VALTAMEDIAN PÄÄVALEHTELIJOILTA VETOOMUS

Valtamedioiden päätoimittajat ovat allekirjoittaneet tänään julkaistun julkilausuman "luotettavan median" puolesta "valemediaa" vastaan. Julistuksen lisäksi Yle yrittää jutussaan Päätoimittajat vetoavat luotettavan median puolesta – "Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" perustella, miksi tällainen "hätätilan" julistus on tarpeen.
 
Suurten medioiden paniikista kielivä reaktio on osoitus siitä, että päätoimittajat koettavat vimmaisesti karistaa epäilyt omasta kelvottomuudestaan osoittamalla syyttävän sormensa toisaalle. Mikäli valtamedia olisi tiedonvälityksen uusjaossa syytön uhri ja pelkästään totuuden asialla, ei sen tarvitsisi tehdä asiasta erillistä numeroa. Pömpöösi julistus kertoo omalla surullisella tavallaan siitä, että helisemässä olevat valtamediat ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa, kun ne laskevat alleen muutamasta pilkkakirjoituksesta ja Ylen tomittaja Jessikka Aron narkomaanitaustan paljastamisesta. 

Internetistä löytyy myös valtava määrä sivustoja, joissa kiistetään fysiikan peruslait, mutta tiedeyhteisöllä ei ole tarvetta käydä niiden kanssa mutapainia, sillä kiistämättömät luonnontieteen faktat puhuvat omaa kieltään. Miksi sitten suuret mediatalot haluavat kärhämöidä marginaalisina ja "hörhöinä" pitämiensä MV-lehden, Magneettimedian ym. kanssa?

Siksi, että varsinkin MV-lehti uhkaa valtavalla lukijamäärällään vakiintuneiden medioiden uskottavuutta ja jopa bisnestä. Syy tähän on yksinkertainen: niin sanonut vaihtoehtomediat, joita valtamediat kutsuvat törkeästi valemedioiksi, täyttävät sen tiedonvälityksen aukon, jonka vakiintuneet julkaisut ovat synnyttäneet. Toisin sanoen valtamediat eivät kerro kansalaisille kaikkea ja tämä näkyy etenkin maahanmuuttokysymyksen ja erilaisten identiteettivähemmistöjen toilailujen suhteen. Mikäli vaikutusvaltaisimmat mediat Yle ja Helsingin Sanomat harjoittaisivat avointa ja rehellistä tiedonvälitystä, ei vaihtoehtomedioille olisi alun alkaenkaan syntynyt markkinarakoa.

Päätoimittajien hurskastelu siitä, että he ovat vastuullisia eivätkä julkaise harhaanjohtavaa tietoa, ei ole muuta kuin päin naamaa sanottu valhe:

Meillähän ei ole muuta asetta kuin meidän kynämme. Pyrimme oikaisemaan vääriä tietoja, missä niitä sitten esiintyykin. Me korjaamme valheita ja vääriä lausuntoja. Samalla huolehdimme siitä, että meidän omissa välineissämme journalismi on niin totuudenmukaista kuin se vain voi olla.

Helsingin Sanomista tulee heti mieleen parikin törkeää valhetta, joita ei ole oiottu, vaan ne ovat jääneet elämään omaa eläämänsä punavihreän kuplan urbaanitaruissa. Jokunen vuosi sitten lehti uutisoi vaarallisesta "rasistisesta välikohtauksesta", jossa valkoinen keski-ikäinen mies olisi tönässyt somalitytön junasta Espoon Keskuksessa. Tapaus oli ilmiselvä uutisankka, sillä aseman turvakameroista ei löytynyt mitään aineistoa, joka olisi tukenut "rasismin uhrien" väitettä. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut tarinaa, vaan se elää edelleen vahvana niiden mielissä, jotka haluavat uskoa, että suomalaisten väkivaltainen rasismi on arkipäivää.

Toinen, koomisiakin piirteitä saanut tapaus, sattui vuonna 2013, kun Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kertoivat sankarineekeri Rickystä, joka nöyryytti rasistia bussissa. Tarina paljastui nettitiedustelijoiden ansiosta nopeasti pelkäksi Rickyn kertomaksi Like a boss -saduksi, jonka hän oli pienin muutoksin lainannut tunnetusta tarinasta, jota oli viljelty jo vuosia internetissä. Sekä HS että IS eivät kuitenkaan palanneet aiheeseen, vaan ne odottivat, että kansalaiset unohtaisivat kiusallista epäilystä saaneen jutun. Tapaus jäi kuitenkin historiankirjoihin, sillä Rickyn sympatiaa kerjännyt huijausyritys analysoitiin monissa foorumeissa kuten Hommassa:

Rickyn mukaan rasisti pyysi anteeksi kovaäänisesti bussin keskiosassa kaikkien katsoessa ja sen jälkeen kaikki taputtivat. Ei voi olla mahdollista että vaikka Hesari on etsinyt todistajia kissojen ja koirien kanssa niin yksikään matkustaja ei ole ilmoittautunut ennen 13-v Mikaelia eikä voi olla mahdollista että bussikuskia ei ole löytynyt, vaikka bussiyhtiö on soittanut jopa osan kuljettajistaan läpi. 

Minun tekemäni johtopäätökset: Ricky halusi elvistellä kavereilleen keksityllä tarinalla ja sitten tilanne karkasi käsistä koska suomalaiset toimittajat ja monikulttuurifanit haluavat niin kiihkeästi ja pakkomielteenomaisesti löytää suomesta rasismia ja Rickyn tarina oli niin täydellinen uutinen heille. Ensin mietin, että Mikael saattaa olla jonkun Rickyn kaverin pikkuveli jonka hän on värvännyt "silminnäkijäksi" ettei hän leimaudu valehtelijakseen loppuelämäkseen vähän niinkuin arvuuttelen että onkohan feikiksi paljastunut sähköpostia lähetellyt "bussikuskikin" Ricky tai Rickyn kaveri. Mutta sitten tajusin, että Mikael EI voi olla Rickyn keksimä silminnäkijä koska ero Rickyn kertomukseen FST5:n X3M-tv ohjelmassa on niin järkyttävän suuri että siinä ei ole mitään järkeä, joten Mikael on mielestäni todennäköisesti jonkun Hesarin toimittajan mielikuvituksen tuotetta Hesarin maineen pelastamiseksi ja toimittajien täydellisen nolaantumisen estämiseksi. Toinen vaihtoehto on että Hesari haluaa tulla vedätetyksi tässä asiassa (jonkun monikulttuurifanaatikon toimesta) monikulttuurifanituksen edistämiseksi ja Hesarin maineen suojelemiseksi. 

Tästä opimme minun mielestäni että: 1. Edes Hesarin toimittajat eivät katso FST5:ttä 2. Hesarin toimitttajien harkintakyky ja faktojen selvittämiskyky ja lähdekritiikki ja lähteiden vertailu on niin surkeaa että he kompastuvat omiin valheisiinsa tai nielevät toisten valheet näinkin yksinkertaisessa asiassa. Milloin suomi saa oikean median josta kaikki propagandistit potkitaan mäkeen ja jonka tärkein tavoite on kertoa kaikki uutiset ja kaikki yksityiskohdat kaikissa uutisissa? 3. Monikulttuurisuusfanitus on Hesarin toimittajille niin tärkeä osa heidän minäkuvaansa että he tekevät melkein mitä vain että mikään monikulttuuriin, maahanmuuttajiin tai median lietsomaan rasismi-hysteriaan liittyvä asia tai henkilö ei joudu naurunalaiseksi. 4. Hesarin toimittajat eivät arvosta totuuden kertomista pätkän vertaa ja he ilomielin tuhoavat vaikka Helsingin Sanomat yrityksenä täysin kunhan vain saavat levittää omaa monikulttuurifanaattisuuttaan. 

Päätoimittajien julistus kertoo karmeaa kieltä siitä, kuinka eksyksissä he ovat nykymaailmassa ja varsinkin vailla ymmärrystä, miten ns. tavallinen karvalakkikansa on kommunikoinut iät ja ajat mm. politiikasta ja julkkiksista:

Suomalainen keskustelutapa on muuttunut nopeasti. Eritoten sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. Mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään. Hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty.

Mikään ei ole muuttunut paitsi se, että punavihreässä kuplassa elävä vähemmistö, joka yrittää yksinoikeudella ylläpitää julkista keskustelua, on somen ja vaihtoehtomedian kautta päässyt tutustumaan siihen kansaosanaan, joka kävi ennen keskustelua Esson baarissa ja viime vuosikymmenellä Suomi24:ssä. Yleensä länsimmaissa on tavattu ajatella, että tavallisten kansalaisten pääsy osalliseksi julkiseen keskusteluun on edistämisen arvoinen asia ja suiden tukkiminen puolestaan perusarvojen vastaista. Siksi päätoimittajien rehavastelu, että he haluavat olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita vaatimalla sensuuria kansan syvien rivien epäkorrektille puheelle, on vähintään kummallinen.

Julistuksessa esitetty vaatimus, että "emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla" on tekopyyhydessään jo omaa luokkaansa. Ylen toimittaja Jessikka Ahon huumetaustasta kertominen MV-lehdessä oli täysin laillista. Siinä ei ollut mitään painostusta, vaan pelkkiä faktojen esittämistä. Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet poliittisista syistä lukuisia vastaavia paljastuksia henkilöistä, jotka eivät vastaa heidän arvomaailmaansa. Esimerkiksi Yle on kertonut MV-lehden omistajan Ilja Janitskin rikoksista, jotka ovat paljon vanhempia kuin Ahon, mutta mediajätti ei ole nähnyt niiden julkistamisessa moraalisesti mitään väärää tai "painostamista". Verorahoilla kustannettu ja koko kansaa palveleva Yle ei ole kuitenkaan paljastunut monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuneiden vihreiden ja vasemmistoliittolaisten nimiä ja puoluetaustaa. Eräs törkeimmistä pimityksistä oli äidiltään 72 000 euroa kavaltanut vihreiden kaupungivaltuutettu ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Päivi Harinen. Asiasta raportoi perinpohjaisesti Yle Watch lokakuussa 2014. 

Miksi kansalaisten pitäisi kaiken tämän valtamedian kieroilun jälkeen kuunnella lakki kourassa, mitä päätoimittajaherrat meiltä vaativat? Eikö asian pitäisi olla pikemminkin niin, että nämä päävalehtelijat ottavat itse lakin nätisti kouraansa ja kuuntelevat mitä sanottavaa on kansan ääniksi ryhtyneillä vaihtoehtomedioilla.