LOPUTON MAAHANMUUTTOKESKUSTELU ON VAIN AJAN PELUUTA VÄESTÖNVAIHDON JATKUMISELLE

Yle TV 1, keskiviikko 27.8.2025 klo 21.05, A-Studio: Leikkaako hallitus maahanmuutosta?

Perussuomalaiset vaatii jälleen leikkauksia maahanmuuttoon. Mihin hallitus ryhtyy? Keskustelemassa kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Pia Kauma, perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja ja vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta. Hallitus etsii budjettiriihessä lisää säästöjä. Kuinka käy talouskasvun? Linkki ohjelmaan.  

Välittömästi nousseesta kohusta huolimatta illan A-Studio oli lopulta vain yksi päämäärätön keskustelu aiheesta, jota on käyty tuloksettomasti 1990-luvun alusta lähtien. Valtamediassa käydyn loputtoman maahanmuuttokeskustelun tarkoituksena on ainoastaan pelata lisäaikaa, jotta kansanviholliset ehtisivät toteuttaa peruuttamattoman väestönvaihdon. Sillä aikaa kun meidän hupaisassa lumedemokratiassamme jankataan puolesta ja vastaan maahanmuutosta, maamme rajojen vapaista pyöröovista lappaa kuukausittain sisään tuhansia vierasmaalaisia, vuosittain yhteensä noin 60 000. 

Yle Watch on todennut jo aikoja sitten, ettei EU:n ja maamme globalistien masinoimaa loppumatonta kansainvaellusta voida enää edes ratkaista kantaväestön haluamilla demokraattisilla päätöksillä. Sen aika meni joskus 1990-luvun alussa, kun tänne pesiytyneen käenpoikaväestön ja sen kasvua edistäneen suomalaisvihamielisen valtaklikin demografis-poliittinen vääntömomentti oli vielä pieni. 

2020-luvulla massainvaasiolla synnytetyn monikulttuurisen yhteiskunnan purkaminen liberaalidemokratian keinoin on mahdotonta ensinnäkin siksi, ettei eduskuntapuolueilla ole siihen aitoa tahtoa ("kansainväliset sopimukset") ja toiseksi, vaikka eduskunta yrittäisi sitä toteutettaa, merkitsi se vähintään "kansainvälisen yhteisön" puuttumista asiaan. Käytännössä kantaväestön verorahoilla elävä ja lisääntyvä muukalaisväestö voidaan poistaa enää vain jonkinlaisella kansannousulla Itä-Euroopan 1989-tyylisesti. Samalla se merkitsisi globaaleihin insituutiohin sidoksissa olevan liberaalidemokraattisen fasadin murskaamista, mikä nostaisi takajaloilleen siitä hyötyvän manageriaalisen luokan. Tällainen skenaario olisi myös kauhistus Perussuomalaisille, sen verran tukevasti sekin on ripustautunut ulkomaisten instiuutioiden ohjaamaan demokratiailveilyyn.

Ne, jotka uskovat, että entistä kovempaa äänestämällä asiainkulku voidaan vielä muuttaa, saivat toivomaansa herkkua eilisestä A-Studiosta. Jo ohjelmaa katsoessa kävi selväksi, että huomenna otsikot kirkuvat punaista ja parin vuoden takainen pitkitetty rasismi-keskustelu valtaa jälleen julkisen keskustelun. Tänään torstaina käydäänkin vähemmän yllättävästi Ylen A-Talkissa keskustelua Keskisarjan lausunnoista. 

Jos eilisestä A-Studiosta haluaa löytää edes hitusen konkreettista hyötyä, niin se voisi olla se, että Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja herätteli sanomisillaan monikulttuurisessa mediakuplassa eläviä suomalaisia lähestyvään tulevaisuuteen. Hän on kenties ensimmäisen suomalaispolitiikko, joka puhui suorassa lähetyksesssä ääneen millainen matalan intensiteetin kansanmurha eli väestönvaihto on nykyisellä maahanmuuttovauhdilla luvassa aivan lähivuosikymmeninä: 

– Väestönvaihto on ruma v-sana, mutta tosi. Yhden sukupolven saatossa yli kuusisataatuhatta ulkolaista Suomeen. Heitä on jo kaksi kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia, Keskisarja sanoi.  

– Ja väestönvaihtajille yksi tärkeä huomautus. Pidot eivät parane väkeä vaihtamalla, pikemminkin päinvastoin. Siivot, suomalaiset pidot muuttuvat kehitysmaalaiseksi, sikalaksi ja verilöylyksi. Siksi väestönvaihto sapettaa minua ja perussuomalaisia, Keskisarja jatkoi.

A-Studion poliittisen teatterin seuraaminen on aina ollut silkkaa ajantuhukkaa ja moni katsoja erehtyy sen ääreen luultavasti sattumalta kesken kanavapujottelun. Eilen ohjelma jäi päälle vain siksi, että Keskisarja oli päästetty studioon – ja luultavasti viimeistä kertaa. Edellisen katsomiskerran jälkeen A-Studion asetelma ei ollut muuttunut mitenkään: kansan enemmistön suosimaa politiikkaa edusti vain yksi henkilö, jota vastaan intti kaksi poliittisen eliitin agendaa tukevaa poliitikkoa sekä toimittaja. Sattumaa ei ollut myöskään se, että ulkoeurooppalaisten maahanmuuttoa kannattaneet poliitikot olivat naisia, joista toinen edusti radikaalia linjaa ja "maltillisempi" niin sanottua tolkun kansalaista. 

Kiiluvasilmäistä maahanmuuttokiimaa huokunut vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta toimi ennustettavana NPC-zombina toistaessaan kympin tyttönä oppimiaan poliittisia koodisanoja. Hän nimitteli Keskisarjaa ja kutsui tämän luettelemia tilastolukuja valheiksi, mutta ei kyennyt itse esittämään oikaistuja lukuja. Kenties siksi, että niitä ei löydy Tilastokeskuksen taulukoista. Toisin sanoen Virta käytti valehtelijan tuttua strategiaa, jossa syytetään totuudenpuhujaa valehtelijaksi. 

Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, Virta tunnustaa tämän päiväisessä postauksessaan olevansa avoimesti kansanvihollinen eli tekevänsä kaiken mikä on suomalaisten etua vastaan:

Perivasemmistolaiseen tapaan Virta vetosi A-Studiossa Suojelupolisin auktoriteettiin silloin kun siitä on omalle agendalle hyötyä, vaikka muutoin hänen kaltaisensa ovat jatkuvasti räksyttämässä kuinka valtio "vainoaa" ja valvoo vasemmistohuligaaneja. 

Suposta voi tässä yhteydessä sanoa sen verran, että toisin kuin takavuosikymmeninä, se ei ajattele niinkään Suomen etua, vaan toimii kulloisenkin hallituksen politiikan uskollisena nyrkkinä. Koska hallitukset eivät käytännön politiikassaan juuri poikkea toisistaan, Supo on voinut kaikessa rauhassa julkaista politisoituneen äärioikeistoraportin, joka on linjassa pysyvän hallinnon hegemonisen linjan kanssa. Koska kansanedustaja Keskisarja viittaasi kintaalla mokomaan EU-ohjeistettuun raporttiin, Supon uskottavuus kansan silmissä väheni entisestään kun muistaa vielä sen viime aikaiset väärinkäytökset ja korruptioskandaalit. On todennäköistä, että ne tahot, jotka haluavat leimata poliittisesti tehdyn väestönmuutoksen salaliittoteoriaksi, ovat konsultoineet asiasta Supolle, jotta se voisi auktoriteetillaan julistaa väestökehityksen kriitikot potentiaalisiksi äärioikeistoterroristeiksi. 

On sanomattakin selvää, että valtamediat tarttuivat ahnaasti Keskisarjan kommentteihin, sillä luvassa oli hyviä lööppejä. Valtavirran tiedotusvälineitä ei juuri vaivaa kansan jakautuminen, sillä yhtenäinen vahva kansakunta olisi niille lopulta kuitenkin kauhistus. Sen sijaan media pyrkii väestönvaihto-aiheen mässäilyllään lähinnä vahvistamaan poliittisen järjestelmän edistämää hajota ja hallitse -linjaa. Tämä on sikäli helppoa, koska vahinko on jo ehtinyt tapahtua poliitisen johdon ja virkamisekunnan liberaalilla maahanmuuttopolitiikalla.

Lisäksi valtamedian toimittajat vauhdittavat yksipuolista keskustelua etsimällä kärkeviä kommentteja varsinkin hallitsevan manageriaalisen luokan edustajilta. Tästä antaa hyvän esimerkin Ylen uutinen Arkkipiispa Luoma: ”Ihmisarvoa vähättelevä puheenparsi on väärin”, jonka näkemys ihmisten todentamattomasta tasa-arvoisuudesta on lähinnä taikauskoista metafyysiikkaa.

Oma lukunsa on villinä vellovat "keskustelut" Facebookissa ja viestipalvelu X:ssä. Niitä lietsovat enimmäkseen päivystävät desantit kuten vihreiden Panu Laturi, jonka mielestä afrikkalaisten joutomiesten massamaahanmuuton vastustaminen on "tyhmää junttiutta". Hän pitää Keskisarjaa näkemyksensä vuoksi vähä-älyisempänä kuin keskiverto-kongoloidia, vaikka jo nyt tiedetään, että Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet viimeisen kymmenen vuoden aikana juuri kognitiivisesti haasteellisten afrikkalaisten vuoksi. 

Omituiseksi Laturin lausunnon tekee hänen taustansa, sillä hän vammautui vakavasti Brysselissä 2019, jolloin kaksi laittomasti maassa ollutta sudanilaista pahoinpitelivät monikultturistin sillä seurauksella, että hän joutui sairaseläkkeelle. Tapaus näytti kuitenkin vain lisäävän Laturin uskonvarmuutta samaan tapaan kuin vainotut suomalais-kommunistit reagoivat Stalinin vainoihin Itä-Karjalassa 1930-luvulla. Kyse ei ole Laturin kohdalla niinkään Tukholman syndroomasta vaan pikemminkin Jeesus-syndroomasta, eräänlaisesta jumalaksi ylenemisestä: "En ole katkera, vaikka tekivät minulle tämän, koska olen vain niin hel-ve-tin Hyvä Ihminen".

Keskisarjan tuominneita hyväkkäitä ärsytti luultavasti eniten se, että hän sanoi ääneen sen, jonka kaikki tietävät todeksi, mutta joutuvat kiistämään sen virallisen ideologian vuoksi. Siksi pääministeri Petteri Orpo joutui viran puolesta tuomitsemaan Keskisarjan puheet kun taas RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz peräänkuulutti "vastuullisuutta" tietäen vallan hyvin Keskisarjan väitteet paikkansapitäviksi.

Maan hiljaisille Keskisarjan avautumiset näyttäytyivät keisarin uusien vaatteiden osoittamisena. Vaikka hänen puheistaan ei seuraa juuri muuta kuin viikkokaupalla jatkuvia suomalaisvihamielisen tekopyhyyden harjoitelmia, voi kansalainen mehustella ainakin mielipiteillä, joita ei juuri kuule kontrolloiduista tiedotusvälineistä:

– Se (maahanmuutto) ei ole pelkästään uhka, se on osittain toteutunut katastrofi ja Suomen loppu. Yhdessä sukupolvessa satojatuhansia enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita. Samaan aikaan supisuomalaisten syntyvyys on romahtanut.

 – Onko joku meistä neljästä sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset ja lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti, ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset? 

EM-JALKAPALLO – MEDIAN YLISTÄMÄÄ MONIKULTTUURISTA SIRKUSHUVIA MASSOILLE

Vaikka asiasta ei ääneen puhutakaan, tunnettu tosiasia on, että Ylessä on 1960-luvulta lähtien edistetty lähes yksinomaan vasemmiston muotiaatteita. Punaisen toimittajakunnan tunkeutuminen Yleisradion käytäville ei ole mikään yllätys, sillä se on saanut oppinsa pahamaineisilta tiedotusopin proffesoreilta Pertti Hemánukselta (1934-2012) ja Kaarle Nordenstrengiltä (s. 1941). Helsingin Sanomien omaa toimittajakoulutusta lukuunottamatta suurin osa maamme "pätevöityneistä" toimittajista on käynyt journalismin opissa joko Tampereen yliopistossa (Hemánus) tai Helsingin yliopistossa (Nordenstreng). Professorien perinnöksi opinto-ohjelmiin jättämä Frankfurtin koulun kriittinen teoria näkyy myös tämän päivän toimittajien koulutuksessa vai pitäisikö sanoa heidän indoktrinaatiossaan. Niin sanottu tiedostava (woke) asenne näkyy myös urheilujournalismissa aina pakonomaisia naiskiintiöitä myöten.

Hiljattain päättyneet jalkapallon EM-kisat ovat politisoituneet entisestään, mutta Ylen toimittajat eivät kritisoineet mitenkään tätä kehitystä, vaan luovivat ajan virrassa kuin kalat vedessä. Silloin kun pelaajat ilmaisivat poliittisia symboleja ja näkemyksiä, suomalaistoimittajat seurasivat tunnontarkasti isojen globaalien mediatalojen esimerkkiä. Kun Turkin Merih Demiral teki Itävalta-ottelussa maaliensa jälkeen äärioikeistojärjestö Harmaat Sudet -käsimerkin saksalaispoliitikot pillastuivat ja UEFA määrääsi Demiralille kahden ottelun pelikiellon. Moraalista närkästystään toi ilmi myös Ylen toimittaja Mika Halonen, joka tuomitsi poliitikkojen suulla nationalismin "eurooppalaisten arvojen vastaisena" jutussaan Tämän kuolemanpartion historia järkyttää – nyt EM-sankaria uhkaa pelikielto sormimerkistä, josta ministerit jyrähtävät.

Jopa Saksan sisäministeri Nancy Faeser jyrähti turkkilaispelaajan tuuletuksesta.  

– Turkkilaisten äärioikeistolaisten symboleilla ei ole sijaa stadioneillamme. Jalkapallon EM-kisojen käyttämistä rasismin alustana on täysin mahdotonta hyväksyä, Faeser kirjoitti X:ssä.

Myös Saksan maatalousministeri, turkkilaistaustainen Cem Özdemir otti asiaan jyrkästi kantaa. Hän kirjoitti X:ssä, että Demiralin eleessä ei ole kyse mistään piiloviesteistä.  

– Hänen viestinsä on äärioikeistolainen ja edustaa terroria sekä fasismia. Tämä keskustelu on väsyttävää. Uefan pitää vetää johtopäätökset.

Ottelurangaistuksessa ei olisi ollut mitään ongelmallista, mikäli samaa politikoinnin kieltoa olisi noudatettu kisoissa johdomukaisesti. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan Ranskan maajoukkueen musta hyökkääjätähti Kylian Mbappé sai käydä Hampurin tiedotustilaisuudessaan rauhassa vaalikampanjaa Kansallisista liittoumaa vastaan ennen parlamenttivaalien toista kierrosta. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Kaksi maahanmuuttajataustaista menestyjää hallitsee nyt otsikoita Ranskassa, ja maahanmuutosta he ovat aivan eri mieltä asiaa ei edes pohdita, vaan toimittaja Paula Tapola antaa Mbappélle vapaan suunvuoron ilman kriittistä kommentointia – luultavasti siksi, että on tämän kanssa samaa mieltä! 

Nyt maajoukkueen kapteeni Mbappé on ottamassa myös yhteiskunnallista roolia. Hän pelaa parhaillaan Saksassa jalkapallon EM-kisoissa, ja sieltä käsin hän on jo kahdesti varoittanut ääriaineksista ja kehottanut ranskalaisia vaaliuurnille äänestämään ”oikeaa puoluetta”. Lausunnot on yleisesti tulkittu laitaoikeistolaisen, maahanmuuttoa vastustavan kansallisen liittouman vastaisiksi.  

– Meillä on mahdollisuus valita maamme tulevaisuus. Kaikki nuoret eivät välttämättä ole tietoisia siitä, kuinka tärkeästä asiasta tässä on kyse, Mbappé sanoi kesäkuun puolella.

Kylian Mbappé kehottaa kaikkia ranskalaisia äänestämään.  

– Emme voi luovuttaa maatamme näiden ihmisten käsiin. Tilanne on vakava. Ensimmäisen kierroksen tulos oli katastrofaalinen, Mbappé sanoi.

Aikamme kaksinaismoralismista kertoo paljon se, että siinä missä valkoisten kannattama oman etnisen ryhmän suojelu tuomitaan rasismina, voivat poliittisen eliitin maahan päästämät rotumuukalaiset ajaa omaa etuaan häikäilemättä, vieläpä isäntäkansaa vastaan ja sitä hyväksi käyttäen. Täytyy olla täydellisen ulkoaohjautuva valkoinen NPC-zombi ellei kykene näkemään Mbappén etnosentristä rasismia eri populaatioiden käymässä nollasummapelissä.

Tiedotusvälineiden korkeimmassa johdossa ylitsekäymätön etninen ristiriita tiedostetaan, mutta sille työtä tekevät toimittajat ovat joko indoktrinoituja tai sen verran opportunistisia, että he kykevät julistamaan vain alkeellista monikultuurisuutta, jota lisäämällä äärioikeiston osoittamat ongelmat tuntuvat ratkeavan kuin itsestään. Tätä mieltä on ainakin ilmeisestä viidakkokuumeesta kärsivä Ylen toimittaja Maija Salmi, joka ei malta pysyä pikkupöksyissään kirjoittamaassaan jutussa Maajoukkueen nuoret tähdet tykittävät maaleja EM-kisoissa, ja se ärsyttää Espanjan äärioikeistoa. Agendauutista lukiessa käy nopeasti ilmi, että Espanjan äärioikeiston lisäksi myös Maija Salmi on ärsyyntynyt, tosin päinvastaisesta syystä. 

Tähtipelaajasta [alaikäisen maahan tullut Lamine Yamal] on tullut monikulttuurisen Espanjan sanansaattaja samaan aikaan, kun maan parlamentissa kiistellään Suomen tapaan maahanmuutosta.  

Äärioikeistolainen Vox-puolue vaatii käännytyslakia, joka mahdollistaisi rajan yli tulleiden palauttamisen ilman turvapaikkakäsittelyä.  

Se vastustaa myös Kanarialle tulleiden alaikäisten siirtolaisten sijoittamista muualle Espanjaan.

Paria pallopelin menestystarinaa esittelemällä Salmi näyttää uskovan presidentti Alexander Stubbin lailla, että "monikulttuuri on rikkaus, ei mulla muuta":

Espanjalaisuutta edustavat tällä kertaa ennen kaikkea ne urheilijat, jotka eivät kuulu kantaväestöön.

Muun muassa vuoden 2010 jalkapallon MM-kisojen Espanjan voittoon luotsannut ex-valmentaja Vicente del Bosque totesi, että monikulttuurisuus tekee maajoukkueesta paremman, vaikkeivät kaikki espanjalaiset ajatuksesta pidäkään.

Yamalin lisäksi joukkueen nuoriin huippupelaajiin kuuluu muun muassa 22-vuotias Nico Williams.  

Williamsin vanhemmat lähtivät 90-luvulla ihmissalakuljettajien matkassa Ghanasta kohti Eurooppaa.  

Vaikka Williamsin äiti oli raskaana, salakuljettajat hylkäsivät perheen keskelle Saharan autiomaata.  

Päivien kävelemisen jälkeen Williamsin vanhemmat saapuivat Espanjalle kuuluvan Melillan rajalle. Espanjan erillisalue sijaitsee Afrikan mantereella.  

Siellä poliisi pidätti pariskunnan ja heidät oli määrä palauttaa takaisin kotimaahansa.  Hyväntekeväisyysjärjestön papin neuvojen ansiosta heidän onnistui kuitenkin jäädä Espanjaan.

Humanismia monikultturismin verhona käyttävät hyväkkäät toistavat loputtomasti, kuinka jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, vaikka samalla he haluavat myydä ideologiaansa uusista tulijoista saadun hyödyn perusteella. Tosin jos maahanmuuttajien taloudelliset ja urheilulliset hyödyt laitetaan vaakaan kustannusten kanssa, hyödyt eivät paina juuri mitään. Espanjanlaisia tuskin lohduttaa loppupeleissä se, että parin miljoonan kongnitiivisesti haasteellisen afrikkalaisen joutomiehen joukosta löytyy jokunen Yamal ja Nico kansainväliseen pallopelisirkukseen. 

Jalkapallo, yleisurheilu ja musta tanssimusiikki ovat kevyttä viihdettä, mutta ainoita, joissa värilliset voivat loistaa. Juuri siksi mediakeisarit kiusaavat niillä taukoamatta silmiämme ja korviamme. Eurooppalaiset on tarkoituksella totuteltu muukalaisiin samalla kun omaa kulttuuria on pyritty marginalisoimaan. Eikä tämäkään vielä riitä, varsinkaan jalkapallossa. Läntiset maajoukkueet eivät ole enää vain monirotuisia, vaan monikultturistisen ideologian loogisena lopputuloksena niistä on tullut monokulttuurisia, yksirotuisia. On tapahtunut väestönvaihto. Selvimmin tämä "kehitys" on näkynyt Ranskan jalkapallomaajoukkueessa. Toisaalta se on synnyttänyt kantaeurooppalaisissa katsojissa myös vastaeaktion.

Viime vuosikymmeninä  jalkapallojoukkueiden kannattaminen on mennyt aikamme reaalipolitiikan tapaan identiteettipolitiikaksi riippuen siitä keneltä kysytään. Moni eurooppalainen katsoja kannatti Saksassa käydyissä EM-kisoissa yleensä sitä joukkuetta, jossa on enemmän alkuperäisasukkaita. Toisaalta on myös niitä, jotka kannattavat esimerkiksi Ranskaa juuri sen vuoksi, että se on niin afrikkalainen. Näppituntumalta voi väittää, että nämä "kannattajat" ovat enimmäkseen woke-naisia, joita ei edes oikeasti kiinnosta jalkapallo vaan vieraiden fanitus on aggressiivis-passiivinen ilmaus käsittämättömästä kaunasta valkoista miestä kohtaan. 

Rotukysymystä ei ajateltu jalkapallossa 1970-luvulla eikä edes 1980-luvullakaan, koska sille ei ollut todellista syytä. 1990-luvulla alkanut kantaväestön edustajien kiihtyvä katoaminen maidensa maajoukkueista onkin suora seuraus politiikasta, jota päättäjät ovat harjoittaneet kansalaisilta kysymättä. Koska mitään merkkejä siitä, että rotumuukalaisten muuttosuunta olisi kääntymässä, tullaan Suomessakin näkemään vielä jalkapallon maajoukkue, joka muistuttaa nykypäivän Ranskan joukkuetta.

Kisojen jo päätyttyä Ylen verkkosivuilta saatiin lukea kenties sekavin ja höyrypäisin EM-kisajuttu, jonka yhteiskunta-analyysit ovat kuin suoraan punaisen yliopiston sössölogian peruskurssilta. Kommenttijutun Väärä valtio voitti Euroopan mestaruuden, ja väärä maa hävisi loppuottelun kirjoittanut Riku Porvari vetelee suurella pensselillä Euroopan separatistista nationalismin historiaa ja päivittelee toisaalla englantilaisten lähisuhdeväkivaltaa (!) liittämällä ne molemmat väkinäisesti jalkapalloon. Lähisuhdeväkivallan ja Englannin jalkapallo-otteluiden välinen korrelaatio muistuttaa erehdyttävästi yksioikoista syy-seuraussuhdetta, jossa jäätelönsyönnin osoitetaan tilastollisesti lisäävän hukkumiskuolemia, vaikka tilastoanalyysissä on jätetty huomioimatta kolmas tekijä. Ylen jutussa tämä mainitsematon tekijä on todennäköisesti brittimiesten alkoholin käyttö pelin katsomisen yhteydessä. 

Syy, miksi Porvari otti esimerkikseen juuri miehet on vähemmän yllättävää. Oman sukupuolen demonisoinnin uskotaan edustuvan ritarillisuutta, josta naiset pitävät. Tosiasiassa edes feministit eivät lämpene mekkoeinarien mielistelyille. Siksi oliskin ollut vaihtelun vuoksi räväkämpää väittää naisten tekemillä lasten surmilla ja myöhäisten Englannin otteluiden seuraamisilla olevan tilastollista yhteyttä.

Transsukupuolisuuden ja feminismin lisäksi aikaansa seuraavan tiedostavan toimittajan muistilistaan kuuluu myös rasismi. Tätä herkkua Porvari tykittelee jutun loppupuolella oikein urakalla:

Esimerkiksi El Diarion toimittaja Marco Schwartz kirjoittaa Williamsin ja Lamine Yamalin symbolisesta merkityksestä.  

– Heidän valtaisan jalkapallotaituruutensa lisäksi heitä yhdistää se, että molemmat ovat maahanmuuttajien lapsia.  

– Haluaisimme, että Nico ja Lamine symboloisivat ainoastaan jalkapallon taikaa. Niin tapahtuisikin normaalissa maailmassa. Näinä muukalaispelkoisten ja rasististen aikojen keskellä on vääjäämätöntä, että nämä kaksi urheilijaa ovat poliittisesti merkittäviä, Schwartz toteaa.

Ja kun vauhtiin ollaan päästy, niin valkoisten rasismista märehtimistä ei malteta lopettaa, vaan jotta juttua riittäisi, muistellaan vanhoja valikoidulla narraatiolla:

Viime EM-kisojen loppuottelussa Englanti hävisi Italialle rangaistuspotkukilpailussa. Marcus Rashford, Bukayo Saka ja Jadon Sancho epäonnistuivat pilkuissaan. He joutuivat rasismin kohteeksi.

Muun muassa päävalmentaja Southgate ja kapteeni Harry Kane tuomitsivat rasismin. Englannin jalkapalloliitto FA on vaatinut muutosta, mutta se on ollut pientä. Joukkue myös joutui valmistautumaan rasismin kohtaamiseen ennen EM-turnauksen alkua.  

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, jonka rumat kasvot usein unohtuvat euforisten hetkien aikana. Samalla kyse on lajista, jonka parissa ystävyyssuhteita luodaan maailmanlaajuisesti.  

Uskon, että toivoa paremmasta on, vaikka se on entistä vaikeampaa jakautuneissa maailmankuvissa ja mielipiteissä. Vähemmän erimielisyyksiä ja väkivaltaa. Enemmän ajatustenvaihtoa ja rauhaa.

Aivan. Sitä rauhaa saadaankin aikaa miesten demonisoilla ja yksipuolisesti vain valkoisia rasisteiksi syyttelemällä.

UUSKOLONIALISMIA KIIHDYTETÄÄN EUROOPASSA, MUTTA YLIOPISTO JA MEDIA HUOLISSAAN VAIN SYRJÄYTETYN KANTAVÄESTÖN "RASISMISTA"

Kansojensa edusta irtaantuneet valtionjohdot ovat pitkälti vastuussa Euroopan antautumiselle kolmannen maailman parasiittimaiselle uuskolonialismille. Rikosvastuu ei ole vain näillä ilmiselvillä maanpettureilla: heidän politiikkaansa tukevat ratkaisevasti nomenklatuuran yhteistoimintamiehet ja -naiset yliopistossa ja mediassa. Niiden tehtäväksi on tullut massalevittää propagandaa, jossa maahantunkeutujat esitetään umpimieliseksi leimatun kansan rasismin uhreina. Röyhkeyden huippuna voi pitää median tapaa esittää maahanmuuttoinvaasio rikkautena, johon kiittämättömän ymmärtämätön kantaväestö suhtautuu vihamielisen rasistisesti. Näin kleptoparasiittien harjoittama rasismi ja väkivalta projisoidaan kantaväestöä koskevaksi ilmiöksi.

Viimeisin rimanalitus median ja yliopiston puolelta saatiin kuulla tänään Yle uutisten kertoessa valkoista kantaväestöä paimentavasta tendenssitutkimuksesta. Ylen verkkosivuilta löytyvässä agendauutisessa Etätöiden yleistyminen voi lisätä rasismia ja ennakkoluuloja, kertoo tuore tutkimus luodaan mielikuvaa, jossa koronaviruksen yksi pahimmista ongelmista (sic) olisi vain valkoisten harjoittaman rasismin mahdollinen kasvu. 

Vaikka tämä ideologisesti motivoitunut tutkimus on tehty Iso-Britanniassa, näkee Yle siinä mahdollisuuden hyödyntää rasismidiskurssia myös Suomen oloihin sovellettuna:

Työpaikoilla muodostuvat ystävyyssuhteet ovat oleellisessa roolissa harhaluulojen ja väärinkäsitysten murtamisessa, sanotaan Englantiin ja Walesiin keskittyneessä tutkimuksessa. 

Kun yhä useammat työskentelevät kotona, paluu "takaisin eristäytyneisiin siiloihin" on helpompaa, kertoo Woolf-instituutin perustaja Ed Kessler Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle. 

Uskonnollisten ja etnisten ryhmien sosiaalinen kanssakäyminen vähenee huomattavasti, mikäli verrokkia lähityöskentelylle toimistoissa ei löydetä, tutkimuksessa sanotaan. 

Uutisessa puolustetaan oletusarvoisesti tutkimuksen pohjalla olevaa monikultturistista kontaktiteoriaa, vaikka empiiristen näyttöjen perusteella kyseessä on täysin virheellinen oletus rauhanomaisen yhteiselon perustaksi. Ainoa lääke molemminpuoleiseen vihamieliseen rasismiin olisi rakastava rasismi, jossa väistämättömien intressiriitojen synty ehkäistään vähentämällä eri etnisten ryhmien kontaktit minimiin. 

Käytännössä tämä tarkoittaa eksistentiaalisesti vieraiden populaatioiden rahtaamisen lopettamista Eurooppaan. Woolf-instituutin tutkijoille tämä ei tietenkään käy, vaan he pitävät kasvavaa etnistä diversiteettiä kyseenalaistamattomana hyvänä, johon syrjäytetyn kantaväestön vain pitäisi jotenkin sopeutua. Mitä ylhäältä pakotettuun diversiteettiin mukautuminen sitten tarkoittaa? Ei sen kummempaa kuin isiensä maan ja resurssien vapaaehtoista luovuttamista valmiiseen pöytään änkeytyneille vapaamatkustajille!

Ylen uutisoimassa tutkimuksessa oletetaan kummallisesti, että muukalaisten tunkeutuminen valkoisiin sydänmaihin olisi jotenkin hyödyllinen tai iloinen asia alkuperäisasukkaille kunhan he vain ystävystyvät yksilötasolla muukalaisten kanssa:

Tutkimuksessa korostetaan, että ystävyyssuhteet työpaikoilla hälventävät stereotypioita, auttavat luomaan yhteisiä tavoitteita ja edistävät myönteisiä asenteita eri ryhmien välillä.

Tässä uskotellaan valheellisesti ettei etnistä nollasummapeliä oikeasti olekaan, jos vain erilaiset ihmiset pitäisivät toisiaan kädestä ja laulaisivat yhdessä Kumbayaa. Tosiasiassa aitoja hyötyjiä ovat vain tulijat ja heidän etninen nurkanvaltaajaryhmänsä, sillä rikkaaseen maahan päästyään heillä ei ole muuta kuin voitettavaa. Sen sijaan kantaväestölle kyse on sukupolvien päähän etenevästä jatkuvasta menettämistä, luhistumiseta ja lopulta geneettisestä katoamisesta. Maailmanhistorian isossa vaakakupissa monikulttuuriteatterin valmiiksi raamitetut vuorovaikutusuhteet eivät paina höyhenen vertaa.

Brittiläisen kulttuurin ytimessä oleva valkoinen kantaväestö on saanut väistyä poliittisen johdon edistämän laillisen ja laittoman maahanmuuton tieltä. Uutisjutussa käytetyt maahanmuuttajaprosentit ovat jo yhdeksän vuotta vanhoja, mutta silti kylmääviä:

Vuonna 2011 joka viides britti samaistui johonkin muuhun etniseen ryhmään kuin valkoisiin britteihin. Kymmenen vuotta aiemmin vastaava luku oli 13 prosenttia, tutkimuksessa kerrotaan.

Karmivinta tässä hiljaisessa kansanmurhassa on kantaväestön apaattisuus muutokselle. Ilmeisesti leipä ja sirkushuvit ovat turruttaneet heidät täysin todellisuudesta pieniä vastarintapesäkkeitä luukunottamatta. Brittitutkimus puhuukin "kansallisesta yksimielisyydestä" monikulttuurin syrjäyttäessä valkoista alkuperäisväestöä:   

Tutkimus osoittaa, että brittiyhteiskunta on kaukana jakautuneesta ja erittäin polarisoituneesta, kirjoittaa Woolf-instituutin vanhempi tutkija Julian Hargreaves tutkimuksen esipuheessa. 

– On syntymässä kansallinen yksimielisyys siitä, että monimuotoisuus on hyväksi maallemme, mutta muutoksen nopeus on ollut liian kova, Hargreaves sanoo.Hargreavesin mukaan nähtävissä on paitsi rasismin ja muukalaisvihan laskua, myös negatiivisia asenteita uskontoa, erityisesti islamia kohtaan.

Nyky-Euroopassa tilanne on poikkeuksellinen, koska historia ei tunne ainuttakaan kulttuuria, joka vapaaehtoisesti, vieläpä ylpeästi iloiten, luovuttaa maansa, kulttuurinsa, resurssinsa ja sukulinjansa vähemmän kyvykkäille tulijoille. Olisi järjetöntä vaatia vaikkapa tiibetiläisiä, japanilaisia tai Israelin juutalaisia riemuitsemaan heidät syrjäyttävien rotumuukalaisten maahanpäästämisestä. Ainoastaan omasta kohtalostaan täysin välinpitämättömäksi aivopestyssä Euroopassa tämä näyttää olevan mahdollista.

Ainoa tutkimushavainto, josta voi olla samaa mieltä, on islam-kielteisyyden käyttäminen etnisen siirtolaisvastaisuuden korvikkeena:

Ennakkoluulot uskontoa kohtaan voivat johtua siitä, että on hyväksyttävämpää ilmaista kielteisiä mielipiteitä uskontoa kuin etnisyyttä kohtaan. 

– lslaminuskoisuus näyttää pysyvän ennakkoluulojen laukaisijana, Hargreaves sanoo BBC:lle.

Islaminvastainen strategia näkyy vahvana populistisissa liikkeissä, jotka eivät uskalla vastustaa maahanmuuttoa rodullisen erilaisuuden vuoksi, vaikka juuri se on kansakunnan jatkuvuuden kannalta se kohtalokkain kysymys. Uskonnollisten kiertoilmausten käyttö rotumuukalaisista kertoo ikävällä tavalla vasemmistoliberaalien hegemoniasta, joka määrittelee yhteiskunnallisen keskustelun sallitut raamit omaksi ideologiseksi edukseen.

Häntä demografinen tilanne naurattaa,
aitoa brittiä ei.

YLE RIEMUISSAAN AFRIKKALAISTEN LASTEN LISÄÄNTYMISESTÄ SUOMESSA

Kuvassa Tilastokeskuksen mukaan suomalainen vauva
vuonna 2020.

Yle Radio Suomen klo 12.00 uutislähetyksessä (kohdasta 01:42 eteenpäin) uutistenlukija kertoi iloisella äänellä, kuinka suomalaisten synnytysluvut ovat parantuneet afrikkalaisperäisellä väestönvaihdolla:

Maahanmuuttajat helpottavat jo merkittävästi Suomen vauvapulaa. Tilastokeskuksen mukaan joka seitsemäs Suomessa syntynyt lapsi on ulkomailta tulleen äidin synnyttämä. Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla joka neljännen lapsen äiti on taustaltaan ulkomaalainen. Vuodesta 2001 ulkomaalaisten äitien osuus kaikista äideistä on kolminkertaistunut. 

Samaa kansallismasokistista "ilouutista" toistellaan myös Ylen verkkosivujen jutussa Uusi tilasto: Joka seitsemäs suomalaislapsi syntyy maahanmuuttajaäidille. Uutisen mukaan "ilman ulkomailta saapunutta väestöä, Suomen synnytysluvut olisivat selvästi nykyistä pienemmät". 

Tilastokeskuksen tuoreet luvut paljastavat vain ulkomaalaistaustaisten äitien ja lasten määrän, sillä näiden tilastojen yhteydessä ei kerrota mitään suomalaisista naisista, joiden kohdut on vallattu muukalaisten siemenellä. Kehitysmaiden miesten laukaisualustoina toimivien suomalaisnaisten saamat lapset ovat lukumääräisesti vähintään samaa luokkaa kuin vierasrotuisten naisten synnyttämät vauvat. Kun nämä lapsimäärät yhdistetään, saadaan suomalaista geenipoolia ratkaisevasti liudentava peruuttamaton muutos.

Ylen verkkosivujen uutinen kertoo korutonta kieltä kuinka suurin harppauksin pienen ja uniikin suomalaisväestön pääosin itseaiheutettu matalan intensiteetin kansanmurha etenee. Toimittajat ja asiantuntijat eivät näe tässä mitään hälyttävää, vaan päin vastoin he ovat riemastuneita siitä, että "suomalaisten" määrää voidaan paikata kehitysmaiden vapaamatkustajilla. 

Kaikkien irvokkainta koko uutisoinnissa onkin se, että siinä muukalaisten lapsia pidetään kyseenalaistamattomasti suomalaisina ikään kuin kuka tahansa täällä syntymään sattunut olisi samassa mielessä suomalainen kuin etninen valkoinen suomalainen. Ei ihme, että eurooppalaiset joutuvat käymään jo yhden sukupolven aikana taistelua olemassaolostaan, kun meitä harhaanjohtavat toimittajat ja tutkijat pitävät väestönvaihtoa suorastaan toivottavana asiana:

Ulkomaalaistaustaisten äitien suurta osuutta syntyvistä lapsista selittää osan se, että heitä on maahanmuuton seurauksena Suomessa enemmän kuin aiemmin. Synnytysikäisiä eli 15–49-vuotiaita ulkomailta tulleita naisia vuonna 2001 oli 37 000. Vuonna 2018 heitä oli yli 115 000 eli yli kolme kertaa enemmän kuin vuosisadan alussa. 

Synnytysikäisistä Suomessa asuvista naisista maahanmuuttajia vuonna 2018 oli 10,2 prosenttia. He kuitenkin saivat 14,4 prosenttia kaikista tuona vuonna syntyneistä lapsista.

Toimittaja Antti Ruonaniemen hymistelevässä jutussa kerrotaan ihailevaan sävyyn afrikkalaisten väitetystä lapsirakkaudesta ja vieraanvaraisuudesta ikään kuin ilman näitä kutsumattomia kestovieraita suomalaiset jäisivät näistä tavoista paitsi. Kokonaan keskustelun ulkopuolelle jää se, mitä vaikutuksia kasvava afrikkalainen populaatio tuo Suomen tuotannolle, joka on perustunut korkeaan koulutustasoon. Yleisälykkyyttä mittaavat tulokset varsinkin Saharan eteläpuolelta kertovat populaatioista, joiden olisi vaikea menestyä ja tuoda lisäarvoa kognitiivisesti haasteellisessa teknoyhteiskunnassa. Voi vain ihmetellä, miksi Suomen teknologiateollisuuskin haluaa työmarkkinoille vierasta väkeä, jotka entistään laskevat Pisa-tuloksia.

VÄESTÖNVAIHTO ON JO KÄYNNISSÄ, MUTTA YLE EI HALUA TUNNUSTAA ILMIÖTÄ

Kun kehitysmaalaisia päästetään maahan ilman määrällistä takarajaa alkaa vastaanottajamaa ennen pitkää muistuttaa niitä maita, joista tulijat saapuvat. Kehitysmaalaistumisen kielteiset puolet ovat moninaiset, vaikka raa'an rikollisuuden kasvu lieneekin niistä näkyvin. Tästä ilmiöstä kertoo Ylen tuore uutinen Harva uskoo Malmössä rikollisryhmien väkivallan kierteen loppumiseen – Tanska puolestaan katsoo, että rajatarkastukset patoavat rikollisuutta. 

Valtamedialle tyypilliseen tapaan uutisessa ei yhdistetä rikollisryhmien ilmaantumista taustalla vaikuttavaan maahanmuuttoon. Ennen niin rauhallisten Pohjoismaiden muuttumista etnisten rikollisjengien taistelutantereeksi pidetään mediassa kuin tyhjästä syntyneenä selittämättömänä ilmiönä. Vaikka Ylen toimittajat kirjoittavat rikollisongelmasta avoimesti, sen todellisena voimanlähteenä vaikuttavaa rajatonta maahanmuuttoa ei haluta tunnustaa aivan kuten tanskalaissadussa, jossa hännystelijät eivät halunneet nähdä keisarin alastomuutta.

Maahantulijoiden mukanaan tuoma rikollisuus on vain sivujuonne paljon suuremmassa kysymyksessä. Pohjoismainen, suomalainen elämänmuoto, voi säilyä vain niin kauan kuin täällä asuu etnisiä suomalaisia. Kun väestö vaihtuu, vaihtuu myös kulttuuri. Tosin väestövaihdosta puhumista pidetään valtamediassa yksiselitteisesti äärioikeistolaisena salaliittoteoriana, vaikka kovaa dataa demografisesta muutoksesta löytyy avoimista viranomaislähteistä pilvin pimein. Esimerkiksi vuonna 1992 maassamme asusteli noin 60 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mutta tuon ajankohdan jälkeen ulkomaalaispopulaatio on ehtinyt kaksinkertaistua jo moneen kertaan. Kesäkuussa jopa Yle uutiset uskalsi kertoa rajusta ulkomaalaisten määrän kasvusta uutisessaan Suomessa asuu nyt yli 400 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä – kaksi kertaa niin paljon kuin 10 vuotta sitten. 

Jo peruskoulussa opetetun tilastomatematiikan alkeiden perusteella pitäisi jokaiselle olla selvää, mihin tälläinen "kehitys" johtaa mikäli invaasiota ei katkaista välittömästi ja jo täällä olevia etnisesti sopeutumattomia ulkoeurooppalaisia palauteta kotimaihinsa. Tällaisia pelastustoimia ei kuitenkaan ole näköpiirissä, vaan globalistiset poliitikot ja talousvaikuttajat vaativat maahanmuuton kasvattamista entisestään. Vaikka he ovat päättäjiämme, he ovat silti viimeisiä henkilöitä, jotka kertovat äänestäjille mikä määrä maahanmuuttajia on riittävästi Suomelle. Koska tällä menolla suomalaiset (ja valkoiset maailmalla ylipäätään) jäävät omissa maissaan vähemmistöksi, poliitikkojen pitäisi jotenkin perustella miksi tällainen tulevaisuus on suotavaa. Sitä he eivät tietenkään tee, koska väestönvaihdon avoin tunnustaminen romahduttaisi heidän suosionsa ja vallitsevan politiikan.

Todellisten aikeiden ääneen sanominen olisi poliitikkojen ja valtamedian uskottavuudelle poliittinen itsemurha. Siksi kansalaisia pyritään rauhoittelemaan vähättelemällä demografista muutosta. Tästä antaa hyvän esimerki viime viikolla julkaistu Ylen verkkosivujen uutinen Turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen nyt vähän, työperäisten oleskelulupahakemusten määrä kasvussa. Uutisessa annetaan ymmärtää, että maahantulijoiden määrä olisi jotenkin tasapainottumassa tai "normalisoitumassa", koska eräs monista ulkomaalaisinvaasion väylistä, (elintaso)pakolaisuus, on hetkellisesti vähentynyt. Kansakunnan kuolemanvaara eli invaasio kuitenkin jatkuu, ainoastaan sen määrässä on viime vuoden aikana ollut pientä vaihtelua aikaisempaan. 

Toisin kuin kaksijakoinen uutinen antaa ymmärtää, mitään vähenevää maahanmuuton trendiä ei ole näkyvissä, semminkin kun porvaripuolueet Kokoomus, Keskusta, RKP ja Kristillisdemokraatit kannattavat työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan poistamista. Niille ei siis riitä EU-maista tulevat ulkomaalaiset "työnhakijat", vaan ulkomaalaisten määrää pitää kasvattaa keinolla millä hyvänsä Euroopan ulkopuolelta.

Sen sijaan, että maamme poliitikot ja talouseliitti olisivat kansan puolella ja panisivat stopin organisoidulle kansainvaellukselle, he toimivat tietoisesti sen tahtoa vastaan. Valtiovalta on erityisen vihamielinen niitä radikaaleja muutosvoimia vastaan, jotka haluavat pelastaa Suomesta sen mikä vielä on pelastettavissa. Tästä kertovat viimeisimmät hysteerisen ylimitoitetut toimet piskuista PVL:ää ja uutta Kohti vapautta -liikettä vastaan (Yle: Poliisi epäilee: Uusnatsien lauantainen mielenosoitus oli kielletyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaa). 

Samaan aikaan kun poliisi on kädetön vuosia jatkuneita ulkomaalaisten raiskausliigoja vastaan, valtioneuvoston nyrkkinä toimiva poliisihallitus on valmis panostamaan valtavia resursseja pienen toisinajattelijaryhmän toiminnan tukahduttamiseen. Jo tämä on riittävä esimerkki siitä, että poliittinen johtomme haluaa edistää kansanvaihtoprojektia ilman häiriötekijöitä.