VUODEN 2016 URHEILIJAN VALINTA – TASA-ARVOA SINNE MINNE SE EI KUULU

Tähti on varmasti vuoden vammaisurheilija, mutta ei
häntä sen perusteella voi pitää vuoden urheilijana.

Yle urheilun puolelta löytyy jos jonkinlaista opportunistista muotiaatteen seuraajaa, roturutsaajaa ja tasa-arvokommunistia. Tämä käy ilmi Yle urheilun verkkosivujen jutussa Tähden voitto otettiin riemuiten vastaan: "Nyt rytisi yhdenvertaisuudesta taas yksi muuri", jossa tasa-arvon nimissä riemuittiin marginaalisen vammaisurheilun edustajan julistamista koko Suomen parhaaksi urheilijaksi vuonna 2016:

- Nyt rytisi yhdenvertaisuudesta taas yksi muuri, Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen twiittasi (siirryt toiseen palveluun). Samasta aiheesta kirjoitti myös vihreiden [sic!] vammaisjärjestössä vaikuttava Jukka Väisänen Uuden Suomen blogikirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun), joka oli otsikoitu "Askel kohti vammaisten yhdenvertaisuutta".

Kenellekään on tuskin mitään vammaisia vastaan, vaikka tosiasia on, että heidän fyysinen suorituskykynsä on huomattavasti heikompi kuin terveillä. Vuoden urheilijaa tai maailman parasta jalkapalloilijaa valittaessa kriteerinä pitää olla se, mihin äärimmäisen treenattu terve ihminen kykenee fyysisesti ja taidollisesti parhaimmillaan. Valitaan siis huippujen huippu eikä piirikunnallisten parasta juoksijaa, nelosdivarin maalikuningasta tai vammaisten olympialaisten voittajaa. Kaikki kunnia oman sarjansa mestari Leo-Pekka Tähdelle, mutta hän ei voi olla Suomen paras urheilija – sama jos klassisen musiikin musiikkipalkinto annettaisiin katusoittajalle, joka menestyy ylivoimaisesti omalla reviirillään. 

Ikävä kyllä fyysisesti rappeutuneessa Suomessa juuri Tähden kaltainen vammaisurheilija voi olla vuoden urheilija. Näköjään tästä maasta ei löydy kansainvälisellä tasolla alempaa keskitasoa kummempia urheilijoita ainakaan yleisurheilussa ja hiihdossa. Syynä ei voi olla pieni väestömäärämme, sillä tanskalaisetkin voittivat viime kesäolympialaisissa 15 mitalia, kun Suomi sai vain yhden pronssin naisten nyrkkeilyssä. Silti tuo pienen lajin olympiapronssi on objektiivisesti arvioituna arvokkaampi saavutus kuin yksikään vammaisurheilun kansainvälinen kultamitali.

Vuoden urheilija -tittelin perusteena ei voi olla latistavan tasa-arvon ulottaminen sinne, missä sitä ei luontaisesti ole. Puhumattakaan, että motiivina on joku sentimentaalisuus, joka määrää että "nyt on aika" (elämmehän jo 2000-lukua!) myös vammaisten voittaa, vain siksi että valitsijalle tulee siitä hyvä mieli. Näköjään poliittinen korrektius on saastuttanut myös Vuoden urheilija -gaalan tekemällä siitä tasa-arvoteatteria. 

Sitä paitsi Tähden valinnassa näkyy tietty alentuvuus vammaisia kohtaan; halutaan, ettei heille tulisi paha mieli, joten valitaan joku heistä voittajaksi. Sama moraaliposeeraus näkyi soittotaidottoman Pentti Kurikan Nimipäivien valinnassa Euroviisuihin.

Moraalipolitikoinnin lisäksi valinnassa näkyi valitsijoiden huono itsetunto. Julkisuudessa on puhuttu iät ja ajat suomalaisten "junttirasistien" huonosta itsetunnosta, mutta Vuoden urheilija 2016 -valinta todisti, että juuri urbaaneilla liberaaleilla se huono itsetunto vasta onkin kun pitää neuroottisen ahdistuneena valitella, että "mitähän meistä nyt ajatellaan kun missimme ovat sinisilmäisiä blondeja ja vuoden urheilijat terveitä adoniksia eikä edistyksellisesti vammaisia". 

Niin, olisihan se nykypäivänä silkkaa fascismia, että parhaaksi valitaan oikeasti se paras ja kaunein, koska se olisi syrjivää. Nähtiinhän se jo Miss Helsinki kisoissa. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että media petaa moraalisen närkästyksen paskamyrskyä, kun se tulee pilkkimään sosiaalisen median onkaloista kommentteja, joissa ei olla tyytyväisiä vuoden urheilijan valintaan: "suvaitsemattomuutta!", "vammaisvihaa", "vielä 2000-luvulla tällaisia asenteita!", "käsittämätöntä vanhanaikaisuutta!", "pimeää keskiaikaa!".

YLE DRAMATISOI JA EPÄDRAMATISOI TILANTEEN MUKAAN

Hämeenlinnan teatteri 2015

TV 1, 10.2.2015, klo 18.00, Ylen uutiset

Kun katsoin uutisjuttua Hämeenlinnan teatterin tuoreesta näytelmästä "Sibelius - Kohtalonyhteydet" oli vaikea välttää kasvoilleni syntymästä pilkallista hymyä siinä kohtaa kun toimittaja kehtasi väittää koko kansalle, että näytelmässä käsitellään myös "Sibeliuksen vaiettuja natsiyhteyksiä". Mikä chutzpah, mikä röyhkeys! Satunnaisempikin viime vuosikymmenen Sibelius-uutisen seuraaja ei nimenomaan ole voinut välttyä siltä, että säveltäjämestarista puhuttaessa otetaan aina esiin natsit. Itse asiassa viimeisen 10-15 vuoden aikana kerrotuista Sibelius uutisoinneissa olisi poikkeuksellista vain se, jos niissä ei olisi ollut mainintaa natsikytköksestä.

Ylen verkkosivujen uusi artikkeli Jean Sibelius - läntisen kulttuurihistorian poliittisin säveltäjä? pelkästään vahvistaa "natsit sängyn alla" -narraatiota. Vika ei ole vain Ylessä, vaan pääsyy löytyy länsimaisesta kulttuuripatologiasta, jossa tarraudutaan pakkomielteisesti natseihin olipa kyse melkeinpä mistä tahansa asiasta. Pääasia että saadaan joku tekosyy ja päästään louskuttumaan loputtomasti natseista. Tämä ei suinkaan tapahdu sattumalta, vaikka ehdollistettujen natsimaanikkojen syyntakeettomuutta mediassa voidaankin joltain osin puolustaa. Hyödyllisiä idiootteja kun on riittänyt kautta historian. Viihteen holokaustiteollisuus on ollut hydyllistä ennen kaikkea kansojaan vihaaville kosmpoliittiselle eliitille, joka haluaa moralisoivan propagandan avulla avata kansallisen suojamuurin monikulttuurisuudelle ja sen viimeiselle vaiheelle, monokulttuurisuudelle, jossa kansojen erityispiirteet on tuhottu yhtenäisen konsumerismin tieltä. Tarkoitushakuisella natsimärehdinnällään Yle toimii juuri tällaisten epäkansallisten voimien puolesta.

TV 2, 10.2.2015, klo 21.00, A2: Kehitysvammais-ilta 

Onko kehitysvammaisella oikeus elää ja rakastaa niin kuin itse haluaa? Juontajina Kati Leskinen ja Pasi Toivonen. yle.fi/a2ilta #a2ilta. HD

Moraaliposeerava tärähtäneistö haluaa toimia Eläinten vallankumouksen tapaan etujoukkona, kun se haalii itselleen aina uusia vähemmistöjä ja "sorrettuja" paapottaviksi, yleensä muiden eli veronmaksajien rahoilla. Ennen kuin kukaan Yle Watchin lukijoista alkaa syyttää blogia sydämettömyydestä, julistamme, että meillä ei ole mitään maamme harjoittamaa virallista vammaisten tukipolitiikkaa vastaan. Meiltä on silti turha odottaa vammaisten pakkotykkäämistä, joka on yleensä kätketty suvaitsevaisuuden kaapuun. Emme edelleenkään suostu pitämään juoksukilpailussa viimeiseksi tullutta kompurajalkaa yhtä hyvänä kuin kilpailun voittanutta vain siksi, ettei jumboksi jääneelle tulisi paha mieli.

Siksi on vastenmielistä, että itselleen valehteleva tärähtäneistö pitää Pertti Kurikan Nimipäiviä hyvänä bändinä ja parhaana Euroviisuehdokkaana pelkästään sillä ääneenlausumattomalla syyllä, että musikantit ovat vammaisia. Juuri tässä nykyajan tasa-arvon palvonta paljastaa nihilisminsä, kun omasta "hyvyydestään" humaltunut punakulttuuriväki pitää lähes soittotaidotonta orkesteria ei vain yhtä hyvänä, vaan jopa parempana kuin soittotaidollisia bändejä. Kyse on siis paljon puhutusta voimaantumisesta, joka on tosin viime vuosina saanut yleisessä puheessa myös ironisia piirteitä, jonka vuoksi eräät feministit ovat lopettaneet sen käytön kokonaan. Sen sijaan vammaisten kohdalla tätä negatiivista inflatorista räjähdystä ei olla vielä koettu, joten voimaantuminen voi vielä jatkua jonkin aikaa.

Suurin osa Pertti Kurikan Nimipäivien "faneista" ei todennäköisesti oikeasti edes nauti yhtyeen mölystä, vaan heille on tärkeintä vammaisten pärjääminen kilpailussa parempien rinnalla, mikä antaa perustellun syyn uskoa egalitaristiseen taikauskoon.  Osoittaessaan suosiota Pertti Kurikan Nimipäiville punahyväkkäät eivät ole ihastuneita niinkään siitä, että vammaisetkin kykenevät pärjäämään kovassa maailman kilpailussa - tosin vain näiden Hyvien ihmisten "pyyteettömän" tuen ansiosta - vaan että he voivat liikuttua omista tunteistaan. Siis siitä, että he uskovat omistavansa sisäsyntyisesti empaattisemman ja siten "paremman" tunnerekisterin toisin kuin suvaitsemattomat Toiset. Hierarkiaa tarvitaan myös utooppiseen hierarkittomaan yhteiskuntaan.

Väittävätpä nämä muka hyvää tarkoittavat vasemmistohumanistit mitä tahansa, omat kokemukseni heidän moraalisesta puhdasotsaisuudestaan ovat vuosien varrella paljastaneet heistä avain toista. Siksi uskallan väittää, että tässäkin tapauksessa suurin osa heistä käyttää vammaisia vain välineenä, signaloidakseen omaa moraalista paremmuuttaan "sivistymättömiä juntteja" vastaan. Tämän narsismin paljastaminen puolestaan kääntää heidän moraalisuutensa täysin päinvastaiseksi: vain moraalisesti turmeltuneet vasemmistohumanistit voivat häikäilemättömän kyynisesti käyttää jopa vammaisia hyväkseen kerätäkseen moraalipisteitä ja saadakseen näin toivomaansa ihailua, kunnioitusta ja valtaa muilta. Tämä sama porukka kauhistelee ja osoittelee myös sormellaan mielellään avoimen rehellisiä Nimby-kansalaisia, mutta ovat todennäköisesti itse pahimpia farisealaisia, mikäli pakolaiskeskus, mustalaisleiri, alkoholistiparantola tai vammaisasuntola tulisi heidän takapihalleen.

Odotamme mielenkiinnolla minkä "sorretun" ryhmän vasemmostonilkit ottavat seuraavan moraalisen ryöstöviljelynsä kohteeksi. Arvauksia voi esittää kommenttiosastolla.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1