UUSKOLONIALISMIA KIIHDYTETÄÄN EUROOPASSA, MUTTA YLIOPISTO JA MEDIA HUOLISSAAN VAIN SYRJÄYTETYN KANTAVÄESTÖN "RASISMISTA"

Kansojensa edusta irtaantuneet valtionjohdot ovat pitkälti vastuussa Euroopan antautumiselle kolmannen maailman parasiittimaiselle uuskolonialismille. Rikosvastuu ei ole vain näillä ilmiselvillä maanpettureilla: heidän politiikkaansa tukevat ratkaisevasti nomenklatuuran yhteistoimintamiehet ja -naiset yliopistossa ja mediassa. Niiden tehtäväksi on tullut massalevittää propagandaa, jossa maahantunkeutujat esitetään umpimieliseksi leimatun kansan rasismin uhreina. Röyhkeyden huippuna voi pitää median tapaa esittää maahanmuuttoinvaasio rikkautena, johon kiittämättömän ymmärtämätön kantaväestö suhtautuu vihamielisen rasistisesti. Näin kleptoparasiittien harjoittama rasismi ja väkivalta projisoidaan kantaväestöä koskevaksi ilmiöksi.

Viimeisin rimanalitus median ja yliopiston puolelta saatiin kuulla tänään Yle uutisten kertoessa valkoista kantaväestöä paimentavasta tendenssitutkimuksesta. Ylen verkkosivuilta löytyvässä agendauutisessa Etätöiden yleistyminen voi lisätä rasismia ja ennakkoluuloja, kertoo tuore tutkimus luodaan mielikuvaa, jossa koronaviruksen yksi pahimmista ongelmista (sic) olisi vain valkoisten harjoittaman rasismin mahdollinen kasvu. 

Vaikka tämä ideologisesti motivoitunut tutkimus on tehty Iso-Britanniassa, näkee Yle siinä mahdollisuuden hyödyntää rasismidiskurssia myös Suomen oloihin sovellettuna:

Työpaikoilla muodostuvat ystävyyssuhteet ovat oleellisessa roolissa harhaluulojen ja väärinkäsitysten murtamisessa, sanotaan Englantiin ja Walesiin keskittyneessä tutkimuksessa. 

Kun yhä useammat työskentelevät kotona, paluu "takaisin eristäytyneisiin siiloihin" on helpompaa, kertoo Woolf-instituutin perustaja Ed Kessler Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle. 

Uskonnollisten ja etnisten ryhmien sosiaalinen kanssakäyminen vähenee huomattavasti, mikäli verrokkia lähityöskentelylle toimistoissa ei löydetä, tutkimuksessa sanotaan. 

Uutisessa puolustetaan oletusarvoisesti tutkimuksen pohjalla olevaa monikultturistista kontaktiteoriaa, vaikka empiiristen näyttöjen perusteella kyseessä on täysin virheellinen oletus rauhanomaisen yhteiselon perustaksi. Ainoa lääke molemminpuoleiseen vihamieliseen rasismiin olisi rakastava rasismi, jossa väistämättömien intressiriitojen synty ehkäistään vähentämällä eri etnisten ryhmien kontaktit minimiin. 

Käytännössä tämä tarkoittaa eksistentiaalisesti vieraiden populaatioiden rahtaamisen lopettamista Eurooppaan. Woolf-instituutin tutkijoille tämä ei tietenkään käy, vaan he pitävät kasvavaa etnistä diversiteettiä kyseenalaistamattomana hyvänä, johon syrjäytetyn kantaväestön vain pitäisi jotenkin sopeutua. Mitä ylhäältä pakotettuun diversiteettiin mukautuminen sitten tarkoittaa? Ei sen kummempaa kuin isiensä maan ja resurssien vapaaehtoista luovuttamista valmiiseen pöytään änkeytyneille vapaamatkustajille!

Ylen uutisoimassa tutkimuksessa oletetaan kummallisesti, että muukalaisten tunkeutuminen valkoisiin sydänmaihin olisi jotenkin hyödyllinen tai iloinen asia alkuperäisasukkaille kunhan he vain ystävystyvät yksilötasolla muukalaisten kanssa:

Tutkimuksessa korostetaan, että ystävyyssuhteet työpaikoilla hälventävät stereotypioita, auttavat luomaan yhteisiä tavoitteita ja edistävät myönteisiä asenteita eri ryhmien välillä.

Tässä uskotellaan valheellisesti ettei etnistä nollasummapeliä oikeasti olekaan, jos vain erilaiset ihmiset pitäisivät toisiaan kädestä ja laulaisivat yhdessä Kumbayaa. Tosiasiassa aitoja hyötyjiä ovat vain tulijat ja heidän etninen nurkanvaltaajaryhmänsä, sillä rikkaaseen maahan päästyään heillä ei ole muuta kuin voitettavaa. Sen sijaan kantaväestölle kyse on sukupolvien päähän etenevästä jatkuvasta menettämistä, luhistumiseta ja lopulta geneettisestä katoamisesta. Maailmanhistorian isossa vaakakupissa monikulttuuriteatterin valmiiksi raamitetut vuorovaikutusuhteet eivät paina höyhenen vertaa.

Brittiläisen kulttuurin ytimessä oleva valkoinen kantaväestö on saanut väistyä poliittisen johdon edistämän laillisen ja laittoman maahanmuuton tieltä. Uutisjutussa käytetyt maahanmuuttajaprosentit ovat jo yhdeksän vuotta vanhoja, mutta silti kylmääviä:

Vuonna 2011 joka viides britti samaistui johonkin muuhun etniseen ryhmään kuin valkoisiin britteihin. Kymmenen vuotta aiemmin vastaava luku oli 13 prosenttia, tutkimuksessa kerrotaan.

Karmivinta tässä hiljaisessa kansanmurhassa on kantaväestön apaattisuus muutokselle. Ilmeisesti leipä ja sirkushuvit ovat turruttaneet heidät täysin todellisuudesta pieniä vastarintapesäkkeitä luukunottamatta. Brittitutkimus puhuukin "kansallisesta yksimielisyydestä" monikulttuurin syrjäyttäessä valkoista alkuperäisväestöä:   

Tutkimus osoittaa, että brittiyhteiskunta on kaukana jakautuneesta ja erittäin polarisoituneesta, kirjoittaa Woolf-instituutin vanhempi tutkija Julian Hargreaves tutkimuksen esipuheessa. 

– On syntymässä kansallinen yksimielisyys siitä, että monimuotoisuus on hyväksi maallemme, mutta muutoksen nopeus on ollut liian kova, Hargreaves sanoo.Hargreavesin mukaan nähtävissä on paitsi rasismin ja muukalaisvihan laskua, myös negatiivisia asenteita uskontoa, erityisesti islamia kohtaan.

Nyky-Euroopassa tilanne on poikkeuksellinen, koska historia ei tunne ainuttakaan kulttuuria, joka vapaaehtoisesti, vieläpä ylpeästi iloiten, luovuttaa maansa, kulttuurinsa, resurssinsa ja sukulinjansa vähemmän kyvykkäille tulijoille. Olisi järjetöntä vaatia vaikkapa tiibetiläisiä, japanilaisia tai Israelin juutalaisia riemuitsemaan heidät syrjäyttävien rotumuukalaisten maahanpäästämisestä. Ainoastaan omasta kohtalostaan täysin välinpitämättömäksi aivopestyssä Euroopassa tämä näyttää olevan mahdollista.

Ainoa tutkimushavainto, josta voi olla samaa mieltä, on islam-kielteisyyden käyttäminen etnisen siirtolaisvastaisuuden korvikkeena:

Ennakkoluulot uskontoa kohtaan voivat johtua siitä, että on hyväksyttävämpää ilmaista kielteisiä mielipiteitä uskontoa kuin etnisyyttä kohtaan. 

– lslaminuskoisuus näyttää pysyvän ennakkoluulojen laukaisijana, Hargreaves sanoo BBC:lle.

Islaminvastainen strategia näkyy vahvana populistisissa liikkeissä, jotka eivät uskalla vastustaa maahanmuuttoa rodullisen erilaisuuden vuoksi, vaikka juuri se on kansakunnan jatkuvuuden kannalta se kohtalokkain kysymys. Uskonnollisten kiertoilmausten käyttö rotumuukalaisista kertoo ikävällä tavalla vasemmistoliberaalien hegemoniasta, joka määrittelee yhteiskunnallisen keskustelun sallitut raamit omaksi ideologiseksi edukseen.

Häntä demografinen tilanne naurattaa,
aitoa brittiä ei.