YLE KAUHUISSAAN SUURVALTAJOHTAJISTA, JOTKA PUOLUSTAVAT KANSOJAAN EIVÄTKÄ AJATTELE PELKKÄÄ "HYÖTYÄ"

Ave Caesar! Kansalaiset haluavat muuta kuin nyhjäävän
kaupustelun varassa olevaa "hyödyllistä" varjoelämää,
jota nykyisen eliitin irvikuva meille tyrkyttää.

Kotimaan valtamedia ei ole meinannut pariin viikkoon pysyä polvihousuissaan kun Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit ovat päättäneet tavata Helsingissä maanantaina 16. heinäkuuta 2018. Samalla Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tuleva kohtaaminen on antanut hegemoniselle punaliberaalimedialle oivan tekosyyn ryöpsäyttää kontrolloimattoman vihansa kumpaakin johtajaa vastaan, koska nämä ovat rikkoneet "yhdessä sovitun" lässyliberaalin maailmanjärjestyksen.

Molemmat presidentit ovat vaikutusvaltaisten liberaali-globalistien inhon kohteita, jonka vuoksi saamme seurata päivittäin valtamedian toimittajien ja heidän luottoasiantuntijoidensa tuskaisia ulostuloja. Ilmeisen ankaran peppukipuilun syynä on se, että historianfilosofi Oswald Spenglerin maintsemaa caeserismia edustavat suurvaltajohtajat eivät toimikaan siten kuin "länsimaisia arvoja" fasadinaan käyttävä globalistiklikki toivoisi. Presidenttien karski, ajoittain irrationaaliselta näyttävä poliittinen tyyli, on myrkkyä niille ihmiskunnan vihollisille, jotka haluavat litistää kaikki eri kulttuurit pelkkään hyötyyn ja kuluttamiseen perustuvan talousajattelun tohvelin alle.

Suomessa näitä henkisiä kääpiöitä edustavat toimittajien lisäksi heidän käyttämänsä luottoasiantuntijat. Viimeksi tänään Yle Radio 1:n Ykkösaamussa sätittiin urakalla varsinkin Donald Trumpia, jonka vaalivoiton tuomasta järkytyksestä toimittajat ja politiikan tutkijat eivät ole näköjään vieläkään päässeet yli. Terapeuttisena hoitomuotona he turvautuvat loputtomaan negatiiviseen puheeseen Yhdysvaltain presidentistä, johon projisoidaan surutta kaikki maailman paha.

Yle Radio 1, perjantai 13.7.2018 klo 08.10, Ykkösaamu: Myrskyisä Nato-kokous 

Sotkuinen Nato-huippukokous, Suomen pysyvän Etyj-valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva. Nato, Helsinki2018 ja maailmanjärjestys murroksessa? Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Mepit ja Brexit, europarlamentaarikot Heidi Hautala, vihr. ja Jussi Halla-aho ps. Kolumni, Rysky Riiheläinen. Yle ja maanantain huipputapaaminen, tuottaja Petri Kejonen. Juontajana Seija Vaaherkumpu.

Yle on kertakaikkisen kykenemätön tekemään ainuttakaan EU:ta, Natoa, Venäjää tai Yhdysvaltoja koskevaa juttua, jossa ei käytettäisi puolueellisina asiantuntijoina Ulkopoliittisen institiuutin (UPI) EU-Nato-haukkoja. Tälläkin kertaa ääneen päästettiin Suomen Nato-jäsenyyden äänetön asiamies, Amerikan vasemmistolaista demokraattipuoluetta kannattava Charly Salonius-Pasternak. Hänen globalistista agendaa tukevat näkemykset Natosta ja etenkin Trumpista ovat jo pitkään olleet tiedossa, joten ne eivät tulleet kuulijalle yllätyksensä. 

Sen sijaan oikeistoliberaalina tunnetun entisen kansanedustaja Jukka Tarkan pehmoiset höpinät tulivat hieman puskan takaa, ehkäpä siksi, ettei hän ole yhtä usein julkisuudessa kuin UPI:n mielipideautomaatit. Ohjelman perusteella Tarkasta on sanottava, että ikä ei ole kohdellut häntä armollisesti mitä tulee kykyyn tehdä oikeaan osuvia poliittisia analyysejä. Hänen kärttyisät horinansa olivat silti opettavaisia, koska ne antavat hyvän esimerkin häviämässä olevan vanhan maailman seniilistä ajattelusta. Vaikka Tarkan henkilöön käyvä kielenkäyttö Trumpia kohtaan oli kovaa, kuvasti se toistaalta kuinka nynnyjä hallitsevan liberaal-klienteelin edustajat ovat silloin kun joku haastaa heidän uudeksi tarkoitetun Vanhan maailmanjärjestyksen. 

Tarkka ja kumppanit uskovat, että heidän talousajatteluun ja liberaaleihin "oikeuksiin" perustuva maailmanjärjestys olisi joku lukkoon lyöty asetus, koska ihmiset muka haluavat olla pelkkiä Nietzschen halveksumia viimeisiä ihmisiä; heitä, joiden vaaroilta turvattu (ja tarkkaan valvottu) elämä koostuu pelkästään laiskan pulleasta materalismista, kuluttamisesta ja pienistä paheista. Nykyinen poliittinen kuohunta kertoo kuitenkin siitä, että yltäkylläisessä lännessä halutaan laskevan rajahyödyn mukaisesti muutakin kuin yltäkylläisyyttä. 

Huolimatta ajan merkeistä hallitseva liberaali eliitti on epäuskon vallassa, koska kansa on valinnut johtajia, jotka eivät välitä globaalibisneksen esteettömästä sujuvuudesta (Trump) tai nostavat pinnalle epäajanmukaiseksi kuvittelun geopolitiikan (Putin). Ilmiselvistä puutteistaan huolimatta nämä orastavan caesarismin edustajat puolustavat kansaa ilman välikäsiä, joskus jopa ohi "demokratian", joka näyttää olevan kansansa edun pettäneen vanhan eliitin alibi kaikelle sille, jolla länsi on tuhottu.

Oma lukunsa ovat klienteelin ulkojäsenet, Systeemin perskärpäsinä toimivat wannabe-vaikuttajat kuten Janne "Rysky" Riiheläinen, jonka punaliberalismista ponnistavat paranoidit mielipiteet ovat tulleet tunnetuksi lähinnä somemaailmasta, mutta nyt myös Ylessä. Hänen palkkaaminen Ylen kolumnistiksi on käytännössä sama, jos verorahoitteinen laitoksemme antaisi vapaan julkaisualustan surullisen kuuluisalle Saku "Uuninpankkopoika" Timoselle. Näyttää siltä, että Riiheläisen kolumnien tarkoitus on antaa tukea Ylen punavihreälle agendalle, mutta ilman pidäkkeitä. Villeillä mielipiteillään hän ikään kuin koittaa kepillä jäätä ja Yle seuraa uppoaako se hedelmälliseen maaperään kuten hyväuskoisiin demarieläkeläisiin. 

Jutuissaan Riiheläinen on mm. väittänyt, että "kaikkialle levittäytynyttä eurooppalaista äärioikeistoa" ei olisi käytännössä olemassa ilman Venäjän tukea. Hän siis katsoo, että Euroopassa ei ole mitään todellista syytä vastustaa maahanmuuttoinvaasiota, jonka vuoksi vastustus on syntynyt keinotekoisesti vain Venäjän avulla! Riiheläisen pahantahtoiset houreet sopivat kieltämättä hyvin Ylen jatkuvasti levittämään käsitykseen, jossa viimeaiakaiset poliittiset muutokset Euroopassa ja Yhdysvalloissa johtuvat kaikkialla läsnä olevan Venäjän informaatiovaikuttamisesta ja propagandasta. Toisaalta on selvää, että Riiheläinen ei näe Anglo-sionistisen lännen omaa (mukaan lukien George Soros) moninkertaista vaikuttamista muihin maihin lainkaan informaatiovaikuttamisena – sehän on vain hyvän asian kuten "demokratian" levittämistä, loppuviimeistelyssä vaikka sitten pommein.

Kaikenlaisten poliittisten helppoheikkien käyttäminen Ylen uutistajonnassa kertoo syvästä halveksunnasta niitä kohtaan, jotka tämän mammutin leivissä olevien palkat maksavat. Muissa medioissa eräät kolumnistit ovat jo rohjenneet kehoittaa paiseen puhkaisemista, viimeksi entinen yritysjohtaja Kalle Isokallio Iltalehden kirjoituksessa "Valeuutisia verovaroin", jossa hän mm. kirjoittaa:

Koomisen käänteen asia saa kun kuulee televisiosta, että verovaroin ylläpidetyn mediatalon kokoa ja lihavaa budjettia puolustellaan sillä, että se takaa sananvapauden. Puolustajilta on varmaan jäänyt huomaamatta, että kyseinen mediatalo ei oikeasti ole yhtiö, vaan parlamentin alainen, verovaroin pyöritetty valtion tiedotusvirasto. Lisäksi sen ohjelmia ja ennen kaikkea uutisointia valvovat politrukit, jotka valitaan tehtävään poliittisilla sopimuksilla. Keksiikö joku, voisiko vielä jollain muulla tavalla asettaa sananvapauden enemmän kyseenalaiseksi kuin sillä, että ”sananvapautta” valvovat eri puolueiden politrukit. Edes Venäjällä suurin mediatoimija ei Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ole niin tiukassa poliittisessa valvonnassa, kuin millä Suomen suurinta mediataloa valvotaan.