 |
| Kulttuurimarxilaiset Vihreät, toimittajien suosikkipuolue. |
Vakiintuneista valtavirran medioista paikallislehti Tamperelainen on uskaltautunut kertomaan jutussaan Tiedetoimittaja: "Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat ovat punavihreitä, kuinka valtaosa toimittajista on poliittiselta taustaltaan punavihreitä.
Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista kolme neljästä kannattaa vihreitä tai vasemmistoliittoa – perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja ei yksikään. Tähän lopputulokseen on tullut perussuomalaisten Suomen Uutisiin kirjoittava vapaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.Tamperelaisen pintaraapaisun lisäksi kannattaa tutustua Hamilon artikkeliin Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä, jossa asiaa analysoidaan syvemmin:
Mutta miksi journalistit ovat niin usein punavihreitä arvoliberaaleja? Tähän kysymykseen minulla ei ollut Punavihreää kuplaa kirjoittaessani aineistoa vastata. Oletin kuitenkin oman kokkemukseni valossa, että toimituksen johto ei voi juurikaan asiaan vaikuttaa. Epäilin, että toimituksiin ei olisi juurikaan rekrytoitavissa arvokonservatiivisia tai talousoikeistolaisia journalisteja edes siinä tapauksessa, että toimituksen johto havahtuisi punavihreään vinoumaan ja pyrkisi aktiivisesti sen tasapainottamiseen. Arvelin, että jo journalistiikan ja viestinnän koulutukseen hakeutuvat ovat keskimääräisiä opiskelijoita huomattavasti punavihreämpiä, ja että tämän joukon oikeistolaisimmat suuntautuvat ennemminkin organisaatioviestintään ja pörssiyhtiöiden rahakkaisiin viestintätehtäviin. Toimittajiksi rikastuu sitten kaikkein vasemmistolaisimpia ja vihreitä yhteiskuntatieteilijöitä.Yleisradion ja Helsingin Sanomien toimituksissa punavihreät ovat vaikuttaneet jo pitkään. On tunnettua, että he ovat tulleet pitkälti alalle "parantaakseen maailmaa" eikä niinkään kertomaan siitä totuutta. Televisiossa Ylen politiikan toimittajat eivät liputa punavihreää väriä niin avoimesti kuin verkkosivujen ja Yle Puheen puolella, joissa nuoret toimittajat saavat revitellä vapaammin länttä syyllistävällä kulttuurimarxilaisuudella ja margininaaleja puolustavalla eturyhmäpolitiikalla jota myös identiteettipolitiikaksi kutsutaan. Toki television puolella lähetetään laskelmoiville konfromistinuorille suunnattuja räväköitä ohjelmia kuten Kioski ja tietenkin niitä ainaisia natsidokumentteja, mutta avoin kulttuuribolsevismi on vähäisempää kuin verkon puolella. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että liian päällekäyvä propaganda ärsyttää Ylen suurinta katsojasegmenttiä, noita pelokkaita demarieläkeläisiä, jotka voisivat siirtyä muiden medioiden pariin.
Sen sijaan Ylen verkkosivuilla ei pahemmin kursailla ja välitetä suurten massojen näkemyksistä, vaan siellä sympataan avoimesti esimerkiksi anarkisteja. Ylessä heitä pidetään nykysysteemin virallisina "kapinallisia", sillä he toimivat nuorison valeoppositiona ja hyödyllisinä idiootteina.
Tästä kertoo paljastavasti Ylen verkkosivujen tuore artikkeli Taistelu fasismia vastaan. Miksi Ylen interrail-toimittaja Antti Kuronen ei haastatellut sympaattisia kansallisradikaaleja ja tehnyt heistä juttua "Taistelu anarkokommunismia vastaan"? Taitaa olla niin, että anarkismi on ollut toimittaja Kurosen nuoruuden rakkaus, semminkin kun jutussa ei ollut kritiikin häiväkään haastateltujen sanomisia kohtaan. Se taas kertonee siitä, että toimittaja allekirjoittaa sujuvasti punakakaroiden löysät puheet. Oikeastaan anarkomarkojen kliseiset heitot kuulostavat kenen tahansa valtavirtatoimittajan näkemyksiltä aina Britannian Brexit-äänestystä myöten:
Britannian mahdollinen EU ero. Hyvä vai huono asia? Huono asia siinä mielessä, että sitä ajaa uusnationalismi. Ylipäätään nationalismin nousu, kansallisvaltioiden ihannointi, on todella masentava ilmiö Euroopassa. Ikävää on sekin, että Brexitiä ajavat haluavat sulkeutua ulkomaailmalta. Tavallaan maksimoida voitot itselleen.Anarkistit liittoutuvat vaikka epädemokraattisen Eurostoliiton kanssa, sillä onhan se voima, joka pyrkii hävittämään eurooppalaiset kansallisvaltiot ja lopulta myös kansat stalinistisilla väestönsiirroillaan kehitysmaista. Punamustien kansallismasokismi on ehdottomuudessaan jokseenkin sairaalloista, joten heitä on vaikea pitää edes oikeustoimikelpoisina. Silti he ovat erinomainen katutason työkalu poliittiselle eliitille ja medialle, joka on Suomessakin uutisoinut pelkästään Brexitiä vastaan, josta kertoo tutkija Antti Ronkainen blogikirjoituksessaan "Suomalainen media vastustaa yksiäänisesti Brexitiä".
***********************************
Toinen tyyppiesimerkiksi Ylen toimittajien punavihreydestä on entisen narkomaanin Jessikka Aron journalismiksi naamioitu mielipidekirjoitus Suomalaisten verkosto piilottelee käännytettyjä turvapaikanhakijoita kodeissaan. Hyväkkäiden sankaritoimittajaksi nostama Aro nostaa puolestaan turvapaikkapummeja rikollisesti piilottelevat kansanviholliset moraalisiksi sankareiksi. Juttu paljastaa myös, kuinka eräät asianajajat ovat osa tämän rikollisen viidennen kolonnan partisaaneja, jotka umpikierolla juristisaivartelullaan yrittävät saada jo kertaalleen käännytetyt maahantunkeutujat jäämään maahan:
Käännytettyjä piilottavat kansalaiset ovatkin koonneet verkostoonsa myös lakimiehiä, jotka auttavat tekemään valituksia ja käännytyksen täytäntöönpanokiellon hakemuksia. Nämä hakemukset pitää saada mahdollisen käännytyksen kohteen näkökulmasta hyvin nopeasti vireille Dublin-tapauksiksi määritellyissä käännytyksissä. Kun turvapaikanhakija saa käännytyspäätöksen, hallinto-oikeudelta voi hakea käännytyksen täytäntöönpanon keskeytystä. Turvapaikanhakijat eivät saa automaattisesti oikeusapua, vaikka se pitäisi perustuslain mukaan taata. – Suomen tiukentuneet ulkomaalaislait ja turvapaikanhakijoiden pikakäännytykset ovat ristiriidassa perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat tasavertaisia lain edessä, mutta tällä hetkellä turvapaikanhakijat eivät tasavertaisia ole. Viranomaiset järjestävät itse paperittomia Suomeen omalla toiminnallaan, aktivisti sanoo.
***********************************
Yle TV2, 20.6.2016 klo 18:45, Lesbot
1/11. Kesä Tukholmassa. Kuusi nuorta naista elää rakkauden, juhlien, identiteettiongelmien ja arjen täyttämää elämää. Ensimmäisessä jaksossa Matilda iskee silmänsä heteroseksuaaliseen Ebbaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.
********************************************************************************************************
Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.
Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.
Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti