YLE OTTAA LIBERAALIDEMOKRATIAN KRIISIN SYNTIPUKIKSI ITÄ-EUROOPAN JA KANSALLISET LIIKKEET

Yle pitää demokratian uhkana sitä, ettei kansallista
itsemääräämisoikeutta vastustava globalisti George
Soros saa levittää proagandaansa vapaasti Unkarissa.

Ylen systemaattisena tiedotusstragiana on jo pitkään ollut eurooppalaisen kansallismielisyyden mustamaalaaminen. Kampanjointi on käynyt sitä kiihkeämmäksi mitä menestyneempiä kansallisista ja oikeistopopulistisista liikkeistä on tullut. Oman lisähuolensa Ylelle ovat tuottaneet Itä-Euroopan kansallismieliset hallinnot, jotka eivät syleilekään länsimaisen näennäisdemokratian itsetuhoisia arvoja kuten vapaata muukalaisivaasiota ja itsekkäiden seksuaalikummajaisten lgbt-ideologiaa. 

Hallitsevissa tiedotusvälineissä Itä-Euroopan vastareaktiota lännen rappioarvoille ei edes pyritä ymmärtämään, kunhan vain kauhistellaan ja demonisoidaan kansallismielisiä poliitiikkaa, jota kansan ylivoimainen enemmistö on demokraattisissa vaaleissa halunnut kannattaa. Sen sijaan lännen nationalismille on löydetty viime vuosien aikana ihana tekosyy ja se on Venäjä. Tässä mediakertomuksessa nationalismille ja maahanmuuttovastaisuudelle ei löydy todellisia perusteita, vaan syy on yksin Venäjän kaikkalle tunkeutuneesta nettitrollauksesta, jolla on aivopesty lännen herkkäuskoinen kansansosan kannattamaan "liberaalien" tuomitsemaa etnistä itsepuolustusta.

Yhdysvaltojen retoriikan omaksuneena Ylen punaliberaalit toimittajat pitävät Venäjää suvaitsemattomana roistovaltiona, jossa ei ole poliittisia vapauksia tosinajattelijoille. Tätä tarinaa tukee hiljattain Ylen tv-uutisissa näytetty ja sen verkkosivuilla julkaistu pitkä vuodatus Venäjän turvallisuuskoneisto otti nuoret erityistarkkailuun – Ihmisoikeusaktivistit syyttävät ääriliikkeiden tehtailusta. Sympatiaa jutussa saavat vain äärivasemmisto ja anarkistit, vaikka Venäjä suhtautuu äärioikeistolaisiinkin liikkeisiin erittäin ankarasti. Valtio on lakkauttanut niistä lukuisia,  mielenosoituksia on kielletty ja lainsäädäntö on jo vuosia sitten kriminalisoinut kaiken "fasismia puolustavan puheen" historiallisesta revisionismista lähtien.

Näyttää siltä, että läntiset mediatalot kuten Yle eivät halua uutisoida Venäjän nationalisteihin kohdistuneista poliittisista vainoista, koska yksipuolinen "äärioikeiston" jahtaaminen on  EU:ta tukevalla hallitsevalle luokalle täysin normaali päiväjärjestys. Vasta sitten kun painostuksen kohteeksi tulee eliitin likaisen työn kaduilla tekevä äärivasemmisto, nousevat toimittajat ja "ihmisoikeusaktivistit" ääni väristen puolustamaan sanavapautta ja poliittisia perusoikeuksia.  Ylen uutisesta ei voi välttyä ajatukselta, että myös Venäjän pitäisi sallia äärivasemmiston terrori nationalistisia toisinajattelijoita kohtaan aivan kuten lännessäkin.

Punasokea media tunnustaa vain pakon edessä sen antinationalistista agendaa puolustavan äärivasemmiston väkivallan. Näin kävi tänään, kun tuli tieto, että saksalaisen AfD-puolueen Bremenin-osaston johtaja Frank Magnitz joutui äskettäin silmittömän ja raukkamaisen  väkivallan kohteeksi. Ylen uutisessa Maahanmuuttovastaisen AfD-puolueen johtaja raivokkaan hyökkäyksen kohteena Saksassa kerrotaan, että

66-vuotias Magnitz oli eilen maanantaina palaamasta teatteriesityksestä, kun kolme kasvonsa peittänyttä henkilöä hyökkäsi hänen kimppuunsa. Magnitzia lyötiin päähän puisella esineellä ja pahoinpitelyä jatkettiin vielä, kun uhri makasi tajuttomana maassa.

Yllättävintä uutisoinnissa on se, että siinä lainattiin AfD-puolueen tiedotetta, jossa tapahtuneesta syytetään "anti"fasistista Antifa-liikettä sekä poliittisia vastustajia sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Koska AfD rinnastetaan Saksan julkisessa keskustelussa mielivaltaisesti kansallissosialisteihin, heistä on tehty epäsuorasti vapaata riistaa. Saksan politiikan seuraajille tämä ei ole pelkkä mielipide vaan tunnettu tosiasia, sillä maan valtamediassa on AfD:n perustamisesta lähtien vallinut lynkkausmieliala, jossa mitkä tahansa toimet puoluetta vastaan nähdään moraalisesti hyväksyttävinä, vaikka teot olisivatkin rikollisia. Uutisjutun lopussa tämä asenne tulee puolivahingossa esiin:

Osavaltion SPD:tä edustava varapääministeri Martin Dulig totesi Detsche Welle -uutiskanavan mukaan, että iskujen on loputtava, koska ne vahingoittavat demokratiaa ja koska AfD käyttää niitä hyväkseen.

Kyyniseltä hyötyajattelulta kalskahtava lausunto paljastaa, että Saksan sosiaalidemokraattien mielestä AfD-poliitikkojen tuusan nuuskaksi hakkaaminen on väärin, koska se lisää puolueen kannatusta. Toisin sanoen valtapuolueet ovat tyytyväisiä haastajapuolueen puoluetoimiston räjäyttämiseen ja poliitikkojen hakkaamiseen, mutta harmittelevat sitä, että näin AfD voi uhriuta ja saada sympatiaa. 

Virallisen totuuden omineet valtamediat  ovat kieltämättä hämillään siitä, jos myös muut kuin poliittisen eliitin puudelit pääsevät uhriutumaan. Vahingon minimoimiseksi niille on tärkeää  täyttää mediatila uutisilla, joissa ns. Hyvien Asioiden kannattajat nähdään sorretussa asemassa. Tätä sympatian kerjäämistä omalle poliitkalleen Yle on harjoittanut erityisesti vuodenvaihteen jälkeisissä Unkari-uutisissa, joissa maa esitetään kolmannen maailman teokratiaa muistuttavana antidemokraattisena valtiona. 

Ylen pitkässä mielipideuutisessa Suomalaisnuori lähti vapaaehtoistöihin Unkariin ja 10 vuotta myöhemmin hänet nimettiin televisiossa valtionviholliseksi – Annastiina Kallius tutkii nykyajan fasismia, mutta tuntee sen myös nahoissaan toimittaja Laura Kosonen on hukannut lähdekritiikin jonnenkin Francis Fukuyaman ja Wilhem Reichin opusten väliin. Loputtoman pitkässä jeremiaadissa kuullaan ksenofiilisen Annastiina Kalliuksen yksisilmäistä punaliberaalia propagandaa ilman kritiikin häivää. Sikäli ironista, että uutisjutun täginä on sana Propaganda. Jutussa mm. Unkarin media samaistetaan Suomen valtamedian hysteerisesti inhoamaan MV-lehteen:

"Nainen raiskattiin Allahin nimeen Saksassa”. “Helvetti irti Ruotsissa, hyvinvointivaltion loppu (maahanmuuttajien tekemien rikosten vuoksi)”. Tällaisia uutisotsikoita unkarilaiset näkevät televisiossa, lehdissä ja verkossa. Suurimmat televisio- ja radiokanavat ja kaikki pääsanomalehdet ovat hallituksen äänenkannattajia. Ja se ääni on nationalistinen ja täynnä uhkakuvia. 

Tällaisiä juttuja näkyy Unkarissa jonkin verran, mutta silti vähän verrattuna suomalaiseen perusuutisointiin, jossa demonisoidaan maahanmuuttovastaisuutta ja tehdään kiiltokuvajuttuja laittomista maahantulijoista. Kiinnittämällä huomio Unkarin paisuteltuun "sananvapausongelmaan" – joka on ongelma lähinnä vain liberaalimedialle – länsimaiden pseudoeliitti voi lakaista maton alle oman progandistisen tiedottamisensa. Asiaan kuuluu, että esimerkiksi Suomessa toimittajat eivät pidä liberaaliagendansa ajamista propagandana, mikä taas kertoo heidän olevan asialleen omistautuneita tosiuskovia. Siksi jatkuva kauhukuvien luominen "äärioikeistosta" on heille vain vastuullista tiedottamista eikä totalitaristista indoktrinaatiota, johon he väittävät Unkarin syyllistyvän.

Vaikka henkilöön käyvää Ad Hominem -argumentiaatioa pidetään yleensä virheellisenä, ei se ole sitä välttämättä jutussa haastatellun Annastiina Kalliuksen henkilöhistorian kohdalla. Kyse ei ole suinkaan tavallisesta Unkarissa asuvasta suomalaisesta, joka on huolestunut Unkarin nykypolitiikasta, vaan vasemmistoliberaalista kiihkoilijasta, joka jo omalla parisuhdevalinnallaan osoittaa ylenkatseensa eurooppalaista perimää kohtaan. Jutussa kun kerrotaan, että

Nuoruusvuodet Budapestissa olivat kiihkeää aikaa. Kallius rakastui iranilaissyntyiseen mieheen teatteriryhmässä. Yhdessä he olivat mukana perustamassa turvapaikanhakijoita auttavaa MigSzol-aktivistiryhmää. Pariskunta suunnitteli yhteistä elämää Budapestissa.

Kriitinen lukija huomaa varsin nopeasti, että Kalliuksen motiivi taistella kansallismielisyyttä vastaan johtuu pitkälti hänen toiseutta halaavasta eksotiikan nälästä. Tästä taas seuraa poliittinen  kansallismasokismi, jossa minkä tahansa Euroopan maan kansallistunne näyttäytyy vaarallisena ilmiönä. Tähän asenteeseen kuuluu lisäksi sokea länsimielisyys, jossa epädemokraattisen EU:n toivotaan panevan kuriin Unkarin kaltaiset maat, jossa kansan enemmistö on äänestänyt väärin.

Siksi Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet toivorikkaina uutisia Unkarin "nousevasta oppositiosta", vaikka sen politiikaa kannattaa kansasta vain murto-osa. Joulukuussa Ylen hehkuttamiin hallituksen vastaisiin "suurmielenosoituksiin" osallistui vain muutamia tuhansia ihmisiä, mutta silti verorahotteinen mediajättimme jaksoi jankuttaa asiasta parhaaseen katseluaikaan monta päivää syrjäyttäen samalla kymmensiin tuhansiin nousseet keltaliivien mielenosoitukset Pariisissa.

Kuten sanottua, jutun lähdekritiikki on olematonta. Kun yhdessä kuvatekstissä kerrotaan, että "ihmiset osoittavat mieltään Central European University -yliopiston puolesta 26. lokakuuta 2018", itse yliopiston taustasta ja sen merkityksestä ei kerrota mitään. Kalliuksen käymässä opinahjossa Central European Universityssä on Wikipedian mukana yhteensä vain 1448 opiskelijaa, mutta muhkea 880 miljoonan dollarin rahoitus. Se on lähes yhtä paljon mitä Suomessa saavat kaikki 25 AMK:ta (AMK:lla on yhteensä yli 100 000 opiskelijaa). Näin suureen rahalliseen tukeen pystyvät vain ideologisista syistä toimivat globalistit. Siksi ei olekaan yllättävää, että rahoituksen takana on pahamaineinen globalisti George Soros. Unkarin hallituksen toimet CEU-yliopistoa kohtaan selittyvät pitkälti sillä, että se on EU-liittovaltiopolitiikan, kulttuurimarxismin, arvoliberalismin ja multikulturalismin johtava ajatuspaja Unkarissa. 

Kalliusta pidetään Unkarin asioissa jonkinlaisena auktoriteettinä, sillä muut media lainaavat mielellään hänen punaliberaaja lausuntojaan. Verkkolehti Uusi Suomen jutussa ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa” – Unkarin yleisradion uutinen Juha Sipilän puheesta pöyristyttää kauhistellaan sitä tosiasiaa, että jopa Unkarissa on herätty pääministerimme suomalaisvihamieliseen politikointiin.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) uudenvuodenpuhe on joutunut kovan arvostelun kohteeksi Unkarissa. Unkarin pääministeripuolueen Fideszin ajatushautomon Nézöpontin turvallisuuspolitiikan analyytikko Geor Spöttle sanoo Unkarin yleisradioyhtiön haastattelussa, että hänen mielestään Sipilälle ”ei ole sijaa” politiikassa.  ”Vaihtaisin tämän pääministerin kansan nimessä. Hän ei arvosta ollenkaan omia kansalaisiaan”, Spöttle laukoo.

Haastattelun nosti sosiaalisessa mediassa esiin Unkarissa asuva Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Annastiina Kallius, joka pitää puhetta pääministerin vaihdattamisesta uskomattomana.  ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa”, hän kommentoi Twitterissä.  Kallius nostaa esiin myös sen, että kokoomus tekee Euroopan parlamentissa yhteistyötä Fideszin kanssa.

Medialellikki Kallius leikkii lausunnoillaan sokeaa, sillä kiistämättömäksi tosiasiaksi jää, että Sipilä piti kehitysmaalaisten pedofiilistä saalistusverkostoa yhtä tuomittavana kuin suomalaisten kuviteltuja reaktioita tuota rikkollisrinkiä kohtaan. Jos tämä ei ole oman kansan halveksuntaa niin mikä sitten?

Syy, miksi Yle ja muut valtameidiat ovat ottaneet juuri nyt Unkarin ja muut Itä-Euroopan kansallismieliset maat silmätikukseen voi vain arvailla. Silti ei ole kaukaa haettua otaksua, että kampanjalla valmistellaan kevään tulevia eduskuntavaaleja. Sen merkkinä kun ovat yleensä olleet äärioikeistouutisten moninkertainen kasvu, Itä-Euroopan ja Venäjän kiihtyvä demonisointi sekä natsidokumenttien ahkera esittäminen televisiossa.