"ÄBÄLÄ WÄBÄLÄ! TARKOTIT LOUKATA! TARKOTIT LOUKATA!" ELI YLEN ISLAM-ILTA.

YLE TV 2, 29.10.2013, klo 21.00 A2: Islam-ilta

Miten Suomi ja islam osaavat elää yhdessä? Onko naisen vaiettava islamilaisessa seurakunnassa? Miksi nuori muslimi lähtee Suomesta uskonsotaan? Suora lähetys. Osallistu keskusteluun: yle.fi/islam-ilta.

Osallistuvien keskustelijoiden taustoista voi päätellä, että yhdeksästätoista vieraasta peräti neljä on islamkriittisiä. Tämä on Ylen käsitys tasapuolisesta keskustelusta. Hyvin alkaa tämäkin punaisena tunnetun Ajankohtaisen kakkasen keskusteluilta. Luvassa siis huutamista, päällepuhumista ja äbläwäbälää. Ohjelman juontavat Salla Paajanen ja Pasi Toivonen.


Linkki Yle Areenaan.


Ylen mukaan seuraavat nimet ovat tulossa keskustelemaan:
- Heidi Hautala, vihreiden ex-ministeri
-Abdirahim "Husu" Hussein: radiopersoona ja poliitikko (kesk.) Helsingistä.
-Marko Juntunen: tutkija ja yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa.
-Abbas Bahmanpour: Suomen nuorimpia imaameja. Työskentelee moskeijassa Helsingin Mellunmäessä.
-Sara Bahmanpour: medianomi Helsingistä.
-Ahmad Fadil: Helsingissä sijaitsevan Muslimikodin imaami.
-Wille Rydman: Kaupunginvaltuutettu (kok.) Helsingistä. Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja.
-Maryam Ratilainen-Elabbasy: islamiin kääntynyt suomalaisnainen Helsingistä.
-Nimo Samatar: opiskelija ja bloggari Espoosta.
-Seida Sohrabi: valtiotieteiden opiskelija ja kansalaisaktivisti Turusta.
-Mohammad Azizi: kaupunginvaltuutettu Turusta (kok.).
-Simon Elo: kaupunginvaltuutettu Espoosta (ps.), Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja.
-Juha Ahvio: Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
-Suaad Onniselkä: islamin opettaja Helsingistä.
-Anas Hajjar: Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami.
-Sahra Ali: tulkki ja malli, joka muutti Somaliasta Suomeen pikkutyttönä.
-Tarja Filatov: kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja.
-Ari Hukari: Tampereen hiippakunnan dekaani, Kirkkohallituksen Kirkko ja islam -työryhmän puheenjohtaja.
-Olli Immonen: kansanedustaja, Suomen Sisun puheenjohtaja.
-Tom Kankkonen: Ylen ulkomaantoimittaja ja kirjailija.


------------------- ----------------------

Keskustelu islamista on todellisen kysymyksen sivuuttamista. Avoimessa yhteiskunnassa todellinen keskustelunaihe olisi tämä: mitä arabit ja neekerit ylipäätään tekevät Suomessa ja Euroopassa? Ongelmat nimittäin syntyvät pelkästään siksi, että nämä täysin toisenlaiset ihmiset ovat täällä. On aivan samantekevää onko afrikkalainen valkoisia naisia raiskaava "maahanmuuttaja" muslimi, kristitty vai ateisti, sillä heidän käyttäytymistään ei voida redusoida niin toisarvoiseen kysymykseen kuin usko. Ellei sitten halua olla r-sanaa pelkäävä poliittisesti korrekti hommalainen, joka ei julkisuuskuvansa puolesta uskalla ajatella asioita tappiin asti. Turhaa angstia, sillä sanotpa mitä tahansa kriittistä Euroopan ulkopuolisista oleskelijoista, median punakynäilijät pitävät sinua aina rasistina.

Ohjelman hyödyllinen idiootti -palkinnon saa Tampereen hiippakunnan dekaani Ari Hukari. Homoja palvoessaan Hukari ei ole muuta kuin marxilainen punamädättäjä papinkaavussa. Hänen ylin Jumalansa on kaiken ihmisyyden latistava Ihmisoikeususko.

Ohjelman lopussa haastateltu Suomen tataarimuslimi on esimerkki siitä, miksi etninen ryhmä on tärkeämpi sopeutumistekijä kuin uskonto. Saharan eteläpuolisen väestön ihmiset toimivat omien kognitiivisesti haasteellisten resurssien ja temperamentin mukaisesti, mikä on puolestaan yhteensovittamatonta länsimaisen ihmisen ja kulttuurin kanssa. Muutamat sopeutuvat poikkeusyksilöt eivät muuta tätä yleistä mallia, mikä on nähtävissä kaikissa lännen ongelmalähiöissä.

HYÖDYLLINEN IDIOOTTI HALUAA PAKOTTAA LAPSET SUOMALAISVIHAMIELISELLE INDOKTRINAATIOLLE.

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, paitsi me teitä paremmat Hyvät™ ihmiset.

Freelancer-toimittaja Anna Perhon kolumni YLE:n blogisivulla 23.10.2013.



Kokonaisen tutkimuksen aihe olisi selvittää, miksi toimittajat roikkuvat niin sitkeästi aikansa eläneissä monikultturismin ja valikoivan suvaitsevaisuuden muotiaatteissa. Ilmiö sinällään ei ole täällä uusi. Länsimaiden vihollisten asiaa ajavat hyödylliset idiootit kun on tunnettu jo Leninin ajoista lähtien. Taisipa juuri Lenin itse luoda hyödyllisen idiootin sanaparren kuvatessaan lännen liberaaleja, jotka ajoivat naivisti Neuvostoliiton asiaa.

Suomessa itseään katteettomasti fiksumpana väkenä pitävän porukan halu kuulua älylliseen ja moraaliseen eliittiin on viimeksi herättänyt suurta tragikoomista hilpeyttä taistolaisten valtakaudella 1970-luvulla. Valitettavasti realismin tajun menettäneet laumasielut, jotka toveripaineessa nielevät kritiikittä yliopiston yhteiskuntatieteellisten tiedekuntien punaiset opit, ovat edelleen keskuudessamme, mutta nyt vain muuntuneena viruksena. Tietysti marxismi-leninismi ei ole enää muodissa sen ikävän vuoden 1989 jutun jälkeen, koska se yksi porukka, jota kai kansaksi kutsutaan, päätti ikävästi romuttaa unelmat paremmasta maailmasta. Pahaksi onneksi hölmöille trendiperseille tuotettiin Frankfurtin koulukunnan sylttytehtaasta uutta pureskeltavaa, jota voisi Loka-Laitisen sanoin kutsua homoseksualismi-feminismiksi. Laitisen nimittämä oppi olisi jäänyt vajaaksi, ellei siihen olisi lisätty sen tärkeintä ainesta, monikultturismia, joka jalostaa aatteen pyhäksi kolminaisuudeksi.

Toimittajien ohella kulttuurin puolella työskentelevät valtion almuista riippuvaiset taiteilijat toistavat mielellään vasemmiston hegemonista sanomaa, vaikka pitävätkin itseään mielellään jonkin sortin kapinallisina. Näiden apurahakapinallisten niin sanottu vallankumouksellinen yhteiskuntakriitiikki tuo auttamattomasti mieleen Neuvostoliiton viralliset artistit, jotka esittivät eliitin rakastamia lauluja, joissa arvosteltiin porvareita ja kapitalistien ahneutta.

Suomessa tällaisen kriittisyyden lippulaiva on Teatterikorkeakoulu, joka oli  viimeinen taistolaisuuden linnake vielä 1990-luvulla. Teatterissa onkin jo pitkään esitetty yhteiskuntakriittisiä taidetta, joka käytännössä tarkoittaa kaiken sen mollaamista mikä on suomalaista. Vaikka elokuvataidekin on valtion vahvasti tukemaa, on sen yhteiskunnallisuus (lue: vasemmistolaisuus) yleensä harvinaisempaa kuin teatterin puolella. Aika ajoin myös sieltä ryöpsähtelee esiin nykyajan kommunismi eli roturutsainen monikultturismi kuten Neil Hardwickin vuonna 2010 ohjaama musikaalielokuva Jos rakastat osoittaa.

Sen sijaan Suomen omaa American History X:ää sai odottaa aina tähän vuoteen asti, kunnes Dome Karukosken ohjaama elokuva Leijonasydän näki  ensi-iltansa 18. lokakuuta. Tunnetun vasemmistolaisen Aleksi Bardyn käsikirjoittama elokuva sai lähtölaukauksen Karukosken mukaan tapauksesta, kun hän näki elokuvateatterissa "skinheadin", jonka mukana olleesta kolmesta lapsesta yksi oli aasialainen. On todennäköistä, että kyseessä ei ollut lainkaan skinhead, vaan ohjaajaparka vain halusi pitää isoa tatuoitua kaljupäätä  auttomaattisesti sellaisena. Tähän viittaisi myös se, että elokuvan skinhead-pukeutuminen on auttamattoman passé nykyaikaan ja tuo mieleen lähinnä  kymenlaaksolaisen pikkukaupungin nuorison keskiolutringin 1990-luvulta. 

Arvelluttavinta elokuvassa on yritys istuttaa kuvitteellisen skiniporukan örveltäminen johonkin laajempaan "äärioikeistolaiseen" kontekstiin. Poliittisesti yhtä tarkoitushakuinen elokuva tehtäisiin, jos appelsiinikiljua ryystävät spurguuntuneet krustipunkit esitettäisin vakavasti otettavan vasemmistolaisen yhteiskuntafilosofian tyypillisinä edustajina ja toimijoina. Olipa kyse sitten skineistä tai punkkareista, ne ovat ensisijassa nuorison alakulttuureja, teinityylejä, joiden vähänlukuisten edustajien esittäminen jonkun poliittisen suuntauksen kärkijoukkona on silkkaa katsojan aliarvioimista.

Yleisarviona elokuvaa voi kuvata vain yhdellä sanalla: satu. Ennen kaikkea se on klassinen moraalisatu, koska siinä sekä 'hyvät' että 'pahat' on nimetty etukäteen ja ne ovat kaikkine kliseineen helposti tunnistettavista. Samalla elokuva on myös kliseinen kehityskertomus, jossa ihminen karistaa olkapailtään entisen "pahan" minänsä ja astuu itseään hyvinä pitävien ihmisten joukkoon tummaan. Dome Karukoski on rakentanut satumaailmassa eläville Hyville ihmisille olkiukon poliittisesta vihollisesta, jota voidaan sitten mätkiä hyväksyvä ilme suupielissä.

Toimittajissa elokuva on nostattanut suoranaisen moraalisen oikeamielisyyden kiiman, jolle vetää vertoja vain sen pohjaton poliittinen naivius kuten hyödyllisillä idiooteilla on yleensä tapana. Esimerkiksi Metro-lehden elokuva-arvostelija Tero Toivanen kirjoittaa:

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänen maailmankuvansa romahtaa? Kun totuus onkin ristiriidassa kaiken sen kanssa, johon on koko elämänsä uskonut? Sitä selvittää Dome Karukoski uusnatseista kertovassa elokuvassaan eikä yhtään liian aikaisin.

Arvostelija puhuu tässä niin sanotusta kognitiivisesta dissonanssista, jolla tarkoitetaan yleensä sitä, että havaittu todellisuus ei vastaa omia mielikuvia siitä minkälainen todellisuuden pitäisi olla. Huvittavaa toimittajan paljastavaksi tarkoitetussa huomiossa on sen projektiivinen luonne, sillä kognitiivinen dissonanssi on erityisesti liberaalin vasemmiston ongelma todellisuuden havannoinnissa eikä niinkään jalat maassa olevan "äärioikeiston." Todellisuus kun puhuu yleensä sen puolesta, että jälkisosialistinen monikulttuurikokeilu on epäonnistunut, koska se perustuu valheellisiin premisseihin ihmispopulaatioista, ihmisluonnosta ja sosiaalisesta dynamiikasta.

Elokuvan fiktiiviisyys ei ilmeisesti aukea Metron Tero Toivaiselle, sillä hän uskottelee jopa itselleen, että mulattiäpärän isä Ramu olisi jotenkin edustava esimerkki mustasta miehestä Suomessa:

Tepon hämmennystä lisää Ramun biologinen isä (Jani Toivola), joka ei olekaan monien maahanmuuttajien lailla kiusattavissa ja peloissaan, vaan menestynyt, itsevarma kaveri, joka nauraa ääneen turhautuneiden miesten rasistisille leikeille. (...) Näin tulee piirretyksi uusnatsismin koko kuva: se on armeijatyylinen organisaatio, joka yrittää ideologisesti kiinnittyä isänmaallisuuteen, perhearvoihin ja maanpuolustukseen. Mutta, kuten Ramun isä toteaa, älyllisesti heitä ei voi haastaa.

Ainoa mikä tuossa vastaa reaalimaailmaa on se, että tilastollisesti mustat miehet hylkäävät länsimaissa lapsensa moninkertaisesti verrattuna valkoisiin miehiin. Yhdysvalloissa tästä on tullut suoranainen epidemia, joka on hajottanut ja korruptoinut mustat yhteisöt, koska suurin osa lapsista joutuu elämään yksinhuoltajien helmoissa. Tätä 1960-luvun "vapautumisesta" seurannutta rappiota on vauhdittanut sosiaaliapu, jonka ansiosta äidit eivät enää ole taloudellisesti riippuvaisia työssä käyvistä isistä. Mustalle yhteisölle tilanne on todellinen lose-lose: vastuuttomuuden salliva elämäntapa on ajanut miehet vankilaan ja naiset saavat kantaa yksinään kasvatustaakan, joka näkyy sitten kadulla pyörivässä jälkipolvessa. 

Ymmärtävätköhän ohjaaja ja käsikirjoittaja alkuunkaan, että elokuvassa perheestään erossa elävä kuvitteellinen menestynyt musta mies vain korostaa stereotypiaa, että mustat miehet ruiskivat siementään - varsinkin valkoiseen naiseen - mielellään, mutta eivät sitten haluakaan huolehtia sen seurauksista. Stereotypialla on perusteensa, mutta ei siltä osin mitä tulee sosiaalis-taloudelliseen luokkaan. Yhdysvalloissa julkaistut sosiologiset tutkimukset kun tietävät kertoa, että koulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat mustat miehet ovat perhekeskeisiä ja hylkäävät harvoin lapsensa. Toisin sanoen käsikirjoittaja Aleksi Bardy heittää bensaa rasismin liekkeihin kuvaamalla myös varakkaan mustan miehen vastuuttomana häntäheikkinä! Koska elokuvan nuoleskelee liberaalin vasemmiston "arvoja", edustavat isänmaallisuus, perhearvot ja maanpuolustus silloin jotain vastenmielistä ja paheksuttavaa. Magical Negro Ramu on tietysti tällaisen liberaaliin hyvyyden arkkityyppi, koska on hylännyt perheensä... 

Yhtä epäuskottavaa kuin ihmeneekeri-Ramu on koko Tepon ja Sarin suhde. Siis c'moon, on äärimmäisen poikkeuksellista, että kukaan valkoinen mies ryhtyy suhteeseen naisen kanssa, joka on pettänyt tuhansien vuosien geneettisen ketjun pyöräyttämällä mulatintoukan neekerin kanssa. Harvoja poikkeuksia toki löytyy kuten Nicke Lignell, jonka vaimolla Rakelilla on aikaisemmasta suhteesta mulattityttö, mutta tässä ei kai olekaan kyse aivan tavallisesta pariskunnasta. Sen sijaan todennäköisyys sille, että kliseinen uusnatsi aloittaisi suhteen rotuluopion kanssa lähenee nollaa. Paitsi Dome Karukosken satuelokuvassa, siinä kaikki on mahdollista.

Otollisinta maaperää elokuva on ollut akkainlehtiin ihmisuhteista loputtomasti louskuttaville naistoimittajille. Tämän jutun kuva ja ensimmäisen linkki viittaa Freelancer-toimittaja Anna Perhon viimeisimpään kolumniin Ylen sivulla. On hämmentävää lukea aikuisen ihmisen tekstiä, joka kuulostaa yhtä naivilta kuin 16-vuotiaan maailmanparantajatytön kouluaine. Jokaisella on tietenkin oikeus subjektiiviseen elokuvakokemukseen, mutta pariin lauseeseen on pakko puuttua niiden propagandistisen luonteeen vuoksi:

Nyt valmistaudun kuitenkin katsomaan elokuvaa tummaihoisesta pojasta, jonka äiti rakastuu uusnatsiin.

Toimittaja Perhoa ei voi yksin syyttää populaation eroja retorisesti vähättelevän termin "tummaihoinen" käytöstä, sillä sanaa käytetään ahkeraan kaikissa valtamedioissa, ideologisin perustein tietenkin, vaikka sen arkikäyttäjät eivät välttämättä itse ymmärräkään sen hienostunutta propagandistista luonneta. Sanan käytön ymmärtää kun tietää, että ihmisrotujen olemassaolon kiistäjät yrittävät epätoivoisesti redusoida populaatioiden geneettiset erot pelkkään ihonväriin. Itse asiassa ihonväri on puhtaista fyysisistä eroista yksi pienimmistä, joskin se erottuvin. Silti kukaan täysjärkinen ei väitä, että kongolaiset ja Australian alkuasukkaat ovat täysin samanlaisia, koska heillä on yhtä tumma ihonväri. Paljon suurempia eroja kuin ihonvärissä löytyy kasvojen piirteissä, pään muodossa, hiuksissa, pituudessa ja ruumiinrakenteessa. Samoin populaatioiden välillä on suuria eroja sisäelmien toiminnassa. Oma lukunsa ovat sitten henkiset kyvyt, joissa erot näkyvät kaikkein selvimmin, kun puhutaan kultturisista saavutuksista ja yhteiskuntien rakenteesta.

Se, että Perho altistuu hegemonisen vasemmiston käyttämälle terminologialle, on laumasieluiselle toimittajalle vielä anteeksiannettavaa. Mutta silloin kun aletaan DDR-tyylisesti indoktrinoimaan kehottamalla aikuisia näyttämään elokuva lapsille, loppuu ymmärräyksen raja.

Ja lasten Leijonasydäntä juuri pitäisikin katsoa. Twiittaan leffan jälkeen, että se kannattaisi näyttää jokaiselle yläasteikäiselle. Elokuva olisi mainio alusta asenteiden tarkasteluun ja niistä keskustelemiseen.

Koska elokuva on selvästi asenteellinen ja puolueellinen, sitä ei voi pitää minään opetuselokuvana, "josta voisi oppia". Se mitä elokuvan näyttämisestä opitaan on, että koulujen konformistiset kympin tytöt ymmärtävät olla opportunisesti samaa mieltä mitä auktoriteetit heille syöttävät. Mitään kriittisyyttä tällaiset propagandaelokuvat eivät opeta, ellei katsoja ymmärrä nähdä sitä tyyppiesimerkkinä modernista propagandaelokuvasta. Perhon kehoitus on sitä samaa lampaiden sosiaalistamista mitä tapahtuu jo nyt kun  koulussa pakkoluetutetaan Anne Frankin päiväkirjoja, mutta ei Vankilerien saaristoa. Ja miksiköhän ei jälkimmäistä? Tuttu Yle Watch lainaus kertoo:

Sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt Inari Sakki on todennut:  "Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan."

Olisihan tuo tietenkin seurauksiltaan käytännössä kansanmurha kun indoktrinaatiolla pedataan tietä kansan vaihtamiseksi toiseksi. Mutta mitäpä pienistä, parempaa maailmaahan tässä vain tehdään! Tämänkaltaisessa maailmanparannuksessa Perhon elokuvavinkki voi omalta osaltaan edistää Hyvää asiaa - eurooppalaisperäisen väestön ajamista marginaaliin. Rasismistahan Perholla on vankka kanta:

Rasismi on rakenteellista väkivaltaa, joka tuhoaa kokonaisia kansoja.

Totta. Tosin tällä hetkellä se kohdistuu etupäässä valkoisiin, koska moraalisen monopolin itselleen anastaneet vasemmistolaiset liberaalit saarnaavat kuinka hyvä olisi, että valkoiset luopuvat ensin "etuoikeuksistaan", sitten etnisistä kotimaistaan ja lopulta myös geeneistään.


:-D :-D :-D :-D :-D -D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D

 
Pavlik Morozov -mitalillakin palkitulla,  Stasi-henkisellä Paljastettu 3 fb-sivulla kommentoidaan:

Taru Elkama Melko sick.

Like · Reply · 4 · 27 October at 17:32

Jorma Härkönen Järkyttävä kirjoitus. Kuka sen takana on?

Like · Reply · 27 October at 22:30 via mobile

AJANKOHTAINEN KAKKONEN ON KAKKOSESTA

TV 1, 22.10.2013. klo 21.00,  Ajankohtainen kakkonen 

Kuntien raskaat yt-neuvottelut. Kouvola karsii 600 työpaikkaa. EU:n siirtolaisongelma kärjistyy Välimerellä. Näyttelijä Riku Nieminen rap-musikaalin ohjaajana.   

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Punaisen Tampereen Yle-studiosta suorana tuleva tiedostava makasiiniohjelma Ajankohtainen kakkonen ei ole päivittänyt arvomaailmaansa sitten vuoden 1969, jolloin se aloitti lähetyksensä. Sama kriittinen suomalaisvihamielisyys kuin myös lopun ajan moderneja hullutuksia myötäilevä asenne on edelleen tallella, kun puheeksi tulee valtion (suoja)työpaikat, monikultturisuus, feminismi ja hip hop.

Italian Lampedusan rannikon lähistölle hukkuneet afrikkalaiset maahantunkeutujat oli tämän iltaisen lähetyksen ulkomaan pääaiheena. Toimittaja Petri Burtsovin raportti oli odotetun yksipuolinen, sillä se keskittyi pelkästään hukkuneiden uhriasemaa korostavaan kerrontaan. Maahanmuuttokriitikoita ei tietenkään kuultu, eikä maahanmuuton perimmäisiä ongelmia käsitelty.

Eurooppalaisilta ei ole koskaan kysytty haluavatko he tänne ekologisesti, etnisesti ja kulttuurisesti kestämätöntä kansainvaellusta vai ei. Toimittaja Burtsovin mielestä afrikkalaisten vyöryminen paremmille eurooppalaisille laitumille näyttää yhtä luonnolliselta ja väistämättömältä ilmiöltä kuin sateen aiheuttama mutavyöry, jonka kanssa pitäisi vain elää. Mistään luonnonilmiöstä kansainvaelluksessa ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihmisen aiheuttamista toimista, jotka voidaan pelkillä poliittisilla päätöksillä muuttaa toisiksi. 

Ongelman perussyy on yksinkertainen: hyväntahtoisten valkoisten hölmöjen kehitysavusta johtuva liikakansoitus Afrikassa on jo vuosikymmeniä purkautunut Eurooppaan. Tänne pyrkivät käenpojat eivät ole vain olosuhteiden uhreja, vaan  EU:n maahanmuuttolakia rikkovia henkilöitä, joita voidaan tämän vuoksi kutsua täysin legitiimisti rikollisiksi. Tätä tosiasiaa ei kuitenkaan koskaan mainita valtamedioiden jutuissa, vaan niissä puhutaan ainoastaan luvattomiin loikkareihin kohdistuneesta ihmiskaupasta. Maahantunkeutujista tehdään pelkkiä uhreja ikään kuin matkanjärjestäjät olisivat heitä aseella uhaten kiristäneet rahaa ja pakottaneet astumaan laivoihin. Kyllä se vain on niin, että nämä kansainvaeltelijat ovat itse rahansa vapaaehtoisesti luovuttaneet ja astuneet laivaan samalla tietäen, että heillä ei ole afrikkalaisina mitään lupaa ja oikeutta astua EU-maahan ilman viisumia ja passia.

Kuvaavaa on, että Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisista uutistoimistoista AP on ensimmäisenä tänä vuonna lopettanut termin illegal immigrant (laiton maahanmuuttaja) käyttämisen uutisissaan. Sen tilalla se käyttää pehmentävää kiertoilmausta undocumented immigrant  (paperiton maahanmuuttaja). On selvää, että pian perässä seuraavat muut amerikkalaiset uutistoimistot, sitten sikäläinen media, kunnes käytäntö leviää myös Eurooppaan. Kyse ei ole vain semantiikasta, vaan  poliittista korrektiutta vaativien ajatuspoliisien isommasta pelistä, jossa musta pestään valkoiseksi. Seurauksia voi vain arvailla.  Koska uuden termistön mukaan aiemmin lakia rikkoneet maahantunkeutujat eli rikolliset ovatkin yhdessä yössä muuttuneet "vain paperittomiksi" ohikulkumatkalla oleviksi matkalaisiksi, on heidän kutsuminen laittomiksi vähintään moraalisesti tuomittavaa. Eiväthän he mitään rikollisia ole - heillä ei ole vain rajan ylitykseen tarvittavia papereita! Sen sijaan niitä kansalaisia, jotka kutsuvat näitä paperittomia turisteja rikollisiksi syyllistyvät ajatusviharikokseen, näin se käy....

Burtsovin raportin esittämisen jälkeen studioon oli kutsuttu suomalaisten etnistä säilymistä vastustava humanistiopiskelijoiden Vapaa Liikkuvuus -verkoston tiedottaja Katja Tuominen. On omituista, että näin pienelle ja marginaaliselle järjestölle on annettu mediassa eräänlainen asiantuntijarooli koko kansakunnalle elintärkeässä maahanmuuttokysymyksessä. Tosiaan, kun tämä pikkujärjestö kutsuu itseään verkostoksi, on siinä varmaan jotain perää, sen verran hyvin on verkot heitetty ainakin punertavan valtamedian suuntaan.

Tuomisen esittämät teesit ja vaatimukset olivat sitä samaa mitä kansallismasokistinen Vapaa Liikkuvuus on koko ajan ajanut. Kaikki luonnosuojeluun, ylikansoitukseen, kulttuuriseen itsesäilytykseen ja talouteen liittyvät näkökulmat heitettiin haastattelussa romukoppaan ja esille nostettiin pelkästään 7 miljardin globaalin enemmistön yksilö-pyksilöt ja heidän "luovuttamattomat" oikeudet tulla syömään vieraisiin pöytiin.

Ajankohtaisen kakkosen viimeisenä aiheena oli hörhöön Zeitgeist-liikkeeseen hurahtaneen näyttelijä Riku Niemisen ensimmäinen ohjaustyö Turun Linnateatterissa. Eikä tälle kommunismille haiskahtavalle internationalistille mikä tahansa ohjaustyö kelvannutkaan, vaan aiheena piti olla sopivasti 2000-luvun pikkupioneerit eli monikulttuurinen nuoriso.

Yle Watchia on aina ihmetyttänyt, että kun taiteilijat ja toimittajat tekevät jutun nuorisosta (ei välttämättä siitä, joka on Nuoriso™), pitää siihen liittyvän nuorisomusiikin olla aina jotain heimokilinää eli hip hoppia. Punaliberaali vanhempi sukupolvi pitää näköjään lähtöoletuksena, että nuoret noin ylipäätään kuuntelevat jotain vähä-älyistä rap-nytkytystä. Todennäköisesti heidän ennakkoluulonsa perustuvat toiveajatteluun, sillä onhan tämä kansainvälisten suuryhtiöiden valkoiselle nuorisolle markkinoima möly myös kovin monikulttuurista ja roturutsaan kiihottavaa. Metallimusiikki olisi taas liian valkoista valkoiselle nuorisolle, paha paha....

Hip hoppia selkokielellä selitettynä, lopussa after party, don't miss that bro.

YLIOPISTON PUNAISET DESANTIT KERTOVAT JA YLE KUUNTELEE KRITIIKITTÄ

YLE TV 1 UUTISET, 20.10.2013, klo 20.30

Yle Areenan linkki.

Ylen tv-uutiset kertoo verkkosilvuillaan ilmestyneestä uutisesta, jonka mukaan sotasankari Lauri Törnin menneisyyden "pimeitä puolia" on muka haluttu salata. Tosiasiassa  dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen eivät tuo mitään mitä ei olisi jo tiedetty ja kerrottu pian julkaistavassa Tuntematon Lauri Törni -kirjassaan. Näitä "myyttien paljastajia" motivoi oikeastaan vain narsistinen halu olla sankarillisia Totuuden esitaistelijoita pahaa ja valheellista isänmaallishenkistä lohikäärmettä vastaan.  Herrojen monomaanisen natsimetsätyksen peilikuvana on sokeus vasemmiston pimeille puolille, mikä kertoo paljon heidän poliittisista motiiveistaan. Varsinkin Oula Silvennoisen kohdalla kyse taitaa olla henkilökohtaisesta ristiretkestä, sillä tutkija väitti vuonna 2008 ilmestyneessä vätiöskirjassaan, että  saksalaisilla oli Pohjois-Suomessa Einsatzkommando Finnland-yksikkö! Tällä "paljastuksella" hän yritti syyttää suomalaisia vihjaamalla että meillä olisi kansana ollut jotain tekemistä väitetyssä juutalaisten kansanmurhan yrityksessä.

Tällaiset tendenssitutkimukset ovat varmaan sitä tervetullutta suomalaisuuden epädramatisointia kuten Tarja Halonen aikoinaan totesi. Käytännössä kyse on vain vasemmistolaisten halusta näyttää keskisormea isänmaalliselle kansanosalle.

Ensin vasemmistolainen kulttuuriväki hieroi vuosikausia suomalaisten naamaa Mannerheimin kuvitellulla homoudella, nyt punaisen yliopiston historiantutkijat haluavat natsitella Törniä. Yleisradion meuhkaaminen Törnistä kertoo vain sen halusta päästä jälkiviisaasti moralisoimaan ja tekemään historiapolitiikkaa sotasankarista, koska Hitler. Mikään yllätys ei ole se, että juuri Yle on tästä tutkimuksesta raportoimassa näyttävästi ensimmäisenä ja vieläpä riemukkaalla innolla.

STOP PRESS:
Kansanedustaja, dosentti Jussi Niinistön tuore (21.10.2013) Ylen haastattelu tässä. Jutussa kerrotaan mm.

Jussi Niinistö ei usko uuden elämäkerran kirjoittajien väitteitä siitä, että aikaisemmissa teoksissa Törnistä olisi annettu todellisuutta vastaamaton kuva. Niinistö kyseenalaistaa kirjoittajien tavan esiintyä myytinmurtajina ja pitää heidän väitteitään tarkoitushakuisena kohun lietsomisena, jonka tarkoitus on edistää kirjan myyntiä.

KUN UHRIUTUMISESTA TULEE BISNES JA IDENTITEETTI

YLE TV 2, 17.10.2013, klo 20.00 Silminnäkijä: Salaiset mamut

Miten suomalaiset suhtautuvat sinuun, jos näytät tai kuulostat ulkomaalaiselta. Silminnäkijän työryhmä teki testin. Toimittaja Sam Kingsley. 

 

Hannele Valkeeniemen (jälleen kerran) kirjoittama yksipuolinen juttu  uhriutumispääoman kerjääjistä Ylen sivulla.

Suomeen vuosi sitten muuttaneen valkoisen brittiläisen monikulttuurikiihkoilija Sam Kingsleyn haastattelu. Illan ohjelman toimittanut Kingsley paljastaa täysin avoimesti minkälainen ideologia häntä motivoi tiedonvälittämistyössä.

Linkki Yle Areenaan.

Pari kertaa vuodessa mediassa nostatetaan kohu siitä, kuinka mustat vaalean lihan saalistajat eivät satu pääsemään johonkin ravintolaan. Syyksi löydetään aina se synneistä anteeksiantamattomin eli rasismi (johon voivat syyllistyä tietenkin vain valkoiset).

Erityisesti Helsingin Sanomat on vuodesta toiseen tehnyt päivitteleviä juttuja ravintoloiden kuvitellusta rasismista. Yleensä tällaiset artikkelit rakentuvat siten, että  rasismia pilkkivät toimittajat ottavat mukaansa ison lauman mustia karjuja tai kansallispukuun pukeutuneita romaneja, joiden kanssa sitten rynnistetään eri ravintoloihin. Kun johonkin harvaan paikkaan pääsy evätään, toimittajat kirjoittavat kokosivun jutun, kuinka häpeällinen rotusorto ilmenee arjessa - ja kohta meitä odottaa muiluttavat skinipartiot ja uunitukset ellei "ongelmalle" tehdä jotain. 

Erinäisistä syistä Suomen lain poikkeuksellisen hyvin tuntevat romanit ovat olleet aktiivisia nostamaan oikeusjuttuja ravintoloiden "syrjinnästä", koska se on tietänyt sievoisia tuloja. Myös rasismin pilkinnässä mukana olleet  toimettomat mustat miehet ovat saaneet mukavan toimeentulolisän korvausvaateista.

Yleisradio jatkaa Hesarin viitoittamalla suomalaisia syyllistävällä tiellä, jossa rasismia etsitään kaikkialta suurennuslasin alta. Jos sitä ei löydy, sitä provosoidaan. Silminnäkijä-ohjelman uusimmassa reportaasissa Salaiset mamut toimittajat perustivat kahdesta ulkomaalaisesta ja suomalaisesta koostuvan testiryhmän, joka pilkki ravintolan sisäänpääsystä rasismia. Hyvinhän se näytti onnistuvan, kun saivat aikaiseksi ohjelman, jota Hyvät ihmiset voivat sitten seuraavan päivän kahvitunnilla päivitellä.  

-> -> -> STOP PRESS  -> -> -> STOP PRESS -> -> -> STOP PRESS -> -> ->


Ohjelmasta nousi ennalta arvattavasti kohu. Suomalaisvihamielinen rkp-läinen, globaalin enemmistön asiaa ajava vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, vaatii Ilta-Sanomien uutisessa urkituista "syrjintärikoksista" tutkintapyyntöä. Juuri tällaiset ohjelmat ja stasimaiset tutkintavaatimukset nostavat suomalaisissa rasismin pinnalle. Kun puhutaan todellisesta syrjinnästä niin se näkyy kodittomissa. Miksi ulkomaalaisten asuntoasiat on hoidettu kuntoon, mutta ei suomalaisten? Suomessa asuu satoja suomalaisia kylmällä kadulla, ei siellä ulkomaalaisia näy. Kun suomalaisia syrjitään media on hiljaa ja vaatii mamuille lisää uhristatusta. Tämä jos mikä nostattaa rotuvihaa, mutta ennen kaikkea vihaa niitä suomalaisia kohtaan, jotka halveksuvat omiaan.
 
Salatut mamut -ohjelma herättää monta kysymystä, vaikka ohjelmassa esitetty viesti halutaan esittää moraalisena selviönä, mitä se ei todellakaan ole. Miksi ohjelmassa syrjiviksi leimattujen ravintoloiden päälliköiltä ja ovimiehiltä ei kysytty, mikä on perusteena asiakasvalintaan vai onko ylipäätään ohjeistettu mitään. Vai tekeekö portsari päätöksen itse? Monet järjestysmiehet kertovat itse eri foorumeilla, että on olemassa ryhmiä jotka aiheuttavat poikkeuksetta ongelmia. On naisten huorittelua ja jopa sylkemistä, sekä myös kättä pidempää aina käsiaseita myöten. Yrittäjyyttä muka arvostetaan Suomessa, mutta vaikeaksi se tehdään kun ravintoloilta kielletään oikeus valita asiakkaansa ja työnantajalta työntekijänsä.

Ohjelman toimittanut punaisen brittiläisen yläluokan besserwisser Sam Kingsley voisi mennä edes yhdeksi illaksi kokeilemaan ovelle, miltä se somalien ja mustalaisten monikulttuurinen jamboree näyttää ravintolassa. Eräällä Facebookin yhteisösivulla sanotaan tyhjentävästi se, mitä Silminäkijä-ohjelman ja Eva Biaudetin verenhimoisen vaatimuksen taustalla piilee:
 

Monietnisessä yhteiskunnassa yksilöllisyys, ja ihmisten kohteleminen yksilöinä, ei suinkaan kasva vaan päinvastoin vähenee. Tämä johtuu siitä että ihmiset redusoituvat ensisijaisesti edustamaan etnistä ryhmäänsä, ja vasta toissijaisesti itseään. Jos jollakulla on jostain etnisestä ryhmästä negatiivinen käsitys, on päivänselvää että tällä asialla on vaikutusta kyseisen ryhmän jäsenten kohteluun. Tähän kun vielä lisätään päälle ihmisten luontainen ja terve taipumus suosia niitä jotka ovat samanlaisia kuin kyseinen ihminen itse, on soppa valmis. Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää? Ongelma eivät suinkaan ole ne jotka eivät mukaudu tähän sairaaseen yhteiskunnalliseen kokeiluun, vaan ongelma ovat ne jotka tämän koko kokeilun ovat laittaneet liikkeelle. Allekirjoittanutta raivostuttaa tämä DDR-henkinen kyttäysmentaliteetti, joka on nähtävästi edennyt jo siihen pisteeseen että piilokameran kanssa mennään ympäriinsä ja yritetään käräyttää ihmisiä regiiminvastaisesta toiminnasta. Mikään määrä vuosia rehabilitointia ja suvaitsevaisuuskasvatusta ei muuta ihmistä tämän pehmeän tyrannian haluamaan suuntaan yhtään sen enempää kuin keskiajalla kristillinen papisto pystyi poistamaan ihmisten seksuaalisuutta. Hyvän ideologian merkki on, että se myötäilee sitä miten luonto toimii, ei se, että se käy tätä vastaan pöhöttyneen moraalikäsityksensä piiskaaman uskonnollisen raivon vallassa.

*********** ************** *************** *************** ***************** ****************

YLE TV 1, 17.10.2013, klo 21.05 A-studio: Talk

Hukkuvat pakolaiset. Studiovieraina Rami Adham Suomi-Syyria -yhdistyksestä, Italiassa asuva toimittaja Pirkko Peltonen-Rognoni sekä europarlamentaarikot Sampo Terho (Ps.) ja Hannu Takkula (Kesk.). 


Linkki Yle Areenaan.

Jaahans, taas "keskustellaan" eli Yle syöttää kansalaisille kurkusta alas sitä yhtä ainoaa kuviteltavissa olevaa ratkaisua kolmannen maailman invaasioon: rajat auki! Näin siksi, sillä keskustelua vetää monikultturismista innostunut toimittaja Susanne Päivärinta. Ohjelmasta kertoo jotain myös se, että siinä haastatellaan marginaalisen suomalaisvihamielisen Vapaa liikkuvuus -verkoston Katja Tuomista, joka kirjoittaa järjestön tuoreessa lehdistötiedotteessa mm. näin:

Siirtolaisten kuolemat Välimerellä ovat seurausta EU:n maahanmuutto- ja rajapolitiikasta. Laillisia maahantuloväyliä ei ole tarjolla niitä eniten tarvitseville köyhille, pakolaisille ja vainotuille, siksi he joutuvat turvautumaan hengenvaarallisiin merimatkoihin.

Eräällä fb-yhteisösivulla lehdistötiedotteeseen vastattiin näin:

Eivät onnettomuudet EU:n rajapolitiikasta johdu vaan siitä, että hallituksilla ei ole resursseja eikä edes keinoja palauttaa luvattomasti ja ilman papereita tulleita siirtolaisia. Sen vuoksi tänne pyrkii jokainen kynnelle kykenevä keinolla millä hyvänsä. Tiukennettu rajavalvonta ja maahanmuuttopolitiikka antaisi selvän signaalin että asiattomilla ei ole tänne tulemista, ja siten vähenisivät Lampedusan haaksirikon kaltaiset tragediatkin.

Muuan kansalaismielipide ohjelmasta näytetystä Vapaa Liikkuvuus -verkoston n. 30 hengen mielenosoituksesta:

Ylen kuvaajien käyttämät kuvakulmat kertoivat, että nyt on pikku huiputus menossa. Kuvissa ei näytetty yhtään kertaa koko joukkoa ja kuva "katkaistiin" ylösvedolla pyrittäessä antamaan taiteellinen vaikutelma. Melkoista pelleilyä, joka uppoaa valitettavan hyvin moneen ihmiseen. Mistä syystä Yle antaa niin paljon tilaa marginaaliporukoille, jotka toimivat hyvin usein laillisuuden rajamailla?

DOCVENTURES VAI COMVENTURES?

TV 2, 16.10.2013, klo 22.10 Docventures: Elokuvan esittely

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff esittelevät illan docventures-leffan. Teemana seksi. Osallistu: yle.fi/docventures.

TV 2, 16.10.2013, klo 22.25 Docventures esittää: Whores' glory

Illan dokumenttina nähdään Whore's Glory, joka sukeltaa prostituoitujen arkeen Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa. 

TV 2, 17.10.2013, klo 00.19 Docventures: Live

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff luotaavat kaupallisen seksin ongelmia ja mahdollisuuksia suoraan lähetykseen saapuvan asiantuntijavieraan kanssa. Osallistu keskusteluun yle.fi/docventures.


Ylen linkki ohjelmaan ja Docventures-ohjelman omat verkkosivut.

Kenellekään ei liene yllätys, että suurin osa toimittajista ja kulttuuriväestä on arvomaailmaltaan punavihreitä. Varsinkaan toimittajat eivät ole hakeutuneet alalle siksi, että heitä kiinnostaisi totuus an sich, vaan median tarjoama mahdollisuus ajaa omaa poliittista agendaa ja "parantaa maailmaa". Maailman kuvaajina ja selittäjinä he uskovat vakaasti, että heidän totuutensa on se ainoa oikea ja oikeutettu jo pelkästään siksi, että suurin osa toimittajista ja nykytaitelijoista sattuu olemaan punavihreitä. Vain Hyvät ihmiset (oma ilmoitus) voivat olla totuudellisia kuten Hyvät ihmiset tuntuvat keskenään ajattelevan. Tietenkään tämä kehäpäätelmä ei kerro vielä mitään siitä, ovatko heidän esittämänsä tulkinnat maailmasta sinänsä totta vai valhetta, mutta sen sijaan se antaa hyvän kuvan heidän omahyväisestä itsevarmuudestaan. Tosiasiassa punavihreän dominanssin hallitessa mediaa virheelliset tulkinnat vain lisääntyvät, sillä kollegiaalisessa sisäsiittoisuudessaan valtavirran toimittajat vaikenevat heidän maailmankuvalleen epäedullisista faktoista ja toisaalta taas liiottelevat omien totuuksiensa merkitystä.

Tyyppiesimerkki toimittajien ja ohjelmantekijöiden oman maailmankuvan tyrkyttämisestä löytyy jo jonkin aikaa TV 2:lla pyörineessä Docventures dokumenttielokuvasarjassa. Jo pelkät filmivalinnat kertovat, mitä mieltä katsojien pitäisi kustakin käsiteltävästä aiheesta olla.

On toki myönnettävä, että lähes kaikki Docventures-dokumentit ovat olleet katsomisen arvoisia ja osa jopa loistavia kuten uskontoa käsitellyt Kumaré, maailmantalouden syöksykierrettä analysoimaan pyrkinyt Talouden madonluvat ja mykistävä luontokuvaus Mikrokosmos. Silti näissä kaikissa - lukuunottamatta Mikrokosmosta - näkyy perivasemmistolainen valikoiva kriittisyys kuin heijastumana Frankfurtin koulukunnan jalostamasta kriittisestä teoriasta, jossa kaikki länsimainen on lähtökohtaisesti pahaa ja huonoa ja siksi moraalisen tuomionsa ansainnut. Erityisesti tämä näkyi marijuanaa myönteisesti käsitelleessä dokumentissa Hamppu ja sinänsä ansiokkaassa ruuan tuotannon ongelmia ruotineessa filmissä Food Inc. Kritiikki itsessään ei ole näiden ohjelmien ongelma, vaan kritiikin yksipuolisuus ja vastakritiikin puute.

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia.  Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Turha haave, sillä esimerkiksi tämän illan seksityöläisyyttä käsittelevän dokumentin Whores' glory studiovieraana on prostituutiosta väitellyt vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Aikaisemmin vieraina ja kommentaattoreina ovat vilahtaneet vasemmistolainen kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki, suvaitsevaisuusliberaali Kallion kirkkoherra ja YleLeaks julkkis Teemu Laajasalo, huumeiden käyttöä trivialisoiva nuorisotutkija Mikko Salasuo, punavihertävä tulevaisuudentutkija Markku Wilenius, moderni feministinen rappiotaitelija Terike Haapoja, whigger-heimokilinää esittävä Paleface ja punavihreä Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius. Melkoinen lista Gutmensch-tyyppejä! Odottaa vain sopii millaisen tiedostavan moraalisäteilijän Riku ja Tunna kutsuvat sarjan viimeiseen dokumenttiin Koyaanisqatsi, joka käsittelee ihmiskuntaa. Varmaan joku Hyvä tyyppi, joka ymmärtää Kansainvälisen hengessä maailmaa.

SINÄ, TIINA ROSENBERG, OLET MIESKAUNAINEN PUNAMÄDÄTTÄJÄ.

YLE FEM, 16.10.2013, klo 22.00 Vaikuttaja: Minä, Tiina Rosenberg

Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg muutti jo nuorena pois Helsingin Kontulasta, mutta Kontula ei ole lähtenyt pois hänestä. Tuotanto: Peik Henrichson, Fri film 2013. 

Punaliberaali Yle Fem esittää tänään myötäkarvaisen henkilökuvan Suomeen kotiutuneesta punamädättäjä-feministi Tiina Rosenbergista, josta Yle Watch on kirjoittanut aiemmin täällä. Tällaisia henkilökuvia katsellassa pitää aina muistaa erottaa se, mitä henkilö sanoo ja toisaalta mitä hän on tehnyt, ja miten hänen tekonsa ovat vaikuttaneet. Aikaisemmin ruotsalaisen yhteiskunnan perustaa mieskaunaisella feminismillään ja marxismillaan nakertanut Rosenberg vaikuttaa tällä hetkellä Taideyliopiston rehtorina. Suomi parka.

Linkki Yle Areenaan.

DEMLAN JURISTIT JÄRJESTÄVÄT HOTELLIOLOT ULKOMAALAISILLE RIKOLLISILLE

YLE TV 1, 14.10.2013, klo 20.00 MOT: Veljeskansojen vankirumba

Jo joka kuudes vanki Suomessa on ulkomaalainen. Heidän kotiuttamistaan hankaloittavat Suomen naapurimaita paremmat vankilaolot.

Yle Areenan linkki ohjelmaan.


Frankfurtin koulukunnan yhteiskuntafilosofiaa kannattavat Demlan juristit pitävät rikollista lähtökohtaisesti uhrina, jonka vuoksi yhteiskunnan pitäisi panostaa kaikki mahdolliset resurssit tämän paapomiseen ja ymmärtämiseen. Demlan julkisuudelta varjossa jatkunut painostus lakivaliokunnassa on saanut aikaan sen, että rikosten rangaistushaitari on vuosikymmenten saatossa alinomaan lieventynyt - paitsi ainoastaan kantasuomalaisia koskevissa "viharikoksissa", joiden ankaroittamista on vaatinut erityisesti punavihreä ex-oikeusministeri Tuija Brax.

Vankien paapomislinjaa on sittemmin laajennettu monikultturismin hedelminä syntyneisiin ulkomaalaisiin vankeihin. Demlan lakimiehet ja -naiset ovat pyhiksi korottamiinsa ihmisoikeuksiin vedoten estäneet virolaisten ja Viron venäläisten vanhusten kolkkaajien ja murhamiesten palauttamisen Viron vankiloihin. Syynä tähän on se, että ulkomaalaiset vangit pitävät Suomen ruotsalaistuneita vankilaoloja Hotel Hiltonin tasoisina, jonka vuoksi Demlan juristit katsovat, että rikollisten palauttaminen kotimaidensa perinteisiin vankiloihin onkin "ihmisoikeusloukkaus".

Yle Watch antaa yleensä risuja Yleisradiolle, mutta tällä kertaa täytyy kiittää MOT-ohjelman rohkeaa tarttumista arkaan aiheeseen. Totta kai ohjelmassa kuullaan Ruotsalaisen kansanpuolueen arkkihyysäriä, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia ja Demla-henkistä juristia, asianajaja Kari Silvennoista, mutta heidän lausuntosa eivät saa valveutuneessa katsojassa sympatioita, päinvastoin. Kari Silvennoinen toteaa kaikkitietävästi: 

Poliisilla ja päättäjillä on sellainen suhtautumistapa, että he ovat kovasti muka huolissaan ihmisoikeuksista, mutta kun tulee joku ysittäinen tapaus, niin vaikka se olisi kuinka räikeä tapaus tai hyvinkin syvälle kävyvä oikeuden loukkaus tapahtumassa, eivät he siitä välitä, vaan he aikalailla esineellisesti suhtautuvat täällaiseen siirtoasiaan.

Kun  MOT kysyy: "Onko Suomella vastuu sitten siitä, mitä vangeille Virossa tapahtuu vai loppuuko se siihen, kun vanki on Viron kamaralla?" vetoaa  Silvennoinen "kansainvälisiin velvotteisiin", jotka muka sälyttävät vastuun aina Suomelle:

Jaa. Minusta se kyllä ei lopu siihen. Suomalaisella yhteiskunnalla ja Suomella on kyllä vastuu myöskin tällaisesta, kun ovat osallisena tämmöisissä kansainvälisissä operaatioissa, niin vastuu ei kyllä lopu siihen, vaan kyllä sitten vastuu voidaan toteuttaa muualla, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeusistuimessa tai eurooppalaisissa elimissä sitten, että se on vähän lyhytnäköistä tämmöinen, sanoa, että vastuu loppuisi.

Keskustelun vieminen tällaiselle polulle ei ole muuta kuin harhauttamista, jonka tarkoitus on peittää se olennaisin kysymys eli kuinka huumekauppiaita ja murhamiehiä lellitään maamme vankiloissa niin, että rikosten uusiminen täällä tulee entistä houkuttelevammaksi. Suomalainen vankila ei olekaan pelote, vaan jopa houkutus tehdä rikoksia, jotta pääsee lepäilemään ja nauttimaan minimipalkkaa, joka on suurempi kuin monissa Euroopan maissa. MOT:

Keravalaisen vanginvartija mukaan vangit tienaavan paikoin enemmän kuin vanginvartijat. Vankilaolot Suomessa ovat hänen mielestään niin hyvät, että ne houkuttelevat itäeurooppalaisia Suomeen tekemään rikoksia.

Koko ohjelman keskustelun käsikirjoituksen voi seurata tästä linkistä.

PUNA-YLE EI PÄÄSTÄNYT POPPARIA OHJELMAANSA, KOSKA TÄMÄ EI KANNATA MONIKULTTURISMIA

Yle perui Mamban Tero Vaaran tv-esiintymisen mamu-kriitiikin vuoksi

Näin kertoo Ilta-Sanomat 10.10.2013 julkaistussa uutisessaan.

Nyt pitäisi jo hyväuskoisemmaltakin hyödylliseltä idiootilta pudota suomut silmiltä, koska Yle todistetusti harjoittaa sensuuria ja yksipuolisen propagandan levittämistä. Eilisessä (10.10.2013) TV-Nelosen Sarasvuo-ohjelmassa haastateltu Tero Vaara kertoi, että hänen esiintymisensä Puoli seitsemän -ohjelmassa vuonna 2011 peruttiin "huonon julkisuuskuvan" takia. Selkokielellä sanottuna tämä tarkoittaa Vaaran esittämää yhteiskuntakritiikkiä, jossa hän on verrannut monikultturismia kommunismiin. Osui ja upposi. Sarasvuo-ohjelmassa Vaara totesi sanatarkasti:

On ihan totta, että huonon julkisuuskuvan takia näin tapahtui. Mutta mä en sellaista Neuvostoliittoa tästä Suomesta halua, että mielipiteen takia duunit kärsii.

Valitettavasti tämä on jo todellisuutta erityisesti valtion ja kunnan suojatyöpaikoissa. Esimerkiksi Yleen on saavutuksista ja referensseistä riippumatta käytännössä mahdoton päästä töihin, mikäli on julkisesti tuominnut monikulttuurisuuden epäonnistuneena sosialismin kaltaisena yhteiskuntakokeiluna. Työpaikka voidaan evätä jopa sillä perusteella, mitä yksityishenkilönä ajattelee nykyajan pyhistä lehmistä kuten feminismistä, homoista ja maahanmuutosta. 

Yle ja monet muut valtion laitokset haluavat varmistaa, että sen joukoissa on vain yhden totuuden (lue: valheen) ihmisiä. Edes kerran saatu virka ei ole ikuinen, mikäli työntekijä sattuu lipsauttamaan jossain yhteydessä epäkorrektin totuudellisia näkemyksiä. 

Tämä tilanne on johtanut yhteiskunnassa itsesensuuriin, jonka vuoksi media on voinut levittää mielikuvaa, että nuo pyhät lehmät olisivat kovinkin suosittuja kansalaisten parissa. Tosiasiassa ne ovat yhtä suosittuja kuin KGB oli neuvostokansalaisten keskuudessa. Siksi tarvitaan Tero Vaaran kaltaisia rohkeita julkkiksia, jotka osoittavat, että keisarilla ei ole vaatteita ja että monikultturismi on vain pienen yhteiskunnallisen segmentin suomalaiskaunainen ideologia.

TAAS AHDASMIELINEN PERSU SUUTTUI YLELLE VAIN SIKSI ETTÄ LASTENOHJELMASSA MASTURBOITIIN....

YLE ylistää omaa ohjelmaansa #lovemilla.

Linkki jaksoon, josta "ahdasmielinen" persujen kansanedustaja Mika Niikko teki huomautuksen. Niikon mukaan 12-18-vuotiaille suunnattua Love, Milla – ohjelmaa on lähetetty aamupäivisin klo 11.

Ilta-Sanomien uutisessa Niikko kertoo:

Kuitenkin esimerkiksi jaksossa Penisseikkailu kaksi nuorta poikaa masturboivat yhdessä. Yle:n mukaan kyse on varhaisnuorille tarpeellisesta seksuaalivalistuksesta, tavalla, joka ei ole katsojille vahingollista. Tämän tyyppisen materiaalin tuottaminen ja lähettäminen valtion rahoilla toimivan mediatalon toimesta on sietämätöntä. Tuntuu kuin joku ei ajattelisi yläpäällä lainkaan. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa ja luottaa siihen, että heidän lapsilleen näytetään televisiosta ja netissä lasten ikään sopivia ohjelmia.

Onpas tuo Niikko nyt vanhanaikainen. Pitäisi vain mennä virran mukaan ja tunnustaa virallinen valtiouskonto valikoiva suvaitsevaisuus. Sitten kaikilla olisi taas kivaa ja maailma muuttuisi paratiisiksi.

***************** ********************* ********************* ********************

YLE TEEMA, 9.10.2013, klo 19, Odessan kummisetä (sarja)

4/12. Mishka ojentaa auttavan käden kaikille seudun nälkäisille. Samaan aikaan bolshevikit laativat juutalaisvastaisia toimia Odessassa. Kuullessaan että satamaan saapuu laiva aselastissa Misha päättää ryhtyä toimiin.

Historiaa vääristelevää draamaa, jossa juutalaisten omat synnit pyritään valkopyykkäämään. Historiallinen totuus on, että juuri juutalaiset olivat  keskeisessä roolissa bolshevikkikaappauksessa ja sen myöhemmässä verisessä hallinnossa.

Ylen linkki sarjaan.

Asiallisen tasapuolinen artikkeli juutalaisten osuudesta bolshevismiin tässä.

YLE UUTISET JATKAA "VASTUULLISTA TIEDOTTAMISTA"

Yle ei osaa yllättää, vaan jatkaa edelleen pahamaineista "vastuullista tiedottamistaan". Lokakuun 5. päivätyssä uutisessaan Asiantuntija: Suomessa on yli 600 orjaa kerrotaan muun muassa, että:

Balesin mukaan myös kaikki Suomen yli 600 orjaa jakavat juuri tämän kohtalon (...) Suomen orjaongelma on tietysti pieni, jos se suhteutetaan koko maailmaan.

Niinpä niin. Varmaan ne tavalliset suomalaiset mattisalonen ja maijavirtanen pitävät neekeriorjia ketjun päässä nälkäpalkalla. Tai näin voisi helposti päätellä, sillä uutisessa ei mainita sanallakaan ketkä niitä orjia maassamme pitävät.

Koska tekijöitä ei erikseen mainita, syyllisyys lankeaa korrektin lukijan silmissä automaattisesti suomalaisille. Todellisuudessa tällä ulkomaalaisella ongelmalla ei ole mitään tekemistä suomalaisten kanssa. Ellei sitten valehdella itselle ja muille, että kiinalaisen Tsing Zai Singin legioonan kokoinen "perheyritys" muuttuu suomalaiseksi heti sen jälkeen kun ovat astuneet maamme rajojen sisäpuolelle.

YLEN SUURUUDENHULLUA PROPAGANDAA VIIKOSTA TOISEEN

YLE TV1, 1.10.2013, klo 19.00 Historiaa: Suuruudenhullu Führer-kultti

Hitler rakennutti Nürnbergiin natsivaltakuntansa mahtipontisen juhlanäyttämön. Puoluepäiville kokoontui toista miljoonaa ihmistä, miten mukanaolijat muistelevat yli viikon kestäneiden juhlien ilmapiiriä? 

Jo kolmas viikko peräkkäin jolloin Ylen Historiaa-dokumenttisarjan paikalla käsitellään nazzzeja. Tämä on mitään häpeämätöntä ohjelmatarjontaa, jonka propagandistisen toiston luonnetta ei edes yritetä peitellä. Huvittavaksi asian tekee se, että juuri näissä yksipuolisissa rainoissa kauhistellaan totalitaristista tiedonvälitystä, indoktrinaatiota ja propagandaa...

Aikaisemmin television tv-lupakäytäntö takasi ainakin sen, että Ylen indoktrinaatiosta ei tarvinnut maksaa kunhan vain luopui televisiosta. Uuden Yle-veron aikana tätäkään ei voi enää kiertää, vaan kaikki taloudet joutuvat maksamaan punavihreän agendan pakkosyötöstä, jota tungetaan päivästä ja viikosta toiseen kansalaisten kurkusta alas.

Mikä agenda?

Tieteellisesti korruptoituneessa yliopistolaitoksessa sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt Inari Sakki on todennut:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

Ylen ohjelmalinkki.