TASA-ARVO EI MERKITSE AUTOMAATTISESTI OIKEUDENMUKAISUUTTA

Kanadan pääministeri Justin Trudeau, vaikutusvaltaisen
profeministisen cuck-miehen arkkityyppi. Luonnollisesti
liberaalin valtamedian lemmikki Obaman tapaan.

Sentimentaalisen aikamme puujumala on tasa-arvo, johon liittyy runsaasti tabuja ja irrationaalista taikauskoa. Tasa-arvokultti elää ja voi hyvin esimerkiksi naistenpäivänä, jota vietettiin eilen kuin suurtakin uskonnollista juhlaa. Pahamaineisesta sosialismista lähtöisin oleva naistenpäivä todisti jälleen millaiseen konformismiin koko yhteiskunta on viime vuosikymmeninä taottu ja millaisia rituaaleja siihen kuuluu.

Mitä Hyvät ihmiset haluavat? Ajaa yksilöiden, sukupuolten ja populaatioiden sisäsyntyiset ihmiseloa rikastuttavat erot samaan tasa-arvon muottiin, jottei kenellekään xxx-oletetulle tulisi paha mieli. Ainoa keino eliminoida "moraalisesti väärä" laatuero on tukeutuminen arvonihilismiin, josta myös Nietzsche puhui. Hän  katsoi, että jos ihmisyhteisössä voi ylipäätään olla arvoja, niiden on perustuttava (luonnolliseen) eriarvoisuuteen; arvoa ei voi olla olemassa ilman erottavaa arvoa, sillä muutoin millään ei olisi arvoa. Päähänpinttymäksi muodostuneen tasa-arvon vuoksi sivilisaatiomme on vajoamassa kohti Nietzschen ennustamaa nihilismiä.

Oma aikamme ei suosi syvää historiallista ajattelua, jonka vuoksi nykyihminen joutuu elämään tunnekylpyjen täyttämässä nykyhetkessä. Kansalaisten kriittinen, filosofinen, ajattelu on olematonta, mikä näkyy jo siinä, että Antiikin Kreikan tunnetuimpien ajattelijoiden polemiikkeja demokratiaa ja tasa-arvoa vastaan ei tunneta enää juuri lainkaan. 

Syitä tyhmentym8iseen voi etsiä sekä biologisesta evoluutiosta että kulttuurista, jotka eivät etene mitattavissa suureissa aina parhaaseen suuntaan. Esimerkiksi evoluutiopsykologiassa ja fyysisessä antropologiassa on päätelty, että suuret ihmismassat mahdollistanut yhteiskunta on kesyttänyt ihmiset helposti ohjailtaviksi nynnyiksi. Tästä on seurannut aivojen pieneneminen ja yleisälykkyyden lasku.

Länsimaissa eletään lineaarisen kehityksen lumoissa eikä ymmärretä, että se mikä menee ylös tulee aikanaan myös alas. Matemaattisen tasa-arvon kuvitellaan olevan eettisen "kehityksen" tähänastinen huipentuma, vaikka jo sen pintapuolinen ruodinta tekee tyhjäksi siihen littyvät positiiviset ennakkoluulot. Tasa-arvosta on tehty massojen mielissä ehdoton aksiooma, vaikka Aristoteles kyseenalaisti sen jo yhdellä lauseella: "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä eriarvoisista asioista saman arvoisia"

Näkyvyydellä mitaten aikamme suurimpia ajattelijoita on pop-tähti Miley Cyrusin kaltainen voimaantunut feministi, jonka mielestä naisen pitää pyrkiä samanlaisiin saavutuksiin kuin mies. Tässä miehisyyttä korostavassa markkinavetoisessa kilpailussa naisen erilaisuus vääjämättä surkastuu, koska naisellisia ominaisuuksia ei pidetä "hyödyllisinä". Mitä feminismiä tällainen muka on? Loppujen lopuksi kuluttajaidentiteettiä palveleva sukupuolten yhdenmukaistaminen ei hyödytä muuta kuin raakaa globaalikapitalismia. Tasa-arvomania on siis viime kädessä merkki ahneuden, pahuuden, ajasta.

Tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta pakkomielteisessä tasa-arvossa ei ole kyse pahuudesta, vaikka se siihen usein johtaakin. Kyse on enemmän silkasta tyhmyydestä ja ryhmäpaineesta. Tästä kertoo eilinen Yle-uutinen Kaksi suomalaista teatteria joutui perumaan esityksensä vaihdettuaan miehet naisiin: "Käsittämätöntä, että tällainen rajoittuneisuus on mahdollista". Koko juttu oli riemastuttavaa luettavaa, jossa pumpulissa elänyt sukupolvi synnyttää silkkaa tylsämielisyyttään itselleen "tasa-arvongelmia" ratkaistavakseen. Mitä sanoa tällaisesta ilveilystä:

– On käsittämätöntä, että tällainen rajoittuneisuus on mahdollista taiteen alueella. Kun perinteisten sukupuoliroolien pohdinta on aivan arkipäivää, ja jopa peruskouluissa opettajien pitää ottaa huomioon muunsukupuolisuus. Mikä tässä on niin vaarallista?

Ohjaaja Minna Nurmelin on pelkkä valtaideologiaa junttaava konformisti, joka teeskentelee olevansa yhteiskunnallinen haastaja. Sen sijaan näytelmäkirjailija Samuel Beckettin perikunta edustaa todellista vaihtoehtoajattelua, kun se uhmaa naisnäyttelijäkiellolla vallitsevaa feminismiä ja tasa-arvokulttia. Muotiaatteita seuraavan punahölmön epätieteelliset horinat muunsukupuolisuudesta voisi myös jättää omaan arvoonsa ellei hän vetoaisi ovelasti opettajiin, joiden hän katsoo itsestäänselvästi ottavan huomioon identiteettihäiriöiset ja harhaviettiset. 

                                                     ***************************

TV1, perjantai 9.3.2018 klo 19:00, Muukalaiset keskellämme 

2/5. Itsekin muukalainen Moybegissa, Englannista muuttanut perheenäiti Rose, yhdistää voimansa amerikkalaiskomentajan kanssa purkaakseen jännitteitä. Helppoa se ei ole, sillä kiistanaiheita löytyy perhepiirissäkin. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta).

Yle TV1, Pressiklubi, perjantaina 9.3.2018 klo 20:00 

Helsingin Sanomat pyrkii lisäämään naisia haastateltavina. Kumpi ajaa edelle, feminismi vai journalismi? Juontajana Sanna Ukkola. #yleastudio HD

Helsingin Sanomat osaa jopa Yleä paremmin luoda ongelmia, joita ei ole oikeasti olemassa. Tässä saatiin lukea viimeksi lehden jutussa Naisten osuus HS:n jutuissa on kolmannes, ja se on liian vähän – Sitoudumme edistämään tasa-arvoa, laskuri kertoo HS:n tilanteen reaaliajassa. Itse nostetun "kohun" ansiosta asiaan tarttui myös Yle tv 1:n Pressiklubi.

Totta puhuen Hesaria lukiessa tulee mieleen, että lehden kirjoittajista olisi vähintään 2/3 naisia eikä 1/3. Mihin näin "virheellinen" havainto voi perustua? Vastaus on yksinkertainen: enemmistö miehistä kirjoittaa ja ajattelee kuin naiset. 

Hesarin juttua lukiessa ei tule aina tarkasti katsottua kuka pitätukkainen sukupuolioletettu on kyseessä, mutta tekstin perusteella kirjoittaja vaikuttaa useimmiten takakireältä kympin tytöltä tai keski-iän ylittäneeltä katkeroituneelta femakkoemakolta. Kirjoittajan ei kuitenkaan tarvitse olla nainen kirjoittaakseen kuin yliopistofeministi, sillä maamme toimittajakouluista on putkahtanut ulos huomattava joukko mekkoeinareita ja muita säälittäviä profeministisiä cuck-pojuja. He ovat se puuttuva Hesarin naisjoukko. The case solved.

TV1, perjantai 9.3.2018 klo 22:00 NSU - Saksan uusnatsimurhat (K16) 

2/3. Uhrit: Älkää unohtako minua. Turkkilaisväestöön kohdistuvat surmat jatkuvat ja poliisin voimattomuus niiden edessä ajaa omaiset barrikadeille. He vaativat tekoja, ettei kukaan enää kuole turhaan. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Tämäkin natsifantasia tulee uusintana, kuinkas muuten. Jo itse vyyhti saattaa olla Saksan miehityshallinnon operatiivin tekemä väärän lipun operaatio. Vaikka tapaus olisi edes jossain määrin totta, sitä ei ainakaan ole tämä politisoituneesti tuotettu tv-draama. 

Kommunistien perillisiä edustava Kansan Uutiset oli tietenkin tyytyväinen "ajankohtaisesta uusinnasta". Arvion kirjoittanut toimittaja Harri-Ilmari Moilanen syyllistyy hauskasti poliittisen vihollisensa toiseuttamiseen, vaikka juuri sitä hän pitää kansallissosialistien suurimpana syntinä.

Itäsaksalaiset skinheadit demonisoidaan surutta vastenmielisiksi luusereiksi: "Porukan alakulttuuri (kännäily, alkeelliset musiikkimieltymykset, toisten ihmisarvoa alentavat pilkkariimit) tehdään myös tutuksi." Kommentti alkeellisista musiikkimieltymyksistä vaikuttaa projektiolta, sillä äärivasemmiston ja monikultturistien suosimaa hip hoppia "luodaan" hölöttämällä yksinkertaisen konebiitin päälle vähämielisiä bileriimejä tai kuolemaa rasisteille. Näin läpinäkyvä kauna ei uppoa edes eläkeikäisiin talikkokomuhin, joten seuraavassa natsiarviossa kannattaa olla hieman skarpimpi.

TALOUSUSKOVAISTEN JA PUNAFEMINISTIEN TOIVE: SUOMALAISLASTEN KORVAAJIKSI ULKOMAALAISIA

Väestökysymys ei ole keskeisin ongelma vain ihmislajille ja sen diversiteetille vaan koko biosfäärille. Tämä kohtalokkain ongelma on jaettavissa kahteen kysymykseen, joista tärkein on humanististen keinojen ulottumattomissa oleva väestöräjähdys. Siinä pahin ongelmakimppu on tunnetusti Afrikka, jonka väestön Yle uutiset uskoo nelinkertaistuvan 4,4 miljardiin vuosisadan loppuun mennessä.

Toinen ongelma ei ole ekologisesti yhtä akuutti, vaikka silläkin on pitkällä tähtäimellä vaikutuksensa luontoon. Kyse on ihmislajin geneettisen diversiteetin vähenemisestä, koska valkoisten väestönosuus on romahtanut maailmalla dramaattisesti. Samalla se on merkinnyt ihmispopulaation laadullista heikkenemistä etenkin henkisellä puolella, koska afrikkalaiset ovat hurjalla väestöryntäyksellään "korvaamassa" vähenevää eurooppalaisperäistä väestöä.

Tästä ongelmaketjusta kertoi tänään Yle television pääuutisessaan. Verkkosivujen puolella asiasta kirjoitettiin kahdessa uutisartikkelissa, joista ensimmäinen Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne käsittelee suomalaisten lapsikatoa tilastollisesta näkökulmasta. Kuten arvata saattaa, uutisessa ei olla huolissaan etnisten suomalaisten vähenemisestä, vaan asiantuntijoiden tarkastelu keskittyy uskonnoksi nostettuun talouteen. Jotta talouden markkinasirkus jaksaisi pyörittää päämäärätöntä hullunpyöräänsä, sen täytyy seurata tarkkaan väestön huoltosuhdetta, jota voidaan "tarpeen tullen" paikata massainvaasiolla:

– Mitä vähemmän lapsia, niin voi sanoa lainausmerkeissä, että sitä arvokkaampia he ovat ja heihin panostetaan. Mutta huoltosuhteen kannalta mennään nyt ennätysalhaiselle tasolle.  

– Kun vauvat loppuvat, tarvitsemme lisää veronmaksajia, jotta nykyiset hyvinvointipalvelut eivät tule mahdottomaksi. Se tarkoittaa, että tarvitsemme lisää maahanmuuttoa. Koko meidän väestönkasvumme perustuu nyt maahanmuuttoon, sanoo Gissler.  

Kun katsotaan tilastoja taaksepäin, pitää mennä aina nälkävuoteen 1868, jotta löytää ajankohdan, jolloin lapsia syntyi vähemmän kuin viime vuonna. Tuolloin syntyi elävänä 43 757 lasta. Kun 1800-luvulla nainen synnytti noin neljä vauvaa elämänsä aikana, nyt äitiä kohden on 1,5 lasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler näkee lapset vain talouden potentiaalisena raakamateriaalina, joka voidaan tarvittaessa korvata vaikka ulkomaalaisilla. Tämä ei ole mitenkään yllättävä asenne mieheltä, joka tunnustaa puoliavoimesti olevansa homoseksuaali. Etnisten suomalaisten ja suomalaisen kulttuurin säilymisellä ei näytä olevan hänelle mitään sen suurempaa arvoa, ehkäpä siksi, että sitä ei voi mitata välittömällä taloudellisella "hyödyllä". 

Ylen verkkosivujen jutussa Maahanmuutto pelasti täpärästi Suomen väestönkasvun: Työmarkkinoiden kilpailussa jotkut häviävät – ja toiset hyötyvät tätä lyhytnäköistä ja kansanmurhaavaa muotiaatetta puolustetaan lisää. Toimittaja Tiina Brännare on kuitenkin sen verran realistinen, ettei hän pidä sentään ihan kaikkia tulijoita huoltasuhteen paikkaajina vaan päinvastoin kansantaloudellisina lisärasitteina. Hän ei kuitenkaan luovu optimististaan, jonka vuoksi hän uskoo, että ulkomaalaiset kuten somalit ja irakilaiset voivat periaatteessa työllistyä. Taloudellisesta näkökulmasta varmasti hieno periaate, vaikka toistaiseksi siitä ei ole olemassa vielä näyttöä:

Maahanmuuttajat tulevat Suomeen keskimäärin kolmekymppisinä ja voivat periaatteessa mennä töihin. Tyypillisesti maahanmuuttajilla kestää kuitenkin suhteellisen kauan löytää ensimmäinen työpaikka ja osallistua tuotantoon. Asian toinen puoli on, kuinka tuottava työntekijä tänään syntyvästä vauvasta aikanaan tulee, ja miten tämä vertautuu maahanmuuttajien tuottavuuteen.

Valtion taloudellisesta tutkimuslaitokselta haastateltu Matti Sarvimäki sanoo ääneen sen, jota voitaisiin hieman suoremmin sanankääntein ilmaistuna pitää "rasistisena" eli realistisena puheena. Hänen mielestään työnhakijan lähtömaa ennustaa vahvasti menestyksen suomalaisilla työmarkkinoilla. Käytännössä hän tulee sanoneeksi, että valkoisten eurooppalaisten ja itäaasialaisten muita paremmat kognitiiviset kyvyt ovat työpaikan saamisessa ratkaisevassa roolissa:

Tutkijan mukaan syntymämaa ennustaa voimakkaasti pärjäämistä työmarkkinoilla, mutta mitä se tarkoittaa ei sen sijaan ole aivan selvää. Voidaan olettaa, että lähtömaiden koulutustasossa on eroja, mutta eroja on myös siinä, ketkä lähtevät ja minkä takia, ja ketkä päättävät tulla Suomeen. Sarvimäki arvioi, että maahanmuuttajien koulutusta ei tunneta kunnolla. Ulkomailla suoritettua koulutusta kun ei tilastoida systemaattisesti.  

Tiedetään myös se, että aiemmin Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tulleet ihmiset ovat pärjänneet Suomen työmarkkinoilla muita heikommin. Syyriasta tulleista maahanmuuttajista on olemassa vielä toistaiseksi vähän tilastoitua tietoa.

Jos suomalaisten ainutkertaiselle perimälle ja kulttuurille annetaan tietty itseisarvo, niin silloin ei ole mieltä vaihtaa väestöä edes silloin, vaikka tulijat olisivat taloudellisesti hyödyttäviä huippuälykkäitä eurooppalaisia tai itäaasialaisia. Sellaisessa peruuttamattomassa tilanteessa tämä maa ei olisi enää Suomi, vaan ehkä yksi Kiinan monista etäispesäkkeistä.

Toisin kuin median väestöpuhe antaa ymmärtää, maailmassa ei ole luonnonlakia, jonka perusteella suomalaisten määrän pitäisi olla jatkuvasti kasvava ja reilusti yli viisi miljoonaa. Vielä 1930-40 luvuilla suomalaisia oli "vain" 3,5 miljoonaa eikä julkisuudessa vaadittu, että sen pitäisi olla vakioitu lähemmäs kuutta miljoonaa kuten nykyään. Sitä paitsi pienempi väestö oli tuolloin selkeästi suomalaisempaa eikä sitä vaivannut tippaakaan afrikkalaisen perimän kognitiivinen rasite. 

Silti on syytä kysyä, miksi juuri nyt vauvojen määrä on vähentynyt jo seitsemättä vuotta peräkkäin. Ylen asiantuntijaselitykset ovat puolivillaisia ja kertovat siitä, ettei kansalaisia, etenkään lapsettomia, haluta "syyllistää":

Syynä lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen ovat esimerkiksi taloudellinen epävarmuus tai se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt. Pieni osa suomalaisista päättää vapaaehtoisesti jättäytyä lapsettomaksi eri syistä. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ovat julkisuudessa puhuneet niin naiset kuin miehet, mutta tuoreimman haastattelututkimuksen mukaan tämä ilmiö ei ole juurtumassa Suomeen.  

– Mutta voi olla, että kulttuuri muuttuu, ja tulee sukupolvi, joka ei halua lapsia ollenkaan tai haluaa vain sen yhden, arvioi Gissler.

Kummassakaan verkkosivujen jutussa ei puhuta sanaakaan perhevihamielisestä yliopistofeminismistä, joka on osaltaan pyrkinyt vieraannuttamaan naista sukupolvien välisestä ketjusta. Miehiltä lainattu tarpeeton statuksenmetsästys tyhjänpäivisine työurineen on osa tätä samaa punaisen yliopiston kulttuurimädätystä, joka palvelee viime kädessä vain ahnetta globaalikapitalismia. 

Vastaavasti osa miehistä on luopunut täysin perhehaaveista naisten kovien vaatimusten vuoksi. Näitä miehisyytensä kadottaneita nynneröitä kiinnostavat enää vain vähämieliset pallopelit, tietokonepelit, olut, nettipokeri ja nettiporno. Kumpikin sukupuoli on ilmeisen onneton modernissa "hyvinvointiyhteiskunnassa", varsinkin kun pyrkimys pariutumiseen on tehty sukupuolten keskinäistä kaunaa lietsovien Me too -kampanjoiden vuoksi hankalaksi. 

Näyttää siltä, että hedonismia, yksinelämistä, "työelämän joustavuutta", viihdettä ja teknologiaa korostava kulttuuri ei suosi lapsien saamista. Tämä on nähty Japanissa, jossa lapsia syntyy naista kohden vain 1,35. Aikoinaan Pohjolan Japanina tunnettu Suomi näyttää uusien lapsitilastojen valossa seuraavan ikävällä tavalla Nipponin jalanjälkiä.

HOLLYWOODIN PUNALIBERAALIT RAPPIOMORALISTIT PALKITSIVAT ITSENSÄ OSCAR-GAALASSA

Jos pitäisi nimetä merkittävin nykykulttuurin haara, jossa pyritään kiivaimmin romuttamaan tuhatvuotinen läntinen kultuuri, titteli kuuluisi itseoikeutetusti heprealaisen hengen myrkyttämälle elokuvateollisuudelle. Vaikka Hollywood ei olekaan enää ainoa rappioliberaalin aivopesun lähde, on sen kattavuus ja näkyvyys kaikissa jälkiteollisissa maissa lähes ylivertainen. Sen levittämä henkinen saasta on anti-kulttuurissamme niin vallitseva, että sen vastustamisessa kansalaisen täytyy olla jo tietoisesti aktiivinen, koska Hollywoodin myrkynkylvöä ei voi välttää oikeastaan missään mediassa. 

Viime yönä Suomen aikaan pidetty Oscar-gaala ei ollut muuta kuin punaliberaalin mediaeliitin yli neljä tuntia kestänyt omakuvaonania. Jälleen kerran typertynyt länsimainen katsoja sai nähdä, kuinka hurskastelevan tekopyhyyden ennätykset rikottiin mitään häpeämättömällä kepeydellä. Silti Suomestakin löytyy huomattava määrä kuluttajazombeja, jotka eivät kykene tunnistamaan Oscar-gaalassa puhuneiden voittajien uusmarxilaisuutta. Heille nämä suuren maailman glamouria edustavat väärät idolit saattavat näyttää jopa moraalisen kirkasotsaisuuden airueina, vaikka kyseessä ovat enimmäkseen hedonismin liemissä marinoituneet degeneraatit, joiden kuvottavassa omahyväisyydessä ei ole mitään ihanteellista. 

Kuka tahansa itselleen rehellinen toimittaja voisi muutamalla lauseella ampua alas koko irvokkaan Oscar-sirkuksen. Valtamediassa ei ole kuitenkaan esiintynyt juuri mitään todellista kritiikkiä vuoden merkittävintä propagandatahtumaa kohtaan. Päinvastoin, esimerkiksi Yle kirjoittaa hyväksyvästi tuoreesta Oscar-gaalasta jutussaan Analyysi: Oscar-gaala ylisti naisia ja jätti heidät palkitsematta:

Matolla otettiin kantaa. Kommentoitiin naisten asemaa parantavia liikkeitä. Sanottiin, että aika on tullut. Juhlittiin afroamerikkalaisen elokuvan uutta kukoistusta. Kaikkea täysin syystä.

Toimittaja Janne Sundqvistin mielestä kaikki oli tähän asti hyvin punaliberaalissa riemujuhlassa, kunnes varsinainen palkintojen jako alkoi. Kaikki ei mennytkään matemaattisen tasa-arvokommunismin mukaan!

Silti jokin oli jo jäänyt tähän, jämähtänyt paikalleen. Ainakin Oscar-illaksi. On hätkähdyttävää tajuta, että vaikka elokuva-ala niin juhlavasti ja kovaäänisesti mainosti viettävänsä naisten vuotta, eivät ehdolla olleet 50 naista voittaneet juuri mitään.  

Kahden naisnäyttelijöille annetun palkinnon lisäksi naisia löytyi vain neljästä palkitusta työparista tai porukasta. Yksikään nainen ei voittanut yksin omaa kategoriaansa.

Elokuva-ala on erittäin kilpailtu, koska se tuo menestyjille erittäin suuren statuksen. Tämä selittää myös sen, miksi suurin osa elokuvaohjaajista, käsikirjoittajista ja huippunäyttelijöistä on kilpailuhaluisia miehiä. Naisiin verrattuna heitä on moninkertaisesti enemmän samoin kuin Nobel-pakintojen saajissa. Punavireät toimittajat eivät halua tätä tosiasiaa tunnustaa, vaan pitävät itsepintaisesti kiinni tasa-arvofetisismistään ja vaativat, että puolet Oscarin saajista pitäisi olla joko naisia tai mustia. 

Luonnollisesti Ylen toimittaja iloitsee valkoisten vastaisesta rasismista, jota juhlistaa mustien tekemä palkittu kauhuelokuva Get Out. Siinä valkoisten tappaminen on cool, jopa niin, että kieroutunut valkoinen liberaali tulkitsee sen virkistäväksi "rasismin vastaisuudeksi":

Tänä vuonna ehdokkaista löytyi rasismia perkaava satiirinen kauhuelokuva Get Out ja romanttinen fantasiaseikkailu The Shape of Water. Kumpaakaan niistä ei olisi aina päästetty edes ehdolle genrensä takia. Hienoa elokuva-akatemian muutoksessa on se, että Oscareilla on oikeasti vaikutusta siihen, millaisia elokuvia Hollywoodissa tehdään. Isot tuotantoyhtiöt tekevät elokuvia rahasta tai maineesta, eikä niille mikään ole Oscar-palkintoa selkeämpi maineen mittayksikkö.

Jotta toimittaja Sundqvistin asenne ei kävisi epäselväksi, hän ylistää juttunsa lopussa toista mustaa ylivaltaa ja valkoista syyllisyyttä saarnaavaa elokuvaa Black Panther: 

Yksi mittari voi olla se, kelpuuttaako uusi akatemia vihdoin myös supersankarielokuvan tärkeisiin palkintokategorioihinsa. Kulttuuri-ilmiöksi ylistetty Black Panther täyttää ainakin kaikki muut vaatimukset.

Ylen toisessa Oscar-jutussa, Kolme puheenaihetta Oscar-gaalasta: Frances McDormand, yllätyksettömyys, ja mikä ihme on inclusion rider, kerrotaan tarkemmin tapahtuman poliittisesta luonteesta: "Gaalassa näkyi usko elokuva-alan moniarvoistumiseen". Valkoiselle elokuvalipun maksajalle tämä tarkoittaa valkokankaalla enemmän mustia ja meksikolaisia ja vähemmän normaalia heteroseksuaalisuutta.

Elokuva-alalla on koettu vallankumouksellista liikehdintää viime syksystä lähtien, kun näyttelijä Alyssa Milano kehotti jakamaan kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä Twitterissä. Tuli Me too, tuli Time's up. Gaala on ollut poliittinen aiemminkin. Edellisvuosina polemiikkia heräsi valkoisten yliedustuksesta avainsanalla Oscars so white.  

Valo pilkistää tunnelin päässä, vaikka moniarvoistumisen vallankumous on vielä kesken. Tunnelma oli toiveikas sekä punaisella matolla että itse gaalassa. Menneitä ei enää alleviivattu, vaan harvat kannanotot olivat luonteva osa juhlallisuuksia.

Sentimentalistisessa vetistelyssään 2010-luvun Meryl Streepin paikan ottanut Frances McDormand julisti palkintopuheessaan sellaista punaliberaalia jeremiadia, että se ei välttämättä miellytä hänelle palkan maksavia elokuvamoguleja:

Vaikka Frances McDormand varasti show'n, hänen puheensa loppu saattoi hämmentää: "Minulla on teille kaksi sanaa: inclusion rider." Mitä ihmettä vaikeasti suomennettavat sanat tarkoittavat? The Guardian selvitti asiaa tuoreeltaan. Inclusion rider on pykälä, jonka näyttelijä voi vaatia kirjattavaksi sopimukseensa. Pykälä edellyttää elokuvan tekijöiltä moniarvoisuutta – tarkemmin sanottuna se edellyttää, että elokuva vastaa sijaintinsa demografiaa eli väestöpohjaa.

McDormand ei ehkä ymmärrä mitä tuo vaatimus merkitsisi, jos sitä noudatettaisiin edes suurin piirtein. Yhdysvalloissa on juutalaisia väestöstä noin 2,5%, mutta he omistavat Hollywoodin laskentatavasta riippuen 85-90-prosenttisesti. Aikooko McDormand siis vaatia juutalaisen ylivallan päättymistä elokuvateollisuudesta? Tuskinpa vain, sillä hän pitäisi sitä mitä anteeksiantamattomampana antisemitisminä. Juutalaiset ovat Hollywoodin koskemattomat, kun taas valkoisilta wasp-miehiltä voidaan vaatia elokuvaroolien vähentämistä entisestään.


                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 5.3.2018 klo 19:00, Historia: Obersalzbergin lapset 

Obersalzberg oli Hitlerin ja hänen lähimpien uskottujensa vapaa-ajan asunto vuoristossa. Nyt siellä vaikuttaneiden lapset kertovat ensimmäistä kertaa kokemuksistaan natsi-idyllissä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelman esittely täällä. Jälleen kerran voidaan perustellusti kysyä, mitä historiallisen tietämyksen lisäarvoa tällainen "dokumentti" palvelee. "Dokumentissa kuullaan nyt jo iäkkäiden henkilöiden omakohtaisia kertomuksia". 

Vanhukset kertovat millaisia muistikuvia heillä on lapsuudesta eli noin 80 vuotta sitten, jolloin he olivat nähneet vilahduksen Adolf-sedän vierailusta. Täytyy sanoa, että nyt on tutkiva journalisimi huipussaan. Kun ei Hitleristä muuta enää keksitä, pannaan mikrofoni lapsuutensa kolmannessa valtakunnassa viettäneiden itävaltalaisvanhusten eteen. Pääsasia että päästään jauhamaan nazzeista.

Yle TV2, maanantai 5.3.2018 klo 19:00 Nuorena kaapista ulos 

Yhä nuoremmat tulevat kaapista, mutta mitä teini-ikäinen kokee huomatessaan olevansa homo tai transsukupuolinen? Viisi brittinuorta kertoo avoimesti elämästään ja itsestään, unohtamatta ympäristön yllättäviäkin reaktioita. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, maanantai 5.3.2018 klo 20:00 Oscar-gaala 2018 

Maailman tunnetuimmat elokuvapalkinnot jaetaan Hollywoodissa nyt jo 90. kerran. Juontajana on koomikko Jimmy Kimmel. Suomenkielinen tekstitys. HD Äänitekstitys: suomi.

VALTAMEDIAT KUTEN YLE VAIKENEE ETELÄ-AFRIKAN VALKOISTEN KANSANMURHASTA JA MAANRYÖSTÖSTÄ

Valkoisten maanviljelijöiden yksi monista BlackMonday
-mielenosoituksista lokakuussa 2017 Etelä-Afrikan
Pretoriassa. Valkoisten intressiin vihamielisesti suhtautuvat
länsimaiden valtamediat eivät edes tunnusta
mustan rasismiongelman olemassaoloa.

Kun Etelä-Afrikka pakotettiin luopumaan apartheidista, lännen liberaalit uskoivat maanpäällisen paratiisin olevan vain ajan kysymys. Varsinkin toimittajat rakensivat Nelson Mandelan hallinnon ensimmäisistä vuosista valheellista kuvaa, jossa vallitsi rotujen yhteiselon harmonia. Tosiasiassa jo tuolloin maan räjähtänyt rikosaalto ja mustien jengien väkivaltaepidemia tappoi moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin koko apartheid-hallinto historiansa aikana. Pelkkänä tilastotietona kerrottakoon, että länsimaiden ylistämän sateenkaarihallinnon perustamisen jälkeen mustat ovat tappaneet yli 70 000 valkoista. Jostain syystä näiden uhrien kokemat kauhut eivät täytä tv-ruutuamme ja Ylen tv-uutisia. Vertailun vuoksi mediassa paljon kauhistellun apartheid-hallinnon aikana mustia surmattiin laskentatavasta riippuen 7000 - 21 000. Tästä uhrimäärästä suurin osa menetti henkensä toisen mustan käden kautta. 

Tilanne Etelä-Afrikassa on viime vuosina alkanut muistuttaa Zimbabwen syöksykierrettä. Mitä tiukemmin etnosentriset mustat ovat päässeet kiinni Etelä-Afrikan hallintoon, sitä enemmän maa on alkanut muistuttaa mustan vallan linnaketta, jossa talouden selkärankana olevat valkoiset on ajattu ahtaalle. Mugabelaiseen poliitiikkaan on rohkaissut osaltaan se, että Mandelan kuolemasta on kulunut entistä kauemmin aikaa. Nyt mustat voivat harjoittaa omaa apartheidia, joka on käytännössä käänteistä Midaan kosketusta.  

Viimeksi Etelä-Afrikan johto on ampunut itseään jalkaan kun maan musta parlamentti tuoreen presidentti Cyril Ramaphosan johdolla äänesti voimaan lain, jossa maaomistukset pantiin uusjakoon Robert Mugaben Zimbabwen tapaan. Toisin sanoen musta parlamentti pakkolunastaa eli ryöstää valkoisten viljelysmaat ja antaa ne mustille eteläafrikkalaisille. Tämä lienee se varmin keino, jolla maa kurjistuu, vieläpä täysin omaehtoisesti. Koska työmoraalilitaan heikot ja ammattitaidottomat mustat maanviljelijät muuttivat muutamassa vuodessa Afrikan vilja-aittana tunnetun Zimbabwen ruoka-avusta riippuvaksi maaksi, on todennäköistä, että sama tapahtuu myös Etelä-Afrikassa.

Mielenkiintoista näissä tapahtumissa on lännen liberaalimedioiden reaktiot. Ne ovat nimittäin varmuuden vuoksi vaienneet niistä kokonaan. Suomessakin ollaan oltu kuin yhteisestä sopimuksesta asiasta täysin hiljaa. Ainoastaan Verkkouutiset kertoi viime lauantaina lyhyessä uutisessaan mahdollisesta tulevasta laista. Jos vastaava rasistinen maanryöstö kohdistuisi samassa mitassa johonkin muuhun kuin valkoiseen väestönosaan, se olisi länsimaisten tiedotusvälineiden ykkösuutinen ja lukemattomien tuomitsevien kolumnien lähde. 

Jostain syystä lännen tiedotusävälineiden narraatiion ei kuulu se, että valkoiset sekä yksilöinä että ryhmänä voivat olla muiden rotujen uhreja. Syynä tähän lienee se, että totuudenmukainen kerronta voisi herättää valkoiset puolustamaan itseään ja identiteettiään, ja ennen kaikkea näkemään kuinka muut ovat valmiita kohtelemaan meitä huonosti heti kun siihen aukeaa tilaisuus. Tilaisuuksia aukeaa kokoa ajan, siitä pitää huolen globaalit valtamediat, jotka vaikenevat valkoisten kansanmurhista ja Euroopan kroonisista kaupunkisodista, joissa valkoiset ovat vapaata riistaa. Koska näitä rikoksia ei nosteta tapetille, ne saavat jatkua edelleen rauhassa, mikä lienee median tiedotuslinjan tarkoitus.

Kansalaisvaikuttajana tunnettu Mika Virtanen panee hiljattain ilmestyneessä Facebook-päivityksessään pakettiin toimittajien vehkeilyn mitä tulee Etelä-Afrikan viime aikaisiin tapahtumiin:

Liberaali media vaikenee siitä, että Etelä-Afrikan musta parlamentti on äänestänyt voimaan lain, jonka turvin se voi ryöstää valkoisilta omaisuuden ja maaomaisuuden ilman minkäänlaista korvausta. Yleensä Afrikassa tämän tyyppiseen ryöstämiseen liittyy murhia suuressa mittakaavassa. Jos media olisi oikeamielinen ja rehellinen, tämä olisi ykkösuutinen. Vallan luovuttaminen mustille on ollut täydellinen epäonnistuminen ja katastrofi. Etelä-Afrikka on varoittava esimerkki siitä mitä valkoisille tapahtuu, jos he jäävät toiseuden vallan alle.

Se, mitä media ei kerro, ei ole tavalliselle ihmiselle, äänestäjälle, olemassa. Koska Zimbabwen ja Etelä-Afrikan valkoisiin kohdistuvasta kansanmurhasta ei kerrota, sitä ei ole silloin suuren yleisön silmissä tapahtunut. Toisaalta jotkut mitättömät asiat voidaan tarvittaessa nostaa ykkösuutiseksi kuten on tehty viime syksystä lähtien miesvihamielisen Me too -kampajan kohdalla. 

Mustien rasismi ei kuulu läntisen median yleiseen narraation toisin kuin huomattavasti vähäisempi valkoisten etnosentrismi. Pienikin valkoisten rasistinen yskähdys huomioidaan ja nostetaan median megafonin avulla kaikkien kuultavaksi. Yksi esimerkki tällaisestä uutisesta on Ylen verkkosivujen juttu ADL: Antisemitististen rikosten määrässä raju nousu viime vuonna Yhdysvalloissa. Jo uutisen lähdekritiikki on retuperällä, kun se luottaa pelkästään pahamaineisena rotupoliittisena painostusjärjestönä tunnetun ADL:n sanaan ja "tilastoihin". Yle antaa ADL:n toimitusjohtaja Jonathan Greenblattin levittää silkkaa mielipidevalhetta ilman että hänen lausuntojaan tarkistettaisiin mitenkään:

Greenblatt pitää presidentti Donald Trumpia osasyyllisenä kehitykseen, koska Trump ei ole tuominnut sen kaltaisia rikoksia, kuten valkoisen ylivallan kannattajien mielenosoitus Virginian Charlottesvillessä kesällä 2017.  

– Presidentin lausunnot siitä, että molemmilla puolilla oli hyviä ihmisiä, oli riman alitus, Greenblatt kommentoi viitaten Trumpin lausuntoihin elokuisista Charlottesvillen tapahtumista.

Trump sanoi ääneen vain sen, jonka kaikki huomasivat Charlottesvillen tapahtumista: paikalle oli kokoontunut poliisin suojeluksessa äärivasemmistolaisia väkivalta-aktivisteja, jotka halusivat estää nationalistien kokoontumisen. Tällaisesta ADL ja valtamedia eivät halua kuulla sanaakaan, sillä äärivasemmiston ja äärioikeiston välisessä rähinöinnissä vain vasemmisto voi olla "hyvien" puolella riippumatta siitä mitä he tekevät ja mitä päämääriä ajavat.

Tyypillistä Ylen uutisessa oli se, ettei antisemitismin kasvua avattu mitenkään, vaan heitettiin tuttuja ennakkoluuloisia syytteitä valkoisia nationalisteja vastaan. Euroopassa antisemitistisistä iskuista vastaavat nykyään pääasiassa Lähi-idän radikaalit muslimisiirtolaiset, vaikka rikokset pannaankin mediassa usein kantaväestön piikkiin. Ainoa kohta, jossa Yle puhui muslimeista koski heihin kohdistetuneista "viharikoksista":

ADL ei ole ainoa viharikosten kasvusta raportoinut taho. Myös Yhdysvaltain suurin islamilainen ihmisoikeusjärjestö CAIR (Council on American-Islamic Relations) raportoi muslimeihin kohdistuvien viharikosten jyrkästä kasvusta vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla.

Tässä lainauksessa Yle kääntää koko ongelman päälaelleen. Kun sen olisi pitänyt kertoa muslimien olevan todellinen syy juutalaisvastaisten tekojen kasvulle, uutinen kertookin että myös muslimeihin kohdistetaan viharikoksia. Mielikuvaksi jää, että tekijät ovat samoja eli valkoisia kuten juutalaisvastaisissa iskuissa. Kiero manipulaatio saattaa toimia jo valmiiksi ehdollistettuun Yle-uskovaan, mutta yhä suurempi osa kansalaisista osaa medialukutaitoa sen verran hyvin, etteivät tällaiset temput enää uppoa.

PUOLASSA JA TANSKASSA POLIITIKOT AJATTELEVAT KANSAA TOISIN KUIN SUOMESSA

Tanska alkaa demareita myöten saada tarpeekseen
kiittämättömistä "huippuosaajista", jotka kunnostautuvat
lähinnä vain rikollisuuden puolella.

Puolassa ja Tanskassa poliitikot ovat alkaneet ymmärtää, että pysyäkseeen vallassa heidän kannattaa tehdä politiikkaa, joka miellyttää kansan enemmistöä. Valitettavasti Suomessa poliitikot ovat kiinnostuneita edelleen vain siitä mitä mieltä EU, YK ja "kansainväliset sopimukset" ovat heidän toimistaan. Kansa on täällä niin kesytetettyä, että poliitikkojen ei tarvitse pelätä suomalaisvihamielisiä toimiaan, olipa sitten kyse kansallisomaisuuden myymisestä pilkkahintaan kanadalaiselle kaivosyhtiölle tai kymmenien tuhansien Lähi-idän elättien maahanpäästämisestä. Jostain syystä Puolan ja Tanskan poliitikoilla on vielä yhteys kansaan, jonka vuoksi he ajattelevat muutakin kuin omaa etuaan tai "edistyksellisiä" houreitaan.

Tanskassa ulkomaalaisrikollisten väkivaltainen viidakkokulttuuri on päätetty laittaa kerralla kuriin. Asiasta kertoo Ylen verkkosivujen uutinen Tanskan hallituksen linjaus ongelmalähiöiden rikollisuutta vastaan: rikoksista kaksinkertainen rangaistus. Suomeen verrattuna huomionarvoista Tanskan keskusta-oikeistolaisen hallituksen rikollisuuden vastaisessa lakiesityksessä on, että maan suuriin oppositiopuolue sosiaalidemokraatit tukee hanketta. Juuttien maassa on vihdoinkin ymmärretty, että ylimielisten ulkomaalaisrikollisten kanssa ei pärjää päänsilittelyllä, vaan he ymmärtävät vain kovaa lakia ja raakaa voimaa. Uuden lakiesityksen myötä kiittämättömille muukalaisille osoitetaan konkreettisesti mitä seuraa, kun he tekevät rikoksia alueilla, jotka he kuvittelevat olevan heidän miehittämiään.   

Kaikkein parasta rikollisuuden ennalta ehkäisyä olisi, ettei ainuttakaan kutsumatonta muukalaista päästettäisi Eurooppaan. Valitettavasti jopa Puolan kaltaiseen maahan on päässyt luikahtamaan kaiken karvaisia turvapaikkapummeja ja ankkurilapsia, mutta toisin kuin Suomi, maa yrittää sentään minimoida syntyneet vauriot kansanruumiissa. Luonnollisesti Yle ei riemuitse Puolan toimista, joka käy ilmi tuoreesta uutisesta Puola haluaa pakolaislapset pois kouluista – alkuopetus vastaanottokeskuksiin.

Uutisen mukaan Puola saattaa aloittaa turvapaikkaa ja pakolaisstatusta hakevien lapsien opettamisen pakolaiskeskuksissa sen sijaan, että lapset aloittaisivat opintiensä julkisissa oppilaitoksissa. Puolan sisäministeriön ehdotuksen taustalla on käytännön syyt, sillä ulkomaalaiset lapset tarvitsevat erityisopetusta heikon opintotaustan vuoksi:

– Jotkut ulkomaalaiset lapset eivät opi, vaikka he käyvätkin koulussa. Heillä voi olla opinnoissaan aukkoja verrattuna puolalaisiin lapsiin, hallituksen suunnitelmassa todetaan. – Tämä voi vaikuttaa kielteisesti niin ulkomaalaisten kuin puolalaistenkin lasten opiskelumotivaatioon.

Länsimaiden yhteiskuntainsinööreille, talouspaaveille ja vasemmistoidealisteille moinen ehdotus on pöyristyttävää, koska se estäisi integraation eli etnisen sekoittumisen. Puolalainen EU-myönteinen talouslehti Dziennik Gazeta Prawna leimaakin suunnitelman ”koulutukselliseksi ghetoksi” pakolaisille. Vastaavasti "Ihmisoikeusjärjestö" Helsinki Foundation for Human Rights pitää suunnitelmaa tuomittavana, koska "koululaisryhmien erottaminen tekee yhteiskuntaan integroitumisesta vaikeaa". 

Kun segregaation ja integraation pitkän tähtäimen hyödyt lasketaan, kansakunnan selviytymisen kannalta jälkimmäinen merkitsee aina sen lopullista tuhoa. Puolassa tämä ymmärretään hyvin, vaikkei siitä yliherkille länsimaille kovaan ääneen huudetakaan. Ylen uutisessa käy ilmi, että sisäministeriö perustelee koulusuunnitelmaansa myös kantaväestön kielteisellä suhtautumisella turvapaikanhakijoihin. Todennäköisesti myös suomalaisten enemmistö haluaa, että kansa säilyy tulevaisuudessa, vaikka maamme poliittinen johto tekee tällä hetkellä täysin päinvastaisia päätöksiä kuin Puola.

SUOMI ELÄTTÄÄ ETELÄN KÄENPOIKIA

Kun lähtömaan kansalaisen normatiivinen epärehellisyys (l. ulkoryhmän ulkopuolisten huijaaminen ei ole väärin) ja vastaanottavan maan viranomaisten sinisilmäisyys kohtaavat, saadaan lopputulokseksi 3500 elätettävää käenpoikaa. Näin ainakin Suomessa. Hullunkurisen mutta suomalaisuuden kannalta traagisen Ilmiön viimeisimmistä vaiheesta kertoo tämänpäiväinen Ylen uutinen Kunnat ottaneet avosylin alaikäisiä turvapaikanhakijoita vastaan – Poliisiksi haluava Alireza murehtii: "Vähän suomalaiset pelkää meitä". 

Se, että tällainen ilmiö on ylipäätään mahdollinen, todistaa, että mikä tahansa mielettömyys voidaan vaivihkaa normalisoida, kunhan petokselliset politiikot säätävät ensin sen hyväksymisen puoltavan lain. Tämän jälkeen kansaa halveksuvilla virkamiehillä onkin helppo tehtävä noudattaa Demla-henkistä lainsäädäntöä. 

Jos joku olisi 1980-luvulla kertonut, että lähitulevaisuudessa Suomi ottaa vastaan Lähi-idästä ja Afrikasta lähetetyt käenpojat, elättää ne ja antaa vielä kansalaisuuden, tätä olisi pidetty Pahkasika-lehdestä lainattuna dystopiaparodiana. Valitettavasti todellisuus on viimeisen 10-15 vuoden aikana muuttunut sen verran Pahkasiaksi, että päättäjät voivat kaikessa rauhassa viedä maaliin harhaisen maailmankyläutopiansa.

Vanha suomalainen sananlasku tietää, että se ei ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Lähi-idän ja Afrikan ylikansoittuneissa maissa seurataan internetistä tarkkaan, millä kriteereillä länsimaihin pääsee pakolaiseksi ja millaista sosiaaliaturvaa tulijalla on lupa odottaa. Kehitysmaiden vapaamatkustajille ei tuota tunnontuskia käyttää hyväksi länsimaiden lepsua lainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa. Asian tekee heille vielä helpommaksi se, että Euroopan ulkopuolella sisäryhmä vs. ulkoryhmä -ajattelu on kaiken lähtökohta, jonka vuoksi länsimaisen elintason saalistajille ei tulisi mielenkään noudattaa vastavuoroisen "reiluuden" universaalisääntöjä. Ne ovat vain lännen naiveja idealisteja varten. Kun tähän yhtälöön lisätään vääräuskoisia epäinhimillistävä islam, se avaa helvetin portin mitä häikäilemättömälle ja aggressiiviselle loisimiselle. 

Pääsyyllisiä tähän eivät ole tietenkään muukalaiset, vaan länsimaat, joiden sisäiset petokselliset voimat ovat säätäneet epäoikeudenmukaiset lait, joissa sallitaan ulkopuolisten vapaamatkustaminen. Lähi-idässä on ymmärretty laskea yhteen yksi plus yksi, jonka jälkeen he ovat lähettäeet ylimääräiset "alaikäiset" poikalapsensa länsimaiden elätettäviksi. Strategia on muukalaisten kannalta monellakin tapaa hyödyllinen, sillä näin lapsille taataan muiden resursseista turvattu elämä samalla kun muukalaiset voivat laajentaa invaasiota populaation ja uskonnon tasolla.

Lännellä ei ole mitään velvollisuutta elättää käenpoikia, joten sulku vieraiden elättämiselle tapahtuisi helposti palaamalla vanhaan läinsäädäntöön ja poistamalla myöhemmin sorkitusta perustalaista kaikki viittaukset maan rajojen ulkopuolisten ihmisten yhdenvertaisuuskohteluun. Ylipäätään alaikäisyys ei saisi olla mikä poikkeusperuste, sillä saadessaan jäädä maahan "lapsukaisista" kasvaa ennen pitkää niitä samoja  ahmedeja, jotka jo pelkällä läsnäolollaan saavat normaalissa suomalaisessa verenpaineen nousemaan. 

                                                        ******************************

Yle TV1, maanantai 26.2.2018 klo 19:00, Historia: Holokaustin pakotunneli 

Vilnassa toimi vuosisatoja aktiivinen juutalaisyhteisö. Holokaustin aikana lähes kaikki kaupungin juutalaiset murhattiin ja synagogat tuhottiin. Tutkijat selvittävät mitä silloin todella tapahtui. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Yle jauhaa holohöpöä niin pitkään, että sen toivotaan jauhavan kuluttavuudellaan pois kaiken kansallistunnon ja lopulta oikeuden puolustaa valkoista eurooppalaista identiteettiä. Tämä tosin jää vain Ylen katkerien taistolaispierujen fantasioimaksi kostoksi, sillä suurta yleisöä ei jaksa kuin haukotuttaa nämä miljoonaan kertaan kerrotut tarinat.

Yle Fem Teema, maanantai 26.2.2018 klo 20:30, Dok: Matka kohti kapinaa 

Päivä Pohjoismaiden ensimmäisen naispuolisen imaamin seurassa. Suomalais-syyrialais-tanskalainen Sherin Khankan puhuu islamilaisen feminismin puolesta. Hän on perustanut Kööpenhaminaan naisten moskeijan, mutta hanke on kohdannut myös vastustusta. Toimittaja: Mikaela Weurlander. HD Äänitekstitys: ruotsi.

Vihdoinkin todellisuus on tuottanut ristiritaisen oxymoron-hahmon, jonka avulla lännen "liberaalit" islamin ymmärtäjät voivat selittää itselleen ja muille, kuinka edistyksellisestä uskosta muhamettilaisuudessa on loppujen lopuksi kyse.

Näyttää siltä kuin Sherin Khanka olisi muslimien vaivoin rakentama sarjakuvahahmo, johon tukeutumalla liberaalit voivat "perustella" islamilaisista maista tulevaa loputonta maahanmuuttajien virtaa. Mitä enemmän kansalaisella on yliopistosivistystä, sitä suuremmalla varmuudella hän uskoo tällaiseen kiiltokuvajuttuun, jossa poikkeuksesta halutaan vääntää positiviinen eli valheellinen yleistys.

VIRO VOI OLLA VIROLAINEN VIELÄ 100 VUODEN PÄÄSTÄ, MUTTA ENTÄ SUOMI?

Viron laulujuhlat. Siellä vaalitaan maailman geneettistä
ja kulttuurista monimuotoisutta suojelemalla maan väestöä
yhdenmukaistavalta monikulttuurisuudelta.

Yle Watch onnittelee lämpimästi tasan 100 vuotta sitten ensimmäisen kerran valtiollisen itsenäisyyden saavuttanutta veljeskansa Viroa! Etelänaapurimme voi historiansa tuomalla viisaudella julistaa, että sen kansa tulee olemaan elinvoimainen pitkälle tulevaisuuteen. Näin vakuuttaa myös maan virallinen johto Ylen uutisessa Viron parlamentin puhemies: Viro ei tule enää menettämään itsenäisyyttään – "100-vuotiaasta tulee vielä 200-vuotias". 

Tervettä virolaista kansallistuntoa ruokkivasta asenteesta huolimatta uutisella halutaan vihjata suomalaisille, että pienten maiden itsenäisyyden takaajina olisivat EU-jäsenyys ja puolustusliitto Nato. Viron tapauksessa Nato-jäsenyys on käytännön sanelema välttämättömyys, mutta Euroopan Unioniin kuulumisella ei ole ollut juurikaan vaikutusta maan itsenäisyyteen. Päinvastoin, liittovaltioon suuntautuva EU tulee ennen pitkää vain rajoittamaan Viron itsenäisyyttä avain samoin kuin se on tehnyt sitä jo Suomelle. Niin kauan kuin Viro kykenee päättämään maan ulkoisista rajoistaan itse ja estämään EU:n masinoiman massamaahanmuuton pakolaisuuden varjolla, maa tulee säilymään virolaisena.

Viro on monien entisten Itä-Euroopan sosialistimaiden tapaan saanut rokotuksen internationalismia vastaan, joka stalinistisessa kontekstissa tarkoitti massiivisia kansansiirtoja. Viron kohtaloksi oli koitua etnisten venäläisten massainvaasio, mutta onneksi tämä kehitys katkesi vuonna 1991 kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro itsenäistyi toisen kerran. 

Suomalaisiin verrattuna virolaisten onni on ollut se, että muukalaiset ovat olleet etnisesti melko läheisiä venäläisiä, kun taas Suomeen on kohdistunut 1990-luvun alusta lähtien etnisesti sopeuttamattomien värillisten invaasio. Suomalaisväestön korvautuminen ja sekoittuminen ei-eurooppalaisilla merkitsisi peruuttamatonta geneettistä tuhoa. Virolla tätä ongelmaa ei ole, sillä venäläiset ovat erittäin eristäytynyt väestö, joka elää miellään omissa oloissaan. Edes suuren mittaluokan etninen sekoittuminen ei olisi peruuttamaton tuho, sillä valtaosa venäläisistä on valkoisia eurooppalaisia.

Kansallisen säilymisen kannalta Virossa monet asiat ovat paljon paremmalla tolalla kuin auringonlaskun Länsi-Eurooppaa kritiikittömästi palvovassa Suomessa. Ylen tv-uutisissa kerrotiin tänään, kuinka Virossa kansallinen kulttuuri lähtien kansantansseista ja perinnelaulusta on erittäin suosittua nuorison keskuudessa. Suomessa tällaisesta voidaan vain haaveilla, sillä meillä nuoriso on enimmäkseen sekaroituista Amerikkaa ihailevia trendijuntteja, joille uppoa hämmästyttävän helposti vähämielisten lökäpöksyjen hip hop ja muu kulttuurisesti vähäarvoinen afrikkalaisjumputus. 

Kun nuoriso on henkisesti myrkytetty etnisesti vieraalla primitiivikulttuurilla, se on helpommin valmis antautumaan ilman vastarintaa muukalaisinvaasiolle. Ikävä kyllä koko kansa näyttää elävän materialistisessa apatiassa, koska suomalaisvihamielistä maanpetoksellisuutta lähentelevä tuore uutinen Suomeen muuttanut Clara haki töitä viisi vuotta kunnes: "Yrittäjä avasi oven ja uskoi minuun" ei saa kansaa barrikadeille.

Viro on sen verran pieni kansa, että siellä ymmärretään, ettei kukaan muu voi puolustaa virolaisuutta kuin he itse. Sitä vastoin Suomessa maamme uniikki kulttuuri on leimattu julkisuudessa joko "junttimaiseksi" tai sitten väitetään, ettei suomalaisuutta ole edes olemassa. Jostain syystä varsinkin poliitikot uskovat, että Suomi "pärjää" vain jos se apinoi kaiken sen arvoliberalismin, jota itseinhoiset Länsi-Euroopan maat nykyään harjoittavat.

Suomalaisuuden säilymisen kannalta lännen tie ei voi olla Suomen tie. Jos Eurooppa on säilyäkseen, sen vartijoina tulevat olemaan Itä-Euroopan ja Baltian maat kuten Viro. Jotta Suomi säilyttäisi etnisen identiteettinsä kuten Viro, maamme kannattaisi samaistuia enemmän Itä-Europaan Visegrád-maihin kuten Puolaan, Tšekkiin, Slovakiaan ja Unkariin. Jo nyt on selvää että Euroopan läntisimmät maat kuten Ruotsi voivat pelastatua vain valtavien yhteiskunnallisten verenvuodatusten kautta. Jos Suomi pelaa korttinsa viisasti kuten Viro on tekemässä, se välttää etnisen kaaoksen.