keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

KUN KUULET SANAN 'TUTKIJA', ON AIKA POISTAA VARMISTIN

Valkoisia vihaava juutalainen Koko Hubara 
            yhdessä tutkija Karin Creutzin kanssa.

Yle uutisten Brysselin iskuja taustoittavassa jutussa Tutkija varoittaa suomalaispoliitikkoja: "Vihapuhetta viljelemällä pelaa äärijärjestön pussiin" annetaan ääni asiantuntijalle, jolla on tietty arvomaailma ja agenda, mikä näkyy myös hänen sosiologian tutkimuksissaan. Miksi Yle käyttää juuri Helsingin yliopiston tutkija Karin Creutzia asiantuntijana, vaikka terrorismi-aiheesta voisi aivan hyvin esittää toisenlaisia, mutta tieteellisesti paljon uskottavampia argumenttaja? Aivan, sellaiset asiantuntijat eivät sovi Ylen ajamaan poliittiseen ohjelmaan. 

Karin Creutzin tutkijan status kertoo myös paljon yliopiston rappiosta, sen politisoitumisesta Frankfurtin koulun länsimaisuuden vastaisille opeille. Jo yli vuosi sitten Yle käytti Creutzia auktoriteettinaan uutisjutussa Tutkijat: Muslimien tuntema epäoikeudenmukaisuus altistaa radikalisoitumiselle, jossa hän toistaa samat teesit kuin tänään: suomalaiset ja eurooppalaiset ovat syypäitä sille, etteivät Lähi-idän pulmuset ole kotoutuneet, jonka vuoksi he ajautuvat väistämättömästi terroristeiksi. Creutzin viesti on, että yksikin tuima katse tai varomaton sana johtaa deterministisellä varmuudella herkät arkipäivän jihadistit terrorismin tielle. Jostain syystä sama kaava ei päde suomalaislasten kohtaamaan väkivaltaiseen ja rankkaan koulukiusaamiseen, sillä kouluampujia on ollut vain muutama. Tuonen Joutsen -blogissa kerrotaankin, että mimosan herkkä reagointitapa arjessa ei ole normaalia kellekään:
Kuitenkin joka ikinen ”maltillinen muslimi” on aikapommi: yksikin rasistinen sana saattaa kääntää naapurin falafel-kojun pitäjän naulapommia viritteleväksi joukkomurhaajaksi. Jos niin todella on, ei perimmäinen vika ole rasisteissa, vaan muslimissa. Ei ole normaalia olla niin herkästi väkivaltaan taipuvainen. Normaalilla ihmisellä on sietokykyä elämän vastoinkäymisille vähän enemmän, eikä normaalin ihmisen vastine kiusaamiseen ole tappaminen.
Islamisteja loputtomasti ymmärtävän Creutzin kääntöpuolena on rasismi ja suvaitsemattoomuus suomalaisten intressiä kohtaan, sillä hän on sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole mitään syytä laskeskella maahanmuuton kustannuksia eikä siten myöskään oikeutta vastustaa turvapaikkaturistien ivaasiota. Jopa yliopiston sisällä on kyllästytty Creuzin kulttuurimarxilaiseen politikointiin, josta kertoo Professorin ajatuksia -blogissa ilmestynyt kirjoitus viime helmikuulta. Sieltä eräs lainaus:
Syyksi huutelun lisääntymiseen tutkija Creutz arvelee Perussuomalaisten nousua. Luin tekstin toiseenkin kertaan ja jäin miettimään väitettä. Siis onko tämä tutkijanainen ihan oikeasti vakavissaan väittäessään, että Perussuomalaisten kannatuksen nousu jytkyvaaleissa tapahtui jostain mystisestä syystä ja sen jälkeen kansa ryhtyi nimittelemään maahanmuuttajia rasistisesti.   
Jos näin on, niin kehotan arvon tutkijaa selvittämään päänsä ja miettimään asiaa toisenkin kerran. Ottaen huomioon, että jytkyvaaleissa yksi suurimmista ääniharavoista oli maahanmuuttokriittisellä kirjoittelulla tunnetuksi tullut ääniharava Jussi Halla-aho ja perussuomalaiset ottivat muutenkin vaalikampanjassaan esille maahanmuuttopoliittiset ongelmamme, on kaikille muille paitsi Creutzille selvää, että puolueen kannatuksen nousu johtui nimenomaisesti maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Eikä siis Creutzin väitteen mukaisesti päinvastoin. 
Tällaisesta peruslogiikan sääntöjä rikkovasta päättelystä huolimatta Yle käyttää edelleen Creuzia asiantuntijana. Hän ei ole suinkaan hörhö- ja arvaustieteiden osaston ainoa, jota valtion mediajätti käyttää omiin tiedotustarpeisiinsa. Ulkopolitiikassa rappiolilberaalia länsikiimaa edustaa Ulkopoliittinen Instituutti (UPI), jonka tutkija-auktoriteetteja Ylessä käytetään lähes päivittäin. Huvittavin näistä Nato-mielisistä sionisteista lienee Teemu Sinkkonen, jota Yle haastatelli eilen jutussaan Asiantuntija: Brysselin iskuissa on tyypilliset globaalin jihadismin piirteet. Vielä viime syyskuussa Sinkkonen kirjoitti Ulkopoliittisen Insitituutin sivulla rinta rottingilla, että ISIS ei ole mikään todellinen uhka ja että sellaista vihaviestiä levittää vain paranoidi äärioikeisto, jonka jutut ovat verrattavissa Punahilkka-satuun:
Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).
Pari kuukautta myöhemmin Pariisissa tehtiin tuhoisat terrori-iskut, jolloin todelliseksi satusedäksi paljastuikin hallitukselle tendenssitutkimuksia tekevä Teemu Sinkkonen. Mitä virkaa on jollain UPI:n asiantuntijoilla, kun heidän arvionsa ovat yhtä todennäköisiä kuin Esson baarin kantapöydän asiakkailla? Joissain spesifissä tieteen alassa kuten fysiikassa ja lääketieteessä meillä on hyvät perusteet uskoa asiantuntijaan, mutta yhteiskunnallisissa ja taloustieteellisissä kysymyksissä monet esillä olevat puhuvat päät ovat yhtä päteviä kuin säätä ennustavat sammakkotohtorit. Heidän näkemyksenä ovat enemmän toiveajattelua ja tietyn maailmankatsomuksen normatiivista seuraamista kuin tieteellisesti verifioitavien todennäköisyyksien arvioimista. Syy, miksi Yle ja HS käyttävät yhteiskunnallisia moralisteja asiantuntijoina, johtuu pitkälti vallitsevista yhteiskunnallisista muotiaatteista ja siitä, kuinka hyvin päivystävien dosenttien tendenssitutkimukset palvelevat hegemonista agendaa kuten monikultturismia.

Yksi suurimmista länsimaisen demokratian ongelmista on juuri asiantuntijavalta ja julkisen vallan taustalla vaikuttavien harmaiden virkamiesten päätökset. Eri alojen yhteiskunnalliset asiantuntijat ja virkamiehet eivät ole kansan valitsemia edusmiehiä, vaan henkilöitä, jotka asiantuntijuudellaan vaikuttavat poliitikkojen päätöksiin ja julkiseen keskusteluun. Heillä ei siis ole suoraa yhteyttä kansaan, eikä heillä ole kansalaisten antamaa mandaattia, vaikka heidän käyttämänsä yhteiskunnallinen valta on merkittävä, joskus jopa suurempi kuin poliitikoilla. Monesti poliittisiin päätöksiin vaikuttaa asiantuntijaryhmän lausunnot ja poliitikot toimivat vain napin painajina. 

Myös julkinen keskustelu on asiantuntijavetoista. Ongelma ei ole asiantuntijoissa sinänsä, vaan siinä ketkä valitaan asiantuntijoiksi ja mistä näkökulmasta. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksessä "asiantuntijoiksi" valitaan vain maahanmuuttoa puolustavat tahot ja "kansalaismielipidettä" edustavat pelkästään valtion rahoittamat järjestöt, jotka kannattavat aktiivisesti maahanmuuton lisäämistä.

              
                                                          *************************

Valtamediat toistavat Brysselin iskujen uutisoinnissaa pitkälti samaa selkäytimestä opittua kaavaa kuin viime marraskuun Pariisin hyökkäysten kohdalla. Helsingin Sanomissa 15.11.2015 julkaistu analyysi Isisin julma hyökkäys aloitti uuden aikakauden Euroopassa voisi olla tältä päivältä, mistä tahansa suuresta mediasta:

Sen sijaan vastenmielinen reaktio on ollut se tapa, jolla rasistit – myös Suomessa – ovat käyttäneet Pariisin tragediaa levittääkseen vihaansa islamia, maahanmuuttajia ja toisin ajattelevia maanmiehiään kohtaan. Toimillaan rasistit lietsovat pelkoa eli tekevät juuri sen, mitä terroristit toivovat.
Monikulttuurin näyttäessä sen rumimmat kasvonsa, yhdenkään ison mediatalon toimittaja ei tee sen suhteen uudelleen arviointia, vaan keksii ainoastaan lisää ad hoc -selityksiä, jotta voitaisiin jatkaa epäonnistunutta monikulttuurista yhteiskuntakokeilua. Ilman sen kummempia perusteluja toimittajat ja kolumnistit laulavat kuorossa, että "jos suljemme rajat, Isis on voittanut", vaikka asia on täsmälleen päinvastoin, sillä kun rajat suljetaan myös Isis pysyy ulkopuolella. Ainoastaan paatunut valehtelija voi uskotella suurelle yleisölle, että rajojen avaaminen miljoonille laittomille muslimeille vaikeuttaisi Isisin toimintaa. Päinvastoin, se tekisi sen entistä helpommaksi!

Toinen median mantra on se, että "äärioikeisto" on riemuissaan terroriteoista, koska se saa siitä poliittista hyötyä. Tämän logiikan mukaan "äärioikeiston" olisi pitänyt hamuta 1950-luvulta lähtien muslimisiirtolaisia Eurooppaan, koska niiden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat ja terrorismi lisäisivät aikanaan sen kannatusta. Miten kansallismieliset, jotka ovat alusta lähtien vastustaneet kehitysmaalaisten invaasiota ja sen aiheuttamia ongelmia kuten terrorismia, olisivatkin nyt iloisia terrorismista? Eivät mitenkään, paitsi norsunluutorneissa olevien kolumnistien ja "asiantuntijoiden" harhaisissa mielissä. 


Syy, miksi kansallismieliset liikkeet kasvattavat suosiotaan, ei johdu populistisesta vihanlietsonnasta, vaan siitä, että ne kuuntelevat kansalaisia ja antavat konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja nykyeliitien aiheuttamille ongelmille. Se, että kansallismieliset pureutuvat islam-terrorismin juuriin niin Euroopassa kuin Lähi-idässä, ei tarkoita, että ne haluaisivat terrorismia, vaan päinvastoin etsivät keinoja, joilla se kitketään kokonaan. Siksi on erilaisten aasinsiltojen kautta älyllisesti epärehellistä sössöttää, että kansallismieliset ja Isis-terroristit ovat toisensa ehtoja. Tosiasiassa väkivaltainen jihadismi Euroopassa on suoraan riippuvainen liberaalista maahanmuuttopolitiikasta, jota lobbaa mm. valtamedia. Kun toimittajat etsivät syytä, miksi muslimi-terrorismi on mahdollista Euroopassa nyt eikä 1970-luvulla, he löytävät vastauksen katsomalla omaan peiliin.

Islamin terrorismia vastaan voidaan taistella menestyksekkäästi ainoastaan juurimalla sen alkusyy, ulkomaalaistaustaisten muhamettilaisten läsnäolo Euroopassa. Rajojen sulkeminen on hyvä alku, mutta se ei vielä riitä, sillä arjen monikulttuurista väkivaltaa (jossa kuolee monta kertaa enemmän kuin terrori-iskuissa) ja terrorismia harjoittavat pitkälti "kotoutuneet" toisen polven maahantunkeutujat. Siksi ainoa todellinen ratkaisu ongelmaan olisi lähettää kaikki jo täällä olevat etniset vieraspopulaatiot takaisin kotimaihinsa. 

Näitä kansan äänen vaatimia ratkaisuja poliitikot ja toimittajat eivät kuuntele, vaan itseriittoisina autisteina he ovat valmiita heittämään lisää bensaa liekkeihin ja pitävät sitä vielä ongelman ratkaisuna vaatimalla lisää monikulttuuria eli maahanmuuttoa. Tällainen todellisuudesta vieraantunut mielipuolisuus ei ole yllättävää kun tietää, että valtamedia käyttää asiantuntijoina sellaisia tahoja kuin Karin Creutz ja professori
Jaakko Hämeen-Anttilaa, joka Aamulehden haastattelussa ehdottaa terrorismi-ongelman ratkaisuksi panostamista "maltilliseen" islamin. 

Maamme islamin pääasiantuntija taitaa olla se viimeinen ihminen, joka ei käsitä, että sellaista totalitaristista ja ehdotonta asennetta jota islam edustaa, ei voiteta lepyttämisellä ja lahjonnalla, vaan samoilla keinolla joihin se itse uskoo: voimalla ja väkivallalla. Tekeekö se meistä itsekin julmia? Vain sen hetken kun se on välttämätöntä. Muistissa on toinen maailmansota ja kuinka sen jälkeen maanosamme ajautui jo 1960-luvulla maailmoja syleilevään hippiulkoiluun. Meistä ei tule hirviöitä, jos karkotamme hirviön ja sen kannattajat. 


                                                   ************************

Loppukevennys:


Yle Watchin eilinen juttu Brysselin terrori-iskut - "toivottavasti tämä ei lisää rasismia" pani monikultturistien kuten Seura-lehden toimittaja Jussi Korhosen ahtaan huumorintajun koetukselle. Ensin hän deletoi Seuran verkkosivulta muka-ironisen juttunsa Suomalaiset riemastuivat Brysselin terrori-iskuista ja selittelee nyt sen poistamista parhain päin uudessa jutussaan Nauroin rasisteille – se oli väärin. Tavallisen leppoisaa perheenisää esittävä puna-Korhonen viittaa tuoreessa purkauksessaan Yle Watchin kirjoitukseen mainitsematta kuitenkaan blogin nimeä:
Toisinaan minusta kirjoitellaan eri nettikeskusteluissa ja roskajulkaisuissa. Eräs niistä, ei kuitenkaan se tunnetuin, kommentoi esimerkiksi eilistä kirjoitustani nimitellen minua demarieläkeläisiä mädättäväksi äärivasemmistolaiseksi ekstremistiksi.
Maireasti hymyilevä perheenisä ei tyytynyt vain tähän, vaan hän lainaa pitkän pätkän YW:n kirjoitusta fb-seinällään, tälläkin kertaa ilman mainintaa mistä blogista on kyse. Yle Watchissa ei ole ollut näin hauskaa sen jälkeen, kun blogimme julkaisi lokakuussa 2013 artikkelin Hyödyllinen idiootti haluaa pakottaa lapset suomalaisvihamieliselle indoktrinaatiolle. Jutun lopussa on Facebookin suomalaisvastaisessa ryhmässä Paljastettu 3:ssa esitetyt kommentit:
Taru Elkama: Melko sick
Jorma Härkönen: Järkyttävä kirjoitus. Kuka sen takana on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti