ONKO HOLOKAUSTISTA TULLUT VIRALLINEN USKONTO MYÖS SUOMESSA?

"Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen?"

Jo viime viikosta lähtien Yle on pohjustanut jatkuvilla holokausti-tarinoillaam tänään pidettävää Auschwitzin 75-vuotismuistojuhlaa. Läntisten globalistien yhteiseksi uskonnoksi viime vuosikymmeninä noussutta holokaustikulttia juhlistetaan Puolan Auschwitzissa, jonne on kokoontunut huomattava määrä Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittista eliittiä. Edellisvuosien tapaan Yle esittää pömpöösin epäjumalanpalveluksen suorana televisiosta: Eloonjääneet muistelevat Auschwitzissa, keskitysleirin vapauttamisesta 75 vuotta – katso suora lähetys muistotilaisuudesta klo 16.30.

Kuin varkain suomalaisille vieras holokaustikultti on hiipinyt virallisen Suomen muistotilaisuuksiin. Esimerkiksi eduskunnassa hiljennyttiin tänään "vainojen uhrien muistopäivän" vuoksi. Lisäksi Arkadianmäellä pidettiin iltapäivällä Holokausti, antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaari ja Säätytalolla "kansallinen Holokaustin uhrien muistopäivän juhla". Tällaisia palvontamenoja ei tunnettu vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta jotenkin ne ovat nyt livahtaneet EU-Suomen viralliseen protokollaan kansalaisilta kysymättä. Muistelu tuntuu sitäkin irvokkaamalta kun tiedetään, että Neuvosto-kommunistien murhaamien kymmenien tuhansien suomalaisten muistoa ei kunnioteta virallisessa muistotilaisuudessa eduskunnassa saati että Yle lähettäisi siitä vielä suoran lähetyksen koko kansalle.

Histioriantulkinnan yksioikeudella hallitseva nomenklatuuria tulee muistelemaan Holokaustia™ jatkossa entistä enemmän, sillä asialle on varattu vuosikalenterista lisää muistopäiviä, joita valtamedia voi nostaa pinnalle. Tämä on tärkeää kreivi Couldenhove-Kalergia arvostaville globalisteille, jotka haluavat tehdä historiapolitiikkaa holokaustin sankitioidulla tulkinnalla. Kansojensa syvimmistä intresseistä vieraantuneiden poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien ja historioitsijoiden tavoitteena on rinnastaa nykyinen populismi ja ulkomaalaisinvaasion vastaisuus holokaustin dynamiikkaan. Tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että kunnollinen rajanvalvonta nimenomaan estää uuden "holokaustin" syntymisen kuten Sarastus-verkkolehden artikkelissa todetaan:

Niin sanotun holokausti-tiedotuksen viitekehyksessä eurooppalaisten kansakuntien täysin legitiimi halu säilyttää oma etninen identiteettinsä ja kulttuurinsa tulkitaankin kansanmurhaavana toiveena Toisia vastaan, jotka eivät ole viedä edes päässeet maan rajojen sisälle. Syyllistämisen tarkoitus ei siis ole vain indoktrinoida kansalaiset hyväksymään jo maahan päästettyjä etnisiä kilpailijoita, vaan tämän lisäksi suomalaisten pitäisi sisäistää ajatus, että pelkkä halu vastustaa tänne vielä saapumattomia miljoonamassoja merkitsee symbolista askelta kohti uutta holokaustia. Kun monikultturismin kannattajat pyrkivät rinnastamaan maahanmuuton kriitikot natseihin, tarkoittaa se heidän logiikallaan sitä, että kansainvaelluksen vastustaminen on sukua kansallissosialistien poissulkevalle ajattelulle, jonka kannattamisesta ”ei ole pitkä matka holokaustiin”. 

Havaitut tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että vain maahanmuuttovastaisuus voi estää uuden ”holokaustin”, koska näin estetään isäntämaan kustannuksella omaa intressiä ajavien vieraiden populaatioiden syntymistä Eurooppaan. Haaveelliset puheet kulttuurien yhteiselosta ja maailmankylästä saman maantieteellisis-kulttuurisen alueen sisällä eivät kestä kansojen kohtaamisessa havaittua lainalaisuutta, jossa itsetietoisimmat ja sikiävimmät populaatiot pyrkivät assimiloimaan heikommat.

Transatlanttisena vehkeilijänä tunnettu presidentti Sauli Niinistö viittaa tietenkin kintaalla näille tosiasioille ja hokee rasismi-antisemitismiä kuin mikäkin puberteettinen Antifa-tyttö. Tämä käy selväksi tuoreessa Ylen uutisessa Presidentti Niinistö näkee merkkejä antisemitismin ja rasismin kasvusta Suomessa: "Natsilippuja heiluu", jossa Niinistö kommentoi asiaa toimittajille Auschwitzin muistojuhlassa Puolassa. Uutisessa viitattiin myös Turun synagogaan ja katoliseen kirkkoon tehdystä vandalismista viime päivinä:

Turun synagoga töhrittiin punaisella maalilla viime yönä. Presidentin mukaan kyse on laajemmasta rasismista. Niin rasismin kuin antisemitismin kasvu on huolestuttavaa ja ne ovat ilmiöinä hyvin lähellä toisiaan, hän sanoo.  

– Todellakin näin näyttää Turussa käyneen ja Tampereellakin lippuja on poltettu. Se on hyvin huolestuttavaa. Miten siihen sitten voidaan puuttua? Meillähän on oikeuslaitoksessakin asiaa käsitelty, se on hyvä. Minullakin on tarkoitus asiasta vielä puhua, presidentti Niinistö sanoo.

– Natsilippuja heiluu ja nyt tämä Turun tapahtuma, ne ovat selviä osoituksia siitä, että meillä on tälläisiä henkilöitä.

Niinistö näyttää etukäteen päättäneen, että syyllinen on yksiselitteisesti "kabaali äärioikeisto". Kuitenkin Turun tapauksessa veriroiskeita jäljittelevä vandalismi tuo väistämättä mieleen äärivasemmiston häiriköintityylin, josta juutalaiset sanovat itse kärsineensä eniten. Sopivasti valittu ajankohta saa syylliset näyttämään tietenkin "äärioikeiston" tekoselta. 

Kolmas ja neljäskin vaihtoehto on olemassa, mutta niitä media ei luonnollisesti halua pohtia ääneen. Turussakin on kasvava muslimiväestö radikaaleineen, joten sieltä suunnalta voisi odottaa jotain tuollaista. Sikäli ironista, että Turussa juuri juutalaiset kaupunginvaltuutet kuten Ruth Hasan (SDP) ovat edistäneet kehitysmaiden (l. muslimimaiden) maahanmuuttajien asiaa. Neljäs vaihtoehto on epätodennäköisin, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa melko yleinen: juutalaisaktivistit vandalisoivat omia paikkojaan saadakseen julkista sympatiaa asialleen.

Hallitseva holokaustiteema on houkutellut myös Ylen toimittaja-apparatsikkeja halvan moralismin saaliinjaolle. Esimerkkinä tästä on Roope Lipastin olkiukkoja täynnä oleva kolumni Kun muut pelottavat. Kirjoituksen perusteella on vaikea päätellä teeskenteleekö Lipasti tietämätöntä vai onko hän todella se massojen perus-Pena, jonka tietämys juutalaisten historiasta on raavittu kokoon Ylen historiadokumenteilta ja peruskoulun historian tunneilta:

Historiallisesti ehkä se juuri onkin syy. Juutalaiset ovat keskimäärin olleet paljon menestyneempiä kuin mikään kantaväestö missään – siitä kertoo osaltaan esimerkiksi se, että Nobel-palkinnon saajissa he ovat erinomaisen yliedustettuja määräänsä nähden. Menestyksen takana on oppineisuus ja menestys puolestaan pakkaa herättämään kateutta. Kun he vielä ovat perinteisesti olleet rauhaa rakastavia – tämä ei ehkä nyky-Israelissa aina toteudu – niin heistä ei ole ollut vastusta tämän maailman kiusanhengille. Tästä on Euroopan historia 1200-luvulta lähtien esimerkkejä pullollaan.

Tällaiset yksipuoliset filosemiittiset purkaukset ovat melko yleisiä lukeneistossa, jossa kuvitellaan intellektuaalisen statuksen nousevan palvomalla juutalaisia ja samaistumalla sen kärsimyksiin (joiden todellisia syitä he eivät kestäisi tarkastella). Jos Lipasti viitsisi perehtyä juutalaisen historian pimeään puoleen samalla intensiteetillä kun hän löytää vikoja kristillisen Euroopan perinteestä, voisi edellinen lainaus olla paljon monipuolisempi ja siten totuudenmukaisempi.

Lipasti voisi tutustua vaikkapa professori Kevin MacDonaldin juutalaisten evolutiivista selvitymisstrategiaa tarkastelevan tutkimussarjan kolmanteen osaan The Culture and Critque (vol 3, 1998). Sen pääteesi on, että tavoitellessaan omaa etuaan juutalaiset ovat tietoisesti pyrkineet heikentämään ei-juutalaisten etua. Kirjassa kuvataan mitä eri keinoja juutalaiset ovat käyttäneet kautta historian selviytyäkseen ja mikä vaikutus heidän toiminnallaan on ollut eurooppalaisiin ja erityisesti Amerikan eurooppalaisiin. Ei ole mikään salaisuus, että juutalaiset radikaalit ovat olleet johtavissa asemissa kaikissa niissä vasemmistohenkisissä "vapautusliikkeissä", joilla on murennettu eurooppalaisten voittoisaa itsetietoisuutta. Siksi on ymmärrettävää miksi Lipastin kaltaiset tärähtäneistön edustajat arvostavat varsinkin liberaalijuutalaisia eräänlaisina oppi-isinään.

MacDonaldin mielestä on selvää, että älykkyydellä, uutteruudella, tietoisuudella omasta identiteetistä ja sisäryhmän tuella on ollut merkittävä osa juutalaisten taloudellisessa menestyksessä. Olennaista tässä on MacDonaldin mukaan se, kuinka juutalaiset toimivat intellektuaalisilla ja kulttuurisilla alueilla, jotka tukevat heidän etujaan. Suurin osa mitä juutalaiset ovat tehneet intellektuaalisesti ja sosiaalisesti voidaan ymmärtää keinoina tätä päämäärää varten. Mitä tahansa syitä esitetäänkään tietylle juutalaisten keksimälle idealle tai toiminnalle, niin lähes pelkästään sen tarkoitus on ollut vähentää Amerikan ja Euroopan valkoisten valtaa. 

Miksi juutalaiset pyrkivät tähän päämäärään? Evoluution näkökulmasta katsottuna MacDonald näkee sen puhtaasti sisäryhmän kilpailuna resursseista ulkoryhmiä (ei-juutalaisia) vastaan. Toisin sanoen ryhmä ihmisiä pyrkii omaan hyvinvointiin ja etsii sitä omaksi edukseen. Kristillisten sionistit ja naiviit liberaalit tietenkin kuvittelevat, että juutalaisten etu olisi sama kuin valkoisten eurooppalaisten. 

Huvittavinta Lipastin tekstissä on se kuinka hän moittii "ksenofobeja" liiallisista yksinkertaistuksista, mutta palauttaa itse yhteiskunnalliset intressiriidat  pelkäksi "hyvän" ja "pahan" väliseksi moraaliseksi ja yksilöpsykologiseksi syyksi. Arvatenkin on selvää ketkä hänen rautalankamallissaan ovat "pahojen" ja ketkä "hyvien" puolella.

                                                              *********************


Yle TV1, maanantai 27.1.2020 klo 21.00, A-studio

Onko nykymaailma unohtanut Auschwitzin kauheudet? A-studiossa Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Masennuslääkkeitä käyttää yli puoli miljoonaa suomalaista. Tunnetaanko lääkkeiden riskejä riittävästi? Studiossa psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta. Selvitäänkö ilmastonmuutoksesta ilman lisäydinvoimaa? Vieraina europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr./EVA) ja Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Juontajana Heikki Ali-Hokka #yleastudio 45 min.

Linkki ohjelmaan.

Juontaja Heikki Ali-Hokka kysyi lähetyksessä juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornikilta, mitä antisemitismin estämiseksi voitaisiin tehdä. Nadbornik ehdotti ratkaisuksi nettisensuuria. Tämä on ymmärrettävää, sillä toisin kuin valtamediassa, netistä löytyy myös ikäviä tosiasioita juutalaisista.

Keskustelussa antisemitismin takana nähtiin vaikuttavan vain äärioikeiston, vaikka Suomessakin suurin osa härinnästä tulee pääasiassa äärivasemmiston ja muslimien suunnalta. Tätä ei tietenkään voinut kertoa, koska se ei kuulu asian viralliseen narraatioon.

                                                              *********************


Tänään mediassa on myös muisteltu helikopterionnettomuudessa Yhdysvalloissa kuollutta "koripallolegendaa" kuten uutisessa Yle paikalla Los Angelesissa: Kobe Bryantin kuolema turrutti kaupungin kollektiivisesta surusta – kyyneleet virtasivat suurella muistoalueella. Lukuisten uutisjuttujen perusteella valkoisten asiankannattajamiesten ja viidakkokuumetta potevien naisten ylistys typerän pallopelin pelaajalle ylittää kaikki kohtuullisuuden rajat. Eräs korneimmista kiiltokuvajutuista on Ylen verkkosivuilta löytyvä fanikirjoitus Kobe Bryantin suomalainen luottohuoltaja muistelee ystäväänsä paitsi armottomana kilpailijana myös rakastavana perheenisänä: "Tyttärensä olivat hänelle kaikki kaikessa".

Kritiikittömien uutisjuttujen perusteella "koripallolegendasta" on pelkästään hyvää sanottavaa. Hän oli hieno ihminen ja neljän lapsen rakastava isä. Sekä valkoisen naisen väkivaltaisesti raiskannut mies. Ai niin, tätä tietoa ei löydykään Suomen tiedotusvälineistä, mutta mustan raiskaajan tapauksesta kirjoitettiin paljonkin Yhdysvalloissa kuten tässä New York Postin jutussa ja Los Angeles Timesissä. 

Mutta eipä anneta totuuden häiritä hyvää pyhimystarinaa. Tietenkin siinä tapauksessa, jos lento-onnettomuudessa olisi kuollut valkoinen jääkiekkoilija ja tätä olisi syytetty raiskauksesta, ei media yhdessä Me too -rääkyjien kanssa olisi sitä unohtanut toisin kuin suojavärisen Bryantin kohdalla.