YLE TUKEE VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN VAATIMUSTA PANNA TOISINAJATTELIJAT VANKILAAN

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on syytä ylimieliseen
virneeseen: hän on julistanut sodan suomalaisuutta
puolustavia suomalaisia vastaan.

Ensi viikon torstaina 2.2.2017 Yle TV 1 järjestää suorana lähetyksenä vihapuhe-illan. Jo tänään Yleisradion verkkosivuilla hehkutettiin tulevaa ohjelmaa jutussa nimeltä Valtakunnansyyttäjä haluaa jatkossa jopa vankeutta vihapuheesta, jonka kirjoittanut Ami Assulin näyttää rivien välistä yhtyvän tähän sadistiseen ja tyrannimaiseen vaatimukseen.

Jutun koukkuna on taitavasti tunteita herättävä nyyhkytarina "ihmisoikeustaistelijanakin tunnetun" suomalaisen Hanna Ruaxin kuolemasta laittomassa hip hop yökerhon tulipalossa Yhdysvaltojen Oaklandissa viime joulukuussa. Syy, miksi Ruax näyttää olevan erityisesti mediaväen lempilapsi johtunee siitä, että hän oli MTV3:n uutisten mukaan viime syyskuussa perustamassa kynttiläalttaria Helsingin Elielinaukiolle Jimi Karttusen muistoksi. Kuolemantapaus tunnetaan siitä, että huumeiden käyttäjäksi tiedetty Karttunen provosoi sylkäisyllään Suomen Vastarintaliikkeen jäsentä sillä seurauksella, että joutui sairaalaan ja sieltä karattuaan jatkoi huumeiden käyttöä kunnes menehtyi aivovammaan. Luultavasti Hanna Ruaxin maine ihmisoikeustaistelijana (sic) perustuu pääasiassa Karttusen palvontakultin perustamisesta.

Ylen teemaillassa tulee puhumaan Ruaxin isä Yrjö Timonen, joka mitä ilmeisemmin haluaa kostaa tyttärensä ja tämän neekerikihlatun Alex Ghassanin kuoleman  laittomassa varastohallipahtumassa syyttämällä kaikesta suomalaisia vihapuhujia:

Yrjö Timosella on tavoite: saada vihapuhe, keskustelupalstat ja sosiaalisen median alustojen ylläpitäjät kuriin lainsäädännöllä. Hän haluaa, että jokaisella sivustolla olisi tunnistettava palvelujen tarjoaja, omistaja tai vastaava päätoimittaja.

Saamastaan ikävästä kansalaispalautteesta Timosen pitäisi tehdä kunnianloukkausjuttuja eikä politisoida niitä koko kansaa koskevaksi kaunaksi. Sen sijaan, että Timonen on käärmeissään negatiivisesta palautteesta, hänen pitäisi ehkä olla enemmän kiukkuinen itselleen ja tyttärelleen, joka Amerikan reisulla hengaili epämääräisissä mustien miesten laittomissa musiikkitapahtumissa. Vaikka joidenkin suomalaisten reaktiot Yrjö Timosta ja hänen edesmennyttä tytärtään kohtaan ovat olleet vähintään mauttomia, ovat ne toisaalta silti ymmärrettäviä kun ajatellaan, että Hanna Ruax oli valmis lahjoittamaan kymmensien tuhansien vuosien yhteisen uniikin geneettisen perinnön kuin ilmaiseksi saatuna jollekin täysin vieraalle. Todennäköisesti kielteistä palautetta on annettu juuri siksi, että Timosen tytär osoitti toiminnallaan ja sosiaalisilla valinnoillaan tiettyä ylenkatseista suomalaisuuden halveksuntaa.

Sanotaan, että pahaksi yltynyt viidakkokuume on
kuolemaksi.

Seuraavaksi jutussa yritetään määritellä vihapuhe, termi, jota ei edes löydy Suomen rikoslaista, mutta jota ovelat valtakunnansyyttäjät käyttävät toistuvasti ikään kuin se olisi jo kirjattu sinne. Jutun kirjoittaja vetoaa Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukseen, jonka mukaan "vihapuhetta ovat ilmaisumuodot jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen". 

Se olennaisin, joka uutisessa jätetään kertomatta on, mitä tarkoitusta varten blanko-termi vihapuhe on alkuaan luotu ja ketkä sen ovat kehittäneet. Vihapuhe-sanan historia on helposti jäljitettävissä Yhdysvaltojen itärannikon kuuteen Ivy League -yliopistoon ja niistä erityisesti New Yorkin Columbian yliopistoon, joka on jatkanut 1930-luvulla Amerikkaan siirtyneen Frankfurtin Sosiaalisen instituutin kulttuurimarxilaista linjaa. Marxilaisliberaalit juutalaisälyköt ovat vuosikymmenien ajan kehitelleet vasemmistototalitarismille suopeaa orwellilaista uuspuhetta, joka on 1990-luvun alkupuolelta asti tunnettu yleisesti nimellä poliittinen korrektius. Juuri tähän on kytkeytynyt varta vasten luotu täsmätermi 'vihapuhe', joka on eräs keskeisimmistä työkaluista repressiiviselle toleranssille eli tukahduttavalle suvaitsevaisuudelle, joka on kultuurimarxilainen kiertoilmaus konservatiivien ja radikaalien traditionalistien vaientamiselle ja mustamaalaamiselle. Tämä taktiikka näkyy erityisen selvästi jutussa haastatellun valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen lausunnoissa: 

– Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan halutaan jatkossa tuntuvia sakkorangaistuksia, ääritapauksissa vankeuttakin. Tässä ei saa käydä niin, että esimerkiksi 20 päiväsakosta tulee uusi normaali. Tilaa ylöspäin on, sakoissa voidaan mennä 120 päiväsakkoon asti, Nissinen sanoo.

– Tällainen ihmisarvon loukkaaminen sietää tulla vakavammin rangaistuksi. Ihmisarvo on loukkaamaton ja jos sitä loukkaa, niin pitää varautua tuntuvaan sakkoon. Lisäksi rikoslaissa yksi yleinen rangaistusten koventamisperuste on rasistinen vaikutin ja sellaisestahan kiihottamisessa kansanryhmää vastaan on yleensä kysymys.

Käyttämällä ihmisoikeuksista johdettua avainsanaa "ihmisarvo" Nissinen uskoo hiljentävänsä kaikki vasta-argumentit, sillä lännessä liberaali retoriikka on luonut mielikuvan, jossa ihmisoikeudet on kyseenalaistamaton aksiooma, jonka vuoksi vaatimus sen perusteiden kriittisestä tarkastelusta on jo itsessään ihmisarvoa loukkaavaa julkeutta. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että tuokin universalistinen käsite on vain yksi länsimaalaisen ihmisen luomista sosiaalisista konstruktioista, jonka taustalta löytyy runsaasti ideologisia pimeitä puolia, joita on kuvannut ja analysoinut valaisevasti ranskalaisfilosofi Alain de Benoist kirjassaan Beyond Human Rights - Defending freedoms.

Nissisen runonlausunta ihmisarvosta ja vihapuheesta on vain pelkkä savuverho sille, että virkamieskuntaan pesiytyneet kansanviholliset voivat moraalisesti laittoman lain voimalla rangaista niitä, jotka arvostelevat vallitsevia rappioarvoja ja politiikkaa. Tällaisen kritiikin kriminalisoiminen on erityisen sietämätöntä siksi, että ihmisoikeusretoriikan varjolla ollaan näinä aikoina synnyttämässä kansanmurhaan rinnastettava kansanvaihdos. Jopa YK:n kansanmurhan määrittelyssä tunnustetaan, että ehdot täyttyvät, mikäli tahallisesti huononnetaan ryhmän elinehtoja (esim. vieraspopulaation tunkeutumisella kuten Tiibetissä, Länsirannalla ja Euroopassa on tapahtunut), tarkoituksena aikaansaada sen fyysinen häviäminen osittain tai kokonaan. Nissisen ulostulon perusteella onkin syytä olettaa, että hän kannattaa ainakin epäsuorasti suomalaisten etnistä alasajoa, koska pitää kansan geneettistä itsesuojelua rikollisena samalla kun pyrkii vapauttamaan globaalin enemmistön maahantunketumisen ja rikollisuuden kaikesta kritiikistä vetoamalla tunkeutujien "ihmisarvoon".

Kaiken tämän vihapuhe-diskurssiin kääriytyneen toisinajattelijoiden vainon taustalla on sosiaalinen realismi, jossa monikultuurisen yhteiskunnan kulisseja ei voida pitää pystyssä muutoin kuin tukahduttavien lakien ja lopulta valtioterrorin avulla. Vaatimus alistaa maahanmuuttokritiikin raamit globaalin enemmiston ihmisoikeudelle vyöryä vapaasti länteen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, ettei valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen vanno enää uskollisuutta Suomen kansalle, vaan ties mille kosmopoliitti-looshille ja ylikansallisen hämärätahon intressille. Toki Nissinen voi olla myös naiivin ideologiansa sokaisema, vaikka todennäköisempää onkin, että hän haluaa noudattaa tsaristisen virkamieshallinnon sadistista perinnettä, jossa alamaisten halveksunta ja kyykyttäminen on normi samalla kun ylempien nuoleskelu on sisäistetty velvollisuus. Nissisen vaatimuksissa ei ole silti mitään uutta, sillä nopeasti lisääntyneiden mielipiteen vapautta koskevien oikeudenkäyntien syytteistä pääasiassa vastannut tuore apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vaati viime sunnuntain Ylen haastattelujutussa Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta – "Sakkorangaistusten taso mietityttää kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta annettujen tuomioiden ankaroittamista. Näyttää siltä on että koko yleinen syyttäjälaitos on miehitetty ja naisitettu kulttuurimaxilaisen Demla ry:n kytköksissä olevilla henkilöillä.

Raija Toiviaisella on takanaan pitkä synkkä menneisyys
kulttuurimarxilaisuuden edistämisessä.

Kulttuurimarxilaisen karvansa valtakunnansyyttäjä paljastaa jutun lopussa, kun hän esittelee keinoja "vihapuheen" suitsimiselle:

Valtakunnansyyttäjän mielestä vihapuhetta voidaan vähentää lisäämällä sivistystä ja lisäämällä valvontaa ja moderointia keskustelualustoilla. Hän arvelee, että vihapuheen taustalla on usein erilaisuuden pelkoa.

Nissisen aiempien lausuntojen perusteella on helppo päätellä, että "sivistyksen lisäämisellä" hän tarkoittaa monikultturistisen indoktrinaation tehostamista kouluissa ja mediassa. Repressiivisen toleranssin keinovalikoimiin kuuluu puolestaan tutut orwellilaiset pakkokeinot kuten valvonnan lisääminen ja moderointi eli sensuuri. Mitä taas tulee ideologista psykopuhetta uusintavaan "erilaisuuden pelkoon", Nissiselle voisi suositella pientä iltakävelyä New Yorkin Bronxissa - mikäli hän kieltäytyy, on se todiste erilaisuuden pelosta. Sivistynyt arvaus on, että jo kävely Helsingin rautatieaseman läpi viikonloppuna saisi Nissisessä pintaan erilaisuuden pelon mikäli hän ymmärtää pitää lompakostaan ja kännykästään huolta.

                                                         **************************

Yle TV1, keskiviikko 25.1.2015 klo 23:05, Ulkolinja: Donald Trump, voittaja

Kuka on Yhdysvaltojen uusi presidentti Donald Trump? Hän kasvoi koviin arvoihin kiinteistösijoittajan perheessä, loi jättiomaisuuden ja uran tosi-tv:ssä. Miten Trump sopeutuu uuteen rooliinsa maailmanmahdin johtajana?

Trump on  hiertävä kivi Ylen balettitossussa ja tuska vain pahenee.