KONEEN SÄÄTIÖ PALKITSEE SUOMALAISTEN MITÄTÖIJÄN, YLE MYÖTÄILEE

Koneen säätiön  palkitsema Miika Tervonen. Hillityn
hymyn taakse saattaa kätkeytyä omaan kansaan
kohdistuvia kansanmurhahaaveita.

Media ja erilaiset ideologiset säätiöt puhuvat mielellään tieteen äänellä, vaikka monesti niiden promotoimat näkemykset edustavat vain pientä osaa tieteen sisällä käydystä keskustelusta. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on länsimaiden liberaalimedian asettuminen paleontologi Stephen Jay Gouldin (1941–2002) puolelle älykkyyden perinnöllisyyttä ja ihmispopulaatioiden erilaisuutta koskeneissa väittelyissä 1970–1990-luvulla. Vasta hänen kuolemansa jälkeen valtamediat ovat olleet pakotettuja vaikenemaan tämän juutalaisen sosialistin biologisista teorioista, koska ketään muuta ei ole enää löytynyt puolustamaan Gouldin rotudenialismin kruununjalokiveä, The Mismeasure of Man (1981).  

Kohukirjassaan Gould väittää, että ihmispopulaatioden kallojen kuutiotilavuuseroja (eli aivojen kokoeroa) tutkineet Samuel George Morton (1799–1851), Louis Agassiz (1807–1873) ja Paul Broca (1824–1880) olisivat perustaneet löydöksensä metodologiseen virheeseen tai jopa harkittuun tieteelliseen huijaukseen. Vaikka liberaalimedia ymmärrettävästi ylisti kirjaa, se sai tiedeyhteisössä heti tuoreeltaan kovaa kritiikkiä, jota kuvaa osuvasti Harvardin yliopiston bakteerifysiologian professori Bernard D. Davis artikkelissaan "Neo-Lysenkoism, IQ and the press" (The Public Interest, 1983). 

Sittemmin jopa vasemmistoliberalismin tunnetuin lippulaiva, New York Times, on joutunut tunnustamaan Gouldin virheet ja ideologiset sokeat pisteet. Valitettavasti Suomessa tällaista itsekritiikkiä ei ole näkynyt, vaan esimerkiksi Helsingin Sanomat on näihin päiviin asti puolustanut Gouldin epätieteellistä ideologiaa. Ei siis ihme, että maamme humanistinen lukeneisto on edelleen täysin pihalla siitä, mitä luonnontieteet ja niiden apuna olevat deduktiiviset tieteet paljastavat ihmisten älykkyyden perinnöllisyydestä, sen mittauksesta sekä ihmispopulaatioden  (genettisten klusterien so. "rotujen") erilaisuudesta.

Tieteellä politikoiminen onnistuu toki myös Suomessa, joskin kotikutoisemmin ja ilman julkista kriittistä keskustelua. Monikultturismillaan itsensä pahasti tahrannut Herlinin suvun Koneen säätiö tunnetaan mm. kulttuurimarxisti Koko Hubaralle lahjoittamasta yli 18 000 euron apurahasta "rodullistetun feminismin" esseeteokselle, vaikka värillistä teeskentelevä juutalaisnainen ei ole julkaissut ainuttakaan kirjaa tai edes viittauskelpoista tieteellistä artikkelia. Säätiön viimeisimmästä rimanalituksesta kuultiin tänään, kun Yle uutiset kertoi Koneen säätiön antaneen Vuoden Tiedekynä -palkinnon jälkistrukturalistiselle "tutkimukselle", jossa koko Suomen kansan olemassaolo kyseenalaistetaan. 

Tietysti on Koneen säätiön oma asia, kun se halua palkita 22-sivun (lähdeluettelon kanssa 26 sivua) mittaisen humanistisen seminaarityön 25 000 eurolla, mutta koska palkinto on maamme suurin tieteellisestä kirjoittamisesta myönnetty tunnustus, niin voisi olettaa, että kirjoituksella olisi myös jotain tieteellistä substanssia eikä vain poliittiselle ja taloudelliselle "eliitille" sopivaa ideologista propaganda-arvoa. Yle uutiset olisi voinut hieman avata tutkimuksen lähtökohtia, mutta se turvautui jälleen kerran "neutraaliin" yliasiallisuuteen ja kertoo palkinnosta ikään kuin kyse todella olisi merkittävästä tieteellisestä artikkelista. Ylen verkkosivujensa jutussa "Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia" – Vuoden Tiedekynä -palkinto Miika Tervoselle kerrotaan, että

Voittaja-artikkelissa Tervonen analysoi sitä, miten käsitys yhtenäisestä suomalaisesta kansasta on rakennettu ja mikä rooli historiantutkijoilla on ollut tässä prosessissa.  

– Ajatus yhtenäiskulttuurista on kuitenkin paitsi myytti, myös yhä vahingollisempi sellainen. Se tuo 1900-luvun alkupuolen rotuajattelun kaikuja monimuotoistuvaan arkeemme ja legitimoi muukalaisvastaisuutta, sanoo Tervonen.

Ymmärrettävästi tavallista suomalaista ärsyttämään tarkoitetun Miika Tervosen tutkielman palkitseminen on herättänyt valveutuneissa kansalaisissa vastalauseita. Yksi napakammista kommenteista löytyy Uusi Suomi -blogiin kirjoittavalta Tuula Komsilta, joka toteaa jutussaan Kansa joka nollaa itse itsensä: "Mutta en myöskään hyväksy Miika Tervosen edustamaa ideologiaa, että ajatuksen Suomen kansasta voi panna sivuun, koska siitä on ideologista haittaa, tai mahdollisesti jotain haittaa maahanmuuttajille." Kirjoittaja on havaintonsa kanssa aivan oikeassa, sillä Tervosen tutkielmaa lukiessa käy hyvin nopeasti selväksi, että hän haluaa ajaa mieluummin maahan pyrkivän 7,5 miljardin globaalin enemmistön asiaa kuin pienen ja uniikin suomalaisväestön etua. Kirjoituksessaan Komsi haluaisi esittää palkitulle Suomen syöjälle kysymyksen, johon me muutkin haluaisimme kuulla vastauksen:

Tekisi vain mieli kysyä Tervoselta, ymmärtääkö hän, miten suuri siunaus Suomelle on ajatus yhtenäiskulttuurista. Meillä ei olisi hyvinvointivaltiota, emme olisi pystyneet traumaattisten sotien jälkeen parantamaan haavojamme, emme olisi pystyneet puolustautumaan henkisesti ja fyysisesti suurvaltojen puristuksessa, jos meillä ei olisi käsitystä siitä, että olemme yhtä kansaa. Voisi myös kysyä, miten käy veronmaksumoraalin, jos ajatus siitä, että veroja maksetaan juuri tämän kansan hyväksi, hylätään vanhentuneena, koska mitään kansaakaan ei ole.

On totta, että suomalainen kansallisvaltio oli projekti, jota oli hahmoteltu 1700-luvun alusta lähtien, mutta suomalaiset, sen eri heimot ja suomen kieli ovat tuhansien vuosien ikäisiä eivätkä suinkaan mitään myyttejä. Kansallisvaltion projekti oli ja on edelleen se kaikkein järkeen käyvin tapa järjestää maailman ihmisten kuten suomalaisten asiat, tosiasia, jota Tuula Komsi kuvaa hienosti:

Nyt jos suvaitsevaisterrorin ja sen edustaman aatteen tukeman ideologisen näennäistieteen takia tai sen pakottamana joutuisimme luopumaan ajatuksesta, että olemme yksi pieni kansa ja kulttuuri - ja helposti nitistettävissä globaalien markkinavoimien, suurvaltojen tai massiivisten kansainvaellusten uhkien toteutuessa - miten kävisi 1. puolustustahdolle, 2. hyvinvointivaltiolle 3. suomalaiselle kulttuurille, - vai onko niin, että kaiken muun maalaisia kansoja ja kulttuureja on ja saa olla, mutta juuri suomalaista ei… koska sitä nyt vain ei saa olla, koska rasismi.

Mikä sitten motivoi uusliberalistisia ryöstökapitalisteja ja Tervosen kaltaisia jälkimarxilaisia romuttamaan eurooppalaisperäiset kansallisvaltiot? Ja sitä paitsi, Cui bono, kuka tästä hyötyy, ja mitä tuodaan tilalle? Vastaus lienee käynyt kaikille jo selväksi: liberalistis-vasemmistolaisen epäpyhän liitton yhteisenä päämäärä on ilmiselvästi luoda ilman rajoja oleva "monikulttuurinen" universaalivaltio, maallistuneen messianismin paratiisi. 

Yhteisestä tavoitteestaan huolimatta heidän paratiisinsa poikkeaa ratkaisevasti sisältönsä puolesta. Talouseliitille on tärkeää luoda globaali yhtenäinen kuluttajaväestö, yksilöatomeista koostuva keskenään vaihdettavissa oleva joukko, josta on juurittu pois kaikki merkitykselliset identiteetit lähtien rodusta, kansasta, kulttuurista ja jopa sukupuolesta. Hyödylllisinä idiootteina toimivat vasemmistohumanistiset "neropatit" taas haaveilevat yhteisestä harmonisesta maailmasta, josta on saatu karsittua kansallisuudet, joiden he kuvittelevat olevan sorron ja sotien syynä. Tämä haaveellinen toiveuni on kumottavissa yksinkertaisella päättelyllä ja empiirisillä tosiasioilla. Verkkolehti Sarastuksessa kirjoitetaan:

Jos ihmiskunnan eri populaatioiden samanlaisuus olisi totta, vasemmistolaisilla ei olisi mitään syytä kannattaa niin kiihkeästi niiden sekoittumista, koska sekoittumisen ehtona voi olla vain erilaisuus; tiettävästi edes edistyksellisimmät eivät kannata loogista järjettömyyttä, jossa vaadittaisiin samanalaisuuden sekoittumista. Unelma siitä, että tasaisesti sekoittunut väestö loisi tasa-arvoisen maailmanvaltakunnan on mieletön, sillä tuonkin populaation älykkyys jakautuu standardinormaalijakauman mukaan, jolloin se synnyttää väistämättä eriarvoisuutta ja ennen pitkää oman hierarkiansa, kuten Orwellin faabeli Eläinten vallankumous asiaa osuvasti kuvaa.

Se, että Herlinin suku yrittää omalla tiedepalkinnollaan ajaa 2000-luvun kommunismia eli yksilöatomistista globaalikaptilalismia ei tee palkitun kirjoittamasta mielipidekirjoituksesta tieteellistä. Tuollainen kirjoitus pitää haastaa julkiseen tieteelliseen debattiin, jossa käydään läpi tutkimusmetodi, tiedonintressi ja lähdekriiikki. Yle Watchin tehtävään ei kuulu tuon tekstin syväanalyysi, mutta jo nopealla läpiluvulla käy selväksi, mistä työssä on kyse. 

Jo tutkielman alkupuolella tunnustetaan, että kirjoitus on osa "nationalismin tutkimusta", jonka tutkimusintressinä on tunnetusti kielteinen asenne (eurooppalaiseen) kansallisuusaatteeseen. Nationalismin tutkimus on paraatiesimerkki Frankfurtin koulun kriittisestä teoriasta, jonka metodologian voi tiivistää kolmeen sanaan: "kritisoi! kritisoi! kritisoi!". Tarkoitus on vain purkaa, kritisoida, ilkkua ja rääpiä läntisen yhteiskunnan perusteita, sillä mitään aidosti uskottavaa vaihtoehtoa heillä ei ole tarkoitus esittääkään. Tämä on erityisen selvää nationalismin kohdalla, sillä kaikki sen kilpailevat universalismin variaatiot kommunismistä lähtien ovat epäonnistuneet. 

Yliopistojen yhteiskuntatieteellisissä tiedekunnissa voimallisimmin vaikuttava Loony Left eli friikkivasemmisto on viimeisten vuosikymmenten aikana mennyt näkemyksissään aina vain äärimmäisempään suuntaan, jonka vuoksi kansalaiset ovat saaneet kuulla tiedotusvälineistä mitä omituisimpia ulostuloja sukupuolesta, etnisyydestä ja kansasta. Vaikka yliopistossa 1960-luvulta asti vaikuttanut Rousseaun kasvatusidealismi on menettänyt asemaansa, esiintyvät sen opit ja ihmiskuva vielä jossain määrin kasvatustieteissä, sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa. Erityisen selvänä se näkyy sukupuolentutkimuksen metodologiassa, jossa tuntuu käyvän mikä tahansa. Biologian perustotuudet hylänneenä se soveltaa edelleen surutta tieteen eksaktiuden ja verifioitavuuden hylänneen Paul Feyerabendin pahamaineista teosta Against Method (1975), jota tieteenfilosofi David Stove luonnehtii artikkelissaan "Karl Popper & the Jazz Age" (Encounter, June 1985, s. 65-74) mm. näin:

Ja iskulauseekseen hän todellakin valitsi Cole Porterilta lainatun 'Anything goes'. Feyerabendin pääjulistus on teos nimeltä 'Metodia vastaan'. Kaikista ihmishengen tuotteista kaikkina aikoina sen täytyy olla kaikkein merkillisin. On mahdotonta väittää lyhyesti kirjan ainutlaatuista järjettömyyttä, mutta yksi tai kaksi tekijän hullutuksista täytyy mainita. Feyerabend sanoo – ei pilan vuoksi eikä koulupoikamaisena sanaleikkinä sanasta 'laki' vaan täysin vakavasti tarkoitettuna – että tieteellisistä laeista pitäisi päättää niinkuin muistakin laeista avoimessa yhteiskunnassa: demokraattisella äänestyksellä. Hän on myös noituuden, voodoon ja astrologian vankka puolustaja.

Friikkivasemmiston eksentrisillä näkemyksillä ei ole sattuneesta syystä ollut vaikutusta luonnontieteisiin, mutta valitettavasti sen sinnikkään jäytävä relativismi on luonut keskustelukulttuurin, jossa on täysin normaalia kyseenalaistaa eri geenettisten klusterien (rotujen) olemassolo ja niiden erilaisuus. Kansalaisvaikuttaja Veli Pesonen kuvaa sosiaalisessa mediassa tilannetta näin:

Siitä ettei ole rotuja – koskaan ollutkaan – on siirrytty siihen ettei ole kansoja koskaan ollutkaan. Seuraava askel on etnisyyden kieltäminen, mistä päästään käsitteen "heimo" fiktionalisoimiseen, sillä heimo on "etnosentrismiä" joka ei voi olla tekemisissä todellisuuden kanssa, koska etnisyys on rasismia ja rotujahan ei ollut. Kaikki tämä on ksenofobiaa.

Miika Tervosen palkittu kirjoitelma on tyyppiesimerkki kulttuurimarxilaisuudella hapatetun humanistisen tieteen radikalisoitumisesta. Vaikka Tervosen tausta on historian tutkimuksessa, hän on nykyään leimautunut vahvasti sosiologiaan, sillä hän tutkii etnisiä suhteita, maahanmuuton rajoituksia ja nationalismia. Siis juuri niitä asioita, joiden kritiikillä yritetään antaa Loony Leftin poliittiselle osastolle kuten Vihreille, Vasemmistoliitolle ja Sosiaalidemokraateille akateemista uskottavuutta. Tässä mielessä myös Koneen myöntämän palkinnon tarkoitus ei ole niinkään vaikuttaa Yleä seuraaviin demarieläkeläisiin, vaan valtaa käyttävään kulttuuriväkeen, lukeneistoon ja poliitikkoihin.

Miika Tervoselle ja Koko Hubaralle annettu julkisuus ruokkii pienten yliopistolahkojen suhteetonta valtaa, koska se luo mielikuvan, että friikkivasemmiston esittämät väitteet eivät olisi lainkaan kiistanalaisia ja jotka jokaisen "fiksun" pitäisi siksi muka itsestäänselvästi tietää. Tosiasiassa heikäläiset eivät esitä koskaan tutkimustuloksia esimerkiksi siitä, että rotuja ei ole ja että entisten ryhmien välillä mitatut älyykkyyserot eivät johdu perimästä. Heille, medialle ja demarieläkeläisille riittää kunhan vain todetaan, että "rasistit eivät tunne asiaa", "rotuopit on kumottu", "tiedekin todistaa ettei rotuja ole olemassa" tai että "aivan selvästihän sukupuolia on enemmän kuin kaksi, vähintään yli 80".

Koneen antama tiedepalkinto (sic) omalta osaltaan vahvistaa tätä retoriikkaa eikä faktoihin perustuvaa ajattelua. Siksi Tervosen palkitseminen ei eroa juuri mitenkään  entisestä Neuvostoliitosta, jossa valtiojohto palkitsi Trofim Lysenkon lamarckismiin (hankitut ominaisuudet periytyvät) perustuvista teorioistaan, koska ne sopivat sosialismin ideologiaan. Aivan samoin Tervonen palkittiin, koska hänen kansankunnan kieltävä houreensa sopii enemmän kuin hyvin globalisaation edistäjille. 

Koska Tervonen kiistää suomalaisen kansakunnan olemassaolon, hän kieltää myös sitä edeltävän totuuden eli rodun olemassaolon ja sen eri variaatoista löytyvät fysiologiset, älylliset ja temperamenttin liittyvät erot. Aiheista on tutkimustietoa vaikka millä mitalla, vaikkei sitä sosiologian käsikirjastosta välttämättä löydykään. Retken tieteen ja psykometrisen mittauksen maailman voi aloittaa näistä linkeistä, mutta viestintuojaa ei kannata surmata siksi, jos tieto ei satu miellyttämään (1, 2, 3, 4, 5)

KLIKKAA SUUREMMAKSI

Kukaan ei kiellä, etteikö tieteellisessä tekstissä voisi käyttää vain omaa agendaa tukevia lähteitä, mutta sen jälkeen tutkimus pitäisi olla avoin kritiikille, varsinkin kun kyseessä on tieteellisen kirjoittamisen suurin kotimainen palkinto. Vielä tuoreeltaan ei olla kuultu kritiikkiä ja miksi kuultaisi jatkossakaan, koska Tervosen sanat ovat kuin satakielen laulua tieteellisesti korruptoituneelle yliopistolle ja suomalaisvihamieliselle poliitiselle eliitille. Kansakunnan ytimessä olevan etnisten suomalaisten korvaaminen muukalaisilla ja bastardoituminen sekaliitoilla on sitä mitä monikultturistit toivovat ja juuri tällaista monokulttuuriin tähtävää "monikulttuuria" palkittu skribenttimme julistaa!

Se monikulttuuri mitä Tervonen, Koneen säätiö, media ja poliitikot saarnaavat on San Franciscon hippikesän hallusinaatioita eikä kestä todellisuutta. Tämän todistaa ranskalais-saksalainen poliitikan tutkija ja ideologi Pierre Krebs, joka kirjoittaa kirjassaan Fighting for the Essence, että 

Niin kauan kuin kansalaiset juurruttavat muukalaisia maahansa, he avaavat oven etniselle kilpailulle omassa kodissaan (...) Kunnioitus alueelliseen koskemattomuuteen eri kansojen välillä on mahdollista vain sillä ehdolla, että jokainen etninen ryhmä hallitsee omaa aluettaan ja päättää omista asioistaan ilman alistumista tukahduttamistoimille tai alueelliselle ryöväämiselle. Kaikki nämä havainnot todistavat kuinka syvälle typeryyteen ja sokeuteen monirotuisuuden militantit ovat sukeltaneet, kun heidän yhteiskuntansa ovat johtamassa väistämättä sotaan. Pysyvästi maahan asettuvat maahanmuuttajat ottavat haltuun kaikkein kallisarvoisimman resurssin, jonka ihmiset omistavat, nimittäin heidän reviirinsä. Juuri tämän vuoksi heidät nähdään maahantunkeutujina ja tämä tilanne laukaisee paikallisissa ihmisissä automaattisesti halun puolustaa aluettaan. 

Kotimaassa samantyyppisiä havaintoja on esittänyt emeritusprofesori Timo Vihavainen laajalle levinneessä Etelä-Suomen Sanomille antamassaan haastattelussa:

Nyt Vihavaisen tähtäimessä on monikulttuurisuus. Sen edessä lehdistö vaikenee ja poliitikot ovat heikkoja, Vihavainen väittää. Hallitsematon maahanmuutto on ”kohtalokas syöpä, joka nakertaa koko yhteiskunnan ja kansalaissovun perusteita”, hän kirjoittaa tuoreimmassa, pian julkaistavassa esseekokoelmassaan Barbarian paluu.

Ilmeisistä tosiasioista huolimatta ainoastaan sellaiset voimat joiden taktiikoihin kuuluu hajoita ja hallitse haluavat riitaisan keskenään tappelevan kansan, heikon ja hajanaisen. On vaikea vielä tällä hetkellä sanoa, toimiiko Koneen säätiön palkitsema Tervainen talouselitiin hyödyllisenä idioottina vai onko kyse silkasta opportunismista. Varmaa on joka tapauksessa se, että hänen edistämällään pakkomonikulttuurilla luodaan väkisin kiilaa suomalaisten väliin, kuten Vihavainen esittää. Tervaisen kaltaiset viidennen kolonnan miehet ovat omalla panoksellaan indoktrinoimassa herkkäuskoisinta kansanosaa käsitykseen, että puhtaasti omia etujaan ajavat vihamieliset muukalaiset kuuluvat samaan sisäryhmään kuin he, kun taas rasistista ulkomaalaisinvaasioita vastustavia lojaaleja suomalaisia pidetään ulkoryhmään kuuluvina Toisina.

Ennen maamme hallitseva eliitti ja pieni korkeampaa sivistystä saanut lukeneisto katsoi rehellistä ja työteliästä rahvasta arvostavasti näkemällä heissä kanssasuomalaisen. Sen sijaan näinä lohduttomina itsekkyyden aikoina Tervosen kaltaiset eliitin liepeillä viihtyvät kiipijät katsovat nenänvartta pitkin muka vanhanaikaiseksi käyneitä "rasistisia" suomalaisia ja heidän toiveitaan. Erottuakseen rahvaasta lukeneisto omaksuu kaikkein villeimmät käsitykset ihmisyhteisöstä, joilla se tekee varman pesäeron tuulipukukansan ikävään realismiin. Se tuntuu kannattavan myös rahallisesti, palkittiinhan Tervonen varsin mukavalla summalla suomalaisvihamielisestä "tutkimuksestaan". Samalla se todistaa, kuinka vasemmiston harhainen mantra nationalismin ja suurpäoman yhteydestä on kääntynyt tosielämässä päälaelleen: sekä julkinen valta että globaalia suuryhtiötä edustava Kone Oy rahoittavat vasemmiston ideologis-kulttuurihankkeita siinä mitassa, josta kansallismieliset voivat vain haaveilla. 

MULTIKULTIFARSSI PARIISISSA: ARABIRASISTIT TERRORISOIVAT KIINALAISIA, JOTKA SYYTTÄVÄT SIITÄ POLIISIA

Tällä kertaa Ranskassa mellakoivat kiinalaiset...

Baabelin tornia muistuttava monikulttuuriteatteri saa vuosi vuodelta mitä farssimaisempia piirteitä kun Eurooppaan tunkeutuneet etniset nurkanvaltaajat joutuvat samalla rajatulla alueella harjoittamaan väkisin keskinäistä akkulturaatiota (sopeutumista). Koska identiteetistään tiukasti kiinni pitävät kiinalaiset ja arabimuslimit eivät assimiloidu (sulaudu) sen enempää valtakulttuuriin kuin toisiinsakaan, johtaa väestöpaine ja etninen kilpailu väistämättä etniseen konfliktiin, joka tunnetaan valtalehdistössä paremmin kiertoilmauksena arjen monikulttuuri. 

Ylen verkkosivut tietää kertoa uutisessa Poliisi ampui kiinalaisen miehen Pariisissa – tapaus johtanut jo mellakointiin ja Kiinan viralliseen valitukseen, että arjen monikulttuuri kukoisti eilen Pariisissa. Tällä kertaa mellakoijat edustivat tavallisesti rauhallista kiinalaissiirtokuntaa, koska kiinalaismies oli kuollut poliisin hälytystehtävässä:

Kaikki alkoi sunnuntai-iltana, kun poliisipartio hälytettiin kiinalaismiehen kotiin Pariisin 19. kaupunginosassa, kaupungin koilliskulmassa. Poliisin mukaan mies tuli avaamaan ovea teräase kädessä ja iski aseella yhtä poliisia, jolla oli luotiliivit. Toinen poliisi ampui kiinalaismiehen. Vainajan omaiset kiistävät tulkinnan.

Yleensä kollektiivinen raivo jonkun provosoivan tekosyyn nojalla on tuttua neekeripopulaatioille kuin myös arabeille ja pakistaaneille, mutta läntinen uhrikulttuuri ja kantaväestön nössöys on rohkaissut myös itsehillinnästään tunnetut itäaasialaiset neekeröimään kaduille, mikäli heidän kollektiivista "kunniaansa" on loukattu. Ranskan kannalta vakavaa tapauksessa on se, että väestöltään maailman suurin valtio "on huolissaan" sillanpääaseman saaneen siirtolaisväestönsä kohtelusta.

Valkoisten periksiantava hyväntahtoisuus tunnetaan maailmalla jo niin laajalti, että vieraspopulaatiot voivat jopa Euroopan sydänmailla panna etnisen mellakan pystyyn ilman pelkoa valtaväestön reaktiosta. Poliisit ja ulkomaalaiset surmaavat mielivaltaisesti myös valkoisia, mutta se ei tunnu herrättävän "valkoista yhteisöä", koska sen itsekkäät yksilöpyksilöt eivät halua tehdä mitään, mikä riskeeraisi heidän tulevan talven Thaimaan matkansa ja taulu-tv:n lyhennyksen. 

Hyvää Ylen uutisessa oli se, että jutussa nostettiin pinnalle vaihteeksi maahantunkeutujakolonnien keskinäinen kaupunkisodankäynti. Yleensä rasistisesta yhteenotosta kerrotaan valtamediassa vain silloin, jos se tukee lukkoon lyötyä narraatiota, jossa aggression lähteenä ovat valkoiset ja uhreina värilliset, vaikka jo tilastojenkin valossa tiedetään, että valkoiset ovat sekä absoluuttisin että suhteellisin luvuin eniten muiden etnisten ryhmien väkivallan kohteena.

Monikulttuurin ydinongelma länsimaissa eivät ole "kongoloidit" ja "ählämit", vaan diversiteetti itsessään, joka tuottaa kuin automaatti etnistä kilpailua rajaillisista resursseista ja siten väistämättä myös konflikteja. Lopulta edessä ovat sisällisodat kuten Jugoslaviassa ja Ruandassa 1990-luvulla. Ylen uutinen on korutonta kertomaa siitä, mihin hunajaisin sanoin ylistetty "diversiteetti" johtaa yhä ahtaammaksi käyneen planeettamme Euroopan kolkalla:

Ranskassa asuu Euroopan suurin kiinalaisvähemmistö, jopa kaksi miljoonaa kiinalaistaustaista. Pariisissa asuu 200 000 – 300 000 kiinalaista. Yhteisö on toistuvasti ilmaissut tyytymättömyytensä ranskalaisviranomaisiin, jotka eivät yhteisön mukaan suojele kiinalaisia rasismilta. – Kiinalaiset kärsivät rasistisista asenteista, varsinkin toisten etnisten ryhmien, kuten arabien taholta, sanoo tutkija Pierre Picquart Paris VIII -yliopistosta uutistoimisto AP:n haastattelussa. Picquartin mukaan kiinalaiset – joiden piirissä yksityisyrittäjyys on yleistä – joutuvat usein rikoksen uhriksi, koska heillä on mukanaan käteistä rahaa. Osalla ei välttämättä ole laillisia oleskelulupia, joten heitä myös kiristetään.

Syitä on sekä sysissä ja sepissä, sillä Ranskan kantaväestö on tuskin itse kutsunut vierasta kiinalaisopulaatiota nauttimaan maan valmiista infrastruktuurista, jonka avulla muukalaiset ovat kyenneet luomaan hintoja polkevat markkinat halvoilla työvoimakustannuksillaan. Kognitiivisesti kiinalaisia lahjattomampi mutta selvästi aggressiivisempi arabiväestö on kokenut uudet tulokkaat luonnollisesti kilpailijoiksi. Arabimuslimien kyvyttömyys luoda varakkuutta kiinalaisten tapaan on synnyttänyt kateutta ja loukattua "ylpeyttä", jota kompensoidakseen he nöyryyttävät uusia naapureitaan ryöstöillä, mukiloinneilla ja murhilla. Sen sijaan seksuaalirikokset arabimuslimit kohdistavat enimmäkseen kantaväestön valkoisiin naisiin, koska pitävät heitä viehättävämpinä kuin kiinalaisia.

Koska Ranskan kiinalaiset eivät ymmärrettävästi uskalla vielä julistaa etnistä sotaa useisiin miljooniin kohoavaa arabiväestöä vastaan, he kaatavat laskiämpärinsä Ranskan valtion, tässä tapauksessa poliisin niskaan. Se on taitavasti valittu kohde, sillä "rasistinen poliiisi" on eräs monikultturismia kannattavan lehdistön suosikkiteemoista, johon keskittymällä voidaan lakaista kätevästi maton alle muukalaissiirtokuntien omat viat ja vainoharhaiset aggressiot. 

Lankakerän ydin ei ole sen enempää poliisi kuin muukalaisväestötkään, vaan hallituksesta riippumatta petoksellinen valtionjohto, joka on vuosikymmenien ajan hivuttanut Ranskaan ulkomaalaisia, joista uhkaa tätä menoa tulla lähitulevaisuudessa maan enemmistö. Totisesti, Ranska tarvitsisi uuden vallankumouksen välittömästi!

                                               ********************************

Yle TV1, tiistai 28.3.3017 klo 20:00, Puoluepäivä Vihreät 

Puheenjohtaja Ville Niinistön puhe. Ohjelman juontaa Marja Sannikka. HD

Yle TV1, tiistai 28.3.2017 klo 21:00, Puoluepäivä Vihreät 

Puheenjohtaja Ville Niinistö kuntavaalitentissä, toimittajana Jan Andersson. HD

Saamattomaan poliittikkaan kyllästyneen kansan äänestysprosentti on laskenut viime vuosikymmeninä huimasti. Erityisen selvästi tämä on näkynyt kunnallisvaaleissa, joissa valtakunnallinen äänestysprosentti on tätä nykyä alle 60% ja uhkaa painua jopa alle maagisen 50%:in, jolloin meidän hupaisia "demokratiamme" kokee jo todellisen legitimiteettikriisin. 

Median vastaus alenevaan äänestysinnokkuuteen on lisätä verkkopalveluja ja television vaaliohjelmia. Tätä on yritetty jo pitkään, mutta tulos on aina ollut päinvastainen. Todennäköisesti myös näissä kunnallisvaaleissa äänestysprosentti laskee entisestään, vaikka se saattaakin lisätä lukeneiston lemmikkipuolue Vihreiden kannatusta. Yle Watchin suosittelema strategia on äänestämättömyys niin pitkälle, että se synnyttää Isosiskovaltion suojeluksessa olevan "demokratian" uskottavuuskriiisin.

Miksi pitäisi äänestää, jos tarjolla on maailmanpahentajia, joita tyrkytetään Hyvien ihmisten™ (oma ilmoitus) puolue Vihreiden listalta? Siis aikuisen oikeesti, lukekaan nyt näidenkin ehdokkaiden näkemyksiä Ylen jutusta Mistä on vihreiden ehdokkaat tehty? Viisi heistä kertoo – "Olen 60-luvun radikaaleja". Selvähän se, vihreät ovat vesimeloneja: päältä vihreitä, sisältä punaisia. Jos kannatat luonnonsuojelua niin unohda koko juttu:

"Arvostan luontoa, tasa-arvoa ja sivistystä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi yhdellä lajilla pitäisi olla oikeus tuhota maapallo tai piirrellä viivoja maahan ja alkaa tykittää toisella puolella olevia ihmisiä."

"Lähdin opiskelemaan valtio-oppia Tampereen yliopistoon. Siellä alkoivat pian opiskelijamielenosoitukset ja olin kaikessa täysin rinnoin mukana Vietnamin sodan vastaisista mielenosoituksista ja marxilaisista opintokerhoista lähtien. Olen näitä 60-luvun radikaaleja enkä kadu." 

"Päätös oli helppo, vaikka toki ensimmäistä kertaa ehdolla oleminen jännittää. Vihreissä olen, koska pidän tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja luonnon ja kaupungin puhtautta tärkeänä."

Tarkempaa analyysiä vihreiden arvomaailmasta ja sosiaalisesta taustasta löytyy tästä Ylen artikkelista.

VAALIT LÄHESTYY, YLESSÄ NATSIOHJELMAT LISÄÄNTYY

Yle TV1, maanantai 27.3.2017 klo 19:00, Historia: Hitlerin eläimet 

Hitlerin suunnitelma rotupuhtaudesta ei rajoittunut vain ihmiskuntaan. Natsit suunnittelivat kloonaavansa sukupuuttoon kuolleita eläimiä ja valjastavansa ne omien tarkoitusperiensä hyväksi. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.


Kotimaan vaalien kuten kuntavaalien läheisyyden voi tarkistaa helposti Ylen historiadokumenteista. Natsithan siellä taas seikkailevat kuten viime maanantain "historiadokumentissa" Vankien Buchenwald. Tänä maanantaina oli jälleen natsidokkarin vuoro, mutta tällä kertaa oli jouduttu kaivamaan syvältä pussin perältä, jotta miljoona kertaa toistettuun natsisaagaan saataisiin edes jotain uutta kulmaa, joka pitäisi teemaan väsyneen katsojan mielenkiintoa yllä. 

Jo heikollakin medialukutaidolla varustettu katsoja ymmärtää, minkä vuoksi joka kotimaisen vaalin alla Yle lähettää aina natsidokumentteja: mustamaalatakseen kaikkea kansallismielisyyttä. Vaikka Perussuomalaiset on mitä ilmeisin valeoppositio, suomalaisvihamielinen valtamedia pelkää silti sen vesitettyjä kansallismielisiä teemoja ja haittamaahanmuuton vastaisuutta. Siksi vaalikarjaa yritetään pelotella "nationalismin vaaralla" jauhamalla jatkuvasti natseista, jotta sen stigma tarttuisi myös näennäiskansallismieliseen Perussuomalaisiin.

Jos joku kuvittelee, että natsiryöpsähdyksessä kyse on pelkästä sattumasta, niin ei kahta ilman kolmatta: ensi maanantaina (3.4) on nimittäin taas luvassa natsidokkari Natsien taidekauppias.

Mikäli Yle olisi tasapuolinen se voisi yhtä hyvin esittää vaalien aattona ohjelmia internationalistisen egalitarismin varjopuolista kuten stalinismista ja kansainvälisestä kommunismista. Tai vaikkapa hörhöfeminismin saamasta valta-asemasta julkisessa keskustelussa. Tai haastattelisi edes radioon Eero Paloheimoa, joka kritisoi vihreiden tekopyhyyttä maahanmuutossa, väestöräjähdyksessä ja monikulttuurisuudessa. Mitään tällaista ei ole kuitenkaan luvassa niin kauan kuin Ylen toimittaja-aines tulee pääosin punavihreästä kuplasta, jolla on Suomen kansan edusta poikkeavat intressit.



                                                  ******************************


Yle Watchissa on käytetty usein termiä demarieläkeläinen, jolla viitataan muutospelkoiseen konformistiin, joka uskoo kaiken virallisen oloisen, kunhan se vain tulee valtion instanssilta kuten Yleltä. Tämä näkemys saa vahvistusta Yle uutisten verkkosivujen jutusta Tutkimus: Tällaisia puolueiden jäsenet ovat – keskusta ja SDP eläkeikäisten puolueita ja perussuomalaiset miesten:

Sosiaalidemokraattien jäsenistö on kuudesta suurimmasta puolueesta vanhin. Jäsenten keski-ikä on 61,5 vuotta, mikä selittää eläkeläisjäsenten suurta määrää. Kaksi kolmasosaa SDP:n jäsenistä on tutkimuksen mukaan eläkkeellä. Työssäkäyviä jäseniä SDP:llä on 33 prosenttia jäsenkunnasta. – Puolue näyttäytyykin jäsenistönsä rakenteen perusteella enemmän eläkeläispuolueena, tutkimuksessa kirjoitetaan.

Tutkimus vahvistaa myös sen, miksi vihreissä on vallalla unelmahöttöinen irrarationaalisuus ja herkkäuskoinen sentimentalismi:

Vihreät erottuu muista puolueista useammalla asialla. Selvä enemmistö (yli 63 prosenttia) puoleen jäsenistä on naisia. Puolueen jäsenten keski-ikä on noin 43 vuotta, lähes 70 prosenttia heistä käy töissä ja vihreiden jäsenet ovat selvästi korkeimmin koulutettuja.

Akateemisuuden ei pidä hämätä lukijaa, sillä naisvaltaisuuden vuoksi vihreiden korkeakoulutus koostuu enimmäkseen heppoisista näkemystieteistä kuten sukupuolentutkimuksesta, sosiaalipsykologiasta, kasvatustieteistä jne. Humanistisen koulutuksen rinnalla vihreillä on muuta väestöä moninkertaisesti  yleisempi usko uskomustieteisiin kuten parantaviin kiviin, homeopatiaan, puun halaamiseen ym. On myös tunnettu tosiasia, että omaan "fiksuuteensa" pakahtunut lukeneisto noin ylipäätään on taipuvainen harhaiseen idealismiin toisin kuin maan suola, joka joutuu kohtaamaan idealismin reaalimaailmassa kuten asumalla monikulttuurisissa Itä-Helsingin lähiöissä. 

Politiikassa, jossa pitäisi toimia rationaalisesti pitkän tähtäimen suunnitelmien mukaan, naisvaltaisuus on ollut vime vuosikymmenien näytön perusteella tuhoisa voima, varsinkin Euroopan kansankuntien jatkuvuudelle. Naisten miehiä korkeampi empaattisuus oli ennen eurooppalaisten yhteisöjen voimavara, mutta nyt kun sitä on alettu soveltaa politiikassa ulkoryhmiin kuten kolmannen maailmaan kognitiivisesti haasteellisiin uroslaumoihin, olemme joutuneet kaulaa myöten kuseen. Voi olla, että demokratia nykymuodossaan tekee itsensä tyhjäksi, kun punavihreät naiset saavat vaikuttaa väestöpolitiikkaan, jonka tien päässä on islam-enemmistöinen romahtanut valtio.



                                                     *************************


Yle TV1, maanantai 27.3.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Totuus pelissä 

Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat, että valeuutiset ovat tulleet jäädäkseen. Tässä maailmassa vain riippumattomat toimijat voivat yhä heiluttaa sananvapauden lippua. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).


Viime torstaina Yle Fem:tlä tullut propagandaohjelma valtamedian yrityksestä selittää parhain päin siihen kohdistettu oikeutettu kritiikki näytetään nyt TV1:ssä. Tässä manipulaatiossa liberaalin valtamedian tunnetuin keino on projoisoida omat valheet "valeuutisiin". Median epätoivoiset keinot vain kasvavat samassa suhteessa kuin kusetetun kansan käsin kosketeltava viha. Törmäykset ja ristiriidat vain kasvavat kunnes valtamedian viimeisetkin uskottavuuden rippeet rohmahtavat.

MIELIPITEISTÄ VANKILAAN VAATIVA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ EPÄILTYNÄ RIKOKSESTA

Valtakunnansyyttäjä Nissiselle Oikeustalo tulee pian tutuksi
ihan omakohtaisestikin.

Suomalaisvihamielisenä kulttuurimarxistina tunnettu valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on Ylen uutisen Keskusrikospoliisi aloittaa tutkinnan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen epäillystä esteellisyydestä – Nissinen on hakenut virkavapautta mukaan epäiltynä korruptioon rinnastettavasta rikoksesta. Poliisi tuskin aloittaisi näin korkean virkamiehen toimista rikostutkintaa ellei siihen olisi erittäin vahvoja näyttöjä.

Poliisitutkinta kertoo karua kieltä siitä, kuinka suomalaisvihamielisyys korreloi melko hyvin henkilön korruptoituneen luonteen ja toimien kanssa. Lahjomattomille isänmaanystäville Demla-taustainen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen tuli tutuksi viimeistään viime tammikuussa, jolloin hän vaati Ylen verkkosivujen jutussa sananvapauden rajoittamista ja erimielisille vankilatuomioita. 

Asiaa ruoti tuoreeltaan Yle Watch raportissaan Yle tukee valtakunnansyyttäjän vaatimusta panna toisinajattelijat vankilaan. On suurta ironiaa, että maamme korkein syyttäjäviranomainen haluaa mielivaltaisella laintulkinnalla sulkea dissidentit telkien taakse samalla kun on itse epäiltynä konkreettisesta konnuudesta, virkamiehen aseman väärinkäytöstä. Vaikka tuomion jälkeen tulemme tuskin näkemään Nissistä enää johtavassa virassa, kansalaisilla ei ole silti syytä levätä laakereillaan. Voi olla, että uudeksi valtakunnansyyttäjäksi valitaan Nissistäkin fanaattisempi politirukki, nimittäin apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

                                                     ****************************


Yle uutisoi tänään näyttävästi tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan sen saamasta Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) langettavasta päätöksestä, joka koskee mediakonsernin uutisointia Terrafame-tapauksessa. Uutisjutussa JSN:n langettava päätös Ylen Terrafame-uutisoinnista "tuomiosta" kerrotaan mm. seuraavasti:

Käsittelyynottopäätöksessään JSN määritteli yhdessä käsiteltävien kanteluiden kohteeksi sen, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita ja erityisesti niiden kohtia 1, 2 ja 3 käsitellessään pääministeri Juha Sipilän mahdollista jääviyttä Terrafame-päätöksissä sekä sen, onko Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja tai muu ylin johto rajoittanut toimittajien sananvapautta aiheen käsittelyssä.

Huvittavaa päätöksessä on nostaa esille toimittajien sananvapaus, sillä todellisuudessa heidän ilmaisuaan rajoittaa eniten itsesensuuri, poliittinen ideologia ja korrektius. Täysin irrelevantin tapauksen julkisella moitteella halutaan vain harhauttaa kansaa ja luoda mielikuva, että valtamedian toimittajat olisivat muka itsenäisiä sananvapauden ritareita, vaikka he tiedon portinvartijoina rajoittavat sananvapautta enemmän kuin kukaan muu.

Tavalliselle kansalaiselle on tuskin valjennut se, mikä on JSN:n asema mediakentässä. Kyse ei ole siis mistään tuomioistuimesta, vaan valtamedian itsesäätelyelimestä, joka jakelee virallisen kuuloisia moiteitta lähinnä siitä, että media ei ole noudattanut poliittisista korrektiutta. 

Moralismin tausta on helppo jäljittää järjestön vahvaan vasemmistolaiseen historiaan. JSN perustettiin Europaan hulluna uuspunaisena vuotena 1968 ja se on koko ajan pitänyt henkisen sisarjärestönsä Demla ry:n esimerkin mukaisesti kulttuurimarxilaisen linjansa. Yle Watch arvioi marraskuussa 2015 jutussaan Ylessä tyytyväisi JSN:n uudesta puheenjohtasta järjestön ideologian ja sen punavihreän johtajan  Elina Grundströmin:

JSN on Demlaan verrattavissa oleva vaikuttaja, joka omalta osaltaan yrittää sanella poliittisen korrektiuden ehtoja medialle ja toimittajille. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. vastuullista tiedottamista eli itsesensuuria tietyissä kriittisissä kysymyksistä kuten maahanmuuton ongelmista uutisoitaessa. JNS tunnetaan myös pikkusieluisesta tiukkapipoisuudesta, sillä se on antanut langettavia päätöksiä mm. mainostajille, joiden kuvastoa se on pitänyt liian "seksistisenä". Kunnon orwellilaiseen tapaan JSN sanoo olevansa "tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta."

Jopa Yle Watchia etabloituneemmat mediat kuten Suomen Kuvalehti on kritisoinut JSN:n toimintaa. Wikipedian järjestöä koskevassa artikkelissa kerrotaan, että

JSN:n toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille, koska JSN ei ole viranomainen. Suomen Kuvalehti julkaisi lokakuussa 2016 viiden sivun jutun, jossa käsiteltiin JSN:n ongelmia. Artikkelissa kritisoitiin muun muassa puheenjohtajan valtaa karsia kanteluita ennen käsittelyjä. Puheenjohtaja voi esimerkiksi karsia kantelun silloin, kun siinä esitetty virhe on hänen mielestään "epäolennainen tai vähäinen". Näin ollen neuvosto ei koskaan ottanut käsittelyyn esimerkiksi sanomalehden virheellistä väitettä, että makkara olisi Maailman terveysjärjestön mukaan syöpäriskiltään yhtä vaarallinen kuin tupakka, todetaan jutussa sarkastisesti.

Meillä Suomessa on nyt sananvapauden puolustaja, jonka mukaan suurin uhka sananvapaudelle on vaihtoehtomediat, jotka paljastavat valtamedian valheita ja pimityksiä:

                                                          **************************


Puoli seitsemän Yle TV1 Torstai 23.3. klo 18:30

Vieraana vapaa kirjoittaja Rosa Meriläinen. Selvitämme millaista kansalaisaktivismia voi tehdä ristipistoilla ja pitääkö oletus raskausaivoista paikkansa? Juontajina Susanna Laine ja Totti Toivonen. #puoli7 HD

Vanha kunnon femikomu Rosa Meriläinen pääsi jälleen kerran valtamediaan levittämään harhaista maailmankuvaansa ilman reality checkiä. Tällä kertaa saimme kuulla mm. siitä, kuinka Meriläinen oli vihreän puolueen bussilla osallistunut sylivauvansa kanssa Latvian Riikassa homoparaatiin, jota oli kuulemma vastustanut "tuhat humalaista natsia, jotka heittelivät oluttölkkejä". Taas saatiin maailma jaettua kivasti pahiksiin ja Meriläisen kaltaisiin hyviksiin, jotka signaloivat moraalisuuttaan viihtymällä sodomiittien seurassa.


Dok: Totuus pelissä Yle Fem Torstai 23.3. klo 22:00 

(All Governments Lie, Kanada 2016) Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat, että valeuutiset ovat tulleet jäädäkseen. Tässä maailmassa vain riippumattomat toimijat voivat yhä heiluttaa sananvapauden lippua. HD K12 (väkivalta, ahdistus).

Valehteleva valtamedia tekee dokumentin, jossa se kiillottaa omaa kilpeään ja projisoi poliittisesti korrektit valheensa punaliberalismin vastustajiin. 

MUSLIMITERRORIA LONTOOSSA, NATSIVAARA YLE-KOLUMNISSA

Hoh hoijaa, Euroopassa tapahtui pienen tauon jälkeen rauhanuskonnon harjoittajien tekemä terrori-isku. Tällä kertaa muslimi-bingon arpa osui Lontooseen, mistä Yle uutiset kertoo verkkosivujensa jutussa Isku Lontoon ytimeen – neljä kuoli ja 20 loukkaantui. Kuten näiden tapauksien tyyliin kuuluu, teon tekijä edusti niin sanottua rikkaampaa ei-länsimaista kulttuuria ja etniteettiä. Valtamedia ja poliitikot korostivat tietenkin heti iskujen jälkeen, että kyse ei ole ulkomaalaisista eikä islamin uskosta ja se joka tällaista väittää, on pahempi kuin terroristi, ts. kotona näppiksen äärellä oleva valkoinen rasisti.

Edellisiä islamistiterrorismia käsitteleviä uutisia muistelemalla pääsee aika helposti jyvälle siitä, mitä seuraavan parin päivän aikana saamme nähdä facebookissa ja mediassa sekä kuulla poliittikkojen suusta:

KLIKKAA SUUREMMAKSI

                                                     ******************************


Siirtykäämme Lontoon islamistiterroristeista vakavampaan aiheeseen. Yle uutisten verkkosivuille on ilmestynyt uusi kolumnisti. Jälleen kerran kyse on yhteiskunnallisia arvaustieteitä opiskelleesta filosofian ylioppilaasta, jolla on verorahoitteisen Ylen mielestä enemmän rahkeita tulkita lukijoille maailmanmenoa kuin satunnaisella kansalaisella. Juuri valitun kolumnisti Tuija Siltamäen kannalta homman ainoa huono puoli on se, ettei kukaan Ylen työntekijä ole kertonut hänelle, että suomalaisille vittuilusta saattaa päästä seuraavan Yle Watchin jutun aiheeksi. Onnittelut jo tässä vaiheessa!

Peruste Yle-kolumnistin valinnalle ei tietenkään löydy mistään mitattavista ansioista, vaan ainoastaan siitä, että rekrytoijat tietävät Siltamäen olevan uskollinen mediajätin poliittisesti korrektille linjalle. Tällöin hakijan ei ole välttämättä täytynyt kuulua Ylioppilaslehden ja Voiman toimitukseen, joista Yle pääosin värvää runoilijatyttö-kolumnistinsa. Minimivaatimukseksi kun riittää XX-sukupuolikromosomisto ja terveen pään tärvely yliopiston sosialismilla kuten sosiologialla, tiedotusopilla, sukupuolen tutkimuksella, sosiaalipsykologialla, käytännöllisellä filosofialla jne. Kun hakijassa on mukana vielä  aimo annos konformistisen kympin tytön asennetta, niin täytyy suorastaan hämmästellä, miksi henkilöä ei valittaisi Ylen kolumnistin kansansivistävään kunniatehtävään. 

Siltamäki täyttää kaikki nämä vaatimukset, josta todisteena on hänen ikioma ensimmäinen kolumninsa Kuka saa nauraa natseille? Erityismaininnan skribentti saa natsin mainitsemisesta heti otsikossa, koska yleensä tiedostavien jutuissa se maltetaan mainita vasta leipätekstin toisessa virkkeessä.

Toimittelija-avustajan mielipidekirjoitus ei ärsyttänyt hyökkävyydellään Yle Watchia toisin kuin siihen uhrattu aika, koska jutun tiedostavaa nälvintää on tullut luettua jo aiemmin monet kerrat. Sen sijaan asiaan kuuluva vasemmistolainen päteminen ja ylimielisyys jaksavat viihdyttää aina, varsinkin kun kirjoittaja tuskin ymmärtää itse sellaiseen syyllistyvänsä, vaikka jo insertissä kerrotaan, että "tyhmät ihmiset eivät saa pilkata poliitikkoja, sillä he eivät käsitä tekojensa seurauksia". 

Mitähän luonnontieteitä karsastavat numerofoobiset "yhteiskuntatieteilijät" sitten mahtavat pitää älykkäänä? Sössölogian paskateorioiden jauhamista, postmodernien ranskalaisfriikkien name-droppailua ja Anne Frankin päiväkirjojen resitoimista. Ei siis jatkoon, koska nämä hölmöt pitävät jälkimarxismilta haiskahtavien yhteiskuntateorioiden ulkoamuistamista muka merkkinä älykkyydestä, vaikka edesmennyt teoreettisen fysiikan professori ja psykometriikasta (mm. älyykkystutkimuksista) väitellyt maamme maailmanlaajuisesti viitatuin tiedemies, Yrjö Ahmavaara, osoitti jo kirjassaan Hyvinvointivaltion tabut (1998), kuinka "koulutus" ennustaa uralla menestymistä viisi kertaa huonommin kuin mitattu yleisälykkyys. Monissa käytännön ammateissa, joita filosofian ylioppilaat näyttävät pitävän "vähä-älyisinä", tarvitaan paljon sellaista matematiikkaa, joihin numerofoobisten yhteiskuntatieteiljöiden rahkeet eivät riittäisi älykkyysosamäärän perusteella. Silti näillä tasa-arvosta saarnaavilla vasemmistohyväkkäillä on otsaa jakaa kansalaisia "fiksuihin" ja "tyhmiin" vain sen perusteella, että maan suola näkee punaisessa yliopistossa levitettyjen feelgood-satujen kuten sukupuolitutkimuksen gender-blender sössötyksen olevan todellisuudesta vieraantunutta roskaa. 

Omat vasemmistodemoninsa armollisesti unohtava edistyksellinen ehtii kolumninsa puolivälissä manita jo Jytkyyn, Trumpiin ja Hitleriin, jonka jälkeen hän päätyy puoluetta mainitsematta persuja äänestäneisiin "juntteihin":

Supervaalikone myös huolestuttaa, kuten kaikki poliittiset ilmiöt nykyään. Vaaleilla ei saisi vitsailla, koska viime vuosina ihmiset ovat äänestäneet luottamustehtäviin sekopäitä. Mitä useammin väärin on äänestetty, sitä kielteisemmin protestiäänestämiseen on alettu suhtautua.

Todellisuudessa Suomen poliittisesti vaarallisimmat sekopäät löytyvät pilvissä ja pilvessä leijailevista vihreistä kuten kiiluvasilmäisestä huumorintajuttomasta fanaatikosta Ville Niinistöstä ja kaikkia rappioilmiöitä syleilevästä kilarista, Emma Karista. He ovat tulleet maksamaan Suomellle jo nyt kohtuuttomasti, mutta hulluuden alttareille päästäisiin vasta silloin, mikäli nämä vihreät khmerit ovat hallituksessa jakelemassa veronmaksajien rahoja globaalille enemmistölle. 

Systeemin syöttiläille olemattomista natseista jauhaminen kuuluu siihen väsyneeseen narraatioon, jossa syy- ja seraussuhteita ei haluta pohtia kognitiivisen dissonanssin vuoksi. Se, että Suomesta löytyy tätä nykyä jopa joitain avoimesti kansallissosialismin nimeen vannovia henkilöitä, ei johdu mystisen "pahuuden" riivaamiksi joutuneista ihmisistä, jotka ovat nyt ilman sen kummempaa syytä pompahtaneet ylös laatikoistaan kuin aivottomat vieteriukot. Ei, kaikella on syynsä ja Suomessa se on johtava korruptoitunut poliittinen eliitti. Se on sitoutunut enemmän EU:n ideologian ajamiseen kuin oman kansan edun puolustamiseen ja päästänyt kansalta lupaa kysymättä lyhyessä ajassa lähes 40 000 muukalaisparasiittia, joilla ei olisi edes EU:n säädösten perusteella oikeutta olla Suomessa. Silti Siltamäki jaksaa nähdä yhteiskunnallisen reaktion eikä sen aiheuttaneen poliittisen johdon uhkana:

Nykyisessä ilmapiirissä ei enää ole hauska “läppä”, että vitsivaalikone kehottaa äänestämään Hitleriä, koska kuntavaaleissa on ehdolla ihan oikeita natseja ja natsit marssivat kaduilla ja toreilla ja turuilla ja hallituksessa ja niin edelleen.

Pienistä aineksista on Siltamäen natsismi tehty, jos yksi kaikille avoin PVL:n mielenilmaus tarkoittaa alinomaista marssimista kaduilla. Sen sijaan eduskunnan Israel-mielisen Perussuomalaiset-puolueen kansanedustaja Olli Immosen pitäminen "natsina" on jo niin väsynyttä vasemmistovainoharhaa, jossa ei ole enää edes tahattoman huumorin arvoa.

Jollain 1930-luvulla pelottelu on myös niin aikansa elänyttä, että se kertoo vain vasemmiston argumentti-arsenaalin totaalisesta köyhtymisestä. Menneisyyden märehtimisen ainoa käyttötarkoitus lienee vain alibin antaminen vasemmiston entisille ja tuleville rikoksille:

Vaaralliset asiat pelkistyvät vitseiksi, ja niiden kammottavuus unohtuu. Unohtaminen puolestaan mahdollistaa sen, että kammotukset voivat nousta uudelleen valtaan.

Tämän jälkeen kolumnistimme keskittyy pilkkaamaan monen kappaleen verran isänmaallisia suomalaisia duunarimiehiä, joiden anteeksipyytelemättömän karski asenne ja olemus herättävät hienostelevassa punaporvarissa epäuskoista halveksuntaa:

Yhtenä voimannäyttönään he esittävät megafonilla ja erivärisillä pilleillä katkelman siitä ainoasta Richard Wagnerin oopperasta, jonka jokainen landenatsikin tietää. Tulkinta kuulosti siltä, miltä paperimassasta ja kuolasta askarreltu Hitlerin patsas näyttäisi. YouTubeen ladattua videota on mahdoton katsoa vakavalla naamalla. Onko tässä nyt todella se huolestuttava ääriaines, jota pitäisi pelätä?

Ilmeisesti toiseutta palvoville (suomalaiset duunarimiehet ovat vääränlaista toiseutta) nirppanokille kansallismielisten "julkeus" on kuitenkin sen verran traumaattinen kokemus, että siitä pitää kirjoittaa valtamediaan kolumneja kolumnien perään.

Kolumnin sekava loppuosa on kuin lukisi jotain feminististä pseudotieteellistä kurssikirjaa. Kirjoittaja yrittää olla kriittinen myös ironisen Superivaalikoneen tekijöille, vaikka hän epäsuorasti ihasteleekin tekijöiden vinoa huumoria. Moraalisilta seurauksiltaan tuollainen vaalikone on kuitenkin pahapaha, koska se saattaa korruptoida myös tiedostavan Hyvän ihmisen:

Joskus tärkeintä onkin se, että vitsin vastaanottaja saa oikeutettua naurunsa ja vakuutettua itsensä siitä, että kikatti äsken älykkäälle kommentille rasistisesta diskurssista eikä tullut vahingossa normalisoineeksi rasismia. Jos vitsistä puuttuu ajatus, siitä tulee vaarallinen.

Kirjoittaja käyttää jälleen "älykkään" ihmisen kriteerinä epätieteellistä rotudenialismia, jossa pelkän moraalisen närkästyksen perusteella kiistetään eri populaatioiden psykometristen mittausten kiistämättömät tulokset. Näin kolumnisti tulee normalisoineeksi luonnonvastaisen ja kulttuurivihamielisen tasa-arvosuskonnon.

Lopussa toistellaan varmuuden vuoksi lisää vasemmistoliberaalien pakkomielteisiä harhoja Trumpista ja ydinaseista. Please, try harder. Sepustus päättyy sekavaan horinaan natsien vaikutusvaltaisesta salaliitosta ja siihen kuinka punarintama ei vieläkään ole tarpeeksi valpas puolustamaan ihmiskunnan hyväntekijä George Sorosin viittoittamaa Suurta unelmaa.

En jaksa uskoa, että pillipiiparinatsit marssivat kaduilta valtuustosaleihin, jos hörähdämme Hitlerille vaalikoneessa. Mutta jos sinulla on juuri nyt ylimääräistä aikaa huolestua jostain, niin huolestu vaikka siitä, millaisia juonia natsit ehtivät punoa sillä aikaa, kun me oikeamieliset makaamme huolesta halvaantuneina omassa tunnemössössämme.

SUOMALAISVIHAA SPR:N RASISMIN VASTAISEN VIIKON VARJOLLA

Kiistämättömät tilastofaktat kertovat, että suurin osa
länsimaissa ilmenevästä rotuväkivallasta kohdistuu
valkoiseen kantaväestöön ja tekijöinä ovat värilliset. SPR:n
kampanjassa ei kuitenkaan puhuta tästä mitään, vaan
se on suunnattu rasistisesti vain valkoisten asenteiden
muuttamiseksi.

Kauas on tultu niiistä ajoista kun Punainen Risti perustettiin Suomeen vuonna 1877. Kuten monissa tunnetuissa kansalaisjärjestöissä nykyään, vasemmistolaiset aktivistit ovat vallanneet ne ja tehneet niistä oman ideologiansa levittämiskanavia. Alun perin Punainen Risti toimi vain sodan uhrien auttamiseksi, mutta vähitellen 1900-luvun kuluessa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liike alkoi antaa apua myös katastrofi- ja onnettomuustilanteissa. 1990-luvun jälkeen järjestö on niin Suomessa kuin muuallakin lännessä sitoutunut vahvasti ihmisoikeusideologiaan, joka on eräs humanismin kaapuun pukeutuneen kulttuurimarxilaisuuden muoto. 

Toisen korruptoituneen järjestön, Amnesty Internationalin, mallin mukaisesti myös Punainen Risti edistää näkyvyydellään värillisten maahanmuuttoa länsimaihin. Samaa indoktrinaatiota ei ole nähty vauraissa Itä-Aasian valtioissa kuten Etelä-Koreassa ja Japanissa. Kyse on siis tiettyä ihmispopulaatiota vastaan suunnatusta kampanjasta, jonka ääneen lausumattomana tavoitteena on syrjäyttää eurooppalaispopulaatiot ja imeä kuiviin niiden tuottamat älyllisesti ylivertaiset resurssit.

Yleisin keino purkaa valkoisten moraalinen suojaus on rasismilla syyllistäminen. Jokavuotinen SPR:n Rasismin vastainen viikko on tyyppiesimerkki tavasta, jolla valtaväestön täysin legitiimiä etnosentristä asennetta moittimalla odotetaan suopeampaa asennetta kehitysmaiden vapaamatkustajia kohtaan. Puhuminen tässä yhteydessä rasismista, jolla viitataan oman populaation geneettiseen ja kulttuuriseen itsesuojeluun, on tietenkin järjetöntä. Tämä on helppo perustella rasismin ("race-ism") kaksijakoisella luonteella, joista toinen edustaa geneettistä diversiteettiä säilyttävää moraalista hyvää ja toinen taas chauvinistista ja ekspansiivista imperialistista pahaa. Tähän jälkimmäiseen huonoon rasismiin kuuluu aggressiivisen vieraspopulaation maahantunkeutuminen, eräissä tapauksissa jopa petollisen paikallisväestön avustamana. Suomessa rasistis-imperialistinen vieraskansojen hyökyaalto on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana ainakin vuosina 1939, 1944 ja 2015. Koko Eurooppaa koetellut ilmeisen järjestetty muukalaisinvaasio syksyllä 2015 piti sisällään myös maanpetoksellisen elementin, eikä Suomi ollut tässä muiden länsimaiden suhteen poikkeus. 

Tietysti rasismin määritelmästä voidaan keskustella ja esittää erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi edesmennyt amerikkalainen valkoisten asiaa ajanut kansalaisaktivisti, George Lincoln Rockwell, katsoi, että rasismissa ei ole kysymys moraalista, oikeasta ja väärästä. Rockwellin naturalistisen käsityksen mukaan ihmisyhteisöissä kyse on biologian mukaisista tosiasioista eli sopivatko ne yhteen luonnon realiteettien kanssa vai eivät. Hän käänsikin koko rasismin päälaelleen, jostain tuomittavasta joksikin, joka on sopusoinnussa luonnon kanssa ja joka palvelee sitä. Toisin kun Rockwell uskoo, rasismi voidaan aivan hyvin sijoittaa moraaliseen kategoriaan, koska sen hyvällä soveltamisella voidaan edistää yhteisön säilymistä ja terveyttä samalla kun se ylläpitää ihmiskunnan diversiteettiä. 

Tyystin toisenlainen, joskin edelleen etnosentrisyyttä puolustava kanta, on kiistää koko rasismin olemassaolo. Jo vuosia vaikuttanut kansallismielinen älykkö, nimimerkki Valkea, on kritisoinut blogissaan Hiljaista pohdintaa liberaalien rasismin vastaista retoriikkaa. Eräällä foorumilla hän esitti rasismiskeskustelusta paradoksin, jossa rasismin olemassolo kyseenalaistetaan:

Rasismia ei ole olemassa. Rasismi ei ole deskriptiivinen sana. Rasismi on poliittinen leimasana tai haukkumasana. Rasismi -sana niputtaa yhteen valtavan määrän erilaisia ilmiöitä, jotka eivät ole yhteismitallisia. Rasismi -sana voidaan tiivistää kahteen tunneilmaisua merkitsevään sanaan, jotka ovat tilanteesta riippuen joko kietoutuneet yhteen tai ovat erillään. Jos minä kuvaisin liberaaleja jatkuvasti p.skoiksi (he ovat inhottavia ja vastenmielisiä, minä olen heidän yläpuolellaan ja haluan pysyä heistä erillään) tai stalineiksi (he ovat pelottavia, vaarallisia ja uhkaavia, meidän on yhdessä puolustauduttava tai hyökättävä heidän kimppuunsa, ja me olemme oikeutettuja käyttämään kaikkia niitä keinoja, joita me käytämme heitä vastaan [valehtelu, manipulointi, sosiaalinen ja ammatillinen ulossulkeminen ja syrjintä, epätasa-arvoiset oikeuskäytännöt, vähemmistöjä suosiva syrjintä, laiton väkivalta, sananvapauden rajoittaminen, jne.]), niin nämä kaksi tunneilmaisua ja niistä seuraavat motivoituneet toimintamallit kuvaavat yhdessä rasismi -sanaa.  

Rasismi -sanan käyttö ei edellytä liberaaleilta, että heillä on etukäteen em. tunteet "rasismia" tai "rasisteja" kohtaan, päinvastoin, rasismi-sanan tarkoituksena on luoda nuo tunteet, edellyttää niitä hyviksi ja sisäryhmään kuuluviksi määritellyiltä ihmisiltä, ja ohjata ja kannustaa ihmisiä tuntemaan niin. 

Rasismi -sanan tarkoituksena on vääristää liberaalien ja ei-liberaalien välistä kommunikointia mm. seuraavilla tavoilla 1) Sitä on minimaalisen vähän tai ei ollenkaan (koska liberaalit ja ei-liberaalit ovat yhteiskunnallisesti suuressa määrin toisiinsa lomittuneita, rehellisen kommunikoinnin tarve on suuri yhteiskunnan optimaalisen suunnittelun ja toiminnan kannalta) 2) Liberaalit pyrkivät sulkemaan pois "rasisteihin" liittyvät asiasisällöt, totuudenmukaiset kuvaukset, legitiimit intressit, jne., ja kuvaamaan yksinkertaistaen ja vääristäen kaiken heihin liittyvän "pahuudeksi". Jos liberaalit saavat tahtonsa läpi, jokainen keskustelu muuttuu tällöin vertauskuvalliseksi oikeudenkäynniksi, jossa ei-liberaalin syyllisyys lisääntyy useimmiten melkein suorassa suhteessa siihen kuinka paljon ja kauan hän puhuu, eli kuinka kauan hän julkeaa ärsyttää julkisesti ja emotionaalisesti liberaaleja. Jos ei-liberaali käyttää esim. liberaalien omia argumentteja ja omaa toimintaa kantojensa perusteluun, liberaalit eivät prosessoi näitä juuri ollenkaan rationaalisesti, vaan tulkitsevat ne "rikollisen" verukkeina, joilla hän yrittää pyristellä irti ennaltamäärätystä syyllisyydestä. "Verukkeet" lisäävät "rikollisen" syyllisyyttä, koska ne merkitsevät, että hän ei alistu säyseästi ja mukisematta hänelle määrättyyn "rikollisen" rooliin. 3) Rasismi -sanan tarkoituksena on saastuttaa "rasistit" ja heidän kommunikaationsa myös universaalisti suhteessa kolmansiin osapuoliin, ei pelkästään liberaalien ja "rasistien" välillä. Liberaalit haluavat, että mielikuva "rasisteista" ja "rasistien" kommunikaatio välittyy vääristyneesti ja lähes eksklusiivisesti heidän kauttaan. Tällöin liberaalit pystyvät hallitsemaan kolmansien osapuolten ajattelua ja toimintaa suhteessa "rasisteihin" ja paljon laajemminkin, koska anti-rasismi kytkeytyy suoraan keskeisiin liberaalien ideologisiin valtamekanismeihin, kuten "ihmisoikeuksiin", kansainvälisiin oikeuslaitoksiin, kansainväliseen liberaaliin mediaan ja viihteeseen, "tasa-arvoon", diversiteetin palvontaan, kansainvälisiin byrokratioihin, liberaalien kannalta poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksettömään individualistiseen vapauteen ja individualismin korostamiseen, jne. 4) Anti-rasismi on liberaalin byrokraattisen manageriluokan, yläluokan ja vähemmistöjen virallisesti sallittu, kannustettu ja vaadittu rasismi, joka kohdistuu valkoiseen työväenluokkaan, valkoiseen keskiluokkaan ja kaikenvärisiin toisinajattelijoihin. Anti-rasismi sallii liberaalien syyllistyä hyväksytysti ja palkitusti kaikkeen siihen, mistä he "rasisteja" syyttävät."

Valkean argumentti ei oikeastaan kiistä geneettisen itsesuojelun eli rasismin olemassaoloa, vaan ainoastaan sanan väärinkäytön. Tässä mielessä se sopiikin hyvin SPR:n Rasismin vastaista viikkoa kritisoivaan argumentointiin. Sekä SPR että Valkea näkevät rasismin moraalisen toimijan "ongelmana", kun taas me täällä Yle Watchissa tarkastelemme asiaa populaation ja kulttuurisen yhteisön kannalta.

                                                   ********************************


Yleisradio huomio omalla tavallaan Rasismin vastaisen viikon, pääasiassa Yle Teeman holokaustidokumenttien merkeissä. Yle uutisten verkkosivuillakaan ei olla unohdettu rasismia, josta kouluesimerkkinä pari päivää sitten ilmestynyt artikkeli Tutkija varoittaa: Rasistisista möläytyksistä nousevat kohut hyödyttävät populisteja. Kuvaavaa jutussa on se, kuinka käsitettä rasismi ei problematisoida mitenkään, vaan sen sisältönä on juutalaisbolshevikki Lev Trotskin ja myöhemmin kulttuurmarxilaisesti  värittynyt tulkinta.

1. Tavoitteet vs. tulokset – lisää näkyvyyttä rasistiselle retoriikalle? Tavoite on selkeä: rasismin vähentäminen. Mutta millaisia ovat tulokset? Jos rasisminvastainen puhe kiinnittää huomiota vain siihen, että “yhteiskunnassa on rasismia”, argumentointi jää kesken, Hatakka sanoo. Hän on tohtorikoulutettava Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa ja valmistelee väitöskirjaa verkon populistisista vastajulkisuuksista ja niiden suhteesta perinteiseen poliittiseen journalismiin ja puolueisiin.

Chauvinistista rasismia esiintyy vain jos vieraspopulaatio tunkeutuu toisen reviirille tai kuten nykyään, kun häiriintynyt yhteiskunta antaa yhteiskuntainsinööreille mahdollisuuden valtion poliittisia lihaksia hyväksi käyttäen "rakentaa" monietnisen sekamelskan. Sotien ja konfliktien syitä tutkinut edesmennyt professori Tatu Vanhanen todisti useisiin tutkimuslähteisiin tukeutuen, kuinka monietnisen yhteiskunnan luominen johtaa sisäisen logiikkaansa vuoksi väistämättä konfliktiin:

(…) että etnisiä konflikteja todellakin syntyy kaikissa etnisesti jakautuneissa yhteiskunnissa ja että konfliktit ovat yleensä sitä vakavampia, mitä enemmän geneettisesti toisistaan poikkeavista ryhmistä on kysymys, on vaikea välttyä johtopäätökseltä, että meidän on paras tottua ajatukseen etnisten konfliktien pysyvyydestä. (…) Mitä heterogeenisempi väestö on etnisesti, sitä enemmän etnisiä konflikteja esiintyy ja sitä merkittävämpiä ne ovat. Korrelaatioanalyysin (N=183) tulosten mukaan noi 54 prosenttia etnisten konfliktien asteen vaihelusta selittyy väestön etnisen heterogeenisyyden asteella. (Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, s. 293)

Tilastollisen ja matemaattis-loogisten perusteiden sijaan yhteiskuntatieteellinen tutkimus on edelleen maassamme näkemystiedettä, jossa tieto ei kasaudu. Lisäksi nuo tendenssitutkimusten näkemykset edustavat vielä sosialistista tasa-arvoideologiaa, jonka vuoksi maamme yhteiskuntatieteellisten tiedekuntien tuottamat tutkimukset eivät ennustettavuudeltaan ja totuusarvoltaan eroa juurikaan Suomi24:n mielipidekirjoittelusta. Suomen yliopistot ovatkin täynnä Niko Hatakan kaltaisia jees-miehiä, jotka tekevät tilaustutkmuksia hallitsevan ideologian pönkittämiseksi. Tilannetta pahentaa media, joka antaa järjestelmän miehille ja naisille positiviista julkisuutta ja ikään kuin legitimoi heidän ideologiset fantasiansa.

Ylen tutkija Niko Hatakan mielipiteistä tehty juttu on rakennettu kyseenalaistamattomalle aksioomalle, jossa ilman takarajaa jatkuvan muukalaisinvaasion vastustaminen on ehdoton moraalinen paha, koska se on rasismia. Kontrolloidussa julkisessa keskustelussa tästä kehäpäättelystä ei voida millään vasta-argumenteilla murtautua ulos, koska mikä tahansa peruste rajoittaa muukalaisvalloitusta on rasismia ja rasismi taas on ehdoton paha, jota ei tarvitse erikseen perustella. 

Ylen toimittaja Hannamari Hoikkalan ja tutkija Niko Hatakan retoriikasta ei löydy vastaansanomattomia konkreettisia syitä, miksi loputtoman maahanmuuton kannattaminen on oikein ja sen vastustaminen väärin ja siten epätosi. Se, että vedotaan rasismiin, on sama kuin poliittisessa keskustelussa tuvaudutaan toiseen blankotermiin fasismiin. Vasemmistolaisten ja liberaalien ahkeraan viljelemä sana rasismi on pelkkä ad hoc -hypoteesi, jolla yritetään pitää kiinni maahanmuutto-ideologiasta,  vaikka sen katastrofaaliset seuraukset ovat näkyvissä ja mitattavissa jo nyt. Mitä taas tulee itse rasismiin, tässä kirjoituksessa esitetyt kolme tulkintaa kumoavat pitkälti sen, mitä Hoikkala ja Hatakka yrittävät kirjoituksessaan sillä tarkoittaa.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

                      
     
                                               ********************************


Yle Fem, tiistai 21.3.2017 klo 19:00, Paremman elämän toivossa 

2/5. Ruotsin kaduille on tullut viime vuosina yhä enemmän kerjäläisiä. Keitä nämä ihmiset ovat? Tänään seurataan kirkon ja kansalaisjärjestön työtä heidän parissaan ja tavataan Gruia, joka on tullut Ruotsiin jäädäkseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 20.3.2017 klo 19:00, Historia: Vankien Buchenwald 

Buchenwaldin keskitysleirillä vallitsi vankien kesken tiukka hierarkia ja kuri. Keitä SS-vartijat valitsivat luottovangeiksi, ja miten nämä "kapot" pyörittivät leirin arkea? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).


Yle Teema, maanantai 20.3.2017 klo 21:00, Kirjojen Suomi: Pilkun jälkeen 

6/10. Kirjailija Katja Kettu, koomikko Teemu Vesterinen ja kirkkoherra Kari Kanala sekä Niina Repo puhuvat jumalallisuudesta itsessämme, kirkoissa ja kirjoissa. yle.fi/kirjojensuomi HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.