YLESSÄ ÄÄRILIIKKEEN SYNONYYMI ON ÄÄRIOIKEISTO

Ääriliikkeen kannattajia. Lahest.

Kellä on valta määrittää Suomessa, kuka on maan sisäisen poliittinen vihollinen? Ja millä perusteella? Vastauksen paljastaa Ylen uusi artikkeli Vanhempi, osaatko puuttua nuoren radikalisoitumiseen? Ääriliikkeiden verkot hamuavat somessa. Jutussa käy selväksi, että nykyisen kulttuurihegemonian airueet eivät halua uuden sukupolven tekevän samanlaista isäkapinaa kuin heidän oppi-isänsä 60-lukulaiset punamädättäjät. Tämä on huvittavaa, koska näin 60-lukulaisten opetuslapset tunnustavat vajonneensa holhoavaan paternalismiin, joita heidän oppimestarinsa halveksuivat syvästi. Opetuskampajan taustalla lienee pelko uuden sukupolven kostosta kaikelle sille tuholle, jota 60-luvun radikaalit ja heidän hegemoniset jälkeläisensä ovat saaneet aikaan.

Jutussa haastatellut  ääriliikkeitä tutkinut tohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta ja tomittaja-kirjailija Sanna Heinonen eivät ole keitä tahansa puolueettomia asiantuntijoita, joita kiinnostavat "ääriliikkeet" koko poliittisella värispektrillä. Tosiasiassa tohtori Tommi Kotonen on keskittynyt poliittisesti motivoituneessa työssään pelkästään äärioikeistoon, mutta silti hän sekä jutun kirjoittanut Arto Loukasmäki kutsuvat tuota tutkimustyötä ääriliikkeiden tutkimiseksi. Luultavasti sananvalinnalla halutaan luoda melikuva, että yliopiston punaisissa yhteiskuntieteellisissä tiedekunnissa tutkittaisiin muka myös äärivasemmistoa ja vieläpä arvovapaasti. Harhautus on turhaa, sillä jutusta käy selväksi, että valtiovallan suojeluksessa olevasta äärivasemmistolaisuudesta ei kerrota jutussa yhtään, vaikka se näön vuoksi mainitaankin kerran lyhyessä ääriliikkeiden listassa. Tosiasiaksi jää, että yliopiston punavihreät politrukit haluavat antaa "äärilikkeelle" ja "ääriajattelulle" vain yhden sisällön: äärioikeisto. 

Varsinkin esikoisromaaninsa kirjottanut Sanna Heinonen edustaa tätä näkemystä, mikä onkin ymmärrettävä, sillä hän problematisoi kirjassaan vain suomalaisten "rasismin", mutta ei 2000-luvun globaalikommunismina tunnettua monikulttuuria. Tarkempi perehtyminen hänen kirjaansa Noland paljastaa, että kyse on yksi monista  hegemoniseen vasemmistodiskussiin ihastuneesta monikultturistista. 

Yhdessä kohtaa tutkija Kotonen uskaltaa sentään esittää epäsovinnaisen ajatuksen. Toisin kuin julkinen keskustelu olettaa, hänen mielestään ääriajattelu ei ole absoluuttinen termi, vaan vaihtelee poliittisten suhdanteiden mukaan:

Selväpiirteisen rajan vetäminen sille, mikä on ääriliikettä ja mikä ei, on paljon kiinni siitä, miten ihminen ajattelee. Käsitteet ovat suhteellisia, ja Tommi Kotosen mielestä se mitä itse pitää normaalina määrittelee myös äärimmäisyyden.  

– Selväpiirteistä rajaa ei pysty koskaan määrittelemään, koska se elää myös poliittisen tilanteen ja ajan mukaan.

Kun läntisen maailman  menoa tarkastelee avoimin  silmin ja pitkä ajallinen ulottuvuus mielessään, on selvää mitkä silloin näyttävät ääriajattelulta ja ääriliikkeiltä: meidän hupaisa demokratiailveilymme, loputonta kasvua saarnaava taloususkonto ja etniskulttuurista itsemurhaa manaava massainvaasio. Ne ovat todelliset hulluuden altarimme, joiden äärellä mediapapisto ja poliitiikot kirkuvat äärioikeistoa, mutta eivät näe seivästä omassa silmässään.


                                                        ******************************

Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 21:05,  A-studio: Talk 

Tiedustelulait: urkintaa vai suojelua? Vieraina oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), Supon päällikkö Antti Pelttari, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.) ja Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

A-talk

Liittovaltiota ajava EU:n sisäpiiri on vaatinut kansalaisten valvontaa jo pitkään. Suomessa Kokoomuksen Nato-sionistiset partiopojat ja -tytöt noudattavatkin innolla globalistien ehdotusta, jotta kansallismielisiä voitaisiin valvoa entistä tehokkaammin itse tuotetun (vuoden 2015 invaasio) terrorismin uhan varjolla. Ainakin turvallisuushakuiset demarieläkeläiset kannattavat innolla ehdotusta, sillä eihän heillä Systeemiin luottavaisina ole mitään salattavaa.

Ohjelmassa kansalaisia yritettiin vakuuttaa tiedustelulain oikeusturvalla, jonka perusteella he voivat kysyä erilliseltä viranomaiselta, onko heistä kysytty turvallisuustietoja. Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen ja Supon päälliikkö Antti Pelttari puolestaan korostivat, että tavallisilla lakia noudattavia kansalaisilla ei ole mitään pelättävää. He kiistivät kategorisesti demarien Krista Kiurun vakuuttavat argumentit, joiden mukaan lähes sadankahdenkymmenen työntekijän palkkaaminen Supon yhteyteen merkitsisi massavalvontaa.

Huolensa esittivät myös Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen ja toimittaja Jan Andersson, mutta heidän tietosuojapelkonsa keskittyivät vain vasemmistolaisiin aktivisteihin ja laittomien maassaolijoiden auttajiin. Heille sopisi todennäköisesti mainiosti, että kaikki "äärioikeistolaiset" totuuspuhujat otettaisin 24/7 valvontaan.

Länsimaissa on käynyt jo pitkään selväksi, että poliittiset eliitit eivät ole enää lojaaleja kansoilleen vaan ainoastaan itselleen. Ne myös pelkäävät kansaa, erityisesti kansallismielisiä. Juuri eliitin omia pelkoja varten uutta urkintalakia ollaan säätämässä. 

He taivuttavat kansaa luottamaan itseensä, mutta miten voi luottaa lainsäätäjiin ja viranomaisiin, jotka ovat jo moneen kertaan pettäneet kansalaiset? Mitä ajatella viranomaisista, jotka ovat tuottaneet maahamme kansalta kysymättä huomattavan ei-eurooppalaisen muukalaispopulaation? Johtava poliittinen nomenklatuura, joka on jo tehnyt tuollaisen kardinaalipetoksen, tulee varmuudella pettämään myös uuden tiedustelulain "hyvää tarkoittavan" ennaltaehkäisyn kohdalla. Terrorismin ennaltaehkäisy on toisarvoinen kysymys, sillä EU-vetoisen lain päätarkoitus on valvoa kansallismielisiä, jotka eivät kannatta EU-globalismia ja monikultturismin loputonta maahanmuuttoa. 



Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 22:00, Ulkolinja: Saksan uusnatsit

Väkivaltaisen äärioikeiston kannatus on noussut Saksassa suurimmilleen sitten toisen maailmansodan - mihin tämä johtaa? Freital on yksi uuden äärioikeiston keskuksista, jossa poliittiset rintamalinjat ovat jyrkät. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Hip hurraa, pitkästä aikaa propagandadokumentti Saksan uusnatseista! Suurennuslasin keskellä taas "väkivaltainen äärioikeisto", vaikka median käyttämänä termi on redundantti, koska se yhdistää sanaan äärioikeisto automaattisesti väkivallan, viis tilastotiedoista. Siis toisin kuin valtiovallan erityisessä suojeluksessa olevan väkivaltaisen äärivasemmiston kohdalla, josta näimme viimeksi tv-ohjelman...niin milloin? Ei milloinkaan.

Angloamerikkalainen sionistihallinto yhdessä saksalaisten yhteistoimintamiesten ja -naisten kuten Angela Merkelin kanssa päätti vuonna 2015 muuttaa kerralla saksalaisten etnistä koostumusta päästämällä vajaassa vuodessa miljoona etnisesti sopeuttamatonta vapaamatkustajaa maahan. Sionistisen miehityshallinnon lopullinen ratkaisu saksalaisväestöä kohtaan on vainoharhainen kosto siitä, että Saksa päätti aikoinaan irrottautua Siionin valtikan alta. 

Ne nuoret miehet ja naiset, jotka epätoivoisin keinoin vastustivat verhojen takaa järjestettyä muukaisinvaasiota ovat samanlaisia sankareita kuin ne tiibetiläiset, jotka ovat näihin päiviin asti taistelleet kiinalaisten hyökyaaltoa ja laitonta miehitystä vastaan. Ohjelman logiikka on näin ollen täysin nurinkurinen: koko "uusnatsiongelman" syyllisiä eivät ole nuoret, vaan Merkelin miehityshallinto, joka kansalta kysymättä avasi 2000-luvun troijalaisille portit.