torstai 24. lokakuuta 2013

HYÖDYLLINEN IDIOOTTI HALUAA PAKOTTAA LAPSET SUOMALAISVIHAMIELISELLE INDOKTRINAATIOLLE.

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, paitsi me teitä paremmat Hyvät™ ihmiset.



Freelancer-toimittaja Anna Perhon kolumni YLE:n blogisivulla 23.10.2013.



Kokonaisen tutkimuksen aihe olisi selvittää, miksi toimittajat roikkuvat niin sitkeästi aikansa eläneissä monikultturismin ja valikoivan suvaitsevaisuuden muotiaatteissa. Ilmiö sinällään ei ole täällä uusi. Länsimaiden vihollisten asiaa ajavat hyödylliset idiootit kun on tunnettu jo Leninin ajoista lähtien. Taisipa juuri Lenin itse luoda hyödyllisen idiootin sanaparren kuvatessaan lännen liberaaleja, jotka ajoivat naivisti Neuvostoliiton asiaa.

Suomessa itseään katteettomasti fiksumpana väkenä pitävän porukan halu kuulua älylliseen ja moraaliseen eliittiin on viimeksi herättänyt suurta tragikoomista hilpeyttä taistolaisten valtakaudella 1970-luvulla. Valitettavasti realismin tajun menettäneet laumasielut, jotka toveripaineessa nielevät kritiikittä yliopiston yhteiskuntatieteellisten tiedekuntien punaiset opit, ovat edelleen keskuudessamme, mutta nyt vain muuntuneena viruksena. Tietysti marxismi-leninismi ei ole enää muodissa sen ikävän vuoden 1989 jutun jälkeen, koska se yksi porukka, jota kai kansaksi kutsutaan, päätti ikävästi romuttaa unelmat paremmasta maailmasta. Pahaksi onneksi hölmöille trendiperseille tuotettiin Frankfurtin koulukunnan sylttytehtaasta uutta pureskeltavaa, jota voisi Loka-Laitisen sanoin kutsua homoseksualismi-feminismiksi. Laitisen nimittämä oppi olisi jäänyt vajaaksi, ellei siihen olisi lisätty sen tärkeintä ainesta, monikultturismia, joka jalostaa aatteen pyhäksi kolminaisuudeksi.


Toimittajien ohella kulttuurin puolella työskentelevät valtion almuista riippuvaiset taiteilijat toistavat mielellään vasemmiston hegemonista sanomaa, vaikka pitävätkin itseään mielellään jonkin sortin kapinallisina. Näiden apurahakapinallisten niin sanottu vallankumouksellinen yhteiskuntakriitiikki tuo auttamattomasti mieleen Neuvostoliiton viralliset artistit, jotka esittivät eliitin rakastamia lauluja, joissa arvosteltiin porvareita ja kapitalistien ahneutta.

Suomessa tällaisen kriittisyyden lippulaiva on Teatterikorkeakoulu, joka oli  viimeinen taistolaisuuden linnake vielä 1990-luvulla. Teatterissa onkin jo pitkään esitetty yhteiskuntakriittisiä taidetta, joka käytännössä tarkoittaa kaiken sen mollaamista mikä on suomalaista. Vaikka elokuvataidekin on valtion vahvasti tukemaa, on sen yhteiskunnallisuus (lue: vasemmistolaisuus) yleensä harvinaisempaa kuin teatterin puolella. Aika ajoin myös sieltä ryöpsähtelee esiin nykyajan kommunismi eli roturutsainen monikultturismi kuten Neil Hardwickin vuonna 2010 ohjaama musikaalielokuva Jos rakastat
osoittaa.

Sen sijaan Suomen omaa American History X:ää sai odottaa aina tähän vuoteen asti, kunnes Dome Karukosken ohjaama elokuva Leijonasydän näki  ensi-iltansa 18. lokakuuta. Tunnetun vasemmistolaisen Aleksi Bardyn käsikirjoittama elokuva sai lähtölaukauksen Karukosken mukaan tapauksesta, kun hän näki elokuvateatterissa "skinheadin", jonka mukana olleesta kolmesta lapsesta yksi oli aasialainen. On todennäköistä, että kyseessä ei ollut lainkaan skinhead, vaan ohjaajaparka vain halusi pitää isoa tatuoitua kaljupäätä  auttomaattisesti sellaisena. Tähän viittaisi myös se, että elokuvan skinhead-pukeutuminen on auttamattoman passé nykyaikaan ja tuo mieleen lähinnä  kymenlaaksolaisen pikkukaupungin nuorison keskiolutringin 1990-luvulta. 

Arvelluttavinta elokuvassa on yritys istuttaa kuvitteellisen skiniporukan örveltäminen johonkin laajempaan "äärioikeistolaiseen" kontekstiin. Poliittisesti yhtä tarkoitushakuinen elokuva tehtäisiin, jos appelsiinikiljua ryystävät spurguuntuneet krustipunkit esitettäisin vakavasti otettavan vasemmistolaisen yhteiskuntafilosofian tyypillisinä edustajina ja toimijoina. Olipa kyse sitten skineistä tai punkkareista, ne ovat ensisijassa nuorison alakulttuureja, teinityylejä, joiden vähänlukuisten edustajien esittäminen jonkun poliittisen suuntauksen kärkijoukkona on silkkaa katsojan aliarvioimista.


Yleisarviona elokuvaa voi kuvata vain yhdellä sanalla: satu. Ennen kaikkea se on klassinen moraalisatu, koska siinä sekä 'hyvät' että 'pahat' on nimetty etukäteen ja ne ovat kaikkine kliseineen helposti tunnistettavista.
Samalla elokuva on myös kliseinen kehityskertomus, jossa ihminen karistaa olkapailtään entisen "pahan" minänsä ja astuu itseään hyvinä pitävien ihmisten joukkoon tummaan. Dome Karukoski on rakentanut satumaailmassa eläville Hyville ihmisille olkiukon poliittisesta vihollisesta, jota voidaan sitten mätkiä hyväksyvä ilme suupielissä.

Toimittajissa elokuva on nostattanut suoranaisen moraalisen oikeamielisyyden kiiman, jolle vetää vertoja vain sen pohjaton poliittinen naivius kuten hyödyllisillä idiooteilla on yleensä tapana. Esimerkiksi Metro-lehden elokuva-arvostelija Tero Toivanen kirjoittaa:

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänen maailmankuvansa romahtaa? Kun totuus onkin ristiriidassa kaiken sen kanssa, johon on koko elämänsä uskonut? Sitä selvittää Dome Karukoski uusnatseista kertovassa elokuvassaan eikä yhtään liian aikaisin.
Arvostelija puhuu tässä niin sanotusta kognitiivisesta dissonanssista, jolla tarkoitetaan yleensä sitä, että havaittu todellisuus ei vastaa omia mielikuvia siitä minkälainen todellisuuden pitäisi olla. Huvittavaa toimittajan paljastavaksi tarkoitetussa huomiossa on sen projektiivinen luonne, sillä kognitiivinen dissonanssi on erityisesti liberaalin vasemmiston ongelma todellisuuden havannoinnissa eikä niinkään jalat maassa olevan "äärioikeiston." Todellisuus kun puhuu yleensä sen puolesta, että jälkisosialistinen monikulttuurikokeilu on epäonnistunut, koska se perustuu valheellisiin premisseihin ihmispopulaatioista, ihmisluonnosta ja sosiaalisesta dynamiikasta.

Elokuvan fiktiiviisyys ei ilmeisesti aukea Metron Tero Toivaiselle, sillä hän uskottelee jopa itselleen, että mulattiäpärän isä Ramu olisi jotenkin edustava esimerkki mustasta miehestä Suomessa:
Tepon hämmennystä lisää Ramun biologinen isä (Jani Toivola), joka ei olekaan monien maahanmuuttajien lailla kiusattavissa ja peloissaan, vaan menestynyt, itsevarma kaveri, joka nauraa ääneen turhautuneiden miesten rasistisille leikeille. (...) Näin tulee piirretyksi uusnatsismin koko kuva: se on armeijatyylinen organisaatio, joka yrittää ideologisesti kiinnittyä isänmaallisuuteen, perhearvoihin ja maanpuolustukseen. Mutta, kuten Ramun isä toteaa, älyllisesti heitä ei voi haastaa.
Ainoa mikä tuossa vastaa reaalimaailmaa on se, että tilastollisesti mustat miehet hylkäävät länsimaissa lapsensa moninkertaisesti verrattuna valkoisiin miehiin. Yhdysvalloissa tästä on tullut suoranainen epidemia, joka on hajottanut ja korruptoinut mustat yhteisöt, koska suurin osa lapsista joutuu elämään yksinhuoltajien helmoissa. Tätä 1960-luvun "vapautumisesta" seurannutta rappiota on vauhdittanut sosiaaliapu, jonka ansiosta äidit eivät enää ole taloudellisesti riippuvaisia työssä käyvistä isistä. Mustalle yhteisölle tilanne on todellinen lose-lose: vastuuttomuuden salliva elämäntapa on ajanut miehet vankilaan ja naiset saavat kantaa yksinään kasvatustaakan, joka näkyy sitten kadulla pyörivässä jälkipolvessa. 

Ymmärtävätköhän ohjaaja ja käsikirjoittaja alkuunkaan, että elokuvassa perheestään erossa elävä kuvitteellinen menestynyt musta mies vain korostaa stereotypiaa, että mustat miehet ruiskivat siementään - varsinkin valkoiseen naiseen - mielellään, mutta eivät sitten haluakaan huolehtia sen seurauksista. Stereotypialla on perusteensa, mutta ei siltä osin mitä tulee sosiaalis-taloudelliseen luokkaan. Yhdysvalloissa julkaistut sosiologiset tutkimukset kun tietävät kertoa, että koulutetut ja hyvässä taloudellisessa asemassa olevat mustat miehet ovat perhekeskeisiä ja hylkäävät harvoin lapsensa. Toisin sanoen käsikirjoittaja Aleksi Bardy heittää bensaa rasismin liekkeihin kuvaamalla myös varakkaan mustan miehen vastuuttomana häntäheikkinä! Koska elokuvan nuoleskelee liberaalin vasemmiston "arvoja", edustavat isänmaallisuus, perhearvot ja maanpuolustus silloin jotain vastenmielistä ja paheksuttavaa. Magical Negro Ramu on tietysti tällaisen liberaaliin hyvyyden arkkityyppi, koska on hylännyt perheensä... 

Yhtä epäuskottavaa kuin ihmeneekeri-Ramu on koko Tepon ja Sarin suhde. Siis c'moon, on äärimmäisen poikkeuksellista, että kukaan valkoinen mies ryhtyy suhteeseen naisen kanssa, joka on pettänyt tuhansien vuosien geneettisen ketjun pyöräyttämällä
mulatintoukan neekerin kanssa. Harvoja poikkeuksia toki löytyy kuten Nicke Lignell, jonka vaimolla Rakelilla on aikaisemmasta suhteesta mulattityttö, mutta tässä ei kai olekaan kyse aivan tavallisesta pariskunnasta. Sen sijaan todennäköisyys sille, että kliseinen uusnatsi aloittaisi suhteen rotuluopion kanssa lähenee nollaa. Paitsi Dome Karukosken satuelokuvassa, siinä kaikki on mahdollista.

Otollisinta maaperää elokuva on ollut akkainlehtiin ihmisuhteista loputtomasti louskuttaville naistoimittajille. Tämän jutun kuva ja ensimmäisen linkki viittaa Freelancer-toimittaja Anna Perhon viimeisimpään kolumniin Ylen sivulla. On hämmentävää lukea aikuisen ihmisen tekstiä, joka kuulostaa yhtä naivilta kuin 16-vuotiaan maailmanparantajatytön kouluaine. Jokaisella on tietenkin oikeus subjektiiviseen elokuvakokemukseen, mutta pariin lauseeseen on pakko puuttua niiden propagandistisen luonteeen vuoksi:

Nyt valmistaudun kuitenkin katsomaan elokuvaa tummaihoisesta pojasta, jonka äiti rakastuu uusnatsiin.
Toimittaja Perhoa ei voi yksin syyttää populaation eroja retorisesti vähättelevän termin "tummaihoinen" käytöstä, sillä sanaa käytetään ahkeraan kaikissa valtamedioissa, ideologisin perustein tietenkin, vaikka sen arkikäyttäjät eivät välttämättä itse ymmärräkään sen hienostunutta propagandistista luonneta. Sanan käytön ymmärtää kun tietää, että ihmisrotujen olemassaolon kiistäjät yrittävät epätoivoisesti redusoida populaatioiden geneettiset erot pelkkään ihonväriin. Itse asiassa ihonväri on puhtaista fyysisistä eroista yksi pienimmistä, joskin se erottuvin. Silti kukaan täysjärkinen ei väitä, että kongolaiset ja Australian alkuasukkaat ovat täysin samanlaisia, koska heillä on yhtä tumma ihonväri. Paljon suurempia eroja kuin ihonvärissä löytyy kasvojen piirteissä, pään muodossa, hiuksissa, pituudessa ja ruumiinrakenteessa. Samoin populaatioiden välillä on suuria eroja sisäelmien toiminnassa. Oma lukunsa ovat sitten henkiset kyvyt, joissa erot näkyvät kaikkein selvimmin, kun puhutaan kultturisista saavutuksista ja yhteiskuntien rakenteesta.

Se, että Perho altistuu hegemonisen vasemmiston käyttämälle terminologialle, on laumasieluiselle toimittajalle vielä anteeksiannettavaa. Mutta silloin kun aletaan DDR-tyylisesti indoktrinoimaan kehottamalla aikuisia näyttämään elokuva lapsille, loppuu ymmärräyksen raja.

Ja lasten Leijonasydäntä juuri pitäisikin katsoa. Twiittaan leffan jälkeen, että se kannattaisi näyttää jokaiselle yläasteikäiselle. Elokuva olisi mainio alusta asenteiden tarkasteluun ja niistä keskustelemiseen.
Koska elokuva on selvästi asenteellinen ja puolueellinen, sitä ei voi pitää minään opetuselokuvana, "josta voisi oppia". Se mitä elokuvan näyttämisestä opitaan on, että koulujen konformistiset kympin tytöt ymmärtävät olla opportunisesti samaa mieltä mitä auktoriteetit heille syöttävät. Mitään kriittisyyttä tällaiset propagandaelokuvat eivät opeta, ellei katsoja ymmärrä nähdä sitä tyyppiesimerkkinä modernista propagandaelokuvasta. Perhon kehoitus on sitä samaa lampaiden sosiaalistamista mitä tapahtuu jo nyt kun  koulussa pakkoluetutetaan Anne Frankin päiväkirjoja, mutta ei Vankilerien saaristoa. Ja miksiköhän ei jälkimmäistä? Tuttu Yle Watch lainaus kertoo:
Sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt Inari Sakki on todennut:  "Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan."
Olisihan tuo tietenkin seurauksiltaan käytännössä kansanmurha kun indoktrinaatiolla pedataan tietä kansan vaihtamiseksi toiseksi. Mutta mitäpä pienistä, parempaa maailmaahan tässä vain tehdään! Tämänkaltaisessa maailmanparannuksessa Perhon elokuvavinkki voi omalta osaltaan edistää Hyvää asiaa - eurooppalaisperäisen väestön ajamista marginaaliin. Rasismistahan Perholla on vankka kanta:
Rasismi on rakenteellista väkivaltaa, joka tuhoaa kokonaisia kansoja.
Totta. Tosin tällä hetkellä se kohdistuu etupäässä valkoisiin, koska moraalisen monopolin itselleen anastaneet vasemmistolaiset liberaalit saarnaavat kuinka hyvä olisi, että valkoiset luopuvat ensin "etuoikeuksistaan", sitten etnisistä kotimaistaan ja lopulta myös geeneistään.


:-D :-D :-D
:-D :-D -D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D

 

Pavlik Morozov -mitalillakin palkitulla,  Stasi-henkisellä Paljastettu 3 fb-sivulla kommentoidaan:

Taru Elkama Melko sick.


Jorma Härkönen Järkyttävä kirjoitus. Kuka sen takana on?

11 kommenttia:

  1. TV1:

    14:40 Romanipoika Samson
    Samson on romanipoika ja asuu valtaosan vuotta leirintäalueella. (U)

    21:05 A-studio: Talk
    Oleilua toimeentulotuella. Vieraina toimeentulotuella elävä Juhani Rinnehovi, professori Heikki Hiilamo sekä kansanedustajat Annika Saarikko (Kesk.) ja Tarja Filatov (Sd.).

    22:00 Ulkolinja: Voittoa Aidsilla
    2000-luvulla lääketeollisuus monopolisoi AIDS-lääkkeet länsimaiden hallitusten tukemana. Sen, että halvat lääkkeet eivät olleet kehitysmaiden ihmisten saatavilla, arvellaan tuottaneen 10 miljoonaa tarpeetonta kuolemaa.

    Fem:

    22:00 Dok: Adoption hinta
    Etiopialaiset Sinkenesh ja Husen antoivat lapsensa adoptoitaviksi, jotta nämä saisivat rakastavan ja taloudellisesti turvatun kasvuympäristön. Täyttävätkö länsimaiset perheet nämä odotukset? O: Katrine W. Kjær, 2012.

    VastaaPoista
  2. Ei siinä mitään tutkimista tarvita. Juutalaiset määräävät ja orjat tottelevat.

    VastaaPoista
  3. TV1:

    14:35 Trollheimenin voro
    Norjassa Folddalenin tuntureilla eli 1800-luvun puolivälissä varas, joka verotti naapureiden ruokavarastoja. Biologi Nils Röv selvittää, miten karuilla tuntureilla elettiin. (U)

    21:30 Strada
    Göran Rosenbergin lyhyt pysähdys matkalla pois Auschwitzista. Pirjo Honkasalon elokuvataide - armotonta kauneutta. Miten tehdään toimiva protestilaulu? Elektronisen musiikin esi-isä Kurenniemi Kiasmassa.

    TV2:

    11:50 Kuvakirjeitä Etelä-Amerikasta
    Jalkapalloilijan unelma. Brasilia tunnetaan taitavista pelaajistaan. Jalkapalloilu on köyhälle nuorukaiselle joskus ainoa tie menestykseen.

    Fem:

    20:30 Kieltä etsimässä
    Osa 3/6: Jiddish. Ennen kuin jiddishistä tuli Ruotsin virallinen vähemmistökieli, sitä olivat puhuneet miljoonat henkilöt. Max Landergård käy yhdellä jiddishin hävityspaikalla, Auschwitzin keskitysleirillä. (U)

    VastaaPoista
  4. TV2:

    Matkapassi: Bangladesh
    Holly Morris suuntaa yhteen maailman köyhimmistä ja runsasväestöisimmistä maista. Bangladesh yllättää vieraanvaraisuudellaan ja kulttuurillaan. Paikallisilla on yllättäviä keinoja selviytyä aluetta vaivaavista tulvista.

    Fem:

    19:50 Arkistosta revittyä: Monikulttuurisuus
    Osa 6/8. Kuka tahtoo ja kuka pääsee maahamme kylmään pohjoiseen? Miten suhtaudumme ulkomaalaisiin? Suomi oli pitkään eristyksissä, kunnes tilanne muuttui 1990-luvulla. Toimittaja: Lotta Wigelius-Wulff.

    VastaaPoista
  5. Hyvä että muistakin ohjelmista raportoidaan, Yle Watch kun ei ehdi kaikkialle. Huomaa, että mediassa on valtavan laaja suomalaisia ja muita eurooppalaisia mitätöivä vihakampanja meneillään.

    VastaaPoista
  6. Ja kehitysmaalaisia kehuva kampanja.

    VastaaPoista
  7. TV1:

    12:30 Viinan viemät
    1/7. Joka kymmenes ruotsalainen kärsii alkoholiongelmasta ja lähes puolet väestöstä kärsii läheistensä juomisesta. Annikan juominen pilasi hänen ja tyttären välit. (U)

    21:00 A-studio
    Kiista oppisopimusten takaisinperinnöistä. Mikä on ministeriön vastuu? Reportaasi Farsalan romanileiriltä Kreikasta.

    21:30 Dokumenttiprojekti: Hilton!
    Helsinkiläisen kerrostalon nuoret asukkaat ovat jääneet peruskoulun jälkeen ajelehtimaan vailla päämäärää ja työtä. Elokuva varjoon jäämisestä ja syrjäytymisen periytymisestä sekä päähenkilöiden lapsuudesta, heidän salatuista unistaan ja unelmistaan. O: Virpi Suutari T: Filmimaa Oy

    Fem uusinta:

    17:25 Arkistosta revittyä: Monikulttuurisuus
    Osa 6/8. Kuka tahtoo ja kuka pääsee maahamme kylmään pohjoiseen? Miten suhtaudumme ulkomaalaisiin? Suomi oli pitkään eristyksissä, kunnes tilanne muuttui 1990-luvulla. Toimittaja: Lotta Wigelius-Wulff.

    VastaaPoista
  8. TV1:

    12:10 Viinan viemät
    2/7. Per-Erik oli tuurijuoppo ja hänen poikansa joutuivat siivoamaan isänsä sotkuja ryyppyputken jälkeen. Miten alkoholistit ja heidän omaisensa tilittävät juomisen seurauksia ja tempoilua irti viinan kahleista?(U)

    TV2:

    21:00 A2: Islam-ilta
    Miten Suomi ja islam osaavat elää yhdessä? Onko naisen vaiettava islamilaisessa seurakunnassa? Miksi nuori muslimi lähtee Suomesta uskonsotaan? Suora lähetys. Osallistu keskusteluun: yle.fi/islam-ilta.

    MTV3:

    9.08 Studio55.fi: Tarmo Kunnas ja fasismin lumous

    09:05 Studio55.fi
    Fasismin lumous. Emeritusprofessori Tarmo Kunnas on perehtynyt uransa aikana laajasti fasistisiin liikkeisiin. Miksi ne saivat niin suuren jalansijan Euroopassa maailmansotien välissä? Entä onko uusfasismi todellinen uhka Euroopalle?

    VastaaPoista
  9. Iltalehden kommentteja:

    "Lainaus: "Meku päätti nostaa elokuvan ikärajaa, koska sen mielestä elokuva sisältää useita realistisia kohtauksia, jossa lapseen ja hänen perheeseensä kohdistuu väkivallan uhkaa.

    - En näe, että lasta uhattaisiin suoraan väkivallalla. Kuulostaa teoreettiselta. Leijonasydän on enemmänkin selviytymiskertomus siitä, miten väkivallan kanssa voi elää realistisessa ympäristössä, Bardy puolustaa. "

    Realistisen ja raa'an väkivallan lisäksi elokuva sisältää voimakkaita seksuaalisia kohtauksia, mutta Bardy haluaa silti esittää sitä 12-vuotialle.

    En ole katsonut elokuvaa, mutta tuttavani teateribisneksessä kertoi, että elokuva alkaa seksikohtauksella missä pohditaan mihin mies laukeaa ja sen jälkeen kauhistellaan, miten paljon siemennestettä miehestä oikein erittyy. Kohtauksen jälkeen siirrytäänkin suoraan raakaan väkivaltaan, missä tummaihoiset saavat kyytiä ja veri lentää.

    Tämä on vasemmistolaisen Aleksi Bardyn mielestä soveliasta sisältöä lapsille. Jos joku on miettinyt, että mikä vasemmistolaisia oikein vaivaa, niin tässä on taas herkullinen esimerkki vasemmistolaisesta mielensairaudesta. "

    "Lainaus:"Bardy toivoo, että alkuperäinen ikäraja palautetaan, jotta koulunäytökset olisivat mahdollisia.

    - En mä tässä niin hirveästi euroja sure. Toivon, että koululuokat pääsisivät katsomaan elokuvaa, koska sen ajatukset ja teemat sopivat murrosikäisille, Bardy sanoo.

    Lapsien indokrinoinnistahan tässä on kyse ja Bardy sen myöntää. Ei ole euroista kyse, vaan lapsien indoktrinoimisesta vasemmistolaisiksi "antirasisteiksi". "

    "Bardy haluaa tehdä lapsistamme homo- sekä väkivallanihannoijia!???? Pakko nousta vanhempien tuota lapsentuhoajaa vastaan!!! "

    "Aleksi Bardysta liikkuu huhu, että olisi juutalainen.

    Pystyykö kukaan vahvistamaan tätä huhua? Ainakin elkeet on kuin pahimmallakin äärijuutalaisella. Mies on muka vasemmistosuvaitsevainen eli afrikkalaisia Suomeen niin paljon kuin mahtuu, mutta samaan aikaan vertaa lestadiolaisia äärimuslimeihin.

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lestadiolaisia+saa+pilkata+vapaasti/1135254374627

    "Elokuvatuottaja Aleksi Bardy vertasi helmikuisessa Vihreän langan kolumnissaan vanhoillislestadiolaisia äärimuslimeihin." "

    VastaaPoista
  10. Kommentoija on Risto eikä Vejas:

    http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/12/vahingolliset-idiootit

    VastaaPoista
  11. Kommenoija Risto Eikä Vejas:

    sunnuntai, 25. joulukuu 2011

    Vahingolliset idiootit

    Vahingollinen disinformaatiotoimittajaidiootti valehtelee vielä haudastakin:

    http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/41820-hyodylliset-idiootit-islamismin-asialla

    " Lenin ivasi aikanaan niitä "hyödyllisisiä idiootteja", jotka ylistivät kommunismia ja asettivat proletariaatin diktatuurin demokratian edelle. "

    Asiaa on tutkittu jenkeissä, ja sana "useful idiot" esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisessa lähteessä 1948 (samaan aikaan kuin esimerkiksi "Ukrainan järjetetty nälänhätä" tai "uuslamarkistinen sosiobiologismi NL:n tieteen ideologiana"...ne kekseliäät Dullesin veljekset...)

    http://en.wikipedia.org/wiki/Useful_idiot

    " The term is commonly attributed to Vladimir Lenin, sometimes in the form "useful idiots of the West", to describe those Western reporters and travelers who would endorse the Soviet Union and its policies in the West.

    However, no reference to a communist sympathizer or political leftist as a "useful idiot" was made in the USA until 1948, and not until decades later would the use of the phrase by Lenin be commented on in the west. In 1948, the phrase was used in a New York Times article in relation to Italian politics; it was mentioned again in 1961.

    Critics of the term assert that the expression "useful idiot" has never been discovered in any published document of Lenin's, nor that anyone has claimed to have heard him say it. In the spring of 1987, Grant Harris, senior reference librarian at the Library of Congress, said "We have not been able to identify this phrase [useful idiots of the West] among [Lenin's] published works.".

    Toimittajan tiedot valtiuotiettesstä ovat myös täysin perseestä:

    Oli Karl Kaustskyn yksinkertaistava ja raskaasti vääritelevä aivopieru, että 'demokratia' (=enemmistövalta, kansanvalta) ja 'diktatuuri' (=pakkovalta) olisivat muka MUODOLLISLOOGISIA VASTAKOHTIA, että muka "enemmistö ei koskaan voisi harrastaa pakkovaltaa" tai että "millään pakkovallalla ei voisi olla enemmistön kannatusta". Lenin selkeästi kelasi auki, että nuo ovat KÄSITTEINÄ KAKSI ERI ASIAA ("Luopio Kautsky", parlamentaarinen demokratia oli muuten tuolloin äärimäinen harvinaisuus yhtään missään, eikä äänioikeus ollut "yleinen" muualla kuin Uudessa Seelannissa ja Suomessa, eikä näissäkään kummassakaan parlamentilla ollut ylintä päätösvaltaa, ja Suomessa parlamentin jäsenistä oli puolet tapettukin).

    http://www.marxists.org/suomi/lenin/1918/1918_demokratiasta.htm

    http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=87349

    Vahingilliset idiootit vääristelevät kaiken mihin tarttuvat.

    Toivanen on munannut itsensä.

    VastaaPoista