Länsimaissa oikeistopopulistiset puolueet ovat kasvavasta suosiostaan huolimatta edelleen pelkkiä haastajia. Toisin on Itä-Euroopassa, jossa monissa maissa istuu jo tukevasti kansallismielinen hallinto. Pisimpään vallassa on ollut Euroopan Unionin pahin päänsärky, Unkarin pääministeri Viktor Orbán ja hänen Fidesz-puolueensa. Isänmaattomien EU-byrokraattien tuska vain jatkuu, sillä eilisissä parlamenttivaaleissa Fidesz-puolue ja sen kristillisdemokraattinen liittolainen nousivat ylivoimaisiksi voittajiksi.
Tämä on erityisen tuskallista Ylen politiikan toimittajille, koska he ovat parin viimeisen viikon aikana elätelleet toivoa opposition voitosta valtapuolueen yhden lahjusskandaalin vuoksi. Esimerkiksi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa hehkutettiin ennen vaaleja, että Unkarissa muhii yllätys. Kun tulos sitten valkeni, käännettiin takkia nopeasti ja todettiin että Orbán "voitti vaalit odotetusti".
Yksiselitteisen tylystä vaalituloksesta huolimatta pulinoita kuitenkin jatkettiin kun toimittaja Päivi Neitiniemi haastatteli tänään Ykkösaamussa Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Heino Nyyssöstä. Tuttujen diktatuurisyytösten lisäksi Neitiniemi osoitti olevansa huono häviäjä, koska hän yritti saada Nyyssösen vakuuttumaan, että pienikokoista Orbánia vaivaa Napoleon-kompleksi. Näköjään henkilön ulkoisiin ominaisuuksiin käyvä nokittelu ei tuota Ylen politrukille ongelmia silloin kun kyseessä on poliitikko, joka ei kannata samoja EU:n sertfioimia "länsimaisia arvoja" kuin toimittaja. Siksi on vaikea kuvitella, että Neitiniemi olisi käyttänyt samantapaista kieltä demokraattipresidentti Barack Obamasta ja kutsunut tätä valkoisia liberaaleja nuoleskelevaksi setä Tuomoksi.
Neitiniemeä hieman nuorempaa kympintyttömäistä konformismia edustaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen. Hän on kirjoittanut kaksi isoa juttua Unkarin vaaleista Ylen verkkosivuillle. Ensimmäinen ennen vaalitulostusta ilmestynyt uutisartikkeli Unkarissa tänään vaalit – kuristaako Viktor Orbánin todennäköinen jatkokausi demokratian viimeisimmätkin rippeet? noudattaa asenteeltaan pitkälti EU:n virallista politiikkaa eikä tasapuolista tutkivaa journalismia. Jutun tendenssimäisyys käy selväksi jo otsikossa, jossa lukijalle uskotellaan, että kansanvalta olisi jotenkin häviämässä Unkarissa, jos kansalaiset äänestävät vapaissa vaaleissa Viktor Orbánia.
Turtiaisen vuodatus sopivasti valikoitune haastateltavineen on kouluesimerkki siitä, millaista mielikuvaa demokratiasta ja sen luonteesta poliittinen eliittii lännessä halua ylläpitää. Tässä kontekstissa Itä-Euroopan demokratioita ei pidetä "aitoina" demokratioina, jollaisina nähdään vain (((liberaalidemokratiat))). Kirjeenvaihtaja Turtiainen katsoo, että Unkarin demokratia on kyseenalainen, koska hän pitää maan valtamediaa Fidesz-puolueen ohjaamana ja oikeusjärjestelmää puolueellisena. Kritiikillä saattaa olla jonkin verran totuuspohjaa, mutta se ei ole tässä oleellista, vaan se, että kirjeenvaihtaja haluaa uskotella lukijoilleen lännen harjoittavan päinvastaisia menettelytapoja kuin Unkari.
Tämä lähtökohta ei kestä päivän valoa, koska meidän hupaisissa demokratioissamme valtamedia on paljon tiukemmin yhteistyössä poliittisen eliitin kanssa kuin Fidesz-puolue Unkarissa – riippumatta siitä mikä epäkansallisia intressejä ajava puolue on täällä vallassa. Oikeusjärjestelmämmekään ei ole enää pitkiin aikoihin ollut puolueeton, sillä se suoltaa ulos tuomioita, jotka ovat luonteeltaan poliittisia. Sitä paitsi Itä-Euroopan maissa kansalaisten äänestämät johtajat noudattavat paljon paremmin kansan tahtoa kuin länsimaat, joissa kansankunnan olemassololle keskeistä maahanmuuttokysymystä ei edes päästetä poliittiselle asialistalle. Unkarissa demokraattisesti valittu hallinto saattaa olla jossain asioissa autoritäärinen, mutta sitä ei voida pitää läheskään niin korruptoituneena kuin länsimaiden kansanvallan fasadeja, jotka ovat pelkkää demokratiailveilyä.
Muutama lainaus Turtiaisen jutusta antaa paljastavan kuvan siihen sisältyvästä piilovaikuttamisesta. Jotkut kohdat sisältävät propagandaa, jota edes toimittaja itse ei ymmärrä manipulaatioksi, koska tietynlainen kielenkäyttö on sisäistetty automaattisesti, sen kummemmin reflektoimatta:
Tämä on erityisen tuskallista Ylen politiikan toimittajille, koska he ovat parin viimeisen viikon aikana elätelleet toivoa opposition voitosta valtapuolueen yhden lahjusskandaalin vuoksi. Esimerkiksi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa hehkutettiin ennen vaaleja, että Unkarissa muhii yllätys. Kun tulos sitten valkeni, käännettiin takkia nopeasti ja todettiin että Orbán "voitti vaalit odotetusti".
Yksiselitteisen tylystä vaalituloksesta huolimatta pulinoita kuitenkin jatkettiin kun toimittaja Päivi Neitiniemi haastatteli tänään Ykkösaamussa Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Heino Nyyssöstä. Tuttujen diktatuurisyytösten lisäksi Neitiniemi osoitti olevansa huono häviäjä, koska hän yritti saada Nyyssösen vakuuttumaan, että pienikokoista Orbánia vaivaa Napoleon-kompleksi. Näköjään henkilön ulkoisiin ominaisuuksiin käyvä nokittelu ei tuota Ylen politrukille ongelmia silloin kun kyseessä on poliitikko, joka ei kannata samoja EU:n sertfioimia "länsimaisia arvoja" kuin toimittaja. Siksi on vaikea kuvitella, että Neitiniemi olisi käyttänyt samantapaista kieltä demokraattipresidentti Barack Obamasta ja kutsunut tätä valkoisia liberaaleja nuoleskelevaksi setä Tuomoksi.
Neitiniemeä hieman nuorempaa kympintyttömäistä konformismia edustaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen. Hän on kirjoittanut kaksi isoa juttua Unkarin vaaleista Ylen verkkosivuillle. Ensimmäinen ennen vaalitulostusta ilmestynyt uutisartikkeli Unkarissa tänään vaalit – kuristaako Viktor Orbánin todennäköinen jatkokausi demokratian viimeisimmätkin rippeet? noudattaa asenteeltaan pitkälti EU:n virallista politiikkaa eikä tasapuolista tutkivaa journalismia. Jutun tendenssimäisyys käy selväksi jo otsikossa, jossa lukijalle uskotellaan, että kansanvalta olisi jotenkin häviämässä Unkarissa, jos kansalaiset äänestävät vapaissa vaaleissa Viktor Orbánia.
Turtiaisen vuodatus sopivasti valikoitune haastateltavineen on kouluesimerkki siitä, millaista mielikuvaa demokratiasta ja sen luonteesta poliittinen eliittii lännessä halua ylläpitää. Tässä kontekstissa Itä-Euroopan demokratioita ei pidetä "aitoina" demokratioina, jollaisina nähdään vain (((liberaalidemokratiat))). Kirjeenvaihtaja Turtiainen katsoo, että Unkarin demokratia on kyseenalainen, koska hän pitää maan valtamediaa Fidesz-puolueen ohjaamana ja oikeusjärjestelmää puolueellisena. Kritiikillä saattaa olla jonkin verran totuuspohjaa, mutta se ei ole tässä oleellista, vaan se, että kirjeenvaihtaja haluaa uskotella lukijoilleen lännen harjoittavan päinvastaisia menettelytapoja kuin Unkari.
Tämä lähtökohta ei kestä päivän valoa, koska meidän hupaisissa demokratioissamme valtamedia on paljon tiukemmin yhteistyössä poliittisen eliitin kanssa kuin Fidesz-puolue Unkarissa – riippumatta siitä mikä epäkansallisia intressejä ajava puolue on täällä vallassa. Oikeusjärjestelmämmekään ei ole enää pitkiin aikoihin ollut puolueeton, sillä se suoltaa ulos tuomioita, jotka ovat luonteeltaan poliittisia. Sitä paitsi Itä-Euroopan maissa kansalaisten äänestämät johtajat noudattavat paljon paremmin kansan tahtoa kuin länsimaat, joissa kansankunnan olemassololle keskeistä maahanmuuttokysymystä ei edes päästetä poliittiselle asialistalle. Unkarissa demokraattisesti valittu hallinto saattaa olla jossain asioissa autoritäärinen, mutta sitä ei voida pitää läheskään niin korruptoituneena kuin länsimaiden kansanvallan fasadeja, jotka ovat pelkkää demokratiailveilyä.
Muutama lainaus Turtiaisen jutusta antaa paljastavan kuvan siihen sisältyvästä piilovaikuttamisesta. Jotkut kohdat sisältävät propagandaa, jota edes toimittaja itse ei ymmärrä manipulaatioksi, koska tietynlainen kielenkäyttö on sisäistetty automaattisesti, sen kummemmin reflektoimatta:
Moni äänestäjä on silti peloissaan. Eläkkeelle jäänyt opettaja Julianna Nagy, 74, ei ole koskaan nähnyt kotikaupungissaan Hódmezővásárhelyssä maahanmuuttajaa. Hän pelkää silti maahanmuuton uhkaavan Unkarin kulttuuria.
Sivistynyt arvaus on, että Julianna Nagy on nähnyt kotikaupungissaan maahanmuuttajia kuten itävaltalaisia ja kroatialaisia insinöörejä. Toimittajan koodikielellä maahanmuuttaja tarkoittaa kuitenkin tässä yhteydessä Euroopan ulkopuolelta laittomasti maahan tullutta värillistä nuorta miestä, jonka ydinosaaminen on työmarkkinoille kelpaamaton seksuaalinen härintä. Juuri tällaisia "maahanmuuttajia" unkarinjuutalainen suurpankkiiri George Soros on "kansalaisjärjestöjensä" avulla onnistunut päästämään Eurooppaan, myös Unkariin. Siksi ei ole mikään yllätys, että Orbán julisti ennen vaaleja avoimen sodan Sorosta ja hänen rahoittamaansa Open Society -säätiötä vastaan. Toisaalta yllätys ei ole sekään, että Ylen jutussa Orbánin näkemykset Sorosista kuvataan vainoharhaisina ilman sen kummempia perusteluja.
Pari päivää ennen vaaleja ilmestyneessä artikkelissa ollaan toivekkaita sen suhteen, että vaalipäivänä muhii yllätys, sillä korruptiota vastaan kampanjoinut opposition yhteisehdokas Péter Márki-Zay voitti aiemmin Hódmezővásárhelyn pormestarinvaalissa valtapuolue Fideszin ehdokkaan. Epävarmoissa suomalaislukijoissa halutaan synnyttää inhoa populistista Fidesziä kohtaan myös rahan voimalla väittämällä, että korruptioskandaaliin olisi uponnut joitaikin suomalaisten veroeuroja:
EU:n alainen petostentorjuntavirasto Olaf selvitti yhtiön urakoita vuodenvaihteessa valmistuneessa kaksivuotisessa selvityksessään. Yhtiön yhteensä 40 miljoonan euron urakat saivat EU:n, ja sitä kautta myös suomalaisen veronmaksajien tukirahoja.
Samanlaista huolta suomalaisten veroeuroista ei kuultu Yleltä silloin kun Kreikkaan kaadettiin ja kaadetaan edelleen miljardeja euroa ja vakuuteltiin kuinka välttämätöntä "lainaaminen" on "vakauden ylläpitämiseksi".
Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiaisien toisessa vaalijuttussa Analyysi: Unkarilaiset antoivat Viktor Orbánille vapaat kädet keskittää valtaa – miten käy demokratian ja saako hän seuraajia muualla Euroopassa? ollaan kovin jälkiviisaita, mutta ennen kaikkea pelokkaita. Niin sanotusta läntisestä liberaalidemokratiasta ollaan jälleen huolissaan, mutta vielä enemmän siitä, että Fidesz-puolueen takana seisoo myös "fiksu ja koulutettu väki":
Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiaisien toisessa vaalijuttussa Analyysi: Unkarilaiset antoivat Viktor Orbánille vapaat kädet keskittää valtaa – miten käy demokratian ja saako hän seuraajia muualla Euroopassa? ollaan kovin jälkiviisaita, mutta ennen kaikkea pelokkaita. Niin sanotusta läntisestä liberaalidemokratiasta ollaan jälleen huolissaan, mutta vielä enemmän siitä, että Fidesz-puolueen takana seisoo myös "fiksu ja koulutettu väki":
Mutta on harhaluulo olettaa, että vain valtionmedian propagandamaton alla elävät tukisivat Orbánia. Tapasin sunnuntaina Budapestin keskustan äänestyspaikalla useita kielitaitoisia ja ulkomailla asuneita unkarilaisia, jotka seisoivat sataprosenttisesti Orbánin EU- ja maahanmuuttovastaisen linjan takana.
Eliitillä ja globalismin kannattajilla onkin syytä pelkoon, mikäli keskiluokka siirtyy lännessäkin kansallisten voimien taakse. Vaikka Unkarin esimerkki ei johtaisikaan domino-efektiin, se on ikävä muistutus kansalaisiaan vieroksuvalle EU-eliitille, että populismina purkautuva tyytymättömyys ei ole katoamassa minnekään. Päinvastoin, Unkarin vaalitulos osoittaa, että federalisteille ja massainvaasion kannattajille on kovat ajat vasta tulossa. Tämän tunnustaa myös Ylen toimittaja analyysissään:
******************************
Tuhti voitto eilisissä vaaleissa antaa Orbánille entistä vahvemman selkärangan jatkaa samalla tiellä. Se voi myös inspiroida muiden jäsenmaiden populistijohtajia vahvistamaan maahanmuuton ja EU:n vastaista retoriikkaa.
******************************
TV1, perjantai 6.4.2018 klo 20:00, Pressiklubi
Toimittaja vihapuheen uhrina. Studiossa vakavan häirinnän kohteeksi joutunut toimittaja Rebekka Härkönen. Juontajana Sanna Ukkola. #pressiklubi HD Jussi Pullinen (Tampereen yliopisto journalistiikan professori) Matti Virtanen toimittaja (Talouselämä)
Studioon oli saatu hieman erikoinen tapaus, toimittaja Rebekka Härkönen. Hänen vahvistamattomia kokemuksiaan vainosta "ilman syytä" kuultiin kautta rantain, mutta jutut yltyivät loppujen lopuksi sille tasolle, että läsnäolijat joutuivat vaivautuneina pyörimään tuoleissaan.
Tampereen yliopiston journalistiikan professori Jussi Pullinen yritti urhoollisena cuck-miehenä olla empaattinen Härköselle, mutta oli lopulta helpottunut kun pääsi selittämään omaa mieliteemaansa eli sitä kuinka pahoja miehet ovat ja kuinka välttämätön Me too -kampanja on ollut. On vaikea sanoa, kumpi oli huvittavampaa, profeministisen mekkoeinarin naisten nuoleskelu vai Härkösen villisti pyörineet teelautasen kokoiset silmät.
Toimittaja vihapuheen uhrina. Studiossa vakavan häirinnän kohteeksi joutunut toimittaja Rebekka Härkönen. Juontajana Sanna Ukkola. #pressiklubi HD Jussi Pullinen (Tampereen yliopisto journalistiikan professori) Matti Virtanen toimittaja (Talouselämä)
Studioon oli saatu hieman erikoinen tapaus, toimittaja Rebekka Härkönen. Hänen vahvistamattomia kokemuksiaan vainosta "ilman syytä" kuultiin kautta rantain, mutta jutut yltyivät loppujen lopuksi sille tasolle, että läsnäolijat joutuivat vaivautuneina pyörimään tuoleissaan.
Tampereen yliopiston journalistiikan professori Jussi Pullinen yritti urhoollisena cuck-miehenä olla empaattinen Härköselle, mutta oli lopulta helpottunut kun pääsi selittämään omaa mieliteemaansa eli sitä kuinka pahoja miehet ovat ja kuinka välttämätön Me too -kampanja on ollut. On vaikea sanoa, kumpi oli huvittavampaa, profeministisen mekkoeinarin naisten nuoleskelu vai Härkösen villisti pyörineet teelautasen kokoiset silmät.
Ylellehän on ihan sama kuinka kansavihollista paskaa suoltaa eetteriin kun ikuinen rahoitus on kunnossa. Ihmettelen vain kuina helvetin aivokuollut pitää olla ellei vieläkään huomaa ylen vuosikymmeniä jatkunutta mätäagendaa.
VastaaPoista