Yle TV1, torstai 16.11.2017 klo 21:05, A-teema: Seksuaalista häirintää
Ahdistelua, häirintää ja häpeää. Seksuaalinen häirintä on yleisempää kuin kukaan uskalsi arvata. Mistä ahdistelu johtuu? Miksi laki ei riitä suojelemaan meitä? Tunnistetaanko raja, jonka yli ei saa mennä? Juontajina Markus Liimatainen ja Annika Damström. HD
Koko syksyn kaikkialla länsimaailmassa valtamediat ovat kuin yhdestä suusta huutaneet kansalaisten korviin kuinka pöyristyttävän järkyttävä ongelma seksuaalinen häirintä on. Kyse on klassisesta ensimmäisen maailman korvikeongelmasta, jota rummuttamalla sivilisaation kannalta elintärkeät kysymykset voidaan peittää asiantuntijoina esiintyvien puhuvien päiden tyhjänpäiväisen mölinän alle
Ilmiölle on tyypillistä, että joitain vuosia Yhdysvalloissa käynnissä ollut Me too -kampanja sai todellista mediabuustia vasta kun megafoniin tarttuivat Hollywoodin rikkaat ja kuuluisat naiset. Kenellekään ei tullut myöskään yllätyksessä, että Ruotsissa tämän kampanjan hyväksikäyttö on käynyt ylikierroksilla julkisine lynkkauksineen. Suomessa ollaan hieman jäljessä länsinaapurin hysterian aallokosta, mutta A-teeman tämän iltainen ohjelma puhaltaa varmaan uutta tuulta tarkasti kontrolloituun julkiseen keskusteluun.
Ilmiölle on tyypillistä, että joitain vuosia Yhdysvalloissa käynnissä ollut Me too -kampanja sai todellista mediabuustia vasta kun megafoniin tarttuivat Hollywoodin rikkaat ja kuuluisat naiset. Kenellekään ei tullut myöskään yllätyksessä, että Ruotsissa tämän kampanjan hyväksikäyttö on käynyt ylikierroksilla julkisine lynkkauksineen. Suomessa ollaan hieman jäljessä länsinaapurin hysterian aallokosta, mutta A-teeman tämän iltainen ohjelma puhaltaa varmaan uutta tuulta tarkasti kontrolloituun julkiseen keskusteluun.
Keskusteluohjelman henkilöesittelyn ja itse ohjelman voi katsoa linkistä A-teema syventyy seksuaaliseen häirintään: Katso kaikki suoran lähetyksen vieraat täältä. Olipa aihe mikä tahana A-Teemassa on aina ollut paapottuja "maahanmuuttajia" eli selkokielellä ei-eurooppalaisia kitisemässä milloin mistäkin. Jostain syystä nyt studiossa ei ollut ainuttakaan tummahipiäistä, vaikka he ovat osallisina seksuaalisen häirinnän väkivaltaisissa muodoissa kuten (joukko)raiskauksissa monta kertaa useammin kuin kantaeurooppalaiset.
Raaka seksuaalinen väkivalta on Euroopassa viime vuosikymmeninä lisääntynyt pitkälti siksi, että tänne on livahtanut ja päästetty nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta. Vastaavasti valkoisten eurooppalaisten puskaraiskaukset ym. törkeä seksuaalinen väkivalta on vuosikymmenten saatossa todennäköisesti vain vähentynyt. Koska tummien miesten aggressiivisesta lähentelyistä, tyttöringeistä ja raiskauksista ei voi rasismin pelon vuoksi puhua, keskustelu on siirretty turvallisesti valkoisten heteromiesten "seksuaaliseen härintään", joka käsittää mm. merkitsevät kolme sekuntia pidemmät katseet ja ulkonäön kehumisen.
On itsestään selvää, että todellinen seksuaalinen häirintä kuten lähentely selvistä kielloista huolimatta on yksiselitteisen tuomittavaa. Tosiasia kuitenkin on, että sukupuolista häirintää kuten ehdottelua tulee olemaan niin kauan kuin naisten seksuaalinen markkina-arvo on korkeampi kuin miesten. Haluttavuutensa vuoksi naisilla on selvästi enemmän seksuaalista valtaa kuin miehillä, joten naiset tuskin haluaisivat edes tasa-arvon nimissä, että he olisivat vähemmän haluttuja ja siten pienempien etujen saajia. Siksi hyvännäköisen kansanedustaja Sanna Marinin (sd.) väite, että syy seksuaaliseen häirintään löytyisi naisten alisteisesta asemasta, on silkkaa feminististä valhetta. Pikemminkin asia on päinvastoin, sillä luvattomaan lähentelyyn turvautuvat yleensä miehet, joilla ei ole seksuaalista pääomaa kuten sosiaalista statusta, varakkuutta ja ulkonäköä. Jos heillä olisi näitä ominaisuuksia, näiden miesten ei tarvisisi turvautua tuhoon tuomittuun lähentelyyn, sillä ehdotuksia tulisi naisilta.
Nuoret valkoiset naiset lienevät maailman etuoikeutetuimpia ja halutuimpia ihmisiä. Haluttavuudesta on enimmäkseen etua, mutta sivuhaittojakin löytyy kuten inhottaviksi koettujen alemman tason miesten ehdottelut. Tämä lienee kuitenkin pieni hinta, jos vaihoehtona on haluttavuudesta tulevan valtavan hyödyn menettäminen. Suuri osa nuorista naisista ymmärtää varsin hyvin sukupuolimarkkinoiden pelin hengen ja pitävät siksi vastenmielisten miesten lähentelyä asiaan kuuluvana haittapuolena. Siksi seksuaalisesta häirinnästä eivät puhu julkisuudessa useinkaan nuoret naiset, vaan varttuneemmat, jo seksuaalista markkina-arvoaan menettäneet akateemiset kulttuuritädit. Heille Me too -tyyppiset kampanjat ovat vain keino muiden joukossa, jolla lietsoa mieskaunaa ja sukupuolten välistä sotaa aidossa kulttuurimarxilaisen mädätyksen hengessä. Oman koomisen lisänsä tähän vaivoin peiteltyyn vihanpitoon tuovat profeministimiehet, jotka omaa sukupuoltaan halveksuvalla "ritarillisuudellaan" uskovat, että heillekin saattaa tippua naiskuormasta jotain.
Miehet hallitsevat suurta osaa teknologiaa, korkeakulttuuria, tiedettä ja liike-elämää, mutta arvoista ja yhteiskuntamoraalista päättää pitkälti naiset mieltymyksineen. Oikeastaan koko läntisen yhteiskunnan nykyinen arvomaailma on rakennettu naisten suojelua ja naista varten. Puhe tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista on ollutkin hyödyllistä naisille, ainakin sivilisaation lyhyellä tähtäimellä (tasa-arvon perusteella tehdyt myönnytykset barbaariselle islamille haittaavat ennen pitkää eniten naisia). Tämä kävi selväksi myös A-teeman keskustelusta, jossa arvaamattoman ja sisäsyntyisesti vaarallisen miehen kesyttämiseksi tarvitaan miehen luoma keksintö nimeltä laki. Naisen suurin turva ei ole enää aviomies ja kunniallinen miesten yhteisö, vaan abstrakti lainsäädäntö ja sitä palveleva anonyymi miehinen väkivaltakoneisto, joka panee yhteiskunnan pahimman uhan eli miehen aisoihin. Siksi on helppo ymmärtää, miksi ohjelmassa esiintynyt Turun yliopiston akatemiaprofessori Johanna Niemi vaati, että "seksuaaliseen härintään" pitää puuttua yhä tiukemmin uusilla lailla.
Nipistelytieteen professori Niemi ei halua puuttua vain miesten tekoihin vaan myös sanoihin, sillä hän ehdottaa, että myös "sanallinen seksuaalinen häirintä" pitää saada lain piiriin. Tällainen ajattelu edustaa tyypillistä nykypäivän länsimaista ongelmanratkaisua. Kun länsimaissa huomataan todellinen tai keksitty ongelma, sen kuvitellaan ratkeavan sillä, että määrätään uusi laki joka kieltää sen. Myös tappaminen ja varastaminen on kielletty, mutta tästä huolimatta Suomessa ja muualla maailmassa tapahtuu tappoja ja varkauksia.
Usko siihen, että laki ratkaisee kaiken ei ole uusi. Jo aikoinaan roomalainen senaattori Tacitus (n. 55–120) totesi, että Corruptissima re publica plurimae leges eli mitä korruptoituneempi valtio, sitä enemmän lakeja. Länsimaisen sivilisaation rapautuminen muistuttaa monessakin mielessä Rooman valtakunnan loppua, jossa olennaisten asioiden sijaan keskityttiin epäolennaisiin ja niistä tehtyihin loputtomiin lakeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti