YLELLÄ EI SYYTÄ LUOPUA LOPUTTOMASTA HOLOKAUSTIPROPAGANDASTA

Yleen puolueettomuuteen uskollisesti luottava Chutzpah.

TV1, 28.1.2019 klo 19.00, Historia: Keskitysleiri Ranskassa

Natzweiler-Struthof oli toisen maailmansodan vähemmän tunnettu keskitysleiri, joka sijaitsi Ranskan Alsacessa. Viimeiset leirin eloonjääneet kertovat tarinansa ja tutkijat valottavat sen karmivaa historiaa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min.

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

EU-eliitin vaaliman holokaustiuskonnon pääjuhlaa vietettiin 27. tammikuuta. Suomessa tämä Euroopan Unionin määräämä yleinen muistopäivä tunnetaan nimellä Vainojen uhrien muistopäivä. Vaikka muistopäivällä viitataan kaikkiin kansanmurhiin, se keskittyy käytännössä vain juutalaisten väitettyyn kansanmurhayritykseen. Totta kai Yle on muisteluissa mukana parhaaseen katseluaikaan, eihän se voi jättää käyttämättä hyväkseen tilaisuutta, jossa se saa ihan virallisesti jankuttaa natseista viikottaisen normijankutuksen lisäksi. Ja mikä parasta, propagandaisku ajoittuu vielä sopivasti ennen eduskuntavaaleja.

Illan ranskalaisohjelmaa on vaikea pitää vakavasti otettavana historiadokumenttina, koska sen pääantina on pelkkä pornografinen kauhuilla mässäily ja yksiulotteinen saksalaissotilaiden demonisointi. Ohjelman tulkinta keskitysleiri (ei siis "tuhoamisleiri") Natzweiler-Struthofista toi ajottain mieleen Hollywoodin karkeimmat fiktiot, mutta näinä päivinä mikä tahansa näyttää käyvän dokumentista, kunhan aiheena ovat puolustuskyvyttömät natsit. 

Edes Der Stürmer -lehti ei kuvannut juutalaisia samanlaisella vihalla kuin ohjelmassa syytetyt saksalaiset. Syytä hillittömyyteen voi etsiä ranskalaisten loukatusta kunniasta. Ranskalaisista tuntuu edelleen sietämättömältä, että germaanisen miehekäs Saksa jyräsi sodassa heidän maansa, joka antautui kuin nainen. Kirvelevää sotilaallista tappiota ei haluta käsitellä vieläkään, josta kertoo ranskalaisten halu suunnata keskustelu muualle kuten saksalaisten "pahuuteen".  

Totta kai  Euroopan suurin ja vaikutusvaltainen juutalaisväestö Ranskassa haluaa pitää jatkuvasti holokaustia esillä, mutta se ei yksistään selitä aiheen inflatorista käsittelyä sikäläisessä mediassa. Myös tavallisille ranskalaisille sopii, että saksalaiset kuvataan pelkkinä petoina eikä ylivertaisina sotilaskansana, joka jyräsi kuukaudessa nynnyiksi osoittautueet ranskalaiset.

Mikä motiivi sitten on verorahoitteisella Yleisradiolla lähettää jatkuvalla syötöllä ja vuodesta toiseen loppuun kuluneita natsidokumentteja? Luulisi, että Yleä kustantavia katsojia kiinnostaisi paljon enemmän Suomeen hyökänneen Neuvostoliiton hirveydet kuin Keski-Euroopan tapahtumat. Tiedonjanoa löytyisi varmasti myös dokumenteille, joissa käsiteltäisiin  liittoutuneiden sotarikoksia kuten Dresdenin pommituksia ja länsiliittoutuneiden vankileirejä, joissa tapatettiin sodan jäkeen lähes miljoona saksalaissotilasta.

Valitettavasti Ylen jälkitaistolaiset toimittajat eivät halua toteuttaa kansan syvien rivien toivomuksia, vaan heille on tärkeintä edistää omaa marginaalista maailmankuvaansa, jonka antiteesiksi sopii irvikuva kansallissosialisteista. Samalla  globalistista "maailmankylää" toivovat punavihreät toimittajat voivat projisoida aatteensa valuviat läpidemonisoituihin natseihin. Propagandisesti tämä on hyvältä kuulostava strategia, mutta käytännössä suurin osa kansasta on lopen kyllästynyt aiheeseen. Jopa Ylestä riippuvaiset demarieläkäiset alkavat olla tympääntyneitä jatkuvaan natsirotaatioon. Hekin näkevät ohjelmien taustalla olevan poliittisen motiiivin, jonka tutkijatohtori Inari Sakki paljasti aikoinaan Yliopisto-lehdessä:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.