YLE KANSALLISVIHAMIELISEN EU:N ÄÄNITORVENA

EU ja Yle toivovat, että unkarinjuutalainen George Soros
saisi määrätä Unkarille rappioliberaalin opetuspolitiikan.

Yle uutisten EU-liittovaltio- ja monikulttuurilinjaa nöyrästi seuraava kympin tyttö, toimittaja Marjo Näkki, kirjoittaa tuomitsevasti Unkarin uudesta opetuspolitiikasta jutussaan Unkarissa protestoidaan koulu-uudistusta vastaan – Oppilaat väsyvät oikeistolaisen taakan alla. Länsimaiden valtiolliset ja yksityiset mediat ovat ottaneet silmätikukseen erityisesti Unkarin, koska se on lopettanut opetussuunnitelmassaan monikultturismin ja HLBT-"kasvatuksen" indoktronioinnin eli rappioarvojen propagandistisen mielen muokkauksen. Tällainen toimenpide ei ole tietenkään sopinut EU:n ja valtamedioiden pirtaan ja ne ovatkin käyneet jo pari vuotta silmitöntä kampanjaa Unkarin tervehenkistä nykypolitiikkaa vastaan. Siksi myös Yle lähettää jatkuvasti väkisin väkerrettyjä, järkyttäväksi tarkoitettuja uutiskertomuksia Unkarin nykytilanteesta.

Marjo Näkin uutisjuttu on monella tapaa kyseenalainen, varsinkin kun se ei viittaa mihinkään lähteisiin, vaan siinä esitetyt ylimalkaiset väitteet pyrkivät ainoastaan luomaan mielikuvaa suurestakin protestiaallosta uutta koulutusohjelmaa vastaan. Ainoa jutussa esiintyvä auktoriteetti on ELTE-yliopiston vasemmistoliberaali dosentti Laszlo Trencseny, jonka ensimmäiseksi esittämä huoli eilisessä Yle tv 1:n klo 20.30 uutisissa oli, että "holokaustiopetuksen määrää on vähennetty!" Ajatella, onhan se kauheaa, että monissa EU-maissa, joissa kouluissa käytävä 1900-luvun historia täyttyy lähes puolet holokaustista märehtimisellä, ollaan Unkarissa tätä pakkosyöttöä jonkin verran vähentämässä! EU:n antinationalistista maailmaankuvaa tukevia Trencsenyn kaltaisia kansalaisia löytyy Unkarista vain joitakin, jonka vuoksi Yle toimii harhaanjohtavasti, kun se nostaa tuon marginaalisen protestijoukon tikun nokkaan ikään kuin kyseessä olisi koko kansan tukema joukkoliike. Sitä paitsi huomattava osa protestoijista vastustaa uutta opetusohjelmaa käytännöllisistä syistä (työtuntien kasvu), eivätkä niinkään poliittisista, tärkeä seikka, jonka Yle jättää agendalleen armeliaasti meille kertomatta.

Eniten lännen hegemoninen valta on huolissaan Unkarin kansalaisvälisyyskasvatuksen vähenemisestä koulutusjärjestelmässä. Ylessä tämä ymmärretään hyvin, sillä onhan maamme ollut neuvostohenkisen kansainvälisyyskasvatuksen pioneereja (sic) lännessä jo 1970-luvulta lähtien. Syvempää analyysia koulujen kansainvälisyyskasvatuksen varjolla tehdystä indoktrinaatiosta löytyy tuoreesta Tapio Linnan arikkelista Kansainvälisyyskasvatusta vai poliittista manipulaatiota?,  jossa kerrotaan, että

Kansainvälisyyskasvatuksen tueksi kouluja varten on tuotettu runsaasti erilaisia aineistoja, joissa välittyy kansainvälisyyskasvatuksen todellinen luonne. Niiden kaikkien pääsanomana on esittää monikulttuurinen yhteiskunta luonnollisena ja väistämättömänä kehityssuuntana, osoittaa maahanmuuttokritiikki virheellisiin käsityksiin perustuvaksi ja nationalismi karkeaksi rasismiksi sekä kyseenalaistaa suomalainen identiteetti ja suomalaisuus. Näissä materiaaleissa vastustavia kantoja esitellään olkinukkeargumentein ja omia kantoja puolustellaan vetoamalla Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin.

Aikuisväestölle suunnatussa Yle uutisten jutussa ei sentään turvauduta aivan yhtä räikeään propagandaan kuin kouluissa, mutta siinä vilisee sitä enemmän kulttuurimarxilaisia koodisanoja ja "argumentteja", jotka pinko toimittaja haluaa esittää meille objektiivisina, arvovapaina totuuksina. Näkki kertoo jutussaan muun muassa, että "vanhoillisia arvoja korostava eettinen kasvatus on pakollinen oppiaine" ja että "opetusohjelmassa korostetaan miesten ja naisten vanhoillisia roolimalleja sekä vanhentunutta teoriaa ihmisen kehityksessä". Ensinnäkin, sana "vanhoillinen" on umpivasemmistolainen termi, jota ei taida käyttää enää tosissaan muut kuin toimittajakoulun mallioppilaat ja 70-luvulle jämähtäneet änkyrät. Arvottavassa termissä pyritään leimaamaan kaikki kestäväksi todettu konservatiivisuus pahaksi, huonoksi ja riistäväksi, kun taas "edistyksellisyydellä" halutaan kuvata kaikkea sitä ihanaa, mitä uusi uljas puna(vihreä) tulevaisuus tuo automaattisesti tullessaan. Toiseksi, puhe sukupuolien "vanhoillisista roolimalleista" kiistää miesten ja naisten biologisen perustan, samoin kuin väite "vanhentunut teoria ihmisen kehityksestä" hylkää täysin perimän ja evoluutioteorian siirtymällä suoraan vanhakantaiseen kommunistiseen lysenkolaisuuteen. Tämä on sitä samaa toimittajien luonnontieteen diletantismia, johon on syyllistynyt noloimmin Aamulehden monikulttuuritoimittaja (sic) Maila-Katriina Tuominen julistaessaan tietämättömän rehvakkaasti, että "rotuja ei olemassa, sen tiede on todistanut yksimielisesti kauan sitten". Prööt! Väärin! Eräät tiedetoimittajat ovat julistaneet näin massamedioissa, mutta ei tiedeyhteisö.

Saa nähdä kuinka kauan Ylessä kyetään vielä pitämään leivässä näitä multikulti- ja sateenkaari-ideologiaa  puoltavia toimittajia, sillä nyt käynnissä olevat yt-neuvottelut ovat lakaisemassa pois suurta joukkoa uutis- ja ajankotaistoiminnassa olevia työntekijöitä. 

EI TULLUT NATSI-DOKUMENTTIA, MUTTA VAIHTEEKSI KLAANI-DOKUMENTTI

Yle TV1, 8.2.2016 klo 19:00, Historia: Ku Klux Klan ja USA  

Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen noustessa 1960-luvulla myös Ku Klux Klan koki jälleensyntymän erityisesti Pohjois-Carolinassa, jossa tämä rasistinen järjestö sai ennennäkemättömän suosion. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suom.

Linkki ja Areenan linkki.

Suomalaisesta näkökulmasta on vaikea käsittää, mitä relevanssia on lähettää historia-dokumentti Pohjois-Carolinassa 1960-luvulla vaikuttaneesta Ku Klux Klanista. Ohjelman näyttämisen ainoa motiivi onkin tehdä historiapolitiikkaa, antaa jälleen yksi syyllistävä tekosyy, jolla voidaan tuomita kansan moraalinen oikeus puolustaa omaa suomalaista, valkoista, identiteettiä. Yleensä Yle on turvautunut tässä tehtävässä iän ikuisiin natsi-dokumenttehin, mutta vaihtelun vuoksi sille kelpaa kaukainen Klaanikin, kunhan vain sen avulla saadaan tuomittua kaikki etninen itsepuolustus kuten turvapaikkamaahanmuuton vastustaminen. Ylen tendenssimäinen ohjelmapoliittikka on kuitenkin menettänyt uskottavuuteensa ja moni katsookin ohjelman ainoastaan sillä silmällä, millaisia progandistisia keinoja siinä on käytetty.


                                                    ******************************


Yle TV1, 8.2.2016 klo 21:00, A-studio 

Presidentti Niinistön puhe turvapaikanhakijoista, asiasta keskustelemassa mm. Pekka Haavisto (vihr.). Kesäpestit haussa nyt! Millainen on hyvä kesätyöläinen? Entä vastuullinen kesätyönantaja? Juontajana Johanna Vesikallio. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV1, 8.2.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Netizen Mo  

Seurantadokumentti Suomessa asuvasta Mosta, josta tuli muslimi-internet-kuningas. Kaikki romahti ja edessä oli paluu kotimaahan, sotilasvaltaan siirtyneeseen Egyptiin. O: Mohammed el Aboudi T: Helsinki-fillmi Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Teema, 8.2.2016 klo 21:00, Made in Africa  (Afrika er det nye sort)

Osa 4/6. Dakarissa keskiössä on vahva nainen: muotisuunnittelija Adama Paris, joka on nostanut sanat Black Beauty kaikkien huulille. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, 8.2.2016 klo 21:30, Uusi Afrikka  

4/5. Dakar on yksi Afrikan vilkkaimmista kulttuurin keskuksista, jossa genrerajat on helppo ylittää. Sieltä löytyy digitaalisia veistoksia, Hollywoodin muotokuvia senegalilaisilla mausteilla ja orgaanista arkkitehtuuria. HD Äänitekstitys: suomi.

PERJANTAIN VALTAMEDIA HUUMAA

Yle TV1 5.2.2016 klo 20:00, Pressiklubi  

Paetkaa, tolkun ihmiset tulevat! Studiossa Markku Jokisipilä, Anu Koivunen ja Harri Saukkomaa. #pressiklubi

Rukoilijasirkan olemusta huokuvasta mediatutkija Anu Koivusesta on tullut varsinainen mielipideautomaatti, jonka tärkeilevää ääntä kuulee varsinkin radion puolella rasittavan paljon. Tämän feministisen monikultturistin mielipiteitä pidetään valtamediassa näköjään kovinkin "raikkaina", koska häntä pyydetään joka ohjelmaan. Mitään aidosti uutta ja rakentavaa hän ei mielipiteillään edusta, mikä tuli selväksi myös Pressiklubissa. Koivunen vain toistaa samat valtavirtaiset feministiset ja multikultruuraliset näkemykset, joita on juntattu julkisuudessa kansalaisten päähän jo monta vuosikymmentä.

Muutoin keskustelu ryömi nykydemokratiaa puolijumalana pitävien pelkurien lässytyksenä siitä, että suurin yhteiskunnallinen ongelma on rasismi, ja että "rasistit" ja "suvakit" eivät ole oikea vastinpari, koska rasismi on tolkuttomuuden absoluuttinen nollapiste. Näin kaikki studiossa olleet tulivat asemoimaan itsensä länsimaisen itsetuhohulluuden mallioppilaiksi, suvaitsevaisiksi muukalaisinvaasion ymmärtäjiksi, vaikka juuri invaasion salliminen on alkusyy sille, että maassa ylipäätään esiintyy rasismia. Tämän Yle Watchin kannan tiesi jo Helsingin pormestari Raimo Ilaskivi: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

Yle TV1, 5.2.2016 klo 21:05, Perjantai 

Valtamedia ja vastamedia - kuka puhuu totta? Vieraina toimittaja Johanna Vehkoo ja kirjailija Timo Hännikäinen.

Valtamedian ylivaltaa puolustavaksi terrieriksi ryhtynyt Ylen toimittaja Johanna Vehkoo tunnetaan henkilökohtaisesta intohimostaan jahdata vaihtoehtomedioita. Vehkoo potee selvästinkin kympin tytön konformistista syndroomaa, jossa palkkioita odottaen puolustetaan vallitsevan järjestelmän arvoja henkeen ja vereen. Kirjailija Timo Hännikäinen pääsi sentään ohjelman lopussa toteamaan, että MV-lehden kaltaiset "vastamediat" ovat pulpahtaneet tyhjiöstä, jonka valtamediat ovat synnyttäneet, koska ne ovat vaienneet monista maahanmuuttoon ja monikultuurisuuteen liittyvistä ongelmista.


Yle Teema. 5.2.2016 klo 23:55 P(l)ain truth (K16) 

Ilppo Pohjolan palkittu lyhytelokuva transseksuaalisuudesta. Kertomus henkilön muutoksesta biologisesta naisesta biologiseksi mieheksi. N: Rudi & Leea Klemola. (U) K16

YLEN MIELESTÄ TURVAPAIKKA ON VIHREÄ KORTTI SUOMEEN ASETTUMISELLE.

Vastaus HUUTAVAAN työvoimapulaan.

Jo pelkkä Yle-uutisen otsikointi, Turvapaikanhakijat pyrkivät ammattiopistoihin – ja juuri sieltä hallitus nyt leikkaa, paljastaa mikä on toimittajien asenne turvapaikanhakijan statukseen Suomessa. Alkujaan ajatus poliittisesta turvapaikasta syntyi 1900-luvun Euroopan kuohuvina vuosina, mutta sotien jälkeen Geneven sopimus velvoitti Euroopan valtiot antamaan poliittisen turvapaikan myös mantereen ulkopuolisille vainotulle. Turvapaikan saamisen kriteerien tulkinta oli menneinä vuosikymmeninä tiukka ja yleensä suojaa annettiin vain poliittisille aktivisteille kuten yksittäisille toimittajille, poliitikoille ja kirjailijoille, siis aktiivisille toisinajattelijoille. Geneven sopimuksessa ei sodan jalkoihin jäämistä ole pidetty perusteena turvapaikalle. Paitsi nyt, eurooppalaisvihamielisten kansainvälisen oikeuden juristien mielestä. Heidän petollisen auktoriteettiasemansa vuoksi turvapaikan hakemisesta on tullut yksi monista väylistä, jolla kosmopoliitit kuten George Soros haluavat ohjata kolmannen maailman kognitiivisesti haasteellista ylijäämäväestöä Eurooppaan.

Turvapaikan saamisen perusteiden lisäksi myös sen sisältö on muuttunut. Ennen sen katsottiin olevan vain väliaikainen status, sillä turvapaikan saaneen uskottiin muuttavan heti kotimaahansa kunhan tilanne on siellä rauhoittunut. Tätähän meille toitotti mm. Paavo Lipponen 1990-luvun somaliaallon alussa, kun hän pokerinaamalla mörähti, että "pakolaiset ovat Suomessa, koska heidän kotimaassaan on sota. Kun olot siellä rauhoittuvat, he palaavat takaisin. Joka muuta väittää, on rasisti!". Hallitsevan klienteelin alaiset virkamiehet toimivat kuitenkin niin, että pakolaisten vastaanottaminen on rakennuttu oletukselle, että turvapaikan hakijat ovat tulleet maahan jäädäkseen ikään kuin he olisivat Amerikan siirtolaisia. Jopa innokkaasti rajatonta maahanmuuttoa kannattanut kurditaustainen päätoimittaja ja dokumentaristi Alexis Kouros pitää tätä lähtöoletusta vääränä:

Iranilaissyntyinen, 1990-luvun alussa Suomeen saapunut Alexis Kouros toivoisi, että turvapaikanhakijoita autettaisiin Euroopassa siten, että he itse voisivat myöhemmin kotiin palattuaan auttaa omaa maataan. Hänen ehdotuksensa on, että kotouttamisen sijasta Eurooppaan saapuneita turvapaikanhakijoita koulutettaisiinkin kotiinpaluuta varten. Turvapaikanhakijoihin pitäisi Kouroksen mukaan suhtautua kuin vaihto-oppilaisiin, jotka ovat Euroopassa vain kouluttautumassa ennen kuin palaavat taas takaisin kotimaihinsa.

On surkuhupaisaa, että ulkoeurooppalainen Kouros vaatii Geneven sopimuksen alkuperäisen hengen noudattamista samalla kun Suomen naisvaltainen virkamieshyysärikunta tekee kaikkensa, jotta väärällä oleskelustatuksella olevat turvapaikanhakijat juuttuisivat maahamme ikuisiksi ajoiksi. Juuri tästä jälkimmäisestä tuholaistyöstä on kyse, kun valtiovalta on ottanut tehtäväkseen kouluttaa kaikki maahamme tunkeutuneet barbaarit:

Ammattioppilaitosten edunvalvojan mielestä leikkausten ajoitus on turvapaikanhakijoiden kotoutumisen kannalta huono. – Koulutus on parasta kotouttamista. Koulu on ensimmäinen paikka, missä pääset luomaan suhteita ja hankkimaan niitä kavereita, mutta myöskin tutustumaan meidän yhteiskuntaan ja työelämään, Jallow muistuttaa.

Suomella ei ole mitään velvollisuutta kouluttaa ulkomaan käenpoikia, varsinkin kun siihen sijoitetut resurssit revitään pois muualta, suomalaisilta työläisiltä ja vähäosaisilta. Vähäisiä resursseja kuormittavien turvapaikkamaahanmuuttajien kotouttamisen sijaan olisi panostettava heidän kotiuttamiseen.

                                                *******************************

Yle Teema, 4.2.2016 klo 17:00, Ruotsalaisen feminismin historiaa  

3/3. Onko feminismillä tulevaisuutta? Belinda Olsson tapaa Ruotsin feminismin uusia tähtiä ja saa pr-tukea mieheltä, joka loi uuden linjan maltilliselle kokoomukselle. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, 4.2.2016  klo 22:00, Ulkolinja: Israelin mediasota  

Yhdysvalloissa Israelin maine on puhdas, vaikka Euroopassa Israelin iskut Gazaan on tuomittu laajasti. Israelilla on käytössään valtava propagandakoneisto, jolla se vaikuttaa tehokkaasti amerikkalaisten mielikuviin. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Harvinainen dokumentti Yleisradiossa. Euroopan julkisessa keskustelussa vaikuttavat vasemmistolaiset ovat tunnetuja Palestiinan ystäviä, joten täällä Israel-propaganda ei ole läheskään niin massiivista kuin Yhdysvalloissa. Vasemmiston Israel-kritiikillä on perusteensa, mutta se jää tyhjäksi niin kauan kun he vaikenvat juutalaisten monikulttuuria ajavasta propagandasta, joka vaikuttaa Hollywood-viihteen kautta myös Euroopassa. Turha kuitenkaan pidättää hengitystä, sillä tässä kysymyksessä Euroopan vasemmisto on samassa rintamassa juutalaisten mediakeisarien kanssa.

Yle Teema, 4.2.2016 klo 23:05, Keikka

Ryhmäteatterin ensemble-elokuva lääkäristä, joka haluaa auttaa pakolaisryhmän Suomeen. N: Minna Suuronen, Robin Svartström, Juha Kukkonen, Minka Kuustonen. O: Jarmo Lampela, 2013. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7

Yle Fem, 4.2.2016 klo 23:00 SVT: Opinion live 
Del 4 av 19. Ska Moderaterna samarbeta med Sverigedemokraterna och köra över regeringen? Och enligt en ny hyllad dokumentärfilm är svenskarna världens ensammaste folk. Stämmer det?

PRESIDENTTI NIINISTÖN PUHE JA PUNAVIHREIDEN AHDISTUS

Presidentti Sauli Niinistö puhui valtiopäivien avajaisissa.

Tämän päivän suurin uutinen on ollut presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa, jossa hän sanoi kansainvaelluksen ylittävän kansallisen kestokyvyn rajat. Puhe herätti välittömästi puistatusta punavihreässä oppositiossa, josta kertoo Ylen uutinen "Hämmentävää, yllättävää – tuki kiristyvälle maahanmuuttopolitiikalle, valtiomiesteko,” kommentoivat kansanedustajat Niinistöä. Ei-eurooppalaisten etnistä etua suomalaisia vastaan ajava demarien kansanedustaja Nasima Razmyar sanoi ennalta arvattavasti, että 

– Ensi tunne on hämmennys. En ymmärtänyt, mitä hän oikein tarkoitti. Jos kosketaan todellisia syitä varten tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin, niin ollaan aika häilyvällä tiellä. – Kun pelotellaan sillä, että on hyviä ja huonoja ihmisiä, niin ei tätä tilannetta ainakaan parannetaan näillä sanoilla, Razmyar pohti valtiopäivien avajaiskahvitilaisuuden tungoksessa.

Eduskunnan toinen etninen nurkanvaltaaja, vihreiden Ozan Yanar, puki hätääntyneen ahdistuksensa sanoiksi:

– Puheessa oli hämmentävää esimerkiksi se kohta, jossa kyseenalaistettiin kansavälisiä sopimuksia. Juuri sopimukset heijastavat suomalaisia ja eurooppalaisia arvoja. – YK:n pakolaissopimus tai Geneven ihmisoikeussopimus eivät ole todellakaan mitään äärisopimuksia, vaan niissä kehotetaan turvallisia maita käsittelemään apua tarvitsevien hakemuksia, Yanar sanoi.

Sekä Razmyarille että Yanarille kansainväliset sopimukset ovat ymmärrettävästi se auktoriteeti, johon he turvautuvat, jotta maahamme voitaisiin vaivihkaa rahdata tuhansittain värillisiä suomalaisten syrjäyttäjiä. Suomalaisvastaisia poliitikkoja huolettaa selvästi se, että heidän pyhinä pitämät kansainväliset sopimukset voitaisiin neuvotella uudelleen, jolloin heidän etnistä etuaan hyödyttävä kansainvaellus kuihtuísi kokonaan.

Perussuomalaiset ovat tietenkin ottaneet Niinistön puheen innokkaasti vastaan, mutta monet skeptiset kansalaisvaikuttajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kyse on toistaiseksi vain puheen tasolle jäävästä populismista. Todennäköisesti Niinistö on seuraillut mielipidemittauksia ja puhui nyt sen mukaisesti. Huolimatta siitä, että presidentin puhe toi pinnan alla kuplineen kansainvaellus-kritiikin valtavirtaan, se oli edelleen vain puhe, sillä teot odottavat tekijäänsä. Ainostaan teot kiinnostavat kansalaisia, jonka vuoksi onkin kysyttävä, että mikä ihme siitä rajojen sulkemisesta tekee niin vaikeaa?

                                          *********************************


Toinen Ylen verkkosivuilla silmille pompahtunut juttu oli Näkökulma: Ulkomaalaisuus ei lähde Suomessa syntymällä, jossa ilmeisesti venäläistaustainen Ylen toimittaja valittelee sitä, ettei häntä pidetä aitona suomalaisena. Heti näkökulman alussa toimittaja tölväisee multikulti-liturgian mukaisesti uusnatseja:

Äitini on ollut Suomessa 40 vuotta eli kaksi kertaa kauemmin kuin syntymämaassaan. Se on pitempi aika Suomessa kuin monella kotimaisella uusnatsilla.

Toivottavasti Nadjalle tuli tästä purkauksesta edes parempi mieli. Mikkosen juttu kuuluu siihen samaan sarjaan, jossa suomalaisuuden sanotaan olevan vain sosiaalinen konstruktio, jonka vuoksi jokainen maan rajan ylittänyt on suomalainen jos sitä itse haluaa olla:

Ihmisen tulisi saada määritellä identiteettinsä itse. Monelle meistä juuret ovat ensisijaisia minäkuvan rakennusosia: meistä löytyy saamelaista, helsinkiläistä, suomalais-nigerialaista ja kainuulaista asennetta.

Ihminen voi toki yrittää määritellä identieettinsä itse, mutta perusidentitieetin kuten sukupuolen, rodun ja kansalaisuuden päättää yleensä se yhteisö jossa ollaan. Esimerkiksi mies voi halutessaan väittää olevansa nainen, mutta hänen on turha odottaa myönteistä reaktiota naisilta, kun hän pyrkii naisten vessaan. Samoin saksalainen kansallissosialisti voi julistautua ortodoksijuutalaiseksi, mutta se on kokonaan eri asia millaisen hyväksynnän juutalaisyhteisö tälle ilmoitukselle antaa. Olemassolon kannalta keskeiset identiteetit ovatkin sellaisia, etteivät ne ole pelkkiä ilmoitusasioita toisin kuin vaikka julistautuminen postimerkinkeräilijäksi.

Edes kansalliset ja rodulliset identiteetit eivät ole absoluuttisen jyrkkiä, vaan niissä on ns. maalaisjärkeen perustuvaa joustoa. Toisen sukupolven rodullisesti valkoista venäläistä voidaan pitää suomalaisena, mikäli hän omaksuu suomalaisen kulttuurin ja identiteetin. Halutessaan hän voi pitää myös venäläisen identiteetin, mutta silloin hänen on turha odottaa suomalaisilta, että häntä pidettäisiin aidosti yhtenä meistä. Sen sijaan Suomessa asuvasta viidennen polven kongolaistaustaisesta henkilöstä ei tule koskaan suomalaista, riippumatta siitä miten hyvin hän on omaksunut kielen ja kulttuurin. Se tosiasia, että kongolaisia asuu Suomessa ei tee heistä suomalaisia, vaan kongolaisen vähemmistön edustajia. Mikäli joku pitää tällaista rajanvetoa mielivaltaisena, hänen täytyy tuomita myös japanilaisuuden idea ja pitää Tokiossa asuvaa neekeriä japanilaisena. Harvat näin kuitenkin tekevät, joten miksi he sitten pitävät Helsingissä asuvaa neekeriä suomalaisena?
                                    

                                                    **********************************

Yle Teema, 3.2.2016 klo 17:00, Ruotsalaisen feminismin historiaa

2/3. Onko feminismi nujertanut miehet? Belinda Olsson lähtee vauvarytmiikan tunnille latteisukkien kanssa. Entä voivatko naiset olla palomiehiä ja pitää puheita avioeron hetkellä tai häissä? (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Fem, 3.2.2016 klo 18:56, Knietzsche - maailman pienin filosofi 

Osa 18/22. Muut. Erilaisuus pelottaa, mutta ilman muita elämä olisi aika tylsää. Asettamalla omat rajamme oikein, meistä tulee suvaitsevampia ja opimme arvostamaan erilaisuutta. svenska.yle.fi/hajbo HD Äänitekstitys: ruotsi. K7 (väkivalta).

YLEN HAMPAISSA VAIN ÄÄRIOIKEISTOLAISUUS JA NATSIT

"...marginaalinen ääri-ihmisten äärioikeisto"

Yle Radio 1, to 28.1.2016, Eurooppalaisia puheenvuoroja 

Äärioikeisto ja populistiset liikkeet Euroopassa etsivät tietä valtaan.

Ohjelma löytyy Yle Areenasta sekä kuunneltavana että kirjoitettuna versiona.


Syy, miksi Ylessä tarkastellaan jatkuvasti suurennuslasilla ns. äärioikeistoa johtuu siitä, että se edustaa hallitsevalle korruptoituneelle puoluejärjestelmälle ja sen äänitorvelle Ylelle vaarallista poliittista haastajaa. Ylen tilanne on sikäli erikoinen, että perinteisesti lehdistöä, nykyistä sähköistä mediaa, on pidetty vallan vahtikoirana, mutta Ylen kohdalla vahtisuhde on kääntynyt päälaelleen; Ylestä on tullut vallan rottweileri, joka puolustaa kärkkäästi hegemonista agendaa ja hyökkää kaikkia sen kriitikkoja vastaan. Siksi äärivasemmisto ei nykymuodossaan edusta aitoa radikalismia, koska se on konservatiivisesti yhtä mieltä status quon kanssa, jonka vuoksi se säästyy median ajojahdeilta toisin kuin kansallismielinen radikaalioikeisto.

Radikaaleihin poliittisiin liikkeisiin perehtyneiden ranskalaistutkijoiden Jean-Yves Camus'n ja Nicolas Lebourgin uutuusteoksen 'Äärioikeistot Euroopassa' esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö. 'Les Droites Extrêmes en Europe' eli 'Äärioikeistot Euroopassa'- kirjan tekijät Jean-Yves Camus ja Nicolas Lebourgovat kirjoittaneet yhteensä parikymmentä teosta eurooppalaisista äärioikeistoista ja ovat kysyttyjä esitelmöitsijöitä Atlantin molemmin puolin. 

Aluksi sanotaan, että Jean-Yves Camus ja Nicolas Lebourg ovat perehtyneet radiaaleihin poliittisiin liikkeisiin, mutta jo seuraavassa lauseessa paljastuu, että perehtyneisyys onkin rajoittunut vain äärioikeistoon, mikä lienee heille synonyymi ääriajattelulle, toisin kuin kommunismi ja sen äpärälapsi monikultturismi. Toisaalta tällainen kaksinaamaisuus saattaa olla perusteltua, sillä äärivasemmisto ei tänään edusta aitoa radikalismia, vaan se on ainoastaan vallitsevien arvojen puhdasoppisin kannattaja, jonka yhteiskuntakritiikki on yleensä sitä, että yhteiskunta ei puolusta tarpeeksi niitä arvoja, joita se katsoo puolustavansa. Tämä ei silti estä vasemmiston radikaalisiipeä uskottelemasta itselleen, että se edustaa vastavoimaa nykyjärjestelmälle. Tästä pitää huolen hipsteröitynyt rebel chic ja 1960-luvulta juontuvat mielenosoitus-performanssit ja nautinnonhaluiset happeningit.

Selittelyillaan Ääriokeisto Euroopassa -kirjan kirjoittajat voivat kääntää asioita miten päin lystäävät ja antaa retorisia aseita ylemmyydentuntoisille vasemmistoliberaaleille, mutta itse äärioikeiston nousun syynä olevaa substanssia, Euroopan kiriisiä, kritiikki ei kykene poistamaan. Heidän hellimänsä oikeistoliberalismi ja vasemmiston suosima kulttuurimarxilainen identiteettipolitiikka eivät ole kyenneet vastaamaan sivilisaation kriisin haasteeseen toisin kuin radikaalioikeisto – itse asiassa ne ovat olleet pitkälti syypäitä Euroopan syvällisille ongelmille. Koska heillä itsellään ei ole mitään toteuttamiskelpoisia vastauksia ongelmiin, ainoa mitä heille jää, on rääpiä kansallismielistä oikeistoa, jolla on selkeät, joskin tuskalliset mutta toteuttamiskelpoiset, keinot pelastaa Eurooppa.


Stop press!!

Juuri äsken Ylen klo 20.30 tv-uutisissa uutistenlukija Matti Rönkä kiitteli Yhdysvaltojen Iowan esivaalien äänestäjiä tolkusta, koska he eivät äänestäneet Donald Trumpia republikaanipuolueen voittajaksi. Näinkö avoimen puolueelliseksi on menty maamme tärkeimmässä uutislähetyksessä? Ennen ne sentään teeskentelivät puolueetonta, mutta nyt on tämäkin verho heitetty pois. Punavihreiden, demarisossujen ja talousliberaalien on turha silti vielä poksautella Elysée-kuohuviinipullojaan, sillä Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat vasta alussa eikä niiden tuloksesta päätä suomalaiset toimittajat. 

Silti eräät journalistit kuten Helsingin Sanomien Laura Saarikoski ei voinut hillitä ennen aikaista voitonriemuaan kolumnissaan Kommentti: Ei tullut Trumpille isoa jytkyä. Samaisen aviisin kosher-konservatiivinen neoliberaali Matti Apunen kirjoittaa pääkirjoitussivulla alamittaisen häväistyskirjoituksen Trumpista, jonka tyyli sopisi paremmin Takku.netin kaltaisille punaporvarikakaroiden foorumeille. Henkilökohtaisuuksiin menevän ripuloinnin kommenttiosastosta löytyy sentään mielipiteen hajontaa ja yhden osuvimmista kirjasi nimimerkki Kestrel:

Kovasti on koitettu tähän pellemeemiin puhaltaa tuulta Hesarissakin, mutta Apuselta olisi odottanut vähän parempaa kuin halpahintaisia henkilökohtaisuuksia. Alkaa olla nimittäin viimeisiä täyspäisiä kirjoittelijoita tässä lehdessä.   

Trumpin suosio selittyy melko lailla sillä, että hän on ainoa joka on uskaltanut nostaa maahanmuuttokissan pöydälle. Pilkkujen siirtely verotuksessa on tyhjänpäiväistä puuhastelua, kun latinalaisen Amerikan loputtomat massat vyöryvät rajan yli, tehden eurooppalaistaustaisista amerikkalaisista vähemmistön omassa maassaan muutaman vuosikymmenen kuluessa. Puhumattakaan siitä, että tämä uusi väestönosa äänestää lähes yksinomaan demokraatteja, joitten tulevaisuudensuunnitelmissa eurooppalaistaustaiselle väestölle on varattu lähinnä maksumiehen ja yleisen paholaisen rooli.   

Republikaanipuolue on todella murenemassa, mutta tämäkin johtuu ennen kaikkea siitä, että nämä ovat antaneet liberaaleille periksi lähes joka ikisessä asiassa viime vuosikymmeninä. Republikaanien "konservatiivisuus" on lähinnä aina kymmenen vuoden takaista liberaaliutta ilman minkäänlaista ideologista kovaa ydintä. Trumpilla on tässä rooli vain armoniskun antajana. Tuulta ei pidä syyttää juuresta lahon puun kaatumisesta.

                                                 ********************************


Yle Teema Tiistai 2.2.2016 klo 23:00 Salainen sota 

Dokumenttielokuva etsii vastauksia kysymyksiin juutalaisvihasta ja antisemitismistä seuraten antisemitismiä vastaan käytävää salaista sotaa. O: Yoav Shamir T: Tju-Bang Film, Tanska 2008 (U) Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Tammikuun 27. päivänä pakkovietetty holokaustin™ muistopäivä jäi yllättävän vähälle huomiolle jopa Ylessä, jonka vuoksi se ottaa vahingon takaisin näin helmikuun alussa. Toisaalta pian on lähestymässä Dresdenin pommitusten muistopäiväkin (13.-15. helmikuuta), joten kansalaisten mielet pitää täyttää jollain, joka neutraloisi tuon "historian pikku yksityiskohdan" muistamisen.

Yle Teeman lähettämä Salainen sota ei anna todellisia vastauksia sille miksi maailmassa syntyy toistuvasti juutalaiskritiikkiä, jota ohjelmatiedoissa kutsutaan ennakkoluuloisesti juutalaisvihaksi. Luvassa on siis ovelaa psykopatologisointia ja todellisten syiden kätkemistä, toisin sanoen vanhaa kunnon sumutusta, josta vastaa pitkälti Yoav Shamir, itsekin "sattumalta" juutalainen.

VIHDOIN TOLKKUA. KANSANEDUSTAJA: "YLE VOIDAAN YKSITYISTÄÄ"

Tolkullinen maahanmuuttokannatus Ylen mukaan.

Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti sanoo Nykypäivä-lehdessä, että Yle voitaisiin yksityistää kokonaan tai osittain puhtaasti kansataloudellisesta syystä,  koska "Yle sotkee mediamarkkinat, koska se voi runsaan rahoituksensa turvin toimia riskittömänä pelurina".

Hänen mielestään Ylen ilmaiset nettipalvelut pilaavat uutismarkkinat niin, etteivät yksityiset pysy kilpailussa mukana. Sanomalehdille Ylen uutiset aiheuttavat levikin laskua samaan aikaan, kun ilmoitusten myynti vähenee. – Tämä on kierre, jossa suomalainen mediakenttä supistuu. Lehti väittää myös, että Yleä johdetaan tehottomasti.

Lukijoitamme kiinnostaa eniten Lehden esittämät ohjelmapoliittiset myyntiperusteet, jotka ei poikkea juurikaan Yle Watchin esittämästä kritiikistä:

Ylellä ei ole tuottovaadetta. Näyttää siltä että rahalla voidaan tehdä mitä tahansa, muun muassa Mannerheimista afrikkalaisen näköinen mies.

Yhtiön monikultturi-ideologia tuli osaksi Ylen virallista ohjelmapolitiikkaa jo Matti Vanhasen hallituksen aikana eikä "maahanmuuttokriittisten" perussuomalaisten meneminen hallitukseen ole muuttanut mitenkään tätä linjaa. Tämä on helppo todistaa vaikka parilla tuoreella Ylen jutulla, joiden taustalla näkyy suomalaisvihamielinen monikultturismi. 

Nuorisolle rappioliberliberaalia sanomaa radioaalloilla levittävä YleX saattoi jälleen kerran uusintaa manikealaista maailmankuvaansa, kun sen toimittaja sai tarkoituksellisella provokaatiolla aikaan tilanteen, jonka varjolla leimataan kaikki kansansa tulevaisuudesta huolestuneet suomalaiset humalaisiksi lähiönatseiksi. Aivan samanlainen tilanne syntyisi jos Perussuomalainen-lehden toimittaja menisi anarkistien mielenosoituksessa mikrofoneineen kyselemään kiljuhumalaisilta krustipunkkareilta mielipidettä maahanmuuttajien raiskauksista.

Lapsellisen vahingoniloisessa jutussa Uusnatsi tönäisi naistoimittajaa naisrauhaa -mielenilmauksessa, ja minua koko juttu nauratti pätemisen tarvetta poteva toimittaja Eve Värynen lällätteli voitonriemuisesti kuin olisi voittanut kultaa kehitysvammaisten olympialaisissa. Systeemin vahtikoirana toimiva kympin tyttö valitsi kohteista sen helpoimman, jotta voisi korostaa luokka- ja koulutuseroja "fiksujen" vastamielenosoittajien ja öyhöttäjiksi leimaamiensa Rajat kiinni -marssijoiden välillä. Väyrynen ei taida vihervasemmistolaisena ymmärtää, kuinka ironiselta hänen kansan vähempiosaisiin kohdistuva halveksunta näyttää ulkopuolisilta.

Provokaation lisäksi Väyrysen journalistisiin taitohin kuuluu myös halpahintainen, puhtaaksi viljelty vittuilu, kun hän pikkonokkelasti osoittaa, että lähiönatsit ovat pelkkiä tekopyhiä "keppihevostelijoita":

Uusnatsi vetäisee ennen mielenilmausta sellaset kännit, että unohtaa tapahtuman alkaessa, miksi on paikalla. Hänen kaverinsakaan eivät muista, että kyseessä on naisten koskemattomuutta puolustava tilaisuus. Siksi koviksen imagoa ylläpitävä natsi tönäisee työtään tekevää naistoimittajaa. Mielenosoittaja menettää mahdollisuutensa puhua itselleen tärkeän asian puolesta ja tekee itsestään muiden silmissä pellen. LOL.

Muuten hyvä, mutta Väyrysen kuvaus "tönäisystä" ei aivan pidä paikkaansa. Taisipa olla taas sellainen feministinen tulkinta tönäisystä, siis samaan tapaan kuin he pitävät raiskauksena sitä, että mies katsoo hississä liian pitkään puolialastomaksi "pukeutuneen" naisen rintavarustusta. Tapahtuipa mitä tahansa, vastuu on aina heteronormatiivisella valkoisella miehellä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa naisrauhaa kunnioittavat ainakin periaatteellisella tasolla kaikki lukuunottamatta islamisteja ja kiimaisia afrikkalaiskolleja. Tästä kertoo jo se, että seksuaalirikoksiin syyllistyneitä miehiä halveksuvat eniten miehet ja raiskaajat ovatkin alinta kastia vankiloissa. Kulttuurimarxilaiset feministit eivät kuitenkaan näitä tosiasioita tunnusta, vaan he haluavat erilaisilla verukkeilla syyttää koko suomalaista miesväestöä, jota he pitävät vainoharhaisen viholliskuvansa päävihollisena. Liiottelulla ja jatkuvalla suomalaismiehen syyttelyllä feministit eivät tee muu kuin hajota kansaa, josta hyödyn saavat vain vihollisemme – globaali anti-kansallinen eliitti ja muslimit. 

Arvostelemalla feministejä kukaan täysjärkinen ei halua oikeuttaa naisiin kohdistuvaa häirintää. Useimmiten arvostelu kohdistuu syytösten yksipuolisuuteen ja siihen, että eräiden naisten huono käytös jää kokonaan huomioimatta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ikävä kyllä, feministeille ja heidän uhripuhettaan tukevalle medialle naisten oma käytös on tabu, kuten vaikka provosoivaan huoranpukuun pukeutuminen ja sen kanssa heiluminen humalassa puistikossa aamuyöllä. Marokon poika tai suomalainen ali-ihminen ovat tietenkin syyllisiä kun he raiskaavat huoranpukuun pukeutuneen naisen aamuyöllä, mutta on melkoista tekopyhyyttä väittää, että nainen olisi absoluuttisen syytön tilanteen syntyyn. Maailma nyt vain on sellainen, että tietyt mokkanahat ja suomalaisjurpot eivät kertakaikkiaan kykene hillisemään viettejään silloin kun kohtaavat puistikossa aamuyöllä hoipertelevan huoranpukuisen naisen. Rikoshan se on ja laki sen kieltää, mutta silti niitä vain tapahtuu kuten ylinopeusrikkomuksia ja maanjäristyksiä. Olkoon lutkan vaatteisiin sonnustautuminen sitten vaikka kuinka voimaannuttavaa, mutta järjen käyttö ja todellisuuden reunaehtojen hyväksyminen olisi suotavaa myös feministeille.

Tavallinen säädyllinen suomalaismies saa hävetä samasta voimaannuttavasta mentaliteetista myös Etelä-Eurooppassa, jossa tunnetaan käsite "Suomihuora". Julkisessa keskustelussa sana on luonnollisesti tabu, sillä se ei anna kovin mairittelevaa kuvaa joidenkin Suomi-neitojen toiviomatkailusta karvakäsien etelärannikolle. Suomalaismiehet saavatkin hävetä kansalaisuuttaan kun paikalliset avautuvat kokemuksistaan "helppojen" suomalaisnaikkosten kanssa. 

Tuo samainen naisryhmä on ymmärrettäväsi innoissaan viime syksynä alkaneesta miespuolisten turvapaikkapummien tulvasta näille lakeuksille. Heille selustatukea antavat suomalaista miestä vihaavat telaketjufeministit. Molempien innostus voi jäädä lyhytaikaiseksi, sillä ennen pitkää sukupuolittunut maahantunkeutuminen rokottaa myös heidän naisrauhaansa ellei se tee sitä jo nyt.

Miesvaltainen invaasio vääristää valtavasti sukupuolijakaumaa, jonka vuoksi se saattaa aluksi hyödyttää naisia, koska niukkuuden lain vuoksi heidän seksuaalinen markkina-arvonsa kasvaa huomattavasti. Vastaavasti naisten vyöry Venäjältä ja Itä-Aasiasta puolestaan laskisi suomalaisnaisten markkina-arvoa, koska tarjontaa naisista olisi yllin kyllin ja valintaetu kääntyisi näin miehille. Joka tapauksessa myös miesvaltaisen vyöry tuottaa naisille kielteisiä seurauksia, sillä epätasapainoinen sukupuolijakauma houkuttaa osaa osattomaksi jääviä miehiä ottamaan naisen väkisin. Tämä näkyy etenkin ulkomaalaisten nuorten miesten kohdalla, joiden raiskauskynnystä laskee seksuaalisten paineiden lisäksi naisia halveksuva kulttuuri sekä perimästä johtuva äkkipikainen temperamentti, jossa ei kyetä ajattelmaan vaisto- ja halu-impulsseja pitemmälle. Kaunafeministien ja SPR:n sotanorsujen maahanmuuttajakiima ei tuo tälle maalle mitään muuta kuin yhteiskunnallista kaaosta ja kuntopyörää polkevan yksinhuoltajan lattialle rääkymään jättämiä mulattiäpäriä.

Toinen esimerkkki Ylen takuuvarmasta tavasta normalisoida oma ideologinen mielettömyys järkeväksi yhteiskunnalliseksi normiksi, löytyy viime viikonloppuna velloneesta keskustelusta, jossa on ylistetty presidentti Sauli Niinistön twiittausta, koska hän kertoi arvostansa kirjailija Jyri Parteskoin kolumnia tolkun vaatimisesta maahanmuuttokeskusteluun. Ylen toimittaja Anu Pöntisen jutussa "Pieni ja äänekäs vähemmistö pilaa koko maan ilmapiirin" – tolkun ihmiset lanseerannut kirjailija toivoo kansanliikettä maltillisuuden puolesta annettiin puheenvuoro mm. kiihkofeministisille Naisasialiitto Unionille, joka sai taas kerran tekosyyn syyllistää epäuskottavalla liiottelullaan suomalaismiesten enemmistöä:

Tolkun ihmisistä kohkaaminen on toki saanut liikkeelle myös kritiikkiä. Muun muassa Naisasialiitto Unioni kritisoi tolkun enemmistöksi itseään kutsuvaa väestönosaa siitä, että se hyväksyy hiljaa esimerkiksi väkivaltaisuudet, joita vähemmistö harjoittaa.

Kuten jo edellä tuli todettua, suomalaismiehet pitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa äärimmäisen halveksuttavana, joten on vaikea ymmärtää millaisia vakuutteluita vielä tarvittaisiin, jotta ne tyydyttäisivät  Naisasialiitto Unionia. 

Perin paljastavaa uutisjutussa on se, että tolkkua ja malttia vaativat keskustelijat ovat itse vasemmistohenkisiä maahanmuuton puolustajia. Heidän malttivaatimuksensa tarkoittaa käytännössä sitä, että se "ääriporukka", 85% suomalaisista, jotka haluaisivat lopettaa turvapaikkamaahanmuuton, luopuisivat tolkun nimissä kohtuuttomasta vaatimuksesta.

Paretskoin kaltaiset kielellä pelaajat leikkivät joko tyhmää tai sitten he eivät halua tunnustaa, että juuri "maltillisuus" maahanmuutossa on laajassa kulttuurikatsannossa ääriajattelua. Jos joku ehdottaisi nyt, että Suomen pitäisi ottaa tänä vuonna miljoona afrikkalaista, jopa maahanmuuton puolustajat sanoisivat sen olevan tolkuton äärivaatimus. Silti juuri maltillisten "tolkullinen maahanmuuttopolitiikka" johtaa ajan myötä samaan lopputulokseen, miljoonaan afrikkalaiseen, jonka he sanoivat olevan mieletön määrä Suomen oloissa. Jos ja kun he kuitenkin haluavat miljoonan afrikkalaisen saapuvan Suomeen, he saavuttavan sen paremmalla stragegialla, jota he kutsuvat "maltilliseksi maahanmuuttopolitiikaksi". Vuosia tihkuvan kansanvaelluksen aikana suomalaiset vain totutetaan invaasioon, joka lopulta tekee elämän kaikille sietämättömäksi. 

Maahanmuuton lopputulos on helppo ennustaa matemaattisesti, joten "rationaalisen maahanmuuton" vaatiminen ei olekaan tolkullista, vaan pelkkää mielettömyyttä. Siksi rintamalinjojen ääripäät eivät menekään maahanmuuton 0-vaatimuksen ja porttien avaamisen välillä, vaan 0-linja kehitysmaainvaasion suhteen edustaa tervettä tolkkua ja kaikki siitä poikkevat näkemykset ääriajattelua, olipa kyse siten rajat auki -politiikasta tai loputtomasta "maltillisesta" siirtolaisuudesta. Näin Ylen tolkku-hypetys tuli punnitua köykäiseksi, tolkuttomaksi puheeksi tolkusta.