Kun kaikkea perustellaan talouden lyhytnäköisellä hyötyajattelulla saadaan järjettömiä lopputuloksia. Taloususkovaisten logiikalla rakennetussa Ylen uutisessa Saksassa on onnistuttu siinä, mistä Suomessa vasta haaveillaan – Vuonna 2015 tulleista siirtolaisista yhä useampi on töissä lukijoita suostutellaan monikulttuurin ystäviksi sillä verukkeella, että Euroopan ulkopuoliset talouspakolaiset muka työllistyvät kovaa vauhtia ja vahvistavat näin Saksan taloutta. Tarkempi lukeminen paljastaa kuitenkin kirjoituksen todellisen agendan, joka on jatkuvan muukalaisvaasion oikeuttaminen. Tämän kehityksen vääjäämättömänä lopputuloksena saksalaiset tekevät itsensä tarpeettomaksi maahansa päästämillä vieraspopulaatioilla.
Nykysaksalaisten itsetuhoinen hulluuden riemumarssi näyttää käsittämättömältä ellei sitten oleteta kyseessä olevan anglosionistisen miehityshallinnon viivästyneestä Morgenthau-suunnittelmasta. Päämäärä näyttää ainakin olevan sama, koska kolmannen maailman invaasio muuttaa saksalaisten etnistä koostumusta siten, että edessä on taloudellinen kivikausi ja henkinen keskiaika. Tässä päivitetyssä Morgenthau-suunnitelmassa kehitysmaalaisten tuottama "taloudellinen pöhinä" on lopulta vain lyhytaikaista pintakohinaa, jolla tyynnytellään typertynyttä alkuperäisväestöä.
Maahanmuutosta seuraavan henkisen suorituskyvyn laskusta on varoittanut mm. taustaltaan sosiaalidemokraattinen Saksan keskuspankin johtokunnan entinen jäsen Thilo Sarrazin kirjassaan Deutschland schafft sich ab (2010, Saksa lopettaa itsensä). Oman lusikkansa tähän soppaan tuo vielä automaatio, joka tulee joka tapauksessa lopettamaan jo lähitulevaisuudessa alhaisen koulutustason väheneviä työpaikkoja, joista ulkomaalaiset kilpailevat jo nyt kantaväestön kanssa.
Suomessa toimittajat seuraavat tarkkana monikulttuurin etenemistä Saksan kaltaisissa rajun muukalaisinvaasion kokeneissa maissa. Ylessä tätä peruuttamattomalta näyttävää myllerrystä pyritään tietenkin kuvaamaan etupäässä positiivisessa valossa ja siksi Angela Merkelin hallinnon harjoittaman ulkomaalaispolitikan traagiset seuraukset selitetään parhain päin. Tosin Ylelle ei riitä se, että katastrofaalisesta turvapaikkapolitiikasta tehdään hyve, vaan tulevaisuus selitetään valoisana tilastollisella spekulaatiolla. Alussa mainitun uutisjutun insertissä kun kerrotaan, että
Ennusteiden mukaan vuonna 2020 noin puolet Saksaan tulleista miljoonasta siirtolaisesta on töissä. Mitä Saksassa oikein tapahtuu?Ylen tilastollisessa propangandassa ollaan menty siihen pisteeseen, jossa vielä toteutumaton toiveajatelu kerrotaan ikään kuin jo toteutuneena tosiasiana! Mistään kovin uudesta uutisointi-ilmiöstä tässä ei ole kuitenkaan kyse, sillä maahanmuutosta kertoessaan Yle on turvautunut usein "jos tädillä olisi munat niin täti olisi setä" -tyyppiseen retoriseen harhautukseen.
Kun Yle kertoo Suomeen saapuneiden kouluttamattomien vapaamatkustajien olevan kansantaloudellinen voimavara, sitä perustellaan lähes aina Jos-ajattelulla: Jos maahanmuuttajat työllistyvät, se vahvistaa kansantaloutta; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he tulevat kustantamaan suomalaisten eläkkeet; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he vaihtavat vanhusten vaipat vanhainkodeissa jne. Tarkkaamattomalle lukijalle tällainen puhe näyttää siltä, että maahamuuttajien työllistyminen on jo melkein käsillä ja se on tuomassa maallemme kultaa ja mirhamia. Kaikki käy hienosti kunhan maahanmuuttajat vain työllistyvät. Tämän jo melkein todeksi käyvän asian pikku esteenä on vain pieni kolmikirjaiminen sana: jos. Muuten kyllä.
Kuvitteellisten tilastojen lisäksi Ylen Saksa-jutussa epäilyttää myös jo tilastoidut tosiasiat. On vaikea uskoa Saksan työmarkkinatutkimusinstituuttin tilastoihin, kun se vetelee ennusteita hatusta tutulla Stetson-Harrison metodilla. Väitettä, jonka mukaan lähes joka neljäs elintasopakolainen olisi työllistynyt, ei perustella mitenkään, vaan lukijoiden silmille lätkäistään vain pelkkä luku, 250 000 "siirtolaista":
Mansoureh Kazemi ja Esraa Ali kuuluvat niihin Saksaan vuonna 2015 saapuneisiin siirtolaisiin, jotka löysivät Saksasta työpaikan kahden vuoden sisällä saapumisestaan. Kaikkiaan tämä onnistui joka neljänneltä tulijalta. Työpaikan on siis löytänyt noin 250 000 siirtolaista miljoonasta.
Vielä jokunen vuosi sitten valtamedian uutiset kertoivat, että Saksan yli miljoonasta uudesta tulijasta vain 34 000 on työllistynyt viimeisen vuoden aikana. On selvää, että viime vuosina näissä luvuissa on tapahtunut kasvua, mutta Ylen uutisten mainitsema luku vaikuttaa tilastokikkailulta. Tätä epäilystä tukee se, että jutussa ei avata mitenkään sitä, miten ja millä tilastostollisella menetelmällä luku on saatu. Suuri luku on silti pieni kun sen kääntää työttömyysprosenteiksi: joka neljäs työllistyminen tarkoittaa edelleen huimaa 75-prosentin työttömyyttä uusien "siirtolaisten" kohdalla.
Jos oletetaan että uutisessa mainittu luku pitää edes joten kuten paikkaansa, sille löytyy tuttu selitys, jota voisi kutsua tempputyöllistämiseksi. Veronmaksajien rahaa on nimittäin kaadettu valtavasti yritystukiin, jolla on voitu työllistää uutta halpatyövoimaa:
Jos oletetaan että uutisessa mainittu luku pitää edes joten kuten paikkaansa, sille löytyy tuttu selitys, jota voisi kutsua tempputyöllistämiseksi. Veronmaksajien rahaa on nimittäin kaadettu valtavasti yritystukiin, jolla on voitu työllistää uutta halpatyövoimaa:
Toinen syy hyviin työllisyyslukuihin ovat yritysten saamat tuet ja kiinnostus maahanmuuttajien työllistämiseen. Frankfurtilainen Stich by Stich -ompelimo on omanlaatuisensa siksi, että se perustettiin vain siirtolaistyövoimaa varten.
Monille saksalaisyrityksille raha näyttää olevan ainoa isänmaa, jonka vuoksi se on lobannut pitkään yrititystukien puolesta ja halvan työvoiman saatavuuden lisäämiseksi. Suomessa tilanne on sama, mutta Saksassa sitä ei edes hävetä tunnustaa. Se on kirjattu jopa uuteen lakiin:
Joulukuun 19. päivä Saksan hallitus esitteli uuden lain, joka helpottaa työtekijäpulasta kärsivien alojen ammattilaisten maahanmuuttoa etenkin EU:n ulkopuolelta. Sen nojalla tiettyjen alojen ammattilaiset voisivat hakea oleskelulupaa Saksan suurlähetystöistä jo lähtömaassa vuodesta 2020 alkaen.
– Tämä laki on yritysten vuosien lobbaustyön tulosta, Saksan kauppakamarin Marlene Thiele sanoo.
Tällaiset lausunnot kertovat koruttomasti siitä, että Saksan miehityshallinnon kanssa yhteistoimintaa harjoittavan liike-elämä on hylännyt saksalaisten intressin kansana ja kulttuurina. Kehitysmaalaiset kuokkavieraat ottavat tietenkin riemulla vastaan mahdollisuuden saada jalkansa oven väliin Saksassa. Osalle se suo mahdollisuuden päästä loppuelämäksi valtion elätiksi, osalle se taas merkitsee valmiiksi tehtyä pöytää, jonka antimista voi rakentaa omaa unelmaa. Kaiken huippuna ovat vielä punavihreät kansanviholliset, joiden mielestä Saksan olemassaolon ainoa tarkoitus on olla vapaa leikkikenttä, jossa muukalaiset voivat toteuttaa mielihalujaan. Heille saksalaisten intressistä puhuminen on itsestääselvästi natsismi-rasismia:
Stich by Stich -ompelimon naiset näkevät tulevaisuutensa työelämässä. Syyrialainen Esraa Ali haluaisi jatkaa työntekoa ompelimossa myös oppisopimuksen päättymisen jälkeen.
– Haluaisin myös suorittaa ajokortin ja oppia lisää saksaa. Ehkä myöhemmin vähän englantia ja vaatesunnittelua, hän lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti