ISIS PANEE MENEMÄÄN, YLELLÄ LUOTTOASIANTUNTIJAT SELITTELEMÄSSÄ

"Jumalan rauhaa vaan, se on Isis tässä hei! Minulla
on teille eurooppalaisille vähän asiaa."

Tämä ja viime viikko ovat olleet melkoista haipakkaa Saksassa ja Ranskassa, kun tummaveriset Isistä fanittavat partalapset ovat panneet haisemaan oikein kunnolla. Viimeksi tänään saimme kuulla, kuinka terroriverkosto Isisin saraseenit hyökkäsivät Pohjois-Ranskan Saint-Etienne-du-Rouvrayssa katoliseen kirkkoon, ottivat siellä panttivankeja ja leikkasivat papilta pään irti. Lopulta poliisin rynnäkössä molemmat muslimiveijarit eliminoitiin. Ylekään ei voinut selittää tekoa punaisen yliopiston tutkijan suulla nuorten mielenterveydenhäiriöksi, sillä itse Ranskan presidentti  François Hollande sanoi hyökkääjien olleen Isis-järjestön sotilaita (Isis ilmoittaa, että Ranskan kirkkohyökkääjät olivat järjestön "sotilaita").

Ei tarvita suurta mielikuvitusta, miten tapaukseen olisi reagoitu meillä ja muualla lännessä, jos esimerkiksi nationalistiaktivistit olisivat tunkeutuneet moskeijaan, ottaneet siellä hartaasti pyllistelevää parta- ja hameväkeä panttivangeiksi ja lopulta kurkuttaneet imaamin. Tv-ruudut olisivat täyttyneet viikkokausiksi tarkkaan valituista "asiantuntijoista", nationalisteja olisi kohdannut summittaiset massapidätykset, järjestöjä olisi lakkautettu ja yhteiskunnan punasiipi olisi ollut pitkään hysteerisessä hälytystilassa. Toteutumattomat skenaariot sikseen, sillä  tällä hetkellä Euroopassa ainoaa oikeaa terrorismia on muslimien tekemiset, joista näyttää tulleen uusi musta, ilmiö, joka on arkipäivää ja jolle ei tehdä rituaalisten voivottelun ja tyhjän uhon lisäksi yhtään mitään.

Viime aikaisista terrori-iskuista puhuttaessa on syytä pitää mielessä, että värillisten kehitysmaalaisten arkipäivän terrori, "tavalliset murhat", ryöstöt ja raiskaukset ovat se todellinen väkivallan mittari Euroopan alkuperäisväestöä vastaan. Vuositasolla kehitysmaataustaiset muukalaiset tappavat ja raiskaavat eurooppalaisia tuhansittain, jonka vuoksi tästä lähes kansanmurhaavasta väkivallasta on tullut normaalia maanosamme kaduilla ja lähiöissä, jopa siinä määrin, että poliittinen ja kulttuurinen eliitti pitää sitä sopivana hintana ihanasta monikulttuurisuudesta. Tosin eliiitin ohjauksessa oleva valtamedia ei juurikaan halua kuuluttaa suurella yleisölle eläimellisesti käyttäyvien värillisten rikastuksista.

Katolisen Etelä-Saksan tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu maahantunkeutujien kaunaan ja kateuteen perustuvasta väkivallasta. Muistin virkistykseksi listaamme tapahtumat, niin kuin Yle ne meille veronmaksajille kertoi:

18. heinäkuuta nuori afganistanilainen turvapaikanhakija hyökkäsi Würzburgiin kulkeneessa junassa kirveellä ja puukolla matkustajien kimppuun haavoittaen viittä vakavasti. Poliisi ampui Allahia kirkuneen Isisin sotilaan myöhemmin kun tämä yritti tulla poliisien päälle. (Isis: Saksan kirveshyökkääjä oli järjestön taistelija – huoneesta löytyi Isisin lippu)

22. heinäkuuta iranilaistaustainen nuori ampuu  yhdeksän ihmistä, lähinnä turkkilaisia ja albaaneja, kuoliaaksi McDonaldsin hampurilaisravintolassa Münchenissä. Murhien jälkeen hän ampui itsensä. Suomessa etenkin Yle on korostanut teon epäpoliittisuutta, sillä pääsyy olisi sen mukaan koulukiusaaminen: Poliisijohtaja: Münchenin ampumisella ei yhteyttä pakolaisteemaan tai Isisiin). Hullunkurisinta uutisoinnissa on se, että teko liitetään poliisiijohtajan auktoriteetillä yksioikoisesti Anders Breivikiin, vaikka tekijöiden motiviit olivat täysin erilaiset. Suomen valtamedialle tyypilliseen tapaan Yle jättää kertomatta, että aloittaessaan teloitustyönsä Ali David Sonboly huusi kuuluvasti islamistiterroristien tapaan Allāhu akbar!  (Allah (Jumala) on suuri!). Asiasta kertoi mm. The Sun lehti verkkosivuillaan. Joka tapauksessa Sonbolyn massamurhan yhdistämisellä Breivikiin haluttiin herättää vanha muistijälki valkoisesta syyllisyydestä ja siten hämärtää Münchenin tekijän etnisyys ja muslimitausta. Ameriga.org -blogia ylläpitävä Brett Stevens kertoo terroritekojen olevan taustoiltaan ja motiiveiltaan täysin päinvastaisia: Breivik halusi pelastaa Euroopan, vieraantunut Sonboly puolestaan sen kuolemaa:

Anders Breivik shot Leftists as a means of kicking off a war between the forces destroying Europe and those trying to save it. The end result of his act was brilliant: it made people realize that there is a personal cost to being Leftist, and caused a withdrawal from the perception of Leftism as universally socially-accepted and beneficial to the individual with no opportunity cost. Instead, it identified Leftists as an enemy. This is a far more intelligent method than shooting the multiculture, which feels like bullying to most of us.

Ali Sonboly shot other multiculture and Germans because he hated being an outsider. His goal was the opposite of Breivik: he did not want to save Europe, but to destroy it, and may or may not have identified multiculturalism as part of his misery. Unlike Breivik, he killed himself and left no extensive manifesto, such that all we know of him is what he said at the shooting and what he left on social media.

24. heinäkuuta 21-vuotias syyrialainen turvapaikan hakija tappoi Etelä-Saksan Reutlengenissä raskaana olleen naisen machete-puukolla ja haavoitti viittä muuta ennen kuin hänet saatiin pidätettyä. Ylen niukkasanaisessa jutussa Syyrialaismies surmasi naisen viidakkoveitsellä Saksassa, toivotaan tietenkin parasta: "Toistaiseksi surmatyön syytä ei tiedetä. Poliisi ei kuitenkaan usko, että tapaus liittyisi millään tavalla terrorismiin." Kyse ei liene Isis-taistelijasta, vaan poliisin vanhasta tutusta, joka on riehunut aiemminkin julkisilla paikoilla. Juuri nämä maltilliset tavalliset kehitysmaalaiset tappavat eurooppalaisia eniten eivätkä ideologisesti tietoiset muslimiterroristit.

24. heinäkuuta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut 27-vuotias syyrialaismies räjäytti pommin pienessä Ansbachin kaupungissa. Räjähdyksessä kuoli teon tekijä ja siinä haavottui 15 sivullista. Aluksi tekoa pidettiin kostona sille, että ilman lippua ollutta tekijää ei päästetty sisään lähellä olleeseen festivaaliin. Ravintola edessä tehdyn itsemurhaiskun motiviiksi on pajastumassa - yllätys yllätys! - islamilaisuus ja uskollisuus Isis-järjestölle. Tästä kertoi myös Yle tuoreessa jutussaan Baijerin sisäministeri: Ansbachin pommimies vannoi videolla uskollisuutta Isis-johtajalle.

Mitä tekee Euroopan poliittinen eliitti? Sulkee maanosamme rajat ja palauttaa takaisin jo maassa olevat turvapaikan hakijat. Kyllä, mutta sen tekee vasta tuleva kansan tukema eliitti, niin sanotun ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen. Sitä ennen, kuten tänään, saamme kuulla korruptoituneen rappiodemokraatti François Hollanden tyhjää uhoa, jossa hän tarjoaa meille vain lämmintä kättä:

Isis on julistanut sodan meitä vastaan. Meidän pitää taistella tässä sodassa kaikin mahdollisin keinoin, mutta lakia noudattaen. Se tekee meistä demokratian.

SOMEKAUSTI II - TÄRÄHTÄNEISTÖ LYNKKASI VIESTINTUOJA OLLI IMMOSEN

Monikultturismin vastustaminen on vakava ajatusrikos!

Viikonlopun natsirokkikaustiakin suurempi pöyristymisen aihe tärähtäneistölle on ollut perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen englanninkielinen facebook-päivitys, joka suomeksi käännettynä menee näin: 

Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän. 

Ei voi kuin ihmetellä miksi tällainen mielipide nousi tänään sunnuntaina TV 1:n klo 20.30 pääuutislähetyksen ykkösaiheeksi. Toisin kuin Immosen vihasta sihisevät poliittiset viholliset antavat ymmärtää, päivityksestä ei löydy kansanryhmän vastaista kiihotusta, väkivaltaan yllyttämistä tai muuta solvaava "vihapuhetta". Monet asioihin analyyttisesti suhtautuvat kommentaattorit ovat todenneet, että kirjoituksen hieman paatosmainen 30-lukulainen tyyli on järkyttänyt enimmäkseen punavihreän kuplan samettipeppuja, jotka elävät edelleen jossain 80-lukulaisessa konsensusmaailmassa. Ikävä tosiasia on, että maassamme ei ole enää yhteisymmärrystä ja siihen ovat syyllisiä juuri Immosta syyttävät monikultturismia kannattavat poliitikot ja virkamiehet, jotka ovat kansalta lupaa kysymättä päästäneet maahamme sopeutumattomia vieraita ja siten hajottaneet kansallisen yhtenäisyyden. Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin johtaja, EU-liittovaltiofanaatikko Teija Tiilikainen, sanoo Kalevan jutussa, että 

– Jos ajatellaan yleistä oikeus- ja moraalikäsitystä Suomessa, niin (Immosen) lausunto on tuomittava. Mutta ei kuitenkaan uutta perussuomalaisten joukossa. 

Jos uskomme Teija Tiilikaista, niin Suomessa on oikeus unelmoida vain sisäisesti heikosta monikulttuurisesta Baabelin tornista, joka toimii EU:n maksumiehenä. Eniten mediahuomioita tästä somekaustista on saanut Åbo Akademin demaritaustaisen valtio-opin professori Kimmo Grönlundin kommentit, jotka noudattavat pitkälti punavihreän toimittajakunnan omia näkemyksiä - juuri siksi hänen lausuntonsa onkin nostettu näyttävästi esille. Esimerkiksi Turun Sanomat kirjoittaa 25.7.2015:  

Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund pitää uskomattomana, että kansanedustaja ja erityisesti hallituspuolueen kansanedustaja voi kehottaa taisteluun monikulttuurisuutta vastaan. – Perustuslaissa todetaan, ettei ihmisiä voi asettaa eriarvoiseen asemaan. Kansanedustajat velvoitetaan noudattamaan perustuslakia, Grönlund toteaa. – Mikäli perussuomalainen puolue ei reagoi tähän, se osoittaa, että perussuomalaiset hyväksyy rasistisen ajattelun.

Punaisen yliopiston punainen professori puhuu läpiä päähänsä. Suomen perustuslaissa ei puhuta mitään monikulttuurisuudesta, joten on älyllisesti vilpillistä vedota perustuslakiin jollain ideologisellla ad hoc -ihmisoikeusjargonilla. Grönlund tulee uusbolshevistisilla näkemyksillään itse asiassa kannattaneeksi globaalin enemmistön subjektiivista oikeutta muuttaa maahamme. Samalla hän kriminalisoisi loputtoman invaasion vastustamisen sillä perusteella, että se "asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan" mikä taas on anteeksiantamatonta rasismia eli kansanruumiin geneettistä itsesuojelua. Voiko tämän pahempaa suomalaisvihamielistä kansanvihollista enää löytyäkään? Kansantuomioistuin päättää sitten aikanaan tämänkin petturin kohtalosta. 

Valtamedioilla on omat syynsä nostaa Grönlundin kaltaisen punalahottajan näkemyksiä esille. Kun toimittajat, joista lähes puolet edustaa marginaalista punavihreyttä, nostattavat poliittisen vihollisen lausunnosta "some-kohun", pyrkivät he oikeuttamaan närkästyksensä vetoamalla punaisen yliopiston auktoriteetteihin kuten Kimmo Grönlundiin, Erkka Railoon ja Pentti Raittilaan. Yhteiskuntatieteilijöinä he ovat läpeensä kulttuurimarxilaisuuden korruptoimia, joten vetoaminen heidän asiantuntijuuteensa on sama kuin jos antikommunisti haastaisi julkisesti kommunismin ja media pyytäisi SKP:n puheenjohtajalta asiantuntijalausuntoa miksi tällainen ulostulo on sitä kamalaa "vihapuhetta". Jo se että yliopistossa tutkitaan kulttuurmarxilaisten masinoimaa orwellilaista vihapuhetta todistaa että yliopisto on kansanvihollisten miehittämä hiekkalaatikko. Turun Sanomat kertoo 25.7.2015 mitä vihapuhetutkija (sic) Pentti Raittila ajattelee rajattoman maahantunkeutumisen vastustamisesta:

Raittila pitää avoimen rasistisena ajattelua ja toimintaa, jolla halutaan torjua muiden kansallisuuksien tuleminen Suomeen. 

Mikä suomalaisvihamielinen röyhkeys! Meillä siis ei ole oikeutta säilyttää maatamme ja kansaamme. Mitä Raittilan ukaasi tarkoittaa toisin päin sanottuna? Sitä, että kansalaisilla ei voi olla mitään moraalista oikeutta (koska rasismi) olla päästämättä maahan niin paljon ulkomaalaisia kuin tänne on halukkaita tulossa eli noin 7 miljardia. Sehän merkitsee lopulta suomalaisten kansanmurhaa, mutta mitäpä ei punaisen yliopiston politrukki kannattaisi uusmarxilaisen dystopian puolesta. 

Myös poliitikot ovat kommentoineet kilvan Immosen päivitystä. Vihreiden Jyrki Kasvi ja entinen SMP:n vaikuttaja Pekka Vennamo syyllistyvät perusteettoman hysterian lietsomisen lisäksi kunnianloukkaukseen kun he vertaavat Immosen lausuntoa massamurhaaja Anders Breivikin manifestiin. Samalla logiikalla voidaan väittää, että vihreiden "ex"-taistolainen Satu Hassi on kymmenistä murhista syytetyn Punaisen Armeijakunnan RAF:n johtohahmo Ulrike Meinhofin sielunsisko, ovathan molemmat äärivasemmistolaisia ja vieläpä samaa sukupuolta. Mitään suoraa yhteyttä tai lainausta Breivikin manifestilla ei ole Immosen päivitykseen, mutta niin vain nämä monikultturistit haluavat yhdistää kansanedustajan mielipiteen terroritekoihin ikään kuin monikultturismin kriitikot ylipäätään ammentaisivat näkemyksenä Breivikin manifestista eivätkä ympäröivästä todellisuudesta. Sitä paitsi jos monikultturismin vastaisuus on automaattisesti breivikläisyyttä, niin silloin Kasvin ja Vennamon pitäisi liittää myös Iso-Briannian ulkoministeri David Cameron ja Saksan pääministeri Angela Merkel samaan kerhoon, sillä myös he ovat tuominneet monikulttuurikokeilun täysin epäonnistuneeksi projektiksi. Tässä mielessä Immonen kuuluisi valtiomiessarjaan.

Lausunnollaan Immonen ei ole tehnyt mitään rikollista tai edes hyvien tapojen vastaista, sillä politiikkaan on aina kuulunut erilaisten asioiden kuten kapitalismin, ydinvoiman ja avioliittoinstituution vastustamista - miksei sitten myös monikultuurisuuden. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että täysin legitiimin monikultturismia vastustavan näkemyksen esittämisestä halutaankin tehdä jokin elämää suurempi ihmisoikeusloukkaus, josta on rangaistava vähintään puolueesta erottamisella, jota ovat jo ehtineet rivien välistä vaatia professori Kimmo Grönlund ja kansanedustaja Erkki Tuomioja. Tämä on pelottava todiste siitä, että kulttuurimarxilainen repressiivinen toleranssi on viimeistään nyt koko maan tapa, vaikka sillä ei ole vielä lain kirjainta puolellaan kuin kansanryhmän vastaisessa kiihotuspykälässä. Siksi onkin ironista, että antimarxilaisen Kokoomuksen Alexander Stubb puolustaa näiden grönlundien ja tuomiojien kulttuurimarxilaista asennetta, repressiivistä toleranssia, väsyneellä multikulti-sloganilla. 

Koska mikään laki ei kiellä Immosen lausuntoa, pyrkii media korkean profiilin kommentaattoreillaan luomaan sosiaalisen paineen, jolloin Immosen rankaisu ja kenties erottaminen saadaan näyttämään oikeutetulta, vaikka kyseessä ei ole muu kuin laiton ja perusteeton lynkkaus totuuden ääneen sanomisesta. Politiikkojen kärkijoukko on tekemässä monikultturismista ilman kansan antamaa mandaattia pyhän opinkappaleen, jota ei saa vastustaa ja jos joku rohkenee niin tehdä siitä polkaistaan käyntiin täysillä kierroksilla käyvä moralistinen paskamyrsky.

Koko viikonlopun velloneen some-kohun on pannut kenties parhaiten pakettiin tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka kirjoittaa facebook-seinällään: 

Nyt olisi tilaisuus nauraa uudelle mätäkuun jutulle. Olli Immonen sanoo saman itsestäänselvyyden minkä Merkel, Cameron ja Sarkozy ovat sanoneet jo vuosia sitten. Se että media nostaa kohun tällaisesta asiasta ei edellytä persuilta minkäänlaista puolustautumista. Sehän ikään kuin tunnustaisi, että kyllä se Immonen nyt jotain rumaa sanoi. Monikulttuurisuuden vastustamisessa ei ole mitään perussuomalaisten ohjelman vastaista, eikä perussuomalaisten ohjelmassa ole mitään fasistista tai rasistista. 

Monikulttuurisuus oli kokeilu, jonka tulokset näemme. Se on synnyttänyt rasismia ja eri kulttuuripiireihin kuuluvien ihmisten epäluottamusta toisiinsa ennemmin kuin vähentänyt näitä kielteisiä ilmiöitä. Se, joka haluaa vähemmän rasismia, haluaa vähemmän monikulttuurisuutta ja enemmän koheesiota. Yhdessä yhteiskunnassa voi olla yhdenlaiset säännöt, toisessa toisenlaiset, ja molemmille on tilaa. Se, mikä ei toimi, on se että yhdessä yhteiskunnassa pelataan kaksilla säännöillä. Sitä on monikulttuurisuus. 

Nyt medialle pitäisi vain nauraa. Totta kai Immonen vastustaa monikulttuuria! Mitäs sitten? Arhinmäki vastustaa kapitalismia ja Stubb sosialismia ja Räsänen aborttia ja Niinistö ydinvoimaa. Politiikassa on tapana vastustaa ja kannattaa asioita.

Olli Immonen on itse ilmoittanut, ettei hän anna aiheeseen liittyen medialle lausuntoa, koska hän ei usko valtamedian, erityisesti Ylen, puolueettomaan tiedonvälitykseen. 

Tuoreessa fb-päivityksessään 26.7.2015 hän sanoo olevansa taipumaton viikonlopun lausunnon suhteen:  

Eräs poliittinen vastustajani kysyi minulta tänään ivalliseen sävyyn "noh, vieläkö vastustat monikulttuurisuutta?" Hän ilmeisesti ihan aidosti luuli, että viime päivien vaino olisi saanut mieleni muuttumaan. Vastasin hänelle, että olen vastustanut massamaahanmuuttoa, monikulttuurisuutta ja sitä tukevaa ideologiaa monikultturismia avoimesti aina niistä hetkistä lähtien kun astuin mukaan politiikkaan ja perussuomalaisten toimintaan vuonna 2005 ja tulen vastustamaan niitä vastaisuudessakin. Kaikille lisäksi tiedoksi, että käsitykseni mukaan, ja nykyisestä puolueemme puheenjohtajasta huolimatta, myös perussuomalaiset puolueena on suhtautunut tähän asti yleisen kriittisesti monikulttuurisuuteen sekä suomalaisen kansan ja kulttuurin alasajoon. Media ja vanhat vallanpitäjät pyrkivät tekemään nyt kaikkensa, että minut ja jatkossa myös muut äänekkäät monikulttuurisuuden vastustajat, jotka eivät suostu monikultturistisen eliitin sylikoiriksi, saataisiin joko vaiennettua pysyvästi tai sitten savustettua ulos perussuomalaisista.

KUINKA ITSERUOSKINTA JA PELKURUUS TUHOAVAT LÄNNEN.

Tapio Tamminen ja Tieto-Finlandian voittanut kirja.

TV 1, 22.1.2015, klo 18.00, Uutiset

Uusi kirja kertoo Ruotsin synkästä rotuhistoriasta (toim. Jussi Mankkinen).

Katso Yle Areenasta kohdasta 14.08" minuuttia eteenpän.

Ylen toimittaja Jussi Mankkisen tuore (24.1.2015) lukiolaisvuodatus Näkökulma: Ruotsin ruma rotuhistoria. (Koska Ylen verkkosivut eivät ymmärrettävästi uskalla antaa kommentointimahdollisuutta, kommentoin tässä lyhyesti yhtä Mankkisen jutun puolivillaista väitettä: "Äskettäin esimerkiksi puoluesiihteeri Björn Söder ilmoitti, etteivät saamelaiset kuuluu Ruotsin kansaan. Lausahduksessa kaikuivat viittaukset eugeniikan kulta-aikoihin."  Vastaus: Söder ei kyseenalaistanut saamelaisten Ruotsin kansalaisuutta, kunhan vain totesi sen tosiasian, että svealaiset on eri kansa kuin saamelaiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena on levinnyt käsitys, että Euroopan kansojen identiteetit eivät ole mitään, jonka vuoksi kuka tahansa maahanmuuttaja voi halutessaan olla vaikkapa ruotsalainen tai suomalainen. Ajatuksen hullunkurinen tekopyhyys on helppo todistaa sillä, että kuka tahansa ei voisi tuosta vain julistaa olevansa saamelainen, sillä saamelaiset itse pitävät tiukkoja kriteerejä etnisyydestään, jota muiden valkoisten Euroopan kansojen kohdalla pidettäisiin tuomittavana rasismina)



Biologian kyseenalaistavan sosiaaliantropologian asiantuntija Tapio Tamminen kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten (uus)natsismia kauhistelevan kirjan Pahuuden viehätys (Otava, 2004). Kirjan viestinä oli varoittaa utilitaristiseen ideologiaan perustuvan atomistisen yhteiskunnnan kohtaamasta uhasta, joka syntyy yhteisöajattelua ruokkivasta valkoisesta itsetietoisuudesta ja etnisestä itsesuojelusta (mustien rotutietoisuus lienee sen sijaan Tammiselle kannatettava idea). Kun nyt vuonna 2015 on kaikkien selvästi nähtävänä, että koko valkoinen sivilisaatio on muun maailman piirittämä, vieraiden populaatioiden kansoittama, demografisesti surkastunut ja lopulta taantunut kulttuurisesti rappioliberaaliin infantilismiin, on Tamminen näille kuolemanmerkeille entistä sokeampi. Hän yrittää vielä kuilun reunallakin kiihdyttää mukavuudenhaluisen lukeneiston keskuudessa etnistä itsetuhoa julkaisemmalla ruotsalaisten ja siten samalla kaikkien eurooppalaisten valkoista syyllisyyttä saarnaavan teoksen Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014)

Uutuuskirjassaan Tamminen harjoittaa manipuloivaa historiapolitiikkaa, kun hän käyttää tendenssimäisesti tarkoin sopivasti valikoituja tiedonsirpaleita ajamaan omaa agendaa, eurooppalaisten itsemurhaa edistävää monikultuurisuutta. Kirjan idea pohjautuu Tammisen käsikirjoittamaan Radioateljeen kuunnelmaan "Kansankodin pimeämpi puoli - metadekkari", jonka Yle Radio 1 lähetti 15.6.2012.

Tammisen käymä kulttuurisota, joka on yhdessä 68'-sukupolven hengenheimolaisten kanssa paljastumassa läntisen sivilisaation tuhoamisodaksi, kaivelee kirjassaan yli 150 vuoden takaisia asioita kytkeääksen ne nyky-Ruotsiin, joka on todellinen antiteesi Tammisen tuomitsemille vanhoille kansallisen itsesuojelun (mm. kansankoti) ideoille. Se tosiasia, että maa on rajattoman maahanmuuton myötä käytännössä peruuttamattomasti tuhottu, ei tunnu haittaavan kirjalijaa. Oikeastaan hän ei edes suostu näkemään suoraan silmien alla tapahtuvaa traagista kansanmurhaa, vaan yrittää paisuttaa pienimmänkin järjen ja vastarinnan äänen kuten Ruotsidemokraatit äärimmäisen demonisuuden ilmaukseksi, jonka juuret löytyvät itse Saatanasta, rotuopeista ja kansallissosialisteista. Kaikista ajan merkeistä huolimatta tämä asenne on ateismilla ja materialistisella rationaalisuudella ylpeilevällä lukeneistolla edelleen varsin yleinen.

Ylen uutisten jutussa monen silmille pomppasi varmaan toimittaja Jussi Mankkisen kirjan pohjalta esittämä väite, että "opin mukaan esimerkiksi suomalaiset leimattiin rodulliseksi pohjasakaksi". Tässä Tamminen yrittää lyödä kiilaa tämän päivän Euroopan kansallisuuksien väliin kertomalla että ruotsalaiset rotututkijat halusivat aikoinaan kieltää ruotsalaisilta avioliitot suomalaisten kanssa, joita tutkijat pitivät toimittaja Mankkisen suulla "pohjasakkana". Väite tuntuu oudolta heidän tunnetussa rotuhierarkiassaan, kun mukaan lasketaan myös mulatit, mustan Afrikan neekerit, Siperian alkuperäisukkaat, Amazonin intiaanit ja Australian aborignaalit ym. Toimittajan keksimällä sanavalinnalla kuvitellaan tehtävän tyhjäksi suomalaisten etninen ylpeys, mutta tuo vanha svekomaanienkin käyttämä temppu on niin läpinäkyvä, että metsään menee. Toimittaja Jussi Mankkisen ja kirjailija Tapio Tammisen ajatuksena on, että koska suomalaisten perimä ei ollut joidenkin sata vuotta sitten eläneiden ruotsalaisten chauvinistien mielestä tarpeeksi hienoa, eivät nykypäivän "rasistitkaan" voisi vedota lähinnä germanistisesta estetiikasta kumpuavaan rotuoppiin ikään kuin muunlaista rotuajattelua ei olisi olemassakaan.

Uuden dysgeneettisen multikulti-rotuopin soveltaminen suomalaisiin on tässä kohtaa huomioimisen arvoinen. Ensinnäkin Tamminen tulee kannattaneeksi nykyisen rotuopin mukaista epätieteellistä väitettä, että rotuja ei ole olemassa paitsi silloin kun värilliset saavat siitä etua ja valkoiset maksutaakan. Toiseksi, Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Voihan sitä kansanmurhaa näinkin edistää. Me täällä Yle Watchissa sen sijaan kannattamme etnopluralismia, jossa jokaisella rodulla, etniteetillä ja kansalla on oikeus itsesäilytykseen. Meitä ei loukkaa mitä ruotsalaiset natsit ajattelevet meistä ennen tai tänään, meitä kiinnostaa vain Itämerensuomalaisen kansansirpaleemme säilyminen keskellä seitsemän miljardin ihmisen kansojen merta. Tätä diversiteettiä Tamminen haluaa kirjallaan epäsuorasti viedä historian unohduksiin edistämällä monikulttuurin nimellä kulkevaa globaalia monokulttuuria.

Mainitun "pohjasakan" lisäksi jutussa tarttui korviin lause "Saksassa rotuoppi johti tunnetuin seurauksin holokaustiin". Tässä monet historian syy-seurausketjut kääritään yhdelle rullalle, jonka nimi on rotuoppi. Sama kuin väittäisi, että kommunismin 100 miljoonaa uhria Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa olisivat olleet pelkästään seurausta Karl Marxin opeista. Niillä on varmasti osansa, mutta tuskin edes kiihkein antikommunisti voisi vakavissaan väittää sellaista. Sitä vastoin holokaustin syistä voidaan tehdä kaikenlaisia yksinkertaistuksia, pääasia, että juutalaisten omat toimet antisemitismin syntymiseen voidaan siirtää virallisen keskustelun ulkopuolelle.

Mankkisen uutisjuttu sisälsi myös tahattoman humoristisia piirteitä, mikä ei johtunut niinkään hänen tyylistään vaan kerrotusta kirjasta, johon on pyritty kokoamaan kaikki ne raavittavissa olevat ruotsalaisen menneen maailman ilmiöt, joita valveutunut nykyihminen pitäisi opetetun papukaijan tapaan "pahoina". Voi vain kuvitella millaista moraalista närkästystä syntyi elämästä vieraantuneissa liberaaleissa tv-katsojissa, kun toimittaja kertoi Abban tahtiin Ruotsissa ja Suomessa tehdyn vielä 1970-luvulla vammaisten ja mielisairaiden sterilointia, koska se kuului tuolloin normaaliin kansankoti-ajatteluun. Sormella osoitteva jälkiviisastelu on tehty nykyään niin kovin helpoksi.


Jutussa mopo keuli myöhemminkin, kun toimittaja liiotteli Tammisen laihoihin lähteisiin perustuen Ruotsin roolia sodanjälkeisessä eurooppalaisessa uusnatsismissa. Ruotsissa toki järjestettiin 1950-luvulla eurofasistien kokoontuminen, mutta maa ei ollut marginaalisten uusnatsien keskuspaikka kuten vaikkapa Englanti (Cotswoldin kokous ja julistus 1962) tai Länsi-Saksa. Todellinen valhe Tammisen teoksesta löytyi Ilta-Sanomien (20.1.2015) kautta, joka kertoi kirjaan viitaten, että "SD [Ruotsidemokraatit] syntyi, kun valkoisen vallan liike Vitt Ariskt Motstånd eli VAM jakautui poliittiseen siipeen ja maanalaiseen siipeen 1990-luvun alussa." Silkkaa valhetta, joka on helppo tarkistaa mistä tahansa julkisesta lähteestä. 1990-luvun alussa perustetulla ja vain pari vuotta toimineella VAM:lla ei ollut mitään yhteyttä SD:n eli Ruotsidemokraatteihin. Puolueen juuret ovat 1980-luvun puolivälin tienoilla vaikuttaneessa roturealistisessa, mutta ei natsistisessa kansalaisliikkeessä "Bevara Sverige Svenskt" eli Pidä Ruotsi ruotsalaisena. Mikähän ihme into Tammisella on valehdella tässäkin? Onko syytä olettaa, että koska hän on altis valehtelemaan tällaisissa "pikku asioissa", valehtelee hän todennäköisesti isoissakin?

Tammisella menee ilmeisen tarkoituksellisesti äärioikeisto ja uusnatsit sekaisin, varsinkin silloin kun hän puhuu islamistien ja joidenkin "äärioikeistolaisten" yhteisistä vihollisista. Äärioikeistolla toimittaja viittaa tosiasiassa joihinkin uusnatsien sirpaleryhmiin eikä äärioikeistolaisiksi kutsuttuihin puolueisiin, joista monet kuten Ranskan Front National ovat juutalaisten ostamia kosher-konservatiivisia valleja aggressiivista islamia vastaan. Tamminen yrittää kuitenkin joidenkin hajatapausten perusteella nähdä kansallismieliset radikaalit ja islamistit yhteistyössä liberaalia järjestelmää ja ennen kaikkea sen erityisessä suojeluksessa olevia juutalaisia vastaan. Samaa harhautusta käyttää myös Ylen Kioski jutussaan Mitä yhteistä on terroristilla ja natsilla, jonka tarkoitus on projisoida lörpöttelevän punaliberaaliluokan petikaveruus islamilaisten maahanmuuttajien kanssa kauas historiaan poliittiseen viholliseen .  

Puheet "natsien" (joilla monet toimittajat viittaavat suurin piirtein jokaiseen, joka ei hyväksy monikultuurisuutta) yhteneväisistä arvoista islamistien kanssa ovat mielivaltaisia, sillä kaikkien sivilisaatioiden kestäviin totuuksiin on kuulunut se, että esimerkiksi kulttuuri puolustaa reviiriään; että  avioliittoinstituutio on vain miehen ja naisen välinen yhteiskuntaa uusintava liitto; että homous on poikkeama, josta ei pidä palkita. Myös juutalaiset ymmärtävät nämä historian testaamat arvot, vaikka he tavalliselle goyim-väestölle propagoivatkin medioidensa kautta päinvastaisia epäarvoja, mutta se onkin sitten täysin eri tarina.

Tammisen löytämä ideologinen yksittaistapaus islamistien ja uusnatsien välillä on mitätöntä siihen verrattuna mitä hänen oma viiteryhmänsä punaliberaalit ovat tehneet vuosikausia islaminuskoisten maahanmuuttajien kanssa. Sekä Ruotsissa että Suomessa juuri vasemmisto, demarit etunenässä, ovat kutsuneet islamilaisia maahanmuuttajia riveihinsä. Vasemmistolaisille maallistuneille humanisteille ei tuota mitään ongelmaa, että heidän poliittisten johtajiensa maahanpäästämät muukalaiset kannattavat kivikautista uskontoa, jossa sukupuolisyrjintä on syväkoodattu sen arvoihin ja väkivalta on hyväksyttävä tapa levittää uskoa, joka perustuu alistamiselle. Punaisten kutsuun on myös vastattu ja ainakin Ruotsissa islamilaisista maista tulevat vieraat äänestävät poikkeuksetta demareita ja muuta vasemmistoa, koska se on luvannut heille eniten etuisuuksia veronmaksajien kukkarosta. Vastaavasti vasemmisto on voinut hidastaa laskevaa kannatuskäyräänsä rahtaamalla maahan lisää heitä äänestäviä Euroopan ulkopuolisia maahanmuuttajia. Tilanne on sekä demaripuolueelle että muukalaisille win-win, mutta nettotappio lystin maksavalle kansalle. Vaikka tilanne on tämä, kehtaa Tamminen kiinnittää huomion muualle sössöttämällä "natsien" ja islamistien olemattomasta petikaveruusta.

Kun toimittaja kysyy jutun lopuksi mitä meidän tulee Tapio Tammisen kirjasta oppia, kirjoittaja vastaa, että "mitä meidän pitää oppia on juuri se, että meidän pitäisi ymmärtää mitä niiden taustalla on ja niistä ajattelutavoista pyrkiä oppimaan ikään kuin pois." Niinpä niin. Indoktrinaatiota ja manipulaatio on lisättävä entisestään, jo heti lastentarhoista lähtien. Aikuiskasvatuksen puolella Yle onkin jo hyvässä mallissa.




TV1, 22.1.2015, klo 21.05, A-studio: Talk Yle

Pelottava ääri-islam. Vieraina Maryan Abdulkarim, Sylvia Akar, Sadek Elwan ja Atte Kaleva. Keskustelua vetää Susanne Päivärinta. #yleastudio

Ohjelman linkki Yle Areenaan.


Ylen vieraskoreus näkyi jälleen kerran kun puhuttiin eurooppalaisiin kohdistuvasta uhasta eli islamista, joka oli ohjelmassa nimetty ääri-islamiksi ikään kuin arkinen islam olisi jotenkin maltillista ja suvaitsevaa suhteessa maallistuneeseen länsimaiseen elämänmenoon. Keskustelijoiden asema suhteessa islamiin noudatti A-Studion tuttua kaavaa eli neljästä vieraasta kolme oli islamin ymmärtäjiä ja vain yksi, tutkija Atte Kaleva, edusti kriittistä linjaa.

Ohjelmassa oli eniten äänessä 1980- ja 90-luvun taitteessa Neuvostoliitosta Suomeen vanhempiensa kanssa loikannut somalimuslimien ylisuorittaja Maryan Abdulkarim (s.1982), jonka  rasittava pseudoakateeminen puheripuli kaikkialle hiipivästä fasismista sekä vaatimukset vähemmistöt jalustalle nostavasta identiteettipolitiikasta muistuttivat puhdasoppista kulttuurmarxilaista retoriikkaa. Väestöliitolla monikulttuurisuuden asiantuntijana (sic) työskennelleen Abdulkarimin  kliseinen kielenkäyttö oli kuin suoraan omaksuttu taideyliopiston rehtorilta Tiina Rosenbergilta. Tuttujahan he ovatkin, sillä Abdulkarim on haastatellut Rosenbergia vanhojen enemmistökommunistien Kansan Uutisiin aiheena rasismi. Keskustelussa hän poikkesi jatkuvasti aiheesta Suomen palestiinalaisten siirtokuntayhdistyksen puheenjohtaja Sadek Elwanin tavoin. Molempien puheessa vilisi ahkeraan myös Anders Breivik, vaikka aiheena oli muslimien terrori. 

Jos Abdulkarim sekavasta länsimaista suvaitsemattomuutta sättivästä vuodatuksesta (kusui mm. Pegida-liikettä fasistiseksi) voi nostaa esiin jonkun kokoavan ajatuksen, olisi se varmaankin väite, että Eurooppa ei ole koskaan ollut valkoinen ja kristillinen ja että tätä toteutumatonta myyttiä ajavat tänään ennen kaikkea "islamofobiset" fasistit. Koska tällaisen provokaation esittäjä on itse ei-euroopplainen ei-valkoinen muslimi, on hänen etnisenä etunaan tietenkin väittää tuollaista ja toivoa, että sen pohjalta eurooppalaiset uskoisivat siihen itsekin ja alistuisivat itsetuhoon johtavaan monikulttuurisuuteen - ja lopuksi monokulttuuriseen islamiin. Jos monikulttuurisuus on Abdulkarimin mielestä niin hieno asia kuin hän väittää, niin mikseivät sitten rasismista vapaat somalit kykene maassaan suvaitsemaan edes toisiaan, puhumattakaan, että sinne saapuisi kymmenittäin eri etniteettiä edustavia maahanpyrkijöitä rakentamaan monikultuurista paratiisia.  

Yhtään sen järkevämpää puhetta ei kuultu Helsingin yliopiston tataaritaustaiselta islamtutkija Sylvia Akarilta, joka on tuskin se kaikkein objektiivisin tutkijaääni islam-kysymyksessä. Jo heti keskustelun alussa hän esitti kuin pelkkänä ilmoitusasiana, että islam on osa eurooppalaisuutta. Keskustelun edetessä Akar totesi, että islamia ei voi määrittää, jonka vuoksi se voi vastakkaista todisteista huolimatta olla yhtä lailla rauhanuskonto, näkemys, johon hän näyttää itse vakaasti uskovan. Koska historiallista islamia ei voi Akarin mukaan määrittää, sitä ei voi sen vuoksi myöskään syyttää mistään eksaktista, vaikkapa viime aikojen terroriteoista, mikä lieneekin ollut Akarin retorisen vedätyksen tarkoitus. Kun tutkija Atte Kaleva kertoi koraaniin ja arkihavaintoihin perustuen, että islam on väkivaltainen ja militantti uskonto, ei islamin apologeetti Sylvia Akar kyennyt vastaamaan tähän mitenkään, vaan alkoi rääpiä kristinuskoa ja kaivella esiin raamatusta löytyvää väkivaltaisuutta, vaikka sen pohjalta tehdyt nykymaailman väkivallanteot ovat hyttysen ininää sotaisaan ja jihadistiseen islamiin verrattuna. Ohjelman alussa Akar kykeni ennalta arvattavan kliseisesti nimeämään läntisen maailman ainoan tunnetun kristillisen väkivaltaisen liikkeen, jonka Amerikan aborttiklinoihin tekemät iskut ovat vaatinet vain muutamia kuolonuhreija ja nekin joskus kaukaisella 1990-luvulla.

Loppujen lopuksi jankkaaminen islamistien terrorismista on ongelman ratkaisun kannalta täysin hedelmätöntä, jopa tarkoituksella harhaan johtavaa massojen mielenhallintaa. Islamisti-ongelmalle on kaksi syytä, joiden poistuessa myös ongelma poistuu: 

1) Sionistien vaikutus Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan, jonka ansiosta tavallisten amerikkalaisten verorahoilla kustannettu sotakoneisto pommittaa hajalle yksi toisensa jälkeen Israelin strategisia vihollisia. Tästä taas seuraa, että Eurooppaan valuu Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kutsumattomia pakolaisia, joilla monilla on täysi syy vihata koko länttä, vaikka todellinen syyllinen on vain sionistinen USA eikä Eurooppa.

2) Euroopassa ei olisi mitään islamismin ongelmaan, mikäli tänne ei olisi päästetty vuosikausien ajan kansalta lupaa kysymättä miljoonittain vihamielisiä muukalaisia. Terrorismikin on pienempi haitta kuin heidän pysyvä läsnäolonsa, sillä täällä oleskellessaan he ovat ehtineet tappaa monta kertaa enemmän eurooppalaisia kuin kaikki terrori-iskut Amerikassa ja Euroopassa yhteensä.



Yle Radio 1, 23.1.2015, klo 22.05, Radioateljee: Hitlerin jumalatar - Maximiani Portas alias Savitri Devi

Maximiani Portas (1905 - 1982) oli omalaatuinen nainen. Kreikkalais-brittiläisten vanhempien tyttärestä kasvoi Ranskassa intohimoinen kansallissosialisti ja eläinten oikeuksien puolustaja. Hän muutti Intiaan 1920-luvun lopulla väiteltyään ensin matematiikassa Sorbonnen yliopistossa. Intiassa hänestä tuli Savitri Devi, joka löysi poliittisen kotinsa äärihindujen luota.  Sodan jälkeen Savitri Devi palasi vuosiksi Eurooppaan, jossa oli keskiössä synnyttämässä uusnatsien kansainvälistä verkostoa. Hän loi erikoisen esoteerisen uususkonnon yhdistämällä natsismin hindulaisuuteen. Hitlerin jumalattareksi kutsutun naisen kuoleman jälkeen radikaali oikeisto organisoitui monissa maissa terroristijärjestöiksi.  Käsikirjoitus ja ohjaus: Tapio Tamminen Kertojat: Minna Haapkylä, Aki Raiskio ja Timo Välisaari Tekninen toteutus: Pekka Lappi Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Ylen linkki ohjelmaan (kuunteluaikaa kuukausi). Sen jälkeen tai jo nyt kuunnelma voidaan tallentaa tästä linkistä omalle kotikoneelle.


Pahamaineisen sosiaaliantropologian tutkija Tapio Tammisen kirja Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014) sai eilen näyttävästi huomioita Ylen klo 18 tv-uutisissa. Tammisen perinteinen vasemmistolaisfiksaatio nazismi-fasismiin on kuitenkin näkynyt tai paremminkin kuulunut hänen Ylen Radioateljeelle käsikirjoittamissa kuunnelmissa kuten "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" (2002), "Taru pääkallosormusten herrasta" (2003), "Agentti 488 - Carl Gustaf Jung ja sodanjumala" (2012) ja "Kansakodin pimeämpi puoli" (2012). Natsisaaga saa nyt jatkoa kun herra on käsikirjoittanut syväekologina tunnetun kansallissosialisti Savitri Devin elämästä radiokollaasin. Intiaan perehtynyttä tutkijaa on kiehtonut aihe aiemminkin, sillä hän on kirjoittanut Savitri Devistä kirjassaan Pahan viehätys (2004) sekä antanut tälle sivuroolin radiokuunnelmassa "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta".

Ohjelman ensimmäiset noin 40 minuuttia pysyy vielä kohtalaisesti aiheessaan, Savitri Devin elämässä. Tietenkin hänen taivallustaan tarkastellaan jälkiviisaan nykyfiltterin läpi, mutta mitään varsinaisia asiavirheitä kertomuksesta ei löydy. Eniten häiritsi ehkä se, että osa akustisen kuunnelman tekstinäytteistä olivat samoja kuin "Nopanheittäjät - arjalaisuudesta" -ohjelmassa.

Kohtalaisen asiallisesti etenevä ohjelma saa lopussa omituisen muodon kun se sortuu puhtaan vasemmistolaiseksi vainoharhaisuudeksi. Monelle kuulijalle tuli varmaan mieleen, että vaihtuiko kuunnelmassa käsikirjoittaja kesken matkaa, sillä viimeiset kaksitoista minuuttia kuulostaa siltä kuin sen olisi kirjoittanut Dan Koivulaakso. Loppupuolellaa alkaa paistaa läpi myös lähdekritiikin puute ja sekä perehtymättömyys aiheeseen. Koomisimmillaan se näkyy erilaisissa käännöskukkasissa, kun esimerkiksi salanimellä Andrew Macdonald (William L. Pierce) kirjoitettua fiktiota The Turner Diaries kutsutaan nimellä Turnerin aikakirjat, vaikka teos on käännetty suomeksi täsmällisellä ilmauksella Turnerin päiväkirjat. 

Vasemmistolaista "anti"-fasistista narraatiota noudattaen kuunnelman loppupuolella esitetyt tosistaan riippumattomat yksittäiset väkivallanteot eri puolilla maailmaa ovatkin osa globaalin "äärioikeiston" päämäärähakuista verkonkudontaa. Väkivaltaesimerkkien vyöryttämisen taustalla on ihmiskunnan hyväntekijönä esiintyvien "anti"-fasistien propagoima näkemys, että juuri "äärioikeistolla" olisi taipumus poliittiseen väkivaltaan, vaikka tilastot ja muu empiirinen aineisto todistaa heidän vastustajansa syyllistyvän siihen itse moninkertaisesti. Aivan oma lukunsa on median pimittämä värillisten länsimaissa valkoisiin kanta-asukkaisiin kohdistama systemaattinen väkivalta. Joka tapauksessa, vasemmistoradikaalien todellisuuden kieltävä pelikuva selittynee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien (engl. Social Justice Warriors, SJW) tavasta projisoida oma taipumus väkivaltaan poliittiseen viholliseen.

Yleensä tällaiset Systeemin vahtikoirina toimivat tahot saavat kontrolloimattomia raivokohtauksia jo siitä, että he tietävät kotimaassaan olevan ihmisiä, jotka ajattelevat vapaudesta ja oikeuksista eri tavalla kuin he. Kuten terroristijärjestö Punaisen armeijakunnan  entinen pääideologi Horst Mahler on sittemmin tunnustanut, hän politisoitui moraalisen suuttumuksen vuoksi ja lopulta hänestä tuli moralisti jollaisena hän teki sitten rikoksia. Hän lainaakin mielellään Hegeliä, jonka viisaus kuvaa hyvin monen vasemmistoradikaalin sielunmaisemaa: ”Ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta lyövä sydämeni on muuttunut nyrjähtäneen omahyväisyyden raivoamiseksi”. 

Vasemmistolaisen salaliittoteorian ohella kuunnelmassa huvitti valtava into paisutella Savitri Devin vaikutusta uusfasismiin ja kansallismielisyyden nousuun toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tosiasiassa kyseessä oli hyvin marginaalinen vaikuttaja, vaikka hänellä olikin suhteita mm. Otto Skorzenyyn ja Leon Degrelleen ja hän kävi mm. kirjeenvaihtoa uusnatsijohtaja George Lincoln Rockwellin kanssa. Savitri Devin vaikutusta jopa uuteen suomalaiseen nationalismiin koitetaan vakuutella kertomalla, että "Suomessa kulttuuripoliittisessa verkkolehdessä [tarkoitetaan luultavasti Sarastusta] ylistetään Savitri Devin esoteeristä natsismia."

Ohjelman loppumetreillä pelotellaan taustalla kuuluvien aavemaisten hälyäänien avulla keskiluokkaisia punaporvareita eurooppalaisten populistipuolueiden viimeaikaisilla vaalivoitoilla ja kenties Auschwitzia enteilevillä tiukennetuilla pakolaislaiella. Sitten edistysuskovainen selostaja voivottelee, että eihän tässä näin pitänyt käydä ja toivoo kai kuulijoiden heräävän vastarintaan vapaan maahanmuuton puolesta. Ennen loppua saamme kuulla vielä tuttua liturgiaa siitä kuinka "uusnationalistiset liikkeet" unelmoivat paluusta kulttuuriseen puhtauteen, jossa haikaillaan kansallisesta viattomuuden ajasta ennen siirtolaisuutta. Islamin tapaan "uusnationationalistinen liike hakee perusteita kriisin voittamiseksi myyttisestä menneisyydestä (...) paluulla takaisin kulttuurin perusarvoihin tai paremminkin kuviteltuihin perusarvoihin". Päällimmäiseksi tässä moralistisesta kauhistelussa nousee se, että kansan terveen osan halu rakentaa uudelleen se minkä epäpyhässä liitossa olevat markkinaliberaalit ja uusvasemmistolaiset ovat murentaneet, onkin jotain perkeleellistä.

Mitä näillä ohjelmien tekijöiden vetoamilla Hyvillä ihmisillä on sitten tarjottavana esitetyn "äärioikeistolaisen kauhuskenaarion" tilalle? Mikäli he vastustavat "uusnationalismia" merkitsisi se päinvastaista politiikkaa, joka on itse asiassa koko ajan vallalla. Sitä vastoin aktiivinen kansallismielisyyden vastustaminen tarkoittaisi nykylinjan kiihdyttämistä ja Euroopan porttien avaamista lopullisesti koko maailmalle jo täällä olevien kymmenien miljoonien ulkoeurooppalaisten lisäksi. Pitävätkö he todella sallitusta kansainvaelluksesta seuraavaa kaaosta, ekologista katastrofia, Euroopan kulttuurin ja lopulta eurooppalaisen ihmisen tuhoa, parempana kuin kosmista järjestystä ja Euroopan säilymistä eurooppalaisena? Millaiseen solmuun ihmisaivot täytyy kulttuurimarxilaisuuden näsäviisauksia lukemalla vetää, jotta itsetuhovaihtoehto näyttää houkuttelevammalta kuin sivilisaatiomme säilyminen?

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

VALKOISTEN VASTAINEN RASISMIVIIKKO NÄKYY MYÖS YLESSÄ

YLE TV 1, 21.3.2012, klo 22.00 Ulkolinja: Hakaristin aamunkoitto

Kultainen aamunkoitto -puolue levittää pelkoa Kreikassa. Rasistiset rikokset ovat yleistyneet, ulkomaalaiset pelkäävät. Puolue haluaa Kreikasta maan, jossa on vain kreikkalaisia. Ohjaus Pertti Pesonen. 

Kah, sattuikin "sopivasti" kun Ylen päivystävät desantit löysivät ihan oikean tekosyyn tehdä propagandaa "anti"-rasismin eli valkoisten vastaisen rasismin puolesta, sillä tänään on kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi. Kun teemana on "rasismin vastaisuus" on Yleltä turha odottaa tv-dokumenttia tuhansista mustien murhaamista valkoisista zimbabwelaisista maanviljeliöstä, kolmesta tuhannesta (!) mustien murhaamasta valkoisesta Etelä-Afrikan "sateenkaaridemokratiassa" tai Amerikan ja Ranskan mustien flash-mob jengien harjoittamasta terrorista valkoisia ja aasialaisia vastaan.

Mutta mitä vielä. Sen sijaan näemme universaalia valkoista syyllisyyttä indoktrinoivan dokumentin Kreikkaan luvattomasti eli rikollisesti tunkeutuneista "maahanmuuttajista", jotka Ylen Ulkolinja esittää viattomina rasismin uhreina, vaikka tosiasiassa nämä "uhrit" raiskaavat, ryöstävät ja pahoinpitelevät järjestelmällisesti heidän elämänsä kustantavia Kreikan alkuperäisasukkaita. Suurimmista rikollisista eli niistä eliitin pettureista, jotka ovat kansalta lupaa kysymättä päästäneet maahantunkeutujat sisään, ei tietenkään kerrota mitään...

Punaisen toimittajakoulun veteraanin Pertti Pesosen pusaama pelottelusatu on kliseinen taidonnäyte propagandasta, jossa omat poliittiset motiviit kätketään eikä haastateltujen "asiantuntijoiden" poliittista taustaa kerrota. Suurin osa haastatelluista kuten Dimitris Psaras on vasenta laitaa, osa taas suorainaisia kommunisteja ja anarkisteja, joilla ei todellakaan ole puhtaat jauhot pussissa mitä tulee väkivaltaan. Tuohon kaksinaamaiseen joukkoon Pertti Pesonen sopii hyvin varsinkin ohjelmansa puolesta.

Vahvasti punavärittyneen dokumentin kruunaa tällaisissa rainoissa tuttuun tapaan taustalla suruisasti soiva mustalaisviulu, joka laukaisee ehdollistetussa liberaalikatsojassa muistijäljen holokausti-tarinan kauhugalleria-kuvastosta. Dokumentaristien tuttu keino on, että jos mikään ei tepsi, niin silloin pitää kaivaa vanhat natsit historian kätköistä esiin!  Suomalaisdokumentaristien sosialistisessa Itä-Euroopassa kuten Puolassa oppimat temput eivät ole menneet puna-Ylen suojeluksessa hukkaan, josta tämäkin ohjelma on hyvä esimerkki.

YLE FEM, 21.3.2012, klo 21.00 Seportaasi: Älä lyö drag queeniä

Helsinkiläiset drag queenit lähtevät maaseudulle tutkimaan, miten heihin siellä suhtaudutaan. He käyvät tanssilavoilla, kahviloissa ja karaokebaareissa. Inbreed Film, 2013.   

Hyväosaisten ruotsinkielisten besserwisserien jatkuvaa itkua "suvaitsemattomuudesta". Voi kyynel, ilmeisesti näille degeneraateille pitäisi levittää jalkojen eteen alinomaan punaista mattoa ja kujerrella korvaan kuinka ah niin upeita ja ihmeellisiä nämä luonnonoikut ovat, etteivät vain tuntisi olevansa kaltoin kohdeltuja nazzi-zorron uhreja.

YLE FEM, 21.3.2012, klo 22.00 Dok: Norjan verilöylystä hengissä

Vuonna 2011 norjalainen Johanne Butenschön Lindheim osallistui vasemmistonuorten leirille Utöyan saarella. Hän ehti piiloutua tappajalta, mutta näki kahden muun nuoren kuolevan. T: Anna Kari Moe, Sant & Usant, 2012.  

Tästähän riittää punaisessa mediassa riemua joka päiväksi.