DEMONISOIDUN "ÄÄRIOIKEISTON" PELKO SYNNYTTÄÄ YLESSÄ PROPAGANDAA JA VALHEITA

Ylen toimittaja Maija Salmi käyttää jutussaan tyypillistä
kuvamanipulaatiota: Vox-puolueen johtaja Santiago
Abascasta on julkaistu kuva, joka näyttää "roomalaiselta
tervehdykseltä". Mitähän tällä "sattumalta" valitulla
kuvalla halutaan vihjata?

Uutiset Euroopan kansallismielisten puolueiden noususta tukahdetusta marginaalista parrasvaloihin ovat mielenkiintoista seurattavaa, vaikka niissä toistuu hallitsevassa mediassa sama tarinankulku ja asetelma. Mielenkiintoisuus ei synny "äärioikeiston" menestyksestä sinänsä, vaan siitä miten valtamedia uutisoi kansallismielisyyden nousun aina tietyllä tavalla. Syitä tähän voidaan arvailla, vaikka tietyt motiivit ovat täysin päivänselviä.

Ylen kaltaiset suuret mediatalot kuten Yle eivät ole pitkään aikaan edes yrittäneet teeskennellä puolueetonta tiedonvälittäjää kertoessaan oikeistopopulistien noususta ja suosion syistä. Tavanomainen uutisointi kansallista intressiä puolustavista populistipuolueista on tuttua varsinkin tv:n katsojille: se on yksinomaan tuomitsevaa ja häijyä. Pääsääntönä on, että suurelle yleisölle näistä puolueista halutaan antaa keinoilla millä hyvänsä mahdollisimman vastenmielinen ja pelottava mielikuva.

Toinen huomionarvoisa puoli uutisoinissa on tunteellisuus, joka ilmenee avoimena pelkona kansan äänen heräämiselle. Pelon toisena puolena on taas riemu, mikäli nationalistinen puolue ei menestykään niin hyvin kuin on oletettu.

Nämä molemmat piirteet ovat näkyneet klassisessa muodossaan viime viikon aikana näytetyissä Espanjan parlamenttivaaleja koskevissa Yle-uutisissa. Niistä on vastannut pääasiassa Ylen Espanjan kirjeenvaihtaja Maija Salmi. Hänen tv-uutisraporteilleen on tyypillistä, että niissä on kuultu ainoastaan kansallismielisen Vox-puolueen sosialistisia ja keskustaoikeistolaisia vastustajia. Yhdessäkään jutussa Salmi ei ole haastattelut edes Vox-puolueen rivikannattajaa, koska tämä voisi jo puolihuolimattomallakin argumentilla ampua alas sosialistien olkiukot. 

Toimittaja Salmi on todellakin valinnut puolensa, mutta silti hän ei uskalla kertoa mitkä poliittiset tahot kutsuvat Vox-puoluetta äärioikeistolaiseksi. Kertoessaan tänään tv-uutisissa inhoamastaan Vox-puolueesta Salmi sanoo sen olevan "äärioikeistotolaiseksi kutsuttu" ikään kuin määritelmä olisi luonnonlaista saatu vakio eikä tiettyjen poliittisten vastustajien antama leimakirves. Tällä tutuksi käyneellä passiivi-muotoisella normalisoinnila yritetään nomenklatuuran inhoamasta ilmiöstä tehdä objektiivinen iskusana, joka on sopiva työkalu globalistien intressiä ajavan politiikan edistämiseksi. 

Samaisessa tv-uutisessa Salmen haastattelema vanha sosialisti sanoi sosialistien voiton takaavan sen, että maa ei siirry 40 vuotta taakse päin. Lausunnon voi tulkitan myös niin, että 1970-luvulla katukuva Espanjassa ja Euroopassa oli vielä valkoinen, mikä on sosialististen kulttuurimädättäjien mielestä tietenkin merkki "taantumuksesta". Toinenkin näkemys asiaan on tällä hetkellä Euroopassa nousussa, mistä myös Vox-puolueen läpimurto kertoo.

Espanjan vaalituloksen ratkettua Salmi kirjoitti riemuissaan Yleen mielipidekirjoituksen Analyysi: Sosialistit ottivat torjuntavoiton Espanjassa – oikeistopopulismin uhka sai ihmiset uurnille, jossa hän esittää itselleen mieluisan tulkinnan ykselitteisenä tosiasiana. Jutussa käy läpinäkyvästi ilmi toimittajan mielihyvä sosialistien vaalivoitosta, jota Espanjassa riemuitsivat etenkin Lgbt-painostusmafiaa edustavat kulttuurisen rappion hämärävoimat. Median koodikieliellä tätä silmin nähtävää degeneraatiota kutsutaan tietenkin "edistyksen" voitoksi, jonka kyseenalaistaminen ääneen merkitisi toimittajalle pikaista lopputiliä ammattipropagandistin hommista.

Vox-puolueen odotetun voiton jääminen odotettua pienemmäksi selitetään Salmen analyysissä "äärioikeistoa vastustavalla massaliikkeellä", josta ei ole muuta todistetta kuin Yorkin yliopiston politiikan professori Ignacio Juradonin Stetson-hatusta vetämä arvio:

– Voidaan sanoa, että ennen vaaleja syntyi äärioikeistoa vastustava massaliike, joka nosti äänestysprosenttia ja hyödynsi sosialisteja ja muitakin puolueita, Jurado sanoo.

EU-äänenkanattajana tunnettu Yle-toimittaja Petri Burtsov sentään tunnustaa Vox-puolueen vaalimenestyksen historiallisen läpimurron jutussaan Tutkija: Äärioikeiston nousu Espanjan parlamenttiin on historiallista. Tosin siinä haastateltu Helsingin yliopiston Helsingin yliopiston professori Jussi Pakkasvirta sivuuttaa Vox-puolueen ytimessä olevan modernin maahanmuuttoinvaasion vastaisuuden ja korostaa vain "nostalgisia" Espanjan perinteisiä  arvoja kuten yhtenäisyyttä ja järjestystä.

Koska kansalaisten luottamus valtavirtatoimittajiin matelee pohjalukemissa, toimittajakunta yrittää tuoda yliolkaisille mielipiteilleen auktoriteettia haastattelemalla sopivia punaisen yliopiston jees-miehiä. Maija Salmen ja Petri Butsovin jutuissa tämä taktiikka näkyy erityisen vahvana. Mediakuluttajan onkin siksi oltava aina varuillaan kun toimittaja viittaa jonkun tutkijan sanomisiin tai omaa sanomaa vahvistavaan tutkimukseen.


                                                   *********************************

Yle TV1, maanantai 29.4.2019 klo 21.00, A-studio

Kohu SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taeen vanhojen kirjoitusten ympärillä jatkuu. Miten al-Taee itse selittää kommenttejaan? Pitäisikö pikavippien aggressiivinen markkinointi kieltää? Vieraina Katri Väänänen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja Juha Pantzar Takuusäätiöstä. Juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio 45 min

Monet kansallismieliset ovat kommentoineet, kuinka kansanedustaja Hussein al-Taeen etninen tausta suojelee hänen poliittisen uransa alkumetrejä kohusta huolimatta. Paljon vähemmelle huomiolle on jäänyt se, mikä hänen väitteissään oli muka väärää tai valheellista. Kuten nykymaailmassa on tapana, kohu ja anteeksipyyntö-sirkus syntyy siitä, että joku lipsauttaa totuuden, jota ei poliittisen korrektiuden portivartijoiden mielestä saisi sanoa julkisesti.

Geopoliittinen bloggaaja Markku Siira kirjoittaa aiheesta osuvasti tuoreessa blogikirjoituksessaan Hussein al-Taee ja väärien mielipiteiden taakka.

                                                   *********************************

Yle TV 2, maanantai 29.4.2019 ko 22.30, Dear White People (16)

Satiirisesti asetelmiaan tarkkaileva elokuva neljästä mustasta opiskelijasta arvostetussa yliopistossa, joka ei olekaan niin tasa-arvoinen kuin väitetään. Pääosissa Tyler James Williams, Tessa Thompson, Kyle Gallner ja Teyonah Parris. Ohjaus Justin Simien. (USA 2014) HD 1 h 43 min

Yksi rasistisimmista elokuvista, jossa tasa-arvon tekosyyllä valkoiset leimataan pahoiksi ja moraalittomiksi kun taas mustat kuvataan pyhimysten kaltaisina uhreina. Kiitos Yle tästäkin.

YLE VÄÄRISTELEE EU:N SUOSIOTA KUIN NEUVOSTOLIITTO TALOUSKASVUAAN

Tiedotusvälineiden puolueettomuutta tarkastelevalle kansalaiselle Yleisradion poliittinen ja moraalinen asenteellisuus on ilmiselvää, vaikka yhtiö mainostaa itseään koko kansaa palvelevana mediana. Sanovatpa omakehulle löyhkäävät Ylen omat "tutkimukset" ja mainoskampanjat mitä tahansa, veronmaksajien kustantama puolimonopoli ei tuo esiin kaikkien kansankerrosten ääntä sen enempää kansallisissa kuin suurissa yleismaailmallisissa poliittisissa kysymyksissäkään. Ainoastaan aivokuolleet demarieläkeläiset, punavihreät, rotumuukalaiset ja feministit pitävät Yleä reiluna ja tasapuolisena, koska kanava ajaa häikäilemättömästi näiden etua muiden kustannuksella. Tämä selittää sen, miksi Ylellä on lukkiutunut kanta mm. sananvapauteen, maahanmuuttoon, monikultuurisuuteen ja seksuaaliseen poikkeavuuteen.

Näiden yhteiskuntaan syvästi vaikuttavien arvokysymysten lisäksi Yleisradio junttaa yksipuolista näkemystä myös suurista kansainvälisistä poliittisista aiheista kuten Euroopan Unionista, Brexitista, Venäjästä ja Donald Trumpista. Ylen Bullshit Bingossa EU on aina hyvällä asialla ja sen vastustajat pahalla; Brexitistä on vain ja ainoastaan haittaa kaikille; Venäjän hybridivaikuttaminen on syynä ihan kaikkeen, josta USA ja EU ei satu pitämään; väärin valitun Donald Trumpin päätökset ovat aina huonoja. Kun tämä kaikki halutaan kertoa samassa uutisessa saadaan täysveristä poliittista propagandaa kuten Ylen tuoreessa verkkosivujen jutussa Talousnobelistiksikin veikattu MIT:n professori Daron Acemoglu: "Taloutta uhkaavat oikeistopopulismi, Kiina, Venäjä ja presidentti Trump".

Mediajätin viimeisin pravda tuli globalistina tunnetun apparatsikki Petri Burtsovin kynästä. Yle-uutisessa EU:n suosio on huippulukemissa – Kaksi kolmasosaa eurooppalaisista kokee EU-jäsenyyden hyödylliseksi Burtsov hehkuttaa aikaisempia ennätyksiä rikkovasta mittaustuloksesta kuin parhaaseen neuvostotyyliin. Syytä hänellä onkin, sillä todellisuudessa epäsuositun EU:n parlamenttivaalit ovat aivan kohta puolin tulossa. Uutisen perusteella näyttää siltä, että kaikenlaiset keinot ovat sallittuja kun EU:n demokraattista legitimiteettiä yritetään lisätä. Näitä räätälöityjä suosionmittauksia unioni tarvitsee todella kipeästi, koska perinteisesti EU:n parlamenttivaalien äänestysprosentti on pyörinyt hädin tuskin 40 prosentin tuntumassa.

Koska mittauksen on tehnyt EU:n oma instanssi, se muistuttaa luotettavuudelta niitä samoja, joissa Neuvostoliiton tuottavuus ja varallisuus kasvoivat pysähtyneisyyden aikanakin kymmeniä prosentteja vuodessa:

Euroopan Unionin suosio on huipussaan huolimatta euroskeptisten voimien noususta eri puolilla Eurooppaa. Tämä ilmenee tuoreesta Eurobarometri-tutkimuksesta. Sen mukaan 68% eurooppalaisista pitää jäsenyyttä Euroopan Unionissa hyödyllisenä. Luku on viimeksi ollut yhtä korkea vuonna 1983.

Tarkkaavaiselle lukijalle on selvää, että taloudellisessa mielessä ymmärretty hyödyllisyys on eri asia kun Unionista pitäminen sinänsä. Monet hyötyvät inhottavasta ja vastenmielisestä työpaikasta kovan palkan takia, mutta olisi silti harhaanjohtavaa väittää, että he sen vuoksi pitäisivät tai suorastaan rakastaisivat työnantajaansa. Siksi on silkkaa manipulaatiota samaistaa EU:n kannattaminen unionista saatuun mahdolliseen taloudelliseen hyötyyn.

Tutkimuksesta tekee ennen kaikkea epäilyttävän EU:n kannatuksen raju nousu, aikana, jolloin talousunionin maat ovat kaivautuneet syviin periaatteellisiin näkemyseroihin keskeisissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa:

Suomessa EU:n kannatus on kasvanut merkittävästi viime mittauksesta. Syyskuun tutkimuksessa 66% vastaajista koki Suomen hyötyvän EU-jäsenyydestä, kun luku on nyt kasvanut 74%:iin.

Jos EU olisi niin suosittu kuin unionin oma tutkimus ja Yle väittää, niin miksi sitä silti vastustetaan voimakkaammin kuin koskaan ennen? Ylen toinen uutinen, Lisää Trump- ja Venäjä-myönteisyyttä, vähemmän eurooppalaisuutta? Näin ääriryhmien vaalivoitto vaikeuttaisi EU-parlamentin työtä, nimittäin kumoaa aikaisemman uutisen EU:n suosiosta kansalaisten keskuudessa. Uutinen on myös hupaisa osoitus Ylen pakettiajattelusta, jossa yhden asian kannattamisesta seuraa muiden asioiden kannattaminen tai vastustaminen huolimatta siitä, ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Ainoa kriteeri ympätä aiheet yhteen on niiden mieluisuus tai vastenmielisyys Ylen yhdestä puusta veistetyille toimittajille.

EU:n yksipuolisen ylistämisen peilikuvana on Brexit, jota Yle pitää pelkästään huonona asiana. Koittakaapa etsiä Yle uutisten verkkosivuilta juttua, jossa tuotaisiin esiin Brexitin hyvät puolet briteille. Aivan, sellaista ei löydy! Sitä vastoin asenteellisia mielipideuutisia Brexitin absoluuttisesta turmiollisuudesta Yleltä löytyy vaikka millä mitalla. 

Maamme merkittävin mielipidevaikuttaja ei kaihda olla käyttämättä edes koulujen aivopesemiä lapsia saadakseen viestinsä läpi. Koululaisten tekemän Ylen uutisluokan jutussa Brittinuoret Brexitistä: "Kansanäänestystä ei olisi ikinä pitänyt järjestää" haastatellaan lähinnä vain EU-byrokraatin urasta haaveilevia brittinuoria. Sekä uutisluokan "toimittajjien" että brittinuorten konformistiset näkemykset ovat juuri sellaisia, jotka saavat globalistit kuten George Sorosin hieromaan tyytyväisinä karvaisia käsiään.

GOOGLEN PC-POTKUT UUTISISSA – KUKA PROPAGOI ENITEN: 1) YLE 2) IL 3) MM?

Vapaan informaation portinvartijoina julkisuudessa toimivat valtamediat julistavat alinomaan, kuinka vain ne kykenevät ammattitaidollaan takaamaan rehellisen tiedonvälityksen ja objektiivisen näkökulman maailman asioista. Väite on osoitettu viimeistään 2000-luvulla täysin perusteettomaksi jo siksi, että internetin aikakaudella valtamediat ovat jääneet jatkuvasti kiinni merkittävien uutistapahtumien vaikenemisesta. Vaikka asioista kertomatta jättäminen eri tekosyillä ei ole teknisesti katsottuna suoraa valehtelua, on se sitä kuitenkin käytännössä.

Kun jotain asiaa kuten Etelä-Afrikan valkoisiin maanviljelijöihin kohdistuvasta hyvin dokumentoidusta rasistisesta kansanmurhasta ei kerrota valtamediassa, sitä ei ole silloin tapahtunut tavallisen matti meikäläisen tietoisuudessa. Suuret mediat tietävät totisesti millaista epideemistä väkivaltaa mustat harjoittavat Etelä-Afrikan, Amerikan ja Euroopan suurkaupungeissa, mutta koska niistä raportointi ei sovi viralliseen vain valkoisia syyllistävään antirasistiseen narraatioon, tapahtumista vaietaan systemaattisesti. 

Silloin kun valtamediat sattuvat uutisoimaan jostain arasta asiasta, ne painottavat vain yhtä tarinaa ja jättävät röyhkeästi muut näkökulmat ja faktat kertomatta, koska ne rikkoisivat ennalta ylläpidettyä poliittisesti korrektia kerrontakaavaa. Tänään Ylen verkkosivuilla ilmestyi kouluesimerkki uutisesta, jonka koko totuuden voi helposti tarkistaa muista, jopa "virallisista" läheistä kuten Iltalehdestä. Ylen Italian kirjeenvaihtajana tunnettu Petri Burtsov kirjoittaa työnantajansa verkkosivujen jutussa Harvardin tohtori lähetti naisia halventavan viestin – Google antoi potkut hyvin valikoivan kuvauksen irtisanomisen syistä ja taustoista. Tälläkin hetkellä Suomessa on valtava joukko vain Yleä seuraavia demarieläkeläisiä, jotka uskovat Burtsovin puolivillaiseen tarinaan, jossa kauhistellaan pyhää tasa-arvoa loukkaavaa julkeutta, jonka vuoksi tohtori sai lähteä ihan perustellusti kävelemään:

Teknologiayritys Google on erottanut työntekijän, joka väitti biologisten eroavaisuuksien selittävän naisten miehiä vähäisempää määrää teknologia-alalla.

Potkut saanut James Damore väitteli Harvardissa systeemibiologiasta tohtoriksi. Damore ei saanut potkuja tilastollisiin tosiasioihin perustuvien tosiasioiden sanomisesta, vaan siitä, että hän rikkoi Googlen poliittisesti korrektia kulttuuria, jossa on "sukupuolistereotyyppistä" esittää tosiasioita, jotka ovat epäedullisia naisille (miehistä epäedullisen tiedon levittämiseen puolestaan kannustetaan).

Uutisjutun lopussa tosin kerrotaan, että Damoren mielestä Googlen "vasemmistolainen ennakkoasenne on luonut poliittisesti korrektin monokulttuurin, joka estää rehellisen keskustelun tasa-arvokysymyksistä". Tämä tieto käy selville vasta lukemalla koko juttu viimeistä riviä myöten. Varsinaisia valheita Burtsov ei jutussaan levitä, mutta uutinen on otsikkoa myöten kirjoitettu sellaisella filtterillä, että se synnyttää väkisinkin mielikuvan, jossa tilastollisten tosiasioiden sanominen olisi "naisia halventavaa" ja potkut sen vuoksi aivan perustellut.

Sen sijaan samaa aihetta käsitelleessä Iltalehden uutisessa lähtökohta on täysin eri. Tapaus oli Iltalehden (IL) narraatiossa uutisoimisen arvoinen siksi, että Googlessa rajoitetaan työntekijöiden ilmaisuvapautta ja siten keskustelun moninaisuutta:

Erotettu insinööri James Damore kritisoi muistiossaan myös Googlen "poliittisesti korrektia monokulttuuria". Bloombergin mukaan Damore syytti Googlea konservatiivisten mielipiteiden vaientamisesta. 

(...) Damore kirjoitti, että keskittyminen sukupuolueen ja etniseen taustaan, johtaa siihen, että Google sivuuttaa ideoiden moninaisuuden.

Uutissivusto Nykysuomi teki jokin aika sitten jutun, kuinka totuuden rajamailla kulkeva propaganda voidaan tunnistaa. Esimerkkitapauksena käytettiin Ylen uutista Etelämantereelta irronneesta jäävuoresta. Jutussaan Näkökulma: Miten propagandaa tehdään? verkkolehti paljastaa lukijoille retorisia temppuja, joita valtamediat kuten Yle käyttävät harhauttaakseen ja jopa aivopestääkseen lukijoita. Alussa mainitun Ylen Google-uutisen otsikointi pätee hyvin Nykysuomen analyysiin, vaikka siinä käsitelläänkin ilmastonmuutosta:

Aniharva niistä jotka näkevät tuon otsikon avaavat artikkelin. Otsikon näkijät vahvistavat näkemänsä avulla ennakkokäsitystään piakkoin lähestyvästä ilmastonmuutoskatastrofin maailmanlopusta. Se murto-osa lukijoista, jotka lukevat koko artikkelin havaitsevat, ettei ilmiössä ole kysymys mistään poikkeavasta vaan normaalista luonnonilmiöstä. Artikkelin kirjoittaja ei edes pyri kiistämään asiaa.

Aivan samalla tavalla uutisotsikko Googlen potkuista vahvistaa tasa-arvofundamentalistien käsitystä, että kamalaa epätasa-arvoistavaa diskurssia esiintyy vieläkin, mutta onneksi kehitys kehittyy ja pahat ihmiset saavat mitä ansaitsevat. Tärkeintä on tietyn asenteen ylläpitäminen, mutta niin ettei suoranaisiin valheisiin syyllistytä. Nykysuomi:

Paras propaganda toimii juuri näin, että se antaa ymmärtää, vahvistaa lähes koko kohdeyleisön ennakkoasenteita, muttei anna kriitikoille tartuntapintaa siltä osin, että voisi sanoa artikkelin olevan valheellinen. Sen sijaan artikkeli vain vihjailee, antaa ymmärtää, vahvistaa ennakko-oletuksia samalla kun se asiatasolla ei oikeastaan sano asiasta yhtään mitään.

Tavallisen informaationkuluttajan kannalta on nurinkurista, että niin sanottujen arkojen aiheiden kohdalla julkisuudessa parjatut vaihtoehtomediat tuovat esiin rehellisinta tietoa ja kertovat lisäksi oleellisista seikoista, joita valtamediat eivät suostu uutisissaan mainitsemaan. Magneettimedia (MM) käsittelee Google-potkuja jutussaan Työpaikkojen kulttuurimarxistinen mielipidevaino kiristyy – nyt asialla Google tavalla, jossa sen informaatioarvo on Yleen ja Iltalehteen verrattuna huomattavasti korkeampi. Sitä paitsi MM ei peittele omaa poliittista kantaansa, mutta ei myöskään pyri vääristämään sen vuoksi potkuihin liittyneitä tosiasioita:

Damore ihmetteli, miksi yhtiö yrittää kiistää ihmisten väliset biologiset erot. Hänen mukaansa työntekijät tulisi palkata näiden osaamisen eikä korruptoituneiden vähemmistökiintiöiden perusteella. Vaikka Damoresta on alettu maalata raivoavan naisvihaajan karikatyyriä, todellisuudessa hän vaati vain työmarkkinoille meritokratiaa sekä poliittista sananvapautta.

Valtamedia on keskittynyt lähinnä muistion naisia käsittelevään osuuteen, mutta Damore kritisoi myös rodullista ”positiivista syrjintää” eli epäpätevien värillisten suosimista pätevien valkoisten ammattilaisten kustannuksella. Toisin sanoen hänen mukaansa ammattitaidon tulisi painaa työnantajien vaakakupissa enemmän kuin kulttuurimarxistinen viha valkoisia miehiä kohtaan. 

Mikä häkellyttävintä, Damore sai potkut, vaikka hän ei kritisoinutkaan työnantajaa julkisuudessa. Sen sijaan sanktio määrättiin hänen laatimansa sisäisen muistion vuoksi. Enää ei riitä, että työntekijät ovat julkisuudessa edustavia – heillä on oltava myös ”poliittisesti korrektit” mielipiteet yksityiselämässä.

Ylen versio tapahtuneesta tarttui lillukan varsiin, kun sen sijaan MM palveli lukijaansa tuomalla päivänvaloon potkujen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin ja paljastamalla todellisen epätasa-arvon meritokratiaa teeskentelevässä länsimaisessa yhteiskunnassa.

EUROOPAN MIEHITYSAALTO KASVAA, MUTTA VIRANOMAISIA HUOLLETTAA VAIN ISÄNMAALLISET

Vasemmiston ja libeeraalioikeiston keskuudessa on vallalla diskurssi, jossa arabimaista ja mustasta Afrikasta tulevaan invaasioon suhtaudutaan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Heillä on tarve tehdä naurunalaiseksi etenkin "äärioikeiston" Eurabia-retoriikka, koska se on heidän mielestään vainoharhaista alarmismia. Pääviestinä on, että hämmentyneillä kansalaismassoilla ei ole mitään syytä pelkoon, jonka vuoksi heidän pitäisi hajaantua (mm. nationalistipuolueet), koska kaikki on järjestyksessä eikä täällä ole mitään nähtävää. Tilastolliset tosiasiat eivät ole kuitenkaan "edistyksellisten" puolella ja tämän voi todistaa myös tavallinen eurooppalainen seuraamalla katukuvansa nopeaa muuttumista afrikkalaiseksi.

On vaikea sanoa, kuinka pitkään hallusinaatio-vasemmisto aikoo pitää vielä päätään pensaassa helliäkseen Unelmaansa, vaikka tällä hetkellä myös muutamat valtamediat tunnustavat afrikkalaisen invaasion olevan täyttä totta. Jopa poliittisesti vasemmistoliberaali Yle on valmis kertomaan karvaan totuuden kansainvaelluksesta verkkosivujensa lyhyessä uutisessa Välimereltä pelastettu parissa päivässä 13 500 turvapaikanhakijaa – Italiaan saapunut tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä. Toimittaja Petri Burtsovin uutisjuttu ei kerro kuitenkaan asian koko kuvaa, sillä hän mainitsee vain Italian tilanteen ja pehmittää sitäkin korostamalla hukkuneiden määrää. Tosiasiassa Eurooppaan suuntautuu vuosittain yli miljoonan ei-eurooppalaisen invaasio ja määrä on vain kasvamassa, koska Afrikan väestöpaine ei ole hellittämässä. Päinvastoin, siellä todellinen väestöräjähdys realisoituu vasta lähitulevaisuudessa.

EU-maiden viranomaiset eivät tee kuitenkaan mitään Välimeren rannoilla lopettaakseen kansainvaellusta. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa, jos olisi vain poliittista tahtoa. Jo pidemmän aikaa on näyttänyt siltä, että tietynlaista poliittista tahtoa EU:lta löytyy, mutta tuo tahto koskee vain Euroopan afrikkaistamista. Tätä voi perustella sillä, että EU ylläpitää nykyisenkaltaista Välimeren "pakolaisten" pelastusohjelmaa, joka rohkaisee aina vain lisää uusia tulijoita. Jos EU:n viranomaiset olisivat eurooppalaisten asialla, he vangitsisivat salakuljettajat, jotka puhkovat veneitä kun pelastajat ovat tulossa näkyviin. Samalla he käännyttäisivät pakolaislaivat EU:n vesien ulkopuolelle ja jos alus on uppoamassa, pelastetut ihmiset vietäisiin takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamaan.

Maansa myyneet valtioiden poliitikot eivät tuhlaa energiaansa Euroopan elävältä syövien ihmissirkkaparvien maahantulon estämiselle, vaan heille on tärkeämpää keskittyä kansallismielisiin, jotka vastustavat tätä itsetuhoista hulluutta. Kotimaassamme viimeisin esimerkki tällaisesta yksisilmäisyydestä tulee Helsingistä, jossa viranomaiset hajottivat maanantaina laittomien pakolaisten maastakarkotusta vaativan Suomi ensin -leirin. Ylen uutisessa Suomi ensin -leiri ei saanut lupaa palata Rautatientorille – Poliisi: "Neuvottelu järjestäjän kanssa ei tahdo onnistua" kerrotaan, että "turvapaikanhakijat saavat yhä jatkaa mielenosoitusta keskustassa, koska he eivät poliisin mukaan ole aiheuttaneet haittaa ympäristölle". Väite on perätön, koska myös matuleirissä on ollut jatkuvasti häiriöitä, vaikka valtamedia ei ymmärrettävästi olekaan halunnut nostaa niitä esille. 

Jo Suomi ensin -mielensoituksen alkamisesta lähtien viranomaiset (mm. Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar) ovat valtion ylintä johtoa myöten halunneet purkaa leirin. Kieltämisyrityksiä on ollut monia, mutta vasta viime viikonlopun aikana tapahtuneiden harkittujen provokaatioiden ansiosta saatiin vihdoin tekosyy, jolla voitiin hajottaa Suomen kansalaisten laillinen mielenosoitus. Sen sijaan Rautatientorille saa edelleen jäädä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden eli laittomien maassaolijoiden mielenosoitusleiri.

                                                                 **********************

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen 

10/10. Ruotsi-trauma ja tulevaisuus. Miksi ruotsalaiset voivat kannustaa jääkiekossa Suomea, mutta suomalaisille Ruotsin häviö kenelle tahansa on melkein kuin Suomen voitto? Mukana kirjailija Miika Nousiainen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmatta tai neljättä kertaa näytettävän sarjan viimeinen jakso on lopullinen suomalaisuuden selkäänpuukotus. Sen lisäksi että emme ole yhtään mitään ilman ruotsalaisia, emme alempirotuisina "ugri-udmurtteina" osaa olla edes kiitollisia länsinaapureille ja "sorretuille" Suomen ruotsinkielisille.

Yle TV1, maanantai 26.6.2017 klo 23:25, Käsky (K16) 

Keväällä 1918 nuori jääkäri uhmaa esimiehiään ja lähtee viemään punaista naissotilasta kenttäoikeuteen. Matkasta tulee kohtalokas molemmille. O: Aku Louhimies. KK: Jari Rantala. N: Samuli Vauramo, Pihla Viitala, Eero Aho. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Suomen kulttuuriväen enemmistö on ollut kulttuuribolshevikkeja aina 1960-luvulta lähtien. Nuorempaa teatteri- ja elokuvaväen kommunismia edustaa elokuvaohjaaja Aku Louhimies, jonka elokuva Käsky (2008) uusintaa Lapulaisoopperasta (1966) lähtöisin olevaa virallista valhe-narraatiota, jonka mukaan sisällissodan eli Vapaussodan "moraalisia voittajia" olivatkin kapinan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan aloittaneet punaiset.

Kulttuurimarxilaisen Leena Landerin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva toistaa kirjasta tutut historialliset valheet ja propagandan. Ilman mitään historiallista taustoitusta elokuva alkaa, kun valkoiset jahtaavat punaisen naisosaston sotilaita ja saavat surmattua kaikki paitsi näispääosaa esittävän punahuoran (Pihla Viitala). Hänet pelastaa ja vangitsee Saksasta tullut jääkäri Harjula (Samuli Vauramo). Hieman myöhemmin näytetään "mielivaltaisia teloituksia", joita johtaa kenttäoikeuden puheenjohtaja, tarkoituksella Mannerheimin näköiseksi tehty Emil Hallenberg (Eero Aho). Hallenbergin historiallisena esikuvana on Inkoossa sijainneen Västankvarnin kenttäoikeuden puheenjohtajaja Erik Grotenfelt. Koska kostonhimoiset kulttuurikommunistit eivät malttaneet olla häpäisemättä historiallisen henkilön muistoa, Hallenbergistä tehdään yllätyksettömästi homo.

Elokuva esittää valkoiset lähes yksinomaan vastenmielisessä valossa ja heitä kuvataan mm. joukkoraiskaajina. Vastaavaa kuvausta punaisista olisi nykymaailmassa vaikea kuvitella, varsinkin kun maamme teatteri- ja elokuvamaailmassa vaikuttaa Louhimiehen lisäksi vieläkin fanaattisempia kulttuurimarxilaisia kuten avoimesti suomalaisuutta mitätöivä ohjaaja Lauri Maijala.

Sen sijaan, että Käskyssä myös punaiset näytettäisiin eettisesti rappeutuneina murhaajina heidät kuvataankin joko viattomina sodan uhreina tai moraalisesti vahvoina luonteina. Tätä kuvaa vahvistaa elokuvan lopputeksteissä näkyvät aidot valokuvat, joissa näkyy vain Tampereen taistelujen punaisia kaatuneita, valkoisten järjestämiä teloituksia ja punaisten vankileirejä. Elokuva kuvaa yleisemminkin sitä asennetta, jota kulttuurihegemoniaa hallitsevat vasemmistolaiset pitävät yllä yhteiskunnassa: kapinan aloittaneet punaiset olivat hyvällä asialla, jonka vuoksi sodan voittaneet valkoiset pitää tuomita moraalisiksi häviäjiksi.

Yle TV2, maanantai 26.6.2017 klo 22:00, Brokeback Mountain  (USA 2005) 

Kolmella Oscarilla palkittu elokuva Wyomingin ja Texasin lakeuksilta, kahden cowboyn kielletystä rakkaustarinasta, joka kestää läpi vuosien. O: Ang Lee. N: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Helsinki Priden ja homoviikon "kunniaksi" Yle lähetti maanantaina uusintana 2000-luvun homopropagandan kenties suurimman merkkipaalun, elokuvan Brokeback Mountain.

Yle Watch kirjoitti viime helmikuussa elokuvasta mm. seuraavasti: "Näin jälkeen päin olen vakuuttunut, että homomanian leimahduspiste valtavirrassa oli vuonna 2005 ilmestynyt Hollywood-elokuva Brokeback Mountain, joka oli suunnattu lähinnä heteronaisille ja liberaaleille aisankannattajamiehille. Se esitti vääristyneen romanttisen kuvan sodomiasta, johon naivit hyväntahtoiset tavalliset ihmiset halusivat uskoa ja uskovat edelleen. Homouteen väistämättä liittyvistä negatiivisista asioista ja ilmiöistä he eivät halua enää kuulla mitään."

Yle TV1, tiistai 27.6. klo 14:40, Vaiheessa: Unelmien nainen 

Viisikymppinen Timppa on rakastunut. Morsian on Filippiineiltä, häät pidetään Bangkokissa ja päättäväinen mies ei anna edes sydäninfarktin haitata matkalle lähtöä. Käsikirjoitus ja ohjaus Erkki Määttänen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle laajentaa ja normalisoi roturutsaa ulottamalla sen myös aasialaisia lapsivaimoja itselleen hankkivien peräkammarin poikien puuhiin. Tosin miespuolisista geenipoolin sotkijoista ei saa tehtyä yhtä voimaannuttavia dokumenttaja kuin viidakkokuumetta potevista vahvoista upeista naisista, jotka tuovat Afrikasta leikkikalunsa muiden veronmaksien elätettäviksi.

Yle Fem Tiistai 27.6. klo 15:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12) 

1/8. Illuusio murtuu. Kahdeksanosainen sarja holokaustista. Noustuaan valtaan vuonna 1933 Hitler ryhtyi levittämään antisemitististä aatettaan ja juutalaiset pyrittiin sulkemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Sarja ehti päättyä juuri viikko sitten, mutta Yle Fem Teema panee sen jo nyt toiselle kierrokselle. Luultavasti siksi, jotta takarivin Taavokin muistaisi maailmanhistoriasta sen tärkeimmän asian – siis jos asiaa kysytään juutalaisilta. Tietysti holokausista muistuttaminen sopii myös valkoisille liberaaleille, koska se edistää Euroopan antautumista afrikkalaiselle invaasiolle, aivan kuten vapaamuurarikreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergi visioi vaikutusvaltaisessa kirjassaan Praktischer Idealismus jo vuonna 1925. 

Yle on hengessä mukana julkaisemalla säännölliseen tahtiin natsi- ja holouutisia, viimeisimpinä verkkosivuilta löytyvä juttu Holokaustista puhuminen on yhä riski Puolassa – tappouhkauksia, anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia. Lännessähän tilanne alkaa olla siinä mielessä edistyksellinen, että ellei mediassa puhuta tarpeeksi holokaustista, on seurauksena anteeksipyyntöjä, erovaatimuksia....

Yle TV1, tiistai 27.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

1/10. Aloitamme juontaja Juhani Seppäsen seurassa matkan Suomen venäläisyyteen puhumalla venäläisyyden kiivaasta vastustuksesta. Kuuluuko "ryssäviha" tämän päivän Suomeen vai onko se historiaan hautautunut tietyn ajan tuote? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Sivistynyt ja kypsä valtio voi tarkastella historiaansa ja sen kipupisteitä avoimesti. Tässäkin asenteessa on kuitenkin ongelmansa, jos siitä tulee itsetarkoituksellista ja poliittisesti motivoitunutta.

Ensi kertaa vuonna 2015 lähetetty Suomi on venäläinen on sarja, joka ei kerro mediaeliitin historiatajun kypsyydestä, vaan osoittaa kuinka pitkälle kansan vieroksumien muotiaatteiden ratsastamisessa ollaan menty. Mediaväki ja muu köykäinen lukeneisto on läntisen esimerkin innoittamana saanut päähänsä, että nationalismi onkin kaiken pahan juuri ja siitä pitäisi päästä siksi eroon. Varsinkin yhtenäisestä etnisestä kansasta, sillä se tuppaa olemaan kumman uppiniskaista kansainvälisen eliitin "hyvää tahtoville" suunnitelmille.

Itä-Euroopassa ei tällaista sarjaa voisi kuvitella lähetettävän, koska siellä ymmärretään mitä pahaa internationalismin voimat saavat aikaan kansalle ja siten tavallisille ihmisille. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kuvaa Facebook-seinällään osuvasti, kuinka tervejärkisesti esimerkiksi Puolassa osataan suhtautua kansainväliseen haihatteluuun ja oman kulttuurin kyseenalaistamiseen:

In Poland they have this thing called kansallinen kulttuuri. Ei presidenttiä, joka sanoisi että puolalaista kulttuuria ei ole. Ei television sataosaista sarjaa selittämässä, miten Puola on saksalainen tai venäläinen. Tietäväthän ne itsekin mistä aineksista heidän ikioma ja uniikki kansallinen kulttuurinsa ja identiteettinsä on koottu. Ei pyrkimystä epädramatisoida kansallista kulttuuriaan. Puola on ollut suuri, mutta moneen kertaan sitä on myös viety kuin litran mittaa. Eikö Suomella ole vielä ollut tarpeeksi hankaluuksia, että osaisimme arvostaa omaa perintöämme.

Yle TV2, tiistai 27.6.2017 klo 23:30, Ali Show: Aki Tykki 

Ali Jahangirin vieraaksi saapuu muusikko Aki Tykki. Happoradion laulajana tunnettu Tykki osallistuu myös yhtyeen sävellysten tekoon sekä sanoittaa kappaleet. Happoradio julkaisi seitsemännen pitkäsoittonsa tammikuussa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Ali kertoo mitä suomalaiset popparit haluavat meidän tietävän. Ilmeisesti tätäkään ei voida tehdä ilman Iranista tullutta puujalkavitsien kertojaa.

YLEN KOOTUT SELITYKSET SUNNUNTAIN VAALEISTA JA IMATRASTA

Matteo Renzi ja EU hävisivät – Italian kansa ja Eurooppa
voittivat.

Punavihreän poliitiikan takuumiehenä toimiva Yle riemuitsi eilisestä Itävallan presidentivaalien tuloksesta, sillä sen voitti "vihreä" kosmopoliittivanhus Alexander van der Bellen. Jutussa Itävallan presidentinvaalit: "Äänestäjät ymmärsivät, että maltillisten edustajien voiton eteen on työskenneltävä" kerrotaan Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Dan Ekholmin näkemyksistä. Toisin kuin Brexitin ja Trumpin voiton jälkeen Ekholm loisti eilen tv-uutisissa kuin Naantalin aurinko ja valoi uskoa punamädättävän imperiumin vastaiskuun:

Maltilliset äänestäjät ymmärsivät, että nyt pitää tehdä jotain. Ei voi pitää itsestäänselvänä, että maltilliset edustajat voittavat, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Näin monet itävaltalaiset ovat sanoneet.

(((Valtamedian))) massiiviset pelottelukampanjat tekivät tehtävänsä ja etenkin naiset näyttävät äänestäneen van der Belleniä. Tämä on sikäli erikoista, koska tuleva presidentti kannattaa liberaalia kansanvaellusta, jonka seurauksena myös Itävallassa naiset ovat joutuneet turvapaikkasiirtolaisten petomaisten hyökkäysten ja raiskausten uhreiksi. Yllättävä vaalitulos kertonee kollektiivisesta Tukholman syndroomasta sekä naisten halusta antautua aggressiivisimmille ja näennäisesti miehekkäämmille maahantunkeutujille. Näköjään Itävallassakin asioiden on mentävä vielä huonommin, jotta ne voisivat joskus parantua.

Punavihreät ja heidän oikeistoliberaalit aisankannattajat eivät kuitenkaan ehtineet montaa tuntia poksautella samppanjapulloja, kun Italiasta tuli ikävä EU-vastainen vaalitulos. Kansa hylkäsi pääministeri Matteo Renzin ajaman perustuslain muutosehdotuksen selkein prosenttiluvuin 60–40. Kansallista suvereeniteettia kannattaville eurooppalaisille vaalitulos ei ollut tasoitus suhteessa Itävallan presidentinvaaleihin, vaan 2-1 johtomaali, sillä Italian tuloksella on konkreettisia vaikutuksia EU:ssa, kun taas Itävallan presidentillä on ainoastaan symbolista valtaa. Ylen Italian kirjeenvaihtaja Petri Burtsov pitää vaalitulosta luonnollisesti epätoivottuna jutussaan Renzi pelasi upporikasta ja rutiköyhää – Mitä Italiassa nyt tapahtuu?, jossa hän monien muiden selitysten lisäksi väittää, että ikävästä vaalituloksesta olisi haittaa pankkisektorille ikään kuin sen ongelmaluotot olisivat jotenkin kadonneet toisenlaisella äänestystuloksella:

Renzin eron luoma epävakaus on myrkkyä Italian vaikeuksissa oleville pankeille. Maan pankkisektorille on kasautunut 360 miljardia euroa ongelmaluottoja, jotka painavat niiden taseissa.

Ihmiset Italiassa ja Euroopassa ovat alkaneet vihdoin ymmärtää, ettei ihminen elä pelkästään leivästä, jonka vuoksi kansallinen identiteetti ja kulttuuri ovat nousseet keskeiseen asemaan eurooppalaisten sydämissä. Koska kansallisiin kysymyksiin vihamielisesti suhtautuva EU-eliitti ei ole kyennyt edistämään edes sen pääuskontoa talouskasvua, on selvää, että Unionin vastaisuus on vain kasvanut ja tulee kasvamaan edelleen. Tämä tulee tuntumaan median ja kansoistaan piittaamattoman poliittisen eliitin krooniseksi yltyneenä peppukipuiluna. Ranskan ensi kevään presidentinvaalit näyttävät, sortuuko tämän uuden ajan Neuvostoliitto lopullisesti. 

                                                         ****************************

Sunnuntaina Imatrassa sattunut häikäilemätön kolmoissurma on ravisuttanut koko Suomea, mutta siitä huolimatta valtamediat eivät ole malttaneet käyttää tapausta kyynisesti hyväkseen. Tapaukseen vedoten monissa jutuissa halutaan riisua alamaiset aseettomiksi ja siivota internet totuuspuheesta, josta valtavalhemedia käyttää kulttuurimarxilaista termiä vihapuhe.

Liberaalin totalitarismin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat oli ensimmäisten joukossa lietsomassa asekammoista hysteriaa jutussaan Imatran surmatyöt nousivat isoksi uutiseksi maailmalla – ”Osoitus maan aseongelmasta”. Uutisen retorisena keinona vedotaan suomalaisten turhamaisuuteen – "mitähän meistä nyt siellä ulkomailla oikein ajatellaan!". 

Ylen verkkosivujen uutisessa Imatran kolmoissurmasta epäilty vaikenee – poliisi ei epäile teolle poliittisia tai ideologisia syitä jo otsikossa pähkäillään olemattomia poliittisia syitä. 10-15 vuotta sitten moinen spekulointi olisi ollut mahdotonta, mutta nyt median ohjaaman julkisen keskustelun vuoksi "ääriryhmiä" aletaan epäillä lähes kaikesta yhteiskunnallisesta ikävästä. Poliittisella motiivilla leikittely on tietoista, sillä näin valtamediat ja poliitikot haluavat pitää yllä keskustelua maata muka uhkaavasta ekstremismistä, joka ei ole muuta kuin pelkkä olkiukko, jolla yritetään oikeuttaa orwellilaista lainsäädäntöä. Ylipäätään median puhe "ääriliikkeistä" on pelkkää häveliästä kiertoilmaisua, sillä todellisuudessa termillä halutaan viitava vain ns. äärioikeistoon. Kansanedustaja Heikki Ritavuoren murhan 1922 jälkeen Suomessa ei ole tehty ainuttakaan harkittua poliittista murhaa, mutta otsikoiden perusteella media näyttää odottavan sellaista vesi kielellä.  

Imatra-uutisoinnin pohjat veti tällä kertaa Iltalehti, jonka pääkirjoitusjutussa "Vihapuhe saattanut lietsoa veritekoihin" (5.12.2016, vain paperiversio) Jyrki Vesikansa koplaa ontuvasti satunnaisen kolmoissurman viime aikaisiin populistisiin virtauksiin. Vesikansa käyttää Imatran tapausta keppihevosena, jotta vanhanaikainen valtavalhemedia herättäisi "lainsäädännöllistä keskustelua", jonka päämääränä on tukahduttaa sen pahin vihollinen, vapaaseen ja ilmaiseen informaatioon perustuva Internet. Kiistanalaisena persoonana tunnettu kansalaisaktivisti Pekka Kemppainen analysoi verraten terävästi Iltalehden vainoharhaista purkausta:

Jyrki Vesikansa viittaa otsikoinnillaan Imatran äskeiseen tapaukseen, jossa ilmeisen häiriintynyt mies tappoi kolme sivullista. Unohdinkin: "Sivullinen t. ohikulkija" sana onkin jo varattu toisiin tarkoituksiin. Sanotaan siis, että surmaaja riisti hengen kolmelta sattumalta kohteekseen joutuneelta henkilöltä, ja haavoitti yhtä, niin ollaan täsmällisiä. 

Iltalehden päätoimittaja mainitsee Donald Trumpin, Brexititn ja PS:n "jytkyn". Aivan oikein hän ymmärtää, että po. ilmiöt ovat purkaneet tyytymättömyyttä: "Tyytymättömyyttä purettiin myös äänestämällä Donald Trumpia...." Jokin hänen arviossaan kuitenkin mättää. 

Vesikansa täsmentää: "Kauan jatkunut vihapuheen kylväminen huipentui Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja kahden toimittajan surmaamuiseen..." 

Näin hän kirjoittaa tietämättä lukeeko surmaaja lehtiä lainkaan tai seuraako nettiä. Surmaajan motiivista poliisi on kertonut vain, ettei mitään viitteitä siitä ole vielä saatu. Toki on hyvä, jos lehti paljastaa sellaista, mitä eivät viranomaiset ole vielä kertoneet, mutta tässä tapauksessa en usko, että mitään motiivia on tiedossa, -ehkei surmaajalla itselläänkään. 

Imatran murhenäytelmän liittäminen "vihapuheen" liukuvaan käsitteeseen saattaakin vaikuttaa juuri sillä tavalla, mitä päätoimittaja Vesikansa tarkoittaa, kun hän viittaa vihapuheeseen: Politisoi yksittäisen henkilön tuhoisan häiriökäyttäytymisen, ja luo joillekin motiivia tai tekosyytä "kostoon". 

Vesikansan omasta kynästä lähtenyt pääkirjoitus tekee näin *vihapuheen* tehtävän: Kannustaa väkivallan kierteeseen. 

Siitä onkin tänään tasan vuosi, kun poliisi Suomen pääkaupungissa joutui käyttämään mellakantorjuntavarustusta väkivaltaisesti käyttäytyviä mielenosoittajia kohtaan, näiden yrittäessä hyökätä ihmisten kimppuun. Mieleastäni on aihetta tarkastella, oliko tämän aggression takana *vihapuhetta*.

On syytä ihmetellä miksi valtamediat ovat sairaalloisen kiinnostuneita siitä, mitä tavallinen tuulipukukansa mölisee internetissä. Kyllä maailmaan on ennenkin puhetta mahtunut, mutta ei niistä silti ole otsikoita revitty. Median paniikki-ilmapiiristä kertoo jotain se, että se ottaa peräkylän Esson pöytäpuheet, jotka ovat nyt siirtyneet nettiin, tosissaan ja tekee niistä näyttäviä "uutisia". 

Imatran tragedian kohdalla kärpäsestä tehdään härkänen Ylen toimittaja Kristiina Tolvasen jutussa Miksi some täyttyi heti Imatran tragedian jälkeen huhuista? Näin vastaavat trolli, ulkoministeriö ja poliisi. Nettisössötyksen märehtimisellä uskotellaan, että kyseessä olisi muka joku suurempikin ongelma – siis muillekin kuin omaa agendaansa ajaville mimosan herkille toimittajille. Median ja poliittisen eliitin käymä sota nettitrolleja ja valheellisia uutisia vastaan on tosi asiassa rehellisten uutisten sensurointia, niistä vaikenemista.

AJANKOHTAINEN KAKKONEN ON KAKKOSESTA

TV 1, 22.10.2013. klo 21.00,  Ajankohtainen kakkonen 

Kuntien raskaat yt-neuvottelut. Kouvola karsii 600 työpaikkaa. EU:n siirtolaisongelma kärjistyy Välimerellä. Näyttelijä Riku Nieminen rap-musikaalin ohjaajana.   

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Punaisen Tampereen Yle-studiosta suorana tuleva tiedostava makasiiniohjelma Ajankohtainen kakkonen ei ole päivittänyt arvomaailmaansa sitten vuoden 1969, jolloin se aloitti lähetyksensä. Sama kriittinen suomalaisvihamielisyys kuin myös lopun ajan moderneja hullutuksia myötäilevä asenne on edelleen tallella, kun puheeksi tulee valtion (suoja)työpaikat, monikultturisuus, feminismi ja hip hop.

Italian Lampedusan rannikon lähistölle hukkuneet afrikkalaiset maahantunkeutujat oli tämän iltaisen lähetyksen ulkomaan pääaiheena. Toimittaja Petri Burtsovin raportti oli odotetun yksipuolinen, sillä se keskittyi pelkästään hukkuneiden uhriasemaa korostavaan kerrontaan. Maahanmuuttokriitikoita ei tietenkään kuultu, eikä maahanmuuton perimmäisiä ongelmia käsitelty.

Eurooppalaisilta ei ole koskaan kysytty haluavatko he tänne ekologisesti, etnisesti ja kulttuurisesti kestämätöntä kansainvaellusta vai ei. Toimittaja Burtsovin mielestä afrikkalaisten vyöryminen paremmille eurooppalaisille laitumille näyttää yhtä luonnolliselta ja väistämättömältä ilmiöltä kuin sateen aiheuttama mutavyöry, jonka kanssa pitäisi vain elää. Mistään luonnonilmiöstä kansainvaelluksessa ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihmisen aiheuttamista toimista, jotka voidaan pelkillä poliittisilla päätöksillä muuttaa toisiksi. 

Ongelman perussyy on yksinkertainen: hyväntahtoisten valkoisten hölmöjen kehitysavusta johtuva liikakansoitus Afrikassa on jo vuosikymmeniä purkautunut Eurooppaan. Tänne pyrkivät käenpojat eivät ole vain olosuhteiden uhreja, vaan  EU:n maahanmuuttolakia rikkovia henkilöitä, joita voidaan tämän vuoksi kutsua täysin legitiimisti rikollisiksi. Tätä tosiasiaa ei kuitenkaan koskaan mainita valtamedioiden jutuissa, vaan niissä puhutaan ainoastaan luvattomiin loikkareihin kohdistuneesta ihmiskaupasta. Maahantunkeutujista tehdään pelkkiä uhreja ikään kuin matkanjärjestäjät olisivat heitä aseella uhaten kiristäneet rahaa ja pakottaneet astumaan laivoihin. Kyllä se vain on niin, että nämä kansainvaeltelijat ovat itse rahansa vapaaehtoisesti luovuttaneet ja astuneet laivaan samalla tietäen, että heillä ei ole afrikkalaisina mitään lupaa ja oikeutta astua EU-maahan ilman viisumia ja passia.

Kuvaavaa on, että Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisista uutistoimistoista AP on ensimmäisenä tänä vuonna lopettanut termin illegal immigrant (laiton maahanmuuttaja) käyttämisen uutisissaan. Sen tilalla se käyttää pehmentävää kiertoilmausta undocumented immigrant  (paperiton maahanmuuttaja). On selvää, että pian perässä seuraavat muut amerikkalaiset uutistoimistot, sitten sikäläinen media, kunnes käytäntö leviää myös Eurooppaan. Kyse ei ole vain semantiikasta, vaan  poliittista korrektiutta vaativien ajatuspoliisien isommasta pelistä, jossa musta pestään valkoiseksi. Seurauksia voi vain arvailla.  Koska uuden termistön mukaan aiemmin lakia rikkoneet maahantunkeutujat eli rikolliset ovatkin yhdessä yössä muuttuneet "vain paperittomiksi" ohikulkumatkalla oleviksi matkalaisiksi, on heidän kutsuminen laittomiksi vähintään moraalisesti tuomittavaa. Eiväthän he mitään rikollisia ole - heillä ei ole vain rajan ylitykseen tarvittavia papereita! Sen sijaan niitä kansalaisia, jotka kutsuvat näitä paperittomia turisteja rikollisiksi syyllistyvät ajatusviharikokseen, näin se käy....

Burtsovin raportin esittämisen jälkeen studioon oli kutsuttu suomalaisten etnistä säilymistä vastustava humanistiopiskelijoiden Vapaa Liikkuvuus -verkoston tiedottaja Katja Tuominen. On omituista, että näin pienelle ja marginaaliselle järjestölle on annettu mediassa eräänlainen asiantuntijarooli koko kansakunnalle elintärkeässä maahanmuuttokysymyksessä. Tosiaan, kun tämä pikkujärjestö kutsuu itseään verkostoksi, on siinä varmaan jotain perää, sen verran hyvin on verkot heitetty ainakin punertavan valtamedian suuntaan.

Tuomisen esittämät teesit ja vaatimukset olivat sitä samaa mitä kansallismasokistinen Vapaa Liikkuvuus on koko ajan ajanut. Kaikki luonnosuojeluun, ylikansoitukseen, kulttuuriseen itsesäilytykseen ja talouteen liittyvät näkökulmat heitettiin haastattelussa romukoppaan ja esille nostettiin pelkästään 7 miljardin globaalin enemmistön yksilö-pyksilöt ja heidän "luovuttamattomat" oikeudet tulla syömään vieraisiin pöytiin.

Ajankohtaisen kakkosen viimeisenä aiheena oli hörhöön Zeitgeist-liikkeeseen hurahtaneen näyttelijä Riku Niemisen ensimmäinen ohjaustyö Turun Linnateatterissa. Eikä tälle kommunismille haiskahtavalle internationalistille mikä tahansa ohjaustyö kelvannutkaan, vaan aiheena piti olla sopivasti 2000-luvun pikkupioneerit eli monikulttuurinen nuoriso.

Yle Watchia on aina ihmetyttänyt, että kun taiteilijat ja toimittajat tekevät jutun nuorisosta (ei välttämättä siitä, joka on Nuoriso™), pitää siihen liittyvän nuorisomusiikin olla aina jotain heimokilinää eli hip hoppia. Punaliberaali vanhempi sukupolvi pitää näköjään lähtöoletuksena, että nuoret noin ylipäätään kuuntelevat jotain vähä-älyistä rap-nytkytystä. Todennäköisesti heidän ennakkoluulonsa perustuvat toiveajatteluun, sillä onhan tämä kansainvälisten suuryhtiöiden valkoiselle nuorisolle markkinoima möly myös kovin monikulttuurista ja roturutsaan kiihottavaa. Metallimusiikki olisi taas liian valkoista valkoiselle nuorisolle, paha paha....

Hip hoppia selkokielellä selitettynä, lopussa after party, don't miss that bro.

KUN ITALIAN RASISMISTA VAAHTOAVA YLEN POLITRUKKI SAA PALAUTETTA

YLE TV 1 UUTISET klo 20.30 uutisoi 16.17.2013 "kansainvälisen kohu-uutisen", jossa Ylen uusi Italian avustaja  Petri Burtsov, kertoi senaatin varapuhemiehen Roberto Calderolin loukanneen maan ensimmäistä mustaa integraatioministeri Cecile Kyengeä.

Ylen Uutinen alkaa n. 10 minuutin kohdalla.

Ylessä on tapana, että uudet toimittajat hankkivat ensimmäiset politrukin kannuksensa valkoisesta rasismista jankuttamisesta ties minkä mitättömän syyn nojalla. Tällä kertaa tekosyyksi uutiselle saatiin Italian uudeksi roturutsaministeriksi nostettu kongoidi Cecile Kyengen saama ulkonäkökriittinen lausunto. Missä on pihvi eli se uutinen?

Paljon mielenkiintoisempaa on päästä tarkastelemaan, mitä näiden tuoreiden hyväkkäiden päässä liikkuu ja millainen ylimielinen asenne heillä on kriittiseen kansalaispalautteseen. Vapaa toimittaja Petri Kaivanto otti suoraan yhteyttä Burtsovin fb-sivuille ja esitti asiansa. "Keskustelun" kulun voitte nähdä tästä Kaivannon blogista.

Toimittaja Burzovin objektiivisesta toimittajan asenteesta kertoo tämä kommentti Kaivannolle:

Lisäksi olen eri mieltä kanssasi Italian rasismista. Mielestäni se on Italiassa todellinen ongelma ja ihmiset aidon rasistisia. Jo se, että nuo aivan käsittämättömät hyökkäykset mustaa ministeriä kohtaan eivät ole saaneet aikaan laajaa kansanliikettä, kertoo jostain. Ei ole mikään tekosyy tai lieventävä asianhaara rasismille, jos Lampedusaan saapuu paljon pakolaisia. Logiikkasi on sama, kuin että naiset ansaitsevat tulla raiskatuksi jos pukeutuvat paljastavasti. Olen täysin eri mieltä. Lisäksi kirjoitustyylistäsi huokuu alentava suhtautuminen pakolaisiin. Käytät termiä "kansanvaellus" aika kyseenalaisesti hädässä olevista ihmisistä. Italiassa suvaitsevaisuus monietnisyyttä kohtaan ei todellakaan ole huippuluokkaa ja maahanmuuttajienkin osuus väestöstä varsin pieni verrattuna esim. Ruotsiin tai Norjaan. Olen asunut aika monessa maassa ja matkustellut 38:ssa. En ole törmännyt yhtä avoimeen ja sosiaalisesti hyväksyttyyn rasismiin muualla kuin ehkä Suomessa. Kaikenkaikkiaan kommenttisi antavat sinusta aika moukkamaisen kuvan jos mielestäsi mustan naisen julkiset raiskaamiskehoitukset ja apinaksi kutsumiset ovat epäolennaista lässytystä.

Ehdittyään näin haukkumaan Kaivannon ja siinä sivussa kaikki eurooppalaiset, jotka eivät suostu jäämään globaalin enemmistön kansainvaelluksen alle, Burzov bännäsi kriitikon fb-sivultaan. Kuinka urheaa.