Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virpi Hukkanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virpi Hukkanen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. tammikuuta 2018

YLE PROPAGOI VALKOISTEN NAISTEN LAPSETTOMUUTTA EKOLOGISILLA TEKOSYILLÄ

Osa valkoisista naisista ei halua tehdä lapsia, mutta
ottaisivat sen sijaan adoptiolapsia Afrikasta. Ekologista
tämä ei ole, vaan eräs keino harjoittaa omaan rotuun
kohdistuvaa rasismia ja lopulta kansanmurhaa.

Kansanmurha voi olla myos omaehtoista, joilloin se muuttuu kansalliseksi itsemurhaksi. Eräs tämän patologian muodoista on länsimaisten naisten vapaaehtoinen lapsettomuus. Tosin kun asiaa tarkastelee tarkemmin, eettisillä ja ekologisilla syillä perusteltu lapsettomuus ei pohjaudu itsenäiseen ajatteluun, vaan jo lapsesta asti saatuun yksipuoliseen indoktrinaatioon, jota ei kyetä edes aikuisiällä kyseenalaistamaan. Usko politisoituneen tieteen auktoriteetteihin ja valtamedian vinoutuneeseen luonnonsuojeludiskurssiin näyttää olevan erityisen vahvaa konformistisilla kympin tytöillä. Tämä käy selväksi pari päivää sitten ilmestyneestä Ylen verkkosivujen pitkästä artikkelista Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”.

Toimittaja Virpi Hukkasen kirjoittamassa jutussa jää kertomatta, että suurimmalle osalle naisista lapsettomuus ei perustu eettisyyteen, vaan taustalla on jälkiteollisen ajan "itsensä toteuttaminen" ja "uran tekeminen", jotka menevät uuden elämän luomisen edelle. Tässäkään ei ole taustalla oma tahto, vaan huomattava joukko naisia on omaksunut hallitsevan talouslogiikan, koska heille on uskoteltu, että mitättöminkin panos työelmässä on tärkeämpää kuin ikuisen elämän jatkaminen. 

Länsimaisessa massayhteuskunnassa individualistinen itsepetos istuu tiukasti kiinni kansalaisissa, vaikka objektiivisesti arvioituna valtaosa miesten ja naisten "saavutuksista" ei tuo mitään lisäarvoa sen enempää länsimaiselle kulttuurille kuin määrittelemättömälle ihmiskunnallekaan. Tosiasiaksi jää, että suurimmalle osalle ihmisistä merkittävin saavutus on omat jälkeläiset, joiden kautta "minä" voi jatkaa elämäänsä teoriassa maailman tappiin asti. Tässä mielessä joku urallaan edennyt lapseton liikenainen kuten Lenita Airisto on geneettinen luuseri verrattuna lukutaidottomaan kymmenen lapsen intialaisäitiin. 

Naiset, jotka jäävät lapsettomiksi yhdentekevän uran vuoksi ovat ainakin rehellisiä itsekkyydessään, eivätkä yritä oikeuttaa valintaansa näennäismoraalisilla syillä. Jutussa haastateltu lähes 50-vuotias toimistotyötä tekevä Milla selittää valintaansa ekologisilla syillä:
Milla on ollut kipeän tietoinen maapallon laajuisista ympäristöongelmista teini-ikäisestä saakka. Lehdet ja televisio kertoivat kasvihuoneilmiöstä ja maapallon asukasluvun huolestuttavasta kasvuvauhdista jo silloin. 
– Päätin, että minusta ei lähde yhtään lasta, yhtään kuluttajaa, lisää maapallolle, Milla kertoo nuoruuden päätöksestä.
Viralliseen mediaan luottava Milla on oikeassa siinä, että mikäli kasvihuoneilmiö olisi puhtaasti ihmisestä johtuvaa, on sen juurisyynä ihmisen luonnonkuormitus ja väestöräjähdys. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista sillä, että reilusti väestön uusitumisrajan alapuolella olevat valkoiset jättäisivät kokonaan lisääntymyttä samalla kun Afrikan väestö nelinkertaistuu seuraavan sadan vuoden aikana. 

Eurooppalaisperäiset valkoiset ovat käytännössä ainoa populaatio, joka ottaa ainakin teorian tasolla politiikassaan huomioon luonnonsuojelun. Jos tämä tällä hetkellä vain 7-prosenttia maailman ihmisistä koostuva väestö romahtaisi entisestään ja sen sydänmaat korvattaisiin lopullisesti värillisillä, katoaisi maailmasta viimeinen voima, joka ottaa ekologiset kysymykset vakavasti. Nykyistä tilannetta pahentaa vielä se, että feminisoituneet länsimaiset yhteiskunnat ovat poikkeuksellisesti antaneet naiselle yksinoikeuden päättää kaikesta lisääntymiseen liittyvästä, josta tämä Ylen artikkeli antaa ikävällä tavalla loistavan esimerkin.

Toinen haastateltu, myyntityötä tekevä 35-vuotias Kirsti (nimi muutettu), lienee Millan tapaan puoluekannaltaan vihreä, sillä internationalistina hän harrastaa maailmalla matkustamista, tietenkin lentokoneella.
– Minä haluan nähdä tämän maapallon ennen kuin se tuhoutuu, Kirsti kertoo. Omia lapsia ei ole tullut eikä tule hänellekään.   
– Maailmassa on liikaa ihmisiä, hän perustelee päätöstään lapsettomuudesta. Lentäminen aiheuttaa tunnetusti runsaasti ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Lapseton nainen ei kuitenkaan pode siitä syyllisyyttä. 
– En näe lentämistä niin suurena ongelmana kuin liikakansoitusta.
Eksotiikan nälkäiset Vihreät naiset ovat todistettavasti yritysjohtajien jälkeen innokkaimpia lentomatkustajia. Kirsti puolustelee epäekologisia valintojaan lapsettomuudella ikään kuin se antaisi luvan turhaan kerskakulutukseen. Onkohan Kirsti tietoinen, että pelkästään yksi lentomatka Kauko-Itään "henkistymään" ja "etsimään itseä" kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin keskiverto henkilöauto vuodessa.

Luontoäiti ei ole ainakaan rasittanut Kirstin järkeä loogisella päättelyllä, koska hän kannattaa ekologisuuden nimissä matalan luonnonkuormituksen kehitysmaiden lapsien adoptoimista korkea kulutuksen Pohjolaan. On selvää, että tällaisellä näkemyksellä hän on valmis hyvyksymään myös pahimman ekologisen järjettömyyden, kolmannen maailman massainvaasion pohjoisiin maihin:
Kirsti on tehnyt töitä usealle kansainväliselle lasten hyväntekeväisyysjärjestölle Suomen rajojen ulkopuolella. Työ on tuonut silmille etenkin köyhien maiden liikakansoituksen.  
– Toivoisin, että ihmiset harkitsisivat adoptoimista sen sijaan, että synnyttävät itse lisää lapsia, Kirsti kertoo viestinsä varakkaiden maiden asukkaille.
Voi olla, ettei tässä olekaan kyse koherentin ajattelun puutteesta, vaan tiedostavan punavihreän halusta tuhota eli afrikkalaistaa sivistynyt Eurooppa, koska näin voidaan toteuttaa pyhitettyä tasa-arvoa alimman tason määräämänä. Ovatpa Kirstin motiivit sitten mitkä tahansa, kiistämätöntä on, että ekologisesti, kulttuurisesti ja geneettisesti mikään ei ole turmioillisempaa kuin siirtää holtittomasta väestönkasvusta siinneitä ylijäämälapsia länsimaihin. 

Jos länsimaissa olisi vastuulliset ekologiset hallitukset, kehitysmaiden lasten adoptointi kiellettäisiin ankarasti. Nythän asia on esimerkiksi Suomessa niin mielipuolinen, että ulkomaan adoptioon saa tuhansia euroja valtion eli muiden veronmaksajien tukea! Jos kerran pitää adoptoida, niin miksi lapsi pitää hankkia mahdollisimman eksoottisesta maasta, kuin kyse olisi jostain erikoisesta näyttelyesineestä? Miksi suomalainen adoptiolapsi ei tunnu kelpaavan varsinkaan herraskaiselle väelle? 

Kirstin muissakin kommenteissa paljastuu punavihreiden haluttomuus ajatella ekologisia kysymyksiä loppuun asti, mikäli syyllisiä ovat muut kuin valkoiset. Väestöräjähdys on käytännössä Afrikan, Intian ja eräiden Itä-Aasian maiden ongelma. Juuri Kirstin kaltaiset viherhumanistit ovat vuosikausien ajan syytäneet kehitysavun varjolla rahaa, nälkäapua ja lääketieteellistä tietotaitoa Afrikkaan, mikä on mahdollistanut siellä lähes eksponentiaalisen väestönkasvun noidankehän. Silti hänellä on otsaa päivitellä "ihmiskunnan" toimettomuutta väestökysmyksessä:
Kirsti ihmettelee ihmiskunnan saamattomuutta. Hän muistaa omasta kouluajastaan yli 20 vuoden takaa, kuinka oma opettaja kertoi väestöräjähdyksestä. Maapallon väkiluku oli silloin alle 6 miljardia – kaksi miljardia vähemmän kuin nyt.
On selvää, ettei Kirstin kivoilla humanistisilla "ratkaisuilla" päädytä kuin ojasta allikkoon. Kun konkreettisessa luonnonsuojelussa aletaan toteuttaa kirstien peräänkuuluttamaa kansainvälisyyttä ja yhteisvastuusta, he luultavasti poistuisvat huutojoukosta enimmäisinä, koska nämä ainoat jäljellä olevat keinot eivät miellyttäisi ihmiskuntauskovia humanisteja. Kakkua kun ei voi yhtä aikaa syödä ja säästää. Esimerkiksi käy Pentti Linkolan yksinkertainen ehdotus kansainvälisestä sopimuksesta, joka kieltäisi yhtäkään maata ottamasta vastaan ihmisiä, jotka ovat tuhonneet oman paikallisympäristönsä. Tämä olisi jo hyvä alku maailman biosfäärin pelastamisessa ja Kirstikin voisi rauhassa lakata huolehtimasta ehkäisystä, vaikka se hänen iässään taitaa olla jo turhaa. 


                                                      *******************************


Yle TV1, tiistai 23.1.2018 klo 20:00, Docstop: Mun sukupuoli 

Elämä transsukupuolisena Suomessa. Sakris Kupila kampanjoi translain uudistamiseksi. Alexandra Jääskeläinen aloittaa hormonihoitonsa. Diamond Lämsä toivoo yhteiskunnalta avarakatseisuutta. O: Pia Asikainen HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.



Yle TV1, tiistai 23.1.2018 klo 21:00, A-studio 

Isisiin liittyneitä vierastaistelijoita palaa edelleen Eurooppaan. Mikä palaajia kotimaassa odottaa? Markus Liimatainen juontaa. #yleastudio HD 

A-Studiossa suurin huoli näytti olevan tällä kertaa se, kuinka pystyisimme parhaiten palvelemaan Isis-sotureita....



Yle Fem Teema, tiistai 23.1.2018 klo 20:00, Valitut sanat: Greenwell & Tervo 

Kirjailija Garth Greenwellin palkittu esikoisteos kertoo amerikkalaisen homo-opettajan häpeästä ja halusta. Jari Tervon kanssa puidaan myös presidentti Donald Trumpin vaikutusta amerikkalaisten elämään. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

tiistai 13. syyskuuta 2016

A-STUDION TEEMANA MAAHANMUUTTOVASTAISET MIELENOSOITTAJAT




Yle TV1, 13.9.2016 klo 21:00, A-studio 


Maahanmuuttovastaiset mielenosoittajat kiertävät Suomea. Juontajana Kirsi Heikel #YleAstudio HD


Linkki Yle Areenaan.


A-studion käyttämällä termillä "maahanmuuttovastainen" luodaan heti alkuun väärä mielikuvia ongelman ytimestä. Suomessa enemmistö kansasta vastustaa kehitysmaalaisten turvapaikanhakijoiden Schengen-sopimusta rikkovaa maahantunkeutumista, jota vastustamaan on syntynyt myös pieniä katutason protestiliikkeitä. Kansalaismielipiteen analysoinnin sijaan A-studio keskittyi ohjelmassaan Forssan etniseen kärhämöintiin ja Suomi ensin -liikkeen kierteleviin mielensosoituksiin, jotka marginalisoitiin alaluokan nukkavieruksi puuhasteluksi, jonka kanssa tavallinen kansa ei haluaisi olla missään tekemisissä. Vaikka A-studio esittikin kansallismielisen aktivismin yksipuolisesti palopuheiden pitämisenä ja lippujen heiluttamisena, ei se ollut täysin väärässä antamansa mielikuvan suhteen. Turvapaikkainvaasiota vastustavien liikkeiden kansanomaisuus voi olla ruohonjuuritason työskentelyssä hyvä strategia, mutta suurempien kansanjoukkojen tavoittelu vaati ainakin järjestön johtajilta tyylikkäämpää ulkoista imagoa.

Toimittaja Kirsi Heikelin haastattelema Supon turvallisuusyksikön päällikkö Kari Harju oli melko hyvin kartalla siitä, mikä on maamme kansallismielisten liikkeiden suurin ongelma. Hän otti esille juuri Suomi Ensin -liikkeen, jonka hän tiesi olevan viime syksynä aloittaneen Rajat kiinni -järjestön irronnut siipi. Kansallismielisen kentän näennäiset ideologiset riidat johtuvat Harjun mukaan siitä, että jokaisella eri liikkeen johtajalla on omat mielipiteensä, joilla tehdään pesäeroa muihin järjestöihin. Tästä on vaikea olla eri mieltä Supon turvallisuusyksikön päällikön kanssa.

Kaiken kaikkiaan A-studion katsaus turvapaikkakysymyksen ympärillä vellovaan nykykuohuntaan oli aikaisempiin vastaaviin raportteihin verrattuna yllättävän asiallinen ja jopa tasapuolinen (Ylen verkkosivuilta löytyy A-studion ohjelmasta tehty artikkeli Joukkotappelu murskasi pikkukaupungin ilmapiirin – Irakilainen Mohammed: "Haluan pois Forssasta). Hyvästä yrityksestä huolimatta jostain välistä paljastui väistämättä toimittajan monikulttuurinen agenda. Tämän huomasi varsinkin Virpi Hukkasen Forssan raportista, jonka lopussa hän kertoi kaupungista löytyvän myös positiviista kerrottavaa, nimittäin paikallisen suomalaisnaisen ja irakilaismiehen avioliitto. Ilmeisen hyvänä asiana hän piti myös sitä, että tällainen sekasuhde ei todellakaan ole ainoa Forssassa.

Hieman analyyttisempi asian tarkastelu paljastaisi nopeasti, että forssalaisnuorison ja turvapaikkaa norkovien ulkomaalaisten väliset kahinat johtuvat juuri siitä, että suurin osa "pakolaisista" on nuoria miehiä, jotka tulevat ikään kuin ylimääräisenä aggressiivisena reservinä parisuhdemarkkinoille. Tämä herättää luonnollisesti paikallisissa nuorissa miehissä aggressiota, mutta vihamielisyyttä syntyisi todennäköisesti myös forssalaisissa naisissa, jos pakolaisina olisi vain nuoria naisia Ukrainasta. Näille asioille voidaan nauraa ylimielisesti, vaikka kyse on loppujen lopuksi yhteisön elämän yhdestä keskeisestä perusasiasta, josta on kirjoittanut paljon sukupuolitutkija Henry Laasanen:

Maahanmuuttajien pariutumismarkkinoille osallistumisen sukupuolittuneisuus. Maahanmuuttajina saapuu jonkin verran enemmän miehiä kuin naisia. Lukumäärä ei ole kuitenkaan oleellinen asia pariutumismarkkinoiden kannalta. Maahanmuuttajamiehet ovat aktiivisia pariutumisessa, kun taas maahanmuuttajanaiset eivät ole. Maahanmuuttajanaisten osallistumista pariutumismarkkinoille rajoittaa usein kulttuuri. 
Mikko Maasola sutkauttaa miespakolaisten vastaanottamisesta muka-vitsikkääseen sävyyn YLEn artikkelissa otsikolla Ne vie meiltä naiset. Todellisuudessa kyse ei ole vitsistä vaan tragediasta. Jokainen suomalaisen naisen kanssa pariutuva ulkomaalainen mies jättää suomalaisen miehen naisettomaksi.



Yle TV1, 13.9.2016 klo 12:35, Kuka kutsui Kokanderin 

7/8. Jenni juhlii islamilaista Ramadanin päättymistä Al Bayatyn perheen kanssa. Yksinhuoltajaäiti Afrahin kanssa he miettivät islamiin liittyviä ennakkoluuloja. Millaista on kun vastuu lapsista on yksillä hartioilla? (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Fem, 13.9.2016, klo 20:00 Spotlight: Esinahka veitsenterällä 

Laki ei suojaa vastasyntyneen esinahkaa, mutta korkeimman oikeuden mielestä poikien ympärileikkausta tulisi säädellä lailla. Mitä tehdä, kun uskonnonvapaus ja lääkärinetiikka ovat ristiriidassa? Toimittaja: Stefan Brunow. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Yle Teema, 13.9.2016 klo 21:00 Historia: Latinalaisamerikkalaiset

6/6. Siirtolaisten määrän lisääntyessä alkaa taistelu laittomia siirtolaisia vastaan, samalla kun latinojen vaikutus amerikkalaiseen yhteiskuntaan voimistuu. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi




***************KIITOS YLE WATCHIN FACEBOOK-RYHMÄN TYKKÄÄJILLE!***************


Yle Watch -blogi on toiminut jo vuodesta 2010, mutta oma Facebook-ryhmä saatiin aikaiseksi vasta 3.helmikuuta 2015. Tänään ryhmässä rikkoutui tuhannen jäsenen raja, josta nöyrä kiitos koko tiimin puolesta! Olkoon tämä 1000 se leimahduspiste, jonka jälkeen viestimme leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Levittäkää mediakriittistä sanaamme eteenpäin, totuutta ei voi nujertaa!