TAVALLINEN UUTISPÄIVÄ KERTOO, KUINKA POLITISOITUNUT YLE VALIKOI UUTISENSA USKOLLISILLE SEURAAJILLEEN

Internetin "vapaa tiedotus" ei ole poistanut massojen riippuvutta perinteisestä yksisuuntaisesta valtamediasta. Varsinkaan sen jälkeen kun verkon arvososialismille kumartavat monopolistiset palveluntarjoajat ovat alkaneet tehdä sensuroivaa yhteistoimintaa ylikansallisten organisaatioiden kuten EU:n kanssa. Unohtaa ei sovi myöskään suurta varttunutta kansankerrosta, joka ahmii edelleen tietonsa globalisisista uutiskorporaatioista ja kulttuurimarxilaista valtion tiedotusjäteistä.   

Suomessa tämä valtava uutisia seuraava segmentti koostuu niin sanotuista demarieläkeläisistä, jotka luottavat Yleen vanhasta muistista. Yle osaa käyttää tätä luottamusta hyväkseen, jonka vuoksi se voi huoletta antaa Voima-lehdestä ja Nyt-liitteestä värvättyjen toimittajien levittää kulttuurimarxismin hörhöagendoja ja epätieteellisiä tasa-arvouskonnollisia  harhaoppeja. Uutistenlukija Arvi Lindin aikaan 1970- ja 80-luvulla tällaista mielettömyyttä ei vielä edistetty, joten kansalaisilla oli vankka luottamus Yleen. Valitettavasti auktoriteettiuskovat senioririkansalalaiset kuvittelevat Ylen olevan edelleen yhtä luotettava kuin se oli 1980-luvulla.

Nuorisossakaan ei ole kehumista ja se onkin helppoa riistaa YleX:n kaltaisille hip hoppia tuputtaville nuorisokanaville. Tälle kohdeyleisölle suolletaan vielä kärjistetymmin rasismi- ja homojankutusta kuin typerrytetyille demarieläkeläisille. Parhaan mahdollisuuden tuottaa uskottavaa propagandalle tarjoaa Yle uutiset, jonka tarkasti siivilöityä uutisantia mm. YleX käyttää "keskustelua herättävänä" materiaalina. Seuraavat esimerkit tämän päivän uutisannista kertovat mitä Ylen propagandatehtaalla halutaan korostaa ja mistä taas pyritään vaikenemaan kuoliaaksi:

1) Maahanmuuttokysymyksessä Yle käyttää asiantuntijoinaan ja mielipideautomaatteinaan lähes pelkästään niitä, jotka kannattavat ulkomaalaisinvaasiota joko oman etunsa tai ideologisten syiden vuoksi. Ylen verkkosivujen uutisessa Pelimies Peter Vesterbacka manaa lupaviranomaisten hitautta – miljoonapotin saaminen ulkomaalaisilta opiskelijoilta vaarassa maahanmuuton tarpeellisuutta perustellaan vain yhden ahneen yrittäjän uhkavaatimuksella saada sopivaa työvoimaa maailman ääristä alalle, joka on pelkässä lapsellisuudessaan täysin turha. Vähäisenä suomalaisten työllistäjänä tunnettua Vesterbackaa ei kiiinostaa tippaakaan kansakunnan etninen tulevaisuus, vaan hän haluaa sivuuttaa sen lyhytaikaisten taloudellisten voittojen vuoksi. 

Näitä halpatyövoimaa ja "ulkomaan ihmeitä" haalivia vesterbackeja löytyy maastamme jonkin verran, mutta heitä on huomattavast vähemmän kuin ulkomaisen halpatyövoiman kanssa kilpailevia suomalaisyrittäjiä. Näitä kriittisiä ääniä ei Ylessä juuri kuule, vaan megafonia tarjotaan Vesterbackan kaltaisille globalisteille, joille Suomi on pelkkä markkinalue eikä isänmaa, joka on liitto elävien, kuolleiden ja syntymättömien sukupolvien välillä.

2) Tänään on vietetty lähes huomaamatta kansainvälistä miestenpäivää, jota on yritetty lanseerata marxismin perillisenä syntyneen naistenpäivän miehisenä vastineena. Periaatteessa molemmat päivät siunaavat länsimaissa vallalla olevan uhriutuvan identiteetipolitiikan, joka on repimässä koko yhteiskuntaa hajalle. Sukupuolinarsistinen feminismi on kuitenkin sen verran vahvoilla, että moinen miestenpäiväjuhlinta voidaan lopettaa alkuunsa hieromalla naamaan vaikutusvaltaisten cuck-miesten uusinta kastraatiovaatimusta, josta kertoo Ylen uutinen Professori ei aio jatkossa osallistua paneeleihin, joissa on pelkkiä miehiä – herätti vilkkaan keskustelun. Sattumoisin sukupuolikiintiö ei näy hallituksen (2015) tasa-arvopolitiikkaa valmistelevassa 18-jäsenisessä yksikössä, jossa toimii vain yksi mies (vuonna 2012 ei ainuttakaan).

3) Monikulttuurin mukanaan tuomia barbaarisia ilmiöitä Yle ei edes tunnusta olevan olemassa, vaan kertoo yhteiskunnallisista ongelmista ideologisen värisokeasti ikään kuin maahan tuotetuilla tuoreilla etnisillä ryhmillä ei olisi mitään vaikutusta asioihin. Esimerkkitapauksen tällaisesta journalismista tarjoaa uutinen Puukotukset yleistyivät niin rajusti, että Lontoon baareja varustetaan massiivisen verenvuodon hoitoon tarkoitetuilla ensiapuvälineillä. Siinä ei mainita sanallakaan "uusbrittien" osuudesta epideemiseen puukotusaaltoon, vaikka tilastot puhuvat sen puolesta, että tekijät ovat enimmäkseen Afrikasta ja Lähi-idästä. Toisin kuin Yle, jopa Iso-Britannian valtavirtalehdet kuten The Sun ovat kertoneet puukotusaaltoon olennaisesti liittyvästä etnisestä puolesta.

4) Muun muassa Facebookin, Twitterin ja YouTuben viime vuoden aikana pakottamat uudet vaivihkaiset käyttäjäehdot ovat tehneet niistä vanhan median kaltaisia yhden totuuden sensoreita. Aivan samoin kuin perinteinen media on jo vuosikymmeniä tukahduttanut ja demonisoinut konservatiivisia ja kansallisradikaaleja muutosvoimia, ovat Internetin uusmediat yksi toisensa jälkeen liittyneet samaan tiedon kontrollijärjestelmään. Tähän monoliittisen tietokontolliin on liittymässä myös pienempiä netin toimijoita kuten Snapschat. Ylen uutisessa Snapchat ryhtyy estämään harhaanjohtavaa poliittista mainontaa: "Emme hyväksy väärää ja valheellista tietoa" ennakosensuuria perustellaan "valheellisella tiedolla", josta on tullut markkinoita hallitseville vasemistoliberaaleille suuryhtiölle kiertoilmaus tiedolle, joka on haitallista globalististisille tavoitteille:

– Meillä on paljon nuoria käyttäjiä ja haluamme toki kannustaa heitä osallistumaan poliittiseen keskusteluun. Snapchat ei kuitenkaan enää hyväksy väärää ja valheellista tietoa levittävää poliittista mainontaa, Spiegel toteaa.

Mikäli "valheellinen tieto" koskisi vasemmistoliberaalien propagandaa, Internettiä halllitsevat kapitalistiset mediakorporaatiot olisivat jo ajat sitten olleet jokaisen valtamedian silmätikkuna ja itkuvirren aiheena. Mutta kun poliittisen tukahduttamisen kohteena ovat konservatiivit, media ei näe siinä mitään ongelmaa, vaan päinvastoin, se myhäilee tyytyväisyyttään kun kerettiläiset ajetaan poliittiseen marginaaliin, koska ne eivät suostu noudattamaan poliittisen korrektiuden ortodoksiaa.

5) Nykyinen valtavirran tiedonvälityksen nimellä kulkeva valheenlevitys on romahtunut tasolle, jolloin tulee ikävä jopa takavuosikymmenten Ylen kommunistitoimittajia. Heistä kenties tunnetuin, Leif Salmén, on Ylen uutisen mukaan juuri kuollut 67-vuotiaana. Hänen kuolemansa on varmasti vanhakantaiselle journalismibolshevimille surullinen menetys. Ikävä kyllä journalismi on tätä nykyä niin heikoissa kantimissa, että hänen avointa värin kantamistaan kaipaavat muutkin kuin punaisen yliopiston päivystävät desantit ja vanhat stalinistijäärät.


                                                            ************************



TV1, maanantai 18.11.2019 klo 21.00 A-studio

Perussuomalaiset ja kokoomus kisaavat suurimman puolueen paikasta. Studiossa kohtaavat oppositiojohtajat Jussi Halla-Aho ja Petteri Orpo. OneCoin-pyramidihuijaus vei kymmenientuhansien suomalaisten rahat. Vieraina rikoskomisario Marko Leponen keskusrikospoliisista ja kybervaluuttoihin perehtynyt tutkija Juri Mattila Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta. Juontajana Katri Makkonen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys.

Ylen juttu ohjelmasta täällä.

Leipää ja poliittista sirkushuvia kansalle. Ohjelman ainoa anti oli näyttää millainen patkuli aikuiselta vauvalta näyttävä Petteri Orpo on. Eipä ihme, että sisäministerinä muukalaistulvan aikana vuonna 2105 toiminut Orpo sai kansan keskuudessa kutsumanimet Petturi-Orpo ja Rotupetturi-Orpo. Lisäksi kenellekään ei tullut ohjelmaa katsoessa uutisena, että sekä Orpo että Jussi Halla-aho pitävät nykyhallitusta Suomen historian kehnoimpana.


TV 1, 18.11.2019 maanantai klo 19.00, Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12)

2/4. Uusi hallinto. Franco julistautui Espanjan suvereeniksi hallitsijaksi ja loi itse oman julkisuuskuvansa. Hän asettui asumaan entisen kuninkaan kesäpalatsiin. Mitä tämä kertoo Francon mielenliikkeistä? HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min

YLEN KULTTUURIKOMMARIEN PIENI PIIRI PYÖRII

Kulttuuribolsut Riku ja Tunna verkostoituvat. Julkisen
Sanan Neuvoston uusi pj., punavihreä multikultisti Elina
Grundstörm, on samaa kulttuurimarxilaista klikkiä.

Jo kuolleeksi ja kuopatuksi luultu kulttuurimaxilainen Docventures jatkaa syksyllä (7.9. lähtien) Yle tv 2:n puolella. Docventures-dokumenttisarjan yhteiskuntakritiikki on pitkälti sitä samaa mikä on vallitsevassa kulttuurihegemoniassa muutenkin suotavaa. Toisin sanoen mistään aidosta kritiikistä, jossa pureuduttaisiin yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin, ei ole kyse, vaan näytetyt dokumentit ja varsinkin niiden jälkeen käydyt keskustelut noudattavat puhtaasti punavihreiden maailmanselitystä. Tästä on todisteena ohjelman kolme uutta televiossakin pyörinyttä minuutin traileria (1, 2 ja 3), joissa tuomitaan poliittisen vihollisen vihapuhe (paitsi oma) ja annetaan lässyliberaalin elostelijan, toimittaja Rauli Virtasen, selittää väärän tietoisuuden turmiollisuudesta, johon auttaa vain poliittisesti korrekti indoktrinaatio kuten Docventures-dokumentit. 

Viime vuoden tapaan Riku Rantala ja Tunna Milonoff yrittävät hypettää dokumenttejaan niin, että eri kaupunkeihin on synnytetty omia Docventures-katsomoita. Mitään uutta yhteiskuntakriittistä liikettä nämä yhteisöt eivät silti synnytä, sillä osallistujiksi on rajautunut ennalta arvattavasti joukko punavihreitä opiskelijoita. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että punavihreän runkkupiirinsä ulkopuolista väkeä he eivät pysty värväämään, vaan joutuvat sössöttämään Frankfurtin koulun mukaista kriittistä teoriaa vain omille tosiuskoville. 

Jo vuonna 2013 Yle Watch ruoti Docventuresin taustoja ja motiiveja artikkelissaan Docventures vai Comventures, josta tähän sopiva lainaus:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Riku ja Tunna kuuluvat Helsingin Kallion ja Vallilan välisellä alueella vaikuttavaan punavihreään kuplaan, jossa vasemmistolaisesti orientoituneet "luovan luokan" sisäsiittoiset kulttuurihomostelijat tuntevat hyvin toisena. Ei ole sattumaa, että Yle ja MTV3 ovat sopivasti tämän kuplan sisällä! Asia tuli hyvin selväksi eilen, kun Yle Puheessa haastateltiin räppäri Palefacea eli Karri Miettistä:

Yle Puhe, 3.8.2016 klo 14.03, Puheen Iltapäivä

Bitwisards - nuoret gurut kyberavaruudesta on osittain piirretty komediasarja Suomen peliteollisuuden alkuajoista 90-luvulta, sen noususta, tuhosta ja uudesta uhosta. Sarja julkaistaan Areenaan huomenna, tänään vierainamme ovat sarjan luojat Miha Rinne ja Jarno Elonen. Tapaamme myös Palefacen. Instagram: @ylepuhe

Palefacen haastattelu keskittyi enimmäkseen hänen uuteen videoonsa, josta on kertonut aiemmin YleX jutussaan Palefacen uutuusvideo naureskelee Soldiers of Odinille – mukana Paavo Arhinmäki, Madventures ja Solonen. Videolla näkyvät Palefacen kommarikaverit ovatkin hyvä läpileikkaus punavihreän kuplan poliitikoista ja kulttuurivaikuttajista, johon kuuluvat, kuinkas muuten, myös Docventuresin propagandapäälliköt Riku ja Tunna. Kansan syvien rivien känsäkouraisia työmiehiä ja -naisia, aitoa työväenluokkaa, videolla ei näy. Omanlaistansa kieroutunutta elitismiä tämäkin. Video kannattaa katsoa pelkästään siksi, että siinä tullaan paljastaneeksi se, miten vasemmisto aina neuvostokommunismista lähtien toimii kaksinaamaisesti kauniilla sanoilla, mutta lopulta aina niin, että poliittisen vastustajan toimintavapaudet kielletään, jollei muuten niin väkivallalla (videossa mm. skinin väkivaltainen kaappaaminen ja uhoa Odinien karkoittamisesta jne.).

Kuten arvata saattaa, Paleface puhui jälleen kerran läpiä päähänsä kuten viime kevään Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa, josta Yle Watch kirjoitti syväluotaavan analyysin (Yle esittää pankinjohtajana punaporvaripojan kapinallisena vaihtoehtona). Vasemmistolaisen perusininän lisäksi Paleface yltyi Yle Puheessa myös suoranaisiin valheisiin, kun hän väitti, että maamme poliittinen johto antoi muka hiljaisen hyväksynnän Soldiers of Odinin toiminnalle, jonka vuoksi ainoa todellinen vastarinta partioille oli punaporvariopiskelijoiden Loldiers of Odin sekä tietenkin hänen uusin videonsa, joka on samalla tribuutti medialemmikki Loldierseille.

Yle Puheen miestoimittaja näyttää olevan räppäri Miettisen poliittinen petikaveri, sillä hän ei mitenkään kiistänyt tämän valhetta, vaikka on hyvin tiedossa, että viime talvena monet oikeistopoliitikot kuten mm. puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb vaativat katupartioiden kieltämistä ja kriminalisoimista. 

Työläisistä vieraantuneilla kulttuurikommunisteilla on pakonomainen tarve esiintyä yhteiskunnan vastavoimana ja kapinallisina, mutta tällaiset yritykset näyttävät sitä koomisimmilta mitä enemmän he yrittävät vakuuttaa olevansa "Systeemiä vastaan". Vastustaessaan riippumatonta Soldiers of Odin katupartiota, he ovat hegemonisen vallan puolella, samassa veneessä kokoomuslaisten, kepulaisten ja rkp-läisten kanssa. On vaikea sanoa, näyttelevätkö Palefacen kaltaiset kulttuuribolshevikit tyhmää vai elävätkö he vain omassa harhaisessa vallankumous todellisuudessaan. Selvää on sen sijaan se, että kaikki tuon pinkkipunakaartin ulkopuoliset haistavat siinä muhivan itsepetoksen ja tekopyhyyden.

PÄIVÄN PARAS UUTINEN - SUOMEEN FEMINISTIPUOLUE!

Fem-kom: "Tasa-arvoa kaikille paitsi naisille erityisetuja."

Yhteiskunnassa puhutaan liian vähän siitä, kuinka merkityksettömäksi koettu hyvinvointi synnyttää lukeneistossa turhautumista, jota pyritään purkamaan sillä, että etsitään ja tuotetaan keinotekoisia "ongelmia", joita pyritään sitten kaikella touhukkuudella "ratkaisemaan". Ruotsin mallin mukaisesti melläkin jaksetaan vielä 2000-luvulla, kaiken orwellilaisen Isosisko-lainsäädännön jälkeen, tehdä tasa-arvosta ja rasismista lopullista ratkaisua vailla olevia ongelma. 

Usein asia on vielä niin, että piilomarxilaisten korostama lopputulosten tasa-arvo on täysin päinvastainen mitä on lähdetty alussa ajamaan. Poliittisesti korrektien uhriryhmien asema on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut monin paikoin parempi kuin heidän riistäjikseen julistetuilla valkoisilla heteromiehillä, jotka nähdään kaikki varakkaina ja vaikutusvaltaisina alfauroksina. Progandistisen toiston luoma kuvitelma lasikatosta on pienen etuoikeutetun sisäpiirin "ongelma", kun taas miehillä murskaantunut lasilattia ilman suojaavaa tukiverkostoa tarkoittaa liian monillle spurgun ja linnankudin kohtaloa; vastaavasti verorahotteisella julkisella sektorilla kivoissa sisähommissa naisia on 80%, mutta tätä ei pidetä tasa-arvokysymyksenä, vaan se nähdään samanlaisena lakonisena tosiasiana kuin naisten korkeampi markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla.

Kun siilitukalla on liikaa vapaata aikaa hyvinpalkatussa suojatyöpaikassa kuten virka punaisen yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, alkaa hän ennen pitkää kehitellä harhaisia teorioita, joiden tavoitteena on saada tasa-arvon nimissä lisää valtaa xx-merkkisille ihmisille. Lattapäinen tasa-arvo, johon kuuluu mm. ansiottoman palkitseminen ja erinomaisen rankaiseminen, oli lainsäädännöllisesti valmis Suomessa viimeistään 1980-luvulla. Sen jälkeen telaketjufeministien on pitänyt keksiä itselleen uusia ongelmia, jotta vallankumoksellinen liike ei pysähtyisi ja he tuntisivat itsensä tarpeellisiksi "oikeustaistelijoiksi". Yleensä tämä asenne on näkynyt kiertoilmauksina esitetyissä vaatimuksissa, joissa sukupuolinarsistit ruikuttavat, että naisilla ei ole vieläkään riittävästi valtaa, vaikka sitä on tarjottu heille kultalautaselta. Mistä ihmeestä he ylipäätään ovat saaneet päähänsä, että valta pitäisi antaa heille vain siksi, että he kuuluuvat ryhmään xx, vaikka universaali vallan laki todistaa, että valta kuuluu sille, joka sen ansaitsee ja sille joka sen ottaa. Ainakaan kunniantunnosta feministit eivät ole vaginamonologi-luennoilla kuulleet mitään.

Tulevia punavihreitä äänestäjiä synnyttävä nuorisokavana YleX:n lempiteemoja on tiedostavan lukiolaistytön ainekirjoituksista tutut sukupuolinen tasa-arvo, homoliitot ja rasismi. Radiokanavan nettisivujen juttu Suomeenkin puuhataan feminististä puoluetta – ”Meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulismi”, pyrkii pontevasti antamaan perusteita kansallismasokistisen hulluuden valtavirtaistamiselle. Tasa-arvofetisismiä ajavalle sukupuolinarsistiselle feministipuolueelle ei ole tilausta kuin ehkä Helsingin seudulla asuville hyväosaisille akateemisille naisille, jonka vuoksi yliopistoklikin on pitänyt keksiä joku vetonaula, jolla se oikeuttaisi sen yhteiskunnallisen kysynnän. Puolueprojekti on ottanyt  tutuksi täkyksi vuosikausia nurkan takana vaanineen "rasistisen oikeistopopulismin", joka ei tosin vieläkään ole realisoitunut mitenkään. Koska tulevalla feministipuolueella ei ole tarjottavana kansalaisia oikeasti vaivaaviin ongelmiin mitään, voi liberaaleja aina pelotella kryptisellä "äärioikeistolla":

- Tässä poliittisessa tilanteessa tuntuu, että tasa-arvokehitys kulkee meillä taaksepäin, ja meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulistinen poliittinen liike, sanoo Katju Aro, yksi Feministisen puolueen kolmesta puheenjohtajasta. Hän on myös Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.

Ja mikähän tuon liikkeen nimi on ja missä se vaikuttaa? Kärsimättömän Aron mielestä tasa-arvofundamentalistinen kehitys ei kehity tarpeeksi nopeasti, joten silloin tasa-arvo näyttää ikään kuin menevän taaksepäin.  Eihän tämä ole kaukana Stalinin vallanhimoisesta suuruudenhulluudesta, jossa hänelle ei riittänyt minkäänlainen poliittinen eteneminen. Tällaisella asenteella puolueella on odotettavissa sama menestys kuin ruotsalaisella Feministisellä aloitteella, joka on kerännyt valtiollisissa vaaleissa huikean 0.4.-3 prosentin kannatuksen, jolla se ei ole päässyt edes valtiopäiville. Länsinaapurin feministipuolueen kannatuslukemat ovat hämmästyttävän pienet, vaikka virallinen Ruotsi on tehnyt aatteesta lähes valtiouskonnon. Suomalaisessa valtavirtajournalismissa, jota YleX:nkin juttu edustaa, on huvittavaa huomata se piintynyt tapa, jolla ruotsalaisen itsetuhoisen hulluuden muotoja kuten feminismiä pidetään poliittisena normina, jota virallisen Suomenkin pitäisi noudattaa:

Ruotsissa feminismi on paljon selkeämmin valtavirtaa kuin Suomessa, jossa yhä rettelöidään siitä, onko feminismi vain naisten oikeuksia miesten kustannuksella ajava liike. Ruotsissa pääministeri Stefan Löfven on puhunut hallituksestaan feministisenä, ulkoministeri Margot Wallström taas on määritellyt Ruotsin ulkopolitiikan feministiseksi ulkopolitiikaksi.

Yle Watch ja vastuulliset kansalaiset tervehtivät uutta puolueprojektia ilolla, koska se repii punavihreää rintamaa ja hajottaa vasemmistoliiton ja vihreiden kannatusta. Siitä vaan jokainen täyttämään puolueen kannattajakorttia!

TV1, Torstai 16.6.2016 klo 18:20, Päivän kasvo 

Vieraana Tukholman yliopiston mediatutkija Anu Koivunen.
Yle Areena.

Pahamaineista kulttuurimarxilaista mädättäjää Anu Koivusta haastatteli asialle myötämielinen naistoimittaja Pirjo Auvinen, jolloin vähäinenkin mahdollisuus kritiikkiin katosi välittömästi hameesta sisään. Tämä on varmaan sitä tasa-arvoa, jossa on 100% naiskiintiöt. Eräs kansalaisvaikuttaja totesikin somessa kovin tasa-arvoisesti, että katsojan pitäisi itse saada valita selostusääni samalla tavalla kuin auton navigaattorissa. 

Julkisuudessa viihtyvä ja median joka alan asiantuntijaksi nostama Koivunen kommentoi tällä kertaa suomalaistärähtäneistön uutta feminististä puoluehanketta. Haastattelua seuratessa oli vaikea erottaa, onko Koivusta haastateltu asiantuntijana vai tulevan puolueen aktiivina. Kymmenminuuttisessa studiotuokiossa Koivunen toisti pähkinänkuoressa samat feministiset kliseet kuin uuden puolueen voimanaiset Katju Aro, Maryan Abdulkarim ja transaktivisti Annu Kemppainen.  

Koivunen valitteli rivien välistä, että vain naisille edullinen tasa-arvo on katoamassa, koska äärioikeisto tulee ja tappaa ja naisia syrjitään kollektiivisena entiteettinä, koska Kokoomus ei valinnut Elina Lepomäkeä puolueen puheenjohtajaksi. Lähes holokaustiseen pöyristymiseen mentiin silloin, kun mediatutkija päivitteli sitä, että lehtikuvissa yhteiskuntasopimusta allekirjoitti vain yksi nainen. Fasistista pahuutta oli myös se, ammattiliittoja johtaa pätevät miehet.

Koivusen puheenvuoro kuulosti lähinnä yläluokkaisen naisen marmatukselta, jossa toistettiin se pettymys, että maailma ei menekään täysin omien toiveiden mukaan, varsinkaan yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa. Alaluokan ongelmat koskevat enimmäkseen miehiä, joten se on heidän oma vikansa.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

YLEN NOLLATUTKIMUS: AJATELLA, SOMESTA LÖYTYY VIHAA (JA VIELÄPÄ VÄÄRÄNLAISTA)

Ylen verkkosivuille hiljattain (12.6.2016) ilmestynyt tutkivan journalismin irvikuva, Veli-Pekka Hämäläisen kirjoittama kauhistelu "Ihmiskoe Facebookin vihakuplassa" on empiirisen tutkimuksen kaapuun puettu poliittinen julistus, jossa tutkimuskohteeksi oli valittu polittinen vastustaja ja jossa tehdyt huomiot ja johtopäätökset ovat omien ennakkoluulojen määräämiä. Jo jutun johdannossa paljastuu mikä on pelin henki:

Eräänä päivänä päätin selvittää, kuinka syvälle netin ulkomaalaisvastaiseen vihakuplaan pystyy uppoamaan, jos näyttää sille aina vain peukkua. Lopputulos yllätti, kuvotti, turrutti ja lopulta myös opetti jotakin.

Toimittaja on juttua naputellessaan kuvitellut tekevänsä vuoden journalistipalkinnon arvoisen jutun, sillä saahan palkinnon aina se, joka sepustaa raflaavimman raportin kabaalista äärioikeistosta. Samanlainen kuvottava lopputulos olisi saatu mistä tahansa erityisryhmästä, mikäli toimittaja olisi tykkäillyt vimmaisesti vaikkapa homoyhteisön tai anarkokommunistien postauksista ja artikkeleista. Toisaalta toimittajan oma fb-seinä saattaa olla näiden ryhmien tykkäksiä täynnä, joten hän on tullut niille sokeaksi ja pitää niiden levittämää maailmankuvaa normaalina. Poikkeavaa on vain omasta seinästä poikkeava.

Googlen tapaan Facebookin käyttämät algoritmit on tunnettu tapa palvella käyttäjää löytämällä tälle mieluisat jutut ja mainokset. Silti toimittaja Hämäläinen uskottelee meille tekevänsä uraa uurtavan ihmiskokeen Facebookin käytöstä:

Pian sen jälkeen algoritmin tarkkanäköisyys hämmästytti minut ensimmäisen kerran. Joka kerta kun päivitin uutisvirran, sain kovempaa ja kovempaa sisältöä. Muidenkin medioiden julkaisuista näkyville valikoitui huomattavan paljon artikkeleita, joissa poliitikot vaativat turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Oli kuin algoritmi olisi jo arvannut, mitä näkökulmaa olen etsimässä.

No shit, Sherlock! Toimittaja tunnustaa, että jutun olisi voinut tehdä muustakin teemasta ja algoritmien tuloksena olisi silti syntynyt samankaltainen yhdenmukainen tietovirta:

Ihmiskokeeni perusteella Facebookin pystyy opettamaan käyttäjälleen mieluisaa totuutta suoltavaksi propagandakoneeksi. Ja jos ystäväpiiri on sopivan samanmielinen, kupla on valmis. Eikä sen tarvitse olla vihakupla – kokeeni alkuvaiheessa olin vähällä joutua jääkiekkoaiheisten uutisten hautaamaksi, koska tykkäilin kaikesta, mitä maan suurimmat mediatalot minulle tarjosivat.

Aiheellinen kysymys kuuluukin, miksi toimittaja tutki Facebookissa juuri "äärioikeiston vihaa", vaikka some on täynnä kaikkea muutakin, josta keskivertoliberaali voisi "järkyttyä"? Ylehän on joka päivä täynnä jos jonkinlaista raporttia ja dokumenttia kansallismielisistä, joten miksi piti tehdä vielä yksi juttu lisää? Mielikuvituksen puutetta? Toimittajan laiskuutta? Halu toistaa vanhaa propagandaa ja kampanjoida nationalismia vastaan? Varmaan näitä kaikkia. Näillä eväillä journalismipalkinnon luulisi jo irtoavan.

Hämäläisen kirjoitusta ei voi pitää tutkielmana, vaan se on pelkkä tekosyy ripuloida rivikaupalla poliittista vihollista vastaan, jonka mielipiteet on patologisoitu pelkäksi vihaksi. Puolittaiset valheet ja kömpelöt olkiukotkin ovat sallituja kun ollaan Hyvällä asialla. Esimerkiksi toimittaja niputtaa täysin legitiimin ja maltillisen kansallismielisen järjestön Suomen Sisun "ääriliikkeeksi" yhdessä kansallissosialistien kanssa:

Ja kun aina vain tykkäsin kaikesta, mitä minulle tarjottiin, sain eteeni yhä kauempana äärilaidalla olevia ryhmiä: Suomen Sisu, Suomen arjalainen rintama, Kansallinen vastarinta. Löysin jopa pienen ryhmän, joka kampanjoi lähes lyyrisesti "valkoisen rodun massamurhaa vastaan Suomessa".

Tämä lainaus luettiin maanantaina kokonaisuudessa nuorisokanava YleX:ssä, jossa nuori toimittajapari nikotteli varsinkin viimeisen virkkeen kohdalla ja pitivät kampanjaa tästä maailmasta irrallaan olevana harhana. Kontekstista irrotettuna lause kuulostaa liiottelulta, mutta luultavasti mahtipontisella sanavalinnalla on viitattu Suomen ja koko Euroopan väestölliseen muutokseen. Maailman väestöstä 92%:ia on muita kuin valkoisia samalla kun valkoisten sekä suhteellinen että absoluuttinen osuus vähenee yhä kiihtyvää vauhtia. Diverisiteetin vähenemistä nopeuttaa osaltaan kohta miljardiin pursuva väestö Afrikassa, josta ollaan luontoa tuhoten ja sen kuormitusta lisäten tunkeutumassa länteen. Tämä on fakta eikä vainoharha. Fakta on myös se, että kansan syrjäyttäminen, sen elinehtojen tuhoaminen vieraspopulaatiolla, täyttää myös Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan kansanmurhan kriteerit. Joten kuka tässä on vainoharhainen ja kuka pitäytyy tilastollisissa faktoissa? 

Koska seuraavassa lainatussa kappaleessa toimittaja ei mainitse konteksia mihin inhottavat murhakuvat liittyvät, saattaa hölmömpi tai pahantahtoisempi lukija pitää niitä valkoisten nationalistien tekeminä, vaikka kyseessä onkin ISIS-terroristien kädenjälki:

Kun irtopäätä roikottavat teurastajat ja suttuiset kännykkävideot väkivallanteoista ensimmäistä kertaa ilmestyivät Facebook-uutisvirtaani, tunsin lähinnä inhotusta. Vähitellen siihen turtui. Samalla aloin miettiä: onko tämä totta? Kaikessa hiljaisuudessa algoritmi järjesti piiloon monia sellaisia sisältöjä, jotka olisivat ehkä tuoneet toisen näkökulman aiheeseen.

Harva pitää MV-lehteä laatujournalismina tai ottaa sen kaikkia juttuja tosissaan, mutta sen verran kova luu se on vanhoja mielipidemonopoliaikoja haikailevalle Ylelleä, että monet sen toimittajat tuntevat suorastaan velvollisuudekseen nälviä lehteä ja olla huolestuneita sen suosiosta.

Aina kun jokin sivusto kehotti minua siirtymään eteenpäin toiselle sivustolle tai seuraamaan jotakin uutta sivua Facebookissa, sanoin kyllä. Tällä tavalla sain Googlen kautta varsin pian seurattavakseni MV-lehden. Jos hakee tietoa pakolaisista Googlen kautta, ei voi välttyä MV:ltä, joka julkaisee valtavan paljon aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja jonka julkaisuja myös luetaan paljon.

MV-lehden lisäksi "roskalähteiksi" luokiteltiin myös "konservatiiviset verkkolehdet" (luultavasti Sarastus, Occidental Observer ym.):

Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota siihen, että luettujen juttujen omat lähteet olivat roskaluokkaa: somehuhuja, pieniä konservatiivisia verkkolehtiä, vuosia sitten julkaistuja videoita viraalisivustoilta. Kukaan ei kysynyt, miksi Ranskassa tapahtuneesta mellakasta uutisoitiin oikeistolaisen puolalaisen radiokanavan tiedoilla Suomessa. Ja jos joku yritti kyseenalaistaa, hänet vaiennettiin nopeasti.

Koska toimittaja seurasi lopulta vain neljäätoista pientä ryhmää, ei otos "kansallismielisistäkään" liene ollut kovin suuri, jotta siitä voisi tehdä kovin pitkälle meneviä yleistyksiä. Tässä lainauksessa jää kertomatta mm. se, että fb:n "äärisivuistojen" jutut kommentoivat jatkuvasti valtamedian artikkeleita, joissa on puutteellista ja väärää tietoa. Kun tilalle annetaan tietoja, joita median on pimittänyt, on niitä vaikea pitää pelkkänä roskana. Toki mukana on poliittista propagandaa, omalle asialle myötämielistä tiedottamista, mutta se on täysin normaalia myös valtavirran poliittisessa lehdistössä. Niin ikään olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin lähteiden kyseenalaistajat "vaiennettiin" ja minkälaisia vasta-argumentteja heillä itsellään oli esittää. Mikäli toimittajalla ja hänen hengenheimolaisillaan olisi ollut kiistämätöntä vasta-evidenssiä, olisi se luultavasti mainittu voitonriemuisesti myös artikkelissa.

                                                  ********************************

Eilen:

Yle TV2 Maanantai 13.6.2016 klo 13:30, Kioski: Mamu - Suomi - mamu  

Suomalainen tapakulttuuri on suomalaisuuden ydin. Millainen se on? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV1 Maanantai 13.6.2016 klo 19:00, Historia: Natsit ja Lähi-itä 

Toisen maailmansodan jälkeen monet arabimaat värväsivät natseja joukkoihinsa auttamaan taistelussa Israelia vastaan. Yhteistyö arabien ja natsien kesken oli alkanut jo aiemmin Hitlerin hallitessa Saksaa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

YLEX:LTÄ JÄLLEEN ETNISTÄ SUOMALAISUUTTA VASTUSTAVA KAMPANJA

Meillä on oikeus! Suomalaisten eli rasistien syytä!!

Jatkuvan informaatiotulvan alaiselle suomalaisnuorisolle on jälleen kerran yritetty järjestää epätoivoista huomiota kerjäävä rasisminvastainen #eirasismille -kampajana. Tällä kertaa suomalaisvihamielisen propagandakampanjan takana on Yleisradion trendizombi-radiokanava YleX. Nettisivujen mukaan kampanja "syntyi vastalauseena muun muassa pakolaiskriisin synnyttämille rasistisille mielenilmauksille." Yle nimittää muitta mutkitta globaalin enemmistön parasiittimaista ja lisää elintilaa vaativan kansainvaelluksen vastustamista "rasismiksi" ikään kuin se antaisi tekosyyn sille, että suomalaiset voidaan rasistisesti syrjäyttää "rikkaampien kulttuurien" alta.

Naurettavassa myötähäpeää herättävässä ilveilyssä ohikulkijat saivat pyyhkiä roturealistiset ilmaukset pois kolmen esiintyjän iholta. On vaikea kuvitella mitä ja ketä tällainen pelleily palvelee. Kun Suomeen valuu kymmeniä, jopa satojatuhansia maahantunkeutujia maan toisista ääristä, on suorastaan röyhkeää sössöttää enää mistään rasismista ja kääntää ongelman asetelma tosin päin. Kyse on laittomasta invaasiosta, elintasosiirtoilaisuudesta, johon jokaisella suvereenilla kansakunnalla on oikeus puuttua. Rajat kiinni, piste.

YLEN SUOSIMA PUNAINEN 0-TUTKIMUS

Hail Monikulttuuri! Hail puna-Ylen yksi Totuus!

Nuorison propagandakanava YleX uutisoi kympin tytöille sitä ainoaa oikeaa kriittistä tutkimusta jutussaan Väitös: Maahanmuuttokriittiset kuvaavat vastustajansa kukkahattutäteinä, korruptoituneena eliittinä ja Vihreinä Khmereinä. Tällaisissa bulkkitavaraa tuottavissa tendenssitutkimuksissa lähtökohtaina on aina se, että maahanmuuttokriittyys on ongelmallista kuin myös siihen liittyvät ihmiset. Vastaavasti kyseenalaistamattomana normina pidetään maahanmuuttomyönteisyyttä, kiimana muuttaa Suomi mahdollisimman nopealla aikataululla Afrikaksi. Siksi saamme odottaa ns. ylimääräiseen uutislähetykseen asti, että punainen yliopisto ja Yle repostelisivat millaista retoriikkaa ja viholliskuvaa suomalaisvihamieliset punavihreät tuottavat. Nyt siihen ei ole tarvetta, koska isänmaan kieltäjät ovat hegemonisessa asemassa ja ohjaavat itse virallista keskustelua.

Entinen yleläinen, nykyinen vapaa toimittaja Petri Kaivanto, kiteyttää fb-sivullaan miten tällaisiin Ylen buustaamiin 0-tutkimuksiin pitää suhtautua:

Helsingin Yliopiston tutkija nimittelee Lehdon Seppoa mielisairaalapotilaaksi ja Yleisradio valehtelee Sepon tehneen jonkun natsitervehdyksen. Jos Suomi olisi oikeusvaltio, niin Seppo saisi korvaukset törkeästä kunnianloukkauksesta. Mutta koska ei ole, niin toteanpa vain, että Yleisradion Atte Jääskeläinen on sarjarikollinen, mafiosojen mafioso, ja tämmöinen nollatutkija Niko Pyrhönen on säälittävä yhteiskunnan loinen. Mä vääntäisin tällaisen väitöskirjan Suomen väärinajattelijaskenestä ihan hetkessä, jos olisin selkäänpuukottaja.

YLEN EI KANNATTAISI KYSYÄ KANSALTA MITÄÄN

Mitä Ylen kansaa halveksuva klikki haluaa.

Monikulttuuriseen bimbo-bailaamiseen keskittyvä ja rasismi-uutisia pilkkivä nuorisokavava YleX kysyy verkkosivujensa jutussa Etusivu kysyy: Voisiko Suomi ottaa lisää pakolaisia? ja saa vastauksen jota se ei varmasti toivonut:

Mitä kansa haluaa.

Jaahans, tässä vielä päivän pakkohomotukset ja hitleröinnit. Ihan normi Ylen ohjelmapolitiikkaa:

Yle Teema, 11.5.2015 klo 21:00, Stephen Fry homofobian jäljillä

1/2. Millaista on homojen elämä eri puolilla maailmaa tänään? Fry selvittää, mistä homofobia oikein syntyy. Millaiset lait ja moraalikoodit säätelevät yhteisöjen ja ihmisten suhtautumista homouteen? HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Fem, 11.5.2015  klo 22:30, Skandinavia Hitlerin otteessa

Sarja alkaa. Osa 1/5. Saksalaiset tulevat. Toinen maailmansota on käynnissä. Hitler pyrkii rakentamaan natsisuurvaltaa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa hallitus pohtii, pitäisikö panna vastaan vai luovuttaa. Tanskan televisio. HD Äänitekstitys: ruotsi

YLE ON KUIN NOKIA ENNEN ROMAHDUSTA.

Minkälainen mediatalo julkaisee jatkuvasti mielipidetutkimuksia siitä, kuinka uskottava ja upea tiedonvälittäjä se on? Pravda? Toki, mutta 2000-luvulla yhä enenevässä määrin myös kulttuurimarxilaisten naisittama Yleisradio, jossa riemuitaan mielipidetutkimuksesta: Suomalaisten mielestä Yle on entistä luotettavampi, avoimempi, riippumattomampi ja ammattitaitoisempi (16.10.2014).

Riemun taustalla lienee maamme tiedotusmarkkinoita yhdessä Hesarin kanssa halltisevan Ylen itseriittoinen asenne, jossa hybriksen vallassa uskotaan itse luotuun vääristyneeseen omakuvaan kuten Nokia puhelimet vähän ennen romahdusta. Omakehun sävyttämässä uutisessa pelottavinta on kuitenkin tuulipukukansan lammasmainen naivius poliittista korrektiutta indoktrinoivan Isosiskon edessä. Tästä ei kuitenkaan pidä huolestua liikaa, sillä myös aktiivisten ajattelevien ihmisten vieroksunta Ylen suomalaisvihamielistä propagandaa vastaan on netin myötä kasvanut merkittävästi, mitä ei ymmärrettävästi tuotu ilmi ko. tutkimuksessa.

Tyyppiesimerkki Ylen indoktrinaatiosta on aivopesulle otolliselle nuorisolle suunnattu radiokanava YleX, jonka poliittisesti korrektit kympin tytöt syytävät ulos samaa pikkunokkelaa hipsteri-tuubaa kuin Hesarin Nyt-liitteen trendiperseet. Kyse on konformistisesta muotiajattelusta, jota työntää eetteriin mm. Reetta Rönkä, joka kolumnissaan (17.10.2014) valittelee sitä, kuinka maailman upein ideologia feminismi on ymmärretty jälleen kerran täysin väärin:

Jos WAF-ilmiö rajoittuisi yhteen blogiin, en hätääntyisi. Mutta kun omista piireistäänkin huomaa toistuvasti löytyvän ihmisiä, jotka eivät halua kutsua itseään feministeiksi vihaiseksi akaksi leimautumisen pelossa, alkaa ärsyttää. Miten tässä näin kävi? Miten feminististä tuli haukkumasana ja aatteesta hirviö, johon halutaan kuulua yhtä vähän kuin luihuisiin? Vaadin päitä vadille: kuka pilasi feminismin?

Vähän sama kuin kysyisi kuka pilasi pedofiilien maineen. Feministeiltä on kuitenkin turha vaatia itsetutkiskelua, vaan syyllinen löytyy aina muualta, yleensä salaliitossa olevasta yhtenäisestä miesmassasta, joita edustavat Elinkeinoelämän keskusliitton pomo kuin myös spurguuntunut linnankundi Pena:

Selkeimmin syntipukin suostuu nimeämään Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen. Hänen mukaansa negatiiviset mielikuvat ovat feminismin vastustajien onnistuneen propagandan tulosta. "Samalla lailla syntyy monen muunkin uuden tai vieraan asian vastustus: tietämättömyydestä ja virheellisistä ennakkoluuloista", Pyykkönen toteaa.

Ylessä on vielä paljon tehtävää, jotta tämä ikävä mielikuva ennen lopullista voittoa poistuisi. Kenties vielä hieman lisää toistoa mantralle "naisen euro on 80 senttiä" tai sille että (kaikki) suomalaiset miehet pahoinpitelevät rutiininomaisesti naisia. Kyllä se siitä, lisää kierroksia ja volyymia, niinhän se propaganda on aiemminkin toiminut.




************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

ANDRÉ BRINK, VALKOINEN KANSALLISMASOKISTI AFRIKASSA

YLE TEEMA, 2.9.2013, klo 21.00 André Brink, valkoinen afrikkalainen

Eteläafrikkalainen kirjailija André Brink on rotusyrjinnän vastaisen taistelun esikuva. Dokumentissa hän palaa lapsuutensa maisemiin ja muistelee kasvuaan valkoisena rotusyrjinnän värittämässä yhteisössä. T: Arte 


Ylen esittely ja ohjelmalinkki Areenaan.

Integraatio on kirjaimellisesti murhaa, segregaatio taas etnisyyttä säilyttävää. Samoin kuin öljy ja vesi eivät koskaan sekoitu, eivät myöskään mustat ja valkoiset voi ylittämättömän biologis-kognitiivisen ja eksistentiaalisen toiseuden vuoksi elää keskenään rauhassa yhtenä integroituneena kokonaisuutena. Paitsi tietenkin liberaalien egalitaristisissa harhoissa ja utopioissa, jotka toteutuessaan muuttuvat väistämättä dystopioiksi. 

Vuoden 1994 jälkeen pelkästään valkoisia maanviljejöitä on murhattu Etelä-Afrikassa yli 3000. Kaiken kaikkiaan lännen ylistämän sateenkaarihallinnon jälkeen neekerit ovat tappaneet 70 000 valkoista! Vertailun vuoksi "verisen" apartheid-hallinnon aikana mustia surmattiin laskentatavasta riippuen 7000 - 21 000, ja suurin osa näistäkin uhreista menetti henkensä toisen mustan käden kautta. 1960-luvulta lähtien tiedotusvälineet ovat mässäilleet apartheidin viktimologialla, mutta vuoden 1994 jälkeisestä ja edelleen jatkuvasta valkoisesta kansanmurhasta ne ovat olleet hiljaa, koska se ei vääränlaisten uhrien vuoksi sovi lännen itseinhoiseen media-narraatioon.

Lännen mediat eivät ole vuodattaneet Etelä-Afrikan valkoisten serkkujen karuille kohtaloille kyyneltäkään eikä sitä tee myöskään Yle. Yleisradion puna-pulju osaa kirkua vain valkoista syyllisyyttä ja marssittaa kuvaruudun eteen André Brinkin, omahyväisen kaikkitietävän moralistin, joka tuntee masokisista riemua valkoisen vallan ja kulttuurin alasajosta. 

Löytyykö mistään muusta rodusta kuin valkoisista hyypiöitä, jotka suorastaan juhlivat oman etniteettinsä arvovallan ja kulttuurin häviämistä? Historiasta tiedetään ainakin joitain intiaanikansoja, jotka harjoittivat samankaltaista kultuurista itsetuhoisuutta kuin hyväosaiset valkoiset liberaalit tänään. Pohjois-Amerikan länsirannikolla eleli Tlingit, Chilkat, Haida ja Kwakiutl nimillä kutsuttuja intiaaniheimoja, jotka harjoittivat ns. potlach-seremoniaa,  jossa status osoitettiin tuhoavalla tavalla lahjoittamalla omaisuutta pois. Mitä enemmän ihminen antoi omistaan tai yhteisön omaisuudesta pois, sitä korkeammaksi hänen arvovaltansa nousi yhteisön silmissä. Valkoisia liberaaleja pitäisikin kutsua modernin ajan potlach-kulttilaisiksi. Tosin sillä erotuksella, että he eivät tuhoa omaansa, vaan katsovat muurien takaa palatseistaan kuinka heidän sytyttämänsä nykyajan Rooma palaa.



YLE TEEMA, 2.9. klo 21.55 Vuoden 39 salaliitto *UUSINTA*

Stephen Poliakoffin kirjoittama ja ohjaama trilleri, jossa nuori nainen törmää natsimieliseen suunnitelmaan toisen maailmansodan aattona. N: Romola Garai, Bill Nighy, Hugh Bonneville. (Glorious 39, Britannia 2009)

Tsot, tsot! Eipäs unohdeta päivän natseja, jottei unohdettaisi, koska Hitler. Vai että salaliittoja...mutta eihän sellaisia ole virallisen tulkinnan mukaan olemassakaan, paitsi vainoharhaisten valkoisten rasistien pääkopissa.  Tai kyllähän niitä on valtamedian mukaan oikeastikin, kunhan vain vehkeilijöiksi nimetään natsit ja rasistiset valkoiset heteromiehet. Ylen linkki fantasia-elokuvan esittelyyn tässä.

YLE TV1, 2,9.2013, klo 20.00 MOT: Maailmanherrojen salaseura

Jättipankkien ja suurteollisuuden muodostama Bilderberg on salamyhkäinen taustavaikuttaja. Sen suljettuihin kokouksiin on osallistunut myös suomalaisia poliitikkoja ja median edustajia. Toimittaja Hannu Sokala.

Mitä helv..? Onko toimittaja Hannu Sokala hurahtanut Verkkomedian ja  Magneettimedian kirjoituksiin? Jokainen Helsingin Sanomien ja Ylen sertifioima kriittinen kansalainen ja Gutmensch tietää, ettei ole mitään puolisalaisia intressiryhmiä, sillä joka toista väittää, on vainoharhainen äärioikeistolainen.

Yle Watch joutuu kuitenkin antamaan tunnustuksen (!) Ylelle ohjelma-aiheesta, jota tuskin muissa läntisissä valtamedioissa näkyisi. Tässä on varmaan tapahtunut jokin virhe tai väärinkäsitys.

Yen linkki ohjelman esittelyyn.

Lisätietoa Bilderberg-ryhmästä, sen rakenteesta ja tavoitteista.

Suomalaiset osanottajat Bilderberg-kokouksiin toimialoittain:

 
Tiedotusvälineet
Aatos Erkko (1994, Sanoman hallituksen pj)
Janne Virkkunen (1998, 2001, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja)
Olli Kivinen (2003, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja)
Mikael Pentikäinen (2005 Sanoma Newsin tj, 2011 Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja)
Atte Jääskeläinen (2007, Ylen uutistoiminnan päätoimittaja)
Antti Blåfield (2008, 2010 pääkirjoitustoimitus, Helsingin Sanomat)
Hanna Rajalahti (2009, Talouselämän toimituspäällikkö)

Politiikot
Ulf Sundqvist (1992, Sdp:n puheenjohtaja)
Esko Aho (1994, pääministeri, kesk)
Martti Ahtisaari (1994–1996, presidentti)
Sauli Niinistö (1997, valtiovarainministeri, kok)
Paavo Lipponen (1998, 2000–2001 pääministeri, 2003–2004 Sdp:n puheenjohtaja)
Olli-Pekka Heinonen (2001, liikenne- ja viestintäministeri, kok)
Paula Lehtomäki (2004, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, kesk)
Eero Heinäluoma (2006, valtiovarainministeri, sd)
Jyrki Katainen (2007, 2009–2010, valtiovarainministeri, kok)
Matti Vanhanen (2009, pääministeri, kesk)
Jutta Urpilainen (2012–2013, valtiovarainministeri, sd)

Teollisuus
Johan Nykopp (1962, 1964, Tampellan tj)
Jorma Ollila (1994, 1997–2013, Nokian tj, hallituksen pj, Shellin hallituksen pj)
Krister Ahlström (1994, Ahlströmin pääjohtaja)
Georg Ehrnrooth (1994, Metran konsernijohtaja)
Jaakko Ihamuotila (1994, Nesteen tj)
Gerhard Wendt (1994, Koneen toimitusjohtaja)
Björn Mattsson (1995, Cultorin tj)
Jukka Härmälä* (1995, Enso-Gutzeitin tj)
Christoffer Taxell (2002, eronnut Partekin konsernijohtajan toimesta)
Ole Johansson (2011, Wärtsilän konsernijohtaja)
Risto Siilasmaa (2012, Nokian hallituksen pj)

Työnantajajärjestöt
Jaakko Iloniemi (1991–1997, Elinkeinoelämän valtuuskunnan tj)
Jarl Köhler (1992–1994, Metsäteollisuuden keskusliiton tj)
Johannes Koroma (1993, Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton tj)
Max Jakobson (1994, eläkkeellä Elinkeinoelämän valtuuskunnasta)
Pentti Vartia (1999, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tj)
Sixten Korkman (2006, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tj)
Matti Apunen (2011–2013, Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja)

Pankit
Sirkka Hämäläinen (1994, Suomen Pankin pääj)
Pertti Voutilainen (1995, Merita Pankin tj)
Matti Vanhala (1999, Suomen Pankin pääj)
Björn Wahlroos (2003 Sammon konsernijohtaja, 2010 Nordean hallituksen varapj)
Erkki Liikanen (1999 EU-komission jäsen, 2005 Suomen Pankin pääj)
Seppo Honkapohja (2008, Suomen Pankin johtokunnan jäsen)
Olli Heinonen (2013, Harvardin yliopiston asiantuntija)

Tutkijat
Klaus Waris (1980, Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri)
Teija Tiilikainen (2002 pääministerin erityisavustaja EU:n tulevaisuuskonventissa, 2005 Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja, 2007 poliittinen valtiosihteeri)
Raimo Väyrynen (2008, Ulkopoliittisen instituutin johtaja)
*) Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen 2011 julkistamassa listassa on "Jukka Harmaja", mutta se tarkoittanee Jukka Härmälää.

Lähteet: MOT-kysely elokuussa 2013, valtiovarainministeriö (Jutta Urpilaisen vastaus perussuomalaisten kirjalliseen kyselyyn eduskunnassa 14. heinäkuuta 2011), Bilderberg, Biografiakeskus, Valtioneuvosto, Suomen Pankki, Ulkopoliittinen instituutti, Helsingin Sanomat, Sdp, Metsäteollisuus, Public Intelligence

* * * * *

Teija Tiilikainen lienee Helsingin Sanomien Olli Kivisen ohella  fanaattisin liittovaltion kannattaja Suomessa. Ei mikään ihme, että tämä suomalaisvihamielinen konformisti on vieraillut myös Bilderberg-kokouksessa.


RASISTISTA VIHA"MUSIIKKIA" VALKOISIA VASTAAN:

YLE TEEMA,1.9.2013, klo 22.55 Raivoisat riimit

Dokumentissa Raivoisat riimit (The Furious Force of Rhymes) tutkitaan hip hopia protestimusiikkina ja sen leviämistä kaupungeissa ja slummeissa eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltalainen Joshua Atesh Litle kertoo dokumentissaan hip hopin tarinaa 1970-luvun Bronxista lähtien. Samalla valaistaan hip hopin ja rapin käyttämän raivoisan kielen taustoja musiikin, tanssin ja graffitien avulla.


Eurooppalaisperäisen väestön intressille vihamieliset kansainväliset viihdemediat ja levy-yhtiöt ovat jo vuosikausia myyneet primitiivisenä mölynä tunnettua hip hoppia juurettomille valkoisille nuorille. Varsinkin kateellisten ja kaunaisten mustien esittämänä hip hop julistaa silkkaa rasistista väkivaltaa valkoisia vastaan, mutta ostava valkoinen nuoriso on pitänyt heihin kohdistuvaa vihaa jopa viileenä. Tämä ei olisi mahdollista ilman vuosikausia jatkunutta indoktrinaationa, jossa valkoinen syyllisyys istutetaan piltteihin jo lastentarhoissa.

Jo ilman viheliäistä sanomaakin hip hop on mitä ala-arvoisinta heimokilinää. Tuo infantiili puhelaulu kuulostaa lähinnä vähämielisen pulputukselta, jota rytmitetään esittäjän hermostovikaisuutta muistuttavalla nykivän retardilla liikehdinnällä. Irvokkainta koko räppi-ilveilyssä on se, että tätä raivostuttavan yksitoikkoista papatusta tekeviä vähälahjaisia lökapöksyjä kehdataan valtamedioissa vielä kutsua "artisteiksi".

Pelkästään näitä yksinkertaisia viidakkorytmejä kuuntelemalla valkoisista pojista on tullut säälittäviä aisankannattajia ja aivottomia multikulti-zombeja. Kun tähän itseään kannibalisoivaan "musiikilliseen" voodoo-keitokseen lisätään vielä sanat, on meillä valmiina lauma kulttuurisia itsemurhakommandoja, jotka vihaavat palavasti etnisyyttään ja juuriaan.  Ei ole sattumaa, että nuorisokanava YleX haluaa soittaa jatkuvalla syötöllä tätä läntiseen maailmaan tarkoituksella tuotettua lopun ajan älämölöä.

Linkki ohjelmaan ja sen esittelyyn Ylen sivulla.