ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.

MUSLIM CALLING – LONTOON VIIMEISIN TERRORI-ISKU

Lontoon eilinen islamistinen terrori-isku tuli tuskin kenellekään yllätyksenä, sillä totesihan Lontoon muslimitaustainen pormestari Sadiq Khan jokin aika sitten Twitterissä, että "terrorihyökkäykset ovat osa normaalia suurikaupungin elämää". Ylen yhdestä monista terrori-iskua koskeneessa uutisessa  Pääministeri May syyttää islamisteja Lontoon terroriteosta – Nämä asiat tiedämme nyt tiedetään kertoa, että kymmenestä kuolleesta kolme oli terroristia, jotka poliisit surmasivat noin kahdeksan minuuttia ensimmäisen hälytyspuhelun jälkeen. 

Viimeisimpien self-made terroristi-iskujen jälkeen näyttää siltä, että islamista on tullut ulkomaalaisille uskonto, jonka avulla väkivaltaan taipuvaiset ja eurooppalaisia vihaavat nuoret miehet voivat oikeuttaa itselleen aggression ja antaa ikään kuin Korkeimman luvan silmittömälle väkivallalle.

Samalla uusin isku kertoo karua kieltä siitä, että ns. pehmeitä kohteita vastaan voi harjoittaa terroria kuka tahansa islamisti, koska se ei vaadi muuta kuin keittiöveitsiä ja auton ajotaitoa. Koska iskujen tekeminen on helppoa, muslimeilla ei tarvitse olla suoria yhteyksiä islamistisiin terroristiryhmiin, vaan paikalliset kaverit voivat tehdä hyökkäyksiä vaikka hetken mielijohteesta. Etenkin suurkaupungeissa kansalaisilla ei ole enää sellaista turvallisuutta kuin takavuosina, jolloin siirtolaisten määrä oli vähäisempi ja globaali islamilainen aggressio länsimaissa tuntematonta.

Viimeisimmän Lontoon iskun tapahduttua länsimaiden media ja poliitikot ovat noudattaneet tuttua rituaalia, jossa toistuvat samat kliseet järkytyksestä, tuomitsemisesta ja elämän jatkumisesta samanlaisena. Iso-Britannian pääministeri Theresa May ei sanonut puheessaan mitään sellaista, mitä ei olisi jo kuultu aiemmin. Vaikka äänensävy oli kovempi kuin ennen, sisältö oli sama, joka käy selväksi Yle radion uutislähetyksen näytteestä:

Mayn mielestä terrorismia ei voi kitkeä pelkästään sotilaallisn toimin vaan ajattelun muutoksella. "Se voitetaan vain kääntämällä mielet pois väkivallasta ja sillä että moniarvoiset brittiläiset arvot tunnustetaan kaikkein vahvimmiksi", hän sanoi. Britannian pääminiseri vaati myös muun muassa internetin valvonnan kiristämistä. 

Lyhyessä lainauksessa pääministeri kiteyttää ne valheet ja toimet, joilla 1960-luvun jälkeinen länsimainen poliittinen eliitti on mahdollistanut nykyisen terrorismin. Yksinkertaisesti sanottuna ongelma ei ole kivikautinen islam, vaan monikultturismi, joka on sallinut muukalaisinvaasion islamilaisista maista. May puhuu moniarvoisista brittiläisistä arvoista kuin ne olisivat aina olleet tuon kansankunnan perustava voima, vaikka on yleisesti tunnettua, että vehkeleivät politiikot alkoivat negridisoida ja islamisoida saarivaltakuntaa vasta 1950-luvun jälkeen. Varsinaisesta monikulttuurista alettiin puhua 1990-luvun puolivälin jälkeen, jolloin työväenpuolueen pääministeri Tony Blair avasi massainvaasion helvetin portin täysin selällään turvatakseen puolueensa kuihtuvan kannatuspohjan. 

Aivan samoin internetin tiukentunut valvonta on seurausta monikulttuurista. Pakotettu diversiteetti lisää automaattisesti etnistä kitkaa paikallisväestön ja uusien kolonialistien välillä, joka sitten purkautuu verkossa. Tosin tähän mennessä kiristynyt verkkovalvonta on kohdistunut eniten vain tavallisiin tyytymättömiin alkuperäisasukkaisiin, sillä valvojilla ei riitä resursseja vieraskielisten islamilaisten internetryhmien valvontaan. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, miten jo nyt erittäin tiukkaa valvontaa voitaisiin kiristää ellei sitten haluta sulkea tavallisilta kansalaisilta koko verkkoa. 

Ainoa todellinen ratkaisu terrorismin loppumiselle olisi kansalaisten kannattama maahanmuuton lopettaminen ja jo täällä olevien sopeutumattomien etnisten ja uskonnollisten ryhmien karkottamienn hyvässä järjestyksessä takaisin kotimaihinsa. Juuri tätä poliittis-taloudellinen nomenklatuura ei kuitenkaan halua tehdä, sillä se on täysin monikultturistisen syövän rampauttama. 

Monikultturismi on syöpä joka ei lopu koskaan. Kuten amerikkalainen bloggaaja Andrea Ostrov Letania on todennut, se kasvaa aina vain suuremmaksi ja suuremmaksi ja vaati yhteiskunnalta aina vain enemmän diversiteettiä kunnes isäntäpopulaatio on kaluttu kuiviin. Fb-sivunsa analyysissa hän kuvaa poliittista korrektiutta mentaaliseksi virukseksi, joka huijaa kansalaisia uskomaan monikultturismin olevan maaginen parannus, vaikka todellisuudessa se on juuri se syöpä jota vastaan pitäisi taistella. Ne, jotka suhtautuvat monikultturismiin välinpitämättömästi ja pitävät sitä vain pienenä harmina eivät ymmärrä, että kyseessä on vaarallinen radikaali ideologia, jonka tarkoitus on kasvattaa vieraspopulaatioita niin kauan kunnes alkuperäisasukkaat on nitistetty voimattomaksi vähemmistöksi. Andrea Ostrov Letanian mukaan on luonnollista, että yhteiskunnassa on vähemmistöjä eivätkä ne ole sinänsä ongelma. Kuitenkin monikultturismissa ei ole kyse humaanista suvaitsevaisuudesta olemassolevia vähemmistöjä kohtaan. Sen radikalismi vaatii koko ajan lisää vähemmistöjä ja muukalaisia, kunnes alkuperäinen väestö on kutistettu vähemmistöksi ja nöyräksi paariaksi.

Koska hallitseva globalistinen eliitti on ehdottoman sitoutunut monikultturismiin, heidän kanssaan ei voi neuvotella edes silloin kun vihamieliset muukalaiset surmaavat sattumanvaraisesti alkuperäisasukkaita. Hei eivät tule hyväksymään mitään prosentuaalisia rajoituksia vähemmistöille. Jos kansakunta on 99-prosenttisesti valkoinen ja halukas hyväksymään monikultturismin siihen asti että valkoisia on 90 prosenttia väestöstä, monikultturistit tulevat tästä huolimatta vaatimaan lisää diversiteettiä. Monikultturistit eivät ole tyytyväisiä edes silloin kun valkoisen enemmistön määrä asettuu 80 prosenttiin. Ikävä kyllä, mitä enemmän monikultturistien kanssa yrittää neuvotella ja tehdä kompromisseja, sitä ilkeämmiksi he tulevat. Heidän radikalisminsa tulee tyydytetyksi vasta sitten, kun alkuperäistä valkoista väestöä on alle 10 prosenttia. 

Siksi kuvitelma, että muslimiterrorismi saataisiin kuriin muilla kuin perustavanlaatuisilla västöpoliittisilla ratkaisulla on pelkkää haihattelua ja petosta. Päinvastoin, terroriskut tulevat lähivuosina vain lisääntymään niin kauan kuin eurooppalaisia hallitseva poliittinen eliitti kannattaa jääräpäisesti monikultturismia eli muukalaisten määrän loputonta kasvattamista.

Euroopalla on silti vielä mahdollisuus selviytyä. Muslimien kärsimätön ja brutaali väkivalta saattaa olla juuri se laukaiseva tekijä, joka synnyttää eurooppalaisen vastarinnan potkimaan ulos sekä kutsumattomat muukalaiset että heitä hyysäävän monikultturistisen eliitin. Jo nyt on käymässä selväksi, että verorahoin tuettu monikulttuuri- ja suvaitsevaisuuskoulutus on menossa täysin hukkaan. Islamististen terrori-iskujen seurauksena yhä suurempi joukko uskaltaa avata silmänsä monikulttuuriselle todellisuudelle ja on valmis tekemään ainoat oikeat johtopäätökset sen suhteen. 

Kapinan kierrettä ja vastakkainasettelua saattaa kiihdyttää kotimaisten vastajihadistien ilmaantuminen terrorismin näyttämölle. Tämä on vain ajan kysymys samoin kuin turvattomuuden lisääntymisestä seuraava kansalaisten omaehtoinen aseistauminen (mikä onkin suotavaa, koska kansalaisiaan suojaamaan kykenemätön Järjestämä haluaa sinun olevan riippuvainen siitä kuten Varg Vikernes kertoo tuoreessa videossaan). Tämä kaikki on seurausta nykyhallinnon haluttomuudesta ratkaista terrorismiongelman juurisyy, jonka vuoksi sen legitimiteetti tulee isku iskun jälkeen entistä kyseenalaisemmaksi.

                                                      ******************************


Yle TV2, maanantai 5.6.2017 klo 00:00, Reggie Yates: Venäjän nuoret  

1/3. Äärioikeisto. Reggie Yates tutustuu ääriliikkeiden toimintaan Venäjällä. Propagandalla on maassa pitkät perinteet, mutta nyt avuksi on otettu sosiaalinen media. Maahanmuuttajat pelkäävät väkivaltaa Moskovan kaduilla. Ohjelma alkaa heti konsertin jälkeen. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärioikeisto ei ole uhka kansalle, koska se tulee kansasta ja puolustaa kansaa. Uhkaavaksi sen kokee vain hallitseva poliittinen hegemonia, joka valtansa säilyttääkseen on valmis vaikka petoksellisiin yhteistyöhän islamilaisen maahamuuttajaväestön kanssa päästämällä sitä lisää maahan ja lupaamalla sille lisää etuisuuksia veronmaksajien selkänahasta.

LUONNOLLISESTA SATEENKAARESTA ON TEHTY LÖYHKÄÄVÄ VIEMÄRI

Se on taas keskikesän homobakkanaalien eli Helsinki Priden (sic) aika. Tällä kertaa se on ihmisoikeusteemaviikon päätapahtuma, mikä kertookin hyvin kuinka homomafia on saanut koplattua sodomian harjoittamisen ihmisoikeuksiin. Eräs kansalaisvaikuttaja kirjoitti tästä sattuvasti:

1980-luvulla amerikkalainen homoliike määritteli viestintästrategiansa. Kyllä se on aika hyvin onnistunut sen viemään läpi. Ei enemmistö ihmisistä mistään sisällöstä välitä. Kun niille sanoo taikasanan ihmisoikeudet, ne kannattavat vaikka tappamista.

Katuorgioiden riemuun yhtyvät myös mediajätit kuten Yle ja Helsingin Sanomat. Vastaavasti sosiaalisessa mediassa moraaliposeeraus on näkynyt sateenkaaren väreillä peittyvillä profiilikuvilla, joista monet ovat huomauttaneet, että niistä n. 90% on naisia.  Sama ilmiö näkyi myös Tahdon-kampanjan ja Obaman presidenttikampanjan aikana, jolloin lähinnä viidakkokuumeiset naiset lisäsivät toiseksi nimekseen Mohammed. Selityksenä netissä toimiville naispuolisten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien (SJW) massahysteeriselle "aktivismille" on esitetty naisten tarvetta todistaa empaattisuuttaan tai sitten heidän sanotaan olevan enemmän yhteiskunnallisia konformisteja kuin miehet.

Heteronaisten kannanotto kiteytyy käsitteessä homoemo, mutta sellaiseksi voi julistautua myös insituutio kuten Helsinki Priden  dionyysiseen irstailuun osallistunut vaaleanpunainen kristillinen ev. lut. kirkkomme. Helsingin piispa Irja Askolan johdolla kirkko julistaa, että homosteluhan se vasta onkin kristinuskon ydintä. Ylen haastatteleman Askolan lausunnoista ei voi päätellä muuta kuin että kristillistä uskoa määrittävä Raamattu on väärässä oleva vihakirja ja vain Askolan kaltaiset kulttuurimarxilaiset myyrät niitä todellisia kristittyjä, joiden sana on Jumalan ilmoitusta vahvempi.

Ei siis mitään uutta auringonlaskun kulttuurin alla, josta pitäisi täällä erityisesti riehaantua. Siksi Yle Watchissa ei olla vähään aikaan kommentoitu viimeisimpiä LGBT-friikkisirkuksen hullutuksia ja alati kasvavia vaatimuksia. Vaikka läheskään kaikkea ei ole sanottu ja argumentoitu, on blogissamme aiemmin käsitelty (mm. 1 täällä, 2 täällä, 3 täällä, 4 täällä, 5 täällä) melko runsaasti oksymoronia nimeltä homoaviolitto ja toisaalla median maanista homorummutusta, jossa kansa hypnotisoidaan uskomaan, että homot ovat suurelta osin ylivertaisen upeita ja ihmeellisiä olentoja. 

Valtamediat kuten Yle eivät käytännössä koskaan ota esille homouden sisäsyntyisiä kipupisteitä ja jos ongelmista puhutaan nekin esitetään ulkoisista syistä johtuviksi. Tämä ulkomaalaiskysymyksestä tutun "vastuullisen tiedottamisen" (so. pimittämisen) lähtökohtana on, että homoissa ja homoseksuaalisuudessa ei itsessään voi koskaan olla mitään vikaa ja jos joku sellaista väittää, hän saa kuulla kulttuurmarxilaisen retoriikan kliseet erilaisista fobioista ja kaappihomoudesta.

Koska homoseksuaalisuuden kritiikki on suljettu pois julkisesta keskustelusta ja valtamedioista, saamme kuulla yksinomaan vain geneettiseen umpikujaan johtavan poikkeavuuden ilosanomaa, Suurta satukertomusta "edistyksen" voitosta "pimeistä voimista. Varsinkin nyt ilo on ylimmällään kun Yhdysvaltojen korkein oikeus on määrännyt, että homoseksuaalit saavat mennä "naimisiin" koko maassa.

Koska päätöksen teki korkein oikeus (Supreme court), ei voittoa voine oikein pitää liberaalien aktivismin ansiona tai kansan antamana mandaattina. Yhdysvaltojen korkein oikeus on ainakin tätä nykyä siitä erikoinen kansan edusmies, ettei se edusta käytännössä kansan enemmistöä, valkoista väestöä, puhumattakaan maan perustaneita anglosakseja (wasp). Niin sanotun vihamielisen eliitin sitkeällä lobbauksella tuomareiksi on ajan myötä hivutettu kaikkia muita kuin valkoisen protestanttienemmistön edustajia: yhdeksästä tuomarista kuusi on katolilaista ja kolme juutalaista. Vielä pahemmaksi tilanteen tekee juryn etninen koostumus: kolme juutalaista, yksi musta, yksi hispaano, yksi italialaisamerikkalainen ja vain kolme vaivoin anglosaksiksi määriteltävää katolilaista. Poliittisesti korkeimman oikeuden enemmistö on vasemmalle eli demokraatteihin päin kallellaan, mikä merkitsee ohjelmallista feminismin ja rajattoman maahanmuuton kannattamista. Tätä taustaa vasten korkeimman oikeuden päätös ei tullut yllätyksenä.

**** **** ****

Poikkeavien seksuaalivähemmistöjen esiinmarssi 2000-luvun valtavirtaan on suoraa jatkumoa 1968-sukupolven luomalle ajan hengelle, jossa henkilökohtainen on poliittista. Samalla sodomiittien nostaminen jalustalle on ollut moraalisesti ja poliittisesti degeneroituneen vasemmiston viimeisiä 60-luvun lopun jälkilöylyjen tuomia Pyrrhoksen voittoja. Sen tuhovoiman voittaa ainoastaan vasemmiston ja markkinaliberaalien yhteisymmärryksessä masinoima monikulttuurinen Baabelin torni, jonka kiittämättömällä uudisväestöllä se leikkauttaa ennen pitkää omat kurkkunsa auki.

Punavihertävä vasemmisto ei ole ainoa joukko, jolle vanhan kestävän maailman tuho on sydämen asia, sillä myös monet klassisen liberalismin kannattajat ovat homoliittojen puolella. Identiteetin tasolla light-vasemmistolaisuuden ja liberalismin raja on tätä nykyä veteen piiretty viiva, jonka vuoksi monet ilmiselvät punakaartilaiset identifioivat imagosyistä itsensä mieluummin liberaaleiksi kuin vasemmistolaisiksi. Joka tapauksessa homokysymyksessä tämä sekalainen identeettipoliittinen seurakunta on ollut tällä vuosituhannella erittäin yhtenäinen.

Perinteisiksi liberaaleiksi esittäytyvien älyllinen ristiriita avioliittokysymyksessä löytyy siitä, että vaatiessaan homojen avioliitolle valtiovallan tunnustusta he tulevat sotineeksi klassisen liberalismin periaatetta vastaan, jossa makuukammarin asiat eivät kuulu valtiolle, jonka vuoksi homouden harjoittaminen poistettiin rikoslainsäädännöstä.  Nyt kun myös "liberaalit" haluavat ajaa kansalaisten enemmistön kurkusta alas vähemmistöjen seksuaalietiikkaa ja vaativat sille vielä valtion erityishyväksyntää, ollaan kaukana siitä mitä klassisen liberalismin neutraaliteetilla käsitetään. Saattaa olla, että ns. liberaalit toimivat vain kulttuurimarxilaisten aseenkantajina ja hyödyllisinä idiootteina kun he haluavat politisoida yksityisinä pidetyt asiat. Saateenkaarilauman keskuudesta löytyy tukuttain väkeä, joiden mukaan yhteiskunnan ei kuulu puuttua yksilön seksuaalipreferensseihin (homojen de-kriminalisointi), mutta silti he vaativat valtiolta virallista tunnustusta vähemmistöjen poikkeavuuksille ja vieläpä niin, että poikkeavien näkökulman pitäisi olla lähtökohtana seksuaalietiikalle myös normaalin heteroenemmistön edustajille.  

Vastaavasti homojen kannalta orwellilainen sanahirviö "tasa-arvoinen avioliitto" on heille vain lisäoptio. Tilanne muistuttaa asevelvollisuusarmeijaa, jonka toiminta lepää miesten uhrivalmiudessa, mutta jonne voi tasa-arvoteatterin vuoksi hakeutua myös naiset vapaaehtoisesti luomaan uraansa.   Aivan samoin kuin armeijan ydintehtähtävänä oleva kansakunnan puolustaminen on miesten varassa, on avioliitossa sen ydinfunktiona toimiva yhteisön biologinen uusintaminen edelleen miehen ja naisen varassa. 

Yhdysvaltainen bloggaaja Andrea Ostrov Letania on pitkillä ja analyyttisillä teksteillään kumonnut monet homomafian vaatimukset. Aivan äskettäin hän kysyi Facebook-seinällään, miksi "tasa-arvoista avioliittoa" vaaditaan vain homoseksuaaleille ja trans-sukupuolisille, mutta ei insestin ja moniavioisuuden harjoittajille. Letanian mukaan kyse ei ole niinkään tasa-arvosta vaan enemmänkin etuoikeuksista ja vallasta, ainakin Yhdysvalloissa. Homoseksuaalien takana kun ovat nimittäin Hollywood, Las Vegas, Wall Street, Kalifornian piilaakso, Itärannikon Ivy League -yliopistot, johtavat lakifirmat jne.  Moniavioisuuden ja insestin harjoittajille tällaista tukea ei löydy, joten kyse on etuoikeutetusta eikä tasa-arvoisesta avioliitosta, vaikka homolobby julistaakin että avioliitto kuuluu kaikille. 

Kyse on siis samankaltaisesta vallasta ja etuoikeudesta, jossa USA tukee israelilaisia eikä palestiinalaisia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Amerikan juutalaiset ovät äärettömän paljon rikkaampia ja vaikutusvaltaisempia kuin Amerikan palestiinalaiset. Ylipäätään tasa-arvo avioliittokysymyksessä on absurdi, sillä lähtökohtaisesti eriarvoisista asioista ei pelkän julistuksen mukaan saada tasa-arvoisia ellei arvokkaampaa alenneta ala-arvoisen tasolle, mikä on Letanian mukaan "tasa-arvoisen avioliiton" päätavoite, jonka vuoksi sitä pitäisikin kutsua "inflatoriseksi avioliitoksi". Hän vertaa sitä laittomien maahantunkeutujien yleiseen armahdukseen, jolloin heistä tulee yhdessä yössä tasa-arvoisia kansalaisia oikeiden kansalaisten kanssa.

Mitä sitten ajatella laajamassa kontekstissa tästä näennäisen pienestä ja tunteita herättävästä kysymyksestä? Monet laumamentaliteetin ylle nousseet viisaat ovat historian saatossa ymmärtäneet, että kaikki se mielipuolisuus mitä tapahtuu ympärillämme johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset todella haluavat asioiden menevän niin kuin ne näyttävät menevän. Juuri tämä on demokratian toimintaperiaate ja lähtökohta. Vaikkei ihmisten pahuudesta puhuttaisikaan teologisessa mielessä niin selvää on, että 'pahuuden' juuri löytyy itsekeskeisyydestä, josta seuraa että enemmistön kannattama poliittinen agenda tähtää kaikkien sosiaalisten standardien poistamiseen sikäli kun ne pyrkivät ohjaamaan tai pakottamaan ihmisen toimimaan toisin, tulevaisuuden tai ikuisuuden perspektiivissä.

Nyrkkisääntönä voi todeta, että massasielut haluavat tuhota kaiken mikä estää heidän halujensa toteutumista, koska he eivät kykene liittymään mihinkään itseään suurempaan, sillä se vaatisi uhrauksia muille kuin itselle. Siksi muinaiset viisaat kuten Aristoteles olivat skeptisiä demokratian suhteen, koska he osasivat nähdä mihin se lopulta johtaa.

"Ei se ole sulta pois, jos...."