YLE ANTAA ILMAISTA MAINOSTA MV-LEHDEN VASTAISELLE MIELIPIDEVAINOLLE

Sekoomuksen "sinivihreä" epäkansallinen Daniel Sazonov. 

Yle uutiset on aivan täpinöissä kun se saa kertoa jutussaan "MV-lehteä vastaan nousi boikottirintama – Kokoomusnuoret: Rahahanat saatava kiinni" (11.1.2016) poliittisten nuorisojäjestöjen boikotista, jossa yrityksiä kiihotetaan ja moraalikiristetään lopettamaan mainostaminen MV-lehden ja Uber-uutisten verkkosivuilla. Boikottivaatimusta perustellaan sillä, että lehdet levittävät "vihapuhetta ja toistuvia valheita". Uutisessa puheenvuoro annetaan ilman mitään kritiikkiä Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonoville, jonka etnisesti epäilyttävä nimi viittaa Vanhan Liiton sumuttajiin. Voidaan vain kysyä, että mikäli kansalaisjärjestö Suomen Sisu vaatisi katsojaboikottia esimerkiksi Ylelle siksi, että se levittää suomalaisvihamielistä propagandaa, niin annettaisiinko julkilausumasta kertovassa Yle uutisessa Olli Immoselle vapaa puheevuoro ilman kritiikkiä ja kommentointia. Aivan, vastauksen tietävät kaikki.

Todellisuudessa Kokoomuksen Nuorten liiton ja kahdeksan muun poliittisen nuoriso- ja opiskelijärjestön vaatima boikotti laillisille elinkeinonharjoittajille on vain kyyninen tekosyy sille, että MV-lehti ja Uber-uutiset ovat kyenneet paljastamaan valtamedian ja politiikkojen pimittämiä asioita suurelle yleisölle. Kyse on siis pelkästä totalitaristisesta halusta hiljentää ikäväksi koetut tiedonlähteet, jotka eivät sovi suomalaiskammoisten kosmopoliittijärjestöjen ideologiseen ohjelmaan. Siitä huolimatta, että MV-lehden kansan suolaa miellyttävä öyhötys näyttää monesta vastenmieliseltä, pitäisi jokaisen sananvapauskysymyksestä kiinnostuneen, myös niiden nirppanokkien, huolestua poliittisten nuorisobroilerien stalinistisesta boikottikampanjasta, jonka perimmäisenä motiivina on tukahduttaa eri mieltä olevien kansalaisten mielipiteenvapaus.

Mitä sitten tulee esimerkiksi MV-lehden "toistuviin valheisiin", ovat ne valtamedian nostamasta huomioista huolimatta laskettavisssa yhden käden sormilla ja nämäkin tahattomat kömmähdykset on nopeasti oikaistu kuten vanhan ajan lehtimiestapoihin kuuluu. Samaa ei voi sanoa monista valtamedian levittämistä uutisista, sillä niiden poliittisia valheita ei juurikaan oiota, ja jos niin tehdään, se johtuu pelkästään kansalaisten ja muiden medioiden synnyttämästä painostuksesta. Silloinkin kun valtamediat kuten Yle ja HS oikovat virheellisiä uutisiaan, ne on kuitattu yleensä sillä, että "infomaatiota ei ollut tarpeeksi" ja "lähde oli virheellinen", vaikka alusta asti on tiedetty että uutisella on tietoisesti haluttu harhauttaa kansaa. 

Nuorisojärjestöjen puoluerajat ylittävä kampanja todistaa, kuinka ideologisesti lähellä poliittiset broilerit ovat toisiaan, yhteisenä nimittäjä globalismi ja suomalaisten etninen syrjäyttäminen monikulttuurisuuden ja "ihmisoikeuksien" nimissä. Komiikan puolelle mennään silloin kun vapaata markkintaloutta kannattava kokoomuslainen vaatii taloudellista boikottia yksityisyrittäjille. Toinen parodiahorisontti ylittyy, kun sananvapaudesta ääni väristen horiseva Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden SONKin puheenjohtaja Hanna Huumonen vaatii MV-lehden suita tukittavaksi. Huumosen mielestä MV-lehti ei saisi arvostella demarien kansanedustaja Nasima Razmyarin politiikkaa, ilmeisesti siksi, että tällä on etninen suojaväri, jonka vuoksi kaikki kritiikki on lähtökohtaisesti "rasistista", kiellettävää. Iltalehti kirjoittaa:

Huumonen nostaa esimerkiksi sen, miten MV-lehti on kirjoittanut muun muassa kansanedustaja Nasima Razmyarista (sd). - Tällaiset viestit ovat surullinen yritys hiljentää ihmiset, jotka käyttävät sananvapauttaan. Ei haluta argumentoida oman mielipiteen puolesta, vaan sisältö on nimenomaan rasistista ja misogyynistä (naisia vihaavaa)

On selvää, että Huumonen pitää MV-lehden Nasima Razmyarista esittämiä asia-argumentteja vain ja ainoastaan "rasistisina ja misogyynisinä", mikä on tuttu kulttuurimarxilainen tapa kuitata kiusallinen oikeaan osunut kriitiikki. Jokseenkin hilpeää Iltalehden jutussa on se, kuinka heti tuon sananvapauskommentin perään Huumonen riemuitsee kiristysboikotin mahdollisuudesta tukahduttaa MV-lehden mielipiteenvapaus:

Huumosen mukaan yritykset ovat reagoineet SONKin loppiaisena käynnistämään kampanjaan rasistisena vihasivustona tunnettua MV-lehteä vastaan. Hän uskoo kampanjansa aiheuttaneen loven MV-lehden mainosrahoitukseen.  - Yritykset eivät halua olla tekemisissä tällaisen kanssa.

Poliittiset nuoriso- ja opiskeliajärjestöt ovat pitkälti riippuvaisia valtion tuesta, mutta globalismilla ja monikultturismilla sisältä päin vallattu valtio ei näe tätä suinkaan taakkana, vaan sijoituksena tulevaisuuteen, jossa tuleva eliitti noudattaa samaa agendaa kuin nykyinen. Siksi nuorisopoliitikkojen on helppo vaatia asioita, joita vallitseva hegemonia kannattaa, varsinkin kun taloudellinen tuki ja puolueellisen ylistävä mediajulkisuus on taattu.

Jotta tällainen sisäsiittoinen eliittien kierto voitaisiin katkaista heti alkuunsa, pitäisi poliittisilta nuorisojärjestöltä tukkia rahahanat välittömästi sen sijaan, että alistuttaisiin niiden vaatimukselle estää yksityisyrittäjien toiminta.  Poliittisten broilerihautomojen pitäisi pystyä pyörittämään toimintaansa vapaan markkinatalouden ehdoin, sillä sitähän ne muutoinkin korostavat ohjelmissaan,  etenkin libertaarissa Kokoomusnuorissa. Lopettaisivat sen valtiolta pummaamisen, vapaisiin markkinoihin puuttumisen ja harjoittaisivat itse sitä mitä saarnaavat!

UUSITTU A-STUDIO ETSII NYT MYÖS "RATKAISUJA ONGELMIIN"

Luoja paratkoon, enää A-studiolle ei riitä se, että ohjelma harjoittaa valikoivaa tiedonvälitystä marssittamalla studioon punaliberaaliin agendaan sopivia haasteteltuja, vaikenemalla tietyistä asioista tyystin ja asettamalla kysymykset poliittisesti korrektin matriisin läpi. Ylen johtaja Atte Jääskelainen, mies joka kannattaa sensuuria ja kommentointimahdollisuuden poistamista isoista mediosta,  sanoi puoli yhdeksän tv-uutistissa, että uudistettu A-studio pyrkii asioiden esittelyn lisäksi antamaan niihin myös ratkaisuja. Voi vain kuvitella millaisia "ratkaisuja" kulttuurimarxilaiset toimittajat ja establishmentiin kuuluvat haastateltavat antavat! No sehän nähtiinkin tänään uudessa A-studiossa :

Yle TV1, 11.1.2016 klo 21:00, A-studio

Kuka Suomessa huolehtii turvallisuudesta, poliisi vai kansalaisten katupartiot? Vastaamassa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Ohjelmatiedoista poiketen studiossa oli myös vain naisia jäsenikseen päästävän Naisunion puheenjohtaja Katju Aro, joka sai jälleen kerran vierittää keskustelun muukalaisten valkoisiin naisiin kohdistamasta seksiterrorista suomalaisiin miehiin. Aron viesti oli sama mitä nipistelytieteiden professoritkin ovat toistaneet eli että hississä tissivaon tuijottaminen on seksuaalista häirintää, katseella tehty raiskaus, joka on verrattavissa neekereille ja arabeille ominaisiin joukkoraiskauksiin.

Poliisijohtaja Seppo Kolehmainen puhui puolestaan "rasistisista" katupartioista siihen malliin kuin ne olisivat muka laittomia ja syyllistyneet rikoksiin – Kolehmaisen jossitteli niin taitavasti että Pihtiputaan mummo uskoo kai ihan oikeasti, että että esim. Soldiers of Odin olisi jo hyökkäilyt ulkomaalaisten kimppuun. Viesti oli koko ajan se, että vaikka mitään ei ole tapahtunut, niin aina voi tapahtua, ja koska asia voi tapahtua se myös tapahtuu, josta taas seuraa, että siellähän ne Odinin sotilaat vainoavat tälläkin hetkellä etelän poikia. On myönnettävä, että kyse on taitavasta retoriikasta, vaikka selittäjänä olikin vain poliisi. 

Kaiken kaikkiaan ohjelma tarjosi juuri sitä samaa tuttua huttua, mitä A-Studio on lähettänyt jo vuosikausia. Huolestuttavaa on sitä vastoin se, että mikäli yhteiskunnallisessa keskustelussa otetaan tosissaan poliisijohtaja Seppo Kolehmaisen ratkaisut, tarkoittaa se poliisien vajaiden resurssien keskittämistä väärin ajattelevien katupartioiden kyyläämiseen, ruumiintarkastuksiin ja lopulta jollain kierolla keinollla niiden kieltämiseen. Kun poliisin suoja loppuu, ei viimeisenä lenkkinä ole edes katupartioita, jotka voisivat auttaa vaikkapa Katju Aroa, kun tämä kostean viikonlopun jälkeen hoipertelee kotiinsa väistellen arabilaumoja.

Jokainen voi tykönään vertailla miten hyvin tämän iltainen A-Studio edusti kansalaismielipidettä ja toisaalta hallitsevan eliitin ja sen liepeillä hyörivien mädättäjien intressiä. Tietysti omalla mainossivullaan A-Studion tiimi antaa herttaisen kuvan innostuneista toimittajista, joiden sydämmellä on suomalaisten etu, mutta jo tänään nähdyn perusteella ohjelmassa oli paljon porua, mutta vähän villoja.

LEIJONASYDÄN-LEFFAN TV-ENSI-ILTA: KUN PROPAGANDA VOITTAA AIDON ARKIKOKEMUKSEN

Yle TV1, 10.1.2016,  klo 21:05, Leijonasydän (K16)  

Dome Karukosken elokuva uusnatsiporukan johtohahmosta, joka rakastuu kiihkeästi. Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika. Voittaako rakkaus ennakkoluulot? N: Peter Franzén, Laura Birn, Jasper Pääkkönen. Suomi 2013. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).


Pari vuotta sitten elokuvateattereissa nähty liberaalien ennakkoluuloisia stereotypioita ruokkiva kotimainen "uusnatsi"-elokuva Leijonasydän saa tänään tv-ensi-iltansa Yle tv 1:ssä. Kansan mielenliikkeitä tarkkaan seuraavalle Ylelle esityksen ajoitus osuu nappiin, sillä onhan maamme nomenklatuura huolissaan siitä, että partalapsilla tehtävä kansanvaihto-operaatio on herättänyt valtavaa vastarintaa. Hallituksen monikulttuurisena propaganda-nyrkkinä toimiva Yle antaa auttavan kätensä elokuvalla, jossa kansallinen itsepuolustus samaistetaan skiniporukan örveltämiseen.

Kotikutoisesti kokoon kursittu raina noudattaa tuttua Hollywoodin koukkujen natsi-eksploitaatioleffojen kaavaa lapsellisine kehityskertomukseen. Yle Watch kirjoitti elokuvasta tuoreeltaan 23.10.2013 jutussaan Hyödyllinen idiootti haluaa pakottaa lapset suomalaisvihamieliselle indoktrinaatiolle. Oikeastaan kuluttajasuojan kannalta tuosta tekstistä löytyy kaikki, mitä valistuneen katsojan pitää tietää tästä propaganda-elokuvasta. Pitkässä analyysissä todetaan muun muassa:

Arvelluttavinta elokuvassa on yritys istuttaa kuvitteellisen skiniporukan örveltäminen johonkin laajempaan "äärioikeistolaiseen" kontekstiin. Poliittisesti yhtä tarkoitushakuinen elokuva tehtäisiin, jos appelsiinikiljua ryystävät spurguuntuneet krustipunkit esitettäisin vakavasti otettavan vasemmistolaisen yhteiskuntafilosofian tyypillisinä edustajina ja toimijoina. Olipa kyse sitten skineistä tai punkkareista, ne ovat ensisijassa nuorison alakulttuureja, teinityylejä, joiden vähänlukuisten edustajien esittäminen jonkun poliittisen suuntauksen kärkijoukkona on silkkaa katsojan aliarvioimista. 

Yleisarviona elokuvaa voi kuvata vain yhdellä sanalla: satu. Ennen kaikkea se on klassinen moraalisatu, koska siinä sekä 'hyvät' että 'pahat' on nimetty etukäteen ja ne ovat kaikkine kliseineen helposti tunnistettavista. Samalla elokuva on myös kliseinen kehityskertomus, jossa ihminen karistaa olkapailtään entisen "pahan" minänsä ja astuu itseään hyvinä pitävien ihmisten joukkoon tummaan. Dome Karukoski on rakentanut satumaailmassa eläville Hyville ihmisille olkiukon poliittisesta vihollisesta, jota voidaan sitten mätkiä hyväksyvä ilme suupielissä.

Saattaa olla, että elokuva uppoaa omakotitalon mukavalla sohvalla röhnöttäviin pelokkaisiin demari-eläkeläisiin, mutta nuoremman väen katujen todellisuus parilta viime vuodelta on antanut heille immuniteetin tälläiselle indoktrinaatiolle, jossa yritetään häpeämättömän läpinäkyvästi vaikuttaa katsojan tunteisiin ja siten myös asenteisiin. Ei mene läpi! Mikäli blogimme lukija aikoo katsoa elokuvan, niin silloin on syytä pitää mielessä tämä edellä mainitussa Yle Watchin jutusta löytyvä kohta:

Koska elokuva on selvästi asenteellinen ja puolueellinen, sitä ei voi pitää minään opetuselokuvana, "josta voisi oppia". Se mitä elokuvan näyttämisestä opitaan on, että koulujen konformistiset kympin tytöt ymmärtävät olla opportunisesti samaa mieltä mitä auktoriteetit heille syöttävät. Mitään kriittisyyttä tällaiset propagandaelokuvat eivät opeta, ellei katsoja ymmärrä nähdä sitä tyyppiesimerkkinä modernista propagandaelokuvasta. 

KANSA NAURAA PUNAMUMMO HALOSEN KIELTOVAATIMUKSILLE

Punamummo uskoo multikultin lopulta toimivan,

kunhan vain lisätään poliittista vainoa.

Yle TV1:n Ykkösaamussa tänään haastateltu entinen virkaatekevä presidentti Tarja Halonen esittää kovia vaatimuksia ja rajoituksia vihollisillina pitämilleen kansallismielisille. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta Halosen kohdalla on erityisen huvittavaa, ettei Seta-veteraanilla ole kansan ylivoimaisen enemmistön keskuudessa juuri mitään auktoriteettia, varsinkin kun hän yrittää esittää jälkistalinistisia vaatimuksia vapaata kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Punamummon "auktoriteettiin" eivät taida uskoa enää kuin eläkkeellä olevat demarit ja Helsingin Kallion hipsteripunkkarit, mikä on sikäli yhdentekevää, sillä eihän Die Rote Tavjan vaatimukset koske heitä.

Vaikka kansan enemmistö ei piittaakaan Muumimamman jorinoista, ne eivät silti ole yhdentekeviä. Se, että Halosella ei ole auktoriteettia kansan keskuudessa ei tarkoita, etteikö hänellä olisi sitä todellisuudesta irrallaan olevassa mediassa ja poliittisessa eliitissä. Kun punamummo haluaa jollain ääneen lausumattomalla keinolla kieltää katupartiot, kuvittelee media ja poliitikot saavansa näin "arvovaltaista" tukea omille samanlaisille vaatimuksilleen. Presidentti Halonen toimii siis harhoissa elävän eliitin äänenvahvistimena, jolla vahvistaa omaa uskoa ja erehtymättömyyttä.

Mitä tulee Halosen lausuntoihin sinänsä, paljastuvat ne tarkemassa syynissä pelkäksi retoriseksi kikkailuksi, jossa taustalla oleva tosiasoita pyritään häivyttämään:

Presidentti näkee katupartioiden muodostamisessa vaaran oman käden oikeuden eskaloitumisesta. Partioiden perustamisen sijaan hän kehottaa auttamaan maahantulijoita kotoutumaan. – On sellainen sallittava keino että integroidaan maahantulijat sillä tavalla, että heillä olisi selvä kuva siitä minkälaiseen yhteiskuntaan he ovat sopeutumassa. – Näin he eivät olisi provosoitavissa vastarintaliikkeeseen ja toisen puolen turvaorganisaatioihin, jotka ovat ihan odotettavissa jos näitä katupartioita tulee. Tälläistä keskinäistä oman käden oikeutta on erittäin vaikea hallita, varoittaa Halonen.

Halosen selitys antaa mielikuvan, että ensin on joku tyhjästä ponnahtanut pahantahtoinen katupartioilmiö, joka sitten provosoi muukalaisia perustamaan omia patrullejaan. Poliittisesti korrektilla eli valheellisella Halosen päättelyketjulta puuttuu ensimmäisen syy, jonka sanominen muuttaisi koko argumentin päinvastaiseksi: katupartiot syntyivät reaktiona ensimmäiseen syyhyn eli turvapaikkaturistien muodostamille väkivaltaryhmille, jotka ovat viime syksystä asti harjoittaneet katuterroria ja syyllistyneet raiskauksiin.

Valitettavasti kirjoitetussa jutussa ei mainita videolla näkyvää Halosen lausuntoa, jossa hän haluaa kiristää nettisensuuria. Punamummoa näyttää ärsyttävän alamaisissa se, että he saavat arvostella maahanmuuttopolitiikkaa ja poliittista eliittiä nimimerkkien suojista. Siksi hän vaatiikin DDR:stä tuttua läpinäkyvyyttä, jossa kritiikkiä sai esittää vain omalla nimellään. Tämä tietysti ehkäisi 99,99% kansasta sanomasta mitään omalla nimellään, sillä aidosta kritiikistä seurasi yleensä vankeustuomio. Toki Suomessakin on annettu tuomioita pelkistä omalla nimellä esitetyistä mielipiteistä, mutta se ei ole ollut pääsyy esittää näkemyksiä anonyyminä. Kansalaiselle suurin vaara esittää virallisen politiikan vastaisia näkemyksiä on sosiaalinen vaino, johon kuuluu mm. työpaikan menettäminen epäkorrektien mielipiteiden vuoksi. Tämä uhka on todellinen varsinkin julkisen sektorin puolella, jossa monet työyhteisöt on alistettu kumartamaan monikulttuurista ideologiaa. Jotta asia tulisi selväksi myös konkreettisesti, ohessa lainaus "anti"-rasistiseen Rasmus-yhdistykseen kuuluvan Tanja Huurtelan Uudessa Suomessa ilmestyneestä kirjoituksesta, jonka hän tosin poisti kun tuli ymmärtäneeksi mitä tuli ajateltua ääneen : 

Tarkoitus tällä toiminnalla on osoittaa, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan suvaitse tiettyjen henkilöiden öykkäröintiä ja vihanlietsontaa pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ja että heidän meuhkaamisestaan on oltava myös seuraamuksia. Mikäli viranomaiset eivät saa näitä häiriköitä kuriin niin ihmiset äänestävät tällöin jaloillaan ja alkavat boikotoida yrityksiä, joissa kyseiset rasistit työskentelevät. Tarkoitus on nostaa sellainen mediajulkisuus, että kyseiset henkilöt kerta kaikkiaan joutuvat jättämään työnsä ja asemansa. Mikäli työnantaja ei reagoi ilmoituksiin, on hän yhtäältä osasyyllinen rikollisen suojelemiseen.

Halosen vaatimus on suoraan kuin 70-luvun YYA-Suomesta, jolloin maassa harjoitettiin ankaraa itsesensuuria Kekkosen ja Itänaapurin pelossa. Seepra ei pääse raidoistaan, eikä Halonen piintyneestä 70-lukulaisesta punaväristään. Eihän tällaiselle poliittiselle reliikille ja hänen sametti-totalitaristisille vaatimuksilleen voi kuin nauraa. Kun kansa osoittaa avoimella ivanaurulla mitä se ajattelee kärttyisän ja vanhuudenhöperön punamummon kitinästä, karisee presidentiltä viimeisetkin auktoriteetin rippeet. 

KATUPARTIOT - KUN YDINONGELMAN SEURAUS ON ELIITILLE SUUREMPI ONGELMA

EU:n miehitysjoukkoina toimivien tummapintaisten muukalaisten rasistis-seksistinen mellastelu uudenvuodenyönä Saksassa ja Suomessa puhuttaa edelleen. Viimeisimmissä Yle Uutisten jutussa Eduskunnasta kehuja Helsingin poliisin valppaudelle (8.1.2015) Kokoomuksen poliisitaustainen kansanedustaja Kari Tolvanen kiittelee poliisin toimintaa, mutta tuomitsee samalla lailliset vapaaehtoiset katupartiot:

Kokoomuksen Tolvanen torjuu jyrkästi yksityiset katupartiot.  – En pidä sitä ollenkaan hyvänä. Siinä on niin paljon voimakkaita tunteita puolin ja toisin, että siinä tulee väistämättä yhteenottoja näiden osapuolten kesken. Ei hyvä asia.

Paniikkinappulaa painava kansanedustaja hourii kauhuskenaariota, vaikka katupartiot eivät ole tähän mennessä syyllistyneet mihinkään laittomuuksiin. Sitä paitsi eiväthän nuo partiot ole syntyneet itsestään, vaan luonnollisena reaktiona poliisin kyvyttömyydelle turvata kansalaisten turvallisuus maakunnissa ja suurten kaupunkien kaduilla iltaisin. Perustellun turvattomuuden syynä on kymmensiin tuhansiin nousseet turvapaikanhakijat, joista monet ovat sotilas- ja poliiskoulutuksen saaneita aggressiivisia ja kiimaisia etelän nuoria miehiä. Syksyn mittaan tapahtuneet lukuisat raiskaukset, väkivallanteot ja levottomuudet vastaanottokeskuksissa puhuvat korutonta kieltä siitä, millaista etnistä värinää "humanitäärisen avun tarpeessa" olevat jolpit ovat tuoneet maamme impivaaralaisiin pikkukaupunkeihin.

Kerrankin kun pelokkaan auktoriteettiuskoiset suomalaiset alkavat aidon kansalaisyhteiskunnan tapaan toimia itsenäisesti oman ja lähimmäisten turvallisuuden puolesta, on joku 2000-luvun oman elämänsä Harold Lloyd -pelle kuten RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund, heti vaatimassa kieltoa moiselle perustuslain takaamalle liikkumis- ja kokoontumisvapaudelle. Vai mitä on sanottava Haglundin ukaaksista hallitukselle, josta kertoo Yle jutussaan RKP:n Haglund: Ministerit eri linjoilla katupartioista, hallituksen otettava selvä kanta (8.1.2016):

Haglund katsoo, että katupartiotoimintaan liittyy selvä riski siitä, että se voi ennen pitkää johtaa oman käden oikeuteen ja väkivaltaan. – Siksi olisi täysin välttämätöntä, että hallitus yksiselitteisesti toteaisi tämän eikä antaisi enää tilaa tulkinnoille, hän toteaa. Haglund ja Nylander kertovat, että he aikovat jättää eduskunnassa kirjallisen kysymyksen katupartioiden toiminnasta. Kaksikko tulee kysymään, mikä on hallituksen kanta katupartiotoimintaan ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä katupartioiden suhteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, millä keinoin – ja ah aina niin demokraattiset – Haglund ja kumppanit toivovat estävänsä lakien mukaan toimivat katupartiot. Vai kuvittelevatko he, että kun tuhatmäärin turvapaikkapummeja maahan päästänyt hallitus oikein ankarasti tuomitsee katupartiot, niin Odinin sotilaat ym. lopettavat kiltisti toimintansa? Suurimpana ongelma näyttää olevan se, että katupartioiden toiminta on esimerkki väärin sammutetusta tulipalosta ts. se voitaisiin poliittisen eliitin ja media piirissä pitkin hampain hyväksyä, ellei esimerkiksi jollain Soldiers of Odin -katupartion jäsenillä olisi siviilissä ns. väärä ideologia. 

Tragikoomisinta on tietysti virallisen vasemmiston ja sen liepeillä toimivien "vallankumouksellisten" apurahakapinallisten selkäydinreaktiot. Virallinen vasemmisto kuten Vasemmistoliiton  kansanedustaja Markus Mustajärvi ja demariedustaja Mika Kari vaativat Isä aurinkoisen hengessä jonkinlaista perustuslain vastaista katupartioiden kieltoa:

Katupartiotoiminta on kirvoittanut kannanottoja myös muista oppositiopuolueista: Myös vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi on kertonut jättäneensä kirjallisen kysymyksen "ääriryhmien muodostamien katupartioiden toiminnasta". Hän muistuttaa tiistaisessa tiedotteessaan, ettei poliisin virkavastuulla oleva tehtävä kuulu vapaaehtoisille kodinturvajoukoille eikä muillekaan katupartioille. Haglundin ja Nylanderin lailla myös SDP:n kansanedustaja Mika Kari vaatii, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tekisi selväksi hallituksen kannan katupartiointia koskevassa asiassa. – Katujen ja muiden julkisten paikkojen valvonta kuuluu poliisille eikä rasistisille kaarteille, Kari sanoo tänään iltapäivällä lähettämässään tiedotteessa.

Kyllähän se panee hymyilyttämään, että vasemmistolaiset, jotka ovat iät ja ajat halunneet ajaa alas poliisin resursseja, ovatkin nyt leuka pystyssä yhdessä kokoomuslaisen laki & järjestys -osaston kanssa puolustamassa poliisin valvontatoimintaa. Selvimmin tämä tulee esiin takku-tukkien nettisivuilla ja räyhäräähköjen punkfoorumeilla näkyvissä vuodatuksissa, joissa näiden punaporvarillisten syöttiläiden tekopyhä maailmakuva näyttäytyy kaikessa alastomuudessaan. Satunnainen sivustaseuraaja ei voi kuin ihmetellä, miksi väkivaltaista vallankumousromantiikaa hehkuttavat anarkistit ovatkin vihaamansa valtion väkivaltakoneiston puolella silloin, kun joku ei-vasemmistolainen taho harjoittaa kerrankin vapaaehtoista, valtiosta riippumatonta kansalaistoimintaa turvallisuuden lisäämiseksi. Selitys on yksinkertainen, sillä tekeepä ideologiseksi vastustajaksi nostettu ”äärioikeisto” mitä tahansa, sen täytyy olla aina pahapaha. 

Punaräähkät ylistävät myös vihaamaansa porvarillista valtamediaa silloin kun se käy kroonista ajojahtiaan kansallismielisiä vastaan. Myös "tasapuoliseen tiedonvälitykseen" keskittyvässä Ylessä poliittinen vihollinen on valittu ennalta-arvattavasti. Katupartiokysymyksessä se on nälvinyt ja kyseenlaistanut jatkuvasti Soldiers of Odin -ryhmää, eikä tiedotusjätiltä löydy järjestöstä ainoatakaan positiivista tarinaa. Sen sijaan Odinin sotilaita Joensuussa vastaan noussut Kyllikin Siskot -ryhmä sai heti myönteistä mediajulkisuutta ja Ylen juttu Kyllikin siskot haastaa Soldiers of Odinin katupartiot rakkauden sanomalla onkin nolon myötäkarvainen kiiltokuvatarina viidakkokuumeesta kärsivistä feministihaahkoista.

Kyllikkien väkinäisen humoristinen katupartio-performanssi ei silti poista itse ongelmaa eli nuorten kehitysmaalaisten miesten katujen anarkismia, oman käden oikeutta. Paljastuneiden rikosten valossa turvapaikkaturistit ovat todellinen ongelma. Ja sanotaanpa katupartioiden poliittisista kytköksistä mitä tahansa, niin tavallisten suomalaisten kannalta ne ovat monta kertaa enemmän turvallisuutta lisääviä kuin toisena vaihtoehtona oleva vapaana mellastavat afro-arabijengit. On todennäköistä, että valtamedioissa mainitut "tavalliset kansalaiset", jotka ovat huolissaan "katupartioiden lisäämästä turvattomuudesta", ovat tosiasiassa pieni joukko poliittisesti aktiivisia äärivasemmistolaisia ja monikultturistisia kynäilijöitä, jotka haluavat huoleksi naamioidulla propagandallaan mustamaalata poliittista vihollista ja ajaa samalla omaa suomalaiskaunaista agendaa. Toisaalta aina voidaan esittää kysymys, että jos kerran tilanne ei tyydytä vasemmistolaisia, niin miksi he eivät perusta omia puskaraiskauksia ja joukkokähmintöjä ennalta ehkäiseviä partioita. Me tosin emme jää pidättelemään tämän suhteen hengitystämme...

Jo järkikin sanoo, että Saksan ja Helsingin uudenvuodenyön tapahtumat olisi voitu estää, mikäli eurooppalaiset miehet uskaltaisivat puolustaa naisiaan. Suuri osa kansasta lienee asiasta yhtä mieltä, joskin valtamedian suojeluksessa olevat feministit saavat tässäkin kysymyksessä suhteettoman paljon tilaa esittää järjettömiä vasta-argumenttejaan. Kieroutuneessa ajattelussaan feministit näkevät valkoisten miesten tarjoaman suojelun "patriarkaalisena holhoamisena" ihanan upeille vahvoille naisille, minkä vuoksi ulkomaalaisten raiskausepidemian estämiseksi ei voida tehdä paljoakaan – siis niin kauan kuin osa naisista uskoo naistenlehtiin ja Peppi Pikätossuun. Tästä on taas seurannut se, että varsinkin monet nuoret kaupunkilaismiehet tuntuvat ajattelevan, että kun kerran apu ei kelpaa, mitä sitä sitten väkisin tarjoamaan missään muodossa.

Miksi feministinaiset eivät sitten ymmärrä omaa parastaan? Eniten miesten antamassa suojelussa feministejä hiertää se, että he eivät "koe olevansa" kenenkään naisia, vaan uskovat olevansa maan kamaralle tupsahtaneita xx-merkkisiä yksilöatomeja, joilla ei ole mitään kulttuurista ja geeneettiistä yhteyttä yhteisöönsä, joka tosin sattumoisin tuottaa heille kaikki mukavuudet ja hyvinvoinnin. Väärinkäsitysten välttämiseksi tämän kirjoittaja ei viittaa käsitteellä "meidän" feministien pahantahtoiseen uhripositiota uusintavaan tulkintaan, jossa valkoinen mies muka tahtoo omistaa naisen, vaan ilmaisu viittaa nimensä mukaisesti molempiin sukupuoliin, jossa eurooppalaisen miehen ja naisen perimä on yhteistä, yhdessä läpi jääkauden helvetin saavutettua; jos jompi kumpi lahjoittaa oman puolikkaansa toisrotuisille, kyse on yksiselitteisestä petoksesta, kymmenien tuhansien vuosien geneettisen ketjun katkaisemisesta. 

Värillisille geneettisen itsesuojelun, etnosentrismin, ikuinen viisaus on ollut aina itsesäänselvyys toisin kuin elämän kovista laeista vieraantuneille valkoisille, jotka väliaikaisen hyvinvointinsa harhauttamina pyörittelevät aikansa kuluksi universaaleja abstraktiota "yhteisestä ihmisyydestä" ja "ainutlaatuisesta ihmisyksilöstä". Samasta syystä feminisoituneen liberaalin kohtaama kulttuurien ristirita johtaa älyllisesti koomiseen tasapainoiluun silloin kun Eurooppaan kotiutuneet arabit puhuvat "meidän naisista" juuri siinä sovinistisessa mielessä, jolla feministit uskottevat itselleen valkoisten miesten tyypillisesti puhuvan naisista. Feministit ja "anti"-rasistit eivät nouse takajaloilleen kun avoimen patriarkaalista puhetta ja tekoja tuottaa arabi, vaan he pitävät sitä hyväksyttävänä tapana, koska se kuuluu aina oikeassa olevien ulkomaalaisten kiehtovan autenttiseen kulttuuriin. Se, että feministit ylipäätään yrittävät selitellä värillisten sovinistisia puheita ja tekoja on poikkeuksellista, sillä tutumpi strategia heille on ollut asiasta vaikeneminen. Feministit ovatkin kaikkialla länsimaissa olleet lähes täysin hiljaa uudenvuodenyön tapahtumista Itävallassa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa, sillä he ovat ymmärtäneet, että heidän vain länsimaisen miehen kyykyttämiseen tähtäävässä ohjelmassa tietyistä ristiriitaisista asioista vaikeneminen on kultaa kuten Henry Laasanen paljastaa blogitekstissään Feministien radiohiljaisuus Saksan ahdisteluista.

Vikaa on silti sysissä ja sepissä, lällyissä miehissä ja äijämäisissä naisissa. Maahantunkeutuminen ja siitä seuraava muukalaisten arkiterrori voidaan tyrmätä alas vain jos suomalaiset, ja eurooppalaiset ylipäätään, ymmärtävät, että oma elintila ei ole tullut annettuna eikä sitä ylläpidetä ilman taistelua. Muutoin kohtalona on hukkuminen värillisen enemmistön kansojen mereen, joka on ruskeassa sameudessaan sama kuin globaali haiseva Kalkutta. Katupartiot ovat terve merkki siitä, että kansan ja kansalaisten koskemattomuudesta pidetään huolta. Siksi jokaisen suomalaisen pitäisi antaa niille varaukseton tuki ja esittää sopivaksi katsomallaan tavalla vastalause poliitikoille, jotka yrittävät sekä moraalisesti että "laillisesti" estää tällaisen terveen kansalaistoiminnan.

TUMMAVERISTEN MUUKALAISMASSOJEN SYSTEMAATTINEN ROTUSOTA EUROOPPALAISIA VASTAAN

KRP:n Thomas Elfgren lempiharrastuksensa parissa.

Koska Euroopassa valkoiset naiset ovat uhrihierarkiassa korkeammalla kuin pahnan pohjimmaiset valkoiset miehet, oli Saksan sensuuriherkän median kerrottava Kölnissä, Hampurissa ja Stuttgartissa uudenvuoden yönä tapahtuneista paikallisiin naisiin kohdistuneista seksuaalisista kähminnöistä ja ryöstöistä, vaikka tekijät olivat turvapaikkaa hakevia arabeja ja irakilaisia. Saksan poliisiin mukaan rikoksiin osallistui arviolta tuhat ulkomaalaista pieniin ryhmiin jakautunutta miestä, jotka piirittivät, ryöstivät ja ahdistelivat naisia seksuaalisesti. Asiasta kertoi yllättävää kyllä näyttävästi myös Yle sekä nettisivuillaan että tv-uutisissaan.

Valtavien värillisten saraseeni-massojen toiminta oli systemaattista ja he valikoivat uhreikseen rasistisesti ja seksistisesti vain valkoisia naisia. Näin suurisuuntainen röyhkeä toiminta on tiettyjen kiittämättömien etnis-uskonnollisten ryhmien avoin sodanjulistus valkoisille eurooppalaisille. Viimeistään tässä vaiheessa etnomasokistien puheet ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista ja ryöstöistä pelkkinä yksittäistapauksina on syytä jättää musertavan todistusaineiston vallitessa omaan arvoonsa. Tilanne jatkuu ja vain pahanee niin kauan kun eurooppalaiset jatkavat toisen posken kääntämistään. Varmaa on myös se, että jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Pienikokoiset karvakäsikäppänät voivat harjoittaa joukkoterroriaan täsmälleen siihen asti kun mahtivalkoiset näkevät omansa vain yksilöinä. Silloin kun eurooppalaiset muiden tapaan tunnustavat oikeutetun etnisen intressinsä, vihamieliset maahantunkeutujat ajetaan takaisin sinne mistä ovat tulleetkin.

Tummaveristen muukalaisten etnosentrinen ja aggressiivinen toiminta ei ole tietenkään rajoittunut vain Saksaan, sillä heimoveljet ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa kaikkialla Euroopassa kuin koko elimistöön levittäytynyt tuhoisa syöpä. Yle Uutiset kertoo tänään jutussaan Helsingin poliisi vahvistaa: Kölnin häirintä uhkasi tapahtua myös Helsingissä – 1 000 turvapaikanhakijaa asematunnelissa, että poliisi oli ennen muukalaisten kokoontumista saanut vihiä lähinnä irakilaismiehistä koostuvan joukon aikeista hyökkäillä suomalaisia vastaan. Systemaattisesta rotusotatoiminnasta kertoo se, että Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan poliisin ennakkoon saamat tiedot liittyivät Kirkkonummella vastaaottokeskuksessa uudenvuodenaattona tehtyihin turvapaikanhakijoiden pidätyksiin.

Ennen uudenvuoden yötä Yle kertoikin poliisin pidättäneen Kirkkonummen vastaanottokeskuksessa kuusi irakilaismiestä, joita syytetään "yllytyksestä rikokseen", joka vasta nyt on paljastunut operaatioksi, jossa tuhat irakilaismiestä yritti aiheuttaa levottomuuksia Helsingin keskustassa uudenvuoden yönä. Kirkkonummen tapauksesta uutisoidussa juttussa Ylen haastattelema tutkinnanjohtaja Thomas Elfgren kuitenkin väittää, että "pidätys ei liity suoraan uuden vuoden juhlintaan". Samanlaista palturia Elfgeren laskettelee myös Ylen tuoreessa uutisessa KRP:n tutkinnanjohtaja: Suomessa ei suunniteltu vastaavaa kuin Kölnissä. On päivän selvää, että irakilaiset ovat netin kautta tekemisissä keskenään kautta koko Euroopan, jonka vuoksi on erittäin todennäköistä, että sekä Saksassa että Suomessa tapahtuneet häiriköinnit oli koordinoitu tapahtuneeksi samaan aikaan ja samalla tavalla.

Mikä mahtaa motivoida RKPläistä Elfgreniä vähättelemään irakilaisten systemaattista rotuaggressiota Euroopassa? Ei ole mikään salaisuus, että Elfgren tunnetaan fanaattisena monikulttuurisuuden, muukalaisinvaasion ja sateenkaari-ideologian kannattajana. Tämä näkyy jo hänen omassa elämässään, sillä hän on adoptoinut Suomeen kuusi afrikkalaista, joista viisi on aikuista! Lain ja vallan kolmijako-opin kannalta ongelmallisinta on Elfgrenin kuuluminen "anti"rasistisen, suomalaisvastaisen Rasmus-yhdistyksen hallitukseen. Hän on osallistunut julkisesti Rasmuksen tapahtumaan, jossa mm. yritettiin etsiä keinoja, kuinka poliisia voitaisiin painostaa ottamaan työssään huomioon monikulttuuriseen ideologiaan kuuluvat toimintamallit.

Miten on siis mahdollista, että tietyn ideologian puolesta avoimesti kampanjoiva henkilö voi toimia KRP:ssä rikosylikomisariona ilman, että se ei kyseenalaistaisi poliisin uskottavuutta ja objektiivisuutta. Ellei sisäministeriö puutu tähän, pitäisi vastuullisten kansanedustajien nostaa asia esille välittömästi.

------------------


Ylen tv-puolta pitää välillä kiittääkin. Kun valtavirtamediat ovat päiväkaupalla toohottaneet jostain kakaroiden mistä lie pallopelista ja mestaruudesta, voi ajatteleva katsoja hetkeksi vakavoitua ja katsoa viimeisimmän haastattelun Itse asiassa kuultuna -ohjelmasta. Vaikka katsoja olisikin eri mieltä Pentti Linkolan kanssa, häntä kuunnellessa voi levollisena olla vain kuuro tai idiootti.

Yle TV1, 7.1.2016 klo 21:05 Itse asiassa kuultuna: Pentti Linkola

Pentti Linkola - elämänsuojelijan testamentti. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

HUOM! Ohjelma tulee uusintana Yle TV1:stä perjantaina 8.1.2016 klo 15.55.

Ohjelman voi katsoa halutessa myös Yle Areenasta 30 päivän ajan. 

YLEN POLITRUKKI JA KOLME JÄRJESTELMÄN JUOKSUPOIKAA ÄÄNESSÄ

Sanna Pirkkalainen - punainen pukeutuu punaiseen

Jaahans, se on sitten vuoden ensimmäisen Yle Watch -raportin aika. Tätä kirjoittaessa toimitusta vaivaa ankara flunssa, mikä ei toivottavasti näy otteen herpaantumisena kirjoituksessa. Varmaa on kuitenkin se, vuonna 2016 eivät jutut tule Yle Watchissa aivan heti loppumaan, vaikka monet myöhemmin perustetut vaihtoehtomediat kertovat osittain samoista asioista. Yle Watch pysyy nimensä mukaisesti edelleen Yleisradioon liittyvissä asioissa, uutisissa ja ohjelmissa, joissa jo pelkästään niissä riittää paljon paljastettavaa tiedonjanoiselle kansalle. Ilman taloudellista hyötyä toimivalla blogillamme on yhä oma markkinarakonsa, joskaan emme näe mitään pahaa siinä, että uudet vaihtoehtomediat ovat tulleet samoille tiedotusmarkkinoille. Päinvastoin, täällä ollaan ylpeitä siitä, että olemme avanneet tietä mm. MV-lehdelle ja Magneettimedialle. Materiaalimme on kaikkien medioiden vapaassa käytössä, kunhan vain lähde mainitaan.

T: Yle Watch toimitus



Yle Radio Suomi, 6.1.2016 klo 13.03, Uusivuosi Radio Suomessa: Kolme viisasta miestä

Kansalle valehdellaan. Kammottava ilmapiiri. Änkyrärasistit ja suvakit toistensa rinnuksissa kiinni. Eteläkorealaiset ja kiinalaiset porhaltavat ohitsemme molemmilta puolilta. Siinäkö on Suomi vuonna 2016? Radio Suomi kutsui loppiaisen kunniaksi kolme miestä, kolme viisasta miestä, yhden pöydän ääreen pohtimaan kansakunnan tilaa. Mitä kuuluu Suomi, minne olet menossa? Mukana ovat tietokirjailija Risto Isomäki, professori Teivo Teivainen ja politiikan toimittaja Tommi Parkkonen. Toimittajana on Sanna Pirkkalainen.

Ohjelman voi kuunnella täältä (nitrot lähelle).

Ylen ohjematiedot olivat jälleen kerran harhaanjohtavia, sillä keskustelussa ei käsitelty roturealistien ja rotuluopioiden vastakkainasettelua molemmilta puolilta, vaan tyydyttiin pelkästään haistattelemaan tavallisille suomalaisille, joita nimitettiin rasisteksi (tai "rasistiänkyröiksi") vain siksi, etteivät he ole purematta nielleet poliittisen johdon sallimaa maahantunkeutumista. Keskinäistä konsensus-hymistelyä ei parantanut puhetta johtanut toimittaja, joka oli rasismin ja monikultturismin suhteen paavillisempi kuin kolme studioon kutsuttua multikulti-paavia.

Yle Suomen ja Puheen naistoimittajat on kai valittu sen perusteella kuuluvatko he Pakolaisapuun, Amnestyyn, Vihreään puolueeseen ja/tai johonkin muuhun ihmisoikeuksen varjolla suomalaisvihamielistä myyräntyötä tekevään hyvistely-järjestöön. Etenkin yksi suomalaisvihamielinen ihmisoikeushysteerikko on jo pitkään erottunut fanaattisuudellaan, mutta vasta tämän ohjelman  ansioista Yle Watchissa vaivauduttiin tarkistamaan kenestäköhän punamädättäjästä on oikein kyse. Ylen sivulla esitelty Sanna Pirkkalainen – nimi punakynällä muistiin – näyttäytyy pirtsakkana naapurin tyttönä, mutta punaisen (heh) mekon alla sykkii Ylen annin perusteella mustanpuhuva punikkisydän. Pirkkalaisen kaltaiset poltitrukit eivät olekaan tulleet alalle kertoakseen totuuden maailmasta, vaan pelkästään siksi, että he voivat toimittajina ajaa omaa internationalistista (sama kommuneisteille, "vihreille" ja uusliberaaleille) ideologiaa.

Kun Suomen johto on kansalaismielipiteestä välittämättä päästänyt maahan yli 30 000 miesmaahantunkeutujaa, Pirkkalainen piti asiaa luonnollisena ja alkoikin sättiä järkytystä teeskennellen kuinka suomalaiset ovat jollain paikkakunnilla polttaneet (todellisuudessa: yrittäneet polttaa) pakolaiskeskuksia, mutta ei maininnut sanallakaan pakoloisurhojen omista edesottamuksista. Samaan hengenvetoon hän tokaisi kuin mikäkin kaikkitietävä Äiti Teresa, että "eikö ihmiskunta opi koskaan". 

Kukaan rationaalinen ja asiaa monesta kulmasta tarkasteleva toimittaja ei voisi pakolaiskysymyksestä päästää suustaan näin naivia tokaisua, joka oli kuin suoraan tiedostavan 15-vuotiaan lukiolaistytön suusta. Tuollaista kykenee sanomaan vain kaikkitietävyyden omahyväisyydessä piehtaroiva moralisti, joka on vain hetki sitten päästänyt käsistään Anne Frankin satukirjan ja päättelee nyt omistavan lopullisen totuuden hyvästä ja pahasta. Pirkkalainen kai odotti, että kehitys on kehittynyt länsimaiden perikadon sille asteelle Suomessakin, että maa antautuu tuosta vain sadoille tuhansille vihamielisille maahantunkeutujille, elättää heidät maailman tappiin samalla kun tekee etnisen itsemurhan. Se, että eräät suomalaiset kaikesta massiivisesta virallisen tahon vihapropagandasta huolimatta ovat uskaltaneet puolustaa oikeutettua reviiriään maahantunkeutujia ja heidät päästänyttä eliittiä vastaan, on vain todiste siitä, että kaikki eivät suostu uhrilampaiksi. Jos ihmiskunta haluaa jotain oppia, niin ainakin sen, että maailman resurssit ovat rajalliset, populaatiolla on paikkansa ja demografiset reunaehtonsa. On se jo kumma, ettei yli seitsemään miljardiin paisutetun ylijäämäväestön vyöryä luontoa kuormittavaan pohjoiseen saada estettyä sekä ihmiselämän että luonnon jatkuvuuden vuoksi. Ne, jotka saarnaavat ekologisesti tuhoisan kansanvaelluksen puolesta kuten Pirkkalainen ja kolme studioon raahattua mielipideautomaattia, ovat elämän vihollisia.

Virallista totuuttaa saarnaavan toimittajan opportunistinen konformismi on vielä jollain tapaa ymmärretävää, mutta alojensa asiantuntijoilta se on jo häpeällistä. Mitään erityistä viisautta ja tiedollista lisäarvoa asiantuntijat eivät keskustelussa tuoneet esille, vaan puheet olivat samalla tasolla kuin kesiverto-merkonomin jutut kolmen oluen jälkeen. Tosin sillä erotuksella, että merkonomin jutustelu ei olisi niin ylimielistä ja yksioikoisen propagandistista kun näillä kolmella "viisaalla". Tarkastellaanpa hiema lähemmin tätä julkisuudessa viihtyvää seurakuntaa.

Ihmiskeskeisyyden kahleissa höpertelevä "vihreä" tietokirjailja Risto Isomäki saarnaa läntisen maailman pahuutta kuin kotikutoinen Noam Chomsky, mutta komppaa silti kahta muuta pölhöä kun puheeksi tulee talouskasvun tärkeys Suomelle ja teknologia maailman pelastajana, vaikka mies tunnetaan toisaalla lässyvihreistä ekologisista saarnoistaan. Senhän ymmärtää, sillä koherenttien ajatuskokonaisuuksien ylläpitäminen on hänelle tunnetusti vaikeaa, mikä tuli selväksi myös tässä ohjelmassa, sillä Isomäki kannattaa ekologisesti kuormittavaa kansainvaellusta kehitysmaista korkean kulutukseen pohjoiseen. Luonnonsuojelun ytimessä olevan väestönkasvun radikaalista rajoittamisesta herra ei ole tiettävästi sanonut mitään konkreettista, sillä ihmiskeskeisenä itkuhumanistina kehitysmaiden holtittomaan lisääntymispolitiikkaan puuttuminen olisi "ihmisoikeusloukkaus", "rasismia" ja "imperialismia" jne. jne.

Hölmöläiskerhon varsinainen punanäätä, median paljon käyttämä mielipiteen vahvistaja omalle propagandalleen on pahamaineinen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen, jonka pidäkkeettömän kahjo suomalaisvihamielinen internationalismi saisi jopa vanhat taistolaiset nikottelemaan myötähäpeästä. Herra on esiintynyt useasti mm. Yle A-Studiossa ja Ajankohtaisen Kakkosen haasteltavana asiantuntijan roolissa, mutta koskaan katsoja ei ole kuullut professorilta mitään objektiivista tieteellista lausuntoa, vaan ainoastaan peruusteetonta propagandistista mantraa siitä, että suomalaiset ovat sisäsiittoista junttiugrikansaa, joka pitää ristisiittää autuaaksi tekevän internationalismin nimissä kognitiivisesti haasteellisilla neekereillä.

Kolmas nomenklatuuran lauluja viheltelevä lakeija ohjelmassa oli Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen, joka palkattiin aikanaan lehteen kai pelkästään rääpimään perussuomalaisia. Sama ksenofiilinen ulkomaalaiskiima ja karsastus suomalaisten intressiä kohtaan kuultiin myös tässä ohjelmassa, vaikka kahjoimmat puheet sylki ilmoille Teivainen ja Isomäki. 

Sentään yksi kolmesta, luultavasti Risto Isomäki, osui "pakolaiskriisissä" osittain oikeaan siinä, että irakilaisten ja syyrialaisten (joita on 3% "pakolaisista") vyörymisestä Eurooppaan on vastuussa myös Suomi, koska päättäjämme ovat virallisesti tukeneet Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin. Sitä Isomäki ei kuitenkaan maininnut, että eikö sodan päävastuullisella eli Israelin sotilasstrategista etua ajavalla USA:lla olisi vastuu ottaa 99% sodan varjolla vapaamatkustajiksi ryhtyneistä Irakin turvapaikkaturisteista eikä Euroopan – puhumattakaan Suomesta, joka ei edes kuulu Natoon. Ja jos halutaan lisää kaivella, edes USA:n sotilasbudjetin rahoittavilla tavallisilla valkoisilla amerikkalaisilla ei ole mitään velvollisuutta ottaa naapurustoonsa Irakin turvapaikkaturisteja, vaan vapaamatkustajat pitäisi majoittaa Itärannikon Israel-lobbaajien koteihin ja loput suoraan Israeliin.

Ohjelman loppupuolella Iltalehden Tommi Parkkonen yritti ampua alas aavistelemansa kritiikin rakentamalla olkiukon: 

Ihan vaan täytyy muistuttaa siitä et kun tämän lähetyksen jälkeen lähdemme kaikki tästä lukemaan sähköpostejamme, niin me olemme kaikki vihervasurisuvakkeja, nyt tämän äskeisten kommenttien  [Teivainen haukkui suomalaiset pataluhiksi] perusteella, koska emme ymmärrä kansan raivoa ja kansan huolta...kyl se....se on ihan käsittämätöntä miten ihmiset päästää suustaan tuollaista tekstiä siis vuosi 2016, niin ....mulla ei vaan riitä ymmärrystä, ei ei mitenkään päin, mä en, en tajua.

Me täällä Yle Watchissa ja maan hiljaisten riveissä sen sijaan tajuamme vallan mainiosti sen, miksi "kolme viisasta" ei ymmärrä tai paremminkin halua ymmärtää tavallisen kansan etua. Heidän intressi ei ole kansassa, vaan jossain muualla, globaaleissa utopioissa tai/ja silkassa oman edun tavoittelussa. He rakastavat omaa totuuttaan enemmän kuin todellisuutta, ja kun nämä törmäävät, saa jälkimmäinen väistyä. Olisihan se heidän kannalta noloa tunnustaa, että "typerä karvalakkikansa" onkin koko ajan ollut oikeassa! Siksi päätä hakataan lyhtypylvääseen katkeraan loppuun asti kunnes ollaan jo roikkumassa lyhdyn varressa.

Teivainen, Isomäki, Parkkonen - totuustakuu
voimassa siihen asti kun perävalot näkyvät.