HAJAHUOMIOITA MEDIAN LEVITTÄMÄSTÄ AIKALAISHULLUUDESTA

On taas aika kirjata muistiin hajahuomioita aikalaishulluudestamme. Ei riitä, että ilmiöt itsessään kertovat paljon pellemaailmasta, vaan median narraatiot lisäävät niihin omat kierroksena.

Naistenlehtien prinsessaleikkeihin mieltynyt kansanosa sai tänään kyllikseen tunnepornoa kun Lontoossa järjestettin kuningatar Elisabet II:n hautajaiset. Ylen uutiset on jo toista viikkoa mehustellut Suomelle kaukaisen saarivaltion suruaikaa, mikä huipentui viimeisimpään 7Päivä -tyyliseen kuva- ja videoreportaasiin Kuningatar Elisabet II hyvästeltiin säkkipillit soiden - katso ja koe uudestaan hautajaisten tärkeimmät hetket.

Jopa globalismin vastaiset kansallismieliset ovat ottaneet osaa suruun ja korostaneet kuinka Elisabet II edusti viimeisenä "vanhaa brittiläistä traditioita". Tosiasiassa Elisabet II Britannian kuningashuoneen päänä on ollut symboli anglojuutalaisen Britti-imperiumin ja Cecil Rhodesin aloittamalle globalisaatioprojektille. Pystyyn kuolleita perinteitä palvoville kansallismielisille on syytä muistuttaa, että kuningatar ei ottanut kertaakaan kantaa vuosikymmeniä jatkuneeseen brittiläisyyttä peruuttamattomasti tuhonneeseen muukalaisinvaasioon. Anglikaanisen kirkon johtajana hän ei myöskään ottanut kantaa äärivasemmiston solutukseen kirkossa, joka normalisoi yhteiskunnalliseen syövän lailla levinneen homo ja lgbt-agendan. Vaikka kuningattarella ei ollut poliittista valtaa, hänellä oli sitäkin enemmän moraalista auktoriteettia, jota hän olisi halutessaan voinut käyttää. Sen sijaan hän vakeni ja antoi maansa negridisoitua ilman yhtäkään vastalausetta.

Brittiläinen monarkia on jo nyt pelkkä tyhjä kuori, mutta Elisabetin seuraajan, Walesin prinssi Charlesin eli nykyisen kuningas Charles III:n jäljiltä jopa kuoret saattavat murtua. Joka tapauksessa Charles III jatkaa kuningattaren länsimaista sivilisaatiota rapauttavaa linjaa, sillä hän antoi Maailman talousfoorumin korona-kokouksessa vuonna 2020 varauksettoman tukensa Klaus Schwabin ideoimalle The Great Reset eli Suuri uudelleenkäynnistys -projektille. Jo aiemmin Charles on puhunut YK:n agenda 2030:n puolesta, joten häntä voi syystäkin pitää täysiverisenä globalistisosialistina. Valitettavasti suuri yleisö ei vaivaa päätään näillä tosiasoilla, vaan vaipuu Charlesin kanssa "yhteisiin" suruorgioihin, joita media meille niin kerkeästi tarjoilee.

                                                           

                                                           **********************

Yle TV1, sunnuntai 18.9.2022 klo 20.45, Urheiluruutu

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut seurautta suurella myötähäpeällä Urheiluruudun vajoamista kulttuurimarxilaiseen politikointiin. Ylen urheilutoimitus ei tee enää perustehtäväänsä eli kerro urheilutuloksista ja suorituksista, vaan se on paisuttanut ohjelmansa erilaisilla muodikkailla (lue: vasemmistolaisilla) yhteiskunta-agendoilla. Urheiluruudusta on enää vaikea löytää lähetystä, jossa ei tyrkytettäisi feminismiä, anti-valkoista "anti-rasismia" ja lgbt-homo-propagandaa. 

Viime sunnuntain Urheiluruutu oli alleviivaavassa hyvesignaloinnissaan suorastaan kliseisen potpurri agendajournalismista. Pääuutisekseen se oli ottanut naisten pesäpallon Suomen mestaruuden voittaneen Jyväskylän Kirittäret. Vain marginaalista suosiota nauttiva naisten pesäpallo nostettiin pääjutuksi vain siksi, että sitä pelaavat naiset. Jatkoa seurasi toisessa pääjutussa, jossa kerrottiin naisten jääkiekon pääsarjasta rahoitusvaikeuksista. Tasoltaan poikien C-junioreita vastaavan liigan kansansuosioista kertoo se, että pääsarjan otteluita seuraa keskimäärin alle sata katsojaa! Ja tämä showpläjäys parhaaseen tv:n katsomisaikaan. 

Edes Urheiluruudussa ei vältytä Ukrainan sotapropagandalta. Lähetyksessä oli pitkä haastattelu Ukrainan yleisurheilupomosta, joka lennätää taisteludrooneja sodassa. Asialla ei ole tietenkään mitään tekemistä urheilun kanssa, mutta pääasia, että ukrainalaisvaikuttaja pääsi levittämään yksipuolista sanomaansa sodasta, johon Suomen poliittinen johto on antautunut Naton ajopuuna. Ohjelman päätti hyvän olon monikultturismi, sillä haastateltu formulalupaus William Alatalo on puoliksi etiopialainen. Jutun taustalla oli Alatalon vierailu äitinsä synnyinmaassa, joka auttoi haastatellun mukaan "katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä". Varmasti näin, mutta mitä tekemistä tällä on forumulaurheilun kanssa?

                                                           **********************

Yle TV1, sunnuntai 18.9.2022 klo 23.10, Ulkolinja: Some uhkaa demokratiaa (12) 

Populistit ovat nousseet valtaan monessa maassa samankaltaisin keinoin: he ovat hylänneet perinteisen median ja käyttävät taitavasti somea, jossa saavat viestinsä läpi nopeasti ja ilman kritiikkiä. Ilmiön takana on joukko taitavia insinöörejä ja informaatiotutkijoita, jotka löytävät somesta tarkat tiedot siitä, mikä äänestäjiä kiinnostaa tai ärsyttää - ja tietävät miten manipuloida heitä. Vaarallisimmillaan heidän tiedetään käyttäneen vakoiluvälineitä selvittääkseen esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Uhkaako tämä jo demokratiaa?

Yleensä propaganda on tehokkainta silloin kun siihen on sotkettu mukaan osatotuus. Tämäkään ei välttämättä vielä riitä, mikäli yksipuolinen asenteellisuus näkyy liian vahvana. Viime vuonna valmistunut ranskalaisdokumentti Some uhkaa demokratiaa on jo nimeään myöten niin mustavalkoinen ja jäävi, että sitä on vaikea pitää yrityksenä vaikuttaa koko katsojapopulaatioon. Ohjelman tekijöille tärkeintä on ylläpitää liberaalien lietsomaa uhkakuvaa vihollisesta, jonka mahdollisuus vapaaseen puheeseen esitetään uhkana nykydemokratialle eli liberaalille hegemonialle. 

Mediakenttää hallitsevat kiistattomasti liberaaleihin eli vasemmistolaisiin arvoihin sitoutuneet valtiollliset tiedotusvälineet ja globaalit teknojätit. Niiden hallussa on lähes kaikki massatiedotus, mutta se ei näille riitä, koska ne haluaisivat hallita myös Internetin jäljellä olevaa vapaata tiedonkulkua. Erityisen harmillista totaalivaltaa hamuavalle elitiille on se, että populistit eli nykymenoon kyllästyneet tavalliset kansalaiset saavat osittain äänensä kuuluviin liberaalien ja juutalaisten hallitsemissa Facebookissa, Twitterissä ja YouTubessa. Tämä siitä huolimatta, että nämä yhtiöt ovat tehneet kaikkensa estääkseen jopa tavan konservatiisten näkemysten esilletulon. 

Ohjelman tekijöitä ei kiinnosta valtamedian ja sen suojeluksessa olevan äärivasemmiston pidäkkeetön 24/7 propaganda, koska se katsoo niiden edustavat puolueetonta oikeaa tietoa, johon "demokratiamme" pitäisi perustua. Siksi ohjelma hyökkää julkeasti vain valtaeliitin uhkana pitämiä poliittisia vihollisia vastaan, joksi se on nimennyt paradoksaalisesti ne, jotka haluavat demokratian periaatteiden mukaisesti äänensä kuuluviin. Internetissä toimivia populisteja Italiassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa tarkastellaan pahantahtoisina juonittelijoina, joiden ainoa tarkoitus on päästä vainoamaan vähemmistöjä. Ei puhettakaan, että populistien poliittiset vaatimukset ja niiden suosion syynä olevat todelliset ongelmat olisivat legitiimejä kysymyksiä politiikan areenalla. Mustavalkoista moralismia lietsova ohjelma ei yritä lisätä ymmärrystä erimielisiä kohtaan, vaan päinvastoin haluaa lisätä yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Hajota ja hallitse.

Harjaantunut katsoja huomaa jo yhdellä katsomiskerralla tutut propagandatemput. Esimerkiksi valeuutiset liitetään vain oikeistokonservatiiveihin, koska haastatellun demokraattinaisen verkkosivuilta ei sellaisia tietenkään löydy. Trumpin kannattaja taas kuvataan salaliittoteorioihin uskovana aivopestynä, joka on näkemystensä vuoksi joutunut katkaisemaan välinsä lapsiin. Haastattelijalle ei tule mieleen, että vastaavissa tapauksissa eron syynä saattaa olla punaista yliopistoa käyvät lapset, jotka ovat omaksuneen mielipuoliset biologian vastaiset sukupuoliteoriat. Siinä vaiheessa kun haastateltu trumpilainen saadaan puhumaan "Saatanaa palvovasta globaalista eliitistä", tiedostava katsoja saa toivomansa olkiukon, jolla todistaa kaikkien poliittisten vastustajien olevan vaarallisia salalittohörhöjä.

Päällimäiseksi ohjelmassa jäi mieleen populistien vaarallisuus ja vaikutusvalta sosiaalisessa mediassa. Todellisten valtasuhteiden maailmassa tämä on tietenkin pelkkä projektio liberaalien suhteettomasta mediavallasta ja loppumattomasta vallanhimosta.

                                                           **********************

Yle TV1, maanantain 19.9.2022 klo 20.00, Natsi-Saksa ja Suomi

Jakso 4/4. Miksi liitto natsien kanssa on yritetty sivuuttaa Suomessa historian välttämättömyytenä? Mitä vaihtoehtoja Suomella oli? HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. 

Tottahan toki myös Suomen mediassa lännettyneet eurolampaat ja muut atlanttiset yhteistoimintamiehet ja -naiset haluvat jälkiviisaasti märehtiä kansakunnan suhdetta kansallissosialistiseen Saksaan ja 80 vuotta vanhoihin tapahtumiin. Mikä voisikaan mennä pieleen tässä "puolueettomassa" katsauksessa kun haastateltavaksi on otettu mm. tendenssitutkija ja Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Oula Jääskeläinen, presidentti Tarja Halonen ja kansallismasokistina tunnettu kommunistikirjailija Juha Hurme? Ainoastaan Turun yliopiston eduskunnan tutkimuslaitoksen professori Markku Jokisipilä yrittää edes vähän hillitä löylynlyömiä väitteitä ja teorioita.

Suomessa holokaustipropagandan ja denatsifikaation jonkinlainen saturaatiopiste koettiin jokin aika sitten Helsingin Sanomissa, kun nuoren polven kulttuuritoimittaja Tero Kartastenpää sanoi kolumnissaan Monet viettävät aikansa natsitelevision parissa, koska kolmannen valtakunnan kauheudet on pureskeltu valmiiksi osittain ääneen sen, jota Yle Watch on toitottanut jo vuosikausia. Kirjoituksen innoittajana oli nimenomaan Ylen loppumattomat natsidokumentit ja erityisesti nyt pyörivä Natsi-Saksa ja Suomi.

Katsojasta tuntuu, että häntä ei ohjata uuden tiedon äärelle vaan lamautetaan kuin Uuno-uusintaan.  

Natseista voi aina tehdä uuden dokumenttisarjan, sillä monista on leppoisaa viettää aimo osa vapaa-ajastaan kansallissosialistien kera.  

Pelkästään Yle Areenan Historia-otsikon alta voi laittaa pyörimään Kolmannen valtakunnan orjat, Göringin veljekset, Hermann Göringin katalogin, Vatikaanin ja holokaustin, Vastarintaliikkeen naiset, Päivän Auschwitzissa, Keskitysleirin lapset, Sodan lapset, Vilnan juutalaisten pelastajan, Anne Frankin muiston ja niin edelleen.

Totta kai Kartasenpää jättää pohtimatta, miksi näitä ohjelmia esitetään. Helsingin Sanomissa toimittajan olisi mahdollista kirjoittaa, että natseista jauhaminen on ensinnäkin länsimaisen elämänmuodon kriisiytymisen projisoimista puolustukyvyttömään Kolmanteen valtakuntaan. Toiseksi, natsidokumentit palvelevat pelottelu- ja kauhistelupropagandallaan historiapolitiikkaa, jossa pyritään demonioimaan etnisen valkoisuuden itsesuojelu, jotta vihamielinen muukalaisinvaasio saisi "moraalisen" oikeutuksensa.

Hyvästä yrityksestään huolimatta toimittaja tuomitsee ennalta arvattavasti kansallissosialistit absoluuttisen pahoina hyväksyen samalla silmääkään räpäyttämättä voittajien historiankirjoituksen:

NATSIT OVAT historiaohjelmien James Bondeja, niitä, jotka lupaavat jännittävää tuttua. Ne antavat katsojalle pohdittavaksi selkeitä, moraalisia kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin jo kauan sitten niin valmiiksi pureksittuja, ettei niillä tarvitse vaivata itseään.  

Natseilla voi aina synnyttää hyvä ja pahan taistelun, jollaista ei irtoaisi monista muista sodista sortumatta propagandaan. Kolmas valtakunta on televisiossa kuin suuronnettomuus selkeillä päähenkilöillä.

Kartasenpään ärsyyntyminen moralistiseen natsidokkaritirkistelyyn on ilmiselvä merkki hegemonisesta murtumasta, jossa moderniin hulluuteen kasvanut nuori aikuinen uskaltaa yleisen nihilismin höyryissä sanoa ääneen jotain sellaista, johon keskiverto NPC-zombi ei sosiaalisen paineen alla välttämättä kykene.

Vielä 5-10 vuotta sitten tuollaista kolumnia olisi ollut mahdoton julkaista, koska Suomen (!) denatsifikaatioprosessi oli vielä kesken. Vasta nykyisen apaattisuuden keskellä totuus voidaan sanoa, koska se ei enää kiinnosta ketään eikä herätä vastareaktioita. 

Lopuksi vielä pari esimerkkiä Ylen viimeaikaisesta natsitarjonnasta:

Yle TV1, keskivikko 11.5 klo 19.00, Historia: Kolmannen valtakunnan orjat 

1/3. 1933 - 1941. Sodan alkuvaiheessa pakkotyövoiman käyttö laajenee ja siitä on suuri apu Saksan sotaponnistuksissa. Saksalaiset käyttivät pakkotyövoimaa maataloudessa ja teollisuudessa toisen maailmansodan aikana. Uhrit olivat sekä sotavankeja että siviilejä, mukana myös naisia ja lapsia. Sarjassa kerrotaan natsi-Saksan armottomasta orjatyövoiman käytöstä arkistomateriaalin, asiantuntijahaastattelujen ja koskettavien henkilötarinoiden kautta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Yle TV1, Historia: Hitlerin aikakausi  

Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja pysyi vallassa aina huhtikuulle 1945 asti. Miten hän onnistui hurmaamaan kansakunnan, viemään sen sotaan ja keskitysleirien kauheuksiin. Sarjassa käydään läpi tapahtumat arkistomateriaalin ja haastattelujen kautta. (Living With Hitler. Iso-Britannia, 2020.)

YLEN JATKUVA VINKUMINEN RASISMISTA ON VÄSYTYSTAISTELUA SUOMALAISIA VASTAAN

"Me vaadimme!!" Mutta mitä me saamme teiltä? Sitä emme edes tarvitse.

Ylessä on jo vuosien ajan vinguttu rasismista päivittäin ilmeisenä tavoitteena väsyttää suomalaiset niin, että he lopulta luovuttavat ja hyväksyvät ehdoitta poliittis-kulttuurisen nomenklatuuran vaatiman etnomasokistisen agendan.  Ei tarvitse kuin vilkaista Ylen päivän uutisiin ja kolumneihin huomatakseen jonkun taas nalkuttavan rituaalinomaisesti rasismista. Alamaiset ovat jo sen verran ehdollistettuja, että kun puheeksi nousee rasismi, he tietävät sanomattakin ketkä ovat pahantekijöitä ja ketkä uhreja. 

Tämä vain suomalaisia vastaan tähdytty valikoiva rasismi on sitäkin irvokkaampaa silloin kun aiheesta pääsevät märehtimään rasistisen muukalaisinvaasion vapaamatkustajat. Näistä yksi äännekkäimpiä on vihamielisen somalivähemmistön etnistä etua ajava muslimifeministi (oksymoroni toiseen potenssiin) Maryan Abdulkarim. Viimeisimmissä Ylen kolumnissaan hän kirjoittaa  – niin, arvatkaapa mistä?

Kolumnissaan Sensuuri ei ole lääke rasismiin kutsumattomalla rotumuukalaisella on uuskolonialistisen kunniakansalaisen elkeet määrittäessään mitä meidän suomalaisten pitää sanoa ja tehdä, jotta se tyydyttäisi kyltymättömiä kehitysmaiden huippuosaajia. Tämäkin vierasmaalainen on saanut suomalaisilta veronmaksajilta kaiken, mutta yhtäkään varsinaista kiitoksen sanaa Suomelle häneltä ei ole kuultu.  Tosin Abdulkarim on saattanut leppyä hetkeksi kun jotkut aisankannattaja-suomalaiset ovat osoittaneet erityistä matelua ahneita tulijoita kohtaan. Irvokkuuden huippuna voi pitää sitä, että Abdulkarim kaltaiset etniset nurkanvaltaajat saavat vielä ylimääräistä elantoa sättimällä suomalaisia kirjoituksillaan. 

Rasismiin tarvitaan aina kaksi osapuolta ja silloin kun toista osapuolta ei ole, ei voi olla myöskään rasistista järjestelmää tai rasistisia käytäntöjä. Siksi rasismi on Suomeen tuotettu ilmiö, joka syntyi maamme viidennen kolonnan salliman somalinvaasion myötä 1990-luvulla. Ylen kiintiösomalin valitus suomalaisten käsityksistä afrikkalaisista on mahdollisia vain maassa, johon on jo ehditty  tuottaa rodullisesti poikkeavia populaatioita. Abdulkarimin moraalista närkästystä teennäisesti ilmentävä huomio Suomen "rasistisesta" historiasta on epäolennaista, koska 1800-luvulla suurin osa afrikkalaisista ei osannut edes lukea puhumattakaan että olisivat kuulleet maasta nimeltä Suomi:

N-sanan historia ei ole monimutkainen, eikä sen käyttö ole koskaan ollut neutraalia Suomessa. Sen osoittavat muun muassa maantiedon oppikirjat 1890-luvulta lähtien. Oppikirjat opettivat, että musta ihminen on tietynlainen: historiaton, lapsenomainen, tietyn näköinen.

Somali osaa kolumnissaan vedota muutenkin median lietsomaan syyllisyydentunteeseen ottaessaan puheeksi holokaustin. Voi vain kuvitella mikä olisi tilanne, jos vaikkapa suomalainen menisi vieraaseen maahan nauttimaan sen vieraanvaraisuudesta ja antaisi palkkioksi syytökset kansan huonosta moraalisesta laadusta.

Kolumninsa lopuksi uuskolonialisti ylistää vielä anglo-juutalaisten levymogulien kulttuuri-imperialismia (lähteet täältä ja täältä) edistävää vähämielistä puheenpapatusta, jota myös räpiksi kutsumaan. Tällä musiikillisesti kelvottomalla yksinkertaisella viidakkorytmimölyllä on jo ehditty pilata pari suomalaista nuorta sukupolvea, josta Abdulkarim on varmasti tyytyväinen.  

Totaalitäärisen vasemmiston retorisen keinovalikoiman omaksunut etno-politrukki toki pahoittelee rapistakin löytyviä "vääriä" sanoja, mutta näkee siinä silti mahdollisuuden "yhteiskunnalliselle keskustelulle", joka tarkoittaa käytännössä tuomitsevaa sanelupolitiikkaa valkoisille:

Sensuuri ei mielestäni edistä yhdenvertaisuutta tai suojele marginaaliin työnnettyjä vähemmistöjä. Se suojelee valtaa käyttäviä ja ylläpitää sortavia rakenteita. Sanojen poistaminen vanhasta tuotannosta ei ole yhtä merkityksellistä kuin tietoisuuden lisääminen siitä, miksi jotkut sanat satuttavat yhä ja millaista historian taakka ne kantavat.

                                                             *********************

Rasismista osaa itkeä trendikkäästi myös Ylen urheilutoimitus. Uutisessa Teemu Pukki kertoi Glen Kamaran rasismikohun puhuttaneen myös Norwichin joukkueessa – pettynyt Tim Sparv arvosteli Slavia Prahan toimintaa rajusti setvitään ties monennettako stupid ball gamesin "rasismikohua". Toisaalta on huvittavaa, kuinka isoista miehistä on viime vuosina tullut valtamediaa mielisteleviä  Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Sotureita ja woke-intoilijoita:

Norwichin maalitykki Teemu Pukki otti kantaa Kamaran tapaukseen Suomen maajoukkueen tiedotustilaisuudessa ennen keskiviikkoista MM-karsintaottelua Bosnia-Hertsegovinaa vastaan.

– Urheiluun ei kuulu minkäänlainen rasismi eikä mihinkään muuallekaan. Tosi harmi, että tuollaista tapahtuu. Mitä nyt olen oppinut Gleniä tuntemaan, niin hän ei reagoi tuolla tavalla ellei siellä ole jotakin oikeasti sanottu, Pukki mietti.

Suomen Palloliitto on pyytänyt Euroopan jalkapalloliittoa (Uefa) selvittämään tapauksen.

– Todella väärin, että tuollaista tapahtuu ja toivottavasti asialle tehdään jotakin. Tämä uutisoitiin isosti myös Englannissa, ja puhuimme asiasta meidän joukkueenkin (Norwich) kesken, Pukki kertoi.

Sivuhuomautuksena kysyttäköön, miten on mahdollista, että Suomen maajoukkueessa pelaa pikimusta pelaaja Glen Kamara, joka ei osaa edes avustavasti Suomea. 

URHEILURUUTU MUUN URHEILUMAAILMAN KANSSA PALVOO PELOISSAAN MUSTIA VALKOISTEN KUSTANNUKSELLA

Jake Hepple haluaa puolustaa valkoisten elämää. Se sai
tavallisia valkoisia halveksuvat "liberaalit" raivoihinsa.

Kaikista trendejä haistelevista surkeista perässähiihtäjistä surkeimpia ovat urheilutoimittajat. Nuorten feminististen naistoimittajien jälkeen he lienevät kaikkein uskollisimmin järjestelmän tuhoisia arvoja noudattava porukka.

Sekä eilen että tänään Urheiluruudussa vaahdottiin rasismista, joka selkokieleksi muutettuna tarkoittaa ilmiötä, jossa pahantekijä on aina valkoinen ja uhri värillinen. Tuollainen asenne on tietenkin itsessään rasistinen, mutta Yle ei anna sen häiritä hyvää tarinaa kaikkialla läsnäolevasta valkoisesta syyllisyydestä. Yle Watch tiivisti mustia palvovan Cuck-Urheiluruudun kieroutuneen rasismikäsityksen jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneessä tekstissä Yleltä ja vähän muiltakin normi indoktrinaatiopäivä:

Tarkkaavaisen katsojan korvaan otti uutistenlukijan tapa kertoa rasismista, sillä hän ei maininnut ollenkaan minkä rotuinen mahdollinen rotusyrjintään syyllistynyt pahantekijä oli ja vastaavasti minkä rotuisia olivat ne viattomat karitsat, jotka olivat tämän paholaismaisen rikoksen uhreja. Syy on yksinkertainen, sillä lähes kaikki valkoiset kaikkialla maailmassa on ehdollistettu rasismi-sanalle siten, että kuullessaan sen he automaattisesti olettavat, että rasisti on lähtökohtaisesti aina valkoinen ja uhri aina joku muu kuin valkoinen - yleensä musta tai juutalainen. Virallinen uutistiedotus noudattaa uutisoinnissaan täsmälleen tätä taustaoletusta, eikä se siksi puhu koskaan mustien valkoisiin kohdistamista rikoksista - silloin kuin se sattuu niistä ylipäätään uutisoimaan - rasismina. Uutismaailman "kuvaama" reaalitodellisuus on tietenkin toisenlainen, jos sattuu esimerkiksi uskaltautumaan valkoisena "maahanmuuttajien" miehittämälle vyöhykkeelle.

Noista ajoista Urheiluruudun ja koko urheilumaailman toimittajakunta on vaihtunut entistä pahemmiksi maailmankylähalaajiksi, sillä mukaan kyytipojaksi on tullut sekopäinen LGBT-jne. ideologia. Nuorisossa on tosiaan aivoapestyä voimaa valkovihamielisen järjestelmän tarpeisiin.  

Eilinen Urheiluruutu oli hypännyt kokonaan väkivaltaisen Black Lives Matter -liikkeen vaalivankkureihin. Jutussa "rasistinen kannaotto kuohutti Valioliigassa" toimittaja Jaakko Parkkinen kertoo, että BLM-liikkeen kritisointi on rasismia. Urheilun miljonääriammattilaiset ja cuck-toimittajat olivat raivoissaan vain siksi, että Mancester Cityn ja FC Burnleyn välisessä jalkapallo-ottelussa stadionin yllä lensi pienlentokone, jonka perässä kulki teksti "White Lives Matter Burnley". Globaaliyhtiöiden urheilutoimittajien ja Urheiluruudun mielestä tämä oli ilmaus "valkoisesta ylivallasta" (!), josta pitää rangaista ankarimman mukaan. Burnleyn seurajohto onkin antanut tempauksen tekijöille jo nyt elinikäisen porttikiellon otteluihinsa ja auttavansa kaikin keinoin poliisia rikollisten (sic) kiinnisaamiseksi.

Normaalijärjellä ajateltuna mielenilmauksessa oli kyse rodullisesta tasa-arvosta, sillä kertoihan plakaati, että myös valkoisten elämällä on merkitystä, varsinkin jos tarkastellaan missä määrin mustat tappavat valkoisia. Pakkomonikulttuurisuudella mädätetyssä typerässä pallopelissä valkoisilla ei kuitenkaan saa olla merkitystä ja siksi kaikki Valioliigajoukkueiden raharikkaat pelaajat, valmentajat ja tuomarit ovat viime päivinä  tehneet ennen ottelun alkua polvistus-eleen, jolla nöyristellään mustaa ylivaltaa edustavaa BLM-liikettä. 

Pelkästä oikeutetun mielipiteen ilmauksesta moralistisen raivokohtauksen saaneen urheiluelitiin aisankannattajamaiset reaktiot ovat tietenkin halpamaista ilveilyä maksavan yleisön silmissä. Onneksi tapaukseen liittyy sentään yksi suoraselkäinen sankari, nimittäin lentokonetempauksen järjestänyt nuori brittimies Jake Hepple. Kunnioitus miestä kohtaan on noussut kaikissa niissä kansalaispiireissä, joiden sydän sykkii alkuperäisen valkoisen Euroopan puolesta. Varsinkin, kun hän on brittimedian mukaan kieltäytynyt mitenkään pyytämästä tekoaan anteeksi, jossa ei ole mitään rikollista. Nyt merkki seinään, vuonna 2020 on vihdoin löytynyt valkoinen mies, joka ei pyydä anteeksi tekoaan, josta ei pidäkään pyytää anteeksi!

Samaisen Urheiluruudun lähetyksessä kerrottin Amerikan vasemmistoliberaalia mediaa pöyristyttäneestä tapauksesta, jossa Nascar-autoilusarjan ainoan mustan kuskin Bubba Wallacen tiloista oli löytynyt hirttosilmukka. Enimmäkseen valkoisten seuraaman lajin suurimpana alennustilana voidaan pitää sitä, että hirttoköyden löytymisen jälkeen kaikki muut sarjan valkoisen kuljettajat työnsivät "solidaarisuuden eleenä" Wallacen auton lähtöruutuun Alabaman osakilpailussa.

Viimeisimpien FBI-tietojen mukaan köysi ei ollutkaan hirttosilmukka, vaan kuukausien ajan paikalla ollut vetoköysi. Asian oikoi yllättäen myös Yle uutiset ja tämän iltainen Urheiluruutu. Kyseinen uutinen on vain yksi esimerkki uusmaolaisesta joukkohysteriasta, jossa rasismia (pahat valkoiset vs. viattomat mustat) nähdään kaikkialla. Jos ei nähdä, sitä luodaan itse kuten monet takavuosien tapaukset mustien itsensä polttamista kirkoista ja juutalaisten vandalisoimista omista hautausmaista kertovat.

Urheiluruutu jatkoi myös tänään rasismi-teemaansa pääjutullaan "Rasismi on myös ongelma Suomen urheilussa". Kuten arvata saattoi, rasismin ongelmalla viitattiin rasistisesti valkoisiin. Vain he ovat rasisteja Suomen urheilussa, eivät vieraanvaraisesti maahan päästetyt rotumuukalaiset. Jutussa haastateltiin pelkästään mustia koripalloilijoita, jotka väittävät kohdanneensa rasismia eli valkoisen kantaväestön nuivuutta. Toimittajalle ei sitten tullut mieleen haastatella suomalaisia urheilijoita, jotka ovat saaneet tuta värillisiltä.

                                                   *****************************



TV1, 24.6.2020 klo 18.20, 8 minuuttia

Suomessa esimerkiksi Punainen kortti rasismille -kampanja on kitkenyt rasismia urheilun avulla jo yli 15 vuotta. Kuinka hyvin urheilukentillä on onnistuttu rasisminvastaisessa taistelussa? Vieraana palkittu erotuomari Mohammad Al-Emara. #yle8minuuttia HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Koko 8 minuttia -sarja on aiheista päätellen uusien punavihreiden kesätoimittajien mahdollisuus tuoda ideologiaansa esiin valitsemalla sopivat haastatteluvieraat.

Tämän kertaisen jakson kuvio oli perin juurin tuttu valtamediasta: rotumuukalainen Mohammad Al-Emara arvostelemassa suomalaisia rasismista. Sikäli huvittavaa, että somalit ja pohjois-afrikkalaiset ovat etnosentrisintä ja rasistisinta väkeä koko maailmassa.

Mitä sitten tulee toimittajan peräänkuuluttamaan rasisminvastaiseen taisteluun, niin se ei tarkoita muuta kuin taistelua valkoisia vastaan. Se on rasistista ja siihen syyllistyivät tällä kertaa sekä toimittaja että musta erotuomari.


TV1, 24.6.2020 klo 22.00: Dokumenttiprojekti: Seksitohtori Ruth

Yhdysvaltain tunnetuin ja kiitetyin seksiterapeutti on Ruth Westheimer. Nyt 90-vuotias terapeutti on yksi harvoista Saksan keskitysleiriltä selviytyneistä. HD 1 h 35 min. Linkki ohjelmaan.

Yksipuolinen ylistysdokumentti juutalaisesta kestävien arvojen lahottajasta. Kriittinen näkemys olisikin jo nykytulkinnan mukaan antisemitismiä. Siksi mukaan on otettu pitkä jakso holokaustista jankuttamista, jotta katsoja voidaan pehmittää seksiterapeutin tuhoisille ideoille. Se voi tosin olla turhaa, sillä katsojalla alkaa todennäköisesti särkeä silmät jo pelkästään seksiterapeutin naaman tuijottamisesta puhumattakaan korvia ärsyttävästä pistävästä juutalaisnasaalista.

Vapaata seksiä, perheen uudelleen määrittelyä ja aborttia vaikutustavaltaisesti edistänyt juutalaisradikaali sionisti (Israelin armeijan tarkka-ampuja) kuvataan fanitusfilmissä epäpoliittisena henkilönä, vaikka juuri Ruth Westheimerin kaltaisten vaikuttajien propagoima "seksuaalietiikkaa" on koettu 1960-luvun lopulta lähtien poliittisena.

Sen sijaan että satunnainen tv:n katsoja tuhlaisi aikansa Ylen levittämään amerikanjuutalaiseen propagandaan, hänen tulisi tutustua psykologian professori Kevin Macdonaldin kolmiosainen tutkimusarjan viimeiseen osaan Culture of Critique (pdf-versio). 

Se kun antaa riittävät taustatiedot mihin Westheimerin päälle päin humanismilta näyttävät opit viime kädessä tähtäävät. Macdonaldin kirjassa kerrotaan valtavan ja hyvin dokumentoidun lähdeaineiston voimalla, kuinka juutalaiset ovat varsinkin 1900-luvulta lähtien olleet keskeisissä rooleissa kaikissa kumousliikkeissä, joilla on pyritty heikentämään valkoisen valtaväestön koheesiota, identiteettiä ja valtaa. Tämän kun pitää mielessä Westheimer-dokumentti avautuu aivan eri tavalla kuin katsojalle, joka ottaa Ylen lähetykset vastaan sellaisenaan.

YLELTÄ JA VÄHÄN MUILTAKIN NORMI INDOKTRINAATIOPÄIVÄ

YLE TV 1, 31.10.2012 klo 19.00 Historiaa: Fredrik II Suuri

Valistunut itsevaltias ja soturikuningas Fredrik II Suuri (1712-1786) nosti Preussin yhdeksi Euroopan suurvalloista. Hän oli legenda jo elinaikanaan ja myös natsit ottivat hänet omaksi idolikseen. T:BBC. 

Linkki ohjelman Historiaa: Fredrik II Suuri (Frederik The Great & the Enigma of Prussia, BBC) esittelyyn tässä.
 
Vielä 1980-luvulla Fredik II Suuresta tehdyssä dokumentissa olisi käsitelly tiukasti asiassa pysyen sankarikuningasta eikä siitä olisi tullut jälleen kerran yhtä monista tekosyistä päästä jankuttamaan natseista ja Hitleristä. Mitä  surkeammassa etnis-kulttuurisessa  tilassa Englanti on, mitä nopeammin sen petturillinen valtiojohto on tekemässä kansalta lupaa kysymättä briteistä vähemmistöä omassa maassaan, sitä vimmaisemmin ja sitä useammin BBC vaahtoaa natseista missä tahansa mahdollisessa yhteydessä. Tämä ohjelma on surullinen esimerkki "historiadokumentista", jolla tehdään nykypäivän politiikkaa. Yle puolestaan on täysin kritiikittömästi levittämässä tätä kostonhimoista brittikaunaa myös suomalaisille.



YLE TV 1, 31.10.2012, klo 20.55. Urheiluruutu 

Median itsensä rakentamaa lumetodellisuutta on hupaisa seurata, kun se alkaa puhua jostain "uutisesta" kohuna ikään kuin se olisi jossain objektiivisessa todellisuudessa tapahtuva merkittävä asia. Tosiasiassa media tuottaa kansalta salatun poliittisen agendan mukaisesti itse sensaatio-otsikoita ja kutsuu niitä sen jälkeen kohuiksi kuin olisi muka tapahtunut oikeasti jotain mieltä kuohuttavaa.

Tympein esimerkki näistä median tarkoin räätälöimistä "kohuista" on rasismikohu. Urheiluruutu seurasi kansainvälisten mediaisoveljien uutisointia ja kertoi kuinka potkupalloseura Chelsea on tehnyt valituksen erotuomari Martin Clattenburgin väitetyistä rasistisista kommenteista kahdelle joukkueen pelaajalle. Lisäksi Urheiluruudun toimittaja informoi, että "Englannissa rasismikohu paisuu" ja että "poliisi (sic!) tutkii asiaa".

Tarkkaavaisen katsojan korvaan otti uutistenlukijan tapa kertoa rasismista, sillä hän ei maininnut ollenkaan minkä rotuinen mahdollinen rotusyrjintään syyllistynyt pahantekijä oli ja vastaavasti minkä rotuisia olivat ne viattomat karitsat, jotka olivat tämän paholaismaisen rikoksen uhreja. Syy on yksinkertainen, sillä lähes kaikki valkoiset kaikkialla maailmassa on ehdollistettu rasismi-sanalle siten, että kuullessaan sen he automaattisesti olettavat, että rasisti on lähtökohtaisesti aina valkoinen ja uhri aina joku muu kuin valkoinen - yleensä musta tai juutalainen. Virallinen uutistiedotus noudattaa uutisoinnissaan täsmälleen tätä taustaoletusta, eikä se siksi puhu koskaan mustien valkoisiin kohdistamista rikoksista - silloin kuin se sattuu niistä ylipäätään uutisoimaan - rasismina. Uutismaailman "kuvaama" reaalitodellisuus on tietenkin toisenlainen, jos sattuu esimerkiksi uskaltautumaan valkoisena  "maahanmuuttajien" miehittämälle vyöhykkeelle. 

On paljastavaa nähdä, että myös Ylessä seurataan tarkasti suuren maailman mediataloja aina urheilutoimituksia myöten, koska Urheiluruudun toimittajat ovat alkaneet ottaa puheessaan huomioon kansainväliseltä medialta tutun  kielimanipulaation.



YLE TV 2, 31.10.2012, klo 22.10 Silminnäkijä: "Apina ei saa sivistyä"

Miksi mustaihoinen mies ei saanut valmistua lääkäriksi? Oliko hän niin huono, vai onko sivistyneen pintakuoren alla yliopistotason rasismia ja kovaa valtapeliä? Toimittaja Juha Granath.  

Taistolaistaustaisen  toimittaja Juha Granathin (tunnetaan 1970-luvulla Tiedonantajan vapputervehdyksistä) tutkivan journalismin Silminnäkijä-ohjelma on hirtehistä katsottavaa. Vaikka paljastusohjelman tarkoitus on lähinnä syyttää Tampereen yliopistoa ja sen lääketieteellistä tiedekuntaa - hui! - rasismista, niin kellekään tervejärkiselle katsojalle ei jää epäselväksi, että lääketieteen kandi Emmanuel Enehiltä ei evätty lääkärin papereita rasismin vuoksi, vaan siksi, että 1) miehen opintosuoritukset olivat yli 20 vuodessa (!) vanhentuneet ja 2) hän ei ole suorittanut kahta ratkaisevaa tenttiä, joista ensimmäistä hän yritti kolmekymmentäneljä (34) kertaa ja toista seitsemäntoista (17) kertaa. Jussi Halla-aho kirjoitti Enehin rasismikohusta viime vuoden joulukuussa täällä.

Jokainen voi arvioida Halla-ahon väitteiden todenperäisyyden katsomalla Juha Granthin puna-Yle dokumentin täältä.


Osataan sitä kaupallisellakin puolella natsitteleva indoktrinaatio:
 


MTV 3, 31.10.2012. 20.05 45 minuuttia

Nukkuvien äänestäjien jäljillä. Eduskunta-avustajat kampanjaorjina. Karhu mehiläistarhan riesana. Painovärien terveysriskit. Rovion uusi peli Bad Piggies. Ajankohtainen Kolmas valtakunta.

Kun vanhoilla kulttuuritädeillä ja monikultturismin hapattamilla esikoiskirjailijoilla ei ole mitään räväkkää ja omaperäistä kirjan/leffan aihetta, niin silloin on parasta turvautua kikka Kolmas valtakuntaan! Idean loppuunkuluneisuudesta huolimatta se on medianäkyvyyden ja siten talouden kannalta suorastaan nerokas, sillä viihdeteollisuudessa on kaksi ylitse muiden menevää aihetta, jotka myyvät aina, nimittäin natsit ja seksi. Ja ne kun vielä yhdistää kuten Katja Kettu romaanissaan Kätilö, niin suosion mittarina toimivat naistenlehdet ja iltapäivälehden ovat myytyjä. Halpahintaisen viihteen puliveivaamisen keskittyvä MTV 3 ei myöskään voinut olla tarttumatta syöttiin, kun on kyse natseista ja natseista kirjoittavista suomalaiskirjailijoista.

Linkki ohjelman esittelyyn ja itse ohjelmaan tässä.

45 Minuuttia -ohjelman toimittaja Ripsa Koskinen-Papunen (kyllä, luitte oikein) ei petä tälläkään kertaa, kun hän pääsee toteuttamaan itseään eli ilmaisemaan moralistisen maailmantuskansa sille, että koska Hitler ja koska pahuus jne. Tutun natsiteeman vuoksi silmin nähden vakavoitunut toimittaja otti kasvoilleen huolestuneen kotiäiti-ilmeen ja totesi: "Toivotan että synkän historian uudet tulkinnat toimivat varoituksena sille, ettei vastaavanlaisia hirmutekoja tarvitsi enää koskaan todistaa." Ilman Ripsan harrasta mutta ankaraa toivetta huonosti informoidut katsojat saattaisivat tuuletella oikean käden kainaloitaan koko loppuillan ja siitähän on vain lyhyt matka - ties minne. 

Toisin kuin Ylellä, jossa kyyniset ja paatuneet multikultismin asianajajat ottavat todennäköisesti harjoitellun huolestuneisuuden ilmeen kasvoilleen puhuessaan Kolmannesta valtakunnasta, tulee MTV 3:n Ripsan "luin juuri Anne Frankin päiväkirjat" -ilme suoraan sydämmestä.