KAIVOHUONEEN ROTUSURMA JA RANSKAN KIRKKOJEN TUHOAMINEN OVAT OIREITA MUTTA RATKAISUKIN ON OLEMASSA

Länsimaissa pitkään jatkuneessa valkoisten syyttelyssä ollaan ainakin yhdessä asiassa oikeassa: valkoisissa on jotain vikaa. Vaikka vika on olemassa, se ei ole kuitenkaan se mistä valkoisia syytetään. Valkoisten vikana ei näet ole (((Hollywood-elokuvista))) tuttu sisäsyntyinen pahuus tai tunnekylmyys, vaan täysin päinvastainen heikkous: mielettömyyksiin asti nouseva hyväntahtosuus ja empatia. Eräänä vaikuttavana evolutiivisena syynä tähän on pienten valkoisten pullonkaulapopulaatioiden ankarat elinolosuhteet viimeisen jääkauden aikana. Tuollon eläneet valkoiset oppivat arvostamaan yksilöä ja toisaalta tuomitsemaan omiensa sosiaalisen vapaamatkustamisen. Yle Watch kirjoitti tästä 9. huhtikuuta 2020 kertoessaan Awakening II -konferenssista:

Illan pääpuhuja, evoluutiopsykologian emeritus professori Kevin MacDonald, puolestaan tähdensi, että muista roduista poiketen individualismin kyllästämille valkoisille on tärkeää olla sosiaalisen paineen vuoksi moraalisesti Hyvä ihminen. Valkoiset muodostavat ennen kaikkea moraalisia yhteisöjä eivätkä etnistä liittoumaa kuten värilliset. Kovissa oloissa jääkauden aikana keskinäistä luottamusta vahvistavasta moraalista oli valkoisille evolutiivista hyöytä, mutta globalismin aikakaudella se altistaa meidät muiden rotuklusterien hyväksikäytölle.

Eurooppalaisperäiset ihmiset olivat vielä henkisesti turvassa 1970-luvulle asti jolloin maahanmuuttoinvaasio oli vasta alullaan. Tosin jo tuolloin eurooppalaiselta itsekunniotukselta kaivettiin pohjaa pois syyttämällä valkoisia kollektiivisesti orjuudesta, kolonialismista ja holokaustista. Ei ole sattumaa, että ne "edistykselliset" voimat, jotka syyttivät valkoisia kaikista maailman ongelmista edistivät myös massiivista maahanmuuttoa värillisistä maista. 

Yksipuolisiin valheisiin perustuva terveen Itsekunniotuksen purkaminen yhdessä suurten maahan päästettyjen muukalaispopulaatioden kanssa on synnyttänyt moraalisen antautumisen kulttuurin, joka näkyy selvimmin siinä, kuinka myönteisesti suuri valkoinen yleisö on ottanut vastaan mustaa ylivaltaa ajavan Black Lives Matter -liikkeen. Huolestuttavinta tässä ei ole välttämättä globalistisen valtamedian yksipuolinen propaganda "väkivallattomasta" BLM-liikkeestä, vaan se, ettei edes kumoavien faktojen esittäminen nenän edessä välttämättä muuta heidän käsitystään mustista ikuisena pyhänä uhriryhmänä. 

Esimerkiksi verkkolehti Sarastuksessa julkaistu Olli Virtasen fakta-artikkeli afrikkalaisesta syväkoodatusta väkivaltaisuudesta ja älyllisyyden puutteesta tuskin hetkauttaisi henkisesti kastroitujen massojen asennetta. Näille "tolkun" typeryksille kiistämättömien tilastojen esittäminen mustien rasistisesta väkivallasta olisi turhaa, sillä he unohtaisivat ne välittömästi, koska boomereiden ajatuksissa pyörivät pian alkavan Kauniit ja rohkeat -tv-sarjan viimeisimmät käänteet ja lumihiutale-milleniaaleilla on puolestaan pakottava tarve täyttää päähänsä 24/7 virtaavan kännyn sisältö räpillä ym. "nykymusiikilla". Vaikka vajaalle viidelle miljoonalle valkoiselle entno-suomalaiselle luetutettaisiin hiljattain Kansalainen verkkolehdessä julkaistu tilastoihin peurustuva kolumni Osoittaako BLM-liikkeen tähtäin oikeaa kohdetta?, valuisi sen antama viesti pois länsimaisen ihmisen tajunnasta yhtä vikkelään kuin vesi hanhen selästä:

Selkeästi suurimpana kategoriana esille nousee mustien toisiin mustiin kohdistamat murhat, joita on 63,7 jokaista miljoonaa mustaa kohden. Toiseksi suurin kategoria on mustien valkoisiin kohdistamat murhat, 12,7 murhaa miljoonaa mustaa kohden. Kolmantena seuraa valkoisten toisiin valkoisiin kohdistamat murhat, joita on 11 murhaa miljoonaa valkoista kohden. Hännänhuippuna taulukossa punaisella fontilla esitettynä on valkoisten mustiin kohdistamat murhat, joita on 0,96 jokaista miljoonaa valkoista kohden.

Pelkkiä numeroita, ajattelee eurooppalaisella geeniperimällään ja kulttuuriliberalismilla ehdollistettu Hyvä ihminen. Vain siinä tapauksessa, jos valtamedia kampanjoisi mustan mieslauman surmaamasta valkoisesta yhtä tunteita herättävästi kuin Yhdysvalloissa pidätystilanteessa kuolleesta mustasta taparikollisesta, voisivat valkoiset oivaltaa, että itse asiassa he ovat väkivaltaisen vihan kohteena eivätkä värilliset. Tilastojen valossa kukaan ei voi kiistää, etteikö tällaisia uutisia olisi mahdollista nostaa esille Suomessakin. 

Esimerkiksi pari viikkoa sitten Yle julkaisi uutisen Nuorisojoukko tappeli viikonloppuna Helsingin Kaivopuistossa – nuori menehtyi saamiinsa vammoihin maanantaina, jossa ei kerrottu mitään väkivallan rodullisesta ulottuvuudesta, vaikka se oli netin kautta jo yleistä tietoa. Tästä huolimatta politisoitunut poliisi ei halunnut julkaista etsintäkuulutuskuvia värillisistä epäillyistä, jotka laumassa potkivat kuoliaaksi joukosta erkaantuneen yksittäisen suomalaisen.

Vihdoin eilen poliisi päätti julkaista afrikkalaistaustaisten epäiltyjen kuvat, josta myös Yle rohkeni julkaista uutisen Nuori mies kuoli ravintola Kaivohuoneen edustalla tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena – poliisi julkaisi kuvat joukkotappelun epäillyistä. Ja kas kummaa, kuvien julkaisemisen jälkeen epäilty napattiin tänään kiinni, josta kertoo Yle hämmästelevässä uutisjutussaan Yleisön vihjeet auttoivat, osa Kaivopuiston pahoinpitelyn epäillyistä tunnistettu – 20 kysymystä poliisille nuoren miehen kuolemaan johtaneista tapahtumista. Jos kuvia ei olisi julkaistu poliittisen korrektiuden eli valkoisten huiputtamisen vuoksi lainkaan, tekijöitä ei olisi löydetty ehkä koskaan. 

Poliisin ja median pitkällinen vaikeneminen epäiltyjen taustoista sen laukaisemien "väärien" reaktioiden vuoksi oli näin jälkikäteen katsottuna turhaa, sillä kuvien julkaiseminen ei synnyttänyt julkisuudessa rotutietoista vastalausemyrskyä, eivätkä julkkiksetkaan viritelleet rasismin vastaista tapahtumaa Helsingin Senaatintorille. Valkoisen suomalaisen kuolema mustien rasistien käsissä ei vain yksinkertaisesti ole mediaseksikästä. 

Median koko vääristynyt kuva rotujen välisestä väkivallasta ja rasistisesta rotusuosinnasta pitäisi oikaista, jotta tuulipukukansa ja lastentarhoista asti aivopestyt lumihiutaleet ymmärtäisivät ketkä ovat turhaan syytettyjä ja ketkä todellisia syyllisiä. Niin kauan kuin media on valkoisille vihamielisten voimien käsissä, mitään toivoa massojen heräämisestä ei ole. Tässä mielessä Internetin riippumattomat alustat ja uutissivustot ovat lupaavia, mutta juuri siksi vaikutusvaltaiset globalistit ja suuryhtiöt haluavatkin tukkia niiden suut vetoamalla "vihapuheeseen".

Viihdeteollisuus ja kontrolloidut uutismediat ovat tuudittaneet tyhjän kulutuskulttuurin keskellä elävät valkoiset kansat apatiaan, josta nouseminen vaatisi uhrauksia. Vielä toistaiseksi mukavuudenhaluiset valkoiset sietävät kulttuuriinsa ja kansaansa kohdistuvat hyökkäykset, mutta vain niin kauan kun ne eivät nimenomaisesti koske heitä. Siksi vaikkapa Ranskassa kantaväestö on nurisematta kehitysmaalaisten kirkkoihin tekemistä tuhoisista hyökkäyksistä, joita tapahtuu päivittäin vähintään kolme. Tämä törkeä barbarismi saa huomiota vasta sitten kun kyse on kansallisesti tunnetuista rakennuksesta kuten Notre Damesta tai Nantesin katedraalista,  johon kohdistuneesta tuhopoltosta kertoi jopa Yle uutisessaan Le Monde: Nantesin katedraalin tulipalosta epäilty on tunnustanut.

Tuhopolton tunnustanut 39-vuotias musta ruandalaismies on osa kulttuurisesti kateellisten muukalaisten systemaattista kampanjaa Ranskassa. Näiden savimajoista lähteneiden onnenonkijoiden kaunan käyttövoimana on alemmuudentunne kaksi tuhatta vuotta vanhan sivilisaation saavutusten edessä. Vastaavasti eurooppalaisia maallistuneita kristittyjä kaihertaa perusteeton syyllisyydentunne ja naisvallan vahvistama kontrolloimaton empatia, jonka seurauksena Ranskaakin on päästetty miljoonia ruandalaismiehen kaltaisia vapaamatkustajia.  

Suomalaisten välinpitämättömyys rotumuukalaisten tekemästä suomalaisnuoren surmasta ja ranskalaisten vaikeneminen kulttuuriperintöstä tuhoamisesta ovat vakavia oireita rodullisesta immuunikadosta. Normaalisti reagoivassa yhteiskunnassa rotumuukalaisten tekoset maksettaisiin pikaisesti samalla mitalla ja kulttuuriperimään kohdistuvat iskut saisivat miljoonat marssimaan kadulla. Tosin näihinkään vastareaktiohin ei tarvitsisi turvautua, mikäli kansakunnan portteja ei alun perinkään olisi raotettu eri verukkeilla tulleille troijalaisille. Vaikka vahinko on jo päässyt tapahtumaan, se ei tarkoita etteivätkö nyt pehmeiksi kuvitellut eurooppalaiset voisi tehdä asialle jotain ja päästää irti "muinaisia vaaleita petojaan".

Liberaalit, globalistit, monikultturistit ym. kuvittelevat saavansa jo tapahtuneesta väestömuutoksesta itselleen turvatakuut, joiden avulla he voivat vieläpä kiihdyttää väestönvaihtoa. He uskovat pääsevänsä rikoksestaan kuin koira veräjästä, koska luottavat invaasion tapahtuvan salakavalan hitaasti; kantaväestön uskotaan tulevan vähemmistöksi sitä itse huomaamatta. Ja vaikka kantaväestö tiedostaisikin muutoksen, se ei voisi kesytettynä nykydemokratian puitteissa vaikuttaa kehitykseen mitenkään. 

Kuinka väärässä nämä hyväkkäät ovatkaan! Tosipaikan tullen manipuloidun demokratian fasadi on pelkkää murenevaa kaikkia. Etniset uudelleenjärjestelyt eivät kuulu viime vuosisadalle, vaan ne näyttävät käynnistyvän kollektiivisessa alitajunnassa sopivalla hetkellä itsesuojelureaktiona kuin itsestään. Vieras aines poistetaan sopivaksi katsotulla tavalla ja monikultturistit saavat kansanvihollisille kuuluvan oikeudenmukaisen kohtelun. Kansa tahto elää on sittenkin aina suurempi kuin kollektiiviseen itseuhoon tuudittava mukavuudenhaluinen "kulttuuri".