MILLAISTA ON VALTAMEDIAN KANNATTAMA SUOMEN VÄESTÖPOLITIIKKA?

Kenen isänmaa Suomi on vuonna 2080?

Ylen tv-uutisissa tänään lähetetty ja verkosta löytyvä laaja raportti Meitä on nyt 5.5 miljoonaa toimittaja Jenni Frilander tuulettaa mielivaltaisen väestörajapyykin ylittymistä, joka johtuu pitkälti Euroopan ulkopuolisten värillisten maahantunkeutumisesta ja eduskuntaa pari vuosikymmentä riivanneesta maahamuuttohulluudesta. 

Miksi kukaan maailmassa olisi välinpitämätön oman kansansa väestöllisestä kehityksestä? Tai vieläpä niin, että joku tuntisi jopa riemua, että omaa geneettis-kulttuurista ryhmää ollaan korvaamassa täysin vierailla populaatioilla, jotka ovat tulleet maahan lähinnä etsimään hyötyä isäntämaan kustannuksella. Kysytäänpä asiaa keneltä tahansa tiibetiläiseltä, Israelin juutalaiselta tai japanilaiselta, he kaikki pitäisivät sellaista asennetta silkkana mielettömyytenä, mitä se tietenkin onkin. Pientä ahnetta globaalielittiä lukuunottamatta ainoastaan köyhästä maasta tuleva ammattitaidoton  vapaamatkustaja näkee maahanmuuton järkevänä – hänelle itselleen.

Yli seitsemän miljardin ihmisen ylikuormittuneessa maailmassa älykkäät populaatiot kuten eteläkorealaiset ovat kyenneet luomaan itselleen korkean elintason, mutta on puhdasta valhetta väittää, että heidän etunsa mukaista olisi ottaa maahan tuhansittain afrikkalaisia. Kaikki tietävät tämän, mutta silti vain valkoisille eurooppalaisille ja amerikkalaisille syötetään myrkkyä, että kehitysmaiden länteen kippaama ylijäämäväestö olisi muka joku rikkaus ja keino hoitaa tulevaisuuden kuviteltua kestävyysvajetta aikana jolloin automaatio syö jo nyt työpaikkoja.

Suomessa siirtolaispolitiikalla harjoitettua matalan intensiteetin kansanmurhaa kannattaa näkyvimmin talouselämän harmaat eminenssit sekä tietenkin heidän hyödyllisinä idiootteina toimivat kulttuurialan ammattilaiset ja punavihreät toimittajat. Eräs äännekkäimmistä jälkimmäisen ryhmän edustajista on Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski, joka on saanut päähänsä, että Amerikan mallin pitäisi olla väestöpolitiikassa ainakin läntisessä maailmassa normi, jota kaikkien vielä joten kuten valkoisten maitten olisi seurattava. 

Pääkirjoitusartikkelissaan Olemme (melkein) kaikki maahanmuuttajia – vain pelkurit piiloutuvat muurien taakse Saarikoski pimittää täysin päinvastaisen totuuden eli sen, että Amerikan Yhdysvaltojen etninen sekasotku on väestöpoliittinen poikkeus, kun taas muu maailma kannattaa kulttuurista integriteettiä ylläpitämällä etnistä yhtenäisyyttä, jossa kansakuntaa ei varta vasten hajoteta monikulttuurilla, jonka tien päässä on juureton konsumeristinen monokulttuuri. Vain ison lehden suomalla valtavalla näkyvyydellä kansansa tulevaisuudesta piittaamattomat pelkurit saarnaavat jo 1960-luvulla pystyyn kuolleita maailmankyläunelmia, joiden todellisia arkkitehtejä ovat tänään George Sorosin kaltaiset yhden maailman kulutuskulttuuria ajavat globalistit.

Jutun perusteella Saarikoski potee ilmeisesti myös jonkinlaista viidakkokuumetta, sillä hän hourii täysin omiaa, mitä tulee afrikkalaissiirtolaisten koulutustasoon:

Afrikkalaiset osaavat paljon, sillä 41 prosentilla Yhdysvaltoihin tulleista on korkeakoulututkinto. Uber-työllä maksetaan usein opintoja.

Mikäli afrikkalaiset ovat niin fiksuja kuin heitä ihaileva Saarikoski kuvittelee, niin miksi nämä upeat fiksut ihmiset eivät rakenna Afrikassa kulutusparatiisia, vaan pyrkivät maihin, joissa valkoiset ovat pedanneet pöydän valmiiksi lähtien laista, järjestyksestä ja infrastruktuurista. Syväekologi, Afrikkaa paljon kiertänyt entinen vihreiden kansanedustaja Eero Paloheimo, on todennut moneen otteeseen, että on rikos Afrikkaa ja afrikkalaisia kohtaan, että fiksuin aines imetään länteen. Vaikka Saharan eteläpuolisten ihmisten kognitiiviset kyvyt eivät todistetusti vastaakaan esimerkiksi itäaasialaisia, olisi niillä paljon suurempaa käyttöä Afrikassa kuin länsimaiden Uber-takseissa.

Edellä esitetyn perusteella Saarikoskelle ei tuota ongelmaa olla raadollinen ja kertoa, keitä maahanmuutto lopulta hyödyttää, kun kriteerinä on pelkkä talous. On mielenkiintoista huomata, miten ennen niin sosialismiin kallellaan ollut toimittaja kannattaa nyt globaalikapitalistien raakaa talouspuhetta vain siksi, että sillä voidaan perustella maahanmuuttoa ja ajaa alas kulttuurimarxilaisten vihaama valkoisten etnisyys:

”Maahanmuutto kasvattaa taloutta, mikä parantaa lievästi kantaväestön asemaa, mutta maahanmuuton suurimmat hyötyjät ovat maahanmuuttajat itse, koska he pääsevät nauttimaan mahdollisuuksista, joita heidän lähtömaassaan ei ollut.” Talouskasvun lisäksi maahanmuutto ruokkii tutkimuksen mukaan innovaatioita, yrittämistä ja teknologista kehitystä.

Hurmahenkisesti hipsteröivän libtard-toimittajan kannattaisi välillä kuunnella mitä ihmiskunnan asioihin paremmin perehtyneellä emeritusprofessori Timo Vihavaisella on sanottavana talousfetisismistä arvoidessaan internationalisti Heikki Aittokosken kirjan Kuolemantanssi: 

Hämmästyttävää on, ettei kirjoittajan mieleen näytä tulleen se, että ihminen on aivan yhtä kuolevainen mahdollisesta nationalismistaan tai sen puutteesta riippumatta. 

Kuolevaisuutensa takia hän epäilemättä myös on kiinnostunut itseään suuremmista asioista, suvusta, perheestä ja kansakunnasta. Elukatkin lisääntyvät ja huolehtivat omista jälkeläisistään, mutta ihminen näkee pitemmälle: suku ja kansakunta eivät ole pelkkää ”sepitettä”. Ne ovat niin sanotusti elämää suurempia asioita, joilla on tietty pyhyys. 

Tai sitten sellainen puuttuu. Mikäli kulttuuri on madaltunut pelkäksi aineellisen rihkaman keräämiseksi hinnalla millä hyvänsä, on sille yhdentekevää, kuka tätä kasaamista palvelee ja miten. Sellaisessa tapauksessa nationalismi muuttuu vahingolliseksi menneisyyden jäänteeksi, joka on miellettävä ongelmaksi ja kummallisuudeksi, ei luonnolliseksi taipumukseksi. 

Nationalismin ihmetteleminen on tietenkin aiheellista ja aivan sallittua toimintaa. Sen ymmärtämiseksi kannattaisi samaan aikaan myös ihmetellä sellaista politiikkaa, joka jättää kokonaiset maat avoimiksi invaasiolle, potentiaalisesti miljardien ihmisten käytännössä rajoittamattomalle vyörylle niihin koteihin, joita kansakunnat ovat itselleen rakentaneet.

Ainoastaan suomalaisten etnistä katoamista kansojen mereen haaveilevasti kaipaava Saska Saarikoski voi leperrellä tällaisia kuolon sanoja:

Suomessa kohistaan nyt pakolaisista, vaikka pitäisi puhua siirtolaisista. Eurooppa harmaantuu ja rapistuu, tarvitsemme lisää käsiä ja aivoja. Jos haluamme pärjätä, Washington on Suomen tulevaisuus. Ei ehkä huominen, mutta ylihuominen.

Lausunto edustaa sen sortin harhaista utopismia, että Saarikoskelle lienee kasvanut punavihreä kupla otsaan asustellessaan lapsenmielisen Amerikan materialistisessa sulatusuunissa. Samanlaisella vaivihkaisen kansavaihdon kannalla on myös tämän kirjoituksen alussa mainitun Ylen artikkelin kirjoittaja Jenni Frilander. Jo jutun insertissä kerrotaan mikä on peli henki:

Melkein kaikki on vuosien saatossa mullistunut, mutta Maria ja Johannes pysyvät. Tällaisia me olemme – ennen ja nyt.

Harmittomalta näyttävän lauseen piiloviesti on ilmeinen, koska toimittaja haluaa meidän ymmärtävän, että joka ikinen maamme kamaralla tallustava geenikokonaisuus kuuluu automaattisesti meihin, suomalaisiin. Vähän myöhemmin Frilander toteaa:

Nyt 5,5 miljoonan asukkaan raja tuli täyteen enemmänkin sen takia, kun muualta muutettiin meille. Ilman maahanmuuttoa Suomen väestö alkaisi pikku hiljaa pienentyä. YK:n arvion mukaan Suomen luonnollinen väestönkasvu kääntyisi negatiiviseksi vuoden 2030 paikkeilla. Tulevaisuudessa väestömme kasvaa vain maahanmuuton seurauksena.

Mikä ihmeen "Suomen luonnollinen väestönkasvu"? Onko se kirjattu perustuslakiin vai löytyykö se jostain väestötieteellisestä tutkimuksesta? On jokseenkin kaksinaamaista, että nämä frilanderit ovat kerkeän huolestuneita väestönkasvusta, mutta vain silloin, kun se koskee korkean kulutuksen länsimaalaisia. Länsimaiden väestönkasvu ei näytä olevan hyväkkäille ongelma, kun sitä kasvatetaan afrikkalaisilla samalla kun oma geenipooli riudutetaan väestötasolle, joka vastaa homoseksuaalien lisääntymisfrekvenssiä. Ei liene sattumaa, että homoelämäntavan ja perhevihamielisen feminismin hypetys on ollut pinnalla suurin piirtein yhtä kauan kuin länteen on alettu päästää lisääntymishaluisia nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta.

Suomen ja suomalaisuuden säilymisen kannalta on valtava uhka, että väestöpohjaa kasvatetaan täysin vierailla, ei-eurooppalaisilla matalan koulutustason ihmisillä, ja tämä aikana, jolloin sosiaaliset  tulonsiirrot ovat korvaamassa työstä saatavaa palkkatuloa. Silti eräästä näkökulmasta huoli suomalaisten väestöpohjasta on turhaa: suurten ikäluokkien synnyttämä eläkeläisvääristymä katoaa heidän kuollessaan, eikä automaation ja robotiikan hallitsemassa yhteiskunnassa tarvita enää lisäväestöä. Siksi joidenkin yhteiskuntainsinöörien horinat tarpeesta saada ulkomaalaisten avulla lisää "suomalaisväestöä" ovat sekä yhteiskunnallisesti että ekologisesti täysin kestämättömällä pohjalla. Suomalaisväestö pärjää aivan hyvin omalla sekä siihen lisätyillä pienillä eurooppalaisilla veljesväestöillä, vaikka määrämme jäisi reilusti alle neljän miljoonan. 

Jutussa asiantuntijana käytetty Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Panu Pulma esittää melko tyypillisiä postmodernilla hapatuksella vaivattuja näkemyksiä, jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Pulma esiintyy monikulttuurikokeilun apostolina ottaessaan hyvänä esimerkkinä europiditaustaiset tataarit, tosin jättäen ovelasti kertomatta tuon etnisen ryhmän nimen:

Suomeen syntyi jo 1800-1900-lukujen taitteessa islamilainen yhteisö. – Ei se, että meille syntyi islamilainen yhteisö, jolla on omat seurakuntansa ja jumalanpalveluspaikkansa, estänyt heitä tulemasta osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Vaikeudet johtuivat siitä, että heitä ei tahdottu hyväksyä tähän asemaan. Juutalaisten kohdalla oli samantyyppinen tilanne.

Ainoastaan ilveilijä voi väittää vakavalla naamalla, että Suomen pieni islamilainen tataarivähemmistö olisi tyyppiesimerkki maailmalla vallitsevasta islamista ja sen kuumaverisestä väestöpohjasta. Yrittääpä yliopiston vanha punasumuttaja syyllistää suomalaisia vielä sadan vuoden jälkeenkin siitä, ettei tataareja ja juutalaisia "kotoutettu" tarpeeksi! Jos jotakuta pitäisi syyttää, niin se olisi Panu Pulma, koska hän kyseenalaistaa tataarien maineen yhdistämällä heidät koko maailman muslimeihin. Ei ole nimittäin mikään salaisuus, että Suomen tataarien muslimiyhdyskunta ei tahdo olla missään yhteydessä Lähi-idän partamullahien ja afrikkalaisten jihadistien kanssa.

Jutun lopussa Palmu ryhtyy George Sorosin ja muiden globalistigangsterien hyödylliseksi idiootiksi:

Kuplat eivät välttämättä ole haitallisia. – Yhtenäiskulttuuri saattoi olla hyvin haitallinen, koska se saattoi mahdol­listaa joukkopsykoottisia ilmiöitä, joissa saadaan suuret määrät ihmisiä marssimaan hanhen marssia johtajan perässä. Pirstaloituneessa maailmassa se on paljon vaikeampaa. Se on tämän asian hyvä puoli.

Kuplat saattavat olla hyödyllisiä, sillä eihän sitä tiedä, kuinka punavihreä kupla on auttanut Pulmaa vaikkapa yliopiston virantäytössä. Professorin auktoriteetilla voi sitten saarnata punaisten antifasistien loppuun kulunutta vainoharhaa ja postmoderniksi julistetun maailman oppia, jossa yhteisöstä piittaamattoman hedonistin elämäntavasta pitää tehdä hyve.

Mitä tällä pirstaloituneella maailmalla on sitten saavutettu? Nimensä mukaisesti pirstaleita, hajonneita ihmisiä. "Viimeisen ihmisen maailma", sanoisi Nietzsche; individualismin kuoren suojista läntiset ihmisparat voivat vapaasti "toteuttaa itseään", usein sitä minän heikointa puolta kuten seksuaalisia perversioita tai uppoutumista massakulttuurin henkisesti tyhjään maailmaan. Pirstaloiduksi tehdyssä maailmassa yksilö voi uskotella itselleen toteuttavansa vapaata tahtoa, vaikka todellisuudessa hän riutuu addiktioiden ja hedonistisen kulutuskulttuurin maailmassa, jota ohjaavat globalisaation nukkemestarit. Kansallismielinen yhteisöllisyys ja elämää suurempi uhrimieli on rotanmyrkkyä tällaiselle elämäntavalle, jota globalistit ja heidän pikku apurinsa yrittävät puolustaa erittämällä sappea kaikkea säilyttävää ja ikuista vastaan.


                                                           ************************

Parin viime päivän perussetit:


Yle Teema, tiistai 25.10.2016 klo 21:00, Historia: Afroamerikkalaiset 

3/6. Tulensilmässä (1861 - 1896). Sisällissota, orjuuden päättyminen ja uudelleenrakentamisen lyhyt aika oli väkivaltaisin ja kauaskantoisin afroamerikkalaisten historiassa.


Yle Teema, tiistai 25.10.2016 klo 23:01, Stalinin viimeinen juoni 

Tammikuu 1953. Kuolemansa aattona Stalin kehittää mielessään vielä yhden vihollisen: juutalaiset lääkärit. O: Philippe Saada. T: Roche Productions, Ranska. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Uusinta tältä syksyltä. Ensimmäisen kerran ohelma nähtiin Teemalla kuusi vuotta sitten ja Yle Watch arvio sen silloin täällä.


Yle Teema, maanantai 24.10.2016 klo 17:55, Historia: Latinalaisamerikkalaiset  

3/6. Toisessa maailmansodassa sotineilla siirtolaisilla ei ole samoja kansalaisoikeuksia kuin amerikkalaisilla. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV1, maanantai 24.10. 2016, klo 16:05, Arto Nyberg 

Haastateltavina juhlakiertueelle lähtevä Anneli Sari, ultrajuoksija Juha Jumisko sekä yksi Feministisen puolueen puheenjohtajista, sarjakuvataiteilija Warda Ahmed. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi