Aikamme pääuskonto on talous ja sen ylin jumala on talouskasvu. Ahneuden ja yksiulotteisein hyötyajattelun aikana oikeastaan mitään poliittista muutosta ei voi ymmärtää ilman taloutta. Se, joka osaa ennustaa taloutta ja aavistaa muutokset, osaa lukea myös politiikkaa. Populistisia virtauksia lukuunottamatta politiikka toimii nykyään pelkästään talouselämän juoksupoikana, jonka vuoksi talouden perusmekanismien ymmärtäminen on lähes välttämätöntä myös politiikan ymmärtämiselle. Mediassa tämä tiedetään hyvin, jonka vuoksi se reagoi herkästi pienimpiinkin pörssinotkahduksiin. Tämä näkyi tämän päivän ykkösuutisessa, joksi nousi Yhdysvaltain osakemarkkinoiden maanantainen lasku, joka ehti alkaa jo viime perjantaina.
Ylen uutinen Pörssipäivä avautui Yhdysvalloissa heilahdellen – Yle seuraa pörssipäivää hetki hetkeltä kertoo jo pienoisesta paniikkitunnelmasta. Toisaalla mediajätti on kertonut tv-uutisissa, että pörssikurssien lasku ei ole ollut "läheskään niin suuri" kuin vuonna 2008, jolloin amerikkalaisten pankkien ja niiden jälleenlainaajien roskalainat maksukyvyttömille köyhille, lähinnä mustille, puhkaisivat asuntolainojen kuplan. Vaikka nyt tapahtuneen pörssikurssien laskun syynä ei olekaan asuntokupla, on se osoitus talouden ylikuumenemisesta ainakin Yhdysvalloissa. Silti Ylen talousasiantuntija Jari Järvinen on valmis rauhoittelemaan europpaalaisia analyysissään Trump löysää ja keskuspankki kiristää ruuvia, sijoittajat pelkäävät kumpi voittaa. Hänen mielestään suhdanteet ovat Euroopassa aivan toiset kuin Yhdysvalloisissa, jonka vuoksi ainakaan lyhyellä aikavälillä kurssien pudotukesta ei seuraa mitään vakavaa vanhalla mantreella. Tosin näin sanottiin myös vuonna 2008.
Kun katsotaan globaalitalouden suurempaa kuvaa tilanne näyttää aivan toisenlaiselta. Vaikka Donald Trump on noudattanut toisenlaista strategiaa kuin demokraatit, joille keskeistä on tulonsiirrot köyhille kulutuksen lisäämiseksi, synnyttää nykypresidentin talouselvytys yhtä lailla kulutuksen kasvua. Tämä on puolestaan hallitsevan Ponzi-talouden keskeisin moottori, josta kirjoittaa amerikkalainen yhteiskuntakriitikko Brett Stevens blogitekstissään Consumerism Arises From A “Circular Ponzi Scheme”. Kirjoitus koskee Yhdysvaltoja, mutta se on monilta osin pätevä myös valtaa hamuavan EU:n kohdalla. Kirjoituksen viisi pääkohtaa voidaan tiivistää seuraavasti:
1)Hyvin harvat ymmärtävät kulutusmyönteisyyden juuret ja olettavat, että kyse on kapitalismin luonnollisesta kasvusta. Todellisuudessa konsumerismi syntyy silloin, kun hallitus säätelee kapitalismia tarkoituksena luoda talouskasvua, jotta hallitus tulisi voimakkaammaksi.
2)Rikkaiden saamista verohelpotuksista säästyneistä varoista vain 5-10 prosenttia menee uuteen kulutukseen, kun taas tulonsiirrot alaluokan köyhille (varsinkin afromerikkalaisille) takaavat sen, että he tulevat kuluttamaan kaikki saamansa rahat ja näin rahan pumppaamiselle voidaan luoda talouteen keinotekoisti uutta eloa.
3)Hallitus vei tämän vielä pitemälle kun se ymmärsi, että se voi ottaa lainaa luodaakseen tarvittavan rahan ja maksaa velkansa valuutta-arvon nousulla, joka on syntynyt lisääntyneestä rahan kysynnästä. Tämä on taas seurausta kansalaisten (varsinkin alaluokan) kulutuksen kasvusta, joka on kasvattanut rahan arvoa.
4)Tämä on synnyttänyt kehämäisen Ponzi-huijauksen: hallitus maksaa kansalaisille, jotka sitten ostavat valtavasti tavaraa, jolloin valuuttakurssien arvo nousee; hallitus lainaa tuota valuutta-arvoa vastaan ja kaataa enemmän rahaa kansalaisille, jonka jälkeen se verottaa jokaista tehdäksään hallinnosta (liittovaltio) entistä mahtavamman. Lopuksi se käyttää näitä verorahoja maksaakseen lainansa – teoriassa – ja aloittaa syklin uudestaan.
5)Kuluttajamarkkinoilla toimiva talouskasvu on päävastuussa globalismista, ylikansoituksesta ja suurimmasta osasta ympäristövahingoista. Jotta valtionhallinto olisi voimakas, se on käyttänyt kapitalismia ja pysyvää alaluokkaa kasvun aseena, joka on johtanut hallitsemattomaan kierteeseen, joka tulee lopulta rysähtämään kovaa alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti