TV 1, 5.9.2014, klo 21.30, Strada
Sota-ajan pilapiirrokset pilkkasivat ryssää armottomasti. Tuntemattoman sotilaan henkilöt syytettyinä. Sotilaspapit propagandan palveluksessa. Arkkitehdit sodassa.
Linkki Yle Areenaan.
Kulttuuriohjelma Stradan syksyn tuoreet jaksot ovat tuoneet mukanaan uuden toimittajan Joonatan Pitkäsen. Lähinnä lavapellenä puuhastelleen Pitkäsen valintaan vaikutti tuskin hänen syvä tuntemuksensa kulttuurikentästä, vaan todennäköisesti valitsijat pitivät ehdokkaan etnopositiivista kompetenssia eli jännittävää negriditaustaa ratkaisevana. Koska Ylen kulttuuribolsehvikeille jokainen mulatti ja taatelintallaaja on automaattisesti ei vain suomalainen, mutta myös se ylimaallinen Toinen, oli valinta varmaankin raadille helppo.
Siinä missä suomalaisuutta määritellään uudelleen juontajavalinnan kautta kulttuurimarxilaisiin tarpeisiin, heijastelee Stradan sisältö samaa dekonstruktiota sisäisesti. Tämän perjantaisessa jaksossa pääteemana oli juuri "suomalaisuuden epädramatisointi" eli kansankielellä sanottuna punamädätys.
Ohjelmassa jatkosodan sotilaspapit esitetään jälkiviisaasti kiihkoilevina ristiretkeläisinä, jolle toimittaja Marjut Tervola naureskelee ja hymähtelee ylimielisesti jonkin punaisen yliopiston auktoriteetin turvin. Tuntemattoman sotilaan uutta radiokuunnelmasarjaa ruotineessa osuudessa taas teatterin punertavat mekkoeinarit ylipsykologisoivat klassiset mieshahmot ja kyseenalaistavat sankaruuden parhaan kriittisen teorian perinteen mukaan. Sodan ajan suomalaisia pilapiirroksia käsittelevän jutun pääviesti oli taas se, että suomalaiset olivat (ja ovat edelleen) rasistisia pahiksia ja venäläiset hyviksiä, koska neuvostopropaganda ei kuulemma kuvannut suomalaisia etnisesti halventavasti. Puuttui vain etteivät asiantuntijat harmitelleet sitä, kuinka suurin osa rasistisesta Suomesta jäi suvaitsevaisilta kommunisteilta valloittamatta. Lopuksi oli vielä juttu uudesta Pariisin näyttelystä, jossa teemana on toisen maailmansodan aikainen sota-arkkitehtuuri. Näyttelyn juutalainen intendentti herra Cohen pääsi varmaan puhumaan mieliaiheestaan, kun sai kertoa, että keskitysleirien suunnittelijat edustivat funkkis-tyyliä. Tärkeä tieto, jonka Strada toi kansan tietoisuuteen koko Yleveron hinnalla.
Siinä missä suomalaisuutta määritellään uudelleen juontajavalinnan kautta kulttuurimarxilaisiin tarpeisiin, heijastelee Stradan sisältö samaa dekonstruktiota sisäisesti. Tämän perjantaisessa jaksossa pääteemana oli juuri "suomalaisuuden epädramatisointi" eli kansankielellä sanottuna punamädätys.
Ohjelmassa jatkosodan sotilaspapit esitetään jälkiviisaasti kiihkoilevina ristiretkeläisinä, jolle toimittaja Marjut Tervola naureskelee ja hymähtelee ylimielisesti jonkin punaisen yliopiston auktoriteetin turvin. Tuntemattoman sotilaan uutta radiokuunnelmasarjaa ruotineessa osuudessa taas teatterin punertavat mekkoeinarit ylipsykologisoivat klassiset mieshahmot ja kyseenalaistavat sankaruuden parhaan kriittisen teorian perinteen mukaan. Sodan ajan suomalaisia pilapiirroksia käsittelevän jutun pääviesti oli taas se, että suomalaiset olivat (ja ovat edelleen) rasistisia pahiksia ja venäläiset hyviksiä, koska neuvostopropaganda ei kuulemma kuvannut suomalaisia etnisesti halventavasti. Puuttui vain etteivät asiantuntijat harmitelleet sitä, kuinka suurin osa rasistisesta Suomesta jäi suvaitsevaisilta kommunisteilta valloittamatta. Lopuksi oli vielä juttu uudesta Pariisin näyttelystä, jossa teemana on toisen maailmansodan aikainen sota-arkkitehtuuri. Näyttelyn juutalainen intendentti herra Cohen pääsi varmaan puhumaan mieliaiheestaan, kun sai kertoa, että keskitysleirien suunnittelijat edustivat funkkis-tyyliä. Tärkeä tieto, jonka Strada toi kansan tietoisuuteen koko Yleveron hinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti