SAULI NIINISTÖ – YHDYSVALTOJEN GLOBALISMI-IMPERIALISMIN PIKKU ASIAMIES

Neuvostoliiton romahdettua 1991 suomalainen poliittinen eliitti ei syvään juurtuneessa bysanttilaisuudessaan kyennyt pitämään ohjaksia omissa käsissään, vaan etsi Suomen kansan sijaan herrakseen uuden mahdin. Tämä tuli läpinäkyväksi Euroopan Unioniin liittymisen kansanäänestyksessä, jossa suurin osa valtapuolueista käänsi poliittisen lojaliteettinsa 180 astetta idästä länteen. Perusteluina käytettiin niinkin onttoa argumenttia kuin että "Suomen" eli sen poliittisen johdon on päästävä istumaan pöytiin, joissa "tehdään isot päätökset". Käytännössä Suomi menetti EU:n jäsenyyden myötä suvereeniteettiaan ja päätäntävaltaansa enemmän kuin koskaan, mutta sillä ei ole ollut merkitystä urapoliitikoille, joille on tärkeintä päästä kansainvälisiin piireihin edes kuunteluoppilaaksi. Historialliseksi kutsutusta EU-jäsenyyspäätöksestä huolimatta vieraita kumarteleva mentaliteetti säilyi samanlaisena kuin YYA-Suomessa. 

Viimeistään 1990-luvulla poliitikkomme alkoivat kiinnittyä manageriaaliseen luokkaan, jonka eetoksessa politiikka ei ole kutsumus palvella kansaa, vaan ainoastaan yksi urapolku teknokraattisessa ja globaalitaloudellisessa hallintoapparaatissa. Puoluekannasta riippumatta urapoliitikolle on tärkeintä, että Suomi saadaan mukaan kaikkiin kansainvälisiin organisaatioihin ja kuinka maamme täyttää niissä velvoitteensa tunnontarkasti "osana kansainvälistä yhteisöä". Suomen etua ei juuri ajatella ja isänmaallisuuteen vedotaan kieroutuneesti vain silloin kun kansalaisilta halutaan uhrauksia globalististen ja epädemokraatisten päämäärien hyväksi. Paljastavan esimerkin tästä tärjoaa Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) ylimielisen varomattomasti antama lausunto kesältä 2020: ”Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista”. 

Yksiulotteisena fanaatikkona Tuppurainen on helppo tuomita ideologisena globalistina, joka poikkeaa tolkun ihmisten mielestä jyrkästi "vastuullisista oikeistopoliitikoista". Idealistisen haihattelun vastavoimana valtamedia onkin esittänyt presidentti Sauli Niinistön (kok.) poliittisena realistina ja harkitsevana maan isänä. Mikä voisikaan olla kauempana totuudesta! Kun Niinistön toimintaa tarkastelee tehtyjen päätösten valossa, osoittautuu hän monin verroin vaarallisemmaksi ideologiseksi globalistiksi kuin Tytti Tuppurainen konsanaan. Hämmästyttävintä tässä on se, että Niinistön häikäilemättömyys ei ole valjennut missään vaiheessa kansan enemmistölle. Siitä on pitänyt huolen poliittisesti monoliittinen valtamedia ja Niinistön agendaa noudattavat poliitikkokollegat.

Päätöksenalaisissa kysymyksissä ammattijuristi Niinistö osaa retoriikan, jossa asioista ei puhuta niiden todellisilla nimillä. Näin hän pyrkii tietoisesti monimutkaistamaan kysymyksiä, jotta niiden oikea luonne ei paljastuisi televisiota töllöttävälle keskivertokansalaiselle. Yksi hänen "juridisista" suosikkiteemoistaan on vuodesta toiseen ollut kansainvälinen sääntöpohjainen järjestys, joka juhlavan luonnonoikeudellista nimestään huolimatta ei ole muuta kuin globalistisen Amerikan Imperiumin ja sille alisteisen EU:n muulle maailmalle pakottama sääntökirja. Tätä EU:n kalergista ja Amerikan kaganististista ääneen lausumatonta sääntökirjaa Niinistö on seurannut 1990-luvulta asti ja jälki on ollut Suomen suvereniteetin kannalta rumaa.

Pitkän syntilistan perisynti sattui Niinistölle jo 1990-luvun alkupuolella, jolloin hän oli Euroopan Unioniin liittymisen ponnekkain asiamies yhdessä demarien Paavo Lipposen kanssa. Median avittama tulos kansanäänestyksessä vaati eduskunnan hyväksynnän, mutta sen läpiviemiseksi EU:ta kannattaneet puolueet eivät noudattaneet perustuslakia. Jäsenhaun laillinen hyväksyminen edellyti perustuslakimuutoksia, joiden toteuttaminen eduskunnassa olisi vaatinut valtiopäiväjärjestyksen 67. §:n mukaisesti 5/6:n eduskuntanemmistön. Niinistö tuki itsepintaisesti juristikollegaa, pääsihteeri Seppo Tiitisen johtaman valtiosääntökomitean ehdottamaa poikkeuslakimenettelyä, jonka ansiosta EU:n jäsenhakemus hyväksyttiin eduskunnan 2/3 enemmistöllä. Itsenäisen Suomen päätäntävallan luovuttaminen Euroopan komissiolle ei kuitenkaan vielä tyydyttänyt Niinistön globalistista ruokahalua, sillä jo 1990-luvun alussa hän suunnitteli uutta kuprua Suomen päänmenoksi.

Jälleen kerran Niinistön rikostoverina oli EU-fanaattikko Paavo Lipponen heidän johdettua vuonna 1998 Suomen ainoana Pohjoismaana EU:n kovaan ytimeen, Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun.  Päätöksen seurauksena Suomen itsenäisestä rahapolitiikasta luovuttiin ja markka vaihdettiin vuonna 2002 euroon. Toisin kuin EU:n jäsenyyskysymyksessä eurovaluuttaan siirtymistä on pidetty jopa maamme lehdissä kyseenlaisena päätöksenä ja perustuslain vastaisena. Väitteellä on pohjaa, koska vuonna 1994 eduskunnan perustuslakivaliokunta Sauli Niinistön johdolla totesi, että ”EU-liittymissopimus ei voi vielä merkitä sitoutumista Talous-ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”. Toisin sanoen Niinistö ja Lipponen valehtelivat alusta lähtien päin naamaa Suomen kansalle. 

EU-ideologian äänitorvena maassamme esiintyvä Yle yritti vielä viisi vuotta sitten kiistää tarkoin valitsemiensa asiantuntijoiden avulla, ettei Niinistö vienyt Suomea euroon perustuslakia rikkoen. Hiuksia halkovat ammattijuristit saavat halutessaan mustan näyttämään valkoiselta ja näin Niinistö pääsi tästäkin valtiopetoksesta kuin koira veräjästä. Tämä on hävytöntä kun tietää, kuinka Emun ulkopuolelle jättäytynyt Ruotsi on voinut omalla valuutallaan vaikuttaa kansainväliseen kilpailukykyynsä ratkaisevasti paremmin kuin Suomi, joka joutuu ilman vaikutusmahdollisuuksia olemaan heikon euron armoilla. 

EU:n ja erityisesti Yhdysvaltojen agenttina Niinistö on ponnistellut vuosikymmeniä määrätietoisesti, jotta Suomi saataisiin kiinnitettyä lännen globalistien liekaan. Itsenäisestä puolustuspolitiikasta luopuminen ja Amerikan johtaman liittouman kansainvälisten sotatoimien avustaminen on ollut Niinistön toivoman Suomen ulkopolitiikan ytimessä jo pitkään. Se saavutti ensimmäisen merkittävän virstanpylväänsä 4. syyskuuta 2014, jolloin allekirjoittettiin Suomen ja Naton yhteisymmärryspöytäkirja, joka tunnetaan paremmin nimellä isäntämaasopimus. Siinä Suomi suostuu ulkomaalaisen sotilasmahdin komentoon antamalla mm. maa-alueensa tarvittaessa Naton käyttöön.

Sopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg, mutta varsinaisen päätöksen Nato-yhteistyöstä tekivät presidentti Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta heinäkuussa 2014. Mediassa sopimuksesta kerrottin sammutetuin lyhdyin ja se sai jonkin verran huomiota vasta sen jälkeen kun oikeuskanslerille oli saapunut lukuisia kanteluita sopimuksen allerkirjoittamisen laillisuudesta. Valituksen perustuivat siihen tosiasiaan, että isäntamaasopimuksen valmistelussa ei ollut noudatettu oikeaa menettelyä erityisesti sen vuoksi, että pöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain mukaisesti. Eräissä kanteluissa puolestaan syytettiin, että sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajat ovat syyllistyneet Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen ja Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen. Silloinen oikeuskansleri, läpeensä länsikorruptoitunut Jaakko Jonkka,  osasi juristina kuitenkin kääntää raskaat syytökset päälaelleen, sillä päätöksessään hän totesi, "ettei yhteisymmärryspöytäkirja ole valtiosopimus, eikä se sisällä Suomelle uusia velvoitteita suhteessa Suomen jo aiemmin Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviin valtiosopimuksiin". Tällaisella laki-skolastisella pilkunviilaamisella Niinistö ja Jonkka junailivat ilmiselvän valtiopetoksen "Suomen eduksi". 

Niinistön suuri hetki niputtaa Suomi lopullisesti  länsimaiseen arvoyhteisöön tapahtui helmikuussa 2022, jolloin Itä-Ukrainan separatistinen etnokonflikti laajeni Venäjän "erikoisoperaation" seurauksena täysmittaiseksi sodaksi. Kansalaisten paniikki ja huoli oli aitoa ja tätä Niinistö esikuntineen ei jättänyt käyttämättä hyväkseen. Yle Watch kertoi tästä tilanteesta viime vuoden toukokuussa ilmestyneessä kirjoituksessaan Kuinka poliittinen johtomme huorasi Suomen USA:n ilmaiseksi etuvartioksi. Edelleen ajankohtaista Niinistön kyynistä manööveriä kuvataan jutussa näin:

Presidenttimme kettumaisuus näkyy parhaiten siinä, kuinka hän on otollisissa olosuhteissa valmis paljastamaan todellisen karvansa ja pyörtämään aiemmat poliittiset vaatimuksensa. Viime aikoina tähän on antanut mahdollisuuden kaukainen Ukrainan sota, joka päästi suomalaisissa ilmoille kaikki ne pelot, joita mediapooli on vuosikausia jatkuneella Venäjän yksipuolisella demonisoinnillaan lietsonut. Poissa ovat nyt Niinistön puheet kansanäänestyksestä, sillä se antaisi lisää harkinta-aikaa kansalaisille ja voisi tehdä tyhjäksi hetkeksi avautuneen Nato-ikkunan. Niinistö ymmärtää parlamentaarisen päätöksen ainutkertaisuuden, sillä Nato-jäsenyyttä voitaisiin tuskin ottaa pois tilanteessa, jossa sen kannatus olisikin jonkin maailmantilanteen vuoksi kääntynyt alle 40:een prosenttiin. Kansanäänestyksen sijaan presidentti katsoo tarkoitushakuisten galluppien olevan tässä tilanteessa riittävä legitimiteetti luopua Suomen sotilaallisesta itsemääräämisoikeudesta. Samalla hän on voinut astua julkisuuteen harkitsevana kansan tahtoa noudattavana valtiomiehenä, joka on vasta pitkän ja ankaran mietinnän jälkeen päättänyt Natoon liittymisen olevan hyvä asia Suomelle. Poliittista historiaa hieman tarkemmin seuranneille tämä kerronta on yksi Suomen lähihistorian häikäilemättömistä peitetarinoista.

Valitettavasti kansan muisti on lyhyt, sillä poliitikkona Sauli Niinistö kannatti liittoutumispolitiikkaa ja myös Nato-jäsenyyttä johdonmukaisesti jo 1990-luvulla. Tultuaan valituksi tasavallan presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 2012 hän alkoi kuin taikaiskusta esiintyä perinteisen puolueettomuuslinjan tukijana. Tämä yksinkertaisesti siksi, että valtaosa kansasta vastusti liittoutumista ja sotkeutumista kansainvälisiin sotiin. Galluppeja seuraavana populistina Niinistö on osannut muuttaa näkemyksensä äänestäjien enemmistöä  miellyttäväksi, vaikka on sisimmisään kannattanut aivan muuta. Tämän olisi ollut helppo kenen tahansa huomata, mutta kansan syville riveille ei riitä arkihuolineen intoa penkoa asioita syvemmälti ja siksi se tyytyy median antamaan kuvaan poliitikoista ja politiikasta. Ehkä juuri siksi presidentti Niinistö on saanut vuodesta toiseen kyselytutkimuksissa kannatuslukuja, joita on totuttu kuulemaan Pohjois-Korean kaltaisista totalitarisista maista. 

Kansan enemmistön perehtymättömyydestä kertoo myös se, ettei se kykene erottamaan Niinistön isänmaalliseen maanpuolustustahtoon käärittyä atlanttista ideologiaa, vaan uskoo niiden molempien kuuluvan saumattomasti yhteen. On vaikea perustella mitä Suomen etua palveli presidentin kieltäytyminen vastaanottamasta itsenäisyyspäivänä 2022 Venäjän, Valko-Venäjän ja Iranin suurlähettiläitä. Suomi ei ole sodassa Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa eikä maallamme ole mitään kahnausta Iranin kanssa, joten pikkumaista ja mielenosoituksellista tekoa ei voi pitää muuna kuin kumarruksena Yhdysvaltojen sotahaukkojen suuntaan. 

Maamme toimittajakunnan kritiikittömästi ylistämää presidentin itsenäisyyspäivän puhetta voidaan pitään varsinaisena tekopyhyyden harjoitelmana. Suurin osa puheesta keskittyi Ukrainan sotaan sisältäen niin paljon mustavalkoista moralismia, että sen olisi voinut luulla tulevan 16-vuotiaan tiedostavan lukiolaistytön suusta. Venäjää pitää toki moittia toimistaan, mutta on epärehellistä pitää maata poikkeuksellisena ja ainoana, joka on nykyaikana ryhtynyt sotaan: 

– Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että toisen kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin. Ero on fundamentaalinen, sillä viime kädessä kyse on ihmisyyden ja elämän kunnioittamisesta.

Euroopassa sodittiin vielä 1990-luvulla Jugoslaviassa, johon USA puuttui pommittamalla Serbiaa vuonna 2000. Natoa kannattavana atlantistina Niinistön muisti on valikoivaa, kun tietää kuinka monen suvereeniin valtioon Yhdysvallat on hyökännyt omien tai Israelin intressien puolesta viime vuosikymmeninä. Se on tukenut sotilaallisesti Ukrainaan viimeistään vuodesta 2014 lähtien ja tällä hetkellä se käy Ukrainan avulla sotaa Venäjää vastaan, mistä kertoo sen viimeisin yli 40 miljardin dollarin tuki Zelenskyin korruptiovaltiolle. Myös velkainen Suomi on tukenut Yhdysvaltojen vanavedessä Ukrainaa ottamalla vastaan lähes 50 000 pakolaista. Kaikessa hiljaisuudessa maamme on antanut lakien vastaisesti sotaa käyvälle maalle huomattavaa sotilaallista tukea, jota Niinistö on vielä pohjustanut viime aikaisella tapaamisellaan Ukrainan johtajan kanssa. Jatkuvasti käsi ojossa olevalle juutalaiselle on jo annettu 600 miljoonaa euroa, mutta suomalaisten on syytä varautua lisäämään summaan ainakin yksi tai kaksi nollaa lisää – sen verran hampaat irvessä Yhdysvaltojen johtama länsi haluaa "voittaa" slaavikonfliktin, maksoi mitä maksoi.

Tulevaa maailmantilannetta ei voi ennustaa, mutta siihen voi ainakin yrittää sopeutua tekemällä muuttuneiden tilanteiden varalle varasuunnitelmia. Ikävä kyllä lännen johto sen enempää kuin Niinistökään eivät ole julkilausumissaan ja panostuksissaan edes harkinneet muita skenaarioita, joten kaikki näyttää olevan yhden kortin varassa. Pienelle Suomelle, jota on totuttu pitämään puolueettomana maana, on erityisen kohtalokasta panna kaikki panokset yhdelle värille. Menneen maailman unipolaarisessa hybriksessä, sääntöpohjaisessa maailmanjärjestyksessä, elävä Niinistö on koko poliittisen uransa ajan pelannut vaarallista rulettia Suomen kohtalolla. Mikäli Suomi jatkaa vielä olemassaoloaan tulevien vuosien turbulenssin jälkeen, Niinistön toimet tulevat varmasti ankaran uudelleen arvioinnin alaisiksi myös virallisella tasolla.

--------

Lukijat huom! Yle Watchin uudet kirjoitukset ovat jo yli vuoden verran löytyneet uutispalvelu Partisaanista. Tutustumisen arvoinen sivusto, jossa kerrotaan valtamedian vaikenemista maailman tapahtumista ja ilmiöistä ilman sensuuria.

EU:N LAITON TUKIPAKETTI SALAKULJETTAA UNIONIIN LIITTOVALTIOPOLITIIKAN

Euroopan Unionin sosialistisille federalisteille koronaviruksen taloudellisten vaikutusten hoito on ollut oivallinen tekosyy edistää liittovaltiokehitystä kyökin kautta. Neljä päivää kestäneissä EU:n elvytyspakettineuvotteluissa päädyttin lopulta käsikirjoituksen mukaiseen lopputulokseen, joka on Suomen kaltaisille nettomaksajavaltiolle sekä taloudellinen että poliittinen katastrofi. 

Yle sitä vastoin pitää neuvotteluja Suomen voittona uutisessaan EU-johtajat pääsivät sopuun 1,8 tuhannen miljardin euron budjetista ja koronapaketista, pääministeri Marin tyytyväinen lopputulokseen. Jutusta käy heti selväksi, että Suomen kaltaisten pienten valtioiden teatraaliset "vaatimukset" korona-apupaketin puolittamisesta epäonnistuivat suurten maiden saatua läpi alkuperäisen budjetin, jolla tuetaan pääasiassa etelän holtittomia maita. Tuloksen surkeus saa kysymään, sabotoivatko nämä pehmoiset demaritylleröt Suomen edun tahallaan:

Neuvottelujen kohteena on ollut runsaan 1 800 miljardin euron rahasumma, johon sisältyy 750 miljardin euron suuruinen korona-apupaketti. Korona-apuna jäsenmaille jaetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia lainoina. Vuosien 2021–2027 budjetti on noin 1 074 miljardia euroa.

Ylen agendaan luottaville demarieläkeläisille loihdittiin huippukokouksesta näytelmä, jossa demaritaustaiset neuvottelijamme, pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen, taistelivat muka tiikeriemon lailla Suomen etujen puolesta. Kotimaan valtamediassa Suomen katsottiin olevan "nuukan nelikon" (Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska) viides jäsen, vaikka neuvottelujen lopputuloksena maamme ei lopulta saanut jäsenmaksuhyvityksiä toisin kuin muut pienet nettomaksajamaat.

Se, ettei Suomi tosiasiassa edes vaatinut jäsenmaksuhyvityksiä, kertoo millä motiivilla sosialistihallituksemme petokselliset neuvottelijat olivat liikkeellä: he haluavat edistää EU:n kansallisvaltioiden vastaista uussosialistista liittovaltiokehitystä. Kertaluontoisiksi väitetyillä tulonsiirroilla etelän jäsenmaille huulipunahallitus pyrkii ainoastaan sitomaan Suomen entistä tiukemmin Euroopan Unionin liittovaltiohimmeliin. Kun Suomi sidotaan vastikkeettomiin velkoihin vuosikymmeniksi, tehdään Unionista eroaminen lähes mahdottomaksi rauhanomaisin keinoin. 

Varsinkin Suomen toisen pääneuvottelijan Tytti Tuppuraisen koko poliittinen ura on ollut sosialismin syövyttämää internationalismia, jossa Neuvostoliiton paikan on korvannut Euroopan Unioni. Leimallista hänen politiikalleen on ollut tietoinen halu vesittää suomalaista kansanvaltaa epädemokraattisten globaalien hallintokoneistojen hyväksi. Hän ei edes peittele suomalaisvihamielistä kosmopolitismiaan todettuaan muutama viikko sitten Uuden Suomen haastattelussa, että ”oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista”.

Tytti Tuppuraisen poliittista linjaa ja asennetta ei ole kritisoitu Ylessä juuri milloinkaan eikä sitä tehdä myöskään tämän päiväisissä EU.huippukokousuutisissa. Edellä viitatussa Yle-uutisessa kehutaankin vuolaasti Suomen neuvottelutulosta, vaikka maksuvelvollisuutemme synnyttävät maallemme lähivuosina valtavan taakan. Tämän vastikkeeksi pääministeri Sanna Marin kertoo Suomen saavan "poliittista pääomaa" olemalla yhteistyöhalukas EU:n kanssa. On selvää, että Marinin vakuuttelut ovat pelkkiä korupuheita, sillä  EU:n näkökulmasta yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ei tarkoita muuta kuin vallan riistämistä demokraattisilta hallinnoilta Brysselin hämärille käytäville. 

Neuvottelukaksikon voittoisat juhlapuheet ovat pelkkää hämäystä kun ne asetetaan kylmiä lukuja vasten. Tukiessaan Etelä-Euroopan maita sekä Ranskan ja Saksan pankkeja Suomi joutuu maksamaan seitsenvuotiseen budjettiin 16,7 miljardia euroa, josta palautuu takaisin 11,1 miljardia euroa. Vastaavasti maamme maksaa elpymispakettiin 6,6 miljardia euroa, jossa raha kierrätetään takaisin Suomeen 3,2 miljardin euron verran. Kun tulot ja menot räknätään yhteen joutuu Suomi maksamaan pelkästä maksamisen ilosta 9 miljardia euroa Etelä- ja Itä-Euroopan vapaamatkustajavaltioille! Ja tämä tilanteessa, jossa sosialistinen sateenkaarihallituksemme on jo ottanut korona-viruksen verukkeella lähes 20 miljardia euroa (!) lainaa "elvytykseen". 

Yle TV1:n  kello kuuden iltauutisissa EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen luetteli mitä tavoitteita Suomi muka sai läpi ja kuinka paljon rahaa (sitä uudelleen Brysselistä kierrätettyä) saadaan maatalouden tukemiseen. Hän jätti kuitenkin kertomatta olennaisen eli minkä suuruisen nettomaksun Suomi joutuu lopulta maksamaan elvytyspakettiin ja budjettiin.  Puoli yhdeksän tv-uutisissa kirjeenvaihtaja Turunen veti puolestaan keskustelun EU-varojen käytön oikeusvaltionperiaatteeseen eikä puhunut taaskaan siitä millaisen miljardien maksutaakan alle Suomi joutuukaan "onnistuneiden neuvottelujen" tuloksena.

Tukipakettineuvotteluilla ei ollut Suomen osalta edes laillista pohjaa, koska hallituksen ohjeistajana toimiva suuri valiokunta ei noudattanut perustuslakivaliokunnan päätöstä pitää elpymisrahastoa laittomana. Perustuslakivaliokunta katsoi, että mikäli kriisirahasto hyväksyttäisiin, se muuttaisi omista varoista päättämistä ja EU:n luonnetta sellaisella tavalla, että päätöksen hyväksyminen edellyttäisi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöä. Neuvottelut siis rikkoivat Suomen perustuslakia kuin myös Euroopan Unionin omia perussopimuksia. Sopimusratkaisu olikin kertakaikkisen härski vedätys erityisesti demokratiasta ja oikeusvaltiosta jankuttavilta keskustavasemmistolaisilta poliitikoilta.

Julkisuudessa neuvottelujen perustuslaillisuus sivuutettiin melko nopeasti ja ääneen päästettin ne, jotka perustelivat Suomen osallistumisen elvytyspakettiin viennin turvaamisella. Tätä näkemystä toi esiin erityisesti Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen A-studiossa. Tosiasioiden valossa Tupparaisen väite oli tietoista harhauttamista, joka on helppo kumota. Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenin mukaan (Verkkouutiset) elvytyspaketilla ei ole juuri mitään tekemistä viennin tai koronan kanssa, vaan kyse on pikemminkin tulonsiirrosta Etelä- ja Itä-Euroopan maille.

– Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan vain 5.3 %, hän sanoo blogikirjoituksessaan Uudessa Suomessa.

Todennäköisin selitys kriisipaketille on lahjoa Italia ja muut kriisimaat pysymään eurossa. Italiassa eurokriittisyys on lisännyt valtavasti suosiotaan eikä sieltä löydy kannatusta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käytölle, koska sen tarjoamien avustuslainojen ehtona ovat talousuudistukset. Siksi ainoa tapa lepytellä italialaisia on luvata heille ilmaista rahaa EU:sta. Tätä näkemystä edustaa toinen kriittinen taloustutkija, taloustieteen dosentti Tuomas Malinen, kirjoituksessaan EU:n rahasto ei pelasta vientiämme (16.7.2020). Siinä hän näkee elvytyspaketin olevan vain keino salakuljettaa liittovaltiokehitys osaksi EU:n virallista politiikkaa:

Jos EU:n ehdottama pelastuspaketti hyväksytään, kykymme rajoittaa EU:n velkaantumista, takauksellamme, olisikin erittäin vaikea estää. EU:n velkaantumisoikeus yhdistettynä sen jakamiin tulonsiirtoihin myös johtaisivat välittömästi keskusteluun EU:n verotusoikeudesta, ja se tarkoittaisi liittovaltiota. Elpymisväline onkin Troijan hevonen liittovaltiokehitykseen.

Suomalaispolitiikkojen osallistuminen tällaiseen puliveivaukseen on ilmiselvä valtiopetos, mutta veronmaksajien kustantama Yle ei halua tunnustaa tätä tosiasiaa, vaan päinvastoin ylistää sateenkaarihallituksen maallemme langettamia miljardikustannuksia. Hölmöimpiä ovat tietenkin ne Ylen uskolliset, jotka hyväksyvät neuvottelut ja niiden lopputuloksen poliittisena voittona tai ainakin välttämättömyytenä. Saapa nähdä ovatko he yhtä tyytyväisiä silloin kun EU:n asettamat taloudelliset sitoumukset alkavat vaikuttaa heidän arkielämässään.

                                                     ****************************



TV1. 21.7.2020 klo 20.00, Laulu sisällissodasta (12)

Osa 1/3. Alku: Karri "Paleface" Miettinen lähtee tutkimaan Suomen sisällissodan syitä. Millainen laulu sodasta pitäisi tänä päivänä laulaa? Karri aloittaa biisin teon. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 27 min. Linkki ohjelmaan.

Viralliselle Suomelle se oli pitkään punakapina ja vapaussota. Sittemmin vasemmistolaisen kulttuurihegemonian myötä vuoden 1918 sodasta onkin tullut "neutraali" sisällissota, joka ei tarkoita muuta kuin loputonta ymmärtämystä punaisten aloittamalle kapinalle.

Ohjelmassa pankinjohtajan poikana tunnettu punaporvari Karri "Paleface" Miettinen vetää lavealla pensselillä vaasemmistolaista tulkintaa ja oikeutusta sosialistiselle vallankaappaukselle. Ylen punaisuudesta kertoo paljon se, että tämä jeesustelija pääsee tv:ssä jatkuvasti propagoimaan kulttuurimarxilaisella identiteettipolitiikalla terästettyä uussosialismiaan.


Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55, Suuret tunteet (7) 

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet esimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen. Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa™, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

POLIITTINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ KÄRSI TAPPION, MUTTA TOISINAJATTELIJOIDEN VAINO JATKUU EDELLEEN

Pettynyt!

Jo vuoden verran vatvottu kansanedustaja Juha Mäenpään vieraslajipuheiden syytesuojan purkamisesta sai vihdoin tänään päätöksensä eduskunnassa. Ylen uutisesta Eduskunta ei antanut lupaa syyttää perussuomalaisten Mäenpäätä – Halla-ahon mukaan asian käsittely "häpeällinen farssi", näin kansanedustajat äänestivät voi käydä tarkistamassa kuinka oma suosikkipoliitikko äänesti. Koska äänestys oli niin sanottu omantunnon valita, ryhmäpaineella ei ollut merkitysta, vaan valinta oli täysin henkilökohtainen. Ylen äänestyslistan perusteella eduskunnasta löytyy peräti 121 kansanedustajaa, jotka kannattavat totalitarismiin kiinteästi kuuluvaa sanavapauden rajoittamista.

Mielivaltaisen stalinistisilla syytteillään kansanviholliseksi julistautunut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen harmitteli odotettua äänestystulosta Ylen uutisessa Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pettyi eduskunnan ratkaisuun Mäenpäästä – "Onko oikein, että politiikkaa voi tehdä laittomin keinoin?". 

Perustuslaillisen sananvapauden vihollinen toimi itse rikollisesti yrittäessään kriminalisoida eduskunnassa vapaan puheen. Silti hänellä on otsaa mennä suomalaisvihamielisesti tulkitun lain taakse ja hakea tukea punaisen yliopiston korruptoituneilta "lakiasiantuntijoilta":

– Kansanedustajien enemmistö, kuten myös perustuslakivaliokunnan enemmistö ja perustuslakivaliokunnassa kuulleet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että syytesuoja olisi pitänyt murtaa. He katsoivat kuten minäkin, että kyse oli rasistisesta ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta, Toiviainen sanoo.

Ylen jutussa Toiviainen viittaa ahkerasti Amerikan itärannikön vasemmistoliberaalien kehittämään orwellilaiseen termiin "vihapuhe", jota Suomen koko lainsäädäntö ei edes tunne:

– Tässä on kyse varsin tavallisesta lainvastaisesta vihapuheesta. Mitä todennäköisemmin se olisi johtanut tuomioon. Ratkaisun tekee tietysti aina lopulta tuomioistuin.

Kuulostaa huolestuttavalta, että Toiviainen oli jo etukäteen varma ajatusrikostuomioin läpimenemisestä alemmissa oikeusasteissa. Kertooko tämä siitä, että Suomen oikeuslaitos on korruptoitunut aina raastuvanoikeudesta korkeimpaan oikeuteen?

Röyhkeyden huippuna voidaan pitää Toivaisen horinoita "laittomin keinoin tehdystä politiikasta". Mäenpään löysässä heitossa ei löydy tippaakaan rikollista mieltä toisin kuin vaikkapa Maria Ohisalon (vihr.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) poliittisista päätöksissä, joilla helpotetaan laitonta maahanmuuttoa ja taataan kansalta kysymättä Etelä-Euroopan miljardivelkoja. Mäenpään tapauksessa kyse oli vain harmittomista sanoista, joille ei tuotettu de facto kenellekään mitään harmia, piste. Valtakunnansyyttäjän ylimitoitettu syyteintoilu tuo mieleen Stalinin poliittiset oikeudenkäynnit, joissa kansalaisia ei syytetty konkreettisista teoista, vaan vääristä poliittisista ajatuksista, joiden syytettyjen kuviteltiin esittäneen:

– Onko oikein, että polittiikkaa voi tehdä laittomin keinoin? Eli käyttää siinä sanoman ajamisessa lainvastaista puhetta, ja rikkoa siinä mielessä voimassa olevaa lainsäädäntöä niin, että siitä ei seuraa rikosoikeudellista seuraamusta.

Tappiostaan huolimatta Toiviaisella ei aikomustakaan luopua  stalinistisesta ristiretkestään sananvapautta ja suomalaista nationalismia vastaan. Tästä kertoo ikävällä tavalla juhannuksena ilmestynyt Ylen uutinen Perussuomalaisten Nuorten vaalitwiitti toi syytteet kolmelle – Syyttäjä: "Heitä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan":

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nostanut syytteet Perussuomalaisten Nuorten twiitistä, jonka he jakoivat ennen EU-vaaleja keväällä 2019.

PS-nuoret jakoi Twitter-tilillään kuvan tummaihoisesta pariskunnasta, joka pitelee sylissään vauvaa. Kuva oli peräisin Euroopan parlamentin sivuilta. Järjestön kirjoittamassa saatetekstissä sanottiin, että "äänestä perussuomalaisia, jos et halua että Suomen tulevaisuus näyttää tältä".

Tämä poliittinen syyte tulee kertoneeksi, että valtakunnansyyttäjän mielestä etnisesti suomalaisen Suomen puolustaminen on rikos. Vain päinvastainen eli maan bastardoiminen Brasilian kaltaiseksi rotujen sekamelskaksi saa olla sallittua. Kun maahan saadaan vielä todellinen oikeus, Toiviaisen kaltaisia matalan intensiteetin kansamurhan (kansalta kysymätön kansanvaihto siirtolaisilla) edistäjiä odottaa pitkät syytekirjelmät.

VIHREIDEN OHISALON PITI VÄKISIN SAADA UMPIMÄDÄTTÄJÄ KIRSI PIMIÄ KANSLIAPÄÄLLIKÖKSI

Vihreiden khmerien usuttama verikoira Kirsi Pimiä.
Absoluuttinen kansanvihollinen.

Tämän maan politiikka on pullollaan seurauksista piittaamattomia naisidealisteja lähtien presidentti Tarja Halosesta aina Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiseen (sos. dem.). Heidän tuhotyönsä pahinta työsarkaa ovat olleet virkamiesnimitykset, joiden seurauksena maamme sai esimerkiksi v. 2010-2015 vähemmistövaltuutetuksi kansan enemmistön vankkumattoman vihollisen, RKP:n Eva Biaudetin. Poliittisella virkanimityksellä ylioppilas Biaudet valittiin ohi pätevämpien ehdokkaiden. 

Kenties tunnetuin tapaus sosialistisesta virkanimityksestä on demari Sirpa Viljasen nimitys kansliapäälliköksi toiselle kaudelle vuonna 2008. Tuolloin yksimielinen hallitus esitti tasavallan presidentti Tarja Haloselle virkaan Ilkka Laitista, mutta presidentti nimitti Viljasen jatkokaudelle, koska tämä fanaattisena monikultturistina ajoi Halosen mielestä parhaiten hänen tavoitteitaan.

Uusmarxilaiset naiset eivät voi houreisella idealismillaan sentään yksinään tuhota aikaisempien sukupolvien työtä, mutta kun heitä on valtioneuvostossa enemmistö, kansallinen katastrofi voi muhia jo hallituskauden ensimmäisenä vuotena. Varsinkin vihreissä riittää kiiluvasilmäisiä nuoria kympin tyttöjä, jotka ministeriksi päästyään tekevät enemmän tuhoa kuin taistolaiset kokonaisena vuosikymmenenä. Yksi sokeimmista idealisteista on vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, jonka pitkän tähtäimen mädätyssuunnitelmaan kuuluu virkamieskunnan vaihtaminen radikaaleihin utopisteihin. 

Juuri tänään tapahtui yksi maamme lähihistorian tuhoisimmista päätöksistä kun Ohisalo nimitti julkisuudelta vaietusta kovasta kritiikistä huolimatta kansaliapäälliköksi pahamaineisen vihreän khmerin, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän, ohi pätevämmän Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin. 

Ylen verkkosivujen uutisjutussa Ohisalo kiistää Pimiän valinnan olleen poliittinen virkanimitys: "Ehkä moni kommentaattori ei ole ymmärtänyt hänen laajaa cv:tään" politisoitunutta nimitystä käsitellään, mutta massoja saavuttavan television puolella siitä ei ollut mitään mainintaa. Tämän illan TV1:n pääuutislähetyksessä Pimiän valinta Anssi Pelttarin sijaan mainittiin vain lyhyesti eikä mitään muuta kerottu. Pelkkien tv-uutisten varassa elävät demarieläkeläiset ovat kotisohvillaan aututaan tietämättömiä millaisen seireenin Ohisalo lopulta valitsi johtamaan sisäministeriön hallintoa. Tuhovoimaaltaan Pimiän uusi toimivalta ylittää jopa Sirpa Viljasen ja Eva Biaudetin nimitykset.

Yle Watchin pitkästä muistista löytyy pari mainintaa Pimiästä ja ne kertovat kyseessä olevan väärentämättömän kansanvihollisen. Esimerkiksi kesällä 2017 Pimiä oli kutsunut yhdenvertaisuusvaltuutetun mandaatilla ensimmäistä kertaa poliisin osallistumaan virallisesti Helsinki Prideen. Samana vuonna HS:n Nyt-liite antoi Pimiälle vapaan foorumin julistaa absudia tasa-arvofundamentalismiaan. Haastattelussaan hän mm. totesi: "Sillä se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Yle Watchin jutussa Median valitseman asiantuntijat harhaanjohtamassa kansaa Pimiän ja kumppanien fantasiat kumotaan yksi toisensa perään.

Pimiän valintaa on kommentoitu lähinnä somessa, koska kontrolloidussa valtamediassa kriittisiä puheenvuoroja ei ole juurikaan nostettu julkiseen keskusteluun. Erään osuvimman kommentin esitti Aalto-yliopiston Thomas Taussi, joka kirjoittaa Pimiästä Facebookissa näin: 

Hyvin etenee instituutioiden poliittinen marssitus. Tietyillä juridiikan aloilla ihmisillä tuppaa olemaan keskimääräistä enemmän vinoutuneita poliittisia ambitioita. Erityisesti "ihmisoikeusjuridiikka" on osoittautunut koodisanaksi, jonka välittömästä läheisyydestä löytyy aktivistihenkeä, jopa naamioitua radikalismia ja valmiiksi kavennetun sananvapauden nyyhkyperusteista problematisointia – toistaiseksi epävirallista uuskieltä säästelemättä.

Ylen uutisessa Pimiän pimeä radikalismi tietenkin sivuutetaan ja kerrotaan vain Ohisalon kaunisteleva tulkinta uuden kansliapäällikön pätevyydestä:

Kansliapäällikön valinnan perusteista kertovan muistion johtopäätöksissä kuvaillaan Pimiällä olleen ajallisesti lyhyempi kokemus johtotehtävistä kuin kahdella muulla kärkihakijalla, mutta vaakakupissa painoi Pimiän käytännössä osoittama johtamistaito sekä monipuolinen kokemus.  

– Valtioneuvoston piirissä esityksestä ei ollut mitään erimielisyyttä, eli en tiedä, mistä koko kohu syntyy, kun katsoo näitä ansioluetteloita. Jokainen voi nähdä, kuinka pätevä hakija tehtävään valittiin, Ohisalo toteaa.

Sisämisteri valehtelee päin naamaa, sillä uutisjutun lopussa hän tulee paljastaneeksi ideologiset motiivit nimityksen taustalla:

Valinnasta kertovaan muistioon olikin kirjattu hakijan kyky huomioida "hallitusohjelman painotukset". Pimiä on yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja yhdenvertaisuus on myös yksi niistä asioista, joita Ohisalo haluaa sisäministerinä edistää – maan sisäisen turvallisuuden nimissä.  

– Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö. Se pyrkii ohjaamaan yhteiskuntaa suuntaan, jossa ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuu ja rikollisuus vähenee. Tällaisessa kohdassa Pimiä on osoittautunut sopivimmaksi valinnaksi.

Vihreät ja muut sosialistit ovat ymmärtäneet virkamiesnimitysten tärkeyden, jolla on taattu oman agendan jatkuminen myös hallituskauden jälkeen. Suomessa tämä on valtava ongelma, koska järjestelmään ei voi vaikuttaa aidosti vaaleilla. Todellinen valta on ollut ja tulee jatkossakin olemaan punavihreydellä naisistetun virkamieskoneiston käsissä. Puhe Yhdysvaltojen "Syvästä valtiosta" onkin lasten leikkiä verrattuna Suomeen. Siellä sentään uudella presidentillä on oikeus vaihtaa koko hallinto, liittovaltion 4000 tärkeintä virkamiestä.

VIhreät ja demarit ovat jo nyt laskelmoineet, miten maan poliitikkaan voidaan vaikuttaa  suosion romahdettua ja hallituksen hajottua. Uudet virkanimitykset tähtäävät ennen kaikkea perussuomalaisten johtaman hallituksen kansallisen politiikan torppaamiseen. Kun sisäministeriötä johtaa vuosina 2020–2025 vihreä kansliapäällikkö ja supoa vuosina 2021–2026 vasemmistolainen päällikkö, perussuomalaisten on hankala ohjata hallinnonalan virkakoneistoa, vaikka puolueella olisi käsissään sisäministerin salkku.

Vihreiden lyömä viisivuotinen ässäkortti persujen ulkomaalaispolitiikan vesittämiseksi mahdollisella tulevalla hallituskaudella ei ole kuitenkaan vielä kirkossa kuulutettu. Kaikki riippuu Perussuomalaisten poliittisesta osaamisesta, joka on toistaiseksi vielä arvoitus. Kun pelataan kovaa peliä Suomen tulevaisuudella, persut voisivat antaa hankalalle virkamiehelle yksinkertaisesti potkut vaikka luottamuspulaan vedoten. Sitä paitsi ammattitaitoisella poliittisella valtiosihteerillä voi johtaa ministeriön valmistelua ohi kansliapäällikön. Politiikan pelissä vaihtoehtoja on monia, joten jos persut pelaavat jatkossa korttinsa oikein, saattaa vihreät poistua pelipöydästä tyhjin käsin.


                                                        **************************


Läntisen pallonpuoliskon globalisti-eliitin virallinen yhteinen uskonto rahan ohella on holokaustikultti. Viimeksi tänään tuo kansojaan halveuksuva "eliitti" sai totetuttaa uskontonsa rituaaleja Israelin Jerusalemissa. Tämänkertaisen yhteisen epäjumalanpalveluksen syynä oli liittoutuneiden 75 vuotta sitten tapahtunut tunkeutuminen Auschwitzin keskitysleiriin. 

Ylen uutisessa Kymmenet valtiojohtajat muistivat holokaustin päättymistä Jerusalemissa – Niinistö laski Suomen seppeleen, Putin esitti maailman viiden suurvallan huippukokousta "maailman johtajat" esittivät toinen toistaan nöyristelevämpiä palvontamenoja juutalaisille. 

Ydinasevaltio Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu lietsoi tänä sopivana hetkenä vihaa Irania vastaan, koska se näyttää olevan ainoa este juutalaisvaltion täydelliselle hegemonialle Lähi-idässä. Viestin tarkoituksena oli kiristää Yhdysvalloilta ja länsimailta lisää veromiljardeja Israelin sotakoneistolle. Juutalaispankkiirien juoksupojat kuten Ranskan – mutta ei ranskalaisten – presidentti Emmanuel Macron vannotti puolestaan palvelevansa juutalaisia yli muiden ryhmien. Hänelle maahan päästetettyjen muukalaisten ranskalaisviha ja väkivalta ei ole edes mainitseminen arvoinen ongelma, mutta pienikin perusteltu kritiikki juutalaisista on anteeksiantamaton teko.

Suomessa poliittiset kommentaattorit eivät ole osanneet arvioida "Aushcwitzin muistopäivää" muutoin kuin ajat sitten muokatun poliittisen sapluunan lävitse. Siksi on virkistävää lukea Markku Siiran geopoliittista blogia, jossa pakonomainen holokaustimuistelu nähdään osana nykypäivän historiapolitiikkaa.

PUNAVIHREÄN FEMINISTIHALLITUKSEN TOIMET TUHOAVAT SDP:N JA TEKEVÄT FEMINISMISTÄ ENTISTÄ VIHATUMMAN

Yle TV1, A-studio, 9.12.2019.

Maahamme tänään nimitettyä sukupuolinarsistista feministihallitusta on odotetusti kiitelty länsimaiden globalistilehdissä. Yle ottaa totta kai kansainvälisestä huomiosta kaiken irti agendauutisessaan Sanna Marin on otsikoissa ympäri maailman – tulevaa pääministeriä pidetään politiikan "ennätysnaisena". Sen sijaan Itä-Euroopan ja Aasian traditionalististen maiden tiedotusvälineissä suomalaisten kulttuurimarxistien marssia läpi insitituutioiden ei ole arvioitu yhtä innostuneesti kuin lännen uutisissa, ja niissä onkin ihmetelty mitä lisäarvoa nuori kokematon vasemmistolaisnainen toisi poliittiseen päätöksentekoon. 

Länsimaiden mediassa tämä lisäarvo sen edistämälle ideologialle toki tiedetään, mutta vihaisten äänestäjien pelossa kaikkea ei uskalleta sanoa ääneen. Kuten esimerkiksi sitä, että juuretonta kuluttajaidentiteettiä ihannoivat finanssiglobalistit ovat aina halunneet edistää nuorten punavihreiden idealistinaisten esiinmarssia niin politiikassa kuin muuallakin julkisuudessa. Hormoneillaan ja kontrolloimattomalla toiseus-empatiallaan käyvät nuoret poliitikkonaiset ovat ihanteellisia hyödyllisiä idiootteja vihamieliselle globalistieliitille, jonka keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluu Euroopana muuttaminen afrikkalaiseksi. 

Ei tarvitse olla mikään spengleristi ymmärtääkseen millaista sivilisaatiovaiheen rappiota Suomen uusi hallitus edustaa. Kansakuntaa ja sen kulttuuria ei ole koskaan säilytetty lapsekkaalla nuoruuden palvonnalla ja tunnevetoisella feminiinisyydellä. Valitettavaa vain, että heikkojen miesten aikakaudella valtaan nostetaan  naiset, jotka kykenevät pahimmillaan tuhoamaan vuosisatoja kestäneen sivistysperinteen yhdellä hallituskaudella. 

Eikä kyse ole mistä tahansa naisista, vaan niin sanotuista kympin tytöistä, jotka ovat imeneet itseensä kaiken internationalistisen propagandan, jota marxilaiset soluttajat ovat tunkeneet lastentarhoista yliopistoihin 1970-luvun alusta lähtien. Ideologisesti konformistisina mutta aina yhtä laskelmoivina urakiipijöinä uusilla ministereillä ei ole koskaan ollut tarvetta persoonalliseen ajatteluun, vaan vallan kahmimiseksi heille on riittänyt päähän iskostettujen poliittisesti korrektien oppien ulkoluku. Esimerkiksi uusi pääministeri on tuskin koskaan elämässään joutunut kyseenalaistamaan liberaaleja ajattelumallejaan, sillä tällöin hän joutuisi samalla haastamaan vanhempiensa ideologiselta vaikuttavan "sateenkaarivanhemmuuden".

Hallituksen kansankynttilät eivät koskaan kyseenalaistakaan "hyviä asioita" filosofisesti, mikä näkyy ennen kaikkea naiivina suhtautumisena aikamme muotiaatteisiin kuten harhaisiin kuvitelmiin lukuisista sukupuolista ja monikultuurisuuden välttämättömyydestä sekä otaksumaan, jonka mukaan "ilmastonmuutos johtuu ihmisen toiminnasta". 

Kotimaan säännellyssä julkisuuspelissä heppatyttöjen feministisirkus esitetään jonain upean voimaannuttavana edistyksellisyytenä, vaikka yhä suurempi joukko kansalaisista näkee sen tunteisiin ja tasa-arvouskontoon vetoavan bluffin läpi. Minimoidakseen kansan epäluuloja Ylen kaltaiset mediajätit yrittävät parhaansa mukaan tyynnytellä hallitusfarssiin suivaantunutta kansaa kirjoittelemalla kiiltokuvajuttuja pääministeri Sanna Marinista ja ylistämällä neljää muuta naisministeriä, jotka johtavat Keskustaa (Katri Kulmuni, 32 v.), Vihreitä (Maria Ohisalo, 34), Vasemmistoliittoa (Li Andersson, 32) ja RKP:tä (Anna-Maja Henriksson). 

Aivan kuin tämä ei riittäisi, hallitukseen nimitettiin Ylen uutisen mukaan uudelleen pahamaineisia ja ryvettyneitä SDP:n punamädättäjänaisia kuten Tytti Tuppurainen, josta tuli uudelleen Eurooppa- ja omistajaohjausministeri ja jo kerran potkut saanut Sirpa Paatero, joka sai yllätysparantumisen jälkeen tällä kertaa kuntaministerin pestin. Niin ikään vasemmistodemari Tuula Haatainen kierrätettiin uuden hallituksen työministeriksi. Valkoisten heteromiesten vastaista homoenergiaa edustaa puolestaan vihreiden Pekka Haavisto, joka oli lähellä saada valehtelun vuoksi potkut jo edellisestä Rinteen hallituksesta. Näiden häpeämättömien valintojen perusteella voidaan sanoa, että hallituksen keskeiset paikat on vallattu naisilla ja homoilla.

Jostain syystä näin naisvaltaista sateen- ja punakaartihallitusta (12 naista ja 7 "miestä") kutsutaan hallitsevissa tiedotusvälineissä punamultahallitukseksi, vaikkei siihen löydy enää oikein mitään perustetta.  Historiantutkija Martti Häikiön mukaan käsite punamultahallitus syntyi vuoden 1937 hallituksesta, jossa demareilla ja maalaisliitolla (nyk. keskusta) oli eduskunnassa enemmistö 136 paikallaan. Häikiö huomauttaa, että nykyisellä hallituskokoonpanolla näillä kahdella puolueella on eduskunnassa pelkkä 71 paikan vähemmistö. Nykyhallitus onkin professorin mielestä feministihallitus, "koska kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat nuoria naisia ja tunnustavat feminismiä – All female panel eli yksipuolinen viisikko, ei tasa-arvoinen".

Vaikka punafeministien kulttuurimarxilainen rynnistys hallitukseen näyttääkin hetken voitonmarssilta punaisella torilla, se on tosiasiassa pelkkä Pyrrhoksen voitto, varsinkin SDP:lle. Viimeistään tällä manööverillä demarit hylkäävät loputkin työläismieskannattajansa, joten Sanna Marinista tullee maan historian viimeinen sosialidemokraattinen pääministeri.

Toinen hyvä puoli uudessa punatuhohallituksessa on se, että punavihreiden toimittajien ja hallituspuolueiden on mahdotonta vakavalla naamalla syyttää enää valkoista heteromiestä tulevasta epäonnistumisestaan. Punavihreiden jännityksellä toivoma Suuri Unelma tulee nimittäin kaatumaan varmuudella hallituksen jatkuvaan sähläämiseen, ministerien kissatappeluihin ja hallituspuolueiden (kepu vs. vihreät) väliseen krooniseen riitelyyn. Kansan hermoja taas kirsistetään äärimmilleen uusilla "viharikoslaeilla", oikeuslaitoksen ja poliisin ryöstäytyneellä politisoitumisella, työttömyyden äkkinäisellä kasvulla, valtion velan jyrkällä lisääntymisellä ja kontrolloimattomalla kehitysmaalaisinvaasiolla.

Viiden naisen sähläriydinryhmällä on valtavat paineet tehdä politiikkaa ilman Rinteen antamaa turvallista selkänojaa. Kenelläkään ei tarvitse olla ennustanlahjoja tietääkseen, ettei tämä porukka tule kestämään vaalikauden loppuun. Ainoan tavallisen duunarin työkokemuksen Sokoksen kassana saaneesta Sanna Marinista ei tule punafeministien toiveista huolimatta aikamme aurinkokuningatarta. Hallituksen ainoaksi hyväksi teoksi tuleekin jäämään se, ettei maahamme tule enää pitkään aikaan, jos koskaan, vasemmistovetoista feministihallitusta.

JOHTAVAT VASEMMISTOFEMINISTIT – SUOMALAISEN TYÖVÄENLUOKAN VIHOLLISET

YW:lle vanha tuttu sumuttaja, Taideyliopisto entinen
rehtori Tiina Rosenberg (os. Pursiainen). 

Syyskuun alussa kansanedustajat Anna Kontula (vas.), Veronica Rehn-Kivi (r.), Emma Kari (vihr.), Tytti Tuppurainen (sd.) ja Juhana Vartiainen (kok.) jättivät lakialoitteen, jossa ehdotetaan työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista. Poliittisesti korrektissa kielenkäytössä saatavuusharkinta selitetään käytäntönä, jossa "selvitetään ennen oleskeluluvan myöntämistä EU:n ulkopuolelta tulevalle työntekijälle, onko työmarkkinoilla jo saatavilla sopivaa työvoimaa". Selkokielellä sanottuna saatavuusharkkinnasta luopuminen tarkoittaa EU:n ulkopuolisen halpatyövoiman maahan päästämistä.

Ensimmäisessä yhteisessä tiedotteessaan Anna Kontula väittää, ettei ole olemassa näyttöä siitä, että saatavuusharkinta suojaisi kantaväestön tai maassa jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Uutta lakialoitetta onkin markkinoitu sillä verukkeella, että saatavuusharkinta muka "hidastaa työmarkkinoiden normaalia toimintaa”. Kokoomuksen talousmaanikko Vartiaista lukuunottamatta lakihankkeen esittäjien päämäärät ovat todellisuudessa jossain aivan muualla kuin tiedotteessa esitetyissä väitteissä.

Yle uutisoi lakialoitteesta viimeksi lähes kuukausi sitten (13.10) jutussaan Rakennusliiton pomo hiiltyi vasemmistolle työlupa-aloitteesta: "Ikinä en enää äänestä vasemmistoliittoa". Uutisen mukaan rakennusliiton 2. puheenjohtaja Kyösti Suokas tyrmäsi aloitteen useissa blogikirjoituksissa, joissa hän kyseenalaisti Anna Kontulan ymmärryksen saatavuusharkinnan poiston seurauksista. Suokas taitaa olla hieman naivi, sillä Kontula tietää tasan tarkkaan mitä hän hakee uuden "työvoimareservin" maahan saamisella. Kontulaa ei oikeasti kiinnosta pätkän vertaa, tulevatko Arfikan "huippuosaajat" paikkaamaan vuosikymmenien ajan nurkan takana odottanutta HUUTAVAA työvoimapulaa vai palveleeko se vain globalistien talutushihnassa olevien kokoomuslaisten tarvetta luoda Suomeen uudet halpatyömarkkinat veronmaksajien kustannuksella (pienipalkkaiset ja työttömät "koneinsinöörit" joutuvat varmuudella turvautumaan maamme sosiaalihuoltoon). 

Punaisena pervopapittarena tunnetun Kontulan ainoa todellinen motiivi luoda Suomeen maailmanlaajuiset halpatyömarkkinat löytyy 2000-luvun kommunismina tunnetusta monikultturismista. Anna Kontula, Veronica Rehn-Kivi, Emma Kari ja Tytti Tuppurainen ovat tunnetuja kulttuurimarxilaisia feministinaisia ja monikultturisteja, jotka haluavat korvata Suomen ja koko läntisen maailman alkuperäisasukkaat vähälahjaisilla afrikkalaisilla joutomiehillä. Tästä taas tulee väkisinkin mieleen sellainen kerettäiläinen ajatus, että oliko tunteikkaasti munasarjoillaan ajattelevien naisasianaisten päästäminen poltiikkaan ja lopulta päättämään kokonaisten kansakuntien kohtaloista sittenkään kovin järkevä päätös. MOT. 

Toki Suokas on punapittaren suhteen oikeilla jäljillä, kun hän toteaa SAK:lle lähetetyssä muistiossa, että "Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta".  Ylen haastattelussa Suokaksen tervejärkiset pohdinnat paljastavat kulttuurimarxilaisten mädättäjäfeministien tarkoitusperät:

Suokkaan mukaan ovi Suomeen olisi auki koko maailman 7,5 miljardille asukkaalle. Suomeen olisi vyörymässä rakentajia Intiasta, Bangladeshistä, Filippiineiltä ja Vietnamista, missä on valtavat työläisarmeijat odottamassa pääsyä paremmille päiville. Tähän liittyisi Suokkaan mukaan rikollisuutta ja palkkojen polkumyyntiä.  

– Me emme tarvitse kehitysmaista kuin 20 000–30 000 työntekijää, niin sen jälkeen suomalaiset eivät työskentele enää rakennustyömailla, Suokas väittää.

Rakennusliiton 2. puheenjohtajan ulostulot kertovat yleisemmin siitä, kuinka vasemmistopuolueet ovat pettäneet työväenluokan ja sen kovan ytimen, suomalaiset duunarimiehet. Ei ihme, että kansakunnan fyysisesti raskainta ja tärkeintä taakkaa harteillaan kantavat duunarimiehet ovat jo pitkään olleet jättämässä vasemmistopuolueita, koska ne ovat erilaisten elämäntapaloisten, lgbt-feministien ja Preka-Eetujen ym. yliopistovetelehtijöiden valloittamia terapiakerhoja, joilla ei ole enää mitään yhteyttä aitoon proletariaattiin:

Suokas on murehtinut blogeissaan, ettei duunaritaustaiselle ikääntyneelle ay-miehelle näytä enää olevan puoluetta jota äänestää. Suokas väittää, että vasemmistoliiton kannattajia ei lakialoitteen vuoksi enää ole rakentajien joukossa.  – Ikinä en enää äänestä vasemmistoliittoa. Se on elitistinen porukka.

Punafeministimafian lakialoitetta käsiteltiin tänään eduskunnassa, mutta Yle ei uutisoinut asiasta mitenkään. Sen sijaan Iltalehden tuoreessa uutisessa Eduskunta saa tänään käsiteltäväkseen harvinaisen lakialoitteen kerrotaan, että yli puolet kansanedustajista (yhteensä 103) on allekirjoittanut ehdotuksen. Allekirjoittajia on kaikista eduskuntapuolueista paitsi perussuomalaisten ja sinisten ryhmistä. 

Lakialoite paljastaa millaiseen epäpyhään liittoon vasemmisto ja oikeisto ovat valmiit, kun kyse on suomalaisvastaisen globalismin tukemisesta. Käytännössä maassamme vallitsee demokraratuuri, näennäisdemokraattinen yksipuoluejärjestelmä, jossa suurin piirtein kaikki puolueet kannattavat ratkaisevissa kysymyksissä samaa EU:n suojeluksessa olevaa globaalikapitalistista politiikkaa vasemmistoliberaaleilla multikulti-pervoarvoilla. Yle Watchissa ajoittain lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kuvaa asiaa hieman teoreettisemmin mutta silti ymmärrettävän konkreettisesti:

Kun tämä on se tulevaisuus johon tähdätään (ihmiset muuttuvat lisääntyvässä määrin tarpeettomiksi), se luo liberaalille eliitille insentiivin kohdella ihmisiä huonosti, lähes merkityksettöminä ja keskenään vaihdettavina hyödykkeinä, joista otetaan kaikki irti mikä lähtee ennenkuin heidät syöstään katuojaan. Tämä selittää osaltaan järjetöntä maahanmuuttopolitiikkaa; vertauskuvallisesti ihmisresurssit tuhlataan samalla tavalla kuin kasinossa pelaava uhkapeluri polttaa sellaiset rahansa peleihin nopeasti tänään, jotka muuttuvat huomenna arvottomiksi.

Vastaavasti poliittinen bloggaaja Iiro Nordling selittää uudessa päivityksessään kuinka maatamme ollaan muokkaamassa amerikkalaisen talousmallin mukaiseksi, jossa on unohdettu täysin demokratian ytimessä oleva kansa:

Eläkeyhtiöiden johtajat ja kaikenlaiset Vanhaset ja Vapaavuoret elävät omassa kuplassaan. Suomeen syntyy USA:n kaltainen markkinatalous kyllä jos tänne annetaan tulla yrittämään ulkopuolelta. Ei eurooppalaiset tai amerikkalaiset tänne tule. Aasiasta tulevat ottavat Suomen liike-elämän haltuun tulevaisuudessa. Markkinatalouden ihanne siis edellyttää samaa kuin Amerikassa. Alkuperäiset ihmiset ajetaan reservatteihin ja siirtolaiset rakentavat uuden uljaan maan.

Turbokapitalismin palveluksessa oleva läntinen valtamedia ja galuppien manipuloima demokratiailveily salaisine kabinetteineen alkaa tulla tiensä päähän. Jos oikeudenmukaisuus vielä toteutuu, kansansa pettäneet politiikot ja globalistipankkiirit menettävät siinä päänsä. 

                              
                                                        ************************


Ylen ulkomaan uutisia: Saksan oikeuden päätös: "Kolmas sukupuoli" hyväksyttävä jo syntymätodistuksiin. Päätös kertoo, kuinka  0,05 prosentin (YK:n arvio, todennäköisempi luku 0.0005%) kriitiikiiä sietämätön narsistinen porukka voi pompottaa kokonaista kansakuntaa ja määrätä biologian kieltävät lait omien identiteettiharhojensa mukaisiksi. 

Ongelma on puhtaasti länsimaalainen, jota valitettavasti itäeurooppalainen Suomikin haluaa epätoivoisesti edustaa. Lgbt-lobby, jota johtaa Suomessa Seta ry., on osannut taitavasti nostaa puvavihreiden avullla marginaalikysymyksen kaikkien kansalaisten huulille. Normaalin sukupuolijaon kiistävän kysymyksen esille nostamisen todellinen tarkoitus ei ole identiteettihäriöisten lumihiutaleiden auttaminen, vaan kampanja on suunnattu 99.999%:in enemmistöä vastaan, jotta sen biologiaan perustava identiteetti kyseenalaistuisi ja suhteellistuisi mitättömäksi samalle viivalle pienen friikkijengin kanssa.

Viime perjantaina Yle tv 1:stä tulleen Perjantai-ohjelman jaksossa käsiteltiin transsukupuolisuutta äärimmäisen myönteisessä valossa, mutta onneksi yksi haastatelluista, sukupuolipelleilyn jättänyt Viivi, kykeni osoittamaan keskustelussa ilmenevät keisarin uudet vaatteet. Verkkolehti Oikea Median jutussa "Transprosessin" hylännyt Viivi Ylen Trans-Perjantaissa: "Jonkun pitää huutaa, että ei sukupuolta voi vaihtaa!" annetaan herkullisia vasta-argumentteja gender-blender punamädätykselle:

"Tää nykytilanne surettaa mua suuresti, tää transhype, transaktivismi ja transideologia on julkinen puheenaihe ja lähtenyt aivan lapasesta ja saanut käsittämättömiä mittasuhteita."  

Viivin mukaan kyseessä on "hyvin pieni vähemmistö sairaita ihmisiä". Hän korosti, etteivät he ole mikään sorrettu ryhmä, joka "pitäisi vapauttaa jonkun pahan patriarkaatin puristuksista". 

Viivin mielestä kyse on yksilöistä, joiden sairaus olisi hoidettava "samalla hienotunteisella tehokkuudella miten yhteiskunta muutkin krooniset tai psyykkiset sairaudet hoitaa, oli kyseessä sitten suolistosairaudet tai vaikkapa anoreksia". 

"Perjantai-dokkari: Btw, mä en oo tyttö" näytöksen jälkeen Viivi totesi painokkaasti, että maailmasta on tullut satu: "Ei mitään voimaannuttavaa prinsessasatua, vaan keisarin uudet vaatteet!  

Jonkun pitää huutaa että tää touhu ei oo totta, ihan aikuisten oikeesti ei sukupuolta voi vaihtaa!" Viivin mielestä ihminen pystyy vaihtamaan sukupuolta "sosiaalisella representaatiolla", mutta biologinen pohja on aina "alkuperäinen ja synnynnäinen". 

Viivi korosti, ettei Suomessa ole mitään pakkosterilointia vaan hedelmättömyys on suora seuraus transsukupuolisille annettavasta hormonihoidosta.  

"Ensinnäkin noi hormonihoidot steriloi ihmisen ihan luonnostaan ettei ole mitään tämmöistä pakkosterilointia jos sä syöt sitä mieshormonia niin sun kuukautiset lakkaa sä et oo enää hedelmällinen ja viimeistään sitten nää leikkaushoidot tekee susta hedelmättömän että kyseessä ei oo mikään rikos ja pakkosterilointi, vaan se kuuluu tähän prosessiin."

Palataksemme vielä Saksaan, maan uusi sukupuolilaki on osa hienovaraista pitkän tähtäimen Morgenthau-suunnitelmaa, jossa germaanikansa rikkirevitään juuriltaan,  hajotetaan ja lopulta tuhotaan lopullisesti täyttämällä maa savimajojen afrikkalaisilla. Vuoden 2015 muukalaisinvaasio ja sitä ennen kymmeniä vuosia jatkunut Saksan turkkilaistaminen on osa tätä vainoharhaista heprealaista kostoa. Kun Saksan perustuslakituomioistuin päätti nyt hyväksyä antikansallissosialistisesti "kolmannen sukupuolen" (0,0005 %:in luonnon oikut kansasta) yhdenvertaiseksi miehen ja naisen rinnalle, niin New Yorkista Tel Aviiviin kuului suurella varmuudella innokkas karvaisten käsien taputus.

Lopuksi hyvä uutinen valeuutisten maailmasta: STT:n ruotsinkielinen uutistoiminta loppuu: "Kova kolaus".

TRUMPIN VIRKAANASTUJAISPUHE – OMAHYVÄISTEN MAAILMANPAHENTAJIEN PEPPUKIPU MALLIA 2.0.17.

Tämä näky sai punaiset näkemään punaista.

Donald Trumpin eilinen Yhdysvaltain presidentinvala ja virkaanastujaispuhe on synnyttänyt ennustettavasti ankaraa peppukipuilua globalisteissa, toimittajissa, kulttuurihomoissa ja muissa hyväosaisissa punaliberaaleissa. Eniten ärtymystä on herättänyt puheessa jo vaalikiertueella toistettu patrioottinen iskulause "Amerikka ensin" sekä se, että Trump katsoi kaikkien maiden olevan velvollisia ajamaan ensisijaisesti oman kansansa etua. Jos joku ei sattunut tietämään, niin valtion ensimmäinen tehtävä on puolustaa kansalaistensa hyvinvointia. Jostain syystä ilmakehää saastuttavaan matkusteluun tottuneet punavihreät ovat alkaneet uskoa, että valtioiden rajat ovat fasismia ja siksi länsimaat kuuluvat kaikille maailman ihmisille. Olisihan se herran pieksut törkeää nationalismia, jos Suomenkin valtiohallinnon syöttiläslauma alkaisi puolustaa suomalaisten asiaa!

Kansanvihollisiksi itsensä ilmoittaneet maailmanpahentajat voivottelivat sosiaalisessa mediassa peppukipuaan, josta Ylen verkkosivut kertoo jutussaan Näin Trumpin puheeseen reagoitiin Suomessa: "Missien maailmanrauhatoive alkoi kuulostaa kivalta". Suuttumuksen taustalla on se, että Trump osoitti puheensa suoraan äänestäjille samalla kun kritisoi kansasta piittaamatonta eliittiä, jota meidän maassamme edustavat poliitikot kuten Ville Niinistö, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen unohtamatta Ulkopoliittisen Instituutin jatkuvasti epäonnistuneita arvailijoita Charly Salonius-Pasternakia ja Mika Aaltolaa.

Tänään Yleisradiolle on tuonut lohtua Washington DC:ssä ja muualla maailmassa pidetyt mielenosoitukset demokraattisesti valittua presidentti Donald Trumpia vastaan. Vasemmistofriikkien kokoontumisajoihin oli saatu raavittua mukaan kaikki kynnelle kykenevät, joten kyse ei ollut todellakaan "tavallisten kansalaisten" mielensoituksesta kuten Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen yritti tv:n katsojille tänään uskotella. Eilen Pöntinen kertoi televisiossa, että tänään Washington DC:ssä pidettävä naisten mielenosoitus tulee keräämään miljoona osallistujaa. Tänä iltana Suomen aikaan hän toisti vielä radiouutisissa, että mielenilmaukset ovat keränneet ihmismäärän, josta Donald Trump saatoi eilen vain unelmoida. Ylen tuoreessa verkkosivujen jutussa Naiset järjestäneet valtavia mielenosoituksia Trumpia vastaan  osallistujamäärä on kuitenkin täysin eri:

Suurin mielenosoitus on ollut Washingtonissa, mihin kokoontui järjestäjien arvion mukaan jopa puoli miljoonaa ihmistä, pääosin naisia. Joukossa oli useita julkisuuden edustajia. Järjestäjät olivat odottaneet paikalle 200 000 ihmistä, mutta arviota korotettiin ihmismassojen valtavan koon vuoksi.

Niin räyhävasemmistolla (tapaus Dan Koivulaakso 612-mielenosoituksesta) kuin vasemmistoliberaaleilla toimittajilla on omituinen tapa valehdella mielenosoitusten osallistujamääristä riippuen siitä kuka osoittaa mieltä. Kun ollaan valmiita valehtelemaan merikityksettöminä pidetyissä asioissa, turvaudutaan valheisiin todennäköisesti myös isoissa kysymyksissä. Sanottakoon tässä yhteydessä, että eiliseen Donald Trumpin virkaanastujaistilaisuuteen osallistui 900 000 ihmistä...

Tottakai myös Suomessa kulttuurimarxilaisten hyödylliset idiootit ottivat mallia ison meren takaa ja järjestivät oman säälittävän mielenosoituksensa Trumpin presidenttiyttä vastaan. Mitään vaikutusta Amerikan tai edes Suomen politiikkaan mielenilmauksella ei tietenkään ollut, eikä se ollut sen tarkoituskaan, kunhan vain saatiin jälleen kiva tekosyy propagoida suomalaisvihamielisen rasismin ja miesvihan puolesta. Tämä käy hyvin ilmi Ylen verkkosivujen raportista Video: Parisataa osoitti mieltä Trumpia vastaan Kansalaistorilla – "En ole hirveän optimistinen eilisen puheen perusteella". Myös Ylen tv-uutisissa kerrottiin länsimaiden perikatoa kannattaneista vasemmistokilareista, joista eräs haastateltu sukupuolinarsistinen feministi totesi Trumpin puheiden olevan "raiskauskulttuurin" normalisointia. Tosin ainoa lännessä vaikuttava raiskauskulttuuri löytyy islamilaisista maista tulleiden maahantunkeutujien keskuudesta, mutta femikomu tuskin tarkoitti sitä. Nimittäin silloin kun feminismi ja islam ovat ristiriidassa, molempien strategiana on hiljaisuus.

Oliskohan niin että Trump-kaunan taustalla on ahdistus oman identiteetin heikkoudesta. Kuten eräs amerikkalaistuttuni juuri totesi, on helppo käsittää miksi laimeat, ennustettavat, pseudo-intellektuaaliset, fyysisesti luontaantyöntävät, geneettisesti alhaisemmat, älyllisesti pelkurimaiset maskuliiniset naiset ja profeministiset mekkoeinarit vihaavat rohkeaa alfa-tyyppiä, joka sanoo ilman anteeksipyytelyjä täsmälleen sen mitä haluaa tarkoittaa. Johtajapersoonallisuuksilla on tapana luoda vahva kontrasti itsensä ja aikalaistensa välille vain olemalla oma itsensä, jonka vuoksi luuserit tuntevat olonsa pieniksi heidän pelkän läsnäolonsa vuoksi samalla kuin johtajat näyttävät nousevan yleviin korkeuksiin. Tästä syystä marginaalisten sateenkaarifriikkien loukkaukset ja räyhääminen ovat vain tahattomia kohteliaisuuksia! 

                                                        *********************


Kuinka sattuikaan, natsi- ja holohöpö-ohjelmia kulttuurihomojen suosimassa Yle Teemassa juuri Donald Trumpin virkaanastujaispuheen ja mielenosoitusten jälkimainingeissa. Valtamediasta kuten Ylestä puhuttaessa on turha luottaa sattumiin. On päivänselvää, että nämä tämän illan Teeman ohjelmat pantiin ohjelmakaavioon jo viime marraskuussa, heti sen jälkeen kun Trump valittiin presidentiksi. Ohjelmien avulla omahyväisen moralismin liemissä kiehuvat punaliberaalit  kiihotetaan entistä intensiivisempään raivoon: "Yhyy, Trump on uusi Hitler!!1!".

Siis aikuisen oikeasti, pidättekö te meitä tv-katsojia siellä Ylessä täysinä idiootteina, ettemmekö muka huomaisi tämänkin ohjelmaripuloinnin poliittista tarkoitusperää? 

Mitä tulee heti sodan jälkeen tehtyihin Yö ja Usva ja Keskitysleirin salattu totuus "dokumentteihin", jopa virallinen historiantutkimus on todistanut ne monelta osin virheellisiksi ja valheellisiksi kuten myytit ihmisnahasta tehdyistä lampunvarjostimista ja ihmisestä tehdystä saippuasta. (The Harvard Law Record: "Like the myth of human soap that was debunked 10-15 years ago, the story of human skin lampshades is based largely on rumors and can’t be substantiated".)

Yle Teema, lauantai 21.1.2017 klo 21:00, Yö ja usva (K16)

(Nuit et brouillard, Ranska 1956) Elokuvan historiasta on vaikea löytää yhtä kaunista, koskettavaa, kipeää ja kantaaottavaa elokuvaa kuin Alain Resnais'n dokumenttiklassikko keskitysleireistä. HD K16


Yle Teema, lauantai 21.1.2017 klo 21:32, Keskitysleirien salattu totuus (K16)

(Night Will Fall, Britannia 2014) Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U) HD K16 (ahdistus).


Yle Teema, lauantai 21.1.2017 klo 22:47, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet 

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. (U) HD