KURKISTUS SUOMALAISVIHAMIELISEEN MUOTIAJATTELUUN

Yle Radio 1, tostai 19.7.2018, Ykkösaamu: Euroopan energiariippuvuudet 

Euroopan energiarakenteiden ja -riippuvuuksien tulevaisuus. Energiatekniikan professori Esa Vakkilainen, Lappeenrannan yliopisto ja Energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Mihin suuntaan suomalainen koulutusvienti tähyää ja miten kehuttu suomalainen koulutus sopii täysin erilaiseen kulttuuriin? Yksikönjohtaja Kati Loponen, EduCluster Finland ja yliopistotutkija Päivi Granö, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos. Kolumnistina Heli Vaaranen. Alä aina suosi suomalaista. Ulkomaanlehtikatsaus Berliinistä. Pertti Rönkkö. Juontaja Marja Ala-Kokko. Toimittajat Kaija Kellman ja Atte Uusinoka. Tuottaja Sakari Kilpelä.

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

Aikoinaan mallina toimineen psykoterapeutti Heli Vaarasen Yle-kolumnissa Älä suosi aina suomalaista tiivistetään lähes kaikki se, mikä on lopun ajan sivilisaatiovaiheeseen siirtyneessä kulttuurissa pahasti vialla. Näin naiivi passiivis-aggressivinen kirjoitus voi syntyä suurella todennäköisyydellä vain ylikoulutetulta länsimaalaiselta naiselta, jonka motiivi opiskella psykologiaa löytyy lähinnä halusta oppia manipuloimaan miehiä.

Tosin näinä aikoina, jolloin heli vaaraset ovat kaikkialla mediassa suuna päänä äänessä, heillä ei ole enää tarvetta kovin intensiiviseen manipulointiin. Kunhan vain pitävät yllä vallitsevaa kansallismasokistista hegemoniaa. Ja jos tarkkoja ollaan, niin vallitsevan nykykehityksen edistäminen ei ole minkään ylläpitämistä, vaan kaiken kestävän murentamista. Vaarasen kaltaiset poliittisesti hyödylliset idiootit  tuskin ymmärtävät sitä, että sivilisaation rakentamiseen vaaditaan tuhat vuotta, mutta sen tuhoamiseen kuluu vain vajaa sukupolvi niiltä, joiden historiallinen panos kulttuurin innovaatioihin ja faustisiin uhrauksiin on olematon.

Tiettyjen miesten ja naisten harjoittama sivilisaation tuhoaminen ilmenee eri tavalla.  Heli Vaaranen on tyypillinen konformistinen kympin tyttö, joka kannattaa suorastaan kliseenomaisesti valikoivaa suvaitsevaisuutta, monikultturismia, korruptoitunutta kehitysapua, valkoisten vastaista "anti"-rasismia, loputonta maahanmuuttoinvaasiota, homojen adoptio-oikeutta ja lääketieteen vastaista transalakia. Tällä punaliberaalilla pakettiajattelulla Vaaranen haluaa kuuluttaa julkisesti omaksuneensa vallitsevat sosiaaliset normit. Kuten Yle Watchiin kirjoittava Mikko Ellilä on toisaalla todennut, "useimmilla nuorilla naisilla ei ole mitään omia ajatuksia, vaan he haluavat vain manifestoida omaa konformismiaan kannattamalla hegemonisessa asemassa olevaa ideologiaa." Toisin sanoen jos vallitseva yhteiskuntanormi olisi päinvastainen kuin nyt, Heli Vaaranen paasaisi sen puolesta yhtä innokkaasti kuin tuoreessa Yle-kolumnissaan. Vaarasen kaltaisilla asemaan perustuvia auktoriteetteja nuoleskelevilla pinkoilla ei olisi mitään ongelmaa kannattaa fascismia, kommunismia ja islamia, jos ne olisivat länsimaissa hallitsevassa asemassa.

Jo kolumninsa johdannossa Vaaranen esittää normatiivisen vaatimuksen hegemonisesta puhdasoppineisuudesta kirjoittamalla että "et voi väittää olevasi moniarvoinen ja maahanmuuttomyönteinen, ellet käytä heidän palvelujaan". Koko kirjoitus onkin vaatimuslista siitä, miten punaviherkuplassa elävän suomalaisvihamielisen Hyvän ihmisen pitää toimia suhteessa kehitysmaiden kutsumattomiin nurkanvaltaajiin. Kirjoitusta lukiessa tulee mieleen emeritusprofessori Timo Vihavaisen teoksessaan Länsimaiden tuho (2009) esittämä ajatus tiedostavan väen "hulluuden riemumarssista", jossa itsensä eliitiksi korottanut lukeneisto haluaa tehdä raivoisan pesäeron tavallisiin suomalaisiin. Lähes jokaista Vaarasen lausetta vastaan voi esittää murskaavan vasta-argumentin, mutta tässä yhteydessä YW puuttuu vain räikeimpiin idioottimaisuuksiin.

Sen teki nuorukainen, jonka kanssa meillä ei ollut sanaakaan yhteistä kieltä, mutta hyvin pärjättiin. Näytin sormilla, että tuon verran lyhennetään, ja hän teki upean ja muodikkaan leikkauksen. Mainittakoon, että joka kerta sain lainmukaisen kuitin, pyytämättä.

Tässä kolumnisti haluaa kertoa, että Suomessa ei tarvita työelämässä suomen kieltä, vaan kehon kieli ja pieni silmäpeli riittää kun kehitysmaalainen palvelee itsellistä akateemista suomalaisnaista. Totta kai piti varmuuden vuoksi korostaa myös sitä, kuinka rehellisiä yrittäjiä Lähi-idän geelitukat ovat. Toisin kuin möllikät suomalaiset, vaikka Vaaranen ei uskallaan sanoa sitä vielä tällä hetkellä ääneen.

Yhtä kertaa lukuun ottamatta minä olin paikan ainoa asiakas. Miksi? Siksikö, että paikan perustaneet nuoret olivat maahanmuuttajia? Onko meille hoettu ”suosi suomalaista” niin, ettemme ymmärrä omaa etuamme?   

Samoihin aikoihin Oikeusministeriö, Sisäministeriö ja Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisivat uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. (Tiedote 6/2018). Ohjelmalla haluttiin edistää työvoiman maahanmuuttoa ja sitä tukevaa kotoutumista ja hyviä väestösuhteita eri väestöryhmien välillä. Ohjelman tavoitteena oli tukea työllisyyttä ja julkista taloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää maahanmuuttoa.

Näissä kommenteissa Vaaranen puuttuu kehityskulkuun, jossa syyt ja seuraukset ovat heittäneet häränpyllyä. Mikä suomalaisten etu voi olla siinä, että ostosvalinnoissa ja työllistämisessä suositaan muukalaisia? Ensin luodaan kansalta kysymättä itse tuotettu ongelma luku- ja kirjoitustaidottomien "humanitäärisellä maahanmuutolla" ja sen jälkeen aletaan vaatia heille työtä matalapalkka-aloilta, joissa jokainen työpaikka on nollasummapeliä. Tuleeko kolumnistille ollenkaan mieleen, että jos työpaikka annetaan etnisellä perusteella ulkomaalaiselle, se on peruuttamattomasti pois suomalaiselta alkuperäisasukkaalta? Kolumnistin viittaama Oikeusministeriön, Sisäministeriön ja Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema maahanmuuttopoliittinen ohjelma on julkeudessaan suora sodanjulistus suomalaista työläistä vastaan. Tätä Juudaksen kirjelmää Vaaranen näyttää kannattavan kirkassilmäisen fanaattisesti.

Onko kyse ennakkoluuloista, jota ovat niin syvällä ettet itsekään tunnista niitä? Yritä, sillä se on meidän kaikkien ja maamme etu. Et voi väittää olevasi moniarvoinen ja maahanmuuttomyönteinen, ellet käytä heidän palvelujaan. Et voi väittää kannattavasi kotoutumista ja kulttuurien rikasta kanssakäymistä, ellet itsekin ryhdy kanssakäymiseen. Ellet astu rohkeasti ovesta sisään ja selitä käsimerkeillä, suomeksi, englanniksi tai esperantoksi, mitä haluat tehtävän.

Kallonkutistajamme tarjoaa kerrassaan poliittisesti oikeaoppista itseruoskintaa syyttämällä suomalaisia syvällä alitajunnassa piilevistä "ennakkoluuloista". Niitähän on vain suomalaisilla ja muilla valkoisilla eurooppalaisilla, eikä suinkaan jännittävän eksoottisilla islamilaisilla "pojilla". Vain aisankannattajat ja viidakkokuumetta potevat naikkoset voivat pitää etumme mukaisena sitä, että vieras etninen ryhmä raivaa polkumyyntihinnoittelulla itselleen markkinoita rajallisilta ja tiukasti kilpailluilta aloilta. Vielä jokin aika sitten vieraan valmistajan ja palvelun tuottajan suosimista olisi pidetty symbolisena maanpetoksena. Nyt Vaaranen ohjeistaa potentilaalisia viidennen kolonnan yhteistoimitamiehiä ja -naisia omien kansalaisten syrjintään. Juuri kun sitä luuli, että suomalaisvihamielisyys on huipussaan, sen apostolit ylittävät jälleen itsensä.

Ei tarvitse katsoa kovin kauaksi länteen, kun jo näemme miten ikävästi voi käydä, ellei kulttuurien hyvä rinnakkaiselo onnistu hyvin. 

Yksi suurimpia mysteereitä suomalaisten monikulttuurifanaatikkojen argumenteissa on se, kuinka he lukemattomista Ruotsin antamista esimerkeistä huolimatta yhä uskovat siihen, että suomalaiset voisivat jotenkin välttää länsinaapurimme ja Länsi-Euroopan virheet. Tällainen asenne on jo lähtökohtaisesti silkkaa mielettömyyttä ja verrattavissa moukarilla lyttyyn lyödyn kellon vimmaiseen korjaamiseen. Tuon lainauksen perusteella Vaarasta on syytä pitää multikulti-koulukunnan tosiuskovana, jolle mitkään vasta-argumentit eivät ole este uskomasta monikulttuurisen paratiisin toteutumiseen.

Ja sitä aivan parasta rinnakkaiseloa on arkinen elämä. Nimittäin kaikkialla maailmassa pestään ja leikataan hiuksia, hoidetaan ihoa ja otetaan hierontaa kipeisiin lihaksiin. Korjataan vaatteita ja kenkiä ja laitetaan ruokaa. Hoidetaan vanhuksia ja lapsia. Kasvatetaan ravintoa ja myydään sitä turuilla ja toreilla. Muutkin osaavat tehdä näitä asioita kuin kantasuomalaiset. Kaikesta muusta osaamisesta puhumattakaan.

Totta kai Irakissa ja jossain määrin jopa Norsunluurannikolla pestään ja leikataan hiuksia, korjataan vaatteita ja kenkiä, laitetaan ruokaa, hoidetaan vanhuksia ja lapsia. Tämä ei ole kuitenkaan argumentti sen puolesta, että näiden toimien "huippuosaajia" pitäisi rahdata maahamme halpatyöläisiksi, joiden kiilaantuminen suomalaiseen yhteiskuntaan vain lisää etnistä kitkaa. Mutta eiväthän snobistiset heli vaaraset joudukaan jakamaan samaa tilaa kehitysmaalaisten kanssa ongelmalähiöissä. Lisäksi Vaarasen kaltaisten korkeakoulutettujen, jotka tarvitsevat hyvää suomentaitoa työssään, eivät koe manuaalista halpatyövoimaa uhkana itselleen, vaan päinvastoin hyötyvät siitä saamalla edullista palvelua. Tähän taas liittyy lukeneiston erottautumisen halu, jossa monikultturismin kannattamisella signaloidaan muille oma sosioekonominen status, joka osoittaa että oma asema ei ole kehitysmaalaisten maahanmuuton vuoksi uhattuna.

Sitä paitsi arkisia matalan palkkatason tehtäviä tekevät Suomessa jo nyt riitävän monet suomalaiset toisille suomalaisille. On selvää, että kolumnistia kiinnostaa muukalaisten yhteiskunnallisessa sopeutumisessa tosiasiassa se, että Suomi saataisiin itsetarkoituksellisesti täytettyä mahdollisimmman monella erirotuisella tulijalla. Tässä retoriikassa puhe ulkomaalaisten osaamisesta on vain tekosyy suomalaisten matalan intensiteetin etnisessä hävittämisessä.

Ei voi olla niin vaikeaa vaihtaa joskus tulokulmaa ja antaa roposensa nuorten, kaukaa tulleiden yrittäjien kassaan. – ”Mutta kun niissä on kaikenlaista väkeä”, jotkut sanovat. ”Niin meissäkin”, minä vastaan. Vai etkö koskaan ole tavannut suomalaista lusmua?

Tulihan se klassinen raiskaavathan suomalaisetkin -virheargumentti hieman eri sisällöllä. Lusmujen määrä on vakaassa yhteiskunnassa pitkälti vakio (Gaussin käyrä), mutta kun väestöä tuotetaan ulkomailta, joissa on löysä työmoraali, heikot kognitiiviset kyvyt ja vahva sisäryhmälojaliteetti, kasvaa lusmujen suhteellinen ja absoluuttinen määrä väistämättä. Meillä on lusmuja jo omasta takaa, mutta kaikesta huolimatta he ovat meidän lusmujamme. Amerikkalainen senaattori Carl Schurz lausui vuonna 1871 miehekkään klassiset sanat, jotka sopivat hyvin tähän yhteyteen: ”Väärin tai oikein, mutta minun maani; jos se on oikein pidämme sen oikeana, jos väärin me korjaamme sen".

Eivät he olleet täällä viemässä kenenkään työpaikkoja, vaan he yrittivät luoda omat työpaikkansa. Asiakkaita vain ei tullut.

Teeskenteeko akateemisesti koulutettu koluministimme tyhmää vain valehteleeko hän vain päin naamaa? Todellinen ongelma ei ole ulkomaalaisten pienyrittäjien taloudelliset vaikeudet, vaan suomalaisten syrjäyttäminen markkinoilta epärehellisin keinoin. Kuten jo edellä todettiin, tietyillä pienyrittäjäaloilla kehitysmaalaiset todella vievät suomalaisten työpaikat harjoittamalla polkumyyntiä, jonka jälkeen etniset monopolit voivat vallatuilla markkinoilla korrottaa hintoja mielin määrin. Tämä on nähty kebab-pitserioiden pikaruokatoiminnassa ja viime vuosina Vaarasen nyt hehkuttamalla parturialalla. Helsingissä ja Turussa on jo pitkään ollut suomalaisten parturikampaamojen konkurssiaalto, koska etniset nurkanvaaltaajat ovat tarjonneet palvelujaan 10 euron hintaan, johon rehelliset suomalaisyrittäjät eivät ole voineet mitenkään vastata. Luonnollisesti tästä epäkohdasta Vaaranen vaikenee täysin.

Yhteiskuntaa voi pyörittää vain verotuloilla. Lainallakin se onnistuu, mutta vain jonkin aikaa, eikä se ole viisasta taloudenpitoa, ei valtiolta eikä kansalaiselta. Tervettä, rakentavaa toimintaa syntyy kun on tekijä ja tekijällä asiakas. Uskon, että nämä nuoret yrittävät uudestaan jossakin toisessa paikassa. Ja ihan ilman yrittäjyyskasvatusta. Keskeiselle Helsingille he olivat liikaa. Toivottavasti sen uuden paikan kadun kulkijat toivottavat tervetulleiksi hyvät palvelut.

Lopuksi Vaaranen päivittelee sitä, millaisen voimavaran menetämme, koska emme kotimaisten palveluiden sijaan suosi hämärää starttirahojen ja ilmaisen perhetyövoiman kustannuksella toimivaa ulkomaalaisten pienyrittämistä. Sitä paitsi vain pieni osa kehitysmaalaisista harjoittaa yritystoimintaa tai ovat mukana yksityissektorin tuottavassa työelämässä, joten he ovat tilastollisesti kiistämätön verorasite. Silti Heli Vaarasellla on otsaa valehdella, että tuo porukka kokonaisuudessaan turvaa suomalaisen yhteiskunnan veronmaksukyvyn. Hän on tosiaan se kuuluisa kympin tyttö, joka toistelee valtionhallintoon päässeiden tuholaisten mantraa ulkomaalaisten tarpeellisuudesta suomalaiselle yhteiskunnalle, kulttuurille ja taloudelle.