LIBERAALIDEMOKRATIA EI TUNNUSTA 2020-LUVULLE TULTAESSA VIRHEITÄÄN ENNEN KUIN ON PAKKO

Presidentti Niinistö ja tuttu ovelan juristin virnistys.

Vuosikymmenen vaihtuminen on näkynyt mediassa lukuisina kitkerinä kirjoituksina ja puheenvuoroina, joissa on päivitelty kaikille yhtäläistä sananvapautta, jota ei ole vieläkään saatu suitsittua riittävästi. Viimeistään viime vuosikymmenen alussa näkyvään legitimaatiokriisiin joutunut hegemoninen liberaalidemokratia yrittää pysyä kynsin hampain valta-asemassaan säätämällä totalitaristisen kryptisiä viharikoslakeja ja jankuttamalla media äänitorvenaan vihapuheen eli sananvapauden toteutumisen turmiollisuudesta yhteiskunnalle. Ajatusrikokseksi muuttuneen totuuspuheen kutsuminen vihapuheeksi on vain eräs keino tukahduttaa vastareaktio, jota kansoistaan vieraantuneet vaikuttajat politiikassa, taloudessa ja kulttuurissa pitävät uhkana päämäärilleen. Sen sijaan kansalaisten syvimmät toiveet ovat jossain aivan muualla.

Erilaisia vuosikymmenkatsauksia tarkastelemalla pääsee melko nopeasti perille, mikä nykyjärjestelemän nomenklatuuraa ahdistaa. Yksi monista samanhenkisistä vuodatuksista on Ylen verkkosivuilla julkaistu kooste Maailma muuttui 2010-luvulla ehkä enemmän kuin koskaan – Digijätit, ilmastonmuutos ja nationalismi pirstovat myös ensi vuosikymmentä.

Kirjoituksessa toimittajat Anna Karismo ja Timo-Pekka Helma pitävät nousevaa nationalismia ongelmana eivätkä seurauksena liberaalidemokratian itseaiheuttamista ongelmista. Esimerkiksi globalistisia päämääriä kannattavat poliitikot ja valtamedia ovat kansan enemmistön tahdosta piittaamatta päästäneet länsimaihin kantaväestöä korvaavia kehitysmaiden uuskolonialisteja, mikä on väistämättä synnyttänyt poliittista vastustusta. On röyhkeyden huippu, että valtamedia kuten Yle pitää tätä täysin luonnollista vastareaktiota hulluuden riemumarssia vastaan "pelottavana nationalismina" ja "vihapuheena".

Suomalaisen valtarakenteen muodollinen ykkösmies, presidentti Sauli Niinistö, pysyi itsenäisyyspäivän puheessaan luonnollisesti uskollisena Transatlanttisten isojen poikien määräämälle globalismille, jota määrittää politiikassa "kansainvälinen sopimusjärjestelmä". Puolisosialistista universalismi-ideologiaa kannattavien juristien aikoinaan sorvaamat sopimukset kuten Geneven pakolaissopimus ovat jo ajat sitten menettäneet legitiimin uskottavuutensa eurooppalaisten silmissä ja niistä on tullut pelkkä veruke päästää länteen tulijoita, joilla ei ole tänne mitään asiaa. 

Kun tätä kantaväestölle vihamielistä "kansainvälistä sopimusjärjestelmää" sitten kritisoidaan julkisuudessa, se leimataan nomenklatuurassa "vihapuheeksi", joka pitää kriminalisoida. Vaikka Sauli Niinistö ei puheessaan suoraan nimennyt ketkä "vihapuhetta" harjoittavat, oli hänen viittauksena vähemmistöjen (globaalin enemmistön) erityisoikeuksiin selvä vihjaus siitä, että kutsumattomien vieraiden ja heidän puolustajiensa kritisointi on osoitus "vihan noususta toisinajattelijoita vastaan". Eipä ihme, että pahamaineiset "entiset" kommunistit ovat kautta rantain kiitelleet puhetta Niinistön presidenttikauden parhaaksi!

Vanhana kommunistina tunnettu juutalaistaustainen kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin kehuu Niinistöä jo aiemmissa itsenäisyyspäivän puheissaan toistamaa "järkevää ja maltillista keskustelukulttuuria", joka tarkoittaa käytännössä valtamediassa tutuksi käynyttä yksiäänistä sinfoniaa monikulttuurin puolesta. Niinistölle ja Scheinille ei näytä riitävän, että vain valtamediassa käydään poliittisesti korrektia yksimielistä keskustelua vaikkapa maahanmuutosta, vaan he vaativat samaa samettista totalitarismia kaikille alustoille, joissa pieni ihminen voi vielä saada jotenkin äänensä kuuluviin. Scheinin kirjoittaa Twitterissä:

Mutta nykytilanteen ongelmana ei ole vain, että nuo asiat helposti unohtuvat. Isompi ongelma on, että liikkeellä on niitä, joiden tarkoituksenakin on eripuran ja disinformaation levittäminen. He eivät etsi perusteluja, totuutta tai yhteisymmärrystä vaan väistävät niitä. Sitoumus järkeen ja totuuteen voi yhdistää jopa ns. rakentavat ja ns. kärkevät keskustelijat kunhan emme astu disinformaation ansaan.

Scheinin on itse valmis heittämään ensimmäisen kiven kun hän ottaa puheeksi eripuran ja disinformaation levittäjät. Hänen kaltaisensa farisealiaiset eivät tietenkään suostu näkemään koskaan rikkaa omassa silmässään.

Toinen kommunisti, Kansan Uutisten entinen päätoimittaja Yrjö Rautio, kirjoittaa taas Helsingin Sanomissa (missäpä muuallakaan näinä aikoina) presidentin puheen ja rasismia vastustavan kansalaisliikkeen luovan "toivoa, kun viha ja raivokas sivistymättömyys nousevat." Anne Frankinsa lukeneen ahdistuneen lukiolaistytön ainekirjoitusta muistuttava sepustus on naiviudessaan tyyppiesimerkki siitä, kuinka eräät eivät ole oppinneet vieläkään mitään vuoden 1989 kommunismin romahduksesta. Myös Raution hollywoodilaiset historiantulkinnat ovat ehtaa marxilaisen tieteen tasoa. Ylipäätään Raution ymmärrys ihmisestä on pelottavan heikko, jonka vuoksi hän projisoi säälittä oman vasemmistolaisen viiteryhmänsä narsistis-moralistisen vihan poliittisiin vihollisiin, joita hänellä ei ole luupäisen ideologiansa vuoksi aikomustakaan ymmärtää:

Näinä päivinä joutuu kysymään, kuinka alas voi ihminen vajota sekopäisessä vihassaan. Vieläkö alemmas kuin ne aikuiset, jotka jahtasivat joulun alla kahta aavikkoleiriltä pelastettua orpolasta kuin metsän pedot?

JUURI NYT on kaivattu mahdollisimman arvovaltaista poliitikkoa sanomaan: ”Jo riittää!” Uudenvuoden päivänä sellaisen vihdoin saimme. Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi selkein sanoin vihan lietsojat ja viharikosten tekijät, maalittajat ja yksilön oikeuksien loukkaajat.

Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä. Kaikki tietävät keitä nämä vihan kylväjät ovat. Hän toivoi myös, että eri mieltä olevat pystyisivät kunnioittamaan toisiaan. Toivomukseen voi yhtyä – varauksin. Pitäisikö myös rasisteja ja näitä lapsenjahtaajia kunnioittaa? En minä ainakaan kykene.

Rautio saa kaataa vihaansa vain omaan kahvikupposeensa. Kun presidentillä on tällaisia puolustajia, kenenkään on turha odottaa Niinistöstä koko kansan presidenttiä, vaikka media kuinka peukaloisi kannatuskäyriä.