PYSYVÄN VARJO-HALLINNON PURKUTALKOOT YHDYSVALLOISSA – MILLOIN SUOMESSA?

Donald Trumpin pääsy Yhdysvaltain presidentiksi ei olisi ollut mahdollista ilman hänen tekemäänsä diiliä maan todellisen eliitin kanssa. Yksi puoli diilistä oli Trumpin suostuminen Israelia hyödyttävään Lähi-idän "lopulliseen ratkaisuun", kun taas toinen puoli sopimuksesta antoi presidentille vapaat kädet purkaa liittovaltion hallintoa ja lopettaa sen harjoittamat identiteettipoliittiset ohjelmat. Sen sijaan kauppapolitiikassa sekä taloudellinen eliitti että Trump ovat olleet alusta lähtien samaa mieltä. 

Suomessa perinteisesti Demokraattipuolueen samettista globaalitotalitarismia eli menneen maailman "sääntöpohjaista maailmanjärjestystä" tukevat valtavirtapolitiikot ovat viime viikkoina joutuneet asettelemaan sanojaan varovaisesti, sillä Trump-inhostaan huolimatta Suomi on sitoivien sopimustensa vuoksi entistä tiiviimmässä liittolaissuhteessa Amerikan kanssa. Koska Suomi on turvallisuuspolittisissa sopimuksissa altavastaaja, se ei voi arvostella kovin ankarasti Yhdysvaltain nykyisiä ulkopoliittisia linjauksia. Sen sijaan meitä vähän liikuttavassa USA:n sisäpoliitiikassa suomalaispoliitikot, media ja vakituiset asiantuntijat ovat voineet avoimesti ilmaista jo vuosia jatkunutta kaunaansa Trumpia ja hänen politiikkaansa kohtaan. 

Valtamediassa suurinta närkästystä on herättänyt presidentin toimet liittovaltion virkakoneiston puhdistamiseksi ja uudistamiseksi, koska se osuu kaikkien länsimaisten hallintojen arkaan kohtaan. On selvää, että hanke, jossa pyritään riisumaan niiden valtaa, jotka  eivät ole saaneet mandaattiaan äänestäjiltä, synnyttää epämukavia tuntemuksia myös suomalaisissa toimittajissa, virkamiehissä, aisiantuntuntijoissa ja verovaroilla kustannettujen "kansalaisjärjestöjen" työntekijöissä. 

Vasemmistoliberaalissa Ylessä on reagoitu Yhdysvaltojen viime tapahtumiin kouristuksenomaisella korruption kieltämisellä suuntamalla huomio epäolennaisiin ja harhaanjohjaviin juridisiin kysymyksiin. Tästä kertoo viime viikon A-studion asiantuntijakeskustelu, jonka Ylen verkkosivut muotoili agendauutiseksi Meneillään on laiton vallananastusyritys – Näin asiantuntijat kuvaavat Yhdysvaltojen hallinnon myllerrystä. Ulkopoliittisen instituutin Charly Salonius-Pasternak ja Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen toistivat A-studiossa kiivastuineina Demokraattipuolueen mantraa, jonka mukaan Trumpin Hallinnon tehokkuuden virastoa (Doge) johtamaan nimitetty teknomoguli Elon Musk ei ole äänestijien valitsema henkilö, jonka vuoksi hän ei saisi vaikuttaa politiikkaan. Väite on tahattoman ironinen, sillä Doge tutkii virastojen toimintaa, joiden työntekijät eivät ole äänestäjien valitsemia ja jotka vielä toimivat itsenäisesti äänestäjien toivomaa politiikkaa vastaan. 

Vakioasiantuntijat inttävät, että Dogen tarkastustoimenpiteet ovat poikkeuksellisia, vaikka kyse on vain kansainvaltaisesta vastatoimesta valtion laajalle levinneeseen korruptioon, jota USAID:in kaltaiset virastot ovat harjoittaneet vuosikymmeniä siinä mitassa, että niistä on tullut maan tapa. Nyt tämä pysyvän varjohallinnon epänormaali politiikka aiotaan lakkauttaa kerta heitolla kovilla puhdistuksilla. 

Pasternak-Saloniuksen moraalinen närkästys A-studiossa "yksityisten kansalaisten tietojen vuotamisesta" on keskustelun harhaanjohtamista, jotta ei kiinnitettäisi huomiota Yhdysvaltain hallinnon pitkään jatkuneeseen sisäiseen korruptioon. On selvää, että kun päivän valoa kestämättömien virastojen asioita tutkitaan, joudutaan samalla tarkastelemaan myös niiden eri tietokantoja. Tavallisten virkamiesten henkilötiedot eivät ole vaarassa, sillä tutkimus ei keskity niihin, vaan virastojen rahaliikenteen käyttöön. Huoli "tavallisista ihmisistä" onkin vain tekosyy, jotta tutkinta näyttäisi tuomittavalta ja jonka perusteella se pitäisi estää. 

Jotain pieniä oheisvaurioita saattaa tutkinnassa tapahtua, mutta se vain on niin, että munakokkelia ei voi tehdä ilman munien särkemistä. Sitä paitsi virastoilla ei ole perustuslaillista suojaa varsinkaan silloin kun ne eivät noudata presidentin määräyksiä. Virastot eivät nimittäin ole itsenäisiä toimijoita, vaan suoraan alisteisia presidentin ajamalle politiikalla ja päätöksille. Valtion hallinnon palauttaminen alkuperäiseen tehtäväänsä merkitsee väistämättä valtion sisällä toimivan pysyvän hallinnon kitkemistä.

Siksi arkijärjellä ajateltuna on omituista, miksi suomalaisella medialla ja varsinkin Yleisradiolla on kova tarve puolustella Yhdysvaltain liittovaltiota, joka jo tähän astisten paljastusten perusteella on osoittautumassa erittäin korruptoituneeksi hallintoapparaatiksi. Eräs selitys saattaa löytyä maamme suurimpien mediatalojen yhdessä Yhdysvaltain demokraattihallinnon kanssa vuonna 2014 perustamasta Mediapoolista, jonka tarkoitus on ohjata tiedonvälitystä "läntisen arvopohjan" ja Nato-mielisyyden suuntaan. Trumpin tuore vaalivoitto kuitenkin sekoitti tätä pakkaa, koska hän suhtautuu kriittisesti liberaalien edistämään woke-kulttuuriin, USAID:in masinoimiin "värivallankumouksiin", "kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään", keskusvallan kontrolliin ja Naton maailmanpoliisin rooliin. Koska maamme valtamedia ja poliitikot ovat uussuomettuneisuudessaan sitoutuneita USA:n demokraattihallinnon linjauksiin, ovat ne nyt hämmentyneitä ja puolustuskannalla mitä uudelleen valittu Trump tekee maansa sisäpoliitikassa. 

Hyväuskoisia ja tietämättömiä suomalaisia median seuraajia pyritään harhauttamaan uutisjutuilla, joissa varsinkin Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID:ia (ei mitään tekemistä kehitysavun kanssa) pyritään esittämään puhtaasti hyvällä ja vilpittömällä asialla olevana maailmanparannusvirastona, jota pahantahtoinen, vainoharhainen ja pähkähullu Trumpin äärioikeistolainen hallinto vainoaa syyttä suotta. Sääliksi käy niitä demarieläkeläisiä, jotka ovat pelkästään Ylen pimittävän ja kapean tiedon varassa. Tyypillisen esimerkin puolitotuuksia ja täynnä pimityksiä olevasta Yle-journalismista tarjoaa Esko Varhon agendakynäily Trumpin hyökkäys liittovaltiota vastaan ja taloustoimittaja Heikki Valkaman alarmistinen purkaus Musk kaappasi vallan Yhdysvaltain valtio­konttorissa – seuraukset voivat olla hurjia. Näiden juttujen keskeisin mielikuvapetos syntyy USAID:in esittämisenä harmittomana liittovaltion  kehitysapuvirastona, jota toimittaja Esko Varho vielä luonnehtii "yhdeksi maapallon suurimmista hätäavun jakajista".

Tosiasiassa USAID ei ole vain keksejä ukrainalaisille jakava hyväntekijä, vaan se ohjaa runsaan 42 miljardin dollarin budjetillaan ulkopolitiikkaa ohi virallisen poliittisen johdon. Vaaralliseksi viraston tekee sen ytimeen kaivautunut neokonservatiivinen klikki, joka on vuosien varrella rahoittanut ideologisista syistä eri "värivallankumouksia", viimeksi Georgiassa. Siellä valtaosa väestöstä halusi isänmaallisen hallituksen, joka loisi tasapainon idän ja lännen välillä, mutta se ei sopinut Yhdysvaltain ulkopolitiikasta todellisuudessa päättäville henkilöille, joten USAID kiiruhti paikalle masinoimaan hallinnon vaihtoa. Sekaantumisesta seurasi mielenosoitusten ja levottomuuksien vuosi, kunnes hallitus karkotti ulkomaiset "avustustyöntekijät". Kuvaavaa on, että kun USAID:in rahoitus päättyi, loppuivat myös protestit. 

Korulauseistaan huolimatta USAID:in ja sen rahoittaman NED:in (National Endowment for Democracy) päätarkoituksena on ruokkia kaaosta eri kohdemaissaan. Hajota ja hallitse -kuvio menee jotenkin niin, että silloin kun kohdemaan enemmistö ei haluakaan liberaalidemokratiaa, USAID:in rahoittamat länsimaiset avustusohjelmat alkavat rummuttaa paikallisten köyhien asiaa ja edistää heidän oikeuksiaan. Ei ole sattumaa, että tämä Amerikan varjohallinto on mieltynyt kyynisesti varsinkin naisten oikeuksien ajamiseen muslimimaissa. Tarkoituksena ei ole mikään muu kuin horjuttaa maan enemmistön yhtenäisyyttä. Tämä on ollut erityisen selvää Israelia ympäröivien maiden kohdalla.

Ennen Muskin koordinoimia iskuja USAID:in toimintaa ei ole valvottu mitenkään. Siksi se on voinut esimerksi rahoittaa viimeisen 15 vuoden aikana George Sorosin Open Society Foundations -järjestöä 270 miljoonalla dollarilla.  Saamiillaan rahoillaan Soroksen säätiö rahoitti laajasti äärivasemmistolaisten syyttäjien kampanjoita ja onnistui saamaan heitä läpi lähemmäs sata. Yhteistä näille syyttäjille on lain soveltaminen ja syyttämättä jättäminen tasa-arvon nimissä. Näin yhdysvaltalainen veronmaksaja on joutunut kustantamaan itse Soroksen suorittaman yhteiskunnan alasajon. Samalla Soros saattoi vedätyksellään esittää hyväntekijää äärivasemmiston hyödyllisille idiooteille. Toinen verorahoilla suoritettu härski manipulaatiotapaus on yhdysvaltalainen politiikan ammattilaisille suunnattu Politico-lehti, joka on saanut Biden-Harris vuosina USAID:in kautta avustuksia vähintään yli 30 miljoonaa dollaria. Demokraattipuolueen globalistista politiikkaa tukevaa lehteä on tilattu verorahoilla vuodesta 2017 valtavia määriä eri politiikan ammattilaisille puhtaassa vaikuttamistarkoituksessa. Viimeisempien tietojen mukaan myös New York Times ja BBC ovat saaneet USAID-tukea. 

Salainen mediatuki vain korostuu ulkomailla: kun Trump pysäytti USAID:n maksuliikenteen, 90-prosenttia Ukrainan "riippumattomista tiedotusvälineistä" jouduttiin sulkemaan ja samalla suurin osa Twitterin Ukraina-mielisistä tileistä vaikeni kertaheitolla. Se, mitä on esitetty suurelle yleisölle niin sanottuna demokraattisena politiikkana, on tosiasiassa ollut vain "voittoa tavoittelemattomien" ja "kansalaisjärjestöjen" lavastamaa demokratiailveilyä. Maan tavaksi tullut valvonnan puute on näin luonut järjestön, joka on riippumattoman hallinnoimisen lisäksi saanut valtiota vuosikymmeniä kestäneen rahoituksen. Sillä on voitu rahoittaa mm. neokonservatiivien vallanvaihto operaatioita ulkomailla, mutta Trumpin pitkään valmisteleman hallinnon uudistuksen tultua voimaan rahahanojen sulkeminen on käytännössä lakkauttanut USAID:in kaltaiset pysyvän hallinnon virastot.

Syvän valtion (käsitettä on enää vaikea kutsua salaliittoteoriaksi) operatiivina toiminut USAID on ollut Amerikan suurelle yleisölle täysin tuntematon ennen kuin Doge alkoi tutkia sen toimia. Asia alkoi saada valtavaa huomioita vasta sen jälkeen kun "riippumattomien kansalaisjärjestöjen" ja "itsenäisten vaihtoehtomedioiden" työntekijöiden palkanmaksu lopetettiin ja monien järjestöjen toiminta päättyi kuin seinään. Vilpittömästi yllättyneet työntekijät olivat tähän asti uskoneet saavansa palkkansa intohimoisilta tukijoiltaan eikä valtiolta. Ahdistusta on lisännyt tieto, että heidän radikaalia vasemmistopolitiikkansa on rahoittanut valtio, jota he pilkkaavat fasistiseksi. On myös ironista, että USAID:in varjohallintokoneiston rahoituksen piiriin kuuluneet työntekijät ovat ääni väristen puhuneet "Meidän demokratiasta", vaikka juuri he ovat olleet niitä, jotka ovat estäneet äänestäjien tahdon toteutumisen. 

Tämä kaikki paljastaa kuinka keinotekoinen nykyvasemmisto on, ei vain Yhdysvalloissa, vaan kaikkialla lännessä. Voidaan jopa esittää, mitä olisi vasemmisto ilman miljarditukia. Vasemmistoradikaaleja tukeva avokätinen toimintakulttuuri on mennyt niin pitkälle, että ilman järjestelmää heidän aktivisminsa olisi olematonta. Kun järjestelmä katkaisee apurahakapinallisten rahavirran toiminta romahtaa ja toimijoiden luikkiessa koloihinsa yhteiskunnasta katoavat myös omituiset uskomukset.

Yhdysvaltain valtionhallinnon korruption syvyydestä kertoo se, että huolimatta kymmensistä tuhansista virkamiehistä, jotka ovat tietoisia vallitsevasta toimintakulttuurista, eivät ole vuotaneet tietojaan julkisuuteen. Tämä kertoo paljon virkamieskuntaa miehittävästä manageriaalisesta luokasta – siihen kuuluvat kun eivät näe mitään pahaa omavaltaisessa politiikassa ja verorahojen käytössä, koska he toisin kuin äänestäjät kyllä tietävät mikä on kansakunnalle parhaaksi. Vasta Trumpin ja Muskin vihellettyä pelin poikki, on omertan laki alkanut murtua. 

Tosin ilo voi jäädä lyhytaikaiseksi, sillä pysyvä hallinto on ryhtynyt odotettuun vastahyökkäykseen. Yle uutisten mukaan Yhdysvalloissa liittovaltion tuomari on antanut määräyksen, joka kieltää Hallinnon tehokkuuden virastolta toistaiseksi pääsyn valtiovarainministeriön tietokantoihin. Mikäli talouden suuret vaikuttajat tukevat Trumpia ja hänen äänestäjiensä tahtoa loppuun asti, voivat vihamielisen syvän valtion epätoivoiset vastatoimet jäädä lopulta suutareiksi.

Kävipä uuden ja vanhan hallinnon köydenvedossa miten tahansa, liittovaltion laajalle levinnyt korruptio ei koske vain Yhdysvaltoja tai Venäjän ja Ukrainan kaltaisia maita. Länsimaiden eliittien suurimpana pelkona on Muskin antama "väärä signaali", joka voisi synnyttää missä tahansa liberaalidemokratiassa vaatimuksen tutkia vallankäyttöä, jota harjoittavat tahot eivät ole kansan valitsemia eivätkä sen etujen ajajia. Suomenkin hallintojärjestelmän kyljestä ja jopa sisältä löytyy vallankäyttäjiä, joilla ei ole mandaattia suomalaisilta äänestäjiltä, mutta jotka silti ohjaavat maamme sisä- ja ulkopolitiikkaa. Ensimmäisinä tulee mieleen Ulkopoliittinen instituutti ja Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus.

GLOBALISTINEN KÄÄPIÖPUOLUE RKP POMPOTTAA OIKEISTOHALLITUSTA JA YLE KIITTÄÄ

Globalistien hyödylliset idiootit taas vauhdissa 3.9.2023 Helsingissä.

Aikamme lumedemokratioissa vaalituloksilla ja puolueiden kannatuksilla ei ole juuri mitään merkitystä harjoitettuun politiikaan. Siksi on syytä puhua vaalikaudesta toiseen vaihtuvista pysyvistä hallituksista, joiden poliittinen iso linja määräytyy EU:n ja Yhdysvaltojen ohjauksen kautta. Kun kosmeettiset hienosäätökysymykset jätetään laskuista, ainoat havaittavat erot hallitusten välillä löytyvät talouspolitiikasta. Tosin silläkään saralla ei tehdä itsenäisiä radikaaleja muutoksia, sillä myös valtion budjettipolitiikkaa harjoitetaan eri kansainvälisten instanssien kuten OECD:n, Maailmanpankin ja Euroopan keskuspankin määrittämien raamien sisällä. Mikäli sosiaalidemokraatit olisivat perusuomalaisten sijaan nykyisessä valtioneuvostossa, sen talouspolitiikkaa olisi ulkoisesta pakosta jouduttu joka tapauksessa kiristämään. 

Kaikkein surkuhupaisin demokratiailveily löytyy puolestaan ns. arvokysymyksistä, joista ei ole tehty koskaan sitovia kansanäänestyksiä ja päätöksiä, mutta joita tietyt puolueet katsovat olevansa kuitenkin oikeutettuja luennoimaan muille. Aikamme "arvoista" pyhin on tietenkin tasa-arvo, jonka varaan kaikki muut yhteiskunnan kulissit kuten hyvinvointiyhteiskunta rakennetaan. Erityisesti kansansuosiossa vähemmistönä olevat punavihreät puolueet ja RKP pitävät tästä harhaisesta uskonkappaleesta kynsin hampain kiinni ikään kuin Helvetin portit aukenisivat välittömästi mikäli käsitteen rationaalisista perusteista edes keskusteltaisiin.

Nykyinen hallitus on alusta lähtien ollut tasa-arvon ja tunnustuksellisen anti-rasismin suhteen täysin kosher, mutta se ei ole riittänyt totalitaristista nollatoleranssia vaativalle oppositiolle ja lehdistölle. Tästä kertovat opposition ja median etukäteen tarkkaan valmistellut tyhjästä leivotut "rasismikohut" hallituksen ensimetreillä. Tyydyttämättömässä verenhimossaan mikään määrä lepyttelyä ei ole riittänyt punakoirille, vaan irtisanoutumiset ja pahoittelut ovat päin vastoin vain lisänneet moralististen hurskastelijoiden ruokahalua. 

Kokoomuksen ja perussuomalaisten kannalta pahinta tilanteessa on koko ajan ollut se, että eduskunnan voimasuhteiden vuoksi etnosentrinen kielipuolue RKP on voinut pitää hallitusta panttivankinaan ajaakseen omia kulttuurimarxilaisia agendojaan. Ei voi kuin hämmästellä miten neljän prosentin kannatuksella ponnistava rannikkokopla voi pompottaa rangaistuksetta hallitusta ja puukkottaa kaikessa rauhassa istuvia ministereitään selkään. 

Tarvittiin ruotsinkielisiä liberaaleja nuoleskeleva rasisminvastainen tiedonanto, jotta avainasemaan päässyt kääpiöpuolue ei olisi kaatanut hallitusta. Ylen uutinen Hallitus kriminalisoi holokaustin kieltämisen, natsi- ja kommunistitunnusten kieltäminen ”haastavaa” mutta selvityksessä – tässä tärkeimmät kertoo karulla tavalla siitä, kuinka hallituspolitiikkaa ohjaakin moralistisella kuristusotteellaan vasemmisto-oppositio ja sen viidentenä kolonnana toimiva RKP. 

Voi vain kuvitella miltä hyväuskoisista perussuomalaisten äänestäjistä nyt tuntuu. Äänestettiin korkein toivein hallitusvastuuseen puolue, joka ajaisi suomalaisten asiaa ja toimisi vastavoimana vasemmistolaiselle kulttuurihegemonialle. Mitä saatiin? Suomalaisvihamielinen antirasistinen julistus ja orwellilaisia lakiesityksiä, joilla kaikki saksalaiseen kansallissosialismiin liittyvät asiat kielletään. Edes myrkynvihreän feministihallituksen aikana tällaisia lännen anglosionistiselle eliiteille hyvesignaloivia ajatusrikoslakeja ei esitetty. Siihen tarvittiin hallitus, jossa istuu Perussuomalaiset. 

Kuvio on sama kuin vuonna 2015, jolloin perussuomalaisten hallituskaudella maamme koki ennen näkemättömän kolmannen maailman muukalaisinvaasion. Ikävällä tavalla puhe persuista poliittisena valeoppositiona ei ole enää pelkkää radikaalien esittämää kärjistettyä retoriikkaa. 

Holokaustin kieltämistä koskeva laki on silkkaa lännestä kopioitua ideologista pakkopullaa, jolla ei ole mitään tekemistä minkään yhteiskunnallisen ongelman kanssa, ei edes sen valkoisia vastaan suunnatun "rasismin" kanssa. Tulevilta ajatusrikoslain säätäjiltä voidaan kysyä, mitä konkreettisia asioita holokaustin kriminalisoinnilla ratkaistaan? Kun sodan voittajien, joihin Suomi ei edes kuulunut, paaluttamaa historiallista "totuutta" ei saa edes tutkia, herättää se Suomessakin todennäköisesti vain lisää epäilyä kyseistä narraatiota kohtaan.  

Joudummeko todellakin seuraamaan valtion verorahoja tuhlaavia oikeudenkäyntejä, koska joku on esimerkiksi kiistänyt blogissaan holokaustin laajuudeen väittämällä kuuden miljoonan sijaan kuolleita olleenkin 5 999 999? Vai saako hän syytteen pyhäksi korotetun luvun irvailemisesta? 

Sensuurille portit avaava laki takaa myös sen, että holokausti jättää muut vastaavat historialliset tapahtumat varjoonsa, sillä vainojen uhrien muistopäivä tammikuun 27. päivä muuttuu maassamme tästedes pelkästään holokaustin uhrien muisteluksi. Suomessa ei siis tuolloin muistella niitä 55 000 inkeriläistä, jotka palautettiin sodan jälkeen stalinistisen neuvostokoneiston haltuun, vaan pelkästään muutamaa sodan aikana täältä karkotettua rikollista juutalaista. 

Hallituksen tiedonannossa kerrottiin myös mahdollisuudesta kieltää hakaristi. Päätös apinoi jälleen kerran muiden länsimaiden hypermoraalista lainsäädäntöä. Rationaalisuudellaan rehvasteleva liberaali järjestys todistaa tälläkin orwellilaisella lain irvikuvalla jälleen kerran tarpovansa aikamme liberaalin taikauskon ryteikössä. He tunnustavat symbolikiellollaan maagisen ajattelun voiman, vaikka muutoin "eliittimme" esittää kaiken päätöksentekonsa perustuvan puhtaaseen järkeen. Taustalla saattaa olla myös silkka pelko, josta kertoo George Lincoln Rockwell jo esseessään In hoc signo vinces (1960): 

Heille kyse ei ole vain tuon kuvion linjoista, vaan armottomasta altistumisesta kauhealle vaaralle,  pikaoikeudelle ja hirvittävälle kostolle, jonka heidän huono omatuntonsa kertoo olevan heille täysin ansaittu. Aivan samoin kuin takaa-ajettu murhaaja näkee mielessään kuvan sähkötuolista.

Rasismista jauhaminen on luonnollisesti hyödyttänyt punavihreää oppositiota ja se siksi haluaa pitää aiheen tapetilla jatkossakin. Tässä sen yhteistoimintajoukot mediassa ovat olleet korvaamattomana apuna. Esimerkiksi Yle TV 1:n pääuutislähetyksessä sunnuntaina 3. syyskuuta Yle antoi minuttikaupalla ilmaista media-aikaa suomalaisten vastaiselle mielenosoitukselle, jota värillisistä miehistä ja valkoisista naisista koostuneet marssijat tosin kutsuivat "rasisminvastaiseksi mielenilmaisuksi".  Kritiikittömän myötäkarvaisesti kerrotussa uutisjutussa haastateltiin Me emme vaikene! -mielenosoitukseen osallistuneita äärivasemmistolaisia räyhäräähköjä, muun median lempilapsena tunnettua Systeemin prostituutti Karri "Paleface" Miettistä. 

Täydellisessä vihjeettömyydessään haastatellut hyväkkäät kieltäytyvät tunnustamasta, että tiedotusvälineet ja poliitikot eivät ole todellakaan vaienneet vain suomalaisiin rajatusta rasismikeskustelusta. Se, mistä ollaan aidosti vaiettu, on maahamme kutsumattomien vapaamatkustajien väkivaltainen rasismi suomalaisia kohtaan. Lisäksi oppositiota tukevilla mielenosoittajilla oli otsaa väittää plakaateissaan rasisminvastaisen tiedotteen olevan pelkkää silmänlumetta. On syytä kysyä, mikä tälle punaliberaalin teokratian etuojoukolle riittäisi? Varmaan se, että hallitus alkaisi noudattaa demarien ja vihreiden puolueohjelmia. Tähänkin perussuomalaiset saattaisivat suostua, ainakin puolue pysyisi näin hallituksessa! 

MANAGERIAALISEN VALTION DEMOKRATIAILVEILYÄ SUOMESSA JA RUOTSISSA

Pohjoismaissa usko poliittiseen järjestelmään on edelleen luja, vaikka äänestysikäisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan on vähentynyt jyrkästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näkyvimmät syyt kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien hupenemiseen löytyvät ylikansallisista organisaatioista kuten Euroopan Unionista ja globaaleista suuryrityksistä, erityisesti teknojäteistä, jotka käyttävät valtaansa ohi lainsäädäännön ja demokraattisten prosessien. Syy, miksi ulkoparlamentaariset organisaatiot yhdessä muodollisen demokratian kanssa toimivat kansalaisten etuja vastaan, johtuu järjestelmän rakenteellisesta ja ideologisesta peukaloinnista.

Proseduraalisen liberaalidemokratian tunnetuimmat systeemikriitikot James Burnham, Samuel T. Francis ja Paul Gottfried ovat kansalaisvaikuttamisen rapautumisen analyyseissään puhuneet managerialismista, joka on pehmeällä totalitarismillaan korvannut  edustuksellisen demokratiaan klassiset periaatteet. Näiden kriitikoiden mukaan vallan uusjako on toteutettu massiivisella indoktrinaatiolla, joka on tullut mahdolliseksi sähköisen median aikakaudella. Oikeuksiaan peräävät massat on saatu ruotuun vetoamalla "vastaansanomattomiin" moraaliperiaatteisiin, joilla on kyetty riisumaan sekä kansakuntien itsepuolustusta että kansalaisten perusoikeuksia kuten sananvapautta. 

Amerikkalainen Samuel T. Francis onkin todennut, että tässä historiallisessa prosessissa "laki korvataan hallinnollisella asetuksella, federalismi toimeenpanovallalla ja rajoitettu hallitus rajoittamattomalla valtiolla".  Oikeutuksensa uusi valtajärjestelmä saa abstrakteista tavoitteista, joita ohjaavat vapaus, tasa-arvo ja positiiviset oikeudet samalla kun se käyttää moraalista "ylivertaisuuttaan", verotusvaltaansa ja varallisuuden uudelleenjakoa pysyäkseen vallassa. Abstraktit tavoitteet ja liberaalit arvot, joista ei ole koskaan äänestetty, mutta jotka määrittelevät ratkaisevasti raamit, joiden sisällä demokratia voi toimia, kumoavat kansanvallan perustavimmat periaatteet. Tämä taas mahdollistaa kansakuntaa "terapoivan" manageriaalisen valtion, joka säätelee totalitaristisin ottein entistä tiukemmin kansalaistensa elämää. 

Suomessa kansastaan vieraantunut valtaeliittimme on jo pitkään kopioinut länsimaiden poliittis-kulttuurisia rakenteita sulauttaakseen maamme lopullisesti osaksi euro-atlanttista monoliittia. Manageriaalinen "eliitti", pysyvä hallitus ja näitä yhdistävä kotikutoinen syvä valtio ovat jo osa maamme poliittista todellisuutta, mikä on helppo nähdä päättäjiemme järjenvastaisessa idealismissa ja moralismissa. Kun vallankäytön johtotähtenä on ideologinen globalismi ajatus kansan palvelijasta jää väkisinkin taka-alalle ja tilalle astuu ylimielinen suhde kansaan. Yhdysvalloissa tätä asennettä on kuvannut pitkään käsite vihamielinen eliitti. Amerikkalainen sanonta "Fear the Government that fears your guns" ei ehkä sovellu historiallisesti Suomeen, mutta ajatuksesta löytyy jotain samaa miten suomalaispäättäjät suhtautuvat nykyään kansalaisiinsa. 

Maamme valtaapitävien kopeita näkemyksiä kuvaa harvinaisen rehellisesti Sitran tuore tutkimus, josta Ylen verkkosivut raportoi uutisessaan Suomi häviää selvästi äänestysinnossa muille Pohjoismaille – Suomessa päättäjät eivät luota kansan kykyyn osallistua vaikeisiin keskusteluihin. Ymmärrettävistä syistä asiasta ei kerrottu vajaa pari miljoonaa demarieläkeläiskatsojaa vetävässä Ylen puoli yhdeksän tv-uutisissa, sillä verkkosivun jutussa kerrotaan:

Vain joka viides päättäjä uskoo, että kansalaiset ovat riittävän kyvykkäitä osallistumaan monimutkaisiin keskusteluihin poliittisista päätöksistä. Asia selviää Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tutkimuksesta, jossa haastateltiin kunta- ja hyvinvointialuepäättäjiä.

Tutkimus todennäköisesti loukkaisi suurimpana äänestäjämassana tunnettuja "tolkun kansalaisia", joten Yle katsoi parhaaksi olla ärsyttämättä hyvin palvellutta tuulipukukansaa. Niissä, jotka onnistuivat kaiken uutistulvan keskeltä lukemaan nettijutun, uutinen synnytti todennäköisesti ajatuksia, joita ei voi sanoa julkisuudessa ääneen. Tutkimustuloksen perusteella voisi nimittäin vetää sen johtopäätöksen, että koska päättäjät ovat tyytymättömiä kansaan, pitäisi kansa kenties vaihtaa "sopivampaan". Tätä näennäiselitiin suosimaa näkemystä onkin jo ehditty toteuttaa kiihtyvällä tahdilla parin viime vuosikymmenen ajan. 

Erityiseksi Hyvien ihmisten joukoksi julistautunut manageriaalinen luokka on valtansa oikeutuksesta niin itsevarma, ettei se enää edes yritä samaistua kansaan, vaan kohtelee sitä isällisen ankarasti mutta suojelevasti. Koska kansa ei ymmärrä omaa etuaan, sitä on kuritettava kaidalle polulle, johon EU, Nato ja lännen talouselitti ovat meidät suuressa viisaudessaan ohjanneet. Päättäjät katsovat olevansa pelkkiä hyväntekijöitä, joiden arvostelu on kansalaisilta silkkaa kiittämättömyyttä. 

Valtavista mielipiteenmuokkauskampanjoista huolimatta todellisuutta ei ole voitu muokata juuri mitenkään ideologiaa vastaavaksi fantasiaksi. Monikulttuuripropaganda ja syyttäminen rasismista (koskee rasistisesti vain valkoisia) eivät ole poistaneet pidäkkeettömän maahanmuuton demografista ja kulttuurista perusongelmaa. Populistiset puolueet ovat nousseet tästä kansalaisten huolesta, mutta saadakseen enemmän kannatusta, ne ovat joutuneet vesittämään ratkaisevasti alkuperäistä ohjelmaansa. Lopullinen integroituminen korruptoituneeseen järjestelmään tapahtuu viimeistään hallitukseen astumisen myötä, josta tarjoaa karmean esimerkin Perussusomalaisten toimet valtioneuvostossa vuoden 2015 valepakolaisinvaasion aikana. Vain ilveilijä voi väittää, että persut ovat järjestelmän vastavoima, sillä se on kaikkien puolueiden kanssa samassa rintamassa mitä tulee Nato-jäsenyyteen, koviin koronatoimiin, uusliberaaliin talouspolitiikkaan, EU-jäsenyyteen, Yhdysvaltojen ylivaltaan, Israelin tukemiseen ja poliisin valvontaoikeuksien lisäämiseen. 

Tätä taustaa vasten kansallismielisten riemu Ruotsidemokraattien vaalivoitosta on suurta itsepetosta. Ylen uutinen Åkesson: Raskas vastuu äänestäjiä kohtaan luo mielikuvan muutosvoimasta, joka pyrkisi ratkaisevasti muuttamaan Ruotsin poliittista järjestelmää. Tosiasiassa mielipidemittauksia maanisesti seuraava puolue on luopunut vuosi vuoden jälkeen radikaaleista ehdotuksistaan ja siitä on tullut kansankosiskelullaan monella tapaa oikeiston moderaattien ja sosiaalidemokraattien poliittinen hybridi. Se eroaa muista suurista puolueista ainoastaan maahanmuuttokysymyksessä, mikä on sinänsä merkityksetöntä, koska ongelmaa ei voi peruuttamatoman demografisen muutoksen vuoksi enää edes ratkaista parlamentaarisesti. Vaikka maahanmuutto-ongelma on käytännössä demokratian ulkopuolinen kysymys, nostaa se valtapuolueissa edelleen lapsellisen äkkivääriä reaktioita: porvariblokin suurimmaksi puolueeksi nousseen Ruotsidemokraattien ei annettu demokratian sääntöjen mukaisesti johtaa hallitusneuvotteluja. Ruotsalaista demokratiailveilyä kerrakseen. 

Aidosta poliittisesta vaihtoehdosta vaahtovien on syytä pitää mielessä, että Ruotsidemokraatit edustavat jo nyt de facto manageriaalista luokkaa, sillä se on jo kauan sitten sitoutunut "läntisiin arvoihin", joihin kuuluu mm. homoliittojen salliminen ja "muunsukupuolisten" silpomisleikkaukset valtion kustannuksella. Järjestelmän kannalta Ruotsidemokraatit on Perussuomalaisten lailla hyödyllinen varoventtiili, jonka kautta kansalaiset voivat vaarattomasti purkaa paineitaan äänestysluukulla. Näin oikeistokonservatiivit ja "kansallismieliset" saadaan sitoutumaan sille vihamieliseen systeemiin ja pitämään yllä toivoa, jossa entistä kovemmalla äänestämisellä tapahtuu ennen pitkää radikaali muutos parempaan.

EU-EUROOPASSA KANSALAISET EIVÄT SAA ESTÄÄ LAITTOMIA RAJANYLITTÄJIÄ

Julkista keskustelua kontrolloivassa valtamediassa on vuosikausia korostettu kolmannen maailman maahanpyrkijöiden olevan meille eurooppalaisille käyttämätön voimavara. Mikäli näin olisi, voittajia olisivat ne maat, jotka ottaisivat vastaan mahdollisimman paljon tulijoita, koska se olisi sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. 

Viimeistään vuoden 2015 invaasion jälkeen sinisilmäisimmänkin maahanmuuttoidealistin on täytynyt tunnustaa ainakin itselleen, että kehitysmaiden kognitiivsesti haasteelliset vapaamatkustajat ovat pelkkä rasite korkeaa osaamista vaativassa tietoteknisessä yhteiskunnassa. Jopa Euroopan Unioni puhuu tulijoista taakkana ja vaatii siksi myös Itä-Euroopan jäsenmaita jakamaan laittomista siirtolaisista aiheutuvaa taakkaa. Tästä huolimatta hallitsevan nomenklatuuran kaksoispuhe maahanmuuton loputtomasta tarpeesta ja "huutavasta työvoimapulasta" on entisillään ikään kuin kyse olisi täysin eri asioista. 

Euroopan Unionissa tiedetään kokemuksesta, että liian nopea maahanmuuttoryöpsähdys synnyttää kansalaisissa ikävää poliittista vastarintaa. Salaliittoteoriaksi perusteettomasti leimattu väestönvaihtoprosessi kun etenee parhaiten maltillisella mutta vääjäämättömästi etenevällä invaasiolla. Siksi EU:ssä on närkästytty Valko-Venäjän menettelylle, jossa maa on vastavetona pakotteille päästänyt rajojensa läpi tuhansittain kolmannen maailman kiertolaisia Baltiaan ja Puolaan. 

Ylen verkkosivujen uutisen Puola lisää joukkojensa määrää Valko-Venäjän rajalla 10 000 sotilaaseen: Tavoitteena katkaista Valko-Venäjän masinoima siirtolaisten virta mukaan EU-komissio sanoo Valko-Venäjän ohjanneen ja järjestäneen siirtolaisia unionin rajalle. Tässä yhteydessä laittomat tulijat eivät olekaan EU:lle kultamunia, jotka vain odottavat kuoriutumistaan. EU:n suurimpana pelkona ei olekaan laiton maahanmuuttovirta sinänsä, vaan sen kansalaisissa synnyttämä vastareaktio koko unionin projektia kohtaan. 

Silloin kun EU ei voi itse puolustaa laitonta invaasiota asialle täýtyy panna globalistien taskussa olevat "kansalaisjärjestöt". Ylen uutisessa kerrotaankin aina haaskalle tulevista ihmisoikeusaktivisteista, joita kiinnostavat vain maahantunkeutujien hyvinvointi ja edut: 

Ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineet Puolassa sitä vastaan, että rajan yli yrittäneitä, myös naisia ja lapsia, on työnnetty väkisin Valko-Venäjän puolella olevaan metsään. Useita ihmisiä on kuollut pyrkiessään Valko-Venäjältä EU:n alueelle.

Lähes kaikki puolalaiset vastustavat kolmannen maailman vihamielistä ja parasiittimaista invaasiota, mutta niin vain Yle on halunnut kyhätä kiiltokuvajutun mitättömästä hölmöläisvähemmistöstä, joka on valmis toivottamaan tervetulleiksi kehitysmaiden miljardimassat Puolaan ja muualle Eurooppaan. Jos jokin on tässä kohtaa polittinen tendenssiuutinen, niin se on Ylen uutisjuttu Puolalaisäidit osoittivat tukeaan Valko-Venäjältä rajan yli pyrkiville – "Pelätkää Jumalaa, älkää pakolaisia":

Mielenosoittajien kyltteihin oli kirjoitettu iskulauseita kuten "kuoleman raja" ja "pelätkää Jumalaa, älkää pakolaisia". Mielenosoittajat vaativat Puolan hallitusta lakkauttamaan rajoitukset raja-alueella, jotta rajan yli yrittävät saisivat apua. 

– Ajatuksemme ovat metsässä olevien ihmisten luona, sanoi Sylwia Chorazy, joka oli muutamien satojen muiden kanssa osoittamassa mieltään rajavartioston toimipisteellä Michalowossa Puolan itärajalla.

Uutisoinnin empaattinen sävy muuttuu täysin päinvastaiseksi kun valtamedia kuvaa patriootteja, jotka puolustavat Euroopan koskemattomuutta vihamieliseltä miehitykseltä. Ylen radiouutisessa sekä MTV3:n verkkosivujutussa Äärioikeiston partiot käännyttävät maahantulijoita pamppujen ja viidakkoveitsien kanssa Saksan ja Puolan rajalla – Saksa lisännyt valvontaa kauhistellaan väkivaltaisilla mielikuvilla pyyteettömien Euroopan ystävien vapaehtoisvalvontaa:

Poliisi hajotti tänään noin 50 äärioikeistolaisen partion, joka oli lähtenyt rajalle käännyttämään maahantulijoita. Operaationsa aikana poliisi takavarikoi muun muassa pamppuja, pippurisumutetta ja viidakkoveitsen.

Valko-Venäjältä Puolan kautta laittomasti EU:hun tulevat ovat kiristäneet EU-maiden välejä. Saksan sisäministeriön mukaan jo lähes 6 000 ihmistä on saapunut maahan Puolasta ilman lupaa tänä vuonna.

Jos kerran pysyvien korruptiohallitusten hallitsemat länsimaat ovat haluttomia itse puolustamaan maidensa rajoja, täytyy kansalaisten tehdä se näköjään itse. Kansan syvien rivien tuesta huolimatta tehtävä on epäkiitollinen, koska valtamedia suhtautuu erittäin kylmäkiskoisesti kansalaisaktivismiin, jossa puolustetaan oman kansan etua. 

Asiaa voi verrata vaikkapa siihen, kuinka myötäkarvaisesti Yle suhtautuu globalistien bulvaanina toimivan Elonkapinan laittomaan ja hedelmättömään toimintaan. Vouhotetaan luonnonsuojelusta, mutta toimittajille ei näytä olevan mitään merkitystä sillä, että juuri laittoman siirtolaisuuden omatoimisella estämisellä vähennetään konkreettisesti hiilijalanjälkeä ja vaikutetaan siten suoraan hiilidioksidipäästöihin. 

Viimeaikaiset tapahtumat Puolan ja Liettuan rajoilla kertovat, että ainakin Itä-Euroopassa hallitukset noudattavat kansan enemmistön tahtoa. Heti kun tullaan Saksan puolelle rajat alkavat vuotaa kuin seula. Tämä taas on osoitus Länsi-Euroopan hallintojen epäluotettavuudesta, koska ne eivät halua täysmääräisesti toteuttaa niinkin yksinkertaista tehtävää kuin rajanvalvonta. Koska omaan hallintoon ei voi enää luottaa, kansakuntien selviytyminen jää kansalaisten harteille. Katupartiointi ja vapaaehtoinen rajanvalvonta ovat ensimmäisiä merkkejä hajoavasta hallinnosta, jossa hallittujen ja hallitsijoiden intressit eivät ole enää samat.

LÄNSI EI HALLITSE LIBERAALEILLA ARVOILLAAN EDES OMIA MAITAAN SAATI AFGANISTANIA

Viime päivien uutistarjonta on täyttynyt Afganistanin ja sen pääkaupunki Kabulin antautumisesta islamistisen Taliban-liikkeen taistelijoille. Pelkästään Yle on tehnyt vajaan viikon aikoina Afganistanista kymmeniä uutisjuttuja ja analyysejä. Voidaan kysyä, miksi jonkun takapajuisen maan päätyminen takaisin alkuperäisasukkaiden haltuun kiinnostaa suunnattomasti länsimaita. Syyt ovat ilmeiset, mutta pääsyy lienee ideologinen: Yhdysvaltojen johdolla länsi ei onnistunut tälläkään kertaa käännyttämään islamilaista kehitysmaata "demokratian" ja "ihmisoikeuksin" käärepaperiin käärittyhin materialistisiin arvoihin. Tämän pettymyksen tunnustaa myös presidentti Sauli Niinistö Ylen uutisessa Presidentti Niinistö kommentoi Afganistanin tilannetta Ylelle: Länsimaat eivät onnistuneet tavoitteissaan.

Yhdysvaltojen sionistis-globalistinen ristiretki Afganistaniin on maan yksi monista viime vuosina epäonnistuneista imperialistisista projekteista. Vietnamin sodan tapaan Yhdysvaltojen ja länsimaiden perääntymisen taustalla on omien arvojen heikkous, joiden puolesta ei olla valmiita vuodattamaan omaa verta, vaikka rahaa niihin onkin palanut ruhtinaallisesti, pelkästään Afganistaniin sotakalustoon kului vaatimattomat 84 miljardia dollaria. 

Pelkkä raha ja materiaalinen ylivoima ei takaa sodassa vielä voittoa, mutta vielä vähemmän lännen palkkasotilaita innoittavat median rummuttamat imelät iskusanat "demokratia" ja "Ihmisoikeudet". Tosipaikan tullen niiden puolesta tuskin on valmis kuolemaan yksikään palkkasotilas saati keskivertokansalainen. Tarvitaan jotain konkreettisempaa, oma kansa ja maaperä, ja niitä ei tunnetusti löydy toiselta puolelta maailmaa. 

Sen sijaan Yhdysvaltojen liberalistiseen lähetystehtävään uskova poliittinen johto on kuvitellut ylimielisesti liberaalidemokratian olevan historiallinen vääjäämättömyys samalla tavalla kuin marxilaiset luottivat kommunismin voittoon vielä vähän aikaa sitten. Valtamedian paniikkireaktioista voi päätellä, että tämä usko on kokenut nyt kovan kolauksen. Eräät asiantuntijat ovat heitelleet ilmoille jo ennustuksia, joissa Afaganistanista vetäytymistä pidetään samanlaisena murentavana painolastina kuin Neuvostoliiton tappiota samassa maassa vuonna 1989. Vain kaksi vuotta myöhemmin koko Neuvostoliitto luhistui erillisiksi kansallisvaltioksi. 

Viime päivien uutiset kertovat koruttomasti, etteivät lännen "arvot" sisällä sellaista sisäistä voimaa, jolla voitaisiin tehdä invaasioita ja alistaa kansat oman ideologian kannattajiksi. Harhaisilla universalistisilla arvoillaan länsimaat pysyvät tuskin itsekään kauan pystyssä, saati että ne muualle vietyinä saisivat kestävää jalansijaa kulttuureissa, joiden vuosituhantiset perustat ovat aivan toisenlaiset. 

Kansoistaan vieraantuneelle lännen poliittis-taloudellisen eliitille näyttää olevan mahdotonta tunnustaa itselleen, ettei rajattomiin markkinoihin perustuva liberaalidemokraattinen valtioapparaatti ole se malli, jonka koko maailma ottaa syleillen vastaan. Jussi Halla-aho kirjoitti viimeisimmässä facebook-päivityksessään aivan oikein, että  "Takapajuiset maat eivät yleensä ole takapajuisia siksi, että niissä on takapajuinen hallinto, vaan siksi, että niissä on takapajuisesti ajatteleva enemmistö." Tämä selittää myös talibanien nopean etenimisen kohti pääkaupunki Kabulia ja sen lähes veretöntä valtaamista. Ilman kansan enemmistön tukea islamistien menestystä ei voitaisi selittää, vaikka juuri tämän läntisen maailman poliitikot haluavat itsepintaisesti kiistää. Rikkoohan se kehitysoptimisten illuusion, jossa tietyllä koulutuksella ja ja sivistyksellä kaikki kansakunnat muuttuvat pikapuolin liberaaleiksi "demokratioiksi." Tyypillisen esimerkin tällaisesta itsepetoksesta tarjoaa vihreiden Ville Niinistö, joka uskottelee Facebookin päivityksessä itselleen ja muille Afganistanin enemmistön tukevan läntisiä homoarvoja:

Afganistanin paljon kärsinyt kansa ansaitsee parempaa kuin joutua Talibanin käsiin. Vaikka Ghanin hallitus ja USAn pönkittämä hallinto oli korruptoitunut eikä kyennyt puolustamaan kansalaisiaan, ei enemmistö afganistanilaisista tue Talibania.

Ville Niinistön ja muiden liberaalien virheenä on ylenkatse, joka perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää kulttuurien syvärakenteita ja vuosituhantisia traditioita. Läntinen poliittinen eliittimme menee jo heti alussa harhaan katsoessaan poliitisia muutoksia pisimmillään 3-5 vuoden ajanjaksolla, kun taas kärsivälliset muslimit tarkastelevat maailmaa satojen ja tuhansien vuosien tähtäimellä. He jaksavat odottaa toisin kuin pikavoittoja odottava kärsimätön Yhdysvallat liittolaisineen. On selvää, että pitkittyneessä konfliktissa voitolle pääsee ennen pitkää se, jolla on metafyysinen usko asiaansa ja ikuisuuteen ulottuva aikaperspektiivi. Mikään teknologia ei voi murskasta kansaa, joka uskoo muuhun kuin individualistiseen oman nahan pelastamiseen, ellei vihollinen sitten tapa sitä viiimeiseen mieheen ja naiseen.

Pienen Suomen sotkeutuminen kulttuuri-imperialistiseen demokratian vientioperaatioon Afganistanissa paljastaa maamme olevan "sääntöpohjaisen" atlanttisen blokin tiukassa otteessa. Maatamme ei ole kuitenkaan sinne kaapattu, vaan petokselliset johtajamme, vuosikymmenien pysyvä hallitus, on meidät sinne keneltäkään lupaa kysymättä itse vienyt. Osaksi opportunismin, osaksi moraalisen naivismin vuoksi, poliitikkomme ovat halunneet Suomen olevan osa läntistä arvoyhteisöä, joka "kehittää" demokratiaa Afganistanissa. 

Suomen veronmaksajille tämä moraaliposeeraus on tullut tähän mennessä maksamaan ainakin 700 miljoonaa euroa, joka tosin voi jäädä vain alkumaksuksi kun afgaanipakolaiset alkavat rynniä maahamme humanitäärisen avun nimissä. Jo nyt ulkoministeri Pekka Haaviston on taannut 170 afgaanin Suomeen pääsyn vain sillä perusteella, että valtiomme on maksanut heille epämääräisenä ajanjaksona kovaa palkkaa Suomen lähetystön apuna. Ulkomaalaiskiimaiselle hallitukselle tämä on tietysti vain yksi tekosyy tyydyttää loppumatonta maahanmuuttajanälkää. Vaikka 170 rotumuukalaista on maailman ainoalle suomalaisten valtiolle vain yksi naula lisää sen geneettis-kulttuuriseen arkkuun, tämä on vasta alkua. Jo nyt uumoillaan valtavaa muukalaisvaasiota, josta antaa ikävä vihjeen Ylen uutinen Maahanmuuttovirasto valmistautuu Afganistanista tuleviin pakolaisiin – Pekka Nuutinen: "Mistä sitä tietää, vaikka ensimmäiset tulisivat jo tänään".

Poliitikot, joiden ainoa maahanmuuttopoliittinen motiivi on täyttää Suomi niin monella rotumuukalaisella kuin vain mahdollista, ovat taitavia esittämään tunteisiin vetoavia perusteita etnomasokistiselle pakkomielteelleen. Afgaanien kohdalla rajojen avaamista ja täällä luvatta olevien karkotuskieltoa perustellaan muslimimiesten tavasta kohdella huonosti naisia ja lapsia. Jostain mystisestä syystä sovinistiset afgaanimiehet muuttuvat nilkkiliberaalien silmissä huolenpitoa vaativiksi nälkiintyneiksi ressukoiksi kun he matkaavat tänne. Ei puhettakaan, että he mitä todennäköisimmin aiheuttavat samaa kärsimystä täällä kuin kotimaassaan. Tai että he ovat kansansa pettäneitä rintamakarkureita, jotka tilaisuuden tullen luikkivat länteen pakoon ilmaisten lihapatojen äärelle. 

Ikävä kyllä liberaalien tekopyhällä retoriikalla on rationaaliset perusteet, sillä siinä tunnustetaan rivien välistä, että länsi on kykenemätön tekemään islamilaisesta maasta länsimaista, mutta vaivihkaisen kansanvaihdon avulla suomalaisestakin yhteiskunnasta saadaan varmuudella islamilainen.

Itse aiheutettua afgaanien maahanmuutto-ongelmaa olisi tuskin päässyt edes syntymään, mikäli Suomi olisi ymmärtänyt pitää ruotsalaista moralismia kihelmöivät näppinsä erossa Afganistanista. Suomella kun ei ole mitään asiaa puuttua kaukaisten kehitysmaiden sisäisiin sotkuihin aivan samoin kuin niiden asukkailla ei ole oikeutta tulla elätettäväksi Suomeen. 

Jos poliittinen johtomme haluaisi oppia edes jotain kalliista Afganistanin paskareissusta, niin se olisi periaate, jossa jokaisella maalla on oikeus elää omalla tavallaan ilman muiden puuttumista niiden sisäisiin asioihin. Koska suurin osa afganeeista haluaa elää islamilaisella kivikaudella, olkoon se silloin heidän oikeutensa. Kovasti kailotetun kulttuurisen diversitieetin kannalta se voisi olla jopa myönteinen asia. Toisaalta Taliban-hallintoa voidaan pitää jopa edistyksellisenä, sillä kannattaahan se toimia, jotka ovat vallalla täälläkin: naaman peittämistä, patsaiden kaatamista ja lasten sukuelinten silpomista....

JOKAVUOTISESTA ROKOTERULETISTA JA KONTROLLIHAKUISESTA ROKOTEPASSISTA UUSI NORMAALI

Eikö pitkään toivotun rokotteen pitänyt ennalta ehkäistä koronaviruksen tartuntaa, sairastumista ja leviämistä? Eipä näytä siltä, joten olemme luultavasti suuren valheen äärellä. Toisin sanoen miten on mahdollista, että vaikka suuri osa kansalaisista on pelottelulla ja valtavalla suostuttelukampanjalla saatu Suomessakin rokotettua, tauti leviää samalla intensiteetillä ja tartuntamäärillä kuin vuosi sitten, jolloin rokotetta ei ollut? Montako rokotusta kansalaiset ovat vielä valmiita ottamaan siinä uskossa, että sen seuraavan piikin jälkeen asiat palautuvat sellaisiksi jollaiset ne olivat ennen koronaa? 

On melko selvää, että ihmiset joutuvat jatkossa ottamaan vuodesta toiseen uusia koronamuunnosrokotteita, joilla ei kuitenkaan saada tukahdutettua viruksen leviämistä. Toisaalta: miksi ylipäätään pitäisi päästä viruksesta eroon, koska se on jo nyt osoittautunut valtavan hyödylliseksi välineeksi teknotyranneille ja globalistisen talouseliitin tavoitteille matkalla kohti kapitalismin resetointia.

Hysteerisen rokoterulianssin ulottamisen koko väestöön voisi vielä jotenkin ymmärtää, mikäli koronapandemia olisi suurelle osalle väestöä kuolemanvaaraksi. Kuitenkin virallinen lääketiede myöntää viruksen olevan harmiton lapsille ja nuorille, mutta silti sivuvaiktuksiltaan kyseenalaista rokotetta ollaan pakottamassa heillekin. Monet nuoret "sairastavat" taudin oireettomana ja nekin jotka saavat oireita, eivät joudu koskaan sairaalahoitoon. Tehohoidossa on tällä hetkellä koko Suomessa vain toistakymmentä vanhusta ja edellisestä tautiin kuolleesta alkaa olla jo kuukausi aikaa, mutta koronarajoituksiin ja koveneviin roketevaatimuksiin näillä tosiasioilla ei tunnu olevan vaikutusta. 

Väestön suuresta rokotekatteesta huolimatta tämä ei riitä Euroopan globalistiselle talouselämälle ja sen talustusnuorassa oleville "kansallisille" pysyville hallituksille. Monessa Euroopan maassa on otettu viime aikoina pikavaudillla käyttöön rokotetepassit, vaikka ne rikkovat selvästi maiden perustuslaillista yhdenvertaisuutta. Koska EU:n talutusnuorassa kulkevalle Suomen nukkehallitukselle on mahdotonta tehdä itsenäisiä päätöksiä, se on kärsimättömänä valmistelemassa Maailman talousfoorumin masinoiman rokotepassin käyttöönottoa. Asiasta kertoo Yle uutisessaan Koronapassin valmistelu alkaa, hallitus haluaa teatterit auki syksyllä – Hallitus päätti uusista ravintolarajoituksista ja nuorten rokottamisesta.

Ylen uutista lukiessa varmistuu, ettei länsimaita hallitse edustuksellinen demokratia, vaan pieni keskenään verkostoitunut globalistikapitalistien klikki, joka antaa ohjeet "eduskunnan luottamusta nauttivalle" hallitukselle. Suomessa talouselämän johto vaati jo huhtikuussa rokotepakkoa edellyttävän rokotepassien käyttöönottoa ja nyt halllitus näyttää toteuttavan tämän toiveen. Missä on RAF ja Punainen armeijakunta kun niitä kerrankin tarvittaisiin? Kenties pokakonttorin kassalla odottamassa uutta ilmaista lounasta kuten "hyvinvointivaltion" lahjomilla punaradikaaleilla on nykyään tapana.

Koronapassilla ei ole juuri mitään vaikutusta taudin hallintaan, mutta sitäkin enemmän globalistiseen väestökontrolliin. Ennen kaikkea passilla on helppo seuloa alistumattomat ja itsenäisesti ajattelevat kansalaiset. Sen sijaan normikansalaiset ovat valmiita vaikka mihin vaatimuksiin, kunhan lupauksena on pala tulevaisuutta, joka muistuttaa edes hieman aikaa ennen koronaa. Kepillä ja porkkanalla alistetun kansan sokea luottamus näkyy päivittäin esimerkiksi ruokakaupoissa, joissa n. 95 % asiakkaista käyttää edelleen maskia rokotepiikkien jälkeenkin. 

Nykyinen "hyvää tarkoittava" kehityssuunta tuo eittämättä mieleen taloustieteilijä Friedrich von Hayekin sosialismikritiikin Tie orjuuteen (1944). Muuttujat muutettuina se sopisi mainiosti tähän päivään. Tosin Hayek olisi tuskin voinut kuvitella, että monopolisoituva globaalikapitalismi voi kriisitilannetta hyväksikäyttäen muuttua itse vapautta uhkaavaksi totalitarismiksi, sosialismiksi uusissa vaatteissa.

                                                        ****************************

Yle Radio Suomi ja Yle Areena: Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa

Linkki radiosarjaan.

Joka kesäinen Ylen radiosarja jostain maamme (yleensä edesmennneistä) pop- ja iskelmätähdistä käsitteli tänä vuonna vuorovetoisesti naisartistia. Vaihtelun taustalla on pakkomielteinen tasa-arvoajattelu, vaikka kaikki tietävät suurimmman osan maamme merkittävimmistä viihdetähdistä olleen miehiä. 

Koska sarjassa naisia pitää kuitenkin päästää eetteriin yhtä paljon kuin miehiä, saavat omaa musiikkia tehneet Gösta Sundqvist ja Dingo vastinpareikseen kevytsarjalaiset Kikan ja Armi Aavikon. Jos ohjelmasarja tehtäisiin musiikillisten meriittien perusteella, muiden lauluja ohuella äänellä laulaneen missi-Armin sijaan olisi pitänyt valita joku omia biisejä tehnyt miesartisti. 

Armin elämä saattoi olla traaginen, mutta niin on unohdettujen siivoojienkin eikä heistäkään tehdä radiosarjoja. Se ei ole tietenkään edesmennen Armin syytä, että Ylen jälkibolsut laittavat hänet esille valheellisen tasa-arvo-ideologian vuoksi. 

ROKOTEPASSISTA SEURAAVA ASKEL KOHTI GLOBALISTISTA DIKTAATUURIA?

Puolitoistavuotta jatkunut koronaepidemia on tullut vaiheeseen, jolloin monessa maassa on otettu ilman sen kummempaa julkista keskustelua käyttöön perustuslaillista yhdenvertaisuutta rikkova koronapassi. Jo yli vuosi sitten riippumattomat asiantuntijat ja globalistista agendaa vastustavat verkkosivut esittivät varoituksia, mihin tiukkenvat koronarajoitukset voivat lopulta johtaa: kansalaisten absoluuttiseen kontrolliin. Nyt näyttää siltä, että nämä kriittiset tahot ovat olleet oikeassa.

Aluksi suurelle yleisölle kerrottiin tehokkaan rokotuksen vapauttavan rajoituksia. Sen jälkeen kun suuri osa varttuneesta kansanosasta, jolle tauti on vaarallisin, oli ottanut ykkös- ja kakkosrokotteen, tehohoitopaikat ja kuolinluvut laskivat huomattavasti. Normikansalaisesta näytti siltä, että tappavuudeltaan alkujaankin melko vaatimaton Covid-19 olisi nyt niin hyvässä hallinnassa kuin se näissä olosuhteissa voi ylipäätään olla. Globaalisti verkostoituneella poliittisella eliitillä ja sen asiaa kritiikittä puolustavalla valtamedia oli kuitenkin muuta mielessä. 

Vaikka tauti kaataa enää hyvin vähän ihmisiä, kansalaiset käytännössä pakotetaan rokotepassilla ottamaan rokote. Tunnettu psykologinen fakta on, että kun jotain asiaa kiivaasti tyrkyttävä tai myyvä taho vetoaa kiireellisyyteen, taustalla on tarkoitusperiä ja tavoitteita, joita ei haluta kertoa kohteelle. Ne, jotka vallitsevassa koronahysteriassa tunnistavat tämän ilmiön  leimataan yleensä salaliittoja kannattaviksi rokotovastustajiksi. Kuitenkin monien koronarokoteavastaisuus perustuu rationaalisesti argumentoituun kriittisyyteen rokotteen turvallisuudesta ja jälkiseurauksista. 

Tälle epäilylle antaa myös virallista tukea Euroopan lääkevirasto EMA:n EudraVigilance -tilastot, jotka vahvistavat jo yli 5000 ihmisen kuoleen rokotteen jälkeisiin komplikaatiohin. Luonnollisesti Yle ei ole ottanut tätä tosiasiaa esille missään uutisessaan, vaikka se on rohjennut kertoa rokotteen vaarallisesta vaikutuksesta raskaana oleviin naisiin. Valitettavasti Ylen sinänsä ansiokkaassa uutisjutussa jätetään huomioimatta covid-rokotteen mahdollinen vaikutus naisen hedelmällisyyteen. Esimerkiski Iso-Britannian asiantuntijoista koostuva Rokottamisen yhteiskomitea (JCVI) on julkaissut tieteellisen raportin, jossa suositellaan rokotteesta pidättäytymistä niille naisille, jotka suunnittelevat lapsen hankkimista. Tällaiset turruttavan mediakohinan keskeltä nousevat pikku uutiset ovat panneet liikkeelle erilaisia teorioita, joiden mukaan rokotteen tarkoitus olisi aiheuttaa sterilsaatiota, jolla hallittaisiin väestöräjähdystä ja karsittaisiin tulevaa tarpeetonta väestöä. 

Syy, miksi Internetissä vellovat salaliittoteorioitat saavat jatkuvasti lisää lukijoita länsimaissa, johtuu enimmäkseen luottamuksen menettämisestä poliittisiin päättäjiin ja talousvaikuttajiin. Kansalaisten epäluottamukselle on myös perusteensa. Miten eurooppalaiset voivat luottaa valtioidensa manageriaalisesti hallittuihin pysyviin hallituksiin, joiden politiikan suuret linjat ovat säilyneet vuodesta toiseen samoina huolimatta vallan vaihtumisesta? 1990-luvun alun jälkeen länsimaiden hallitukset ovat yhdenmukaisesti noudattaneet uus- ja vasemmistoliberaalien hegemonista linjaa, jossa kansalaisten mielipiteillä ei ole juuri mitään arvoa. 

Räikeimmin tämä on näkynyt maahanmuuttopolitiikassa, jossa kansalta kysymättä on toteutettu valtavia peruuttamattomia väestönsiirtoja Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan. Siksi onkin syytä pohtia vakavasti, miksi kukaan järkevästi ajatteleva kansalainen voisi luottaa tämän saman poliittisen luokan vaatimiin koronarajoituksiin. On selvää, että polittinen elittii, joka  on jo muukalaisten maahanrahtaamisellaan syyllistynyt kuolemantuomion arvoiseen petokseen, ajattelisikin kansankunnan parasta väestökontrollia tiukentavalla koronapassiprojektillaan.

Viime päivinä poliittis-taloudellisen eliitin vaatimusta koronapassista on juntattu läpi näyttävästi kotimaamme mediassa. Ei ole yllätys, että perustuslaillisesti kyseenalainen, kansalaisten kontrollia ratkaisevasti lisäävää koronapassia, on kannattanut innokkaasti YK-globalistina tunnettu ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.). Ylen uutisessa Pitäisikö Suomessakin vaatia ravintoloissa koronapassia? Pääministeriä tuuraava Haavisto: Suuria kokoontumisia voisi järjestää ilman pelkoa Haavisto vetoaa kyynisen laskelmoivasti pelokkaiden demarieläkeläisten ja muiden sinisilmäisten konformistien turvallisuuden kaipuuseen:

– Kansanterveyden näkökulmasta koronapassissa tai terveyspassissa olisi suuri järki. Voitaisiin järjestää mahdollisesti suurempia kokoontumisia ja tilaisuuksia ja ilman pelkoa, kun tiedetään että kaikki on rokotettuja.

Valtamedian koronapassikampanja on vedonnut hyvin kansaan, sillä tuoreen Helsingin Sanomien uutisen mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa koronapassin käyttöönottoa. Vaikka tutkimuksen teettäneellä Elinkeinoelämän keskusliitolla on asiassa oma lehmä ojassa, kertovat tarkotushakuisen kyselyn kannatusluvut suuren osan vaalikarjasta nielleen sellaisenaan median ja poliittisen johdon ajaman toimintasuunnitelman.

Kansalaisten mutkaton alistuminen kontrollia lisäävälle koronapassille selittyy todennäköisesti taisteluväsymyksellä. Kun kansaa on toista vuotta lähes mielivaltaisesti hypytetty jatkuvien ja koronasulkujen ja niiden purkamisten välillä, osa kansalaisista on valmis lahjoittamaan valinnanvapautensa, liikkumisvapautensa ja intimiteettisuojansa EU-vetoisen valtion kontrollijärjestelmälle. Ja tämä vain siksi, että tuskastuneet ihmiset saisivat tahallaan ylläpidettyyn "koronakriisiin" edes jonkun ratkaisun. 

Koko koronasirkus näyttää harkitulta, askel askeleelta etenevältä globalistiselta suunnitelmalta, jolla ei lopulta ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa. Jo nyt on varmaa, että rokotepassit avaavat tietä ylikansalliselle henkilötietojärjestelmälle, jota on jo pitkään valmisteltu Euroopan Unionissa. Tietysti tämä kaikki voi olla sattumaa ja poliittisen eliitin improvisointia eteen tulleiisiin tilanteisiin, mutta jostain syystä viime aikaiset poliittiset ratkaisut sopivat liiankin hyvin yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joita yritettiin ennen koronaa, mutta jotka on voitu toteuttaa vasta taudin puhjettua.

Tällaisen puliveivaamisen tunnetuin projekti on tähän mennessä Euroopan Unionin pahamaineinen "elvytyspaketti", käytännössä EU:n perustuslain vastainen tulonsiirtotoimi, jonka yhdeksi kovimmaksi maksumieheksi joutui Suomi. Elvytysrahoilla rahoitetaan pääasiassa EU:n Next Generation -hanketta, jonka tarkoitus on luoda "uusi normaali" esiasteena kapitalismin nollaamiselle, joka tunnetaan paremmin Maailman talousfoorumin lanseeraamalla nimellä The Great Reset. Ilman koronavirusta ja sen vaaran liiottelua tällaisia mullistavia, epädemokraattisia hankkeita demokratian nimissä, olisi ollut vaikea toteuttaa ainakaan näin nopeassa tahdissa.

Ulko- ja geopoliitiikasta säännöllisesti kirjoittava Markku Siira kiteyttää napakasti kirjoituksessaan Nestemäisen moderniteetin maailma rokotepassin syvemmat tarkoitusperät ja tavoittet. Huomionarvoista ja samalla masentavaa siinä on väite, että lännen hulluuden vastavoimaksi sanotut Venäjä ja Kiina allekirjoittavat kaikesta huolimatta globalistisen YK-agendan:

Globaalien "tasa-arvotoimien", "ilmastotavoitteiden" tai "rokoteohjelmien" taustalla ajetaan taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia, joilla pyritään saamaan globaalihallinnon ei enää niin tuntematon tulevaisuus toteutumaan täydessä mitassaan. Vastustaako mikään taho - yksittäisiä ihmisiä lukuun ottamatta - tätä kehitystä? Jopa Kiina ja Venäjä, lännen kilpailijat geopoliittisella pelikentällä, puhuvat halutessaan sujuvasti YK-kieltä.

Viimeisin yhteiskuntia epävakauttava vastakkainasettelu on luotu koronaviruksella pelottelemalla. Ihmisiä ryhdytään jaottelemaan "rokotettuihin" kunnon kansalaisiin ja "rokottamattomiin" toisen luokan kansalaisiin. Italialainen filosofi Giorgio Agamben on arvioinut, että "rokotepassin" myötä siirrymme biofasismiin. Tämän tosiasian poliittista painoarvoa ei voi hänen mukaansa yliarvioida.

Osa kansalaisista kuvittelee, että kun ihmiset ovat kiltisti ottaneet rokotteensa ja "pandemia" vetäytyy, palaamme taas "vanhaan normaaliin". Näin ei tule tapahtumaan, vaan tulemme elämään jatkossakin "kriisistä kriisiin", kokien uusia poikkeusoloja, kunnes globalistit saavuttavat tavoitteensa tai jonkin ihmeen kautta häviävät pelinsä.

Tällaisten dystopioiden jo kolkuttaessa ovea antiglobalistiit ovat ensimmäisiä poliittisen sorron vaaravyöhykkeellä. Heidät on jo nyt leimattu uppoavan lännen vaarallisiksi veneenkeikuttajiksi ja "salaliittoteoreetikoiksi", mutta tämä on vasta alkua. Viimeistään rokotepassista kieltäytyminen asettaa heidät yhteiskunnan vihollisiksi, totaalitaarisen globaalijärjestelmän toisinajattelijoiksi. Ne, joilla on rohkeutta asettua vastavirtaan, pitäisi valmistautua siihen jo nyt kaikin keinoin ja resurssein.

TAPAUSESIMERKKINÄ RUOTSIN PYSYVÄ HALLITUS – MITÄ VIRKAA NYKYDEMOKRATIALLA?

Ruotsin viime viikkojen hallituskriisiteatterin voisi kuvitella viimeistään nyt pudottavan herkkäuskoisen median seuraajan suomut pois silmiltä. Todellsuudessa tällaiseen optimisiin ei ole kuitenkaan varaa, sen verran indoktrinoitua lampaita Pohjolan vaalikarjasta on tullut. 

Tätä yleistä apatiaa selittää kansan syvien rivien tottuminen pysyvään hallitukseen, jonka politiikka ei muutu olennaisesti hallituspuolueiden vaihtuessa. Ruotsin pysyvää hallitusta alleviivaa keskustavasemmistolaisen hallituksen tarrautuminen valtaan vielä sen jälkeen kun se sai epäluottamuslauseen ja joutui eroamaan hiljattain. Varsinaiseksi demorkratiailveilyksi uudet hallitusneuvottelut muuttuivat sen jälkeen kun eroamaan joutunut Stefan Löfven äänestettin valtiopäivillä uudelleen demarivetoisen hallituksen pääministeriksi. 

Äänestystuloksen kääntyminen niukasti Stefan Löfvenin puolelle johtui pitkälti keskusta- ja vasemmistopuolueiden jyrkän kielteisestä asenteesta Ruotsidemokraattien mahdollisuudesta nousta hallitukseen. Joustamattoman asenteen takana on ideologinen sokeus, joka ei salli minkäänlaista poliittista pragmatismia. Vasemmiston sana-akrobatiassa heidän määrittelemäänsä demokratiaa puolustetaan halveksumalla kansanvaltaa ja kiistämällä erimielisten oikeus osallistua vallanjakoon. Ylen uutisessa Ruotsin valtiopäivät äänesti Stefan Löfvenin uudeksi pääministeriksi – 173 äänesti vastaan, 175 olisi tarvittu ympäristöpuolueen Karolie Skog sanoo suoraan kansan äänestämien kansallismielisten kansanedustajien olevan uhka demokratialle:

Nyt on vuorossa viimeinen puhuja, ympäristöpuolueen valtiopäiväedustaja  Karolina Skog.  Hän varoittaa, että Ruotsi on tienhaarassa. Kansallismielinen oikeisto muodostaa vaaran demokratiaa ja liberaaleja arvoja vastaan, hän sanoo.  

– Meidän on noustava sitä vastaan, Skog sanoo.

Ideologisille moralisteille demokratia ei tietenkään tarkoita kansan enemmistön tahtoa vaan "oikeita mielipiteitä ja arvoja", joita he itse sattuvat kannattamaan. Ikävä kyllä tälle vasemmistoliberalistiselle arvopolitiikalle ei ole Pohjolan hallituskokoonpanoissa vaihtoehtoja, sillä ns. oikeistopuolueet ovat mediaa miellyttääkseen olleet pakotettuja omaksumaan "edistyksellisiä" agendoja välttääkseen orkestroidut lokakampanjat.

Äänestäjille vallitseva poliittinen järjestelmä ei tarjoa juuri mitään muuta kuin tämän sirkuksen sivustaseuraajan roolin. Länsi-Euroopassa, erityisesti Ruotsissa, eletään totalitaarisen pysyvän hallituksen alaisuudessa: se äänestetään aina uudelleen seremoniallisen vaalijärjestelmän kautta. Kyse ei ole hämärästä oligarkkien salaliitosta, vaan modernin demokratian todellisesta olemuksesta, jota hallitsee täysin avoimesti vasemmistoliberaali arvohegemonia riippumatta hallituksen koostumuksesta. 

On vaikea kuvitella miten kansallisesti vällttämättömiä radikaaleja uudistuksia voidaan tehdä vasemmistolaisen poliittisen uskonnon hallitsemassa nykydemokratiassa. Siksi äänestäminen vain vahvistaa vallalla olevan arvototalitarismin legitimiteettiä. Jopa kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestöjen "aktivismi" on valjastettu vahvistamaan kansalaisuskonnoksi nostettua demokratiaa.

Murtautuminen ulos apatian noidankehästä on epätodennäköistä niin kauan kuin kansalaiset luottavat valtamediaan ja antavat mielensä massaviihteen muokattaviksi. Arkitodellisuuden ja virallisen uutis- ja viihdetarjonnan välinen ristiriita alkaa olla kuitenkin jo niin suuri, että ellei satu olemaan aivan tyhjäpäinen kuluttajazombi, täydentävää tietoa haetaan entistä enemmän valtamedian varoittamilta "kielletyiltä" sivuilta. Vaikka länsimaiden poliittinen tilanne ja talosjärjestelmä ovat monella tapaa erilaisia kuin sosialismin romahduksen kynnyksellä, sama totuuden ja vapauden jano ajaa kansalaisia muualle minne järjestelmä haluaisi.