YLEÄ, HESARIA, HBL:ÄÄ JA LIPPOSTA AHDISTAA MAAILMAN MUUTTUMINEN

Yle ja muu tiedotus-establishmentti on kyllästymiseen asti jankuttanut sitä, kuinka muutosvastarintainen junttikansa ahdistuu maailman muutoksesta ja poteroituu siksi omiin rintamalinjoihin. Tosiaan, maailma muuttuu, mutta miten Yle ja muut kanssarikolliset reagoivat silloin kun muutos ei ole niille mieluinen? No, ne ahdistuvat muutoksesta ja poteroituvat omiin rintamalinjoihinsa.

Nyt kun lähes kaikissa suurimmissa medioissa on nostatettu täysin perusteetonta hysteriaa muutaman ruotsinkielisen toimittajan saamasta kriittisestä lukijapalautteesta, Ylekään ei malttanut olla hiljaa ja päätti siksi haastatella EU:n juoksupoikana tunnettua demariketku Paavo Lipposta. Vinkuleluksi ryhtyneen Lipposen suurimpana huolena on aina ollut ruotsinkielisten ja juutalaisten etuoikeuksien säilyttäminen eikä hän ole tässä tuoreessa haastattelussa muuttanut mitenkään näitä kantojaan, vaan päinvastoin hyökkää entistäkin vainoharhaisemmin "pinnan alla olevaa jäävuorta" vastaan.

Yksi maamme harvoista vielä järjissään olevista yliopistomiehistä, Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen, kirjoittaa osuvasti valtamedian kriisistä ja mimosan herkän ruotsinkielisen eliitin (ei koske tavallista ruotsinkielistä väkeä) reaktioista ja asenteista uusimmassa blogikirjoituksessaan Syvä iskunsa on!:

Kun yksi (1) henkilö häiriköi nimettömänä netissä, tehdään tästä valtakunnallinen uutinen numero yksi. Pääministeriä haastatellaan. En hel sida trycks på svenska, av ren sympati för dem, som fallit offer.

Kauhistunut lukija yrittää selvittää, montako kuolonuhria iljettävä rasistinen rikos on vaatinut, mutta ei saa tolkkua. Tärkeintä ilmeisesti on, että lehden oma, kristallinkirkas ideologia käy entistäkin kirkkaammaksi. Sanomasta tulee ainakin jotakin ymmärretyksi: jotkut tässä maassa ajattelevat väärin ja ne jotkut emme ole me. Tiedossa on, että väärin ajatteleminen synnyttää kauhistuttavia tekoja ja ellei niitä nyt ole tapahtunut, niin joskus voisi tapahtua. Ja vaikka tekijöitä on vain yksi, niin teko on niin törkeä ja harvinainen, että sitä voi pitää uutisena. Jos mies puree koiraa, on asia syytä uutisoida suuresti, etteivät koirat yleisemminkin joudu vaaraan.

Miksi maailman paras lehti aiheuttaa lukijoille jatkuvaa myötähäpeää?

 
Yhtä osuvaa tekstiä löytyy saman blogikirjoituksen kommenttiosastollta. Nimimerkki Strix Senex kiteyttää aika hyvin sen mistä tässä koko hässäkässä on oikeastaan kyse:

Tällaista tavallista lukijaa hämmästyttää ja kummastuttaa, miten yksi vaivainen nettiuhkailija saa näin valtavasti julkista huomiota. Moisten uhkailujen lähettely on tietysti vastuutonta ja typerää. Siitä ei syntyne juurikaan erimielisyyttä. Uhkailujen motiivina on lähes aina huomiohakuisuus. Hesari teki nyt tällä häirikölle valtaisan palveluksen leväyttämällä aiheesta kokonaisen aukeaman ja vieläpä pääkirjoituksenkin. Koska uhkailut olivat kohdistuneet ruotsinkielen asemaa ajaviin henkilöihin, Hesari nousi rinta rottingilla uhmaamaan tätä yhtä nimetöntä häirikköä, ja kirjoitti kokonaisen sivun ruotsinkielellä. Jotenkin tuli mieleen uhmaikäinen kakara, joka uhallakin tekee sitä, mitä auktoriteetit kieltävät. Tosin, nimetöntä häirikköä tuskin voidaan pitää minään auktoriteettina, jonka uhmaaminen osoittaisi huomattavaa rohkeutta.

YLESSÄ JÄLLEEN EPÄSUHTAINEN KESKUSTELUASETELMA MAAHANMUUTTAJISTA

YLE TV 1, 30.5.2013, klo 21.05 A-studio: Talk

Maahanmuuttajien Suomi. Vieraina ohjaaja Kadar Gelle, kansanedustajat Olli Immonen (PS) ja Ben Zyskowicz (Kok.) sekä kaupunginvaltuutettu Johanna Sumuvuori (Vihr.).
 
Linkki ohjelmaan tässä.

Kun puhe on maahanmuutosta ja rasismista Yle osaa valita näennäisen tasapuolisesti sille sopivat keskustelijat niin että maahanmuuttokriittinen jää  aina muiden keskustelijoiden kanssa 3-1 vähemmistöön. Kun vielä toimittajakin on maahanmuutomyönteinen, ei katsoja seuraakaan keskustelua, vaan stalinistista tuomioistuinta, jossa toimittaja toimii yleisenä syyttäjänä ja kolme muuta häntä peesaavina lautamiehinä. Tällaisten näytösoikeudenkäyntien tapaisilla "keskusteluilla" ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin ajaa kansan enemmistöä puolustavat tahot puolustuskannalle, vaikka oikeudenmukaisessa maailmassa kytkennän pitäisi olla päinvastainen; demokratiassa todistustaakka maahanmuutosta pitäisi olla sitä puolustavalla  pienellä vehkeilevällä vähemmistöllä eikä sitä vastustavan enemmistön edustajalla.  

Tämän kertaisessa A-talk ohjelmassa romanitaustastaan tunnettu toimittaja Susanne Päivärinta oli tuskin objektiivisin henkilö vetämään keskustelua maahanmuutosta, sillä hänen oma etninen intressinsä on jo lähtökohtaisesti nuiva aidosti suomalaisten etua kohtaan.

Tälläkään kertaa ei ollut yllättävää, että Päivärinnan aggressiivisen valikoiva kriittisyys kohdistui persujen kansanedustaja Olli Immoseen sekä ajoittain Ben Zyskowicziin, silloin kun tämä sattui poikkeamaan hetkeksi matelevasta multikulti-asenteestaan ja osoitti maahanmuuttopolitiikan poskettomimmat järjettömyydet.

Somalien etuja ajavasta Kadar Gellestä ja vihreiden Johanna Sumuvuoresta Päivärinnalla ei ollut luonnollisestikaan mitään pahaa sanottavaa, vaan päinvastoin hän yhtyi heidän mielipiteisiinsä ja vieläpä toisti heidän esittämät syytteet Olli Immoselle. Toimittajan ehkä törkein chutzpah oli kun hän naama loistaen selitti, että Tukholman rotumellakoissa riehuivat muutkin kuin "maahanmuuttajat" (lue: neekerit ja arabit). Esimerkiksi hän otti Ylen viikko sitten uutisoiman sumutuksen, jossa väitettiin Husbyn mellakoiden päätekijän olleen suomalaisen. Suomessa tämän hävyttömän valheen paljasti lähes tuoreeltaan Yle Watch -blogi. Valitettavasti Immonen ei osannut tarttua tähän Ylen vedätykseen ja siksi osa televisiota katsovasta vanhemman polven tuulipukukansasta uskoo edelleen, että meikäläinen Pekkahan se siellä Tukholmassa uusvanhana sissinä riehui.

Keskustelun välissä esitetyt haastattelupätkät tukivat pelkästään Päivärinnan, Gellen ja Sumuvuoren tukemaa rajattoman maahanmuuton mielipuolista agendaa. Haastatelluksi saatu klassinen Gutmensch, Rauli Virtanen, jolla on tapana esiintyä pyyteettömän idealistisena sankaritoimittajana, toisti samaa itkuhumanistista mantraa, jota hän on esittänyt vuosikausia Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista. Tälle kertaa kohteena olivat kaikki Syyrian pakolaiset:

Meillä on velvollisuus ottaa näitä ihmisiä, pakolaisstatuksella tai turvapaikan hakijoina.

Virtasen kaltainen hyväosainen samppanjasosialisti on valmis täyttämään vaikka koko Suomen sopeutumishaasteisilla maahantunkeutujilla, kunhan hän vain saa kunnon toimittaja-playboyn tapaan moraaliposeerata rasistisena pitämälleen kansalle, huolimatta siitä että laskun tästä kaikesta maksaa juuri tuo samainen kansa. Studiossa yhtä mieltä Virtasen vastuuttoman lausunnon kanssa oli  naisväki ja tietenkin Kadar Gelle, joka sanoi suoraan, että mitään maahanpyrkivien määrän ylärajaa ei voi olla edes olemassa. Tietysti Gellen etniseen etuun kuuluu kupata loputtomasti valtaväestön resursseja, joten hän ei näe mitään syytä asettautua valtaväestön asemaan.

Keskustelun päätteeksi Päivärinta näytti olevan ilmiselvän tyytyväinen ohjelman kulkuun, sillä vaisunoloinen Immonen oli saatu ennalta arvattavasti puolustuskannalle ja studion multikulturaalinen falangi pääsi sälyttämään kaiken vastuun maahanmuuttopolitikan "väliaikaisista kasvukivuista" suomalaisten ja väärin toimivan yhteiskunnan harteille. Tai näin ainakin Päivärinta luultavasti itse uskoo ja toivoo. Yle Watch sen sijaan tietää, että suuri osa suomalaisista katsoi tätä teatteria hammasta kiristellen.

YLELLE AHDISTAVAN HUSBYN JÄLKEEN KANAVA PALASI TAKAISIN PÄIVÄJÄRJESTYKSEEN

YLE TV 1, 28.5.2013, klo 18.00, tv-uutiset

Kun Ruotsissa värillisten maahantunkeutujien valkoisia elättäjiään vastaan suunnatut rasistiset mellakat ovat viimein hiljenneet, on Ylessä oltu huojentuneita. Asiaa ei luonnollisestikaan vatvota päivystävien desanttien johdolla viikkokausia kuten viime talvista Jyväskaustia, vaan ikävä keissi voidaan haudata vihatotuuksien mappi Ö:hön, jossa se on poissa katsojien silmistä ja mielistä. Näin Yle voi palata takaisin päiväjärjestykseen, näkymättömien äärioikeistolaisten jahtaamiseen ja perinteisen perhemallin puolustamisen kauhisteluun.

Timo Soinin osallistuminen viime sunnuntain marssiin perinteisen ja luonnollisen perhemallin ja avioliiton puolesta Pariisissa ei olisi mikään uutinen, elleivät suuret mediatalot Yle mukaan lukien sitä sellaiseksi sormi heristäen nostaisi (linkki Ylen uutiseen). Yle on jo ajat sitten puolensa vallinnut, eikä se oikein enää edes yritä teeskennellä olevansa puolueeton ja arvovapaa uutisten välittäjä; Vihreiden ja Kokoomuksen kansanedustajia on marssinut vuosikausia homomarsseilla, mutta Ylen toimittajat eivät ole kuulustelleet heitä  niistä kuin jostain rikoksesta epäiltynä kuten nyt Soinin kohdalla. Päinvastoin, pahamaineiseen homomafiaan kuuluvat toimittajat ovat esitelleet Alexander Stubbin homomyönteiset ulostulot äärimmäisen kritiikittömässä ja positiivisessa valossa. 

Yleisradion klo 18 uutisissa Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola piti kummallisena, että Soini osallistui satoja tuhansia ranskalaisia keränneeseen mielenosoitukseen, vaikka myönsikin, tosin pitkin hampain, että "Soinilla on toki siihen oikeus", mikä haastatellun ilmeestä päätellen tarkoitti sitä, että jos Toivola saisi päättää, niin osallistuminen tällaisiin marsseihin pitäisi kieltää. Toivola ei taida nähdä rikkaa omassa silmässään, sillä hän itse aktiivisena homoseksuaalina on ajanut innokkaasti ehdotusta uudesta homoliittolaista, jota hän pitää neutraalina ihmisoikeuskysymyksenä ja sitä vastustavaa näkemystä kummallisena.

Jos jotain pitäisi pitää kummallisena, niin se olisi sisäisesti ristiriitaisen käsitteen "homoavioliitto" muuttuminen ei pelkästään vihreiden vaan myös sille myötämielisen valtamedian toimittajien suussa "tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi". Kielellä voi tosiaan konstruoida todellisuutta haluamakseen ja siihen poliittisen korrektiuden perimmäinen ajatus perustuu. Aluksi läntinen valtamedia puhui "homoavioliitosta" ('gay marriage'), seuraavaksi se vaahtosi "saman sukupuolen välisestä avioliitosta" ('same sex marriage') ja nyt "tasa-arvoisesta avioliittolaista" ('marriage equality'). Kyseessä on ollut kulttuurimarxilaisesti ajateltuna täydellisesti onnistunut vaivihkaa etenevä retorinen silmänkääntötemppu, sillä kukapa nyt niin "hyvää" asiaa kuin tasa-arvo vastustaisi...

***** ***** *****

Perussuomalaisissa on paljon moitittavaa, mutta se vähä mikä siinä on aidosti hyvää, on myrkkyä Ylelle. Koska kanavajätti ei aina kehtaa omalla suullaan tölviä perussuomalaisia, se antaa likaisen työn jollekin siitä innokkaasti paasaavalle kulttuurivaikuttajalle. Mikäpä sen parempi marmattaja kuin Ruotsissa asunut suomenruotsalainen poliittisista syistä lesboksi ryhtynyt Tiina Pursiainen, joka juutalaisen miehensa kautta muutti sukunimensä Rosenbergiksi. Vuoden alussa hänet valittiin uuden Taideyliopiston rehtoriksi, mikä kertoo siitä, että Suomessa kaikkia Ruotsissa saavutettuja meriittejä pidetään automaattisesti korkeina. Vain naivi idealisti tai pahantahtoinen punamädättäjä ei halua tunnustaa sitä, että juuri länsinaapurissa hörhöilevien queer-feministien epätieteellisille satuiluille annetaan poliittisista syistä täysin ansiotonta arvoa. Moni kulttuuria seuraava tolkun kansalainen odottaakin kauhuissaan mitä tämä feministisen kulttuuribolshevikin kausi tuo mukanaan.

On helppo arvata minkälaisia lausuntoja Rosenbergin kaltainen länsimaista valkoista heteromiestä patologisesti vihaava harpyija esittää äijäpuolueena tunnetusta Perusuomalaisista. Tänään lähetetyssä Yle uutisten haastattelussa Rosenberg sanoo, että Perussuomalaiset vaikuttavat "jo nyt hyvin negatiivisesti ja kielteisesti meidän yhteiskunnalliseen keskusteluun". Totta kai puolue vaikuttaa negatiivisesti siihen keskusteluun, jota ovat aiemmin monopolisoineet kulttuurivasemmistolaiset ym. suomalaisvihamieliset nilkit. Antakoot Yle vaikka kuinka paljon media-aikaa näille kansanvihollisille, niin Ajan heiluri on jo väistämättä heilahtanut Oikeaan suuntaan ja se sanoo: Sinä sosialisti väistyt!


 
PS. Ylen paluu arkirutiineihin näkyi tänään siinäkin, että wanhat kunnon nazzit oli kaivettu jälleen esiin:


YLE TEEMA, 28.5.2013, klo 20.10 Kun Saksa miehitti Tanskan

Huhtikuun 9. päivänä 1940 klo 4.15 saksalaisjoukot ylittivät Tanskan rajan. Pääkaupunkilaiset eivät olleet uskoa silmiään nähdessään, että kaupunki oli miehitetty. Kaksi tuntia myöhemmin Tanska antautui.

KANSALAISPALAUTE: "YLE EI ARVOSTA SUOMALAISUUTTA"

Suomalaisuuden ja Snellmanin päivä 12. toukokuuta on virallinen liputuspäivä, mutta Yle ei juurikaan huomioinut tätä. Sen sijaan kaikenkarvaiset epäviralliset ravintolapäivät ym. hipsterien kissanristiäisjuhlat saavat mediassa valtavasti julkisuutta. Vastaavasti suomalaisuus ja J.V. Snellman ovat puna-Ylen boikotissa. Onneksi maasta löytyy vielä kansalaisia, jotka eivät tätä niele, vaan ovat valmiita puolustamaan suomalaisuutta julkisesti kuten Maria Koskinen, joka kirjoitti Turun Sanomien mielipidepalstalla 16.5.2013:

Suomalaisuuden päivä unohdettiin

Surullisena suljimme television 12.5. suomalaisuuden ja Snellmanin päivänä. Monet ystävämme olivat lähettäneet ohjelmatoiveen Snellmanin elämästä ja elämäntyöstä.

Josko tänä vuonna saisimme nähdä jotain tähän päivään liittyvää ohjelmaa. Siitä, mitä vaikeuksia suomenkielisillä on ollut, että meillä on tänään oma kieli, äidinkieli – suomen kieli, maailman kaunein kieli. Ohjelmistosta ei löytynyt mitään.

Yle on täysin unohtanut meille suomalaisille tärkeän päivän. Pääuutisissa kyllä usein ilmoitetaan, että tänään on ravintolapäivä, tänään on kissa- ja koirapäivä, milloin mikäkin päivä. Suomalaisuuden ja Snellmanin päivä ei ole edes mainitsemisen arvoinen.

Ylen välinpitämätön asenne on tietoinen valinta. Viime vuonna tilanne oli aivan sama. Lähetimme Yle-infoon palautetta. Kysyimme, eikö Yle arvosta suomalaisuutta. Eikö suomalaisuus ole enää tärkeää kulttuuria.

Vastattiin, että Yle arvostaa suomalaisuutta, Yle Puheessa on koko viikon tullut päivän mietelauseessa Snellmanin ajatuksia.

Tämä osoittaa, miten ”korkealle” Yle suomalaisuutemme arvostaa. Vertailun vuoksi, ruotsalaisuuden päivänä 6.11.2012 Yle Puheessa hehkutettiin pelkästään kello 8-10 välillä kuusi kertaa: ”tänä ruotsalaisuuden ja Kustaa Aadolfin päivänä”. Jos on uskominen Folktingetin nettisivuihin, ihan mitätöntä anti ei televisiossakaan ollut.

Milloin saamme nähdä ohjelmia omasta historiastamme, lähinnä Ruotsin vallan ajalta sekä 1800-luvulta? Siis oikeaa historiaa, ei propagandaa. Mihin ovat unohtuneet suomalaisille tärkeät henkilöt Snellman, Lönnrot, Juslenius, Porthan, Yrjö-Koskinen ja monet monet muut?

Suomalaisuutemme häivyttäminen ja aliarvioiminen murentavat suomenkielisten itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Vain se, mikä on ruotsiksi on arvokasta.

Maria Koskinen

YLE UUTISET SEKÄ PIMITTÄÄ ETTÄ JULISTAA

TV 1, 23.5.2012, klo 20.30, Yle uutiset
Linkki Yle Areenaan.

Yleisradion ja valitettavasti myös muiden valtamedioden tapana on vaieta epideemisen rikollisuuden ja mellakoitsijoiden etnisestä taustasta, koska se todistaa ikävästi kuinka epäonnistunut yhteiskuntakokeilu monikulttuurisuus on. Koska Ylen pyrkimys on edistää monikulttuurisuutta ja esittää se hyvässä valossa, pitää sen saada minimoitua mielikuvatasolla reaalitodellisuuden haitat. Siksi se kutsuu Pariisin 2005 ja Tukholman 2013 rotumellakoita sosiaalisista syistä syntyneinä nuorisolevottomuuksina. Internetin aikakaudella mellakoitsijoiden etnisen taustan korvaaminen ilmaisulla nuoriso on kuitenkin tyhmää ja lyhytnäköistä. Ensinnäkin kaikille on selvää, ketkä Tukholmassa riehuvat ja toiseksi pimittäminen lisää vain entisestään epäluottamusta valtamediohin. Yksinkertaisesti sanottuna Ylen peittely-logiikkaa on vaikea ymmärtää, koska se vain pahentaa sen asemaa uskottavana tiedonvälittäjänä ja luo entisestään epäilyä sen ajamalle monikulttuuriprojektille.
 
Aina ei rikollisen taustasta suinkaan vaieta, mikäli se sopii vallitsevaan poliittiseen agendaan. Sekä Ylen tv-uutisissa että yhtiön verkkosivuilla kerrottiin, että Tukholman mellakoiden vakavimmasta rikoksesta epäilty on Suomen kansalainen. Suomalaistaustan esiin nostamisen motiivina lienee sama kun puheeksi tulee lähes pelkästään afrikkalaisten vastuulla olevat joukkoraiskaukset - itse pääongelma halutaan lakaista maton alle vetoamalla että "raiskaavathan suomalaisetkin". Tukholman kontekstiin käännettynä: mellakoivathan suomalaisetkin. Retorinen temppu voisi toimia, mikäli Tukholman pidätetty todella olisi suomalainen.

Tietenkin taktisesta syystä Yle kertoo uutisessaan Suomen kansalaisesta, jolloin se voisi rysän päältä kiinni jäädessään vedota siihen, että afrikkalaistaustaisella rikollisella on Suomen passi, joten uutiskanava ei ole valehdellut mitään. Moraalisesti tarkasteltuna kyseessä on tietoinen kansalaisten harhautus, sillä tarkoitus on ollut vihjata, että pidätetty olisi etninen suomalainen Pekka, vaikka Yle tiesi koko ajan, että tekijä, 18-vuotias Ahmed Abdullrahman, on taustaltaan afrikkalainen. Internetin aikakaudella tämäkin pimitys eli valhe selvisi monelle asiasta kiinnostuneelle varsin nopeasti. Pidätettyjen taustasta on kertonut mm. ruotsalainen Petterssons för skillnad -blogi. Todennäköisesti tavan mediakuluttaja olisi arvannut tämän muutenkin aikaisempien vastaavien tapausten perusteella.

Ylelle ei ole näköjään mennyt vieläkään perille, että valheella on lyhyet jäljet.

YLE PUNAPROPAGANDAN PIMEÄLLÄ PUOLELLA

YLE TV 1, 21.5.2013,klo18.30 Pimeän puolella: Pyhä viha *UUSINTA*

Elias Simojoki, heimosoturi ja IKL:n kansanedustaja, oli oikeistoradikaalien legendaarinen johtaja 1920- ja 30 -luvuilla. HANNU LAUERMAN vieraana Kakolassa on prof. Risto Alapuro. Ohjaaja Atro Lahtela. (U) Uusintana esitettävän sarjan esittely Ylen sivulla tässä.

Kun seuraa julkista keskustelua, yliopiston historian tutkimusta ja Yleisradioita niin saa käsityksen, että vuoden 1918 sisällisodan voittivatkin punaiset. Vai miten muutoin voi olla selitettävissä se, että punaisten kostajien hyväosaiset jälkeläiset saavat esteettä syyttää, häpäistä ja nakertaa kaikkea sitä mitä valkoinen Suomi, sodan voittaja, edustaa. 

Kansalaisille suunnattu politisoitunut informaatio on jatkuvaa kertomusta suvaitsemattomien valkoisten, noiden typerien isänmaallisten patriarkaalisten junttien, moraalisesta syyllisyydestä; kuinka he kaltoin kohtelivat punaisia näiden ryhtyessä ylevään vapaustaisteluun sosialismin ja ihmiskunnan puolesta. Aiemmin keväällä Yle uutisoi innoissaan Lahden Fellmanin puiston performanssista, jossa muistettiin sisällissodan punaisia uhreja. Jos vastaava performanssi olisi tehty valkoisille uhreille, puna-Yle olisi pitänyt sitä todennäköisesti äärioikeiston poliittisena provokaationa. Näyttää siltä kuin eläisimme vuodesta toiseen väärän kuninkaan päivää, jossa  häviämisestä tehdään hyve ja jossa uhriutumisesta on tullut ylemmyyden symboli.

Uusintana nähtävän Pimeän puolella tv-sarjan ensimmäisessä ja ainoassa poliittisessa jaksossa keskitytään suomalaisen äärioikeistoon ja sen 1920- ja 30-luvun palavasieluiseen AKS- ja Sinimusta-aktivistiin Elias Simojokeen, joka koki sankarikuoleman talvisodassa vuonna 1940. Miksi esimerkkitapausta ei voitu ottaa äärivasemmistosta? No, eiväthän vasemmalle päin olevat toimittajat ole aiemminkaan niin tehneet, sillä heillä ei ole mitään syytä mustamaalata omaa viiteryhmäänsä. Kabaali äärioikeisto on hyvä vihollinen, sillä sen menneisyydestä voidaan kaapia tykötarpeita myös nykypolitiikkaan, jossa on hyödyllistä demonisoida kaikkinainen kansallismielisyys.

YLE TIESI KERTOA, ETTÄ NUORISO™ HAKI OIKEUTTA 69- TAI 68-VUOTIAALLE RUOTSALAISMIEHELLE™

Yle Uutiset kertoi tänään 20.5.2013 Nuorison™ mellakoineen Husbyn kaupunginosassa Tukholmassa näin.

Nuorisojoukot ja poliisi ovat ottaneet yhteen Husbyn kaupunginosassa Tukholmassa, kertovat ruotsalaismediat. Levottomuudet alkoivat sunnuntaina kello 22, kun noin 40 nuoren joukko alkoi heitellä poliiseja kivillä.

Nuoret myös hajottivat paikkoja ja sytyttivät autoja tuleen Husbyn keskustassa. Tuli tuhosi kierrätyskeskuksen ja autotallin. Kymmeniä lähialueen asukkaista jouduttiin evakuoimaan.

Yön aikana tilanteen rauhottamiseen osallistui 40 poliisia. Kolmen poliisin kerrotaan loukkaantuneen.

Poliisi on aloittanut alustavan tutkinnan tapauksesta. Ruotsalaismedioissa syyksi on tarjottu maanantaina sattunutta välikohtausta, jossa poliisi ampui 69-vuotiaan miehen Husbyssä. 

Ylen informaation varassa oleva varmaan ihmettelee, että mikä ihme ruotsalaista nuorisoa oikein vaivaa, siis näitä liinatukkaisia Håkaneita ja Stefaneita. Ei mikään, sillä kyseessä ei ole ruotsalainen nuoriso, vaan  poliittisen eliitin demokraattisen proseduurin ohi päästämistä ei-eurooppalaisista maahantunkeutujista. Informaation salaaminen on myös valehtelua ja sitä Yle juuri tässä tekee.

Kansalaisten omaehtoinen rehellinen informaatio paljastaa asioiden todellisen laidan kuten tässä professorin blogissa.

Vastaavasti tästä ruotsalaissivustosta voi katsoa mellakointiin liittyviä videoita.

UUSI SARJA Kuka oikein olet?: Vanessa Williams ON VIIHTEEN MUOTOON PAKETOITUA VALKOISTA SYYLLISYYTTÄ

 

TV 1, 11.5.2013, klo 22.45 Kuka oikein olet?: Vanessa Williams

1/8. Näyttelijä Vanessa Williams haluaa jäljittää sukunsa historiaa isänsä muistoa kunnioittaakseen. Arkistoista selviää, kuinka rotusorto vaikutti menneisiin sukupolviin. (U) 

Puna-Ylen esittely ohjelmaan tässä.

ANKKALAMMIKOSSA SUHISEE TAAS FASISMI

Yle Fem lähetti 3.5.2013 Kirjakauden jakson 9/22, jossa käsiteltiin fasismia. Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta tästä linkistä.
 

Suomen ruotsinkieliset eivät ole yhtenäinen joukko, mutta sen parempiosaisin kulttuuriväki voidaan maailmakatsomukseltaan luokitella liberaaleiksi humanisteiksi. Kun tämän tietää, on helppo ymmärtää miksi ruotsinkielisen "eliitin" koko kansalle näkyvä Ylen tv-kanava Fem on niin sairaalloisen kiinnostunut "fasismista" ja "rasismista". Lieneekö syy siinä, että oma elitismi ja suomalaisuutta halveksuva rasismi halutaan projisoida pois itsestä? Joka tapauksessa missä tahansa Yle Fem -kanavan ohjelmassa voi  törmätä "fasismiin" ja "rasismiin", koska teema kiihottaa ns. parempaa väkeä jatkuvasti. 

Kirjallisuusohjelma Kirjakauden (Boktid) viimeisimmässä jaksossa mentiin sitten suoraan asiaan eli teemana oli fasismi. Mikä sen parempi ottaa ohjelman lähtökohdaksi kuin ruotsalaisen "historioitsija" Henrik Arnstadin uusin kirja Älskade fascism, jossa käsitellään myös suomalaista 1930-luvun fasismia. Arnstadhan on tullut Suomessa aiemmin tunnetuksi siitä, että hän on väittänyt suomalaisten olleen lähes natseja koska maamme kävi Saksan kanssa yhdessä sotaa Neuvostoliittoa vastaan ym, Hän on syyttänyt Suomea myös keskitysleireistä ja siitä, että maamme ei ole Saksan tapaan pyytänyt kaikilta anteeksi sotatoimiaan. Ruotsissa hän on valtavirran eli punertavan median lempilapsi, sille hyödyllisen idiootin virkaa hoitava jobbari, jolle annetaan aina valtavasti mediatilaa. Tosin edes Ruotsissa ei ihan kaikki mene läpi ja siksi kriittiset omilla aivoillaan ajattelevat kansalaiset ovatkin ampuneet alas hänen kansallismasokistiset kirjallisuusharjoitelmansa ja paljastaneet tämän historiallisen vilunkimiehen motiviit kuten tässä blogissa. 

Ohjelman hämmentävin kohta oli George Orwellin teoksen Vuonna 1984 tiivistetty juonen esittely. Sillä kai haluttiin vihjaista fasismiin, vaikka kirjan innoittajana olikin neuvostokommunismi ja rautaesiripun syntyminen vuonna 1948. Temppu näytti kömpelöltä, koska vähän sen jälkeen haastateltu kirjakauppias Andrew Eriksson totesi, että:

Kun ajattelee nyky-Euroopan kansallismielisiä liikkeitä on ehkä hyvä, että meillä on EU. Se voi olla turvamuuri näitä suuntauksia vastaan.

Ja millähän keinoin? Mikäli joku nettomaksajana toimiva keskeinen EU:n "rauhanprojektin" maa haluaisi irrota Eurostoliitosta, kävisi se varmaan yhtä demokraattisen helposti kuin mitä tapahtui Tsekkoslovakiassa 1968. Tuolloinhan  Tsekkoslovakia halusi erkaantua maailman suurimman rauhanarmeijan eli Neuvostoliiton eturpiiristä, mutta rauhanpanssarit estivät sen. Demokratian ja muiden Hyvien asioiden™  nimissä tietenkin. Yle Fem taitaa olla muuten Suomen valtakunnallisista medioista se kaikkein EU-myönteisin, mikä ei liene kenellekään kanavaa silloin tällöin vilkaisevalle mikään suuri uutinen.