maanantai 28. lokakuuta 2019

KANSALLISMIELISTEN VOITTOKULKU SAKSASSA JA EUROOPASSA EI JÄTÄ YLEN TOIMITTAJIA RAUHAAN

AfD:n Björn Höcke tuulettaa puolueen kaksinkertaistet-
tua kannatuksen Thüringenin osavaltiovaaleissa.

Globalistisen maailmanjärjestyksen palveluksessa olevat valtamedian toimittajat ovat jälleen viettäneet unettomia öitä kansallismielisten populistien vaalivoiton takia. Tällä kertaa pahaa oloa tuotti viime sunnuntaina Itä-Saksan Thüringenissa käydyt osavaltiovaalit. Vaikka äärivasemmistoa edustava Die Linke voittikin punavihreiden perustoimittajien riemuksi vaalit 31 prosentin kannatuksellaan, globalistisille kansanvihollisille on tuottanut selvästi pahoinvointia kansallismielisen populistipuolue Vaihtoehto Saksalle (AfD) nousu  vaalien toiseksi suurimmaksi puolueeksi 23,4 prosentin äänimäärällä

AfD:n kannatuksen tuplaantumisen lisäksi toimittajissa herättää ahdistusta nuoren sukupolven kiinnostus puoluetta kohtaan, semminkin kun vasemmistoa näyttää äänestävän enää vain hautaan astuva vanha DDR-sukupolvi. Ylen kirjeenvaihtajan Suvi Turtiaisen analyysissä  Saksassa kysytään, juhliko fasismin polunraivaaja eilen Thüringenin osavaltiovaaleissa tämä tosiasia tuodaan ilmi heti kirjoituksen alussa.
Se kaksinkertaisti kannatuksensa verrattuna vuoden 2014 vaaleihin. Alle 60-vuotiaiden äänestäjien parissa AfD oli suosituin. Die Linken veikin voittoon yli 60-vuotiaiden äänet. Poliittinen keskusta, vanhat kansanpuolueet kristillisdemokraattinen CDU ja sosiaalidemokraattinen SPD hävisivät.
Itä-Saksan puolella median junttaama ilmastohype ei ole muiden eurooppalaisten vaalien tapaan vaikuttanut juurikaan vihreiden suosioon, vaan siellä sosialistiset haaveet ovat keskittyneet perinteiseen äärivasemmistolaiseen puolueeseen, Die Linkeen. Ylelle Thüringenin vaaleista mielipidekirjoituksen kirjoittanutta Suvi Turtiaista ei tietenkään kiinnosta analysoida punavihreää blokkia, vaan hän kiinnittää ennalta arvattavasti kaiken huomion Vaihtoehto Saksalle -puolueen menestykseen, joka on kaikkien sopulitoimittajien mielestä merkki fasismin noususta.

Analyysissään Turtiainen sättii erityisesti AfD:n kärkiehdokkaana osavaltiovaaleissa ollutta Björn Höckeä, jonka suurin synti on toimiminen puolueen "radikaalisiiven" Der Flügelin johtohahmona. Tuttuun Yleisradion tyyliin Turtiainen ei nimeä Höcken arvostelijoita, vaan kertoo arvostelun "yleisenä tosiasiana", vaikka sen takana ovat  lähinnä räyhävasemmiston vainoharhaisimmat kuunatsien metsästäjät:
Höckeä on arvosteltu häntä ympäröivästä henkilökultista, fasistisen kielenkäytön viljelemisestä ja Saksan natsiajan historian vähättelystä. Entinen historianopettaja Höcke on muun muassa paheksunut holokaustin muistomerkin pystyttämistä Berliinin paraatipaikalle.
Jutussa kerrotaan ilkkuen myös "saksalaiskanava" ZDF:n halpamaisesta tempusta, jossa sen tekemässä kyselyssä puoluetoverit eivät kyenneet erottamaan irrallisia Hitler-lainauksia Björn Höcken kirjoituksista – ikään kuin tämä olisi varma osoitus siitä, että Höcke saarnaa kansallissosialismia:
Aina hänen omatkaan puoluetoverit eivät erota Höcken kirjoituksia Hitlerin kirjoituksista. Aiemmin syksyllä saksalaiskanava ZDF pyysi AfD:n poliitikoita tunnistamaan, ovatko tietyt siteeraukset Hitleriä vai Höckeä. Tehtävä osoittautui vaikeaksi.
Tehtävä voisi olla kenelle tahansa vaikea, sillä Hitler kirjoitti tiettävästi monista asioista hyvin yleiseen sävyyn. Ainakaan Trumpia vastustavat amerikkalaiset Antifa-aktivistit eivät tunnista valtakunnanjohtajaa, vaan he antavat mahtavat aplodit puheelle, joka on lähtöisin Adolf Hitlerin kynästä.

Agenda-analyysin uskottavuutta pyritään lisäämään lainaamalla Süddeutsche Zeitungin haastattelemaa äärioikeistotutkija Matthias Quentia. Hän kuvaa Höckea sanalla Prä-Faschist eli esifasisti:
Nimityksen voi selventää vaikka fasismin polunraivaajaksi. – He olivat ihmisiä, jotka avasivat tien kansallissosialismille, puhuivat turmiosta ja tuhosivat luottamuksen liberaalia demokratiaa kohtaan. Aivan kuten Höcke ja hänen puolueensa.
Tyylilleen uskollisena nykyliberaalina Quent ei halua löytää mitään vikaa liberaalidemokratiasta, vaan syyttää sen omista sisäsyntyisistä ongelmista ja valuvioista ikuiseen toiseuteen tuomittua fasismia. Jos syynä liberalismin ongelmiin ei ole kaikkialla vaaniva "fasismi", niin ulkoistetun syylliseen viitan saa sitten "Venäjän hybridivaikuttaminen".

Kirjoituksen loppupuolella toimittaja osaa etsiä jo oikeitakin syitä AfD:n vaalimenestykselle itäisessä Saksassa:
Kyselyn (siirryt toiseen palveluun)mukaan AfD:n äänestäjät kokivat toisen luokan kansalaisuutta muita enemmän. He myös kokivat muiden puolueiden kannattajia enemmän, ettei asioista saa puhua vapaasti, ja että DDR:n aikana valtio teki enemmän kansalaisten eteen kuin nyky-Saksan. 
Syyskuussa niin ikään DDR:n kuuluneissa Brandenburgin ja Saksin osavaltioissa AfD sai myös noin neljänneksen äänistä samoista syistä. Ehkä tulos olisi ilman Höckeä ollut Thüringenissä vielä parempi. Ei ole täysin selvää, onko hän puolueen nousun moottori vai jarru.
Tälläisille "analyyseille" ei näytä tulevan loppua vielä pitkään aikaan, sillä niin kauan kuin EU:n määräysvalta ja mielipuolinen siirtolaispolitiikka sairaustuttavat Eurooppaa, nousee sitä antiobiootin lailla vastustamaan kansallismielisyys.



                                                     ****************************


TV1, 28.10.2019 klo 19.00 Historia: Pahuuden tunnukset (12)


Hitlerin armeijan SS-tunnus symboloi nykypäivänä miljoonia ihmishenkiä vaatinutta kansanmurhaa. SS-logon takaa löytyy pennitön graafikko Walter Heck, joka tuli vuonna 1929 luoneeksi yhden historian pahakaikuisimmista tunnuksista. HD ohjelmatekstitys (suomi) 51 min. Signs of Evil – The Runes of The SS. Ohjaus: Silke Potthoff. Tuotanto: Februar Film / ZDF, Saksa, 2016. Lukijana on Jukka Pitkänen

Kuinkas sattuikaan, punavihreät saavat tämän ohjelman avulla salvaa kirvelevälle haavalleen, jonka AfD:n vaalivoitto Saksan osavaltiovaaleissa hiljattain aiheutti. 

Jo surkuhupaisan mustavalkoinen ohjelman nimi, Pahuuden tunnukset, on tarkoitettu alleviivaamaan yksinkertaista propagandaviestiä, jotta se menisi varmuudella perille takarivin Taavollekin. Historiasadun tuttua tuvallisuutta lisää lukijana toimiva Jukka Pitkänen, jolle tämä lienee jo tuhannes natsidokkariselostus. Melko maanista.

Ohjelman esittelyssä väitetään, että "todellisuudessa SS-symboli on seemiläistä alkuperää", vaikka väitteen esittäjä toteaa sen olevan vain yksi fantasistista oletuksista ja perustuvan siihen, että riimuaakkosten tuntemattomalla alkuperällä saattaa olla joku yhteys merenkävijöinä tunnettuihin foinikialaisiin. Hataran väitteen tarkoituksena on ainoastaan näyttää lapsellisesti pitkää nenää germaanien historialle ja SS-riimujen käyttöönottajille.

Ohjelman anti oli tutun yksioikoista moraalista kauhistelua ja historiallisen natsisimin kytkemistä nykyiseen "äärioikeistolaisuuteen". Yksiselitteisesti ohjelman tarkoitus on tehdä historiapolitiikkaa nykypäivän tarpeisiin. 

Rainan loppupuolella vyörytettiin ruutuun liuta asiantuntijoita, jotka perustelivat natsisymbolien kieltoa verbaaliakrobatialla vahvistaen näin Saksan henkisen miehityksen jatkumista. Osansa vinoilusta saivat marginaalisten uusnatsien suosima Musta aurinko -symboli ja Thor Steinar -vaatemerkin logo, joita ei puhuvien päiden harmiksi ole saatu vielä Saksassa kriminalisoitua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti