KIRKKO HYVÄKSYY LAITTOMUUDET EIKÄ YLEKÄÄN NIITÄ TUOMITSE

Kristillisen kirkon uudet jumalat.

Universaalit ihmisoikeudet, joka on kauniimpi nimitys 2000-luvun kommunismille, on Lännen sisäisten vihollisten yksi monista verukkeista, jonka avulla Eurooppa ja Yhdysvallat täytetään kognitiivisesti haasteellisilla vihamielisillä vieraspopulaatioilla. Erityisen innokas ihmisoikeuksiin vetoaja on kristillinen kirkko, jonka papit ovat nostaneet ylimmäksi Jumalaksi Ihmisen ja hänet ahnehtivat "oikeutensa". Evankelis-luterilaisen kirkkomme papit ovat pitkälti kulttuurimarxilaisia soluttautujia, joita ei innosta uskon hengellinen puoli, vaan marxilainen materialismi, seksuaaliset perversiot ja lattapäinen tasa-arvokultti.

Eräs hävyttömin kirkon harjoittamista universaalikommunismin muodoista on laittomien maassaolijoiden piilottelu kirkon tiloissa. Tänään ilmestyneessä Ylen verkkosivujen jutussa Lapuan piispa Simo Peura: Kirkko valmis tukemaan paperittomia toimittaja Antti Seppälän neutraalilta vaikuttava uutisointi on käytännössä vihreä valon näyttämistä kirkon rikolliselle toiminnalle. Onneksi Ylen ja Hesarin ajama hymistelevä linja kirkon lainvastaisesta toiminnasta on saanut pienen murtuman, sillä entinen poliisijohtaja Mikko Paatero uskaltaa eläkkeellä ollessaan vihdoin avata suunsa ja toteaa blogissaan, että

Kun tiedetään että on tehty päätös, on päätöstä pyrittävä kaikin tavoin laittamaan täytäntöön. Yksityishenkilöiden tästä poikkeava käyttäytyminen ei ole perusteltua ja kyse siis olisi laittomasti maassa olevan piilottelusta. Itse en hyväksi kirkonkaan ajattelua, jos se ottaisi suojiinsa laittomasti maassa olevat piilotellakseen heitä ja kieltäytymästä luovuttamaan heitä viranomaisten huostaan. Kirkon tehtävänä on auttaa hädässä olijoita kaikissa tilanteissa, sanotaan. Kysymys kuuluukin mistä kirkko tietää, että he ovat todellisessa hädässä.

On vaikea sanoa, mitä arvoa Paateron sanomisilla on enää, sillä hänen olisi johtavassa virassa toimiessaan pitänyt todeta nämä asiat ja tehdä niiden mukaisia päätöksiä.

Eräs vastatoimi kirkon omapäisille laittomille toimille olisi hakea sen suojissa lymyävät maahantunkeutujat ulkotiloihin ja soittaa sen jälkeen paikalle poliisi. Näin voitaisiin palauttaa lähtömaihinsa ne elintasoturistit, jotka rikkovat maassaolollaan lainvoimaista päätöstä vastaan.


                                                       ******************************



Yle Teema. 3.10.2016 klo 17:55, Stalinin viimeinen juoni  

Tammikuu 1953. Kuolemansa aattona Stalin kehittää mielessään vielä yhden vihollisen: juutalaiset lääkärit. O: Philippe Saada. T: Roche Productions, Ranska. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Linkki ohjelmaan.

Yle Watch kirjoitti tästä dokumentista syyskuussa 2010 ilmestyneessä jutussa Ylen ohjelmatarjonnassa on vain yhdenlainen yhteiskunnallinen näkemys: punaliberaali. Neljää ohjelmaa arvioivassa päivityksessä Stalin-dokumentista kerrotaan viimeisenä. Arvion alussa kerrotaan mitä ohjelma pitää sisällään:

Ranskan valtion elokuvayhtiön tuottama ja juutalaisten kansanmurhayrityksen muistoa vaalivalle USC Shoah Foundation Institute for Visual History and Education -järjestön propagandamateriaaliksi tarkoitettu dokumentti Stalinin viimeinen juoni (Stalin’s Last Plot, 2009) on historiallisen evidenssin perusteella varsin yksipuolinen yritys valkopyykätä juutalaisten osuus Neuvostoliiton korkeimman johdon valtataistelusta 1950-luvun alussa. Ohjelman asiantuntija Jonathan Brent ja monet haastatellut kuten Natalja Rapoport ovat juutalaisia, joten heidän suustaan kuultiin vain yhdenlainen tulkinta Stalin väittämästä juutalaisten lääkärien salaliitosta. Ohjelman tulkinta tapahtumien kulusta noudattelee tuttua valtamedioiden narratiivia, jossa totalitääriset vallanpitäjät valehtelevat, juonittelevat ja lavastavat juutalaiset syntipukeiksi pitääkseen tietämättömän kansan tyytyväisenä.

Yle TV1, 3.10.2016 klo 19:00, Historia: Sota ja rauha Balkanilla 

Balkan oli ennen 1. maailmansotaa monikulttuurinen ja rauhallinen alue, jossa näyteltiin sodan esinäytös, josta saivat alkunsa kansallismieliset liikkeet ja vähemmistöjen syrjintä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

TV 1:n historidokumentissa tehdään jälleen kerran häikäilemättömän poliittisesti motivoitunutta historiapolitiikkaa. Tässä ohjelmassa yritetään esittää monikulttuuri jonain ihanteellisena normaalitilana, jonka paha nationalismi tuhosi. Tosiasiassa Balkanin monikulttuuristuminen johti väistämättä etnisiin kitkoihin. Monet tilastolliset sosiologiset tutkimukset todistavat, että konfliktiherkkyys maan rajojen sisällä kasvaa mitä enemmän etninen ja kulttuurinen diversiteetti lisääntyvät. Illan Balkan-dokumentti kääntää siis syy-seuraussuhteet täysin päinvastaisiksi mitä ne ovat todellisuudessa.


Yle TV2, 3.10.2016 klo 19:00, Tyger tutkii: Homo vai hetero? 

Onko kukaan sataprosenttisesti hetero, entä ovatko tytöt uteliaampia seksin suhteen kuin pojat? Tyger Drew-Honey tutustuu seksibileisiin, Brightonin vilkkaaseen homoskeneen ja haastaa myös oman seksuaalisuutensa. HD K12 (seksi).

Linkki ohjelmaan.

Lakkaammeko pesemästä käsiämme, vaikka tiedämme, että kovasta pesusta huolimatta käsiin jää aina jonkin verran likaa? Emme. Se, että miehissä ja naisissa on jonkin verran myös vastakkaisen sukupuolen piirteitä, ei merkitse sitä, että ihmiseltä katoaisivat biologis-mentaaliset pidäkkeet ja he hyppäisivät oman sukupuolen edustajan kanssa sänkyyn. Tygerin ohjelma on tyyppillinen esimerkki aikamme nihilistisestä trendiajattelusta, jossa ihmisen käyttäytyminen pyritään kielipelillä ja äärimmäisen harvinaisilla poikkeuksilla relativisoimaan äärimmilleen, jolloin kaikki käy.


Yle TV1 Maanantai 3.10. klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Pakolaishelvetti

Australia ulkoisti turvapaikanhakijat rajojensa ulkopuolelle, Nauru ja Manus -saarille. Olot säilöönottokeskuksissa ovat järkyttävät: ihmiset asuvat elinkelvottomissa oloissa kuumuudessa, monet sairauksista kärsien. HD K12 (ahdistus).

Linkki ohjelmaan. Ohjelman esittely.

En muista ainuttakaan valtakunnan verkon kautta tullutta pakolaisdokumenttia, jossa ei yritettäisi kiristää katsojilta kyyneliä kauhistelemalla maahantunkeutujien kohtaloa. Niin sanottujen pakolaisten kohtalolla on myös salattu puolensa, josta tällaiset ohjelmat eivät kerro mitään. Yksipuolisen ohjelman tarkoitus on ainoastaan herättää sentimentaalista raivoa tosiuskovien monikultturistien keskuudessa, jotta he voisivat entistä fanaattisemmin oikeuttaa sen, että miljardit värilliset massat pitää päästää länsimaihin, olkoot seuraukset sitten mitkä tahansa.

Juutalaistaustainen ohjaaja Eva Orner osaa käyttää myös taitavasti holokaustia, jonka hän rinnastaa nykyiseen pakolaistilanteeseen, jossa valkoiset länsimaat eivät ota vastaan kaikkia maailman 60 miljoonaa "pakolaista". Nimistä päätellen dokumentin muutkin päätekijät ovat juutalaisia, joille on erittän tärkeää ajaa vapaiden rajojen politiikkaa länsimaihin mutta ei Israeliin.

Hyvinvoinnin perässä tulleet laittomat siirtolaiset tietävät varsin hyvin, että he eivät ole tervetulleita Australiaan, joten ottaessaan tietoisen riskin heidän kohtaloaan on turha surra. Suomi ja Eurooppa voisivat aivan hyvin harjoittaa samanlaista ekologisesti kestävää pakolaispolitiikkaa kuin Australia, joka ohjaa kulutuselämäntavan perään hinkuavat maahantunkeutujat kaukaisille Nauru ja Manus -saarille. Eräs kansalaisaktivisti ehdotti sattuvasti, että Suomi voisi tehdä sopimuksen vaikka Kongon kanssa, että turvapaikanhakijat joita ei voi muka palauttaa omaan kotimaahansa viedäänkin Kongoon.

Aiheesta voisi tehdä myös opettavan tv-dokumentin, jossa seurataan ihmisiä, jotka Euroopan lihapatojen ääreltä joutuvatkin takaisin Saharan eteläpuolelle. Erityisen mielenkiintoista olisi katsoa turvapaikkaturistien venähtäneitä naamoja, kun Asyl-lottovoiton sijaan lyödään Musta Pekka käteen. Tällaista ohjelmaa voisi sitten esittää Afrikassa ja Lähi-idässä, mikä toivottavasti ehkäisisi itsekkäiden onnenonkijoiden seikkailuhalukkuutta ja he alkaisivat tehdä työtä oman maansa hyväksi.