VALTAKUNNANVAINOOJA RAIJA TOIVIAINEN RAIVOSTUI KUN LAILLISTEN HAKARISTIEN KÄYTTÖÄ EI TUOMITTU

Valtamedia on alusta lähtien asettunut valtakunnasyyttäjä Raija Toiviaisen mielipidevainojen puolelle tavallista kansaa ja maalaisjärkeä vastaan. Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät tietenkään kutsu Toiviaisen äkkiväärää poliittista kampanjointia mielipidevainoksi, vaan ne käyttävät siitä valheellista eli poliittisesti korrektia sanaparia "vihapuheen suitsiminen". 

Jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että Toiviainen on pelkkä poliittis-taloudellisen eliitin operatiivi jakaessaan stalinistis-kafkamaisia syytteitään kiusallisille totuuspuhujille. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivaiselle on tullut kiire tärvellä lopullisesti suomalainen oikeuslaitos kulttuurimarxilaisella globalismillaan. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi maanisen sitkeästä kansanedustaja Päivi Räsäsen vainomisesta tämän lainattua Raamattua arvioidessaan homojen perverssiä sukupuolikäyttäytymistä. Tyypillistä Toivaiselle on, että vaikka poliisitutkinta ei osoittanut lain mukaan tapahtuneen mitään rikosta, hän haluaa silti Räsäsen pään pölkylle. 

Suomalaisvihamielista pseudoeliittiä palveleva valtakunnansyyttäjä etsii jatkuvasti uusia vihan kohteita ja viimeksi sellainen on löytynyt Traditionalistisesta verkkolehti Sarastuksesta, joka julkaisi aiemmin Veriyhteys-blogissa ilmestyneen Ilkka Auran ja Hannes Possanderin poliittisen analyysin Miten etninen puhdistus toteutetaan? Syy, miksi tutkintapyyntö kirjoituksesta napsahti Sarastukselle eikä sen ensimmäisenä julkaiseelle Veriyhteys-blogille lienee käytännöllinen: Sarastuksella on nimetty ja tunnettu päätoimittaja Timo Hännikäinen.

Helsingin Sanomat kertoi asiasta tuoreeltaan tahallisesti väärinymmärtämässä uutisessaan Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukko­tuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta. Jokainen tuon esseen lukenut käsittää välittömästi, ettei teksti suinkaan "fantasioi joukkotuhoamisella", vaan kertoo kuivakkaan analyyttisesti mahdollisesta tulevaisuudenäkymästä, jossa katkeamattoman maahanmuuttoinvaasion seurauksena muukalaismassojen ja kantaväestön välille syntyy sisällissota. Aiheesta on kirjoitettu muuallakin, tuoreimpana esimerkkinä edesmenneen ranskalaisen intellektuelli Guillaume Fayen viimeiseksi jäänyt teos Ethnic Apocalypse - The Coming European Civil War (2019).

Hämmästyttävintä Helsingin Sanomien lyhyessa jutussa oli se, kuinka totaalisesti se onnistuu politisoimaan uutisen palvelemaan omaa agendaansa. Sarastuksen päätoimittaja lähettikin pikaisesti vastineen, jota johtava vastuullinen media ei tietenkään voinut pelkuruuttaan julkaista. Tästä sekä tutkintapyynnöstä Hännikäinen kirjoitti Sarastukseen uhmakkaan jutun Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka. 

Päätoimittaja Hännikäisen saama syyte valtakunnansyyttäjältä noudattaa samaa kaavaa kuin kansanedustaja Räsäsen kohdalla: myös Sarastuksen teksti on tutkittu aiemmin, eikä se poliisin päätöksen mukaan ylitä syytekynnystä. Toiviainen taustajoukkoineen haluaa selvästi astua Suomen lain yli ja määrätä tilalle oman sateenkaari-mielivaltansa. 

Tämä mentaliteetti näkyy myös tämänpäiväisessä Ylen uutisessa Oikeus vapautti hakaristilippuja kantaneet syytteistä – pelkkä lippujen kantaminen ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asenteellisessa agendauutisessa ei kuultu tietenkään ainuttakaan päätöstä puolustavaa asiantuntijaa, vaan ääneen päästettiin oikeuden irivikuvina tunnetut kansanviholliset, vasemmalle politisoitunutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja pahamaineista Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota.

Suomen laki on yksiselitteinen hakaristin suhteen: sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Silti Toiviainen on lähtenyt sotaan tuulimyllyjä vastaan nostaessaan syytteen viittä miestä vastaan, jotka kantoivat hakaristilippuja Kohti vapautta -mielenosoituskulkueessa 6. joulukuuta 2018. Uutisessa mainitaan sentään kitkerästi Helsingin käräjäoikeuden lakiin perustuvan päätöksen perusteita:

Pelkkä hakaristilippujen kantaminen ei kuitenkaan täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ihmisryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi rodun tai uskonnon perusteella.

Uutisessa välittyy silmiinpistävästi poliittinen nomenklatuuran valikoiva moralismi symbolien suhteen. Hakaristi tuomitaan historiallisiin syihin vedoten, mutta samaa ei tehdä punatähden, daavidin tähden, puolikuun ja ristin kohdalla. Menneiden sukupolvien lainsäätäjät ovatkin olleet viisaita ymmärtäessään millaiseen moraaliseen hetteikköön joudutaan, jos vain yksi tunnus kielletään. Jopa Yle uutisten on tunnustettava hakaristin julkisen käytön laillisuus Suomessa:

Hakaristilippua ei Suomessa ole kielletty. Oikeus ottaa nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kantaa natsilipun käyttöön rikoslain perusteella. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo Ylelle hakevansa valituslupaa.

Valtasyyttäjän into jatkaa juttua hovioikeuteen asti ei tullut kenellekään yllätyksenä. Vastaavasti punaisen yliopiston professori Nuotion vihjailut ja toiveet hakaristin kieltämiseksi ovat niin ikään odotettuja tämänkaltaisessa manipuloivassa mielipideuutisessa. Nuotio laskee toiveensa sille, että suomalaiset päättäjät yhdenmukastaisivat tässäkin lakinsa ylikansallisen Euroopan Unionin kanssa. 

Professorinvirasta on vaikea heittää pois edes kelvotonta politikoijaa. Valtakunnansyyttäjää voidaan sen sijaan savustaa ulos virastaan, mikäli väärinkäytökset ova ilmeiset. Edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erotettiin virastaan nimenomaan korruptiotuomion vuoksi. Hänen tilalleen tullut Raija Toiviainen ei ole syyllistynyt taloudelliseen hyötyyn liittyviin rikoksiin, vaan hänen rikoksensa löytyvät politisoituneesta viranhoidosta. 

Jo vuosia Toivaisen toimintaa on arvosteltu karvalakkikansan keskuudessa, mutta vasta aivan hiljattain hänen toimintansa on saanut vauhtia myös laillisuuspiireissä. Iltalehden uutinen Varatuomari kanteli syyttäjistä Päivi Räsäsen tapauksessa: ”Ei ole laillista ottaa yhtä henkilöä varoittavaksi esimerkiksi” on ensimmäinen signaali siitä, ettei valtakunnansyyttäjäkään ole koskematon. 

Valtakunnasyyttäjän ideologisesti värittynyt syytetehtailu sai osansa myös kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) paljon kommentoidusta kirjoituksessa Mielipidevainot voivat hyvin Suomessa, jossa hän kutsuu Toiviaista "valtakunnanvainoojaksi". Olisiko Toivaisen uran lopun alkua se, että vaihtoehtoräppäri Sotasetä julkaisi Helsingin käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen kunniaksi verkossa kappaleen "Valtakunnansyyttäjä".

YLEN PUNAVIHREÄ KOLUMNISTI RAISA OMAHEIMO VAATII VÄLITÖNTÄ SANANVAPAUDEN RAJOITTAMISTA JA AJATUSRIKOSLAKEJA

Tukka maalitettu, missä POLIISI!!

Demokratian yksi keskeisistä periaatteista on ideoiden ja mielipiteiden vapaa kilpailu. Vasemmistoliberaalien hegemoniassa tämä ei kuitenkaan käy, vaan he haluavat betonisoida  näkemyksenä ainoiksi joita voi kannattaa ja tämä tietenkin irvokkaasti demokratian nimissä. Tosin he eivät kehtaa aivan suoralta kädeltä kieltää "väärinajattelua", sillä se näyttäisi kaikista de facto toimivan demokratian periaatetta vastaan. 

Poliittisen oikeaoppineisuuden vaatijat ovatkin keksineet kiertotien demokratuurilleen, jossa toisenlaiset ja kriittiset näkemykset julistetaan ykinkertaisesti rikolliseksi tulkitsemalla valikoivasti aikamme puujamalaa, ihmisoikeuksia. Tämän manööverin käsitteellisenä välineenä on vihapuhe, termi, jonka Yhdysvaltain itärannikkon vasemmistointellektuellit kehittelivät 1980-luvulla mallinaan Neuvostoliiton tulkinta sananvapaudesta. Suomen laki ei tunne sen enempää vihapuhetta kuin viharikostakaan, mutta niiden runsas viljely yhteiskunnallisten auktoriteettien puheenvuoroissa synnyttää mielikuvan käsitteiden laillisesta aurasta. Jo pelkkä julkisesti esitetty väite mielipiteen "rikollisuudesta" tai "vihasta" riittää hillitsemään pelokkaan enemmistön vapaata ilmaisunvapautta. 

Poliittiseen realismiin kuuluu, että kaikissa yhteiskunnissa hallitseva luokka ja sen liehittelijät turvautuvat sen valtaa aidosti uhkaavan opposition tukahduttamiseen tavalla tai toisella. Autoritäärisissä järjestelmissä sensuuri on suoraa ja yksiselitteistä, joten kaikki poliittiset toimijat tunnistavat pelin säännöt. Sitä vastoin läntisissä demokratioissa moraalisesti omahyväinen valtaluokka käyttää epäsuoria ja manipulatiivisia keinoja ylläpitääkseen kulissia vapaasta poliittisesta kilpailusta. Lopputulos ei ole useinkaan kovin uskottava, vaikka manipuloijat näyttävät luottavan temppujensa läpimenemiseeen.

Tästä on kuvaavana esimerkkinä poliittisen mielipiteiden portinvartijana tunnetun videopalvelumonopoli YouTuben sponsoroima sananvapauspalkinto Free Expression Awards. Tänä vuonna palkinto myönnettiin – yllätys yllätys! – YouTuben juutalaistaustaille toimitusjohtajalle Susan Wojcickille, jonka kaudella videokanava on aloittanut massiivisen puhdistuskampanjan konservatiiveja ja kansallismielisiä vastaan. Palkintovideo on retorisen jongloorauksen mestarinäyte, sillä siinä vastaansanomaton poliittinen sensuuri yritetään saada näyttämään sananvapauden edistämiselltä, koska Hitler ad absurdum. Nykyajan teknotyrannit eivät ole tyhmiä, mutta he eivät kykene ideologisessa pakkomielteisyydessään näkemään miltä heidän omahyväiset julistuksena näyttävät maan hiljaisista.  Vasemmistoliberaalin sananvapauspuheen parodiahorisontti karkaa videossa sellaista vauhta, että keskivertokatsojalle tulee väkisinkin mieleen Vuonna 1984 -kirjan absurdit iskusanat, jossa sota oli rauhaa, vapaus orjuutta ja tietämättömyys voimaa.

Osataan sitä Suomessakin hurskastella "vastuullisella sananvapaudella". Viimeksi eettisyyden kaapuun puettua sensuuria on vaatinut punavihreä kirjailija Raisa Omaheimo Ylen alustalla julkaistussa kolumnissaan En halua lukea enää yhtäkään selvitystä maalittamisen vaarallisuudesta, haluan toimenpiteitä. Omaheimo kuuluu selvästi hallitsevan nomenklatuuran lakeijoihin, niihin, jotka uskovat olevansa harvalukuisen valittua "sivistyneistöä", jolla on siksi oikeus kaitsea tietämättömänä pitämäänsä tuulipukukansaa. Juuri tällaisia kirjoittajia Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen tuottajana tunnettu pornotähti Rakel Liekki on halunnut valita propagandajoukkoihinsa.

Teksti on varoittava esimerkki argumenttien valikoivasta "kirsikanpoiminnasta", jolloin mikä tahansa mielivalta saadaan näyttämään oikeutetulta. Omaheimo yrittää lisätä neuvostohenkisen julkilausumansa uskottavuutta lukuisilla linkeillään, jotka eivät anna suinkaan objektiivista tietoa, vaan tukevat pelkästään hänen yksisilmäistä agendaansa.

Jo ensimmäisessä lauseessaan kirjoittaja puhuu vihapuheesta tavalla, joka ei vastaa todellisuutta:

Vihapuhe on viestintää, joka lietsoo vihaa ihmistä tai ihmisryhmää vastaan  ja osa siitä on kielletty rikoslaissa. Vihapuhe on ongelma, sen myöntää moni taho. Vihapuhe nousee teemana esiin vuodesta toiseen. Joka kerta lopputulos on, että tämä on tärkeä asia, jota pitää selvittää.

Tosiasiassa  vihapuhe-termin viljelijät käyttävät sanaa leimakirveenä poliittisia vastustajiaan vastaan. Yksinkertaisesti he luokittelevat kaiken argumentoinnin vihapuheeksi, josta eivät satu itse pitämään. Kyse ei ole niinkään vihapuheesta vaan totuuksista, joita he vihaavat. Jos taas uskomme Omaheimon määritelmään yleisesti, silloin BLM:n katuhuligaanien ja feministien agitaatio pitäisi luokitella vihapuheeksi, koska juuri se lietsoo vihaa tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan. Otaksuttavasti kolumnisti ei katso lännen tuhoa tavoittelevien woke-aktivistien kansankiihotuksen olevan vihapuhetta, vaan ainoastaan tiedostavaa yhteiskuntakrtitiikkiä jakobiinisella väkivallan uhalla höystettynä.  

Seraavaksi kirjoittaja vetoaa punamädättäjien naisittamaan sisäministeriöön, jotta hänen oikeusvaltion vastaiset vaatimuksensa näyttäisivät oikeutetuilta. Puhe demokratiasta on puolestaan pelkkää silmänlumetta ja siitä on tullut kuin varkain lähes kaikkien nykyajan koijarien viimeinen turvapaikka:

Sisäministeriön työryhmä toivoi 2019 seuraavalta hallitukselta linjauksia vihapuheen kitkemiseksi: toimintaohjelmaa, osaamiskeskusta ja lainsäädännön muutoksia. Oikeusministeri aloitti selvityksen siitä, mitä vihapuheelle ja maalittamiselle voidaan tehdä, ja kertoi, että asia oli vakava, vihapuhe uhkaa demokratiaa.

Oikeusministeriön selvityksessä pyritään näköjään kovalla kädellä karsimaan hallitsevaan nomenklatuuraan kohdistuvaa kritiikkiä. Lähtökohtana on, että perusteltua arvostelua ei tarvitse kuunnella saati että korjattaisiin ongelmat, joihin "vihapuhe" pureutuu.

Tyypillisenä kaiken saaneena ammattivalittajana Omaheimo on kärsimätön poliittisten vastustajien suun tukkimisen suhteen. Kolumnisti selvästi iloitsee orwellilaisen ajautuspoliisin vallan kasvusta, mutta pitää viime vuosien sateenkaaritotalitarismin kehitystä valitettavan hitaana:

Ulkopuolelta seurattuna tuntuu, että hetkittäin tapahtuu jotakin konkreettista, mutta kehitys vihapuheen suitsimisessa on poukkoilevaa. Esimerkiksi vuonna 2017 palkattiin 25 uutta poliisia mm. netin sananvapausrikosten tutkintaan. Korvamerkittyä rahoitusta ei kuitenkaan jatkettu, ja jo vuonna 2018 ryhmän kokoa pienennettiin.

Vaikkei nykyhyväkkäiden mielipuolisessa ideologiassa tunnustetakaan binääristä biologista sukupuolijärjestelmää, feministit jaksavat kuitenkin korostaa naisen erityisyyttä ja asemaa. Tässä mielessä Omaheimo ei poikkea laumasieluisesta viiteryhmästään: 

Vihapuhe on sukupuolittunutta. Naispoliitikkoihin kohdistuva vihakampanjointi nousi esiin myös sotilasliitto Naton tutkimuslaitos Stratcomin tutkimuksessa alkuvuodesta.

Eniten sensuuria, poliisikontrollia ja turvatiloja ovat kirkuneet ns. tiedostavat naiset. Kun nämä lumihiutaleet kaunaisissa kirjoituksissaan sitten demonisoivat miehet ja heidän ajatuksensa, he tuntuvat olettavan jotenkin maagisesti, ettei vastakritiikkiin saisi olla laillista oikeutta, koska se olisi heidän kannaltaan vihapuhetta. Mitä taas tulee saateenkaari-ideologian myrkyttämän Naton teettämään tendenssitutkimukseen, sen on todettu olevan pelkkä retorinen liike tukahduttaa hallitusviisikkoon kohdistuva oikeutettu kritiikki.

Omaheimon feministinen agenda puskee läpi koko kirjoituksen:

Naisen kunnian loukkaamisesta tehtiin siis syyttämättäjättämispäätös herkemmin. Kun naisen kunnia on vähempiarvoinen, ei myöskään naisen hengen uhkaaminen johda välttämättä toimenpiteisiin. Tosi-tv-ohjelmaan osallistunut Mira Ahola kertoi huhtikuussa, miten hänen saamansa tappouhkaukset eivät johtaneet tutkintaan. Viime vuonna Cult Cunthin feministiaktivistien vastaanottamilla uhkailuviesteillä oli sama kohtalo.

Mikä julkea valheellisuus. Mielivaltaisen tarkoitushakuisilla tilastotulkinnoilla kolumnisti kääntää vallitsevan yhteiskuntanormin päälaelleen saadakseen sukupuolinarsistisesti lisää uhripääomaa itsekkäälle asialleen. Vähä-älyisinkin yhteiskunnallinen toimija tietää naisen olevan lainsäädännön ja terveydenhuollon osalta kaikkein suojeillun olento yhteiskunnasamme. Omaheimon kaltaisille hyväosaisille Woke-aktivisteille tämä ei tietenkään riitä. Feminististen riidanhaastajien yksittäistapaukset toimivat Omaheimolle pelkkinä tekosyinä vallanhimolle, jossa pyritään kriminalisoimaan kaikki kriittinen naisten ja nykynaiseuden tarkastelu.

Päästyään kolumnissaan vasemmistojournalistien luomaan käsitteeseen maalittaminen Omaheimolta karkaa mopedi kokonaan käsistä. Paisuttelemalla "ongelmaa" paranoidisuuteen asti, kirjoittaja rakentaa itselleen perusteet toisinajattelijoiden suiden tukkimiseksi ja vainoamiseksi.

Vielä vihapuhetta viheliäisempaa on maalittaminen, joka on vihapuheen järjestäytynyt ja vaarallisempi muoto. Sen tarkoituksena on hiljentää kohde järjestäytyneellä hyökkäyksellä, tuottaa ahdistusta ja pelkoa. Maalittamisen keinovalikoima on monipuolinen, aina yksityiselämän tietojen paljastamisesta keksittyihin uutisiin. Maalittaminen on tehokasta, pahimmillaan sen pelkokin hiljentää.

Viheiläisessä kieroudessaan Omaheimon väite on silkkaa harhaanjohtamista asian ytimestä. Lainauksesta saa mielikuvan, jossa alamaiset harjoittaisivat silkkaa pahuuttaan systemaattista ja järjestäytynyttä viranomaisten "vainoa". Tosiasiassa kyse on monesti yksittäisistä epätoivoisista ihmisistä, joita järjestelmä on kohdellut mielivaltaisesti. Ilmeisesti kirjoittaja viittaa kuitenkin siihen vähäiseen määrään kansalaisaktivisteja, jotka käyttävät vielä sallittua sanavapauttaan  kritisoidessaan korruptoituneita virkamiehiä ja poliitikkoja. Jostain syystä tämä pieni toisinajattelijoiden joukko ärsyttää suomalaisvihamielisen systeemin puolustajana toimivaa Omaheimoa niin suunnattomasti, että hän haluaisi raivata nämä kerralla pois muistuttamasta ikävistä asioista. Kylmäkiskoista vaatimustaan kirjoittaja perustelee maaliittamiseen liittyvällä määrittelmättömällä pelolla, joka on jo niin onneton argumentti, että se lienee tarkoitettu vain omien uskonvarmistukseksi ja epämieluisan tilanteen rationalisoimiseksi. 

Maalittamisesta puhuessaan kolumnisti ei uhraa sanaakaan kansalaisten sanavapauden vaarantumisesta. Etuoikeutettuna julkisen sanan käyttäjänä hän on samassa rintamassa toimittajien ja virkamiesten kanssa, jotka katsovat tarkkaana vain oman sanavapautensa perään, vaikka heidän ensisijaisena tehtävänään olisi vaalia tavallisten kansalaisten sanavapauden toteutumista. On pöyristyttävää, että heistä äänekkäimmät pitävät sanavapautensa loukkauksena sitä, että joku arvostelee ankarasti heidän sananvapauden vastaisia päätöksiään ja puheitaan. 

Jo juttunsa alussa kolumnisti hurskasteli vihapuheen olevan "uhka yhteiskunnalle ja demokratialle". Kirjoituksensa loppuolella hän sanoo saman maalittamisesta:

Sama viesti tulee joka puolelta: maalittaminen on uhka yhteiskunnalle ja demokratialle. Se vaikuttaa journalistien aihevalintoihin, aktivistien jaksamiseen, siihen, kuka hakeutuu ehdokkaaksi vaaleihin, tutkijoiden haluun kertoa tutkimustuloksistaan julkisesti ja jopa tutkimuskohteiden valintaa.

Lainauksessa Omaheimo vuodattaa krokotiilin kyyneleitä demokratian vuoksi haluamatta ymmärtää, että juuri hänen vaatimuksensa ovat nykyajan suurin uhka demokratian toteutumiselle. 

Jonkun satunnaisen oman nettihavainnon – jonka todenperäisyydestä, taustoista ja syistä lukija ei tiedä mitään – perusteella kolumnisti vaatii poliisia ja oikeuslaitosta poliittisiin vainoihin:

Minä en käsitä, miten tämä voi olla vieläkin liian vaikea asia poliisin ja oikeuslaitoksen tartuttavaksi. Lopullisesti meni kuppi nurin, kun seurasin Twitterissä, miten uusnatsit ja uusnatsisivustot maalittivat alaikäistä aktivistia.

Itsetietoisena vaatijana kirjoittaja ei näe malkaa, tai pikemminkin tukkia, omassa silmässään. Punaliberaaleillle aina niin käyttötarkoitukselliset natsitkin piti saada mukaan viimeistelemään  samettiseen totalitarismiin verhottu vuodatus.

Kirjoituksen loppupuolella woke-prinsessa alkaa hyppiä kiukutellen tasajalkaa, koska maailma ei ole vielä antautunut hänen subjektiviiselle tahdolleen. Kolumnisti kieltäytyy ottamasta nenänsä eteen yhtäkään raporttia ennen kuin viranomaiset ovat alkaneet toteuttaa hänen vaatimuslistaansa:

En halua enää yhtäkään selvitystä, en yhtäkään raporttia. Tahdon poliisille kykyä tunnistaa vihapuheen ja maalittamisen sekä työvoimaa käymään tapauksia läpi. Tahdon oikeusistuimille toimittajiin ja tutkijoihin kohdistuvan häirintäilmiön syvällistä ja ajantasaista ymmärrystä.

Naisparka haluaa epämieluisilta totuuksilta ja argumeneilta hermeettisesti suljetun turvatilan kaltaisilleen ja tähän hän pyytää likaisen työn tekijäksi miehistä poliisia. Toteutuessaan vaatimukset tekisivät Suomesta yhteiskunnan, josta Orwell olisi saanut hyviä ideoita dystopiaromaaninsa jatkokehittelyyn.

Jo nyt Suomen sanavapauden tila on kehno, sillä ei tarvitse kuin katsoa millaista tuhoa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on saanut aikaan poliittisilla ajojahdeillaan parin viimeisen vuoden aikana. Kiristyvästä ruuvista huolimatta totalitaristeille ei riitä mikään, he nimittäin haluavat nollatoleranssia, mikä tuo väistämättää mieleen Kiinan kulttuurivallankumouksen ja Kamputsean punaiset Khmerit traagisine seurauksineen:

Sananvapaus takaa kaikille oikeuden sanoa mielipiteensä ilman ennakkosensuuria. Vihapuheesta osa on säädetty rangaistavaksi ja jälleen yhden, tällä kertaa valtioneuvoston pyytämän selvityksen mukaan mukaan maalittamiseen olisi jo keinoja puuttua nykyisen lainsäädännön puitteissa. Kun mitään ei vieläkään konkreettisesti tapahdu, se kertoo, että vihapuhetta saa viljellä ja maalittamista jatkaa.

Kolumnin loppukaneetti on sitä luokkaa, että se voisi tulla jonkun pistimellä selkään uhkaavaan politrukin eikä humanismillaan pöyhkeilevän kirjailijan suusta:

Kun sananvapauden käyttäminen vihapuheeseen ja maalittamiseen jää rangaistuksetta, on se vahva viesti taktiikan toimivuudesta. Kohteille se kertoo pahimmillaan, että ei kannata olla julkisesti mitään mieltä, jos ei ole valmis kestämään hyökkäyksiä.

Tämä vahvempiaan avuksi pyytävä heikko nainen suorastaan nauttii siitä, että voi usuttaa valtion väkivaltakoneiston ikäviä totuuksia laukovien alamaisten kimppuun. Jos Raisa Omaheimo olisi ollut aikuinen 1970-luvulla, hän olisi luultavasti osoittanut tuon edellä mainitun Aleksandr Solzhenitsylle ja muille Neuvostoliiton toisinajattelijoille.

KUN VALTAPUOLUE MOKAA, KIINNITTÄÄ SE YHDESSÄ MEDIAN KANSSA HUOMION KUVITTEELLISEN ÄÄRIOIKEISTON UHKAAN

Rikollisesti toimineen Pekka Haaviston ministeriuran jatkuminen oli sen verran törkeä manööveri, että sitä piti tasapainottaa valeuutisella, jossa vihreät saavat uhripääomaa. Valheen välikappaleena sai toimia jälleen kerran punavihreiden verisin vihollinen, mielikuvituksellisiin mittoihin nouseva kryptinen "äärioikeisto". 

Viime perjantaina kaikki maamme johtavat valtamediat julistivat kabaalin äärioikeiston kavalasta suunnitelmasta uhata sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen (Kok.) henkeä. Yle revitteli asiasta jokaisessa uutisessaan, mutta joutui jo seuraavana päivänä korjaamaan jutun ydinsisältöä, koska mitään uhkausta ministeriä ja valtakunnansyyttäjää kohtaan ei ollutkaan olemassa. Perjantaina Ylen verkkosivuilla ilmestyneestä uutisesta otsikko oli muutettu täysin ja tänään siinä lukeekin MTV: KRP tutkii vakavaa rikosepäilyä – ministeri Ohisaloon tai valtakunnansyyttäjään ei kohdistunut konkreettista uhkaa. 

Sittemmin Yle julkaisi kokonaan uuden jutun Keskusrikospoliisi äärioikeiston rikosepäilystä: Ei kohdistu yhteiskunnan ykköspäättäjiin, esimerkiksi sisäministeri Ohisaloon, jossa tapauksen mitättömyys tulee kokonaisuudessaan ilmi. Tätä tukee pelkästään jo se tieto, että ainuttakaan "epäiltyä" ei ole edes pidätetty, vaikka rikosnimike on vakava. Ilmeisesti koko ajan on ollut tiedossa, ettei mitään hengenvaaraa ole koskaan ollutkaan, mutta se ei ole estänyt tiettyjä vaikutusvaltaisia piirejä levittämästä väitettä julkisuuteen. Se on laskelmoidusti katsonut hyötyvänsä harhautusoperaatiostaan. 

On paradoksaalista, että kaiken äärioikeisto-hysterian keskellä ainoan todellisen uhkauksen Ohisalolle on tehnyt globalismia ja äärivasemmistolaisuutta edistävän Elonkapina-liikkeen anarkisti, joka tuomittiin joulukuun alussa neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen laittomasta uhkauksesta.

Nopeasti uutisankaksi paljastunut äärioikeisto-uutinen julkaistiin juuri parahiksi Haavisto-gaten käydessä kuumimmillaan. Johtavissa suomalaisivihamielisissä piireissä ajateltiin, että nyt tarvitaan äkkiä joku räväkkä uutisotsikko, joka veisi huomion poisi vihreistä ja tekisi heistä jopa uhreja. Jää arvailujen varaan kuka syötti tämän valheellisen juorun valtamedialle, joka otti arvatenkin sen riemukkaasti vastaan. Näin saatiin nykypäivän irrationaaliseen demonologiaan kuuluva "äärioikeisto" syntipukiksi yhteiskuntarauhan uhkaamiselle samalla kun voitiin lakaista maton alle vihreiden korruptio ja perustuslainvastaisuus. Valeuutisesta hyötyivät ainakin Maria Ohisalo, Raija Toiviainen ja Pekka Haavisto. Yleisesti sylttytehtaaksi on epäilty Ohisalon piiriä.

Syötetyn valeuutisen ilmeinen tarkoitus oli ohjailla valtamediaan uskovan suuren demarieläkeläisjoukon ajattelua. Harhauttavan valheen välikappaleena sai jälleen keran toimia punavihreiden verisin vihollinen, mielikuvituksellisiin mittoihin nouseva pahuuden ilmentymä, niin sanottu "äärioikeisto". Vaikka lehdistö ei vihreiden harmiksi lopulta ostanutkaan uutista, teki se ensivaikutelmallaan jo tehtävänsä: paholaismainen ÄÄRIoikeisto vaanii ja uhkaa kaikkialla! 

Uutisen korjaamisesta huolimatta turvakypäristään kiinni pitävän boomer-sukupolven mielikuvissa säilyy usko, että paha ja näkymätön äärioikeisto tosiaan suunnittelee punavihreiden poliitikkojen likvidointia. Mitään uhkaa ei todellisuudessa ole ollut, vaikka syvissä kansakerroksissa ajatellaankin, että vahingollisten tekojensa vuoksi Ohisalon ja Toiviaisen kaltaiset kansanviholliset ansaitsisivat sisäasiainministeri Heikki Ritavuoren saaman kohtalon.

Uutista on korjattu koko viikonlopun, mikä ei ole ollut hyväksi vihreiden alkuperäisille suunnitelmille. Ajattelevalle kansaosalle on käymässä selväksi, että kyse on punavihertävän median vedätys, joka vei nyt karille. Mediasosaamisellaan leuhkivat vihreät sotkeutuivat tällä kertaa omaan nokkeluuteensa, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Puoluetaustasta riippumatta suomalaisäänestäjät kun eivät pidä huijareista, varsinkaan kiinnijääneistä.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TAKAPIRUNA KANSALLISMIELISTEN MIELIPITEITÄ KRIMINALISOIVASSA NEUVOSTOLIITTOLAISESSA OIKEUSLAITOKSESSA

Suomalaisuuden syöjättäret: Valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen ja pääministeri Sanna Marin.

Radikaalivasemmistolaisesta taustastaan tunnettu Ylen turkulaistoimittaja Merja Niilola kirjoittaa niukkasanaisen tiedotteen tänään Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellystä Perussuomalaisten nuorisopoliitikkojen mielipiteenvapausjutusta. Uutisessa Perussuomalaisten entisen nuorisojärjestön kahdelle nuorelle tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei kerrota lainkaan, mikä taho oli kanteen nostanut ja millä perusteella, vaikka nämä seikat olisivat uutisessa olennaisia. Tuomiot sentään kerrotaan täsmällisesti:

Perussuomalaisten nuorten entinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen tuomittiin torstaina 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Maksettavaa hänelle kertyy 300 euroa. Toinen sakkotuomion saanut on PS-Nuorten Lapin piirin puheenjohtajana eurovaalien 2019 alla toiminut Johannes Sipola. Hän sai 40 päiväsakkoa, joista koituu maksettavaa 240 euroa. Perussuomalaiset nuoret ry:n eurovaalien aikaisen toisen varapuheenjohtajan Auri Saarelaisen (ent. Siika-Aho) syytteet kaatuivat kokonaan. Hylätty syyte liittyi Saarelaisen tekemään Facebook-julkaisuun.

Toisen tuomitun Johannes Sipolan asianajaja Mika Uunimäki totesikin jutun ensimmäisessä käsittelyssä 4. marraskuuta, että syytteen takana on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Sananvapauden vihollisena ja toisinajattelijioiden vainoajana tunnetulla valtakunnansyyttäjällä on ollut tämänkin jutun oikeuteen viemisessä selvät poliittiset motiivit, joita toimittaja Niilola ei halua valaista suurelle yleisölle.

Näyttää siltä, että jos rikosilmoitus kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta menee oikeuteen asti, syytetyt saavat lähes poikkeuksetta tuomiot riippumatta siitä kuinka hataralla pohjalla syytteet ovat. Ilmiön taustalla on mielivaltaisen kiihotuspykälän väljyys ja tulkinnanvaraisuus, jonka vuoksi "rikoksen" tulkintaa voidaan venyttää retorisin keinoin lähes loputtomiin. Siksi normaaliin sanavapauteen kuuluvat poliittiset linjaukset voidaan tulkita neuvostoliittolaisesti rikoksiksi, jos ne kertovat hallitsevalle nomenklatuuralle epämieluisia totuuksia tai todennäköisiä tulevaisuuden näkymiä. 

Pirkamaan käräjäoikeudessa käydyn jutun taustalla oli silloisen Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen 12. toukokuuta 2019 julkaistu tviitti, jossa luki: "Äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä." Tekstin alla oli Euroopan parlamentin julkaisema kuva afrikkalaistaustaisesta perheestä, johon oli syntynyt uusi lapsi. Tähän toinen syytetty Johannes Sipola kommentoi puolestaan sanomalla, että "Ei ole tummaihoisia suomalaisia." 

Aluesyyttäjä Maija Päivisen mukaan tviitti ja kommentit yhdessä loukkasivat tummaihoisten ihmisarvoa ja olivat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa tummaihoisia kohtaan. Tosiasiassa tviitti oli uhriton "rikos" eli poliittinen mielipide, joka pitäisi olla oikeusvaltiossa sallittua. On nimittäin täysin laillista toivoa Suomen olevan maa, jonne syntyy vain suomalaisia, valkoisia lapsia. Aluesyyttäjän tulkinta on selvästi pahantahtoinen eikä se pysty todistamaan mitenkään, että tviitti lisää suvaitsemattomuutta värillisiä kohtaan.

Ensimmäisessä istunnossa ääneen päässeen Jalosen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Kari Silvennoisen, mukaan tviitti oli poliittinen vastamainos Euroopan parlamentin mainokselle: "Jos tässä nyt jotain solvataan niin Euroopan parlamenttia. Sitä täytyy olla mahdollisuus solvata". Tuomio kertoo ikävällä tavalla, että myös Euroopan Unionin väestönvaihtopolitiikan kritisointi on rikos ainakin Suomessa.  

Joka tapauksessa Jalosen tviittikuva on niin tulkinnanvarainen, ettei sen olisi pitänyt ylittää syytekynnystä. Korruptoitunut oikeuslaitos päätti kuitenkin toisin ja halusi tuomita syytetyt laillisten poliittisten näkemysten vuoksi. Oikeusjuttua somessa puntaroinut tiedetoimittaja Marko Hamilo totesi kiihotuslain olevan neuvostoliittolainen ja se pitäisi siksi korvata länsimaisella versiolla, joka olisi suurin piirtein se, että pudotetaan tavanomainen tekomuoto pois ja säilytetään vain törkeä tekomuoto kriminalisoituna.

Jostain syystä kolmatta syytettyä, eurovaalien 2019 aikaista Perussuomalaiset nuoret ry:n toista varapuheenjohtajaa Auri Saarelaista ei tuomittu Facebook-päivityksestä, jossa oli kuva kahdesta burkhaan pukeutuneesta ihmisestä. Kuvassa oli teksti: "Haluatko maamme näyttävän tältä? Älä jää nukkumaan. Äänestä." Saarelaisen avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti sanoi oikeudessa, että syyttäjä näkee kuvassa jotakin, mitä siinä ei ole. Uotin mukaan julkaisu ei solvaa ketään, vaan Saarelainen edustaa siinä puolueen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Saarelaisen tarkoitus oli ajaa kuvalla burkhankäyttökiellon säätämistä. 

Ilmeisesti Saarelaisen tapauksessa syyte oli niin heikolla pohjalla, ettei edes poliittisesti latautunut Pirkanmaan kärjäjäoikeus uskaltanut antaa siitä tuomiota. Kansallismielisten olisikin nyt hyödynnettävä tätä päätöstä poliittisessa viestinnässään, sillä vapauttavan päätöksen perusteella poliisin ei pitäisi ottaa vastaavia kanteluita edes esitutkintaan.

TOIMITTAJAT YMMÄRTÄVÄT ELONKAPINAN HULIGANISMIA, SILLÄ ONHAN KYSEESSÄ HEIDÄN "TIEDOSTAVAT" LAPSENSA JA KAVERINSA

Jos Elonkapina-liike edustaisi aitoa luonnon-
suojelua, vastustaisi se luontoa kuormittavaa
maahanmuuttoa. Kuvassa vastamainos
Elonkapinasta.

Viime päivinä valtamediat ovat kauhistelleet läkähtymiseen asti poliisin voimankäyttöä lauantaisessa Elonkapina-liikkeen (engl. Extinction rebellion) mielenilmauksessa Helsingin Kaisaniemessä. Huomiota on kiinnitetty pääasiassa vain poliisin pippurikaasun käyttöön samalla kun mielenosoittajien lukuisat laittomuudet, niskoittelut ja provokaatiot on jätetty hallitsevan keskustelun ulkopuolelle.

Helsingin Poliisin virallisen tiedotteen perusteella eräiden mielenosoittajien kaasutus oli vain kärjistyneiden laittomuuksien ja niskotteluiden väistämätön seuraus, mutta olosuhteisiin nähtynä silti varsin pehmeä keino hajottaa laiton tapahtuma, jolla estetiin muiden kansalaisten vapaa liikkuminen. Valtamedian uutisraporteissa toistetaan jatkuvasti vain raflaavalta näyttävä kaasutus, mutta jätetään kertomatta se mitä poliisi kertoo tapahtuneesta:

‒ Mielenosoittajien annettiin blokata Unioninkadun liikennettä parin tunnin ajan, vaikka se oli vastoin ennakkoon sovittua. Kun osa ryhmästä irtautui vilkasliikenteiselle Kaisaniemenkadulle, tilanteessa oli tehtävä uusi riskiarvio, toteaa apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen tilanteesta.

Mielenosoittajia yritettiin kantaa tieltä sivuun, mutta osa palasi takaisin. Jollain itsensä lukinneita ja liimanneita henkilöitä yritettiin irrottaa, jotta heidät saataisiin kannettua sivuun. Kaikkien henkilöiden kantaminen paikalla olleilla resursseilla ei kuitenkaan ollut mahdollista.

‒ Poliisi pyrki neuvoin, käskyin ja kehotuksin useaan kertaan poistamaan henkilöitä Kaisaniemenkadulta. Lopulta normaalin johtamisjärjestelmän mukaisesti on tehty päätös käyttää sumutetta tavoitteena väkijoukon hajottaminen ja vastarinnan murtaminen, jotta heidät pystyttäisiin kantamaan tai ohjaamaan pois ajotieltä.

‒ Tässä tilanteessa OC-sumutetta pystyttiin käyttämään nimenomaisesti heihin, jotka eivät poliisin käskyjä totelleet ja heitä varotettiin selkeästi ennen kaasun käyttämistä, Kopperoinen toteaa.

‒ Kysymyksiä on tullut myös siitä, miksi poliisi otti mielenosoittajilta vesipulloja pois. Vesipullot siirrettiin jalkakäytävälle, josta ne oli heti saatavilla. Poliisi ei estänyt vesipullojen käyttämistä.

Luultavasti julkisessa keskustelussa näkyvä haluttomuus kertoa kaikki kaasutukseen johtaneet tekijät johtuu aktivistien vihervasemmistolaisuudesta, jota suurin osa toimittajista ja nykyhallituksen ministereistä sympatisoi. Mikäli poliisi olisi hajottanut kansallismielisten luvattoman mielenilmauksen, jossa estetään omavaltaisesti liikenteen kulku, mediassa olisi kuultu vain pelkkiä hyväksyviä lausuntoja. Eihän Hyvien ihmisten määrittelemässä demokratiassa voida sentään mitä tahansa sallia! 

Sitä vastoin kun kyse on toimittajien omien punaporvarikakaroiden lukuisia lakeja rikkovasta peformanssista, sen keskeyttäminen onkin poliisilta ylimitoitettu toimi, koska sillä tukahdutetaan kansalaisten perusoikeuksia. Tätä mieltä näyttää olevan ainakin Ylen tuoreeltaan haastattelema punaisen yliopiston tohtori, joka uutisjutussa Asiantuntija: Kaasusumuttimen käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan oli ylimitoitettua, poikkeaa poliisin aiemmasta linjasta on tyypilliseen tapaan huolissaan kansalaisoikeuksista vain silloin kun niiden katsotaan estävän äärivasemmiston huliganismia.

Kansallismielisten poliittisesti vainoista tunnettu kokoomuslainen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei ole luonnollisestikaan kiinnostunut Elonkapina-liikkeen laittomasta luonteesta, vaikka järjestö jo nimellään ilmoittaa toimivansa järjestäytyneen yhteiskunnan lakeja vastaan. Päinvastoin, Toiviainen onkin Ylen uutisen mukaan aloittanut tutkinnan poliisin menettelystä eikä yhteiskunnallista kapinaa larppaavasta Elonkapina-liikeestä. Tämä siitäkin huolimatta, että internationalistisen Rebellion Extinction -järjestön perustaja Roger Hallam on vaatinut kansanedustajien ja yritysjohtajien ampumista, koska ne ovat hänen mukaansa syyllisiä ympäristön heikkenevään tilaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että lain nykytulkinnan perusteella Suomen osasto pitäisi kieltää väkivaltarasistisena liikkeenä, koska Hallamin tappokehoitus kohdistuisi väistämättä toisrotuisiin: ovathan suurimpien saastuttajamaiden Intian ja Kiinan johtajat värillisiä.

Mikä sitten lopulta on tämä otsikoihin päätynyt Elonkapina eli Extinction Rebellion -liike? Tiivistettynä sen voi sanoa olevan yhden prosentin globalistieliitin polkaisema valeympäristönsuojeluliike, jolla vedotaan nuoriin idealistisiin idiootteihin. Sattumoisin XR:n Suomen osaston eli Elonkapinan taustayhdistyksenä toimivan Elonvaalijat Ry:n puheenjohtajana toimiva ylöjärvelläinen Minna Mentula on myös Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja ja SKP:n sitoutumaton aktiivi.

Selkeästi vasemmistolaisen liikkeestä tekee myös se, ettei sen agendassa ole toimintaehdotusta kehitysmaiden väestöräjähdyksen hidastamiseksi eikä mainintaa siirtolaisinvaasion negatiivisista vaikutuksesta ympäristöön. Varoituskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa kun liike kohdistaa julkilausumansa lapsettomuus-vaatimuksen vain valkoisille länsimaisille ihmisille. Liikkeen taustojen penkominen olisi varmasti journalistinen teko, joten jäämme vielä odottamaan sen lopputulosta. 

Valeoppositioksi luokiteltavan järjestön aktivistien yleistä persoonaa ja profiilia on sen sijaan ehditty Suomessakin analysoida kiitettävästi. Yksi parhaista viime päivien kommentaareista on kirjailija Tenho Kiiskisen somessa esittämä näkemys aktivistien taustoista:

PS:n tuoreella lähetyksellä Matias Turkkila toteaa näiden nuorten etsivän tarkoitusta elämälleen. Tämä on tietenkin totta. Mutta yhtä totta on myös se, etteivät nämä nuoret tiedä oikeasta elämästä yhtikäs mitään. Kyse on kakaroista, ja ilmiö itsessään ns. elintasosairaus. Tilastojen valossa ei mitenkään uskalias veikkaukseni on, että enemmistö nuorista on taustaltaan keskiluokkaisia. Silti mielenilmaus oli silmiinpistävän ponneton. Miksi?

Nähdäkseni suurin osa osallistujista tiedostaa, etteivät nykylänsimaiden nuorisokapinat voi mitenkään onnistua muina kuin performansseina, koska muuhun ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä. Kaava, resepti on tuttu jo 60-luvulta, mutta soppa on saanut uuden mausteen: 

Mielenosoittaminen on vielä aiempaa korostetummin pelkkä performanssi ja ENSISIJAISESTI aktiivinen yritys yksilöllisen levottomuuden lievittämiseksi, koska osallisten on pakko tajuta, että he ovat vielä suurempia tunareita kuin vanhempansa. “Kapinallisilla” ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia luoda mitään nykyjärjestelmän tilalle, sillä tietystä kulttuurisesta pääomasta huolimatta heiltä puuttuu täysin ylempien luokkien tietotekninen osaaminen ja mikä ratkaisevasti tärkeämpää, todellinen varallisuus, kylmä pääoma. Vastarinta on lamaantunutta siksi, että tämä kaikki on sanattomasti selvää.

Pohjimmiltaan kaikki nuoret elokapinalliset toivovat, että isot pojat ymmärtäisivät, ja yhteiskunta rientäisi apuun vastaamaan heidän toiveisiinsa. Olennaisinta (ja erona mellakoihin useimmissa muissa maailmankolkissa) on kyseenalaistamaton usko siihen, että kaiken on tapahduttava status quon ehdoilla. Ministeri Ohisalo on ymmärtänyt tämän ja peesaa juuri siksi. Hän tietää pelaavansa naivismin ja yleisen pentumaisuuden kanssa, joita vastustajat sietävät naurettavuuteen saakka. Ja kaiken tämän Ohisalo uskoo olevan edukseen polarisaation laajemmassa sodassa, eikä hän välttämättä erehdy.

Mikään ei ole sen helpompaa ja älyllisesti laiskempaa kuin olla refleksinomaisesi "hyvien asioiden" puolesta "pahoja asioita" vastaan. Tämä yhdistettynä nuoruuden lapsellisuuteen ja vasemmistolaiseen kollektivismiin pilaa varmuudella ne hyvätkin punavihreiden kannattamat asiat, jotka ovat lähes poikkeuksetta ei-vasemmistolaisia. Theodore Kaczynski alias Unabomber kuvaa silmiä avaavasti vasemmistolaista psykologiaa ja vallan tarvetta pamfletissaan Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus. Julistuksen loppupuolella hän on erityisen huolissaan vasemmistolaisten soluttamista ja valtaamista ympäristöliikkeistä:

213. Johtuen heidän tarpeestaan kapinoida ja kuulua johonkin liikkeeseen, vasemmistolaiset tai samaa psykologista tyyppiä edustavat yksilöt eivät yleensä pidä sellaisista kapina- tai aktivistiliikkeistä, joiden päämäärät ja jäsenistö eivät aluksi ole vasemmistolaisia. Sen seurauksena tapahtuva vasemmistolaisten tulva voi helposti muuttaa ei-vasemmistolaisen liikkeen vasemmistolaiseksi, jolloin vasemmistolaiset päämäärät korvaavat tai vääristävät liikkeen alkuperäiset tavoitteet.

214. Välttääksen tämän on luontoa ylistävän ja teknologiaa vastustavan liikkeen otettava päättäväisen antivasemmistolainen asenne  ja vältettävä kaikkea yhteistyötä vasemmistolaisten kanssa. Vasemmistolaisuus on pitkällä tähtäimellä yhteensovittamaton villin luonnon, ihmisten vapauden ja modernin teknologian hävittämisen kanssa. Vasemmistolaisuus on kollektivistista; se pyrkii sitomaan koko maailman (sekä luonnon että ihmiskunnan) yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mutta tämä edellyttää luonnon ja ihmiselämän säätelemistä järjestäytyneen yhteiskunnan kautta, ja se vaatii kehittynyttä teknologiaa. Yhtenäistä maailmaa ei voi olla ilman nopeaa kuljetusta ja kommunikaatiota, kaikkia ihmisiä ei saa rakastamaan toisiaan ilman sofistikoituneita psykologisia menetelmiä, "suunnitelmallista yhteiskuntaa" ei voi olla ilman välttämätöntä teknologista pohjaa. Ennen kaikkea vasemmistolaisuutta ajaa vallantarve, ja vasemmistolainen etsii valtaa kollektiivisella tasolla, joukkoliikkeeseen tai järjestöön samaistumisen kautta. Vasemmistolaisuus ei todennäköisesti tule koskaan luopumaan teknologiasta, koska teknologia on liian arvokas kollektiivisen vallan lähde. 

Post Scriptum: Jutussa käytetty kuva on saanut ärhäkkää arvostelua sosiaalisessa mediassa. Eräskin taho ilkkuu: "Siis suomalaisen hiilijalanjälki on 100 kertaa isompi kuin somalian. Luultavasti rasistin mielestä suomalaisella on oikeus kuluttaa 100 kertaa enemmin kuin somalialaisen".

Meiltä kysytään, me vastaamme: Selvittämättä jää mistä kirjoittajan määrittelemä oikeus on lähtöisin. Rasismista puhuminen näyttää kuitenkin viittaavan jälkimarxilaiseen sylttytehtaaseen. Joka tapauksessa on syytä muistaa, että myös  anti-rasistin kulutus on keskivertosuomalaisen tavoin satakertaista kotimaassaan asuvaan somaliin verrattuna. Toisin kuin "anti"-rasisti uskottelee, hän ei ole kulutusasioissa käytännössä moraalisesti sen parempi kuin tuomitsemansa "rasisti". Ainoastaan silloin jos hyväkäs laskee kulutustaan Somaliassa asuvan somalin tasolle hän voi moittia tarran viestiä. Sellaiset antirasistiset maailmanparantaja ovat kuitenkin hyvin harvassa. Tosiasiassa suurin osa laiskan pulskeista "hyvistä ihmisistä" on mitä innokkaimpia kuluttajia.

Oleellista ihmisen hiilijalanjäljessä on volyymi: suomalaisia on viisi miljoonaa, tänne kulutuksen keskelle tulevia afrikkalaisia puolestaan puoli miljardia. Luonto kyllä kestää joten kuten suomalaiset, mutta ei samaa elintasoa siivestäviä satoja miljoonia afrikkalaisia. Jos somalit eläisivät kotimaissaan omilla ehdoillaan eli ilman läntistä teknologiaa, he kuluttaisivat todella vähän. Tuosta on kuitenkaan turha tehdä moraalista hyvettä kuten muustakaan välttämättömyydestä. Muutoin tyhmyys olisi moraalista.

103-kertaa-tarran ydinviesti on haluttaessa helppo hahmottaa; elintasosiirtolaisuus kehitysmaista länsimaihin kuormittaa moninkertaisesti luontoa kuin jos tulijat jäisivät kotimaihinsa. Tässä ei ole kyse moraalisesta arvostelmasta vaan puhtaasti tilastollisesta tosiasiasta.

Suurin syy maahanmuuttoinvaasioon on länsimaiden korkea elintaso, joten sen laskeminen ehkäisisi tulijoiden määrää rajusti. Tämäkään ei olisi "vihreille" mieluisaa, koska heidän päätavoitteenaan on täyttää Eurooppa afrikkalaisilla keinolla millä hyvänsä.

POLIITTINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ KÄRSI TAPPION, MUTTA TOISINAJATTELIJOIDEN VAINO JATKUU EDELLEEN

Pettynyt!

Jo vuoden verran vatvottu kansanedustaja Juha Mäenpään vieraslajipuheiden syytesuojan purkamisesta sai vihdoin tänään päätöksensä eduskunnassa. Ylen uutisesta Eduskunta ei antanut lupaa syyttää perussuomalaisten Mäenpäätä – Halla-ahon mukaan asian käsittely "häpeällinen farssi", näin kansanedustajat äänestivät voi käydä tarkistamassa kuinka oma suosikkipoliitikko äänesti. Koska äänestys oli niin sanottu omantunnon valita, ryhmäpaineella ei ollut merkitysta, vaan valinta oli täysin henkilökohtainen. Ylen äänestyslistan perusteella eduskunnasta löytyy peräti 121 kansanedustajaa, jotka kannattavat totalitarismiin kiinteästi kuuluvaa sanavapauden rajoittamista.

Mielivaltaisen stalinistisilla syytteillään kansanviholliseksi julistautunut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen harmitteli odotettua äänestystulosta Ylen uutisessa Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pettyi eduskunnan ratkaisuun Mäenpäästä – "Onko oikein, että politiikkaa voi tehdä laittomin keinoin?". 

Perustuslaillisen sananvapauden vihollinen toimi itse rikollisesti yrittäessään kriminalisoida eduskunnassa vapaan puheen. Silti hänellä on otsaa mennä suomalaisvihamielisesti tulkitun lain taakse ja hakea tukea punaisen yliopiston korruptoituneilta "lakiasiantuntijoilta":

– Kansanedustajien enemmistö, kuten myös perustuslakivaliokunnan enemmistö ja perustuslakivaliokunnassa kuulleet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että syytesuoja olisi pitänyt murtaa. He katsoivat kuten minäkin, että kyse oli rasistisesta ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta, Toiviainen sanoo.

Ylen jutussa Toiviainen viittaa ahkerasti Amerikan itärannikön vasemmistoliberaalien kehittämään orwellilaiseen termiin "vihapuhe", jota Suomen koko lainsäädäntö ei edes tunne:

– Tässä on kyse varsin tavallisesta lainvastaisesta vihapuheesta. Mitä todennäköisemmin se olisi johtanut tuomioon. Ratkaisun tekee tietysti aina lopulta tuomioistuin.

Kuulostaa huolestuttavalta, että Toiviainen oli jo etukäteen varma ajatusrikostuomioin läpimenemisestä alemmissa oikeusasteissa. Kertooko tämä siitä, että Suomen oikeuslaitos on korruptoitunut aina raastuvanoikeudesta korkeimpaan oikeuteen?

Röyhkeyden huippuna voidaan pitää Toivaisen horinoita "laittomin keinoin tehdystä politiikasta". Mäenpään löysässä heitossa ei löydy tippaakaan rikollista mieltä toisin kuin vaikkapa Maria Ohisalon (vihr.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) poliittisista päätöksissä, joilla helpotetaan laitonta maahanmuuttoa ja taataan kansalta kysymättä Etelä-Euroopan miljardivelkoja. Mäenpään tapauksessa kyse oli vain harmittomista sanoista, joille ei tuotettu de facto kenellekään mitään harmia, piste. Valtakunnansyyttäjän ylimitoitettu syyteintoilu tuo mieleen Stalinin poliittiset oikeudenkäynnit, joissa kansalaisia ei syytetty konkreettisista teoista, vaan vääristä poliittisista ajatuksista, joiden syytettyjen kuviteltiin esittäneen:

– Onko oikein, että polittiikkaa voi tehdä laittomin keinoin? Eli käyttää siinä sanoman ajamisessa lainvastaista puhetta, ja rikkoa siinä mielessä voimassa olevaa lainsäädäntöä niin, että siitä ei seuraa rikosoikeudellista seuraamusta.

Tappiostaan huolimatta Toiviaisella ei aikomustakaan luopua  stalinistisesta ristiretkestään sananvapautta ja suomalaista nationalismia vastaan. Tästä kertoo ikävällä tavalla juhannuksena ilmestynyt Ylen uutinen Perussuomalaisten Nuorten vaalitwiitti toi syytteet kolmelle – Syyttäjä: "Heitä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan":

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nostanut syytteet Perussuomalaisten Nuorten twiitistä, jonka he jakoivat ennen EU-vaaleja keväällä 2019.

PS-nuoret jakoi Twitter-tilillään kuvan tummaihoisesta pariskunnasta, joka pitelee sylissään vauvaa. Kuva oli peräisin Euroopan parlamentin sivuilta. Järjestön kirjoittamassa saatetekstissä sanottiin, että "äänestä perussuomalaisia, jos et halua että Suomen tulevaisuus näyttää tältä".

Tämä poliittinen syyte tulee kertoneeksi, että valtakunnansyyttäjän mielestä etnisesti suomalaisen Suomen puolustaminen on rikos. Vain päinvastainen eli maan bastardoiminen Brasilian kaltaiseksi rotujen sekamelskaksi saa olla sallittua. Kun maahan saadaan vielä todellinen oikeus, Toiviaisen kaltaisia matalan intensiteetin kansamurhan (kansalta kysymätön kansanvaihto siirtolaisilla) edistäjiä odottaa pitkät syytekirjelmät.

LAKITIETEEN AMMATTILAISILLA SUOMALAISVIHAMIELISYYS ON JO AMMATTITAUTI

Juha Mäenpää vs. Raija Toiviainen

Ranskan vallankumouksessa tarjottu moderni demokratia oli porvarisluokan houkuttimena käyttämä hunajapurkki, jolla saatiin suuret alaluokat yhteiseen rintamaan aristokraatteja ja rojalisteja vastaan. Noista ajoista demokratian avioliitto markkinaliberalismin kanssa on vain vahvistunut. Nykyään demokratia on pelkkä fasadimainen "oikeutus" ylikansallisille markkinavoimille toimia mielensä mukaan. Tällaisessa demokratiassa kansan enemmistön tahdolla on entistä vähemmän vaikutusvaltaa asioiden kulkuun, vaikka järjestelmän palveluksessa oleva valtamedia toitottaakin "yksilöllä" olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä kuin koskaan historiansa aikana. Tuskin mikään on valheellisempaa kuin tuollainen "demokratian" humpuukimaakarien myyntipuhe.

Jos kansalaisten ääni alkaa kuulua liian hyvin parlamentaarisessa teatterilaitoksessa, nomenklatuuran lakikirjan pilkunviilaajat saavat minkä tahansa puheen näyttämään rikolliselta, mikäli se uhkaa vallitsevaa status quota ja kansalta puolisalassa ajettua globalistista hämäräagendaa. Viimeksi näin kävi kansanedustaja Juha Mäenpäälle (ps), jonka suomalaisuutta puolustavat puheet täysistunnossa halutaan asettaa syytteen alaiseksi, vaikka juuri eduskuntasalissa sananvapauden pitäisi olla tässä maassa kaikkein vahvinta.

Kampanja Mäenpäätä vastaan ei lähtenyt kansanedustajilta, vaan oikeuslaitoksen huipulta ja rikosoikeuden auktoriteeteilta. Nämä globaalin järjestelmän vahtikoirat ovat lähes poikkeuksetta jonkin sortin sosialisteja tai sosialistisen ihmisoikeusdiskurssin omaksuneita punaporvareita. Yhteistä näille yhteiskunnan termiiteille on Demla-menneisyys. Suomessa tämän lajin näkyvimpiä "bobrikoffeja" ovat valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, joiden globaalisosialistiset näkemykset saavat paljon kritiikitöntä tilaa Ylessä.

Mäenpään syyttämisen päälle päsmärinä on toiminut tuttuun tapaansa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, tuo suomalaisvihamielinen vanha vainolainen. Poliisin esitutkinnassa ei löytynyt aihetta rikossyytteen nostamiseksi, mutta valtakunnansyyttäjä halusi ideologisista syistä jääräpäisesti syyttää Mäenpäätä "kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta". Siitä huolimatta, että Mäenpää ei maininnut puheessaan mitään erityistä kansanryhmää eikä väitetyn ajatusrikoksen kohteelle löydy edes oikeussubjektia. 

Sosialistivetoinen (SDP) perustuslakivaliokunta päätti kuitenkin eilen taipua poikkeuksellisesti valtakunnansyyttäjän linjoille. Päätös ei ollut yksimielinen kuten käy ilmi Ylen uutisessa Perustuslakivaliokunta: perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään syytesuoja olisi poistettava – Halla-aho syyttää politisoitumisesta. Yhä enemmän orwellilaista Oikeaoppisen ajattelun ministeriötä muistuttava perustuslakivaliokunta perustelee ratkaisuaan ilman kansallista legitimiteettiä toimivien ylikansallisten organisaatioiden kuten YK:n julkilausumien perusteella:

Valiokunnan enemmistön kannan mukaan parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu rikollisen toiminnan suojaksi. Perustuslaissa turvattua kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta ei ole valiokunnan mukaan tarkoitettu eduskunnan valtiopäivätoiminnan käyttämiseen ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksiin.

Jos tässä on jotain rikollista tapahtunut, niin se on Mäenpää totuuspuheen syyttäminen rikolliseksi toiminnaksi. Mikä röyhkeys!

Jo ennen perustuslakivaliokunnan päätöstä tunnettu vasemmistolainen rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio hekumoi uustalinististisen metodien käyttöönotosta väärinajattelijoita vastaan. Ylen uutisessa Professori Kimmo Nuotio: Nyt murtui kansanedustajan puheiden täydellinen koskemattomuus – saa Mäenpää syytteen tai ei  punaisen yliopiston politrukki julistaa pidäkkeettä 2000-luvun kommunismia, joka tunnetaan paremmin ihmisoikeuspuheen nimellä:

– Toisaalta taas ihmisoikeusvelvoitteita ja ihmisarvoa loukkaava puhe ei voi saada poliittista oikeutusta.

Sananvapauden vihollisena Nuotio herkuttelee ajatuksella, että tietyt poliittiset näkemykset eivät pääse eduskunnassa edes keskustelun asteelle, koska ne voidaan sosialistisella mielivallalla nimetä "rikollisiksi":

Professori Nuotio sanoo, että perustuslakivaliokunnan päätös mursi kansanedustajan puheiden absoluuttisen suojan. Sillä tullee olemaan eduskuntapuheita siistivä vaikutus.  

– Käy tässä asiassa lopulta miten tahansa, on aivan selvää, että perustuslakivaliokunnan kannanotto vahvistaa periaatteen, ettei kansanedustajalla ole ehdotonta koskemattomuutta, vaan hänen syytesuojansa voidaan poistaa. On myös enemmistön kanta, että vakavissa tapauksissa näin tulisi myös tehdä.

Vapaan stalinistisesti tulkittavissa oleva pykälä "kiihottamisesta kansanryhmää" vastaan on jo itsessään kyseenalainen ajatusrikoslaki, jollaisella ei pitäisi olla sijaa oikeusvaltiossa. Nuotion kaltaiset suomalaisvihamieliset toimijat pitävät sitä kuitenkin jonain kiveen hakattuna kosmisena lakina, josta koko valtion olemassaolo pitää johtaa, vaikka historialliset tosiasiat puhuvat toista. Kyse ei ole kuitenkaan muusta kuin kansan tahdon vastaisesti luodun monikulttuurisen valtion pakkokeinosta kantaväestöä vastaan. Jo pelkkä maininta vihapuheesta, jota ei edes löydy Suomen lakikirjasta, kertoo millaisesta kulttuurimarxilaisesta puliveivauksesta koko prosessissa on kysymys:

– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, jossa oletusarvona on, että hyökätään yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa vastaan. Perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut, että tämä rikos on sen luonteinen, että eduskunnan tulisi antaa suostumus viedä asia normaaliin tapaan oikeuteen. Kansanedustajan nauttima parlamentaarinen turva ei anna vihapuheen esittämiselle suojaa, Nuotio sanoo.

On huolestuttavaa, kuinka yhdenmukaisen totalitaristisesti lakiammattilaisten eliitti suhtautuu Mäenpään tapaukseen. Kriittisiä, eriäviä näkemyksiä ei ole kuultu ja vaikka jollain niitä olisikin, niin ainakaan Yle ei anna niille mediatilaa. Ylen haastattelussa professori Nuotio on lakikollega Raija Toiviaisen linjoilla vaatiessaan ajatusrikossyytettä kansanedustaja Mäenpäälle:

– Nyt on kyse siitä, että pyynnön syytteeseen asettamisesta esittää nimenomaan valtakunnansyyttäjä, joka on hyvin merkittävä toimija. Tässä käydään läpi sitä, missä kulkevat sananvapauden rajat. Ja mikäli nyt annettaisiin lupa syytteeseen asettamiseen, saisimme tuomioistuimen arvion vihapuheesta. Eli jos asia menisi tuomioistuimeen, niin vasta siellä käsitellään koko tämä juttu.

Oikeudenmukaisessa maailmassa kansanvihollisuutensa osoittanut Toiviainen pantaisiin kansantuomioistuimen eteen ja Nuotio pohtimaan oikeusfilosofiaa lapion varteen. Tosin tähän voi mennä vielä jokunen tovi, semminkin kun toimittajissa löytyy pilvin pimein korruptoituneen oikeusjärjestelmän puolustajia. 

Eräs heistä on Ylen toimittaja Jyrki Hara, jonka Yle Watch on osoittanut olevan palkattu ammattivalehtelija jo vuoden 2013 kirjoituksessaan Yle tv-uutiset käyttää ruotsalaisten tuhoa toivovaa aasialaista rasistia puolueettomana asiantuntijana. Poliittisesti vainoharhaisena vasemmistolaisena Hara kääntää professori Kimmo Nuotion argumentin päälaelleen Ylen verkkosivujen jutussa Analyysi: Jos perussuomalaisten periaate pitää, eduskunnan istuntosalista voi tulla paikka, jossa voi sanoa aivan mitä tahansa. Kirjoituksen ingressi paljastaa häpeilemättä mitä nykypäivän inkvisiittorit pitävät rikoksena:

On erikoista, jos puhumalla tehdyistä rikoksista ei voi joutua vastuuseen yhteiskunnan arvovaltaisimmalla keskustelun näyttämöllä, kirjoittaa politiikan toimittaja Jyrki Hara.

"Puhumalla tehty rikos" on kuin suora lainaus George Orwellin tunnetusta dystopiaromaanista Vuonna 1984. Tarkasti ottaen kunnianloukkaus voisi toki olla "puhumalla tehty rikos", löytyyhän sellaisesta monesti teon tarkka kohde, jolle solvauksesta on konkreettista vahinkoa. Sen sijaan määrittelemättömän ryhmän pitämistä rikoksen kohteena ilman konkreettista haittaa on mielettömyyttä. Ei riitä, että paikalliset puolestaloukkaantujat kuvittelevat, että ikävän asian sanominen niinkin epämääräisestä ryhmästä kuin ulkomaalaiset loukkaa henkilökohtaisesti kaikkia maassa olevia ulkomaalaisia. Ikävää totuuspuhetta kun kuulee joka päivä mistä tahansa ryhmästä kuten valkoisista heteromiehistä tai perinteisen avioliiton kannattajista. 

Tietysti aina voi olla niin, että lakitieteen ammattilaiset haluavat oman taloudellisen etunsa vuoksi yhteiskuntaan lisää oikeudellista kärhämöintiä kuten Yhdysvalloissa. Puolivillaisten syytteiden vaatiminen pelkästä leukaluiden loksauttamisesta on eräs oire universaalin amerikkalaisuuden leviämisestä myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ PITÄISI PANNA VIHDOIN JO SYYTTEESEEN

Viimeisten käänteiden perusteella valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen todistaa olevansa jääräpäinen suomalaisvihamielinen fanaatikko, koska hän yrittää vieläkin murtaa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan tämän vieraslajipuheiden takia. Asiasta kertoi tänään Yle uutiset verkkosivujensa uutisjutussa Ylen tieto: Valtakunnansyyttäjä on ilmoittanut perustuslakivaliokunnalle haluavansa syyttää perussuomalaisten kansanedustajaa Juha Mäenpäätä. 

Valtakunnansyyttäjän itsepintainen ristiretki kansanedustajien erityistä sananvapausoikeutta vastaan alkoi jo helmikuussa, mutta perustuslakilautakunta palautti asian takaisin valtakunnansyyttäjälle harkittavaksi: 

Syyttämisluvan käsittely perustuslakivaliokunnassa alkoi helmikuussa. Valiokunnan kuultavana käyneen Toiviaisen mukaan hänen oli haettava eduskunnalta syyttämislupa, vaikka syyteharkinta johtaisi syyttämättäjättämispäätökseen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin heitti pallon takaisin valtakunnansyyttäjälle.

Nyt tulleiden Ylen tietojen perusteella Raija Toiviainen ei aio luopua kansanedustajien oikeudellisen immuniteetin repimisestä alas. Hän ilmoitti asiasta lähes välittömästi sen jälkeen kun oli saanut kyselyn perustuslakivaliokunnalta:  

Toiviaisen vastaus saapui perustuslakivaliokuntaan jo maaliskuun alussa. Perustuslakivaliokunnan arviointi syyttämisluvasta on kuitenkin jäänyt koronakriisin jalkoihin. Ylen tietojen mukaan asiaan palataan mahdollisesti ensi viikolla.

Valtakunnansyyttäjän äkkiväärä asenne on kummallinen ikään kyse olisi jostain henkilökohtaisesta pakkomielteestä. Asian voisi jotenkin ymmärtää, mikäli Toiviainen tunnustaisi punavihreää aatetta, mutta hän on tiettävästi kokoomuslainen kuten miehensäkin. Tapaus osoittaa kuitenkin oireellisesti, että nyky-Kokoomuksessa saattaa olla vallalla laajemminkin Toiviaisen edistämä totalitarismi, jossa ylikansallisen EU:n innoittamana absrakteista ihmisoikeuksien "rikkomisesta" halutaan tehdä ylittämätön tabu. 

Toimimalla vasemmistolaisen arvopohjan aisankannattajina kokoomuslaiset tulevat tukeneeksi suoraan kulttuurimarxilaisia tavoitteita. Ikävä kyllä suurin osa Kokoomuksen oikeistolaisista äänestäjistä ovat taivaallisen tietämättömiä tästä puolueen sisäisestä mädätyksestä.

Joka tapauksessa Toiviaisen pyhittämä sananvapauden vastainen ristiretki on tuhoon tuomittu yritys, jonka tietää kertoa myös Yle:

Syytteen nostamisesta päättää valtakunnansyyttäjä. Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen.

Perussuomalaiset vastustaa syytesuojan murtamista. Perussuomalaisten äänet riittäisivät torppaamaan valtakunnansyyttäjän pyynnön.

On hämmästyttävää kuinka hiljaa valtamedia on ollut valtakunnansyyttäjän syytelinjasta sananvapauskysymyksissä. Hinku syyttää Mäenpäätä on vain viimeisin tapaus Toiviaisen pitkässä listassa niitä henkilöitä vastaan, joiden ajatukset eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisoikeustaikauskoonsa. Jonkun korkean tason poliitikon tai oikeusoppineen pitäisi vihdoin lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa tuolle harpyijalle suorat sanat.

Itsestään selvänä toimenpiteenä pitäisi tutkia Toiviaisen poliittisesti motivoidut syytteet, joissa vainotaan kansalaisia pelkkien mielipiteiden takia. Hänet pitäisikin panna itse syytettyjen penkille perustuslain turvaaman sananvapauden estämisestä.

Jos hyvin käy valtakunnansyyttäjästä tulee pian toinen korkean tason oikeusoppinut, joka saa lakikirjasta päähänsä. Suomen Uutiset kun kertoi pari päivää sitten uutisessaan Halla-aho muistutti tutkintapyyntöjä tehtailevan Martin Scheininin taustasta kommunistien keskuskomiteassa – Scheinin teki tutkintapyynnön – näin asiassa kävi, kuinka "ihmisoikeusprofessori" hävisi jo juttunsa vireillepanossa nolosti. Helsingin poliisilaitos päätti nimittäin yksimielisesti, ettei esitutkinnan aloittamiselle ole perusteita. Mikäli Toiviainen jatkaa samaa silmitöntä syytelinjaansa, hänelle käy yhtä surkeasti kuin juutalaistaustaiselle "ex"-kommunisti Martin Scheininille.

MEDIA JAHTAA RASISTISIA TOTUUSPUHUJIA, MUTTA VAIKENEE KUN JOUTOVÄKI MURHAA SUOMALAISIA

Mitä pidemmälle vaalikausi etenee, sitä selvemmin vihreiden tekopyhyys alkaa paistaa valtamedian kiillottaman julkisivun alta. Valveutuneille kansalaisille vesimelonien (päältä vihreä, sisältä punainen) kaksinaamaisuus on ollut selvää jo puolueen perustamisesta lähtien. Sen sijaan kaiken nielevälle maan hiljaiselle enemmistölle vasta puolueen merkittävä hallitusasema on tiputtanut loputkin suomut silmiltä, kun heille on valjennut millaisesta omaa etuaan ajavasta omahyväisestä joukkiosta on kyse. 

Aivan kuin eilinen ideologinen virkamiesnimitys ei riittäisi, tänään kuultiin iltapäivälehdistä rikosuutinen, joka on suoraa seurausta vihreiden ajamasta turvapaikkapolitiikasta. Hämeen poliisi on vahvistanut, että Hämeenlinnassa alkuviikosta tehdyn murhan epäilty on ulkomaalaistaustainen mies. Ylen erittäin niukkasanaisessa uutisessa Poliisi: Hämeenlinnan murhaepäilty on kuollut ei kerrota mitään murhaajan turvapaikanhakijataustasta eikä surmatun suomalaisnaisen monikultturismi- ja sateenkaari-ideologiasta. Yleltä jäi myös kertomatta murhan groteski piirre, joka liittyy vahvasti Lähi-idän arabimuslimien kulttuuriin: uhrilta oli leikattu pää irti.

Suomalaistytön rotumurha on poliittisesti merkittävä, koska vihreiden suhtautumisesta siihen voidaan päätellä, kuinka johdonmukaisesti puolue noudattaa tasavertaista turvapaikkapolitiikkaa. Kun Irakissa tapettiin viime vuonna Suomesta turvapaikkaa  hakenut entinen Saddam Husseinin hallinnon upseeri, sisäministeri Ohisalo nosti asiasta valtavan metelin ja vaati turvapaikanhakijoiden palautusten keskeyttämistä välittömästi. Siitäkin huolimatta, että hylkäävän päätöksen saanut mahdollinen sotarikollinen palasi omin neuvoin kotimaahansa ja kuoli siellä hämärissä olosuhteissa. Joka tapauksessa Ohisalo käytti kuolemantapausta keppihevosenaan ja väitti, että syy Saddamin upseerin kuolemaan oli Suomen kielteinen turvapaikkapäätös ja siitä seurannut karkotus.

Aivan samalla perusteella voidaan väittää käänteisesti, että irakilaismiehen Hämeenlinnassa alkuviikosta murhaama 20-vuotias ex-tyttöystävä olisi elossa, mikäli "pakolaisen" karkotus olisi toteutettu asianmukaisesti. Saa nähdä, tuleeko ministeri Ohisalo yhtäläisellä logiikalla vaatimaan hylkäävän päätöksen saaneiden pikakarkotusta Suomesta. Jos nimittäin ihmishengen pelastaminen kaikissa olosuhteissa on Ohisalolle arvo sinänsä, pitäisi hänen ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin, jolla ehkäistään karkotuspäätöksen saaneiden ulkomaalaisten surmatyöt. Kuten arvata saattaa tällä hetkellä virheiden suunnalla vallitsee täydellinen radiohiljaisuus. Siellä ilmeisesti odotetaan, että ikävän "yksittäistapauksen" saama kiusallinen julkisuus unohtuisi mahdollisimman pian, jotta puolue voisi jatkaa samaan malliin suomalaisvihamielistä tuhopolitiikkaansa.

Täysin oma kysymyksensä on iltapäivälehtien sivuuttama suomalaisnaisen Sanni Ovaskan oma vastuu tragediassa. Murhattu tyttö oli sosiaalisessa mediassa julkaistujen tietojen ja kuvien perusteella innokas monikulttuuri-ideologian kannattaja ja sateenkaariaktivisti. Vaikka täysikäisen nuoren naisen pitäisi tietää millaiseen leikkiin ryhtyy sekaantumalla ulkomaalaiseen "jännittävään poikaystävään", saattoi Ovaska ruusuisen ideologian sokaisemana menettää terveen itsesuojeluvaistonsa. 

Voisi jopa väittää, että hän oli läntisen mediakulttuurin indoktrinaation uhri. Vähätellä ei sovi myöskään valtiovallan osuutta, onhan se vuosikaudet nostanut rotumuukalaiset jalustalle ja samalla väheksinyt suomalaisia. Varsinkin valtioon vahvasti kytkeytyneillä vihreillä on nyt verta käsissään.

                                                         **********************


Kehitysmaiden turvapaikkashoppailijoiden maahantulokielto on aina globaalikapitalismin vastaista itsepuolustusta. Demokraattisessa järjestelmässä kansanedustajilla on perinteisesti ollut oikeus ja velvollisuus puolustaa kansalaisia muukalaisinvaasiolta. Siksi heillä on eduskunnan istuntosalissa laajempi sananvapaus kuin tavallisilla kansalaisilla netin vessanseinillä, mutta nyt tätäkin oikeutta ollaan nakertamassa pois. 

Aivan hiljattain usual  suspect eli valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen oli pyytänyt lupaa asettaa perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää "lailliseen vastuuseen" sarkastisesta eläinvertauksesta eduskunnassa. Asiasta on kertonut viimeksi Yle uutisessaan Perussuomalaisten Juha Mäenpää poliisikuulusteluissa: En ole vastuussa siitä, miten sanani käsitetään – Kieltäytyi 9 kertaa kommentoimasta:

Mäenpää puhui eduskunnassa ensin maahanmuutosta ja heti tämän jälkeen vieraslajien torjunnasta tavalla, joka rinnasti turvapaikanhakijat vieraslajeihin.

–Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: "Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä." Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa. Kiitoksia, Mäenpää sanoi eduskunnassa. 

Esitutkinnan jälkeen poliisi katsoi, että Mäenpään on syytä epäillä syyllistyneen menettelyllään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Kertoo jotain Mäenpäästä tutkintapyynnön tehneiden Demla-juristien ja valtakunnansyyttäjän stalinistisesta huumorintajuttomuudesta heidän ajaessa näin herkästi juttua, jota maailman värillinen enemmistö pitäisi naurettavana pikkusieluisuutena ja heitä halventavana paternalismina. Kunpa kyseessä olisikin vain tyypillinen poliittisesti korrekti tosikkomaisuus, niin mediankaan ei tarvitsisi toimia näin innokkaasti ajatusrikosfarssin kätilönä. Valitettavasti kyseessä ei ole pelkkä jakobiinisen yksisilmäinen huumorintajuttomuus vaan kylmän viileä stalinistinen metodi, jolla oikeuslaitoksen uusmarxillaiset politirukit haluavat toteuttaa pakkokeinoin totalitaristista etnomasokismia. Kuten Steve Sailer kirjoittaa viimeisessä esseessään "Civil Rights Gone Wrong", sodasta rasismia vastaan on hitaasti mutta varmasti tullut rasistista sotaa, jossa valkoiset määritellään rodullisesti alempiarvoisiksi. 

Punamädätystä vuosikausia seuranneille kansalaisille ei tullut yllätyksenä, että case Mäenpäässä vilahti juutalaispolitrukin pukinsorkka. Yksi johtavista tutkintapyynnön tekijöistä on nimittäin pahamaineinen "entinen" kommunisti ja SKP:n jäsen Martin Scheinin, joka toimii nykyään globalistien laskuun kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina Firenzessä. Ilmeisesti jälkimarxilaisilla vallantunto on nykyään niin voimakas, että Scheinin voi avoimesti rehvastalla Stasin vasikoiden käyttämällä toimintatavalla:

Olin yksi niistä, jotka tekivät tutkintapyynnön Mäenpään vieraslajipuheesta. Mielestäni se edusti pahimman laatuista dehumanisointia suhteessa ihmisryhmiin, jotka mainittiin samassa puheessa. Kansanmurha alkaa tuollaisella puheella.

Tiettyjä retorisia koodisanoja käyttämällä ja kalteva pinta -virheargumentaatiolla Scheinin yrittää jymäyttää hyväuskoista kansalaista näkemään uhkaavan suden siellä missä sitä ei ole tulossakaan. Tosiasiassa Scheinin kuuluu itse siihen porukkaan, joka kieroutuneella tavalla ajaa suomalaisten ja muiden eurooppalaisten matalan intensiteetin kansanmurhaa eli kansanvaihtoa. Myös todellisia uuskolonialistien tekemiä murhia tapahtuu kuten tämän viikkoinen Hämeenlinnan tapaus osoittaa. Kantaväestöön kohdistuneet murhat ovat tulleet osittain mahdollisiksi juuri Scheinin kaltaisten Demla-juristien päästyä vaikuttamaan maan lainsäädäntöön ja virkamieskuntaan. 

Scheinin kohdalla kaksinaismoralismi on erityisen räikeää, sillä hän ei ole julkisesti tuominnut Israelin juutalaisten harjoittamaa syrjivää maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu rodullisiin ja etnonationalistisiin periaatteeisiin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Scheinin reagoisi siihen, jos hänen ja Barbara Lerner Spectren näkemyksiä Euroopan "monikulttuurisesta välttämättömyydestä" sovellettaisiin Israeliin. Lähes kaikkien riemuksi tämä ajatuskoe on jo tehty hirtehisen hauskassa YouTube-videossa AntiRacist Hitler - "Divörsity is guut!" - Parody on Barbara Spectre. Video näkyy edelleen, joten on luultavaa, ettei Scheinin ole sitä nähnyt, koska muutoin se olisi jo poistettu hänen tehtailemiensa valitusten vuoksi.

Valtamediassa ollaan pääasiasiassa silitelty Scheinin päätä tämän "rohkeiden ulostulojensa" vuoksi. Siksi ainoat julkisuuskynnyksen ylittäneet kriittiset lausunnot kommunistiprofessorin oikeusvaltion vastaisista vaatimuksista on kuultu perussuomalaisten kansanedustajien riveistä. Mediassa eniten seurattu PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoo Facebookissa ääneen sen, mitä Ylen arvopohjalliset eivät halua veronmaksajille kertoa:

Professori Scheinin on toiminut myös Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä. Hänen sitoutumisensa sananvapauden kaltaisiin ihmisoikeuksiin erityisesti ja läntiseen demokratiaan yleisesti on heikkoa, ja hänen nykyinen toimintansa on tätä taustaa vasten johdonmukaista ja ymmärrettävää. Se, että verisen ideologian tukimieheltä kysellään mielipidettä yhtään mihinkään, on osoitus siitä, että Neuvostoliitto ei oikeasti kuollut vuonna 1991. Se vain vetäytyi saumoihin ja rakenteisiin odottamaan uusia tilaisuuksia.