteistä piiloviestintää käytetään silloin kun uutisoidaan populismin ja "äärioikeiston" suosion kasvusta, jolloin uutisjutun päätteeksi uutistenlukijan naamalle revähtää aina tuomitsevan vakavoitunut ilme.

Mankkisen uutisraportin tarkoitus lienee ollut sietämisen rajojen kasvattamisessa ja konservatiivien ärsyttämisessä. Osittain nämä tavoitteet varmaan toteutuivatkin, sillä etelän suurissa kaupungeissa on aina riittävästi uusia hullutuksia seuraavia zombeja ja toisaalta pienissä taajamissa ärsytyskynnys ylittyisi varmaan helpommallakin. Sen sijaan mediakriittiselle katsojalle, asuupa hän sitten Helsingissä tai maaseudulla, degeneraatien provokaatio ei sen enempää kauhistuta kuin herätä moraalista närkästystäkään. Näissä katsojissa se synnyttää korkeintaan tarpeen kulttuurihygieeniseen toimenpiteeseen, jossa Ylen esittelemät patologiset tapaukset ignoroidaan julkisuudesta.  

Ilmiönä Ylen mainostama queerlesque on osa kulttuurissamme vallitsevaa infantiilia narsismia, jossa mikä tahansa huomiohuoraava friikkiys käy kunhan vain julkisuus on taattu. Kaupunkikulttuurissa kilpavarustelu erikoisuudentavoittelussa johtaa helposti perversioiden arkipäiväistymiseen ja julkisuuteen virtaamiseen, joten oli vain ajan kysymys milloin naisiksi pukeutuneet partaiset miestripparit täyttävät verkkokalvomme tv-uutisissa. Tietysti degeneraattien saamalla kritiikittömällä julkisuudella on myös kulttuuria romahdattuva sukupuolipoliittinen agenda, joka tuli selväksi myös Mankkisen jutussa:

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ympärille kehkeytyneen queerlesquen ydinajatuksiin kuuluu, että kuka tahansa voi ja saa olla oma itsensä. Lisäksi seksuaalisuutta ja esimerkiksi sukupuolirooleja halutaan hämärtää ja hämmentää lisää. Tämä näkyy vaikkapa Hasard le Sinin esityksissä, joissa hän tekee itsestään objektin ja intohimojen salaisen kohteen.

Navan alapuolisessa primitiivisessä liejussa kulkemisesta huolimatta osa tästä porukasta tiedostaa kulttuurimarxilaiset tavoitteet, jossa taistellaan "epäioikeudenmukaista" biologiaa ja geneettisestä erinomaisuudesta syntyviä sosiaalisia hierarkioita vastaan. Queerlesque näyttääkin olevan yksi monista poikkevien ja rujojen itsetuntoliikkeistä, joissa omasta vajavuudesta tehdään hyve kuten Fat Pridessä (ylipainoisten ylpeydestä). Näille ihmisille estetiikan taju, normaalius ja erinomaisuus ovat pelkkiä kirosanoja, joista pitää päästä eroon; heidän päämääränään ei ole enempää eikä vähempää kuin eurooppalaisen sivilisaation kulmakivien, totuuden, hyvyyden ja kauneuden, murskaaminen. Tekosyynä tässä tuhotyössä he käyttävät suvaitsevaisuutta (sic!) ja klassisten arvojen  "moraalista tuomittavuutta", koska he ymmärtävät, etteivät he voi saavuttaa niitä joko itsekurin tai luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi:

Queerlesquen tai suomalaisittain queerleskin estetiikkaan kuuluu muun muassa överiksi vedettyä drag-kuvastoa, josta perinteiset kauneusihanteet ovat kaukana. Lady Clapback hakee tyyliinsä vaikutteita muun muassa Chicagosta ja Los Angelesista. – Drag-kulttuurissa oli vuosikausia vallalla pyrkimys virheettömään kauneuteen, ja nyt siihen ollaan ehkä jo vähän kyllästyneitä. Tällainen rajojen rikkominen on lähtöisin USA:sta, ja nyt se on päässyt mukaan myös valtavirta-dragiin.

Illuusioon perustuvaa sateenkaarta palvova LGBT-väki on saanut Pride-viikon ansiosta muutoinkin laajaa huomiota Ylessä viime aikoina. Jopa talous on nostettu esiin kun on haluttu osoittaa, kuinka tärkeitä ja upeita ihmisiä kaupunkilaishomot ovat (((länsimaiset arvot))) sisäistäneelle Suomelle. 

Esa Koivurannan juttua Pinkki raha virtaa Helsingissä, mutta yritykset eivät osaa hyödyntää sitä riittävästi on vaikea pitää objektiivisena tiedonvälityksenä, sen verran paljon sitä rasittaa häpeämätön homoagenda. Jutussa haastatellaan mm. huulipunaa käyttävää Aalto-yliopiston professori Pekka Mattilaa, joka on parisuhteessa RSO:n kapellimestari Hannu Linnun kanssa. Taustansa vuoksi Mattilalla on henkilökohtainen syy vaatia yrityksiä huomiomaan homot markkinoinnissaan. Tietenkin hän on oikeassa siinä, että homojen elämäntyyli suosii paljon suurempaa kulutusta kuin heterojen lapsiperheet:

– He ovat keskimääräistä koulutetumpia ja hyvätuloisempia. Olennaista kuitenkin on, että heillä on enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska perheen tuomia pakollisia velvoitteita ei ole niin monella kuin väestössä keskimäärin, sanoo Mattila.

Homot ovat kuitenkin pieni parin prosentin vähemmistö, joten olisi kummallista, että yhtiöiden markkinointi säädettäisin tuon väestönosan ehdoilla. Vaikka jutussa mainitut Forbes-lehti ja Kansainvälinen talousfoorumi ylistävät seksuaalivähemmistöjen globaalia ostovoimaa, on "homoystävällisen markkinoinnin" taustalla useimmiten homolobbyjen ideologinen painostus, jota noudattamalla jotkut yritykset uskovat saavansa taloudellista lisäarvoa. Vastaavasti johtavat globalistit pitävät tärkeänä, että homojen kulutuskeskeinen elämäntapa leviäisi homohypetyksen seurauksen myös heterojen keskuuteen, koska näin länsimaalaiset luopuisivat entistä useammin lasten teosta. Suunnitelmaan kuuluu, että hedonistisella manipulaatioilla tuotetun lapsivajeen täyttäjiksi Eurooppaan haalitaan Afrikan ylijäämäväestöä.

Yle uutiset esittää jutussaan yksipuolisia perusteluja ja sinä sivussa vaatimuksia, miksi yritysten pitäisi tukea kulttuurimarxilaista ideologiaa. Yhtä hyvin se voisi pöyristyneenä vaatia, että yritysten olisi oman etunsa vuoksi syytä osallistua kommunistien vappumarsseille.


                                                          *************************

Yle Fem, torstai 29.6.2017 klo 19:00, Minun Ruotsini 

2/9. Kun yhteiskunnan resurssit loppuvat, tarttuvat kansalaiset toimeen. Rebecka auttaa yksin Ruotsiin saapuvia pakolaislapsia. Klöverträskissä kyläläiset rakentavat asuntoja nuorille ja vanhuksille. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Aiheina ovat kansanluonne ja maahanmuutto, kun Juhani Seppäsen johdolla jäljitetään venäläistä Suomea saunassa, ruokapöydässä ja kiekkokentällä. Mukana mm. lippueamiraali Georgij Alafuzoff ja näyttelijä Ville Haapasalo. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 21:50, Ulkolinja: Kalliit vieraat - Teure Gäste  (1997) 

Bosnian sotapakolaisten palauttaminen Saksasta takaisin Bosniaan. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, perjantai 30.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Idän eli Venäjän uhka on suomalaisuutta vahvimmin muokanneita ajatuksia. Kuinka aiheellinen pelko on ollut historian valossa? Mukana mm. kenraali Gustav Hägglund ja historioitsija Arto Luukkanen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, perjantai 30.6.2017 klo 22:40, Ali Show: Aki Pyysing 

Ali Jahangiri saa vieraakseen Aki Pyysingin. Suomen tunnetuimpiin pokeriammattilaisiin lukeutuva Pyysing on kauppatieteiden maisteri, joka sekä sijoittaa että pelaa pokeria työkseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, perjantai 30.6.2017 klo 19:00 Maahanmuuttajan paluu 

Sarja alkaa, osa 1/8. Barnabas muutti Eritreasta Suomeen opiskelemaan musiikkia. Kun hän pystyi lopulta palaamaan sodan runtelemaan kotimaahansa, hän perusti sinne musiikkikoulun. Wali Hashi Media Center, 2016. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.