EDUSKUNTAVAALITULOS KERTOO YHTEISKUNNALLISEN POLARISAATION JA SIRPALOITUMISEN LISÄÄNTYMISESTÄ

Viime sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien hämmentävät tulokset ovat synnyttäneet monenlaisia analyysejä ja johtopäätöksiä. Valtamediassa suurimmaksi kysymykseksi ovat nousseet vaikeat hallitusneuvottelut, koska suurimmaksi puolueeksi nousseen Sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) voitto jäi äärimmäisen niukaksi. Tarkastuslaskennassa puolue voi vielä päätyä samaan paikkamäärään kuin kakkoseksi ohi Kokoomuksen kiilannut Perussuomalaiset. Jo nyt on varmaa, että jos SDP pystyy Antti Rinteen johdolla kokoamaan hallituksen, siihen ei kuulu Perussuomalaiset "erilaisen arvopohjan" vuoksi.

SDP:n nousu maamme suurimmaksi puolueeksi vuonna 2019 on suomalaisen politiikan mysteeri. Suomalaisten hyväuskoisuutta ja muutospelkoisuutta pitää vain ihmetellä vaalikaudesta toiseen. Toden totta, miksi äänestäjät nostivat ykköspuolueeksi menneisyyttä edustavan SDP:n, jonka sisarpuolueiden menestys muualla Euroopassa on ollut jatkuvassa laskussa? Kyse lienee suurten ikäluokkien (demarieläkeläiset) viimeisestä nostalgisesta leimahduksesta, joka antaisi vielä kerran häivähdyksen 1980-luvun vaurautta ja varmuutta elämään. 

Tosin monien demariäänestäjien usko alkoi viimeisinä vaaliviikkoina horjua ja ennustettu 24 prosentin vaalivoitto kutistui vaivaiseen 17,5 prosentin lukemaan, jolla se ohitti minimaalisella 0.2 prosentin marginaalilla Perussuomalaiset. Näyttää siltä, että demareista vuoti varsinkin vaalipäivänä runsasti ääniä aidoksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi muuntuneeseen Perussuomalaisiin.

Monet pitävät Perussuomalaisten ryntäystä toiseksi suurimmaksi puolueeksi parin vuoden takaisen hajoamisen jälkeen hämmästyttävänä, vaikka kaikki merkit monikulttuurin epäonnistumisesta antoivat odottaa nyt saavutettua äänitulosta. Jos vaalit olisivat olleet pari viikkoa myöhemmin, Persut olisivat olleet todennäköisesti maamme suurin puolue ja rakentamassa hallitusta.

Joka tapauksessa voidaan puhua Jytky kolmosesta, sillä tällä tuloksella tuli yksi lisäpaikka vuoden 2015 jytinään verrattuna. Tämä on tietenkin karvasta kalkkia Perussuomalaiset hajottaneen Timo Soinin, Sampo Terhon ja Simon Elon Siniset tulevaisuus -puoleelle, jonka täydellinen mahalasku on hieno osoitus suomalaisten inhosta pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan.

Perussuomalaiset teki historiaa etenkin Varsinais-Suomessa, jossa se nousi koko vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Ville Tavio sai yli 14 000 ääntä ja kuului koko maassa Top 10 ääniharavien listaan Jussi Halla-ahon ykkössijan ohella. Tavion kanssa samassa ehdokaslistassa numerolla 88 (sic) ollut Vilhelm Junnila tuplasi äänimääränsä ja sai reilut 10 000 ääntä. Helsingissä Perussuomalaisten menestys taas lepäsi pitkälti Jussi Halla-ahon varassa ja hänen Suomen ennätykseen noussut yli 30 000 ääntä veti eduskuntaan kaksi muuta ehdokasta.

Perussuomalaisen menestyksen vastapainona on punavihreän blokin roima suosion kasvu. Vihreiden menestys perustuu koulutetun kansanosan otettua puolueen viime vuosina omakseen. Itseään intellingentisiana pitävä porukka on aina halunnut pitää hajurakoa tavalliseen karvalakkikansaan ja tähän erottautumiseen Vihreät tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Vihreät onkin tyypillinen koulutetun väen ja "älymystön" puolue, koska se ajaa utopistisia ja toteuttamiskelvottomia ideoita, joista realismiin taipuvainen tavallinen kansa ei innostu. 

Vihreitä kannattavien elitismin kääntöpuolena on paradoksaalisesti konformismi, johon korkeasti koulutettu väki on muihin verratuna huomattavasti alttiimpi. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan tuota väkeä marinoitu erilaisten auktoriteettien ohjauksessa lastentarhoista yliopistoihin. Vihreiden konformismia vahvistaa valtamedia, koska valtaosa toimittajista on puoluekannaltaan Vihreitä tai ainakin vasemmistoliittolaisia. Kun koulujärjestelmää ja mediaa hallitsee hegemoninen punavihreys, ei ole ihme että näissä eduskuntavaaleissa valituista vihreistä 85%:ia on naisia (20:stä paikasta 17 naisia). Ylen uutisessa Naisia nousi kansanedustajiksi historiallisen paljon – 85 prosenttia vihreiden edustajista naisia sukupuolinen ylivalta nähdään tietenkin merkkinä "tasa-arvosta".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vihreiden vaalivoiton symboliksi tullut naisylivoima kertoo puolueen degeneroitumisesta poliittisesti korrektiksi feministilaumaksi, jolla ei juuri mitään tekemistä aidon luonnonsuojelun kanssa. Itse itsensä suomalaisasiamieheksi nimittänyt Olavi Koskela kuvasikin aikoinaan vihreiden peruskannattajaa osuvasti: nuori, tyhmä ja vihreä nainen. Ei siis mikään ihme, että järjestelmä tiedotusvälineineen suosii ja ylistää tällaisia konformisteja. Ainoa hyvä puoli nuorten kympin tyttöjen vyöryssa oli profeministimies Touko Aallon ja suomalaisille jatkuvasti haistattaneen kurdi Ozan Yanarin putoamiset eduskunnasta. 

Yleisesti ottaen sukupuolinarsististen feministinaisten invaasio eduskuntaan ei lupaa polittiselle kulttuurille hyvää, koska sen seurauksena hysteerisen tunnepuheen määrä  tulee vain lisääntymään ja mielivaltaisia "vihapuhelakeja" aletaan vaatia entistä ponnekkaammin. On vaikea kuvitella miten sellainen hallitus, jossa on mukana Vihreät ja Vasemmistoliitto kykenisi ajattelemaan kylmän rationaalisesti, mikäli maatamme kohtaisi vastaavanlainen kehitysmaalaisten invaasio kuin vuonna 2015. Todennäköisesti empaattinen tunnepuhe saisi politiikassa sellaisen valta-aseman, ettei valepakolaisaaltoa saataisi pysähtymään millään. 

Hajanainen vaalitulos kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan polarisaation lisääntymisestä. Varsinaista selkeää vaalivoittajaa ei löydy, koska kaikki suuret puolueet jäivät alle 20 prosentin kannatukseen. Tavallaan nämä vaalit kuvastavat ikävällä tavalla yhteiskunnan yleistä pirstaloitumista ja vastakkainasettelua. Kyynisesti ajateltuna punavihreä hallitus saattaisi olla paras hallitusvaihtoehto, sillä sen tuoman kurimuksen jälkeen eksyksissä oleva kansa saattaisi löytää uudelleen yhteisen sävelen.



                                                        ***************************


Viime päivien kovien uutisten kärkeen on kuulunut Pariisin Notre Damen järkyttävä tulipalo. Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuho ei ole jättänyt kylmäksi edes Yleä, jonka uutisessa Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia esitetyt kuvat kertovat symbolisesta Euroopan perikadosta. 

Tarvittiin näin valtava menetys ennen kuin valtamediaa alkoi kiinnostaa maanosamme kirkkojen tillanne. Edelleenkään (((mediaa))) ei kiinnosta laajassa mitassa kirkkoihin kohdistuneet tihutyöt, vaikka Ranskassa on meneillään ennen näkemätön tuhoamiskampanja, jossa on pelkästään viime vuonna vandalisoitu 875 kirkkoa. Koska tekijät ovat melkoisella varmuudella kehitysmaista tulleita muslimeja, tiedotusvälineet ovat "rasismin" pelossa halunneet vaieta ilmiöstä lähes täysin. Sen sijaan jokaikinen muslimien ja juutalaisten pyhiin paikkoihin kohdistunut isku – joista monet ovat sympatian kerjäämisessä tarkoitettuja väärän lipun operaatioita – on raportoitu "vastuullisessa mediassa" tunnontarkasti.

Geopoliittisena bloggaajana tunnettu Markku Siira kiteyttää viimeisimmässä kirjoituksessaan Notre Damen tuho, lännen perikadon enne? ne mietteet, jotka tulipalo synnyttää jokaisessa aidossa eurooppalaisessa:

Ikonisen maamerkin tuhoutuminen on noteerattu maailmanlaajuisesti. Kuitenkin Ranskassa on tuhottu, poltettu ja vandalisoitu kirkkoja jo vuosien ajan, mutta Macronia ja muita Eurafrikan kansojen sulatusuunia rakentavia globalisteja tämä ei ole erityisemmin haitannut. Notre Damen tuhoutuminen symboloi hyvin aikamme antikristillistä henkeä ja länsimaiden aatteellista ja kulttuurista perikatoa.

Pariisin arabimuslimt virnuilevat tyytyväisinä vääräus-
koisten pyhän paikan tuhosta.

PERJANTAI: KUKA TAHANSA VOI JÄÄDÄ SUOMEEN

TV1, perjantaina 14.12.2018 klo 21:10, Perjantai: Kuka saa jäädä Suomeen? 

Kielteinen turvapaikkapäätös murskaa unelmat. Eduskuntaryhmän pj. Simon Elo, opiskelijat Nemat Khalil ja Hasan Khademi ja opettaja Juha Heinonen. Perjantai-dokkari: Miksi en kelpaa Suomelle? HD

Kun Pekka Vahvanen poistui Perjantai-ohjelmasta, ohjelman linja muuttui entistä selkeämmin mulattitoimittaja Sean Ricksin johdolla trendiliberaaliksi marginaalien ylistämiseksi, joka ei ole kaukana Hesarin NYT-liitteen pikkunokkelasta hipsteriryönästä. Varsinkin kun uusi juontaja Rosa Kettumäki vaikuttaa ennalta arvattavine mielipiteineen tyypilliseltä punavihreältä tusinatoimittajalta, joita on maamme mediat pullollaan.

Illan teema ei voisi paremmin kuvata ohjelman vasemmistoliberaalia linjaa. Pääkysymys asetetaan tarkoituksella sellaiseen muotoon, josta etnonationalismia puolustava vastaus tuomitaan jo etukäteen. Koska Ylen ohjelmapolitiikassa kaiken on palveltava monikulttuurin puujamalaa, Perjantaissa kritiikin silmään joutuu näkemys, ettei kuka tahansa 7 miljardista ihmisestä pääsekään Suomen pyöröovesta sisään. 

Tämä on etenkin omaa etnistä etuaan ajavien vieraiden Nemat Khalilin ja Hasan Khademin mielestä suuri rasistinen vääryys, sillä heidän mielestään valkoisilla on velvollisuus elättää kaikki Euroopan rajoille päässeet kehitysmaalaiset. Sen enempää Suomen etua ei ajanut studioon kutsuttu kosherkonservatiivi,  persuäänestäjiään selkään puukottanut Sinisten sionistikristitty Simon Elo – puhumattakaan toisesta poliitikosta, vihreiden Olli-Poika Parviaisesta.

Mitä tulee ohjelman aiheeseen, terveen väestöpolitiikan lähtökohtana ei voi olla muukalaisyksilön henkilökohtaiset toiveet, varsinkin, kun nämä yksilöt muodostavat yhdessä miljardien muuttohaluisten kansanvaelluslauman. 

Kansakunnan säilymisen kannalta on yhdentekevää, ovatko maahantunkeutujat mukavia, rikollisia, älykkäitä, vanhoja tai raiskaajia. Normaalitilanteessa valtion pitää ensisijaisesti ajaa sen luoneen kansan, etniteetin, etua. Koska itsetuhoisessa kulttuurissa asiat ajatellaan nurinkurisesti, todistaa illan Perjantai-ohjelma sanomattomasti, että elämme maassa, jossa valtaeliitti media apunaan puolustaa rotumuukalaisten etua enemmän kuin Yle-veroa maksavien natiivien. 

Maltilliseksi konservatiiviksi kutsuttu tiedetoimittaja Marko Hamilo kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, kuinka harhaanjohtava illan Perjantai-ohjelman kysymys onkaan:

En tiedä, miksi Hasan "ei kelpaa Suomelle", mutta Perjantai voisi kertoa katselijoilleen sen, että käännytys ei uhkaa Hasania siksi, että hän "ei kelpaa" Suomelle, vaan siksi, että viranomaiset eivät katso hänen tarvitsevan kansainvälistä suojelua. Jos suojelun tarve on olemassa, ei tarvitse osoittaa mitään kelpaamistakaan. Sitten kun hän on palannut Afganistaniin, hän toki voi hakea töihin Suomeen, ja sitten katsotaan että kelpaako. 

Ellei, niin syynä voi olla se, ettei hän osaa mitään sellaista, jonka osaajia on meillä jo valmiiksi pilvin pimein. Meillä on jo työttömiä työnhakijoita, jotka osaavat suomea, osa jopa äidinkielenään. Perjantai oli melko siedettävä ennen kuin siinä vaihdettiin toinen juontaja normiyleläiseen. Nyt ihan tavallista propagandaa, jossa sotketaan asioita, kuten tässä.

Samassa keskusteluketjussa eräs kommentoija tarkentaa, että dokumenttipätkässä esiintyvä Hasan Khademi ei edes ole afganistanilainen vaan iranilainen. Yle ei tätä virhettä korjaa, koska Iraniin palauttaminen olisi helpompaa kuin Afganistaniin. Kommentoija viiittaa julkisiin lähteisiin, joiden mukaan Khademilla ei ole mitään siteitä Afganistaniin, koska on syntynyt Iranissa, jonne hänen vanhempansa muuttivat vuosia sitten. Dokumentin toimittaja puhuu Afganististanista vain siksi, että se on maa, jonne palaamisen liberaalit väittävät johtavan "varmaan kuolemaan". 

Toisin kuin Hamilo, Yle Watch tarkastelee Hasan Khademin kaltaisten itsekkäiden toimijoiden maahantuloa kansankokonaisuuden näkökulmasta, unohtamatta ekologiaa. Me näemme, että jokainen ihminen kuuluu aina johonkin kansaan, jolla on oma muista poikkeava kohtalonsa tai tiensä. Siksi esimerkiksi me suomalaiset pienenä ja siten uniikkina globaalina vähemmistönä emme voi jakaa värillisten muukalaisten kanssa geenejämme, rajallista maa-aluettamme, uskoamme, kolulujamme, teknologiaamme, kulttuuriamme, koulutustamme, pyhiä kirjojamme emmekä mitään muutakaan. 

Se, että näin tapahtuu voi olla joko vapaaehtoista tai eri tavoin pakotettua. Kun sekoittuminen tapahtuu vapaaehtoisesti, kyse on rodullisesta itsemurhasta, jos taas pakotettua, kyse on kansanmurhasta. Kansakunta, joka ei varjele omaa erityislaatuaan on tuomittu kuolemaan sukupuuttoon.

                                                        *****************************

TV1, torstaina 13.12.2018, klo 21.10 A-studio: Talk 

Oulun seksuaalirikostutkinta on nostattanut kuohuvan julkisen keskustelun. Miten vastaavat rikokset voitaisiin estää? Vieraina Rikosseuraamuslaitoksen psykologi Nina Nurminen, erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen Pelastakaa Lapset ry:stä, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Mia Poutanen sekä opettaja ja tulkki Jami Homa. Juontajana Tuomas Kerkkänen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Linkki Yle Areenaan.

Torstain A-talkissa oli neljä "asiantuntijaa", joista kaikki olivat naisia. Miksi näin tärkeässä asiassa ei kuunnella miehiä? Vai onko niin, että Ylen mielestä suomalaismiehistä on pitkään jatkuneen maahanmuuton myötä tullut aisankannattajia, joiden pitää seurata kiltisti kun kylän ämmät ratkaisevat ja tuottavat yksinoikeudella muukalaisongelmaa. Ilmeisesti.

Ja entä ne A-talkin ratkaisut? Ainoa todellinen ja toimiva ratkaisu olisi lopettaa maahanmuutto ja poistaa jo täällä ennestään olevat etnisesti sopeutumattomat muukalaiset. 

Ylen Martta-kerho tarjoaa sen sijaan ratkaisuksi "valistusta". Pähkinänkuoressa ajatus on se, että kun kehitysmaalaisille kerrotaan, että raiskaaminen on väärin, he lopettavat himoitsemiensa vaaleiden alaikäisten tyttöjen saalistamisen. Niin kauan kuin kukkahattutädit eivät ymmärrä, että raiskauskulttuurin mahdollistavassa muukalaisinvaasiossa on kyse kulttuurien ja geenipoolien konfliktista, ratkaisut jäävät juuri niin todellisuudesta vieraiksi kuin illan A-talkissa.

A-STUDIO HARHAUTTAA – EI OLE "PAKOLAISONGELMAA", ON VAIN AFRIKAN VÄESTÖRÄJÄHDYS

Yle TV1, keskiviikko 12.7.2017 klo 21:05, A-studio

Välimeren pakolaishelvetti: pakolaiset hukkuvat - mitä tekee EU? Vieraina erityisedustaja Antti Pentikäinen sekä kansanedustajat Ozan Yanar ja Simon Elo. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Ylen politiikan toimitus ei palvele totuudenjanoista kansaa, koska se tarkastelee jo lähtökohtaisesti ongelmia tietoisen nurinkurisesti ja tendenssimäisesti. Esimerkiksi tämäniltainen A-studio kiinnittää harhaanjohtavasti huomion tiettyyn tunteita nostattavaan seurannaisilmiöön, eikä itse ongelmaan eli Afrikan väestöräjähdykseen. Se puolestaan liittyy koko maailman ekologiseen tasapainoon, kestämättömään luonnon kuormituksen kasvuun ja ilmastonmuutokseen. 

On sietämätöntä jeesustelua edes pohdiskella ääneen keinotekoista ongelmaa, joka olisi helposti ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä. Jos europidivihamielisellä EU-eliitillä olisi poliittista tahtoa, yksikään musta afrikkalainen ei hukkuisi, sillä luvattomia elintasoturisteja sisältäviä laivoja ei edes päästettäisi Euroopan aluevesille. Siinäkin tapauksessa, että laittomasti seilaavat laivat jo lähestyvät Euroopan rannikkoa, ne voitaisiin kansainvälisen lain mukaisesti ohjata takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamiin. Kun tätä käytäntöä harjoitetettaisiin koko ajan ehdottoman kurinalaisesti kuten Australiassa, kutsumattomille onnenonkijoille kävisi hyvin nopeasti selväksi, että heillä ei ole mitään keinoa saapua Eurooppaan. Koska näin ei tehdä, se kertoo petoksellisten EU-komissaarien halusta päästää Eurooppaan niin paljon afrikkalaisia kuin se vain laittomin keinoin ja kuolonuhreista välittämättä on mahdollista.

Se, että A-studion ennakkotiedoissa mainittu näennäisongelman tarkastelu ei luvannut ohjelmalta hyvää, osoitti ohjelman alku vielä häpeämättömämpää politikointia kuin olisi saattanut odottaa. Yleä ahkeraan seuraavien demarieläkeläisten suosikkitoimittaja, liberaali hymypoika Jan Andersson, alkoi suoraa päätä närkästyneenä moralisoida "äärioikeistolaisten" (eurooppalainen Génération Identitaire -liike) hanketta, jossa on vuokrattu merenkulkulaitoksen vanha Suunta-laiva Libyan rannikolle torjumaan Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisveneitä. Tässä hän viittasi Ylen verkkosivulla päivällä julkaistuun uutiseen Entisen suomalaisaluksen uusi elämä – maahanmuuttoa vastustava järjestö aikoo torjua siirtolaisia Välimerellä. 

Toimittaja Andersson totesi yks kantaan, että "peli Välimerellä on kovenemassa, kaikenlaisia toimijoita on nyt liikkeellä", jonka jälkeen hän kysyi studiovieraana olleelta YKn rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäiseltä, että mitä siellä oikein on tapahtumassa. Pentikäinen alkoi laivaan liittyen maalailla itkuhumanistisia kauhukuvia siitä, kuinka nämä "kouluttamattomat" siirtolaisten torjujat aiheuttavat toimillaan hukkumisia ja uhkasi, että tällä on juridisia seurauksia. Näin hän tuli julistaneeksi jo ennalta lailliset Euroopan puolustajat rikollisiksi, ennen kuin yhtäkään torjuntaoperaatiota on edes ehditty tehdä. Andersson heitti lisää vettä myllyyn ja kysyi mitä mieltä Pentikäinen on tällaisesta "äärioikeistolaisesta" projektista, joka "kuulostaa pelottavalta kehitykseltä". Luonnollisesti YK-globalisti tuomitsi koko ajatuksen "ihmishenkien vaarantamisena" ja katsoo sen olevan laitonta harmaan vyöhykkeen toimintaa. 

Vain ideologisesti kieroutuneella liberaalilla on otsaa kääntää kysymys Välimeren laittomasta muukalaisinvaasiosta siten, että merirajoja vapaaehtoisesti puolustavat eurooppalaiset nuoret luokitellaan rikollisiksi, kun taas laittoman siirtolaisuuden salliva EU on oikealla asialla ja maahantunkeutujat oikeutettuja rynnimään Eurooppaan. Tietenkin Pentikäinen otti argumentaatioon mukaan myös pyhät ja ikuiset paperinpalat eli kansainväliset sopimukset. Hänen mukaansa on kyseenalaista, saako EU (tai Suunta-laiva) palauttaa tulijat Libyaan, vaikka tiedetään, että Eurooppaan pyrkivien todelliset lähtömaat ovat Saharan eteläpuolisista turvallisista mutta köyhistä mustista maista.

Seuraavaksi siirryyttin Liisa Haapasen  uutisspottiin, jossa surullisen pianomusiikin säestämänä vedottiin Amnestyn raporttiin, jonka mukaan "pakolaisten" matka kohti Eurooppaa on vaikea ja vaarallinen, ikään me eurooppalaiset toivoisimme peukalot pystyssä, että mahdollisimman moni näistä sankarillisiksi ylistetyistä yrityksistä onnistuisi. Vaikka tänä vuonna Välimerellä on hukkunut 2000 onnenonkijaa, Eurooppaan on tästä huolimatta päässyt ikuiseksi riesaksi ja tulevien etnisten sisällissotien pesämunaksi ainakin 100 000 mustan Afrikan neekeriä, suurin osa toisaiseksi Italiaan. Haapasen miniraportissa mainittiin myös, että Italiassa poliittinen tilanne on kiristynyt sen jälkeen kun maahan saapui Libyasta parissa päivässä yli 10 000 mustaa vapaamatkustajaa. Aivan yksipuolisena vetistelynä juttua ei sentään voi pitää, sillä toimittaja Haapanen mainitisi avustusjärjestöjen aiheuttamat ongelmat, sillä niiden uskotaan ruokkivan salakuljetusbisnestä, kun salakuljettajat luottavat ihmisten tulevan pelastetuiksi ja siksi lähettävät heitä matkaan entistä huonokuntoisemmilla aluksilla. Eräs tällainen pahantekijäjärjestö on tietenkin ruotsalaistaustainen, mediajätti Aftonbladetin tukema Gula Båtarna, jonka rikollisesta luonteesta voi lukea täältä.

Antti Pentikäinen ei pidä tällaisten järjestöjen toimintaa kuitenkaan ongelmallisena, sillä hänen mielestään Välimerellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa (ja tuoda Eurooppaan eikä Libyaan) ne ihmiset, jotka sinne tulevat. Sen verran realisti Pentikäinen kuitenkin oli, että hän tunnustaa pitkäaikaisessa pakolaiskriisissä ihmismäärien olevan niin suuria, että ne synnyttävät väistämättä vakavia poliiittisia kiistoja Euroopan sisällä. Tästä huolimatta hän oli valmis siirtämään ongelmaa eteenpäin ehdottamalla, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR alkaisi hallinnoida "pakolaisten" maailmanlaajuista taakan jakoa, jossa etnisesti sopeutumattomia tulijoita siirrettäisiin käytännössä edelleen vain Eurooppaan mutta tasaisemmin.

Lopuksi aihetta käsiteltiin vielä kahden poliitikon, Vihreiden Ozar Yanarin ja Sininen tulevaisuus -puolueen Simon Elon, pikatentissä. Asetelma oli ennalta-arvattava ja vastaukset myös sen mukaisia. Ulkoeurooppalainen Ozan Yanar suhtautui muukalaisvyöryyn huolettomasti ja löi pöytään kaikki ihmisoikeuskortit, jotta mahdollisimman suuri vieraspopulaatio pääsisi sotkemaan ja syrjäyttämään Euroopan alkuperäispopulaatiot. Sen hän perusteli sen enempää perustelematta vaatimuksella, että Eurooppa ei voi "rakentaa muureja". Sama henki näkyi kun puheeksi tuli tarkat tulijoiden lukumäärät esimerkiksi maamme kiintiöpakolaisten kohdalla. Sen määrän turkkilaistaustainen Yanar haluaa nostaa nykyisestä 750:stä 2 500:an. Vastaavasti rasismin pelossa kieli keskellä suuta vastaillut kosher-konservatiivi Simon Elo yritti verhota massoja nuoleskelevan maahanmuuttovastaisuutensa salakuljetusbisneksen torjumisella. Katsoja luuli nähneensä jo kaiken puolivillaisesta humanismilla vakuuttelusta, kunnes aivan lopussa Andersson kysyi, mitä pahaa on siinä, että tulijat haluavat tulla Eurooppaan. Niin tosiaan, mitä pahaa voisi olla kantaväestön kustannuksella elämisellä ja lopulta sen syrjäyttämisellä eli kansanmurhalla?

Ohjelmassa mainittin ohimennen pari kertaa Afrikan väestönkasvu, mutta sitä ei otettu missään vaiheessa varsinaisen keskustelun aiheeksi. Syy on ilmeinen, sillä sen synnyttämien näkymien pohdiskelu olisi näyttänyt missä mittakaavassa Välimeren hukkumisia ja nykyisen kaltaista rajavuotoa pitäisi ajatella. Tällä hetkellä tiedetään, että Afrikan asukasluku on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut nykyiseen 1,2 miljardiin ja sen arvoidaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä katastrofaaliseen 4,4 miljardiin. Good luck Europe!

Tämä kaikkien tuntema prosessi on ollut jo melko pitkään käynnissä, mutta keskiverto sukankuluttajaa se ei ole kiinnostanut kuin viimeksi 1970-luvulla. Asiantillan syylllisistä ja syystä ei tietenkään halua puhua kukaan, vaikka se onkin suurimmalle osalle päivän selvää. Se ei ole kovin väärin arvioitu kun toteaa, että Ihmislihan ylitsepursuamisesta on kiittäminen lyhytnäköistä humanitarismia, jonka varjolla afrikkalaista populaatiota on kasvatettu keinotekoisesti ruoka-avulla ja lapsikuolleisuuden ehkäisyllä. Toisen maailmanasodan jälkeen Ranskan vallankumouksen perilliset sekä lännessä että idässä ovat nostaneet näin viheliäisimmänkin ihmiselämän sellaiseen arvoon, että sen tieltä ollaan valmiit tuhoamaan koko luonnon elämisen edellytykset. Tämän samaisen hybriksen vallassa ollaan tuhoamassa myös eurooppalainen ihminen ja sivilisaatio, kun pohjoiselle pallonpuoliskolle rahdataan kognitiivisesti haasteellista Afrikan ylijäämäväestöä.

Kun tässä samassa henkisessä liemessa lilluva äärivasemmisto vastusti viiime viikonloppuna Hampurissa "globaalia epäoikeudenmukaisuutta" ja kapitalismia tunnuksella "Wellcome to Hell", he eivät tainneet oikeasti ymmärtää, mistä käsillä olevasta Helvetistä he puhuivat.

HÄPEÄLLINEN MUTTA KENTIES VÄLTTÄMÄTÖN NÄYTELMÄ

Timo Soini, kosher-konservatiivi ja petturi.

Ensin pääpuolueet Keskusta ja Kokoomus tekivät petoksen Perussuomalaisten uutta puoluejohtoa kohtaan erottamalla köykäisllä verukkeilla puolueen hallituksesta, vaikka se olisi suostunut noudattamaan valtioneuvoston sovittua ohjelmaa. Petoksen todellinen luonne ja syvyys paljastui tänään, kun Perussuomalaisten ministeriryhmä perusti sionisti Simon Jakob Benjamin Elon johdolla Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän, vaikka Timo Soini oli kesäkuun alussa sanonut, että loikkariryhmän perustaminen olisi ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto. Jussi Halla-aho on aivan oikeassa siinä, että koko puhalluksen pääarkkitehtinä on ollut alusta asti Timo Soini, mutta tämä vetäytyi taktisesti pois loikkaripuolueen valokeilasta antamalla muodollisen vallan uskolliselle sätkynukelleen Simon Elolle. Soinin ura tullaan muistamaan häpeällisestä petoksesta, joka käy ilmi Ylen uutisessa Timo Soini kesäkuun alussa: Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön:

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti vielä kesäkuun 3. päivä blogissaan [Selkärangaton Soini on salaa poistanut päivityksensä! YW huom.] pitävänsä loikkareita luusereina eli häviäjinä.

– Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä, Soini kirjoitti. 

– Pidän loikkareita luusereina. Siksi ajoin hallitusneuvotteluissa läpi niin sanotun seteliselkärankaisten rappiopykälän kumoamisen. Historiallinen vääryys ja Kekkosen ajan politiikan rappiotila joutui tilille ja historian hämärään, Soini kirjoitti.

Niin sanottu hallituskriisi näyttää olevan valmiiksi kirjoitettu näytelmä, josta oli sovittu jo aiemmin mikäli Jussi Halla-ahosta tulee puheenjohtaja. Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä ounastelee samaa eilisessä sanomalehti Etelä-Saimaan haastattelussa:

— Hallituskriisi oli ennalta suunniteltu manööveri siinä tapauksessa, että Halla-aho valitaan puheenjohtajaksi. Sitä ei keksitty tänään. Epäilen tapahtuneen spontaaniutta senkin takia, että pääministeri peruutti jo monta päivää sitten kaikki tapaamisensa keskustellakseen Halla-ahon kanssa. Perussuomalaisten kannalta hallituksen kaataminen on petos. Olemme ainoa puolue, joka on noudattanut hallitusohjelmaa. Muut ovat livenneet siitä milloin minkäkin asian suhteen 

Se, että hallitus jatkaa entisellään persuloikkarien kanssa, paljastaa aihetodisteilla ja puhtaalla päättelyllä mistä tässä sopassa on kyse. Turun Sanomat tiesi kertoa jo 3. kesäkuuta, että hallituksessa on käyty vakavia keskusteluja siitä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän soinilais-terholainen enemmistö muodostaisi oman eduskuntaryhmänsä ja jatkaisi hallituksessa.  Huolimatta valtamedian ja muiden puolueiden tuesta Sampo Terholle, soinilaiskaarti päätti varmistaa asemansa säilymisen siinäkin tapauksessa, että puheenjohtajaksi valittaisiin Jussi Halla-aho. Puoluekokouksessa  pahasti turpaansa saanut valeisänmaallinen soinilaiskaarti olikin tehnyt jo hyvissä ajoin hallituspuolueiden kanssa salaisen sopimuksen, jossa ministeripaikkojen ehtona on sitoutuminen Keskustan ja Kokoomuksen maanpetokselliseen politiikkaan. Sen ytimessä on sukeltaminen syvemmälle EU:n integraatioon, leväperäisen ulkomaalaispolitiikan jatkuminen ja Kokoomukselle tärkeän Sote-huijauksen läpivieminen, jossa puoluetta tukevat terveysalan yritykset pääsevät vapaasti veronmaksajien kukkarolle.

Ihmisluonne on näköjään muuttumaton ja turmelukselle voi altistua myös isänmaallisina pidettyjä poliitikkoja, jotka ovat päässeet maistamaan vallan makeutta. Pahimmat konnat tässä näytelmässä ovat tietenkin Timo Soini ja hänen sylikoiransa Sampo Terho ja Simon Elo. He olivat valmiita loikkaamaan siitäkin huolimatta, että uusi ryhmä ei voi saada enää puoluetukea. Ironista tässä on se, että aikoinaan seteliselkärankaisia loikkareita vastaan suunnattu laki oli juuri Soinin esitys. 

Vaikka Timo Soinia osui nyt omaan nilkkaan, hän on häikäilemättömänä pelurina osannut varmistaa tällaisessakin pelitilanteessa selustansa. Avuksi tulee hänen ja Raimo Vistbackan johtama Perussuomalaisten tukisäätiö. Se perustettiin tarkoituksella puolueesta erilliseksi toimijaksi, mutta tätä ilmiselvää vedätystä on puolueen sisällä arvosteltu ymmärrettävästi ankarasti. Koska tukisäätiö on Vistabackan Turun Sanomille antaman haastattelun mukaan itsenäinen oikeussubjekti, se voi toimia emopuolueesta riippumatta. Tällöin säätiö voisi rahoittaa uutta loikkariryhmää. Täytyy sanoa, että melkoinen chutzpah näiltä sionistisilta kosher-konservatiiveilta!

Perussuomalaisista karkuun lähteneen Uusi vaihtoehto -ryhmän ministerit laskelmoivat, että tulevasta vaalimenestyksestä huolimatta Halla-ahon johtamaa puoluetta ei tultaisi päästämään uuteen hallitukseen, joten he päättelivät, että nyt on viimeinen hetki nauttia hyväpalkkaisista ministerinpesteistä. Ilo saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, sillä Jussi Halla-aho totesi Ylelle, että loikkarien menestys ei perinteisesti tule olemaan kummoinen seuraavissa vaaleissa. Perussuomalaisten jäsenkunnassa on tietenkin petetty olo, josta kertoo Ylen uutinen Perussuomalaiset piirijohtajat ovat hämmentyneitä puolueen kahtiajaosta – "Ei ollut Soinilla malttia". Pahinta satikutia on saanut kuitenkin Sampo Terho, jonka Facebook-sivulla entinen kannattaja purkaa suorasanaisesti pettymystään näin:

Ensin ollaan niin hyvää kaveria Jussin kanssa, asiakysymyksistä samoilla linjoilla ja esitetään niin nuivaa että... Jussin valinnan jälkeen onnitellaan twitterissä ja sanotaan kuinka tästä mennään yhdessä eteenpäin... ja sitten puukotetaan selkään. Oksettavaa touhua. Millainen mies oikein käyttäytyy noin? Kaikkein pahin petturi loikkareista olit juuri sinä.

Seteliselkärankaisten uuteen ryhmään liittyneet kansanedustajat taas kuvittelevat, että he petturiviitan kantajina voisivat seuraavissa vaaleissa päästä uudelleen eduskuntaan, koska hallituksessa oleminen toisi heillekin näkyvyyttä. Tämä on virhearvio, jonka todistaa jo puoluekentän ja maahanmuuttokriittisen äänestäjäkunnan tuki Halla-ahon johtamalle Perussuomalaiset puolueelle. Kuten muuallakin Euroopassa maahanmuuton kasvun tuomat ongelmat lisäävät väistämättä kansallismielisten puolueiden suosiota. Isänmaan tulevaisuudesta kiinnostuneita ei todellakaan houkuta äänestää petoksellisia soinilaisia, jotka nykyhallituksen kahtena ensimmäisenä vuotena osoittivat olevansa maahanmuuttokysymyksessä impotentteja ja Kepu-Kokoomuksen vietävissä. Tämä kaikki mahous vain siksi, että se on ollut edullista laiskan pullean Soinin omille valtapyyteille. Tämän hallituspetoksen seurauksena Uusi vaihtohto -ryhmän kansanedustajien poliittinen ura tulee päättymään kuin seinään seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Suomen kansan periviholliset, media ja punavihreät, ovat olleet hämmentyneestä ilosta sekaisin, sillä heidän manaamansa Perussuomalaisten hajoaminen tapahtui vihdoinkin. Heidän ilonsa on kuitenkin lyhytaikaista, koska maahanmuuttovastaisuus ei ole kansasta mihinkään hävinnyt, vaikka Vihreiden khmerien Ville Niinistö näyttää sellaista toiveajattelevan:

– En usko, että Halla-ahon perussuomalaisten linja on suomalaisten enemmistön näkemys siitä, mitä Suomessa pitää tehdä. En usko että enemmistö haluaisi alkaa murtaa Suomen kaksikielisyyttä, tai että suomalaiset pitäisi panna toinen toistaan vastaan.

Fakta on että yli 60 prosenttia suomalaisista ei ottaisi lisää maahanmuuttajia. Toisaalla sisäministeriön Vaasan yliopistolla teettämä tuore mielipidetutkimus kertoo, että

Vastaajista 76 prosenttia oli ”eri mieltä” tai ”vahvasti eri mieltä” väitteestä, että kielteisen päätöksen saaneella turvapaikanhakijalla on oikeus jäädä oleskelemaan Suomeen. Sen sijaan 78 prosenttia [vastustajia vain 6%] vastaajista oli samaa tai vahvasti samaa mieltä siitä, että viranomaisten tulee palauttaa ne kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, jotka eivät poistu maasta vapaaehtoisesti.

Muukalaisinvaasion kärjistyessä ja terrorismin rantautuessa myös tänne nuo luvut kasvavat tuosta vielä reippaasti. Koska porvaripuolueet, soinilaispetturit ja mädätystä kiihdyttävät punavihreät eivät tee haittamaahanmuutolle mitään, alkavat kansalaiset etsiä ensin ratkaisua sellaisesta eduskuntapuolueesta, joka on valmis puolustamaan kansan olemassaoloa ja sen turvallisuutta. Mikäli tilanteeseen ei edellenkäään saada muutosta alkaa liikehdintä kaduilla.

Suomalaisvihamieliset samppanjasosialistit voivat nyt poksautella pullojaan, mutta monikulttuurin nahoissaan tunteva kansan enemmistö ei tule jatkossakaan antautuamaan petturieliitin teuraslampaiksi. Osat voivat vaihtua ja silloin kansanviholliset voivat miettiä mitä tulikaan tehtyä ja sanottua.

                                                       ******************************

Yle TV1 Tiistai 13.6. klo 21:00, A-studio 


A-studio jatkaa hallituskriisin käsittelyä. Studiossa mm. perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja Uusi vaihtoehto ryhmän jäseniä. Juontajana Annika Damström. #yleastudio.

Yle uutiset kertoo kohtaamisesta jutussa A-Studio: Jussi Halla-aho illan erikoislähetyksessä.

Linkki Yle Areenaan.

Koko kevään on ollut näyttöä siitä, että Perussuomalaisten entinen puoluejohto on hylännyt jäsenhakemuksia vain siksi, että hakijoilla on ollut Halla-ahoa tukevia näkemyksiä. Hylkäämisten ilmeinen tarkoitus oli varmistaa, että puoluekokoukseen tulee mahdollisimman vähän Halla-ahon tukijoita. Kyse oli siis soinilaisten junttapolitiikasta, mutta Simon Elo käänsi A-studiossa valheellisesti koko asetelman päälaelleen viittaamalla Ilta-Sanomien poliittisesti motivoituneeseen likasankojournalismiin. Silmiään räpsäyttämättä hän väitti, että Halla-ahon kannattajat junttasivat, koska puheenjohtajakisan lopputulos sattui olemaan heille epämieluisa!

Toinen Perussuomalaisten ryhmästä loikannut hylkiö, Tiina Elovaara, jonka oikea paikka olisi Vihreät tai Vasemmistoliitto, alkoi sönköttää täysin epäolennaista tunnepuhetta Suomen Sisusta, Hommasta ja natsitervehdyksistä, jotka eivät liittyneet mitenkään Halla-ahon valintaan. Hänen läpinäkyvän kömpelöä Guilt by Association -retorikkaa olisi voinut odottaa Vasemmistoliiton Li Anderssonilta eikä kansallismielisenä esiintyvältä kansanedustajalta. Sekä Elovaara että Elo yrittivät luoda mielikuvaa, että uusnatsit olisivat kaapanneet Perussuomalaiset. Tämä on se naurettavan epäuskottava narratiivi, jonka he esittävät oman suhmurointinsa meriselityksenä ja on todennäköistä, että myös median ottaa sen mielellään vastaan.

Lopuksi studioon kutsuttiin Simon Jakob Benjamin Elon sionistiystävät Kokoomuksen Ben Zyskowicz ja Keskustan ikityrkky Antti Kaikkonen. Tuo vehkeilevä valtarinki näytti tulevan keskenään hyvin toimeen, sillä jo heti alussa Antti Kaikkonen kehräsi tyytyväisyyttään kiittämällä Perussuomalaisista liuenneiden halpamaista temppua "rohkeaksi vedoksi". Vastavuoroisesti Simon Elo julisti ryhmänsä puna-Kokoomuksen aisankannattajaksi puhumalla liturgisesti "rasismin" nollatoleranssista ja ihmisarvoista jne. Kammottavan myötähävettävää matelua.

Ohjelman ainoa avoimin kortein esiintynyt poliitikko oli alussa nähty Jussi Halla-aho, joka perusteli näkemyksensä johdonmukaisesti ja rauhallisesti. Jopa kunnioitettavan rauhallisesti, sillä harva isänmaataan rakastava poliitikko istuisi tuollaisen vehkeiljäporukan kanssa samaan pöytään.


Yle TV2, tiistai 13.6.2017 klo 23:40, Ali Show: Matti Rönkä 

Ali Jahangiri saa vieraakseen toimittaja Matti Röngän. Uutisankkurina tunnettu Rönkä on niittänyt mainetta myös dekkaristina, ja hänen yhdeksäs romaaninsa Eino julkaistiin vuonna 2015. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Studiossa kaksi pahamaineista satusetää.

RUBEN STILLERIN ETNISET PAKKOMIELTEET

Yleverolla saa mm. kuulla Stillerin vittuilua suomalaisille.

Yle TV1, 11.12.205 klo 20:00,  Pressiklubi 

Miten varmistetaan, ettei Suomeen halua kukaan? Keskustelemassa Li Andersson, Simon Elo ja Jouni Tervo.

Linkki Yle Areenaan.

Juutalaisen toimittaja Ruben Stillerin pakkomielteet ovat tyypillisiä juutalaisia pakkomielteitä, jotka liittyvät identiteettiin ja etnisyyteen. Kuten kaikkialla näkyvä empiirinen aineisto todistaa, länsimaissa toimivat vaikutusvaltaiset juutalaiset eivät ole esimerkiksi talouden tuotannossa kiinnostuneita fyysisestä teollisuudesta kuten elektroniikan valmistuksesta, vaan tajuntateollisuudesta, jossa hyvää bisnestäkin tärkeämmäksi nousee massojen tietoisuuden hallinta. Mediajuutalaisten indoktrinaatio on sionismin peilikuva; se mikä on hyvää juutalaisille, ei voi olla etnisessä nollasummapelissä hyvää Euroopan valkoisille kansoille. Siksi monet juutalaistoimittajat esittävät jatkuvasti näkemyksiä, joissa kiistetään kansa, kansallinen itsenäisyys ja normaalin seksuaalisuuden pohjalle rakentuva lapsirikas perhe, yhteiskunnan alkusolu. 

Lähes jokaisessa Stillerin Pressiklubi-ohjelmassa käsitellään väheksyvään sävyyn kansan olemassaololle keskeisiä peruskysymyksiä kuten populaation rakennetta ja seksuaalipolitiikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvaa puhetta maahanmuuton ja seksuaalivähemmistöjen puolesta. Stilleriläisen indoktrinaation avainkäsite on tietenkin suvaitsevaisuus ja siitä johdettu valkoinen syyllisyys, jossa etenkin suomalainen mies "todistetaan" kerta toisensa jälkeen kelvottomaksi.

Propagandan perille menoa helpottaa tietenkin sopivasti valitut studiovieraat, jotka viime kädessä tukevat Stillerin agendaa. Mitään aitoa, vallitsevan hegemoniaa kyseenalaistavaa arvokeskustelua ei voi edes syntyä, kun demari-sionisti kutsuu aina studioon Systeemin poliittista korrektiutta vaalivia kuluneita naamoja kuten Kaarina Hazardin ja Maria Petterssonin. Samaa vihervasemmiston tantoista koostuvaa väkeä Stiller kierrättää vielä voimallisemmin Yle Radio Suomen Pyöreässä pöydässä (ent. Taustapeili) -ohjelmassa.

Harvassa ovat ne Pressiklubin jaksot, jossa puhuttaisiin vaikkapa taloudesta ja ulkopolitiikasta. Tällä kertaa Ruben kauhisteli sitä, kuinka hallituksen uusilla toimilla pyritään ehkäisemään maamme vetovoimaa turvapaikkaturistien kohdalla. Heti ohjelman alussa kävi selväksi, että Stilleriä on korvennut turvapaikkaturistien viime aikoina täysin omasta syystä hankkima kielteinen julkisuus mediassa. Tätä kielteisyyttä piti sitten kompensoida kliseisellä han-suomalaiset virheargumenttilla korostamalla, että onhan Suomessakin terroristeja viittaamalla muutamiin vastaanottokeskusten tuhopolttoyrityksiin: "Sinivalkoinen terrorismi [sic] on uusi normaali". Kaikkitietävän lukiolaistytön itsevarmuudella esiintyvä politiikan diletantti Li Andersson tarttui riemuiten tähän Stillerin tarjoamaan makupalaan ja taas saatiin kuulla täyslaidallinen vainoharhaista puhetta, kuinka media on muka välinpitämätön näistä asioista ja ennen kaikkea siitä, että "äärioikeistolainen" kabaali sen kuin paisuu valtaviin mittoihin ja uhkaa "arjen turvallisuutta" toisin kuin pikkukaupungeissa mellastavat kiimaiset partalapset. Kansallismielisten "edustajaksi" oli valittu aiemminkin Stillerin ohjelmissa esiintynyt sionisti Simon Elo, joka hyvänä väittelijänä osasi torpata suurimman osan Anderssonin mielettömyyksistä.

Stillerin ottaessa puheeksi itsenäisyyspäivän Helsingin tapahtumat, hän valehteli täysin chutzpah, kun hän väitti että äärioikeisto sekä äärivasemmisto olisivat hyökkäilleet toistensa kimppuun, vaikka pelkästään valtamedian varassa olevatkin tietävät, että ainoastaan anarkistit hyökkäsivät ja riehuivat. Sitten Stiller esitti Elolle ja Anderssonille lapsellisen kysymyksen, kumpi on vaarallisempi, äärioikeisto vai äärivasemmisto. Oikeistoliberaali Elo yritti tilastollisen vasemmistoterrorin esittelyn jatkoksi olla nokkela ja sijoitti kansallissosialistit äärivasemmistoon, mikä sai demari-Rubenin alaleuan väpättämään. Luonnollisesti myös Li Andersson oli pöyristynyt, vaikka mitään syytä reaktioon ei ollut, sillä kaikki studioissa olleet olivat väärässä. Kansallissosialismi on sekä oikeistolainen että vasemmistolainen järjestelmä, joten sen sijoittaminen puhtaasti jompaan kumpaan kategoriaan on lähtökohtaisesti virheellinen oletus tai sitten vain retorinen temppu.

Ohjelman lopun Moraalinvartija-osiossa Stiller nälvi tuttuun tapaansa ei vain "äärioikeistolaisia" vaan ennen kaikkea tavallisia suomalaisia. Äärioikeisto on kuulemma taas omimassa Suomen lippua (mitä symboleja kansallismielisten sitten pitäisi käyttää ellei kansallisia tunnuksia?), joten enemmistönä olevien tylsien suomalaismoukkien pitäisi alkaa heiluttaa kansallistunnuksena harmaata lippua, koska tämä on niin harmaa ja paska maa jo ilmastonkin puolesta. Kuka sanoisi jotain samantapaista juutalaisista ja Israelista maan suurimmalla tv-kanavalla parhaaseen katseluaikaan?

Yle TV1, 11.12.2015 klo 21:05, A-studio 

Turvapaikanhakijat töihin! Studiossa Startup Refugees -perustaja Riku Rantala, yrittäjä Abdi Osman, turvapaikanhakija Edris Bayan Shenwarai ja kansanedustaja Leena Meri (ps). #yleastudio HD


A-Studiossa oli taas 2-1 asetelma muukalaistamisagendan puolesta, kun vielä jäljellä olevia työpaikkoja muukalaisille tarjoavat Riku Rantala ja Abdi Osman väittelevät yhden maltillisen persunaisen kanssa. 

YLE PROMOTOI TAAS ROSENBERGIA, NYT VUOROSSA PRESSIKLUBI.

TV 1, 26.9.2014, klo 20.00, Pressiklubi 

Onko fasismi nousussa ja jos on, mitä se fasismi tarkoittaa? Debatissa kohtaavat Tiina Rosenberg ja Simon Elo.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Olipa taas Ylen tuubaa kerrakseen: juutalainen demari Stiller keskustelee maolaisfeministi Rosenbergin ja kosher-konservatiivi Elon kanssa fasismista. Stiller on kyllä ovela näissä vierasvalinnoissaan, varsinkin kun pääsee puhumaan toiseksi mieluisimmasta teemastaan. Se ensimmäinen on tietenkin etno-suomalaisten rasismi.

Puhtaan journalistisesta näkökulmasta vierasvalinnat ihmetyttivät, sillä jos kerran halutaan puhua avoimesti fasismista, niin miksi studioon ei sitten tuotu oikeaa fascistia puolustamaan aatetta. Tällä kertaa Pressiklubi oli sentään pohtinut fasismin käsitettä hieman syvemmin ja ohjelman puolivälissä esitettiin oikeaan osunut klippi, jossa tuotiin esille se, että nykykielessä fasismin sisältö on tyhjä. Blanko-sanana sillä voidaan leimata kuka ja mikä tahansa, joka tekee käsitteestä viime kädessä täysin merkityksettömän. Tästä ilmeisestä mutta aiemmin mediassa ääneen lausumattomasta itsestäänselvyydestä pisteet Stillerin ohjelmatiimille.

Yle Watchille Persujen nuorisojohtajan vesitetty kansallismielisyys ja Israelin nuoleskelu on turhan hapokasta tavaraa, mutta Elon kunniaksi on silti sanottava, että hän osasi ohjelmassa esittää asiansa selkeästi eikä perääntynyt anteeksipyydellen Rosenbergin vääntäessä fasismi-ruuvia. Esimerkiksi Elo tyrmäsi terävästi Rosenbergin utopistiset valhekuvat Ruotsin monikulttuurisesta onnelasta, mikä sai feministin näyttämään todellisuudesta vieraantuneelta haaveilijalta. 

Suurin argumentatiivinen moka tapahtu ohjelman alussa kun Elo yritti kiermulla ulos Rosenbergin kirjan havainnosta, että perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien ideologioissa on paljon samaa. Jos kerran Elon mielestä Ruotsidemokraatit eivät ole pahoja fasisteja niin miksi heistä pitää sitten niin kiihkeästi irtisanoutua? Vain sen vuoksiko, että arvoliberaali media kutsuu puoluetta fasistiseksi? Elolla olisi kerrankin ollut mahdollisuus kyseenalaistaa ja haastaa median ylläpitämä fasismidiskurssi, mutta sitä hän ei jostain syystä kyennyt tekemään.

Toinen Elon nukahdus sattui siinä kohtaa, kun Rosenberg valehteli naama peruslukemilla, että Ruotsi on parempi maa kuin Suomi, "koska siellä on avoimempi keskustelukulttuuri". Asiahan on täsmälleen päin vastoin, sillä länsinaapurissa esimerkiksi keskustelu maahanmuuton järkeyvyydestä, afrikkalaistaustaisten epideemisestä joukkoraiskaus-ilmiöstä ja feminismin valtio-totalitarismista on tukahdutettu julkisuudessa täysin.

Viime viikkoina näkyvästi mediassa olleen Tiina Rosenbergin kuva tarkentui ohjelman ansiosta huomattavasti. Rosenberg ei olekaan kuka tahansa itkuun purskahtava hysteerinen femakko à la Umayya Abu-Hanna, vaan hänen habituksensa, kylmäilmeisyytensä ja häkeltymätön rauhallisuutensa toi mieleen tuimailmeisen arjalaisen keskitysleirin vartijan tai Stasin virkailijan. Katsojan kannalta tämä havainto näyttäytyikin paradoksina, sillä Rosenberg tunnetaan naisena, joka sättii karikatyyristä olkkiukko-fasismia, mutta jonka omasta olemuksesta huokuu täsmälleen samanlainen stereotyyppinen fasistihahmo, jonka viholliseksi hän julistautuu. Rosenbergista onkin kovaa vauhtia tulossa aikamme Pekka Siitoin, joka on yhtä hyödyllinen feminismille kuin Siitoin oli nationalismille.

On vaikea arvuutella mitä ohjelmatekijät halusivat tällä ohjelmalla saavuttaa. Näiden kahden poliittisen vihollisen rintamalinjat ovat niin syvällä, ettei niitä saa peitettyä umpeen pelkällä keskustelulla. Päinvastoin, tällaiset ohihuutelut vain syventävät ideologista railoa mikä ei sinänä ole olleenkaan huono asia. Aidalla istujia suvaitaan entistä vähemmän ja ihmisten on viimein valittava puolensa. Saattaa olla, että ohjelman ansiosta monet epäröivät hyppäsivät enemmän Elon puolelle kuin Rosenbergin. Siitä kiitos Ylelle.


PS. Juhani Kahelin 27.9.2014 Henry Laasasen blogin kommenttiosastolla:

Henry Laasasella on kiintoisa väite: "Rosenbergin puheessa ei ole juuri mitään realismia, logiikkaa, tieteellisyyttä ... Rosenberg on pelkkää pintaa". Tieteellisyyden kiistämisen tekee kiintoisaksi se että kyseessä on suomalaisen yliopiston rehtori. Yliopiston rehtorilta puuttuu tieteellisyys ja logiikka, sanoo Laasanen. Mitä tästä päättelemme?  Ketkä valitsivat Tiina Rosenbergin yliopiston rehtoriksi? Valinnan teki taideyliopiston hallitus. Jokunen nimi hallituksessa on voinut nimityksen jälkeen vaihtua, mutta tässä he ovat:

Professori Saku Mantere (pj) 
KT  Sirkka Hämäläinen-Lindfors (vpj)
Professori Tarja Pitkänen-Walter (KuvA)
Professori Erik T. Tawaststjerna (SibA)
Suunnittelija Ann-Charlotte Karlsson (TeaK)
Erikoissuunnittelija Tuomo Lukkarinen (SibA)
Opiskelija Jussi Rauvola (SibA)
Opiskelija Virpi Viljanmaa (KuvA)
FT Marja Sakari M.A.
Virve Sutinen  Hallituksen puheenjohtaja
Saku Mantere on Professor of Management and Organization, Hanken Business School   

Samainen Saku Mantere on myös Libera-säätiön hallituksen jäsen Björn Wahlroosin, Matti Vuorian, Elina Lepomäen, Anne Bernerin ja Paul Lillrankin ohella. Suomen taivaanlahjat ja tieteelliset piirit ovat löytäneet toisensa. He operoivat Suomen "tiedemailmaa". Arvostammeko tiedettä?

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1