YLE PYÖRITTÄÄ RIKKINÄISTÄ LEVYÄ – NATSIDOKUMENTTEJA JA VAINOTTUJA SOMALEJA

Näkymä Sudenpesän alueesta.

TV1, maanantai 21.1.2019 klo 19:00 Historia: Hitlerin Sudenpesä

Puolan Masuriassa seisovat valtavat betonirakennelmat pitivät aikoinaan sisällään Hitlerin sotilastukikohtaa. Näiden seinien sisällä muutama urhea mies yritti turhaan lopettaa Saksan historian synkimmän kappaleen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

No niin, Yle on sitten virallisesti julistanut kevään 2019 eduskuntavaalikampajan avatuksi! Ja sehän tapahtui perinteiseen tapaan natsidokumentilla, jonka pääaineksen muodostaa liittoutuneiden tunkkainen vihapropaganda. Tiivistettynä tällaisen ohjelman tarkoitus on demonisoidai kansallismielisyys, jotta Suomeen ei tulisi Jytky kolmosta.

Jo ohjelman esittely on sitä itseään. Puhutaan "Saksan historian synkimmästä kappaleesta" vaikka saksalaisten olemassaolon kannalta sitä edustaa sen nykyisyys. Anglosionistisen miehityshallinnon ja petoksellisten yhteistoimintamiesten rakentama saksalaisuuden irivikuva "ihmisoikeuksia kunniottavana" maana on vain pirullinen veruke tuhota etninen saksalaisuus ja siitä riippuva saksalainen kulttuuri. Teknisesti nähtynä kansanvaihto-operaatio on tietenkin kansanmurha, joskin omaehtoinen, mutta mitäpä eivät hyvät ihmiset tekisi "paremman maailman" puolesta. Maailman, joka täyttyy pelkästään parikymmenmiljardisesta mustanruskeasta persoonattomasta ihmislihasta. Tuolla ekologisesti loppuun kalutulla planeetalla korkeinta kulttuuria edustaa oman ulosteen polttaminen lämmikkeeksi savimajan edustalla.

Illan dokumentti uusintaa tuttuun tapaansa edistysuskovien liberaalien kertomusta, jossa maailmanhistoria selittyy kehitystarinana kohti maallista paratiisia. Tässä kertomuksessa natsismille on varattu rooli ylivertaisena metafyysisenä pahana, jota ei voi ylittää. Suuressa tarinassa historialliset tosiasiat Stalinin väestöpolitiikasta, Kiinan "suuresta harppauksesta" ja Kamputsean Punaisista khmereistä sivuutetaan häveliäästi kokonaan, koska ne edustavat samaa Ranskan vallankumouksesta innoituksensa saanutta tasa-arvouskoa kuin vallitseva liberaalidemokratia. Jos natsi-Saksaa ei pidettäisi esillä sellaisella vimmalla ja vääristyneellä tavalla kuin nyt, Suurelta tarinalta putoaisi pohja, sillä ilman sen perustaa liberaalidemokratian asiamiehet ja -naiset eivät voisi perustella tuhoisaa politiikkaansa kuten porttien avaamista kehitysmaalaisten päättymättömälle virralle.

Ohjelman lukijana on ties monennettako kertaa Jukka Pitkänen. Sivumennen sanottuna aika velikulta tämä Pitkänen on ja oiva esimerkki patologisesta natsien vatvojasta. Tosin maanisintakin natseista jauhajaa luulisi jo kyllästyttävän rituaalinen toisto, jossa "natsit sitä ja natsit tätä". Rappiodemokraattisen arvojen äänitorvena natsidokumentin lukija pitää kai velvollisuutenaan toitottaa annettuja vuorosanoja, joissa ulkoistetaan "paha" menneisyyden natseihin. Jos hyvin käy ja Eurooppa vielä jotenkin selviää vasemmistoliberaalien ja globalistikapitalistien tuhoprojektista, uudistetussa Ylessä Jukka Pitkänen määrätään lukemaan vuorokaudesta toiseen anglosionistisen globalistikliklin ja sen lakeijoiden rikoksista eurooppalaisia vastaan.

Jopa tavalliset zombikuluttajat ovat väsyneet loputtoman mustavalkoiseen natseista märhähtimiseen. Tästä on osoituksena tuore Ylen uutinen Analyysi: Iron Sky -vitsi väljähti, eivätkä sitä pelasta ehkä edes kiinalaiset, jossa kerrotaan yleisön hylänneen viihdemedian natsieksploitaation. Huonon käsikirjoituksen lisäksi syynä uuden Iron Skyn yleisökatoon on sen loppuun kulunut näkemys yksioikoisesta hyvästä ja pahasta. Samalla raina on aika tyypillinen lässyliberaalien projektio, jossa ihmiselle tuhoisten salaliittojen taustalla lymyävät natsit liskoihmisten muodossa. 

Tekevätpä näitä elokuvia tai "historiadokumentteja" sitten Hollywoodin pikkunokkelat juutalaispojat tai suomalaiset hipsterit, niiden läpinäkyvästi syötetty moralistinen asetelma ei vain kertakaikkiaan enää kiinnosta älyllisesti uusia näkökulmia etsiviä katsojia.  Euroopan kuolemankouristuksiin johtanut Liittoutuneiden arvopohjaa kritisoiva dokumentti tai elokuva olisi epäilemättä varma hitti suuren yleisön silmissä.

                                                 ***********************************


Somalit ovat olleet jo pitkään länsimaiden liberaalitoimittajien lempilapsia.  Syynä tähän lienee se, että heistä on valkoisiin maihin muuttaessa tullut afrikkalaisista kansoista se kaikkein ongelmarikkain. Siksi toimittajat selittelevät tämän eksoottisen populaation rikastusta aina parhain päin. Pahat teot sivuuttaen media myös ylistää somaleja lähes yhtä paljon kuin vakiintuneita suosikkiryhmiään kuten romaneja, kurdeja ja juutalaisia.

Itselleen rehellinen ihminen ajattelisi tässä, että jotain vikaa täytyy kai somaleissakin olla, koska niistä ei näytä länsimaisia toimittajia lukuunottamatta pitävän oikein kukaan. Omalla tavallaan Afrikan sarven kuoriutumattomat kultamunat ovat henkistä sukua edellä mainituille romaneille, kurdeille ja juutalaisille. Yhteistä niille kaikkille on se, että ne eivät suostu kollektiivisessa mielessä katsomaan peiliin kuten vaikkapa saksalaiset. Koska peiliin ei katsota, he näkevät kohtelussaan vian olevan aina muissa.

Hämmästyttävän monet suomalaiset näyttävän silti uskovan, että somalien "ihailtavan ylpeä" sopeutumattomuus koskee vain Suomea ja johtuu perimmältään suomalaisten poikkeuksellisesta nuivuudesta. Tosiasiassa kaikkialle minne somalit ovat menneet, he ovat synnyttäneet lähes poikkeuksetta yhteiskunnallista kitkaa kuten Kanadassa.

Median ja somalien omien puhemiesten vakioselitys somalien epäsosiaalisuudelle on aina "valkoinen rasismi". Takkuilua median vakiokertomukselle syntyy silloin kun somaleja karsastavat toiset värilliset. Ylen uutisessa Nairobin somalilähiössä pelätään sekä kosto- että terrori-iskuja – "Aina kun tapahtuu jotain huonoa, syytetään somaleja" ollaan perustarinan suhteen eksyksissä, koska somalien kohtaamasta vastustuksesta vastaavatkin muut kuin valkoiset. 

Toimittaja Liselott Lindströmin (sic) kirjoittamassa uutisjutussa kerrotaan, että syynä kenialaisten vihaan on somalialaisen terrorijärjestön Al-Shabaabin äskettäinen hyökkäys Nairobin vauraassa Westlandsin kaupunginosassa, jossa kuoli ainakin 21 ihmistä. Liselottin ja haastatelujen somalien mielestä paikalliset asukkaat eivät saisi tämän vuoksi tuntea vihaa somalisiirtolaisia kohtaan. 

Kertomatta jää, että somalien ja kenialaisten välillä on ollut muutoinkin jo pitkään keskinäistä kaunaa, koska paikallisasukkaat pitävät uusia tulijoita vaatemarkkinat vallanneina polkumyyjinä ja muutenkin epärehellisinä. Tämä puolestaan vahvistaa sen käsityksen, että somalien änkeäminen vieraisiin yhteisöihin synnyttää monesti etnistä ristiriitaa.

                                               ***********************************