YLEN VUORO MUSTAMAALATA TAVARATALO KÄRKKÄISTÄ – JA SE EPÄONNISTUU SIINÄ KUIN HELSINGIN SANOMAT

Vasemmistoliberaali valtamedia on tunnetusti pitkävihaista ja kaunaista niitä kohtaan, jotka sen mustamaalauskampanjoista huolimatta porskuttavat menemään ilman turhia anteeksipyytelyjä. Yritystoiminnan puolella raivoa on herättänyt menestyksekäs tavarataloketju Kärkkäinen, jonka perustajan Juha Kärkkäisen päätoimittama laajalevikkinen ilmaisjakelulehti Magneettimedia julkaisi artikkeleita globalisteista, viihdeteollisuuden juutalaisesta ylivallasta ja muista 2010-luvun alkupuolen valtamedian vaikenemista aiheista. 

Vaikka Magneettimedian kirjoitukset eivät todistetusti sisältäneet väärää tietoa, kiusallisen informaation kertominen toi päätoimittajalle sakkotuomion "kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta" vuonna 2013. Sittemmin Kärkkäinen lopetti Magneettimedian julkaisemisen ja irtisanoutui yhteyksistään Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kostonhimoisille tiedotusvälineille, jotka suuttuivat lehden julkaisemista niille epäedullisista syytöksistä. 

Varsinkin kaupunkiliberaali Helsingin Sanomat kampanjoi vuosikausia säännöllisesti Kärkkäisen tavarataloa vastaan, viimeksi näkyvästi lokakuussaa 2017, jolloin HS:n sunnuntainumerossa julkaistiin parjausjuttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa. Vaikka Juha Kärkkäinen oli jo neljä vuotta aiemmin lopettanut lehtensä julkaisun ja poliittisen toimintansa, tämä ei riittänyt Helsingin Sanomille, vaan se päätti kaikin keinoin rampauttaa tavarataloketjun huonolla julkisuudella. 

Pettymyksekseen lehden oli tunnustettava, että "natsijulkisuus" ei vaikuttanut heikentävästi Kärkkäisen tulokseen, vaan kävi päinvastoin: tavarataloketju menestyi vuosi vuodelta aina vain paremmin. Siinä ei auttanut edes homoalakulttuuria tukeneen Finlaysonin pääjohtajan Jukka Kurttilan boikotit ja hänen raivonhuutonsa Ylessä ja Hesarissa. Kansa äänesti jaloillaan, ja antoi sympatiansa valtamedian vainoamalle tavarataloketjulle. Samalla medialemmikin aseman saanut homoliberaali Finlayson joutui politikointinsa vuoksi jo seuraavana vuonna rajuihin talousvaikeuksiin. Tämän näpäytyksen jälkeen Helsingin Sanomat on jäänyt nuolemaan haavojaan ja on toistaiseksi lopettanut Kärkkäisen aktiivisen ryöpyttämisen.

Valtio-omisteinen Yle ei toimi HS:n tapaan vapaiden markkinoiden ehdoilla, vaan toimittajakunnan kannattamalla punavihreällä globalismilla, joten se voi paljon röyhkeämmin kampanjoida seurauksista piittaamatta poliittisiksi vihollisiksi katsomiaan tahoja vastaan. Silti on kummallista, että Yle lämmittelee vielä tänään vihakampanjaa Kärkkäistä vastaan keinotekoista kohua tavoittelevassa tendenssijutussaan Monet yritykset jatkavat yhteistyötä tavaratalo Kärkkäisen kanssa – kysyimme firmoilta, pitäisikö. Vielä seitsemän vuotta Magneettimediasta luopumisen jälkeen Ylen punaiset kostajat, Toivo Halmi, Marjukka Mattila ja Tuomo Björksten, yrittävät valkovihamielisen BLM-hysterian harjalla savustaa markkinoilta yrittäjiä, jotka eivät alistu markkinointipuolen puotipuksujen kulttuurimarxilaiselle ideologialle. 

Koko juttu on rakennettu jo otsikkoa myöten vastaansanomattomalle syyllisyysolettamalle tyyliin vieläkö hakkaat vaimoasi:

Takaisin Pasilaan -podcast kysyi yrityksiltä, miten ne suhtautuvat yhteistyöhön tavaratalo Kärkkäisen kanssa. Vallila ilmoitti, ettei sieltä ehdi kukaan haastatteluun. Fazerin edustajat eivät halunneet kommentoida asiaa henkilökohtaisesti. 

– Meille on tärkeää sanoutua irti ääriajattelusta ja toimia arvojemme mukaisesti, vastasi puolestaan Fiskarsin viestintäpäällikkö Jenni Marsio.

Ylen uutisjutun ja podcastin ainoaksi mahdolliseksi asiantuntijaksi yritysmaailman "eettisissä kysymyksissä" (sic) oli valittu punavihreitä kommunisteja vilisevän suomalaisvihamielisen lobbausjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér. Puheenvuoronsa perusteella Finnwatchille voisi sanoa, että kuka perkele teille on antanut moraalisen ylituomarin roolin arvostella yhtään ketään. Tällaisia nilkkejä vastaan pitäisi olla Finnwatch Watch -järjestö, joka tarkastelisi ja arvioisi näiden jeesustelijoiden rahoitusta, poliittisia kytköksiä ja ideologisia vaikuttimia.

Ylen yritys edistää itsesäätelevän ajatuspoliisin syntyä yritysmaailmaan sisälle ei ainakaan tämä jutun ja podcastin perusteella saa tuulta purjeisiin, vaikka yritys on ilmeisen kova. Punakoirat räksyttävät, mutta Kärkkäisen tavaratalo kulkee menestyksekkäästi entiseen malliin. 

                                                            ***********************

Yle Teema, 31.8.2020 klo 19.00, Aktivismin aika

8/8. Onko aktivismi rakkautta? Kotirouva Guadalupe Gonzalez on laittanut ruokaa ohikulkeville maahanmuuttajille jo 17 vuoden ajan. Paul ja Brian löysivät rakkauden taistellessaan homojen oikeuksien puolesta Afrikassa. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min. Linkki ohjelmaan. 

Vasemmistolainen kulttuurihegemonia näkyy myös kielessä. Kun toimittaja puhuu taitelijan "yhteiskunnallisuudesta" kaikki tietävät, että kyse voi olla vain vasemmistolaisesta teemoista ikään kuin yhteiskuntakritiikki olisi lähtökohtaisesti pelkästään vasemmistolaista. 

Samoin on termin aktivisti laita, ainakin nykyään. Vielä viime vuosisadan alun Suomessa aktivistilla tarkoitettiin henkensä pantiksi laittanutta nationalistia, joka taisteli Venäjän sorto- ja miehitysvaltaa vastaan. Tänään "aktivisti" on Suomessakin valtion virallisen ideologian suojeluksessa toimiva moraaliposeeraaja, joka puolustaa ilman vaaraa degeneraattien suosimia mädätysteemoja. Niitä samoja, joita pidetään valtamediassa kieroutuneesti "edistyksellisinä".

Yle TV1, 31.8.2020 klo 9.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina 

Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. UUSINTA.

Yle Watch arvosteli ohjelman tiistai 18. helmikuuta 2020:

Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.

Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan.

Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.

Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):

Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.

PUNAINEN YLIOPISTO JA YLE SELITTÄVÄT EU-VASTAISUUDEN "KOLLEKTIIVISELLA NARSISMILLA"

Yhtenä brittiläisen uusvasemmiston pahimpana pesäkkeenä tunnettu Lontoon Goldsmithsin yliopisto on julkaissut petokselliselle eliitille räätälöidyn tendenssitutkimuksen, jossa ikävä Brexit-tulos yritetään selittää äänestäjien kollektiivisella psykopatologialla. Tutkimuksen psykologisoiva strategia ei ole mitenkään yllättävä, sillä tunnetaanhan taiteisiin, designiin ja yhteiskuntatieteisiin keskittyvä Goldsmithsin yliopisto lontoolaisena vastineena pahamaineiselle Columbian yliopistolle New Yorkissa. Amerikkalaisyliopiston huono maine perustuu sen suosimalle kulttuurimarxilaisuudelle, jonka pääkallopaikaksi se tuli sen jälkeen kun Frankfurtin koulukunta siirtyi sinne 1930-luvulla. Sieltä ovat lähtöisin "tutkimukset", joiden tarkoituksena on ollut psykopatologisoida vasemmiston politttiset viholliset kuten konservatiivit ja "fasistit".

Luonnollisesti valtaelitiin asialla olevat mediat kuten Yle ovat ottaneet tyytyväisenä vastaan Goldsmithsin yliopiston tutkimuksen, jossa kaikuu vahvana Frankfurtin koulukunnan kriittisen teorian poliittisesti motivoituneet lähtöoletukset. Tälläkin sivustolla valitettavan tutuksi käynyt "tiedetoimittaja" Anniina Wallius kertoo jutussaan "Kollektiivinen narsismi" – Brexitin kyllä-äänillä yhteinen nimittäjä mikä on kyseisen tutkimuksen tutkimusintressi:

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan Brexitin kannattajilla oli yleisesti se käsitys, että maahanmuuttajat ovat vaaraksi Britannialle. Seuraavaksi pyrittiin selvittämään, millaisilla ihmisillä tällainen näkemys on. Tutkijat löysivät kolme selvää ryhmää.  

Auktoriteettiuskoiset pelkäävät tulokkaiden horjuttavan valtion perinteistä tilaa. Sosiaalisesti dominoivat puolustavat oman ryhmänsä valtaa tulokkailta. Kollektiivisesti narsististen mielestä ulkomailla ei ymmärretä Britannian suuruutta ja erityistä merkitystä.

Puhe auktoriteettiuskoisista palauttaa mieleen Frankfurtin koulukunnan keskeisen vaikuttajan Theodor W. Adornon vetämän tendenssiutkimuksen The Authoritarian Personality (1950). Tutkimuksessa pyrittiin psykopatologisoimaan poliittisesti konservatiiviset mielipiteet, jotka koskivat esimerkisi perhearvoja, seksuaalisuutta ja etnistä identiteettiä. Vastaavasti kaikki vasemmistolaiset arvot haluttiin kuvata normaalin ja psykologisesti terveen ihmisen kantoina. Goldsmithsin yliopiston tutkimuksesta löytyy sama metodologinen vire, koska toisin kuin EU-eroa kannattaneiden kohdalla Brexitiä vastaan äänestäneitä ei arvotettu negatiivisesti, vaan heidät kuvataan implisiittisesti "järkevinä" ja "empaattisina".

Jotta tutkimus olisi muutakin kuin pelkkää puolueellisen mielipiteen ilmausta, tutkimusoprojektia johtaneen Agnieszka Golec de Zavalan on täytynyt tekaista "uusi löydös", joka muka selittäisi väärin äänestäneiden käyttäytymisen. Tuo stetsonista vedetty löydös on äänestäjäryhmä, jota arvotetaan sanaparilla "kollektiivinen narsismi":

Hänen mukaansa se on uusi muuttuja, jonka perusteella voidaan ennustaa politiikan käänteitä.  

– Meidän ja muiden tutkimukset Brexitistä, Trumpista tai Putinin ja Puolan äärikonservatiivisen hallituksen suosiosta osoittavat, että kollektiivinen narsismi enteilee aina ennakkoluuloja ja taipumusta tulkita muiden käytöstä jonkin kansallisen ryhmän provokaatioksi, Golec de Zavala sanoo.

Kollektiiviset vinoutumat ja messiaaniset tunteet ovat toki kiistattomia tosiasioita, joita on havaittu nykyaikana muun muassa Israelin valtion kannattamassa sionismissa. Jo antiikin historiasta tunnetaan yhteisön hybris, mutta siihen kuuluva loputon kehitysoptimismi muistututtaa enemmän Brexitiä vastustaneiden EU-liittovaltiokiihkoilijoiden asenteita kuin jalat maassa olevien tavallisten kansalaisten näkemyksiä. Käsitepari "kollektiivinen narsismi" on pikemminkin punaisen yliopiston ja pseudoeliitin projektio, jossa syytetään väärin äänestänyttä rahvasta itsekkyydestä, vaikka nimenomaan syyttäjät syyllistyvät siihen itse.

Poliittiseksi leimatermiksi luodulla sanaparilla kollektiivinen narsismi pyritään mustamaalaamaan juuri niitä kansan syvien rivien tuntoja, jotka ovat kaikkea muuta kuin itsekkäitä. Kansakunnan tulevaisuudesta huolestuneet kansalaiset eivät ajattele individualistisesti pelkkää lyhytnäköisiä etuaan, vaan he haluavat epäitsekkäästi puolustaa kansankokonaisuuden kulttuurista ja etnistä selviytymistä. Vastaavasti EU:n liittovaltion kannattajat eivät ajattele muuta kuin omia taloudellisia intressejään ja hyvin palkattuja virkatehtäviä unionin parasiittimaisessa byrokratiassa.

Tarkoitushakuiseksi Golec de Zavalan johtaman tutkimuksen tekee johtopäätöksistä vedetty poliittinen normatiivisuus. Zavalan interventionistinen kehoitus tuodaan uutisessa avoimesti esiin:

Golec de Zavalan mukaan kollektiivinen narsisimi on joka tapauksessa huolestuttava ilmiö ja vaatii lisätutkimuksia.  

– Meidän tulisi selvittää, miten tällaisesta tulee ryhmän normi, ja löytää keinoja sen leviämisen estämiseksi. Meidän pitäisi olla myös tarkempia siinä, ketä valitsemme johtajiksi, koska heillä on valtaa vakiinnuttaa tällaisia asenteita.

Käytännössä tämä tarkoittaa EU:n puolelta tulevaa entistä kovempaa sensuuria ja painostusta sosiaalisessa mediassa. Suomessa presidentti Sauli Niinistö onkin jo ehtinyt vaatia Suomeen Saksan miehityshallinnon käytäntöä, jossa sosiaalisen median palveluja tarjoavia yrityksiä uhataan kymmenien miljoonien eurojen sakoilla, jos ne eivät poista ajoissa kansalaisen EU- ja maahanmuuttokriittisiä totuuspuheita. Samalla valtavirran uutisvälityksestä halutaan tehdä entistä arvottavampaa ja siten yksipuolisempaa indoktrinaatiota eurooppalaisten etnistä itsepuolustusta vastaan. 

                                                       ***************************

Yle Watch kertoi viime kuun lopulla, kuinka valtamediat ovat aloittaneet näkyvän kampanjan Tavaratalo Kärkkäistä vastaan, koska sen toimitusjohtaja on joskus tukenut näkemyksiä, joissa on suhtauduttu kritiittisesti globaalieltiin harjoittamaan salaiseen kabinettipolitiikkaan ja siihen kytkeytyvään sionismiin.

Suomalaisten merkittävänä työllistäjänä toimivan Tavaratalo Kärkkäisen vastainen vihakampanja on saanut jatkoa, kun kirjakustantaja Tammi yhtyi vasemmistoliberaalien hyveliputukseen lopettamalla yhteistyön tavaratalon kanssa. Ylen uutisessa Uusi Suomi: Tammen päätös lopettaa yhteistyö Kärkkäisen kanssa johtanut rankkaan vihapostiin aktiivisesta pahantekijästä leivotaan uhria ja voivotellaan yhtiöön kohdistuneesta aiheellisesta kritiikistä:

Kustannusosakeyhtiö Tammen toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoo saaneensa rankkaa vihapostia sen jälkeen, kun Tammi ilmoitti päättävänsä yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa.  

(...) Aiemmin yhteistyön ovat irtisanoneet Fiskars, Finlayson ja Otava. Ruotsalaisen Bonnierin omistaman Tammen päätös kypsyi toimitusjohtajan mukaan marraskuussa pitkän pohdinnan jälkeen.

Viimeinen lause paljastaa todennäköisimmän syyn Tammen asettamalle boikotille. Yhtiön pääomistaja, lehti- ja kirjakustantaja Bonnier on samannimisen juutalaissuvun hallitsema mediajätti, jonka johto ei suvaitse pienintäkään kritiikkiä Israelia ja juutalaisten mediaomistuksia kohtaan. Juha Kärkkäisen pahimpana prometheuslaisena syntinä lienee juuri näistä asioista ääneen puhuminen aikoinaan.

Ruotsin sanomalehtikenttää lähes monopolisin ottein hallitseva Bonnier tunnetaan myös siitä, että sen lehtien sivuilla ei käydä lainkaan maahanmuuttokriittistä keskustelua. On täysin perusteltua väittää, että Ruotsin liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan on vaikuttanut osaltaan Bonnierin suuret sanomalehdet, jotka ovat yksipuolisesti puolustaneet ei-eurooppalaisen massainvaasion "välttämättömyyttä".

                                                   ***************************

                                  

Yle Teema Fem, tiistai 28.11.2017 klo 19:00, Spotlight : Kuka suojelisi naisia? 

Naisiin kohdistuva väkivalta on laaja yhteiskunnallinen ongelma. YK:n mukaan sillä on myös kansanterveydellisiä vaikutuksia. Suomessa on 23 turvakotia, joista saa apua akuutissa hädässä, mutta niitä pitäisi olla enemmän. Toimittaja: Louise Bergman. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, maanantai 27.11.2017 klo 23:27, Helvetin homo 

Sarja alkaa, 1/5. Gisleä alkaa aina jännittää, kun hänen rakkaansa tarttuu häntä kädestä. Syy on se, että he ovat molemmat miehiä. Miksi Norjassa on edelleen niin vaikeaa olla homo? HD Äänitekstitys: ruotsi.

MYÖS YLE LIITTYI HS:N LYNKKAUSPARTIOON, JOSSA EI SUVAITA "VÄÄRIN AJATTELEVIA" YRITTÄJIÄ

Finlaysonin Jukka Kurttila haluaa edistää homoagendaa.
mutta suuttuu jos hänen agendastaan ei pidetä.

Reilu viikko sitten (22.10.2017) Helsingin Sanomat aloitti lehdistökampanjan suurena työllistäjänä tunnetun Tavartalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäistä vastaan. Laatujournalistiseksi julkaisuksi itseään kutsuvan Helsingin Sanomien sunnuntainnumeron juttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa on poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan härskeintä mitä maassamme on viime vuosina julkaistu. Kyse on halpahintaisesta mustamaalausjutusta, jollaisia on yleensä totuttu lukemaan takavuosien Hymy-lehdestä. Mitään ajankohtaista syytä häväistyskirjoitukselle ei ollut, seikka, jonka Juha Kärkkäinen huomioi verkkolehti Nykysuomelle lähettämässään avoimessa tiedotteessa:

Vaikka yhtiötä ei ole enää pitkään aikaan liitetty esimerkiksi sananvapausoikeudenkäynteihin ja vaikka KauppaSuomi on lakkauttanut mielipidepalstansa, julkaisi HS meistä jälleen monisivuisen artikkelin tuoreessa sunnuntailiitteessään.

Helsingin Sanomien motiivi jutun julkaisemiselle oli alhaisuudessaan mitä ilmeisin. Tarkoituksena oli saada aikaan julkinen "kohu", jotta mahdollisimman moni median punavihreitä muotiarvoja seuraava yritys tarttuisi hype-syöttiin ja  katkaisisi yrityssuhteen Tavaratalo Kärkkäiseen. Eräät yritykset ovatkin jo lopettaneet kaupankäynnin Kärkkäisen kanssa luultavasti siksi, että ne haluavat mielistellä trendien harjalla olevaa pientä punavihreää joukkoa. 

Suurista mediataloista etenkin Helsingin Sanomia on ärsyttänyt jo pitkään Juha Kärkkäisen aikoinaan perustama Magneettimedia. Kärkkäinen on jättänyt lehden jo vuosia sitten, mutta pitkävihaisessa Helsingin Sanomissa ei voida olla anteeksi antamatta sitä, että hänen perustama lehti julkaisee edelleen kiusallisia faktatietoja globalisteista ja punaliberaaleista. Erityisen paljon maamme johtavaa printtimediaa on närästänyt Magneettimedian juutalaiskriittiset kirjoitukset. HS:n mustamaalauskampanjan keihään kärkenä olikin Kärkkäisen saama sakkotuomio kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta, vaikka oikeus ei kyennyt kiistämään kirjoituksissa esitettyjen argumenttien todenperäisyyttä. Vapaamuurareita vilisevä oikeuslaitoksemme katsoi, että Kärkkäisen rikos on siinä, että hänen lehtensä kautta kansalaisten keskuuteen levitettiin vaikutusvaltaisten sionistien kannalta ikäviä totuuteen perustuvia kirjoituksia. Tiedotteessaan Juha Kärkkäinen arvioi itse HS:n motiiveja:

On historiallisesti ainutlaatuista, että suomalainen lehdistö pyrkii järjestelmällisellä ja vuosia jatkuneella lokakampanjalla vahingoittamaan satoja suomalaisia työllistävää yritystä, vaikka yrityksen ei epäillä rikkoneen lakia tai kohdelleen sidosryhmiään huonosti. Kyse on vain päätoimittajien ja yrittäjän mielipide-eroista. HS:n artikkeli ei sisältänyt mitään uutta. Teksti pyrki antamaan vain tekohengitystä joukolle vanhoja syytöksiä, koska lehden toimitus ei allekirjoita yhtiön omistajan henkilökohtaisia arvoja.

Yleisradio antoi aatekumppaninsa Helsingin Sanomien käydä yksin Kärkkäisen vastaista kampanjaa toista viikkoa, kunnes eilen se  liittyi yhteisrintamaan julkaisemalla Magneettimedian maanisena vihollisena tunnetun Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttilan haastattelun. Verkkosivujen jutussa Pelkkä pussilakana voi johtaa tappouhkauksiin – Finlaysonin johtaja koettelee suomalaisten suvaitsevaisuutta Yle leipoo valikoivaa suvaitsevuutta kuluttajien kurkusta alas ajavasta liberaalifanaatikosta jonkinlaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturia – vieläpä ilman ironiaa, joka tekee haastattelusta todella hilpeää luettavaa.

Saamastaan mediahuomiosta huolimatta Kurttilan johtama Finlayson on yrityksenä pieni toimija alkuperäisiin omistajiinsa verrattuna. Vuoden 2016 lopussa yhtiöllä oli 87 työntekijää, joten se on melko mitätön tekijä verrattuna vaikkapa Tavaratalo Kärkkäiseen, joka antaa tällä hetkellä lähes viidelle sadalle suomalaisille työpaikan. Tosin Kurttilan kaltaisten suomalaisvihamielisten boikotoijien ansiosta moni saattaa menettää Kärkkäisellä työpaikkansa. Onneksi kuluttajissa on herännyt ostajasolidaarisuutta siinä määrin, että tämä skenaario tuskin tulee median ja trendiyritysten kovasta yrityksestä huolimatta toteutumaan.

Suuri osa suomalaisista taitaa kuvitella edelleen, että nyky-Finlaysonilla olisi jotain tekemistä aikoinaan tuhansia ihmisiä työllistäneen Finlaysonin kanssa. Alkuperäinen Finlayson meni eri fuusioiden kautta konkurssiin jo vuonna 2008. Lopulta vuonna 2014 Finlaysonin silloinen omistaja Capman myi kodintekstiililiiketoiminnot mainostoimisto Bob the Robotin perustajille, joihin kuului Jukka Kurttila. Käytännössä Kurttila osti pelkästään tunnetun brändin. Entisenä mainostoimistomiehenä hän on osannut käyttää häikäilemättömästi Finlaysonista saamiaan immateriaalioikeuksia asiakas- ja yhteiskuntaviestinnässään. 

Omistamallaan brändillä Kurttila on luonut yrityksestään merkittävämmän kuin se todellisuudessa onkaan. Mainosmaailman konkarina hän taitaa imagon luomiseen kuuluvan manipulaation, jolla voidaan myydä vaikka käärmeöljyä hyväuskoisille asiakkaille samalla kun hankitaan ilmaista mediajulkisuutta. Hänen median haltuunotossa yhdistyy saumattomasti markkinamaakarien ovela puliveivaaminen ja oman poliittisen agendan propagoiminen. Toisaalta nyky-Finlaysonin edistämän homopropagandan ja siihen liittyvän bisneksen taustalla lienee myös Kurttilan omat mieltymykset. 

Kun Magneettimedia alkoi paljastaa Kurttilasta ja hänen poliittisesta agendastaan valtamedian sivuuttamia tietoja, Finlayson julisti kauppasodan Tavaratalo Kärkkäistä vastaan. Magneettimediassa jukaistut analyysit Finlaysonin painattamista Tom of Finland -tuotteista luonnollisesti raivostuttivat suvaitsevaisena esiintyvää toimitusjohtajaa. Ylen haastattelussa tällainen bisneslogiikan rikkova ideologinen kiukuttelu tulkittiin kuitenkin "yritysvastuuna":

Finlaysonin yritysvastuu näkyy kaikessa. Kurttila lopetti pari vuotta sitten yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa Magneettimedian ”vastenmielisen propagandan takia”. Kurttila uskoi, että tavaratalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuki Magneettimedian kirjoituksia. Tapaus nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Kärkkäisen yhteyksistä Suomen vastarintaliikkeeseen.

Piskuisen nyky-Finlaysonin toimintaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, onko kyseessä lainkaan yritystoiminnan edistäminen vai pelkkä mainosmiehen halu propagoida punaliberaalia identiteettipolitiikkaa ja ärsyttää erimielisiä:

Finlaysonin johtajana hän haluaa parantaa maailmaa. Toiveena on, että suomalainen muotoiluala seuraisi perässä. – Finlayson tulee seuraavina vuosina tutuksi osin ehkä yllättävistä asioista, jotka saattavat suututtaa ihmisiä.

Ylen toinen Tavaratalo Kärkkäistä sivuava uutinen ilmestyi tänään yhtiön verkkosivuilla ja tv-uutisissa. Verkkosivujen uutisessa Ohjelmistofirma kieltäytyi yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa – "Ajatukset eivät natsaa arvoihimme" ollaan hyvillään siitä, että myös Suomeen on rantautunut Amerikasta peräisin oleva kansakuntaa hajottava kulttuurisota, joka ulottuu nyt jo yritysmaailmaan. Vasemmistoliberaalien Yhdysvalloissa 1960-luvulla käynnistämä kulttuuritaistelu muuttui globalismin myötä repiväksi vasta 2000-luvulla, kun osa konservatiiveista ei ole enää tyytynytkään toisen posken kääntämiseen. Vasemmistoliberaalien julkisuudessa ilmenevä ärtyisä peppukipu johtuukin pitkälti siitä, ettei sen mielettömiksi käyneille vaatimuksille enää antauduta suoralta kädeltä. Tämän vuoksi liberaalien kampanjat ovat äityneet entistä julkeammiksi monopolisoimiensa "hyvien asioiden" puolesta.

Ylen verkkosivujutun videossa haastateltu helsinkiläinen ohjelmistoyritys Flo Appsin toimitusjohtaja Tapio Nurminen vinkuu Kurttilan lailla arvoista. Se näyttää olevan yksi monista keinoista, joilla pääkaupunkikuplassa toimivat yritykset rakentavat imagoaan:

– Katsoimme, että asiakkaan [Perussuomalaiset] arvot ovat menneet niin omituiseen suuntaan, että emme halua olla viemässä eteenpäin heidän toimintaansa.

Kun katsotaan mihin suuntaan ja kuinka alas länsimaat ovat menneet moraalisesti 1960-luvun jälkeen, on jokseenkin hirtehistä kuulla liberaalin bisnesnörtin suusta, että asiakkaan arvot ovat menneet "omituiseen suuntaan". Nurminen toistaa haastattelussa muutoinkin papukaijan lailla hegemonista monikulttuurimantraa ilman sen kummempia perusteluja. Omituisena itsenäisen ajattelun puutteena voi pitää sitä, että Nurminen näyttää hyväksyvän monikultturismin nimissä valikoimattoman ja ilman määrällistä takarajaa olevan ulkomaalaisinvaasion: 

Nurmisen mukaan perussuomalaisten arvot ovat ristiriidassa Flo Appsin monikulttuurisuusarvojen kanssa. Hänen mielestään on Suomelle hyväksi, että maassa asuu eri kulttuureja edustavia, eri kieliä puhuvia ja eri tavalla ajattelevia.  

– Kyllä maailma on globaali. Jos ajatellaan it-alan henkilökresursseja, meistä kantasuomalaisista ei löydy riittäviä resursseja infrastruktuurin pyörittämiseen. Tänne tarvitaan osaajia muualta, koko bisnes on muuttunut globaaliksi

Nurmisen peräänkuuluttama bisnesvetoinen globalismi ei ole loppujen lopuksi muuta kuin määrään perustuvaa utilitarismia, jossa kaiken mittana on taloudellinen hyöty. Globalistien mainostama arvoliberalismi on sekin vain savuverho, sillä talousajattelussa kaikki inhimilliset arvot ovat viime kädessä alisteisia taloudelliselle hyödylle, joka onkin ainoa jolla se eroaa puhtaasta nihilismistä. 

Globaalien suuryritysten harjoittaman yksiulotteisen talouslogiikan näkökulmasta niillä on hyvä syy edistää kansakunnat murskaava monikultturismia ja boikotoida niitä yrityksiä, jotka puolustavat kansallisia ei-liberaaleja arvoja. Tv-uutisissa kerrotussa juttuversiossa kerrottiin, että Suomessa boikottimalli on lainattu Yhdysvalloista, jossa suuryritykset ovat vastustaneet presidentti Donald Trumpin maahantulokieltoja terroristisista kehitysmaista. Trump-vastaiset valtamediat ovat esittäneet suurelle yleisölle nämä toimet suuryritysten haluna toimia "humaanisti" ja "vastuullisesti", vaikka todellisuudessa tämän kammottavan moraaliposeerauksen taustalla on pyrkimys saada myös jatkossa pidäkkeettä vierasta halpatyövoimaa. Suuryritykset laskelmoivat, että kutsumattomien muukalaisten avulla voidaan laskea yleistä palkkatasoa ja hankkia samalla lisää kuluttajia, jotka ostavat yhteiskunnan (valkoisten veronmaksajien) tuilla niiden tuottamaa rihkamaa. Tämä amerikkalainen Ponzi-kuvio on alkanut pakkoglobalismin seurauksena tulla tutuksi myös Suomessa.

Jutun lopussa asiantuntijaksi oli vielä kaivettu Yleisradion sertifioima punaisen yliopiston mielipideautomaatti, jolle ei tuottanut vaikeuksia tukea liberaalimedian ja imagotietoisten yritysten polkaisemia poliittisia noitavainoja.  Tällä kertaa asiantuntijana oli Yle Watchin sivuillakin (täällä ja täällä) tutuksi tullut Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. 

Demlaan kytköksissä oleva Ojanen tunnetaan mm. siitä, että hän haluaa kansalta vaivihkaan uusittuun perustuslakiin vedoten samat taloudelliset edut kaikille maailman ihmisille, jotka ovat ymmärtäneet astua maamme rajojen sisäpuolelle. Ei siis ihme, että tämä 2000-luvun universaalikommunismia kannattava yliopistopolitrukki pitää yritysten boikotointia oikeutettuna niitä vastaan, jotka eivät jaa globalistien ääriliberaalia agendaa, jonka tarkoitus on tuhota bisnestä rajoittavat kansallisvaltiot ja perheinstituutiot. Modernin bisnesmaailmaan arvot eivät siis eroa juurikaan 1920-luvun "edistyksellisen vaiheen" Neuvostoliitosta. 

                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 19:00, Historia: Romanovien viimeinen matka 

Ohjelmassa seurataan keisarillisen perheen kohtaloa Venäjän vallankumouksen jälkeen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Poliittisesti korrekti eli valheellinen versio Romanovien lopun hetkistä. Julkisesta keskustelusta on siivottu kokonaan pois brittilläisen journalisti Robert Wiltonin aikalaistodistus, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Romanovien viimeiset päivät (2000). Tästä samaisesta kirjasta löytyvästä heprealaisesta kostosta löytyy materaalia myös suomalaiselta internetsivulta.

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 20:00, MOT : Punaisen Ristin pohjaton lipas 

Turvapaikanhakijoiden vyöry Suomeen toi Suomen punaiselle ristille lähes puolen miljardin euron rahavirran. Sen yhteistyökumppanit takoivat avokätisesti tehtyjen sopimusten avulla suuria voittoja. Toimittajana Lauri Miettinen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.