MAAMME PERUSSIONISTIT OSANA MUUKALAISTEN HALLITSEMAA KOSHER-POPULISMIA

Maailmanpolitiikan näyttämön oltua toukokuussa jatkuvassa käymistilassa Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu päätti käyttää uutishälyä hyväkseen jyräämällä Gazan kokonaan ja antamalla karkotusmääräyksen kaikille sen asukkaille. Edes ajankohdan harkittu valinta ei auttanut, sillä tällä kertaa oikeasti toteutettu lopullinen ratkaisu herätti ainakin sanallista pahennusta sionismin puristuksessa kouristelevassa lännen poliittisessa eliitissä ja tiedotusvälineissä. 

Tavallisesti Israelin valloitushaluinen aggressio on voitu selittää läntisessä valtamediassa itsepuolustuksena, mutta nyt juutalaiseen kulttuurin kuuluva mitään häpeämätön Chutzpah meni Gazassa niin pitkälle, että se herätti Euroopan keskustavasemmistolaisissa hallituksissa ja EU:ssa poikkeuksellista närkästystä. Israelin viimeisen reilun vuoden aikana murhaamat ja näännyttämät yli 53 000 palestiinalaissiviiliä, enimmäkseen naisia ja lapsia, eivät synnyttäneet vielä lännen arvoyhteisössä puhetta juutalaisvaltion vastaisista toimista. Vasta kun Lähi-idän ainoa demokratia päätti aitoon punaisten khmerien tyyliin lakaista koko Gazan siviiliväestön tieltään, Euroopan Unionin oli pakko reagoida poikkeuksellisen kovalla retoriikalla. Koska länsimaiden matelu juutalaisten edessä tunnetaan valitettavan hyvin, muu maailma tuskin pidättää hengitystään sen puolesta, että EU:n julistukset muuttuisivat teoiksi.

Jopa kieli keskellä suuta olevassa Suomessa kosher-oikeistolaisen hallituksen kokoomuslainen pääministeri Petteri Orpo tuomitsi suusanallisesti Israelin toimet ja ulkoministeri Elina Valtonen on puolestaan todennut epäsuorasti Gazan etnisen puhdistuksen olevan kansanmurha. Sen sijaan oksymoronina tunnettuun kristilliseen sionismiin vajonneella Kristillisdemokraattisella puolueella riittää edelleen ymmärrystä Lähi-idän bandiittivaltion murhakampanjalle samoin kuin kosher-populistisilla perussuomalaisilla, joidenka eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän mukaan "Gazasta vaahdotaan enemmän kuin tarpeellista”. Vastaavasti Perussuomalaisten homolobbya edustava Sebastian Tynkkynen puolustelee Turun Sanomissa (29.5.2025) Israelin Gazassa tekemää etnistä puhdistusta  historiallisesti sopivasti katkaisulla argumentilla, jonka mukaan "Israelin toiminta on seurausta lokakuun 2023 brutaalista terrori-iskusta". Kaikille historiasta tietäville väkivallan kierre alkoi jo vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jossa  Rothschildin pankkiirisuvun taustavaikutuksella Iso-Britannia raivasi tilaa Palestiinasta juutalaisvaltiolle. Tällaiset perussionistiset lausunnot ovat sikäli ennalta arvattavia, koska PS-puolue on muiden läntisten populistipuolueiden tavoin ollut sionistisen agendan alustana vastustaessaan enimmäkseen vain kouluttamattomien muslimien maahanmuuttoa.

Yhdysvaltain ja Israelin yhdessä käymien tuhoamissotien tarkoitus on tehdä Lähi-idästä turvallinen vain Israelille. Sotien välittöminä seurauksina ovat olleet valtavat pakolaisaallot, jotka ovat Irakin sodista lähtien suuntautuneet myös Eurooppaan. Siksi onkin erikoista, että lännen populistipuolueet kuten Perussuomalaiset tukevat sionistien hallitseman Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikkaa ja Israelin omavaltaista laajentumispyrkimystä. Tällä hetkellä Gazan miljoonaväestön siirtämistä "jonnekin muualle" on vaatinut kovasanaisesti Israelin äärioikeistolainen valtiovarainministeri Bezalel Smotrich. Koska kaikki Israelin naapurimaat ovat kieltäytyneet vastaanottamasta palestiinalaisia pakolaisia, on todennäköistä, että ne ohjautuvat jälleen kerran Eurooppaan. Suuri yleisö lännessä alkaakin jo nähdä sionistisen väestönsiirtokuvion läpi, jonka vuoksi esimerkiksi "maahanmuuttovastainen" Perussuomalaiset tullee seuraavissa eduskuntavaaleissa menettämään valtaosan jäljellä olevasta äänestäjäkunnastaan. 

Ollaanpa Perussuomalaisten poliittisista linjauksista mitä mieltä tahansa, selvää on joka tapauksessa se, että puolueen asettuminen kaikessa juutalaisten puolelle ei edistä mitenkään suomalaisten asiaa. Puolueen pari viime aikaista ulostuloa ja poliittista päätöstä vain vahvistavat tätä käsitystä. Moni perussionisteja aiemmin protestiksi äänestänyt kansalainen hieraisi varmasti silmiään kuultuaan, että monet johtavat persupoliitikot julistivat äänestäneensä Euroviisuissa Israelin poliittista ehdokasta lukuisia kertoja. Iltalehden uutisjutun mukaan "Israelin hallituksen mainostoimisto kampanjoi ja käytti muun muassa valtion sosiaalisen median tilejä osallistujamaiden katsojia äänestämään Israelia". 

Populistipuolueen kannatusta ei myöskään paranna perussuomalaisten innokkaasti ajama sananvapauden heikennys, jossa "holokaustin kiistäminen" aiotaan lisätä rikoslakiin. Toisaalta lain hämmentävän suuri kannatus eduskunnassa ei ole kunniaksi myöskään vasemmistolle, varsinkin kun se on vuosikausia jankuttanut juutalaismielisten persujen olevan "natseja". Kansalliselle tarkkailijalle kosher-populistien ja city-vasemmiston moralistinen nokittelu näyttäytyy pelkkänä päivänpoliittisena teatterina, jossa kansallisen edun sijaan kerätään irtopisteitä omalle poliittiselle blokille. Monesti kiistellyn asian argumentatiivisella sisällöllä ei ole merkitystä, vaan sitä vastustetaan ainoastaan siksi, että poliittinen vastustaja kannattaa sitä: koska juuri vasemmisto puolustaa palestiinalaisen kotimaan asiaa täytyy siinä persujen mielestä olla jotain väärää. Vastaavasti kaikki se, mitä perussuomalaiset ehdottavat, on vasemmistolle lähtökohtaisesti "äärioikeistolaisuutta", välillä jopa "natsismia".

Päivänpoliittisissa kiistelyissä Perussuomalaiset ovat halunneet profiloitua kansan syvien rivien äänitorveksi, mutta loppujen lopuksi tämäkin markkinarako on tyritty puolueeseen pesiytyneen laajan troijalaisjoukon ansiosta. Kerrankin kun kannattaisi olla populistisesti kansainvälisen juutalaisuuden ylivaltapyrkimyksiä vastaan, puolueen kellokkaat herkuttelevat Israelin Lähi-idän politiikalla peukuttaen samalla Gazan kansanmurhalle. Puolueessa ei osata edelleenkään lukea potentiaalisen äänestäjäkuntansa mielialoja, mikä nähtiin jo valtiovarainministeri Riikka Purran vähäosaisille kohdistamissa leikkauksissa.

Suomessa kontrolloituun oppositioon kuuluvien perussuomalaisten varaukseton juutalaismielisyys heijastaa viime vuosina vakiintunutta yleiseurooppalaista trendiä oikeistopopulistisissa puolueissa. Vaikka Perussuomalaiset eivät ole monien muiden populistipuolueiden tavoin vielä avoimesti sitoutunut Israelin ja lännen sionistien tarjoamaan yhteistyöhön, on EU:ssa solmitut tiiviit suhteet "kansallismielisiin veljespuolueisiin" merkinnyt sitä, että niiltä on omaksuttu korostuneen filosemitistinen ja Israel-mielinen poliittinen asenne.

Kun esille otetaan tosiasiana tunnettu sionistien ja Euroopan populistipuoleiden välinen yhteistyö, manageriaalisen järjestelmän status quota valvovat alarmistit huutavat yhdestä suusta salaliittoteoriaa. Se lieneekin näiden konformististen yhteiskuntakriitikkojen ainoa argumentti, joka laukeaa ehdollistettuna refleksinä välittömästi kun puheeksi tulee ns. laitaoikeiston toiminta. Paradoksaalista tässä on se, että järjestelmän rakkikoirina räksyttävät kriitikot pitävät lähes kaikkea äärioikeiston argumentointia perusteettomana salaliittoteorisointina samalla kun he itse vainoharhaisina näkevät arvostelunsa kohteen valmistelevan jos jonkinlaista salaliittoa Meidän demokratian päänmenoksi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ongelmallista näille järjestelmän syöttiläille on se, että he kyllä mielellään vahvistaisivat mielikuvaa äärioikeiston vaarallisen salaisesta vehkeilystä, mutta kun se tapahtuukin juutalaisten kanssa, heidän aivonsa menevät oikosulkuun. Tämän taas selittää heidän asettama peruslähtökohta, että mitä tahansa juutalaiset tekevätkin, siinä ei voi olla mitään salaliittomaista. Jos Globohomon hyödylliset idiootit kuitenkin hyväksyisivät tosiasian sionistien ja oikeistopopulistien yhteisestä projektista, he tulisivat samalla tunnustaneeksi juutalaisten osallistuvan salaliittoon, mikä olisi puolestaan paranoidi "äärioikeiston salaliittoteoria".

On kieltämättä totta, että nykyisen normaalin rajoissa kukaan varman päälle pelaava järkevä ihminen, "tolkun kansalainen", ei halua ottaa politiikassaan puheeksi juutalaisuuden kielteisiä vaikutuksia muulle maailmalle. Ensinnäkin, aihe on jo valmiiksi valtavan rasitettu emotionaalisesti, joten pelkkä objektiivisuuden vaatimus tuomitaan suoralta kädeltä antisemitismiksi. Toiseksi, aiheen esittäjään tartutetaan välittömästi historiallista tahmaa, josta seuraa Hitler-kortin pöytään lyöminen ja lopulta spekulatiiviset henkilöön käyvät loukkaukset. Näistä seurauksista huolimatta maailmalla aletaan kuitenkin kovaa vauhtia irtautua mielipidevaltiaiden henkisestä pakkopaidasta, varsinkin sen jälkeen kun ihmiset ovat huomanneet juutalaisen yhteisön todelliset kasvot suhteessa Gazan veribakkanaaleihin. Tuo sama etnokulttuurinen muukalaisyhteisö, joka empatiaan vedoten vaati koko läntiseltä maailmalta aikoinaan yhtäläisiä kansalaisoikeuksia, ei tunne nyt mitään armoa goyim-väestöjä kohtaan päästyään niskan päällä Israelissa, Wall Streetillä ja Hollywoodissa.

Yle Watch kertoo seuraavaksi mistä sionistien ja Euroopan oikeistopopulistien välisestä yhteistyössä on kyse ja keitä se lopulta palvelee. Jotta valtavaa kansansuosiota nauttivien läntisten oikeistopopulistipuolueiden hämmentävä poliittinen saamattomuus tulisi ymmärretyksi, meidän täytyy ottaa tabuna pidetty tekijä X huomioon. Seuraava julkisista lähteistä kerätty tietopaketti pohjautuu sionismiin perehtyneen vapaa toimittaja Jose Ninon aivan hiljattain julkaistuun artikkeliin Occidental Observer -verkkolehdessä.

Euroopassa sionistien ja populistipuolueiden välisestä yhteistyöstä on tullut parin viimeisen vuoden aikana arkipäivää. Historiallisesti poikkeukselliseksi katsottava kehitys kulminoitui maaliskuussa Jerusalemissa pidettyyn antisemitismin vastaiseen konferenssiin, johon osallistui lukuisia eurooppalaisia oikeistopopulistisia johtohahmoja. Paikalla oli mm. Ranskan Kansallisen liittouman uusi puheenjohtaja Jordan Bardella, Euroopan parlamentin jäsen Hermann Tertsch Espanjan Vox-puolueesta, europarlamentaarikko Charlie Weimers Ruotsidemokraateista, Kansallisen rintaman perustajan Jean-Marie Le Penin lapsenlapsi europarlamentaarikko Marion Maréchal ja europarlamentaarikko Kinga Gál Unkarin hallitsevasta Fidesz-puolueesta. 

Suomessa vähän julkisuutta saanut tapahtuma herätti valtavaa kuohuntaa niin vanhan liiton juutalaisissa sionisteissa kuin Brysseliin keskittyvässä liberaalissa eliitissä. Ranskanjuutalainen sionistiälykkö ja holokaustiuskon saarnamies Bernard-Henri Lévy perui puheensa saadessaan tietää, että Kansallisen liittouman johtaja Jordan Bardella, kaiken juutalaiskriittisyyden ankarasti tuominnut urapoliitikko, puhuisi tilaisuudessa. Niin ikään "epäpyhää allianssia" vastaan protestoi Saksan antisemitismin torjunnasta vastaava komissaari Felix Klein, joka perui esiintymisensä ja sanoi olevansa järkyttynyt euro-populistien osallistumisesta. Satikutia antoi myös pahamaineisen Anti-Defamation Leaguen (ADL) entinen johtaja Abraham Foxman, joka moitti painostusjärjestön nykyistä toimitusjohtaja Jonathan Greenblattia tämän pidettyä kaikesta kohusta huolimatta konferenssissa puheen. Vanhan maailman sionistista strategiaa kannattava Foxman sanoi, että vasemmistolaisen antisemitismin nousun myötä "pseudofasistinen oikeisto" yrittää käyttää juutalaisyhteisöä alustanaan osoittaakseen kuinka legitiimejä ja suvaitsevaisia ​​he ovat. Siksi Israelin ja juutalaisyhteisön ei pitäisi Foxmanin mukaan sortua tällaiseen houkutukseen. 

Näistä teatraalisista ja taktisista irtiotoista huolimatta Israelin järjestämä konferenssi oli merkittävä päänavaus soluttautua ryminällä eurooppalaisten protestiäänestäjien suosimien puolueiden sisään. Onnistunut kokous oli selvä merkki muutoksesta Israelin ulkosuhteissa, jota johtaa Likud-puolueen diasporaministeri Amichai Chikli. Jo ennen kuin Israelin hallitus luopui virallisesti politiikastaan ​​välttää yhteistyötä oikeistopopulististen puolueiden kanssa Euroopassa, Chikli oli ollut yhteydessä niihin. Diasporaministeri puhui mm. viime vuonna Espanjan Vox-puolueen isännöimässä Europa Viva 24 -tapahtumassa, jossa hän jakoi lavan Marine Le Penin kanssa. Lisäksi Chikli esiintyi Washingtonissa järjestetyssä konservatiivisessa poliittisessa toimintakonferenssissa (CPAC), jossa hän ylisti Donald Trumpin sananvapautta rajoittavia toimia "antisemitismin" torjumiseksi. Jo nämä esimerkit todistavat Foxmanin puheet lähinnä retoriseksi ansaksi, sillä hän on todennäköisesti tietoinen kumpi osapuoli on tässä vaihtokaupassa aloitteellinen ja lopulta voittava taho.

Israelin johdon ja lännen oikeistopopulististen puolueiden välinen nopea lähentyminen ei ole jäänyt Euroopan poliittisella kentällä huomaamatta. Chiklin avoin tuki Le Penille Ranskan viimeaikaisissa vaaleissa synnytti ankaria diplomaattisia kiistoja. Huhtikuussa Chiklin osallistui Likud-puolueensa toverien kanssa Unkarin CPAC-kokoukseen, mikä nostatti kitkeriä puheenvuoroja EU:n federalisteissa, sillä heidän mielestään "Unkarin kaltaiselle hylkiömaalle" ei tulisi antaa mitään tukea sen Nato-kriittisyyden, ulkomaalaispolitiikan ja perhe-arvojen vuoksi. Muodollista poliittista päätäntävaltaa hallinnoivat Euroopan keskustavasemmistolaiset liberaalit pitävät tietenkin itse tiiviitä yhteyksiä Israeliin ja juutalaiseen valtaeliittiin, mutta eivät voi sietää sitä, että heidän poliittiset kilpailijansa, "äärioikeistolaiset", tekevät myös samoin. Euroopan vanha pseudoeliitti ymmärtää omasta kokemuksestaan millaisen poliittisen väylän valtaan yhteistyö vaikutusvaltaisten juutalaisten kanssa mahdollistaa, joten he ovat syystäkin raivoissaan ja hämmentyneitä populistipuolueiden tuoreelta näyttävästä liittolaissuhteesta. 

Sionismiin perehtynyt vapaa toimittaja Jose Nino kirjoittaa Occidental Observer -verkkolehdessä, että niille, joilla on edes jonkinlaiset tiedot juutalaisten vaikutusvallasta länsimaisessa politiikassa, ajatus juutalaisten liittoutumisesta oikeistopopulististen kanssa olisi lähes ennenkuulumaton. Kouliintuneelle kansalliselle tarkkailijalle juutalaisten lähestymistavat eurooppalaiseen uusoikeistoon ovat kuitenkin jälleen kerran yksi klassinen esimerkki sionistien kaksiosaisesta kosher-voileivästä. Ninon mukaan strategiaan kuuluu, että juutalaiset käyttävät hyväkseen tai joskus jopa luovat polttavan yhteiskunnallisen ongelman kuten maahanmuuton. Tämänkaltaisessa kysymyksessä he asettavat itsensä ja liittolaisensa poliittisen väittelyn molemmille puolille. Kiistelyssä juutalaisen sisäryhmän intressinä on pelkästään vääristää ja hyödyntää asiaa omien etujensa mukaisesti. Ne poliittiset tulokkaat, jotka eivät ole tietoisia tällaisesta petoksen metodista, hyväksyvät juutalaisen liittolaisenaan vakuuttuneena siitä, että heitä yhdistää yhteinen asia – vain joutuakseen lopulta harhaanjohdetuiksi.

Viime vuosien politiikka tarjoaa tästä lukuisia esimerkkejä, räikeimpänä kenties vastajihad-liikkeen äänitorvena tunnetun Tommy Robinsonin tapaus. Hän on saanut jo pitkään rahoitusta Israelia tukevalta Lähi-idän foorumilta ja juutalaiselta teknologiamiljardööri Robert Shillmanilta ollen näin yksi hyödyllisimmistä juutalaisten etujen ajajista Euroopassa. Hänen kritiikkinsä muslimi-maahantulijoita ja islamilaista kulttuuria kohtaan on tietenkin täysin perusteltua, mutta samalla hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että Iso-Britannia ja muu Eurooppa täytetään ei-islamilaisilla värillisillä kuten Saharan eteläpuolisilla mustilla ja Intian niemimaan pajeeteilla. Tällainen valikoiva mutta Euroopalle yhtä tuhoisa maahanmuuttoinvaasio palvelee pitkälti vain sionistien etuja, joihin kuuluu selvästi vanhan mantereen kantaväestön demografisen ja poliittisen aseman heikentäminen. Sattumoisin tällaista sionistien sertifoimaa muslimivastaista "maanmuuttokritiikkiä" ajaa myös kotoinen Perussuomalaiset puolue.

Viime aikaisten uutisten perusteella voisi luulla, että juutalaisten yhteistyö eurooppalaisten populistipuolueiden kanssa olisi tuore ilmiö. Tosiasiassa kyse on sionistien jo monta vuosikymmentä harjoittamasta projektista, jolla on tarkoitus hyödyntää Euroopan maahanmuuttovastaisuutta Israelin ja diasporajuutalaisten hyväksi. Esimerkiksi Unkarin pääministeri Viktor Orbánilla on selväjärkisiä näkemyksiä maahanmuutosta ja ulkopolitiikasta, mutta tämä ei ole estänyt häntä synnyttämästä sokeaa pistettä Israelia kohtaan. Tosin tämä johtuu suurelta osin hänen yhteydestään juutalaiseen republikaanistrategiin Arthur Finkelsteiniin, joka on ollut sekä Orbánin että Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun vaalimenestyksen keskeinen arkkitehti. Tämän juutalaisyhteyden ansiosta Orbánista on tullut yksi Israelin tärkeimmistä diplomaattisista liittolaisista Euroopassa, erityisesti lokakuun 7. päivän jälkeisessä maailmassa. Huolimatta hänen puheenvuoroistaan ​​Israelin nykyhallituksen puolesta, lännen liberaalit instituutiot syyttävät Unkarin pääministeriä rutiininomaisesti edelleen antisemitismistä. Tämä luultavasti vain siksi, koska Orbán on aiemmissa vaaleissa kampanjoinut unkarinjuutalaisen keinottelija George Sorosin räikeää maahanmuutto-lobbausta vastaan.

Juutalaisten tunkeutuminen populistiseen oikeistoon on ollut nähtävissä lähes kaikkialla Euroopassa. Kuin tyhjästä Italian oikeistolaisen Lega-puolueen johtaja Matteo Salvini on luonut vahvoja suhteita Israeliin, erityisesti Benjamin Netanyahun johdolla. Salvini on vieraillut maassa useita kertoja ja näiden vierailujen aikana hän on ilmaissut varauksettoman tukensa Israelin politiikalle samalla moittien EU:n tiettyjä julkilausumia Lähi-idän ainoasta demokratiasta.

Samankaltaista lähentymistä on nähty myös Alankomaissa. Vapauspuolueen (PVV) perustajalla ja johtajalla Geert Wildersillä on pitkäaikainen henkilökohtainen yhteys Israeliin, sillä hän on asunut ja tehnyt vapaaehtoistyötä siellä nuorena miehenä ja käynyt maassa kymmeniä kertoja. Hurmahenkisenä sionistina hän uskoo Suur-Israeliin, joka hallitsisi koko Jordan-joen ja Välimeren välistä maa-aluetta, vastustaa Palestiinan valtion perustamista ja kannattaa Alankomaiden suurlähetystön siirtämistä Jerusalemiin. Wilders on tavannut Israelin johtajia kuten pääministeri Benjamin Netanyahun, presidentti Isaac Herzogin ja muita korkean tason virkamiehiä. Kuvaavaa on, että Netanyahu on tervehtinyt häntä "Israelin todelliseksi ystäväksi".

Ranskalaisen populistijohtaja Marine Le Penin saatua poliittisen tuomion Euroopan Unionin varojen kavalluksesta, Israelin johto näki Kansallisen liittouman kriisissä mahdollisuuden ohjata puolueen politiikkaa vielä enemmän juutalaisten intressien mukaiseksi. Israel on kutsunut Kansallisen liittouman puheenjohtajan Jordan Bardellan ja Marion Maréchalin (Le Penin veljentyttären) virallisiin konferensseihin Jerusalemissa, mukaan lukien edellä mainittu hallituksen järjestämä antisemitismiä käsittelevä tilaisuus, johon osallistui myös Netanyahun hallitus. Israelin vaikutus Kansallisen liittouman viime aikaisiin linjauksiin on ollut huomattava, sillä sekä Le Pen että Bardella ovat monien puoluejäsenten vastustuksesta huolimatta pyrkineet muovaamaan puoluetta sellaiseksi, että se olisi sopusoinnussa sionismin etujen kanssa. Käytännössä tämä on ilmennyt puolueen julkilausumissa, joissa on korostettu juutalaisvaltion turvallisuuden tukemista ja "islamistisen ideologian" vastustamista. Siksi ei olekaan yllättävää, että Israelin diasporaministeri Chikli on antanut julkisen tukensa Le Penille kutsuen häntä "erinomaiseksi Israelille".

Vastaavasti Yhdysvalloissa sionistien ote oikeistokonservatiivisiin uudistajiin on ollut paljon pidempiaikaisempaa ja syvällisempää kuin Euroopassa. Monet sionistien uudet strategiat ja manipulaatiotaktiikat luodaankin ensin Yhdysvalloissa ennen kuin niitä aletaan soveltaa vanhalla mantereella. Amerikan uusien virtauksien esille tuojista kannattaa mainita poliittiset strategit Steve Bannon ja Yoram Hazony, jotka ovat pyrkineet yhdistämään oikeistolaisen populismin sionismin kannattamille asioille 2010-luvulta lähtien. Bannonin poliittinen organisointi ja Hazonyn rakentamat ajatushautomot edustavat kahta omaleimaista lähestysmistapaa, jotka amerikkalainen konservatiivinen liike yhdistettynä "kristilliseen sionismiin" on ottanut omakseen. Näiden uusien strategioiden päätarkoitus on tehdä maailmasta turvallinen etnosentrisille juutalaisille populistisella aikakaudella.

Vapaa toimittaja Jose Ninon mukaan sionistien yhteistyö populistipuolueiden kanssa on osa varasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kansainvälisen juutalaisuuden säilyminen geopoliittisten mullistusten leimaamalla 2000-luvulla. Koska nykymaailmassa ei voida enää täysin luottaa Yhdysvaltojen orjamaiseen Israelin puolustamiseen, juutalaiset eturyhmät pyrkivät turvaamaan selustansa ostamalla ulkomailla toimivia populistisia puolueita. Strategia näyttää toimivan, koska yhä useammat äänestäjät länsimaissa ovat pettyneet toisen maailmansodan jälkeiseen järjestykseen, jonka vuoksi populistiset puolueet ovat hyvässä asemassa ottamaan vallan perinteisiltä konservatiivisilta ja liberaaleilta puolueilta.

Epävakaan maailmantilanteen seurauksena kansainvälisen juutalaisyhteisön muutoshaluisimmat elementit yrittävät tunkeutua populistisiin puolueisiin varmistaakseen, etteivät niistä tule nimenomaisesti Israelin vastaisia, saatika juutalaisvastaisia. Euroopan luonnollinen taipumus itsepuolustukseen, kuten etnosentristen juutalaisten sadat dokumentoidut joukkokarkotukset viimeisen parin tuhannen vuoden ajalta, osoittavat valmiudesta vastata suoraan juutalaisten taloudellisten ja poliittisten juonitteluiden ylilyönteihin. Jotta tämä sitkeä eurooppalaisen politiikan elementti ei palaisi, juutalaiset eturyhmät ovat pyrkineet heikentämään valkoista poliittista valtaa molemmilla puolilla Atlanttia toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Liberalismin jälkeisessä maailmanjärjestyksessä juutalainen diaspora jatkaa kumouksellista agendaansa, vaikkakin muutamin muutoksin strategiassaan. Kansalaisille tarjotaan nyt kosher-populismia, josta on tehty ainoa valkoisen tyytymättömyyden kanava. Vain se on sallittu globalistien epäsuorasti hallitsemissa "kansallisvaltioissa".

Ei voi liikaa korostaa, että eurooppalainen etninen nationalismi ja vahvat antisionistiset liikkeet eivät ole sallittuja "vapaissa ja demokraattisissa" länsimaissa. Suomessa tämä on nähty Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kieltämisenä "hyvien tapojen vastaisena" ja Sinimustan liikkeen alunperin hyväksytyn puolueohjelman hylkäämisenä. Hyödyntämällä vihapuhelakia, kriminalisoimalla holokaustin avoimen tutkimisen, poissulkemalla ihmisiä sosiaalisesta mediasta ja rahoitusjärjestelmästä mielipiteidensä takia sekä tukemalla kontrolloituja oppositioryhmiä kansainvälinen juutalainen lobbausverkosto on muokannut keskustelua tavalla, joka estää politiikan ytimeen kuuluvan schmittiläisen ystävä-vihollinen-jaottelun.

Toimittaja Jose Nino päätyykin siihen johtopäätökseen, että levittäessään "talmudistista kädenvääntöä" soluttamissaan oikeistopopulistisissa puolueissa uuden sukupolven sionistinen ryhmittymä varmistaa, että valkoiset saastutetaan kognitiivisesti juutalaistetuilla puheenaiheilla. Näin eurooppalaiset nykymenon kriitikot saadaan kuluttamaan valtavia resursseja ja poliittista energiaa turhiin päämääriin. Samaan aikaan juutalainen globaali verkosto voi jatkaa toimintaansa rankaisematta, oli kyse sitten Israelin tekemistä etnisistä puhdistuksista ja lisämaan varastamisesta uusille laittomille siirtokunnille tai lännen demografisen tuhon kiihdyttämisestä "humanitäärisen" massamaahanmuuton avulla.

Valkoisten oikeuksien puolustajien olisi viisasta olla lankeamatta hallinnon hyväksymien "populististen" liikkeiden esittämiin pinnallisiin houkutuksiin. Vaikka ne saattavat vaikuttaa järjestelmän vastaisilta, niiden puutteet juutalaisvaikutuksen haastamisessa vesittävät kaikki mahdolliset myönteiset puolet. Kriittinen kansallinen tarkkailija näkee juutalaismyönteiset populistiorganisaatiot lähinnä hallinnan välineinä, joiden tarkoituksena on estää valkoisten radikalisoituminen ja valmistaa heitä lopulta miljoonien ulkomaalaisten tulokkaiden korvaamiseen. 

Normaalioloissa valkoinen äänestäjäkunta hakeutuisi nationalististen puolueiden puoleen, koska ne vastustavat kaikkien ulkopuolisten ryhmien – mukaan lukien juutalaiset – poliittista valtaa ja kantaväestölle epäedullisia etnosentrisiä intressejä. Kun otetaan huomioon monien länsimaiden väestölliset kriisit, ei ole järkeä tehdä faustilaista sopimusta niiden juutalaisten instituutioiden kanssa, jotka ovat vastuussa näistä kehityskuluista.

JEAN-MARIE LE PEN (1928-2025)

Euroopan puolustajille vuoden ensimmäinen suru-uutinen kuultiin Ranskasta: sodan jälkeisen ajan yksi merkittävimmin nationalistipoliitiikko, Jean-Marie Le Pen, kuoli pitkällisen sairastelun jälkeen tammikuun 7. päivänä 96-vuotiaana.

Kun brittiläinen National Front saatiin Margaret Thatcherin petoksella v. 1979 sivuraiteelle, nousi Jean-Marie Le Penin johtama ranskalainen Front National -puolue Euroopan äärioikeiston johtotähdeksi 1980- ja 1990-luvulla. Vaikka kiihtyvä globalismi ei vielä 1980-luvulla ollut ehtinyt tehdä näkyvää väestöllistä tuhoa Suomessa, maamme harvat modernit nationalistit ymmärsivät jo tuolloin kasvavan vaaran, jonka vuoksi Le Penin suosion nousua seurattiin tarkkaan ja toiveikkaana.

Varsinkin kommunismin romahduksen jälkeen myös valveutuneet suomalaisaktivistit toivoivat nationalismin täyttävän ideologisen tyhjiön. Toisin kävi, Amerikkavetoinen fukuyamalainen uusliberalismi selätti taloudellisella ja mediavallallaan nationalistisen vastarintahaasteen 1990-luvun globalismin huuman vuosina. Kun liberalismin illuusiot romahtivat 2007-2008 talousromahdukseen ja suuren yleisön siltä kysymättä toteutettuun väestönvaihtoon, nationalismi sai uuden mahdollisuuden 2010-luvulla.

Valitettavasti silloin oli liian myöhäistä, varsinkin kun lähes kaikki suuret Euroopan populistipuolueet olivat jo globalistien ja sionistien soluttamia, jonka vuoksi ne toimivat ensin pelkkinä kansan raivon vaarattomina ukkosenjohdattimina, sittemmin valeoppositiona ja hallitukseen päästyään vihamielisen Systeemin häpeällisinä yhteistoimintamiehinä.

Vanha herra Le Pen vastusti loppuun saakka tätä korruptiota ja sai lopulta maksaa siitä poliittisesti. Petoksen takana oli oma tytär Marine Le Pen, joka savusti isänsä ulos puolueesta 2015. Mikä puolestaan panee kysymään, miksi globalistien äänitorvena toimiva valtamedia haluaa manipulaatiollaan ajaa aina naisia puolueiden johtoon. Siksikö, että he ovat pehmeämpiä ja ulkoisille vaikutuksille alttiimpia toisin kuin ne miehet, jotka ovat omalla poliittisella ajattelullaan rakentaneet liikkeet, joihin muut vain istuvat kuin valmiiseen pöytään?

Jean-Marie Le Pen oli alallaan viimeinen  mohikaani, mutta samalla myös pioneeri, joka päivitti sotia edeltävän kansallisradikalismin aikaamme sopivaksi. Ikävä kyllä hän saattaa olla pitkiin aikoihin viimeinen merkittävä eurooppalainen äärioikeistopoliitiikko, joka ei ole valkovihamielisen järjestelmän lahjoma sätkynukke. Joka tapauksessa hänen peräänantamattomuutensa ja uskon varmuutetensa tulee säilymään palavana esikuvana uusille sukupolville, jotka haluavat kulkea lahjomatonta kapeaa tietä kohti voittoa.  

ALKAAKO MEDIA ITALIAN POPULISMIVYÖRYN JÄLKEEN TUNNUSTAA TOSIASIAT?

Sosiaalisena ja kulttuurisena nuorisoliikkeenä tunnettu
Casa Pound on järjestäytynyt nyt myös puolueeksi.

Länsimaita hallitseva poliitinen nomenklatuura, johon kuuluu myös valtamedian toimittajat, ovat viime vuoden maaliskuun Hollanin parlamenttivaalien jälkeen kirjoittaneet toivekkaasti kuinka korruptoituneen järjestelmän vakautta häiritsevä populismi alkaa olla voitettu kanta. Toimittajien apparatsikki-armeija yltyi suoranaiseen hurmokseen kun vihamielisen euroelitiin juoksupoika Emmanuel Macronin kukisti toukokuun 2017 Ranskan presidentinvaaleissa toisella kierroksella Kansallisen Rintaman ehdokkaan Marine Le Penin. Valtavirran tiedotusvälineissä juhlittiin jo populismin kukistumista, vaikka todellisuudessa nykyjärjestelmän selkärankana toimiva vasemmisto romahti molemmissa vaaleissa samalla kun populistit lisäsivät suosiotaan, vaikka eivät lopulliseen voittoon vielä yltäneetkään.

Globalismia kannattava euroeliitillä meni samppanjat väärän kurkkuun jo heti syyskuun 2017 Saksan liittopäivävaaleissa ja lokakuun Itävallan parlamenttivaaleissa, joissa populistit saavuttivat maiden historian suurimmat voittonsa. Viimeksi globalistien tuskaa on lisännyt Italian tuoreet parlamenttivaalit, joissa voittivat sekä EU-vastainen vasemmistopopulistinen Viiden tähden liike ja keskustaoikeistolaiseen koalitio, jonka johtavaksi puolueeksi nousi maahanmuuttovastainen Lega Nord. Näissäkin vaaleissa suurimpana trendinä oli perinteisten vasemmistopuoluiden totaalinen romahdus. EU-nomenklatuuran ainoa lohtu lienee se, että lupaavista ennusteista huolimatta nuoren sukupolven dynaamista fascismia ajava Casa Pound ei ylittänyt tarvittavaa kolmen prosentin kannatusta saadakseen parlamenttipaikkoja.

Viimeiset vaalit Saksassa, Itävallassa ja Italiassa todistavat kiistatta, että kansalaisten tyytytmättömyyttä kanavoiva populismi ei ole kadonnut minnekään. Jopa valtamediassa on alettu tunnustaa, että populismia synnyttävät ongelmat kuten kehitysmaiden massainvaasio ovat todellisia huolen aiheita eivät ne katoa sillä, että niistä vaietaan tai niistä keskustelua haluavat demonisoidaan. Hidasliikkeisen Ylen pahamaineinen EU-politrukki Sampo Vaarakallio on pannut vihdoin lusikan kauniiseen käteensä ja tunnustaa tosiasiat uunituoreessa kirjoituksessaan Analyysi: Euroopan puoluerakenne rytisee – Saksa takertuu vaihtoehdottomuuteen, Italiasta tulee populismin koekenttä. 

Vielä vuosi sitten Vaarakallion äänensävy oli täysin toinen kun Hollannin Geert Wildersin johtama suosittu maahanmuuttovastainen Vapauspuolue ei yltänyt maan suurimmaksi puolueeksi, vaikka kasvattikin merkittävästi suosiotaan. Vuosi Hollannin vaalien jälkeen on tehnyt Vaarakalliosta nöyremmän ja rehellisemmän, mikä on aika ainutlaatuista Ylen toimittajakunnassa:

Harjoitetulle politiikalle ei ole ollut tarjolla vaihtoehtoa. Kunnes populististen liikkeiden yksinkertainen sanoma muutti poliittisen pelin. Pitkin Eurooppaa kasvaneet populistiliikkeet ovat nähneet vaihtoehdottomuudessa missionsa. Tyytymättömien kriittinen massa on ollut populismin kasvualusta. Tyytymättömyyden taustalla on laaja eurooppalainen työttömyys ja sosiaaliset ongelmat.

Vaarakallion analyysi populismista on erilainen kuin ennen. Enää hän ei pidä populismia pelkkänä pahantahtoisten kansankiihottajien ja rasistien manipulaationa, jossa hyväuskoista kansaa johdetaan harhaan. On virkistävää huomata, että Ylen toimittaja tunnustaa kerrankin populismin todelliset syyt kuten työttömyyden ja ja sosiaaliset ongelmat. Nyt myös maahanmuuton, joskin pitkin hampain:

Etenkin oikeistopopulistisissa liikkeissä tähän on sitten kytketty maahanmuuton todelliset tai kuvitellut ongelmat sekä poliittisen ja taloudellisen korruption todennetut tai todentamattomat tapaukset. Tarjottua pakettia pitää ideologisesti kasassa äärikansallismielisyys.

Vaikka analyysi sisältää tutut kaunat Puolaa ja Unkaria kohtaan ja väitteen, että toisin kuin Itä-Euroopassa läntisessä järjestelmässä tiedonvälineet ja oikeuslaitokset ovat aidosti riippumattomia, sisältää se yllättävän paljon huomioita, joita liberaalimedia ei tohdi sanoa ääneen. Varsinkin jutun loppukaneetti on yllättävän rehellinen :

Vinkkinä maltilliselle oikeistolle ja demareille Euroopassa, jos molemmat ovat uppoamassa, kannattaako pitää toisesta kiinni tekemättä mitään?

                                                           *********************

TV1,  sunnuntai 11.3.2018 klo 18:45, Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina professori Alf Rehn, työharjoittelusta muotinäytösmalliksi löydetty Zakarie Ali ja laulaja-lauluntekijä Kanerva Pasanen. HD

Aina jos media sattuu suurella vaivalla suurennuslasin avulla löytämään somaleista jotain myönteistä kerrotavaa, tämä tilaisuus myös käytetään. Tällä kertaa maamme viralliseksi huippuosaavaksi somaliksi on julistettu "kansainvälinen malli" Zakarie Ali. 

On vaikea kuvitella miten Suomi onkaan tullut toimeen ilman näin arvokasta kultamunaa. Asiasta kertoo tarkemmin MV-lehti jutussaan Suomalaismies Ali on nostamassa Suomea maailmankartalle.

TV1, sunnuntai 11.3.2018 klo 23:55, USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K12

Yle Watch kirjoitti viime syyskuussa kaiken tarpeellisen tästä uusintana tulevasta propgandarainasta. Sieltä ohjelman sisällön tiivistävä lainaus:

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.

MÄTÄ EU-ELIITTI OSTI ITSELLEEN LISÄAIKAA RANSKAN PRESIDENTINVAALEISSA

Emmanuel Macronin vaalivoiton varmistuttua Ylen toimittajien ja asiantuntijavieraiden naamat loistivat kuin Naantalin aurinko, eivätkä he innostukseltaan näyttäneet pysyä tuoleillaan. Ilmeet kun paljastivat kenen puolella he olivat ja mitä ideologiaa he suosivat. Toisaalta toimittajien viha Marine Le Peniä kohtaan on niin piintynyttä, ettei edes hänen naiseutensa synnytä sympatiaa toisin kuin Tarja Halosen kohdalla, jonka kampanjointiin suhtauduttiin mediassa myönteisesti ja jonka valintaan vaikuttivat feminismillä mädätettyjen kokoomuslaisten naisten äänet. Pariisin vaalistudion tunnelmat olivatkin toisenlaiset kuin viime loppusyksynä, jolloin Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Silloin henkisen romahduksen partaalla olevien toimittajien naamat näyttivät siltä kuin kuin he olisivat juuri puraisseet sitruunaa.

Täpinöissään ollut Ylen kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio kertoi voittajien juhlista Pariisin keskustassa, jonne oli kokoontunut lähinnä nuoria. Heidän riemussaan huokui kuulemma toivo ja tulevaisuudenusko, mikä tuo mieleen samanlaisen hypetyksen kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen presidentitksi. Hänetkin siivitti voittoon manipuloitujen nuorten valkoisen naisten innostus, joka kumpusi hurmoshenkisestä muutos-puheesta ("Change") ja ontosta materialismista. Kahden presidenttikauden jälkeen bimbojen kuvittelemista ikuisista bileistä ja loputtomasta taivaan mannasta oli jäljellä vain rikotut lupaukset ja yhä jyrkemmin jakautunut kansakunta, jonka lopputuloksena oli Trumpin valinta presidentiksi. Jotain samanlaista on odotettavissa myös Macronin viiden vuoden presidenttikauden jälkeen, vaikka nyt globalistit ja valtamedia juhlivatkin Pyrrhoksen voittoaan ja kuvittelevat että Ranska, Eurooppa ja EU olisi jotenkin pelastettu Systeemin oman miehen voiton jälkeen. 

Myös Suomessa EU.ta nuoleskeleva korruptoitunut "eliitti" kuten pääministeri ovat riemuinneet Macronin vaalivoittoa. Ylen verkkosivujen uutisessa Pääministeri Sipilä Macronin voitosta: Mieluisa kepulaisjohtaja uskoo, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, koska kansalaisten syvästi inhoamaa EU:n intergraatiota tullaan jatkossa runnomaan väkisin läpi entistä suuremmalla voimalla:

– Ennusteiden mukaan odotettu tulos ja tietenkin myös mieluisa tulos. Ranska on Suomelle tärkeä kumppani tuolla Euroopan unionissa ja onnittelut hänelle uskalsin jo tuon ennusteen perusteella lähettää, Sipilä sanoi Ylen Radio Suomen erikoislähetyksessä heti alustavan vaalituloksen selvittyä.

(...) Sipilä näkee, että Ranska on tärkeässä roolissa esimerkiksi ajankohtaisessa puolustusyhteistyön syventämisessä EU:ssa. Suomi ja Ranska ovat olleet tällä alueella samoilla linjoilla, pääministeri sanoi. – Uskon, että tämän tyyppinen kehitys ja yhteistyö saa nyt jatkumon.

Nykyisen vasemmistolaisen presidentti François Hollanden henkilökohtaisena avustajana toiminut "riippumaton" Macron ei Systeemin miehenä tule parantamaan mitenkään maan rakenteellisia ja väestöllisiä ongelmia, vaan päinvastoin hän vain kärjistää niitä. Juuri tällaista tuholaista maa ehkä kaipaakin. Eihän kehitysmaalaisten invaasion tuomaa sotkua kyetä Ranskassa oikomaan oikeastaan muulla kuin sisällissodalla ja etnisillä karkotuksilla. Kun viiden vuoden päästä Macronin kausi päättyy, voi maa jo hyvinkin olla sisällissodan tilassa, joten median ja poliittisen elitiin helpottuneet puheet "Euroopan pelastumisesta" (lue: heidän oman valtansa säilymisestä) kuulostavat nyt suorastaan hirtehisiltä.

Oman lisänsä Ranskan epävarmalle tulevaisuudelle tuo värillisen äänestäjäkunnan kasvu ja aktivoituminen. Lauantaina Ylen tv-uutisissa haastatellut ei-eurooppalaiset maahantunkeutujat sanoivat äänestävänsä etnisen intressinsä mukaisesti Macronia. Selvää on, että valkoisille sama asenne tarkoittaa mediassa rasismia, värillisille taas oman etnisen ryhmän edun ajaminen on vain "rasismin vastaisuutta". Silti on ihmeteltävä niitä värillisiä Ranskan kansalaisia, joille voisi olla talouspolitiikan vuoksi kannattavampaa tukea Le Peniä, mutta äänestävät tästä huolimatta Macronia.

Eihän heitä voisi Ranskan kansalaisina karkoittaa, joten miksi vastustaa Le Peniä? Siksi, että etnosentrisyyteen sitoutuneille värillisille on lähes vaistomasta kannattaa jatkuvaa maahanmuuttoa, etnisten heimoveljiensä massiivista vyöryä. Heidän motiivinsa on puhtaan kolonialistinen ja rasistinen – miehittää maa omilla rotuveljillän ja syrjäyttää ranskalaiset valkoiset. Ei kuitenkaan aivan kaikkia ranskalaisia, sillä 2000-luvun saraseenitkin ymmärtävät, että tietty määrä innovatiivisia valkoisia tarvitaan turvaamaan heidän toimeentulonsa. Muutoin he voisivat yhtä hyvin muuttaa takaisin villiin Afrikkaan, joten täydellinen valkoisten syrjäyttäminen ei olisi tämän vapaamatkustajaporukan edun mukaista.

Yle Watch ei elätellyt mitään positiivista Ranskan vaalien lopputuloksesta, sillä se kirjoitti jo viime perjantaina pitävän Macronin voittoa todennäköisenä ja jopa toivottavana:

Mitä tulee tuleviin Ranskan presidentinvaaleihin, ne eivät ole niin tärkeät kuin vallassa kiinni oleva globalistinen poliittinen eliitti uskottelee. Ikävä tosiasia on, että niillä ei ole enää merkitystä ranskalaisuuden, alkuperäisen frankki-gallialaisen kansan kannalta. Vaikka Le Pen voittaisi, voitto tulisi liian myöhään, sillä arabi-negroidinen väestöinvaasio on syvällä frankkien sydänmailla. Siksi on parempi, että todennäköisempi voittajaehdokas Macron voittaa, mikä onkin helppoa, sen verran aisankannattajia (Cuckservatives) nykyranskalaiset etnomasokistit ovat. Ainakin Macronin valinta opettaisi seuraavan viiden vuoden aikana ranskalaisille, että vielä alemmas voidaan mennä ilman että ollaan edes pohjakosketuksessa. 

Samaisessa päivityksessä YW arvioi myös vain pari päivää ennen vaaleja kerrotusta Macroniin kohdistuneesta tietovuodosta, joka näyttää olleen väärän lipun operaatio, koska se vaikutti positiviisesti voittajan vaalitulokseen:

Läntiset "asiantuntijat" väittävät, että tietovuodon tarkoitus on hyödyttää Le Penin kampanjaa, vaikka poliittista peliä ja massojen psykologiaa ymmärtävät tietävät, että kömpelön vuodon oli tarkoitus uhriuttaa Macron ja saada hänet näyttämään järjestelmän ulkopuoliselta haastajalta, jota vastaan ollaan valmiita käyttämään kaikkia likaisia keinoa. Näin Macron saa ylenmääräistä sympatiaa, joka valuu hänen laariinsa.  

Vuodon syyn varteenotettava vaihtoehto onkin, että Macronia tukeva establishmentti on itse vuodon takana. Samalla väärän lipun operaatiossa voidaan jälleen kerran syyttää Venäjää, koska Lännen eliitti ei pysty löytämään maahanmuuttovastaisen populismin suosion syyksi muuta kuin Venäjän nettipropagandan ja verkkohäirinnän. Venäjän julistaminen syntipukiksi kaikkeen on muutenkin hyödyllistä, koska sillä voidaan lakaista maton alle lännen oma sekaantuminen muiden maiden asioihin. Näistä kampanjoista härskeimpiä ovat olleet EU:n, Naton ja George Sorosin masinoimat itäisen Euroopan "värivallankumoukset".

Hallitseva nomenklatuura on valmis mihin tahansa ostaakseen mädäntyneelle järjestelmälleen lisäaikaa. Tuon hämärän kuppikunnan on kuitenkin turha kuvitella, että sen vihaama "populismi" olisi Marconin voiton myötä nyt jotenkin torpattu ja "eliitti" voisi kaikessa rauhassa viedä eteenpäin eurooppalaisten tuhoa ajavaa viheliäistä projektiaan. Macronin voitto saattaakin jäädä vihamielisen globalistiklikin joutsenlauluksi, sillä kiihdyttäessään pakolla integraatioa ja maahanmuuttoa, se tulee samalla lukeneeksi itselleen kuolemantuomionsa.

YLE PUOLTAA VIHAMIELISEN ELIITIN EDUSMIESTÄ RANSKAN PRESIDENTIKSI

Ranskan presidentivaalien ensimmäisen kierroksen tulos kertoo karua kieltä siitä, että Ranska on edelleen muukalaispopulaatioita hellivä Cuck Nation, aisankannattajien kansakunta. Vaikka valtamediat ovat harmitelleet Kansallisen Rintaman ehdokas Marine Le Penin pääsyä toiselle kierrokselle, voi kansan vastainen EU-eliitti olla tyytyväinen siihen, että 78,5 äänestäjistä äänesti muuta kuin Ranskan puolustajaa. 

Monissa Ylen uutisissa kuten verkkosivujen jutussa Euroopan johtajat iloitsevat Ranskan vaalituloksesta ei peitellä kansoistaan vieraantuneiden poliitikkojen ja taulouselämän vaikuttajien riemua siitä, että heidän luottomiehensä Emmanuel Macron voitti parilla prosentilla ensimmäisen kierroksen ja näyttää ennusteiden mukaan tulevan valituksi presidentiksi toisella kierroksella. Tämä voi olla mahdollista, sillä lähes kaikki hävinneet ehdokkaat ovat testamentanneet äänensä Macronille, mikä kertoo siitä, että mädän järjestelmän poliittinen klienteeli on yhtenäinen ja sillä on epätoivonen halu pysyä vallassa tuohoisaan loppuunsa asti.

Eliitin kanssa yhteisymmärryksessä oleva valtamedia on kutsunut Macronia koko ajan "sitoutumattomaksi" keskustaoikeistolaiseksi ehdokkaaksi, vaikka on päivänselvää, että kyse on Ranskan EU-klienteelin löytämästä hymypojasta, jonka hypeä sikäläinen media on nostattanut häpeämättömästi. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa yleisesti väitetään, Macron ei ole Systeemin ulkopuolelta tyhjästä tullut ihmepoika, vaan hän on toiminut aiemmin erittäin epäsuositun sosialistihallituksen ministerinä ja juutalaisen Rothschild & Cie pankin investointipankkiirina, joten häntä voidaankin pitää tosiasiassa järjestelmän sisäpiiriläisenä. 

Tämä positiiviseksi populistiksikin kutsuttu poliittinen komeetta ei kuitenkaan edusta mitään aitoa muutosvoimaa, joka ratkaisisi Ranskan syvät rakenteelliset ja demografiset ongelmat. Päinvastoin, Macron tulisi todennäköisesti vain lisäämään verorasitetta, varsinkin kun hän kannattaa kognitiivisesti haasteellisten ja ammattitaidottomien afrikkalaisten tulijoiden määrän kasvattamista entisestään. Ranskan ongelmat tulevat Macronin valinnan myötä vain pahenemaan mikäli uskomme Ylen analyysiin Kaksi visiota Ranskalle – Avoimuuden autuus, vai rajat kiinni ja ranskalaiset ensin?:

Macron on erittäin EU-myönteinen ja ajaa integraation syventämistä erityisesti raha- ja finanssipolitiikassa. Macron kannattaa avointa maahanmuuttopolitiikka ja on kertonut ihailevansa Saksan liittokansleria Angela Merkeliä.

Tällainen federalisti on tietenkin EU:n ihannevävy, vaikka hänen ajamansa politiikka tulisi presidenttikaudella vain lisäämään kansalaisten etäistä unionia kohtaan tuntemaa inhoa. Macronin integraatiota tiivistävästä rajat auki -politiikasta voi tullakin EU:n joutsenlaulu, koska tällöin sen korjaamattomat valuviat tulevat väkisin esiin.

  
Ymmärrettävästi talousmaanikoille, poliitikoille ja valtamedialle Le Penin valinta olisi omakohtainen painajainen, jonka vuoksi hänet halutaan esittää "hegemonisen populismin" vihamielisenä voimana ja Macron taas altavastaajana, joka taistelee tätä "hyökyaaltoa vastaan". On vaikea sanoa miten tällainen retorinen kuperkeikka uppoaa äänestäjiin tosella kierroksella, mutta ainakin Ylen toimittaja Sampo Vaarakallio on ihastunut Macronin retoriikkaan, jota George Orwell olisi voinut käyttää hyvin kirjassaan Vuonna 1984. Jutussaan Analyysi: Ranska siirtyi uuteen aikaan – perinteiset puolueet ulos presidenttikisasta Vaarakallio iloitsee:

Emmanuel Macronin kuittaus tuli tuossa tuokiossa. Hän sanoi puolustavansa patriootteja, kansallismielisiä ranskalaisia nationalismin uhan edessä. Oli ihailtavan taitavaa, että Macron nappasi patriotismi –termin omiin tarkoituksiin. Taistelu sanoista ja niiden merkityksestä on politiikkaa puhtaimmillaan.

Sanoilla leikittely ei muuta todellisuutta, vaan Macron tuli ainoastaan todistaneeksi kuinka syvälle valheen suohon hän on valmis menemään määritelläkseen isänmaallisuuden uudestaan. Millainen patriootti on sellainen, joka vastustaa kansallismielisyyttä? Tietenkin patriotismin vastainen. 

Suomessa samanlaista kulttuurimarxilaista peruskäsitteiden dekonstruktiota ovat harjoittaneet punavihreät ja eräät arrogantit afrikkalaiset, jotka uskottelevat meille olevansa etnisiä suomalaisia pelkästään sillä perusteella, että pukevat kaulaansa leijonakorun. Viimeksi tätä temppua yritti viimeisimmässä Perjantai ohjelmassa Helsingin uusi kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed (vas). 

Happokkuudestaan huolimatta ohjelma kannattaa katsoa kuvataiteilija Jani Leinosen vuoksi. Hän sanoi äänestäneensä vain sillä perusteella, että ehdokkaan pitää olla musta nainen. Välittömästi kommentin jälkeen hän sössötti epämääräisesti Jussi Halla-ahosta ja julisti tämän rasistiksi. Sampo Terho otti tähän kaikkeen kantaa ja kysyi, että mitä se semmoinen sitten on, että itse äänestää vain etnisyyden perusteella. Jani Leinonen piti sekavan polveilevan puolustuspuheen, jossa hän rinnasti avuttomat afrikkalaiset vammaisiin. Hienoa!

Tässä median lellimässä äärivasemmistolaisessa apurahataiteilijassa ruumiillistuu oikeastaan kaikki se argumentatiivinen tyhmyys, piittaamattomuus tosiasioista ja moralistinen hysteria, joka on vallalla punaporvarillisessa laitavasemmistossa. Vasemmistoa vastaan ei tarvitse sen kummemmin taistella, kunhan vain päästää ääneen Jani Leinosen.



                                                     ******************************


Yle TV1 Maanantai 24.4. klo 21:00, A-studio 

Ranska äänesti. Avattiinko vai suljettiinko ovi Eurooppaan? Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD

MUSTA RASISTI MURHASI USA:SSA 3 VALKOISTA, PÄÄHUOLENA KUITENKIN VALKOISTEN RASISMI KOSKA TRUMP

Musta rasisti murhasi kolme valkoista. Pääuutiseksi
nostettiin kuitenkin muslimien ja juutalaisten tuntemukset
rasismin kasvusta, koska Donald Trump.

Näin Adolf Hitlerin syntymäpäivänä (((valtamedialla))) on oiva syy päästää hyväosaiset juutalaiset ja valkoisiin maihin kuokkavieraiksi tulleet muslimit uhriutumaan rasismista. Mikäpä sen parempaa kun näiden kiittämättömien narina saadaan yhdistettyä vielä tiedostavan Yle-toimittaja Paula Vilénin patologiseen Trump-vihaan tv-uutis- ja verkkosivujutussa "Trump päästi hullut kaapista" – Viha muslimeita ja juutalaisia vastaan on kasvanut Yhdysvalloissa. 

Kauhean rasismin kasvusta uutisessa käytetään todisteena muslimien tuntemuksia ikävästä huulenheitosta ja juutalaisten kohtamaasta hautausmaavandalismista. Kumpikaan vinkuleluryhmä ei kuitenkaan kykene esittämään ketkä tarkalleen ottaen ovat tällaisten anteeksiantamattomien raskaiden ihmisoikeusrikosten takana, vaikka kielenpäässä on koko ajan "valkoiset krisitityt". Syyllinen ilmaistaankin epäsuorasti syyttämällä "äärioikeistoa", joka (((valtamedian))) koodikielellä tarkoittaa alempaa valkoista keskiluokkaa. Juutalaisten etuoikeuksia ajavan lobbausjärjestö American Jewish Councilin johtaja David Harris toteaa:

– Viime vuonna äärioikeisto koki jollakin tavalla olevansa aiempaa oikeutetumpi ja vapaampi ilmaisemaan kantojaan. Jotain tapahtui viime vaaleissa, mikä rohkaisi äärioikeistoa uskomaan, että olemme uudessa ilmastossa, Harris miettii.

Eläinoikeuksista piittaamattoman kosher-kaupan omistaja puolestaan tuo esiin selkeämmin juutalaisväestön vainoharhaiset tunnot syyttämällä suoraan ei-juutalaista valkoista väestöä natsismista: 

– Trump päästi kaikki hullut ulos kaapista. Samaan tapaan kuin natsit päästivät hullut aikanaan Münchenissä kaapista, Marc Segal puuskahtaa.

Syy siihen, miksi uutisessa ei yksilöidä ketkä todellisuudessa ovat juutalaishautausmaiden vandalismin takana on ilmiselvä. Koska suurin osa juutalaisvastaisesta ilkivallasta ja "viharikoksista" on nykyään värillisten muslimisiirtolaisten tekemiä, se jätetään mainitsematta, koska virallisessa narraatiossa pahantekijän on rooli on varattu vain sinisilmäisille paholaisille. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ilmenevä rasismin monimuotoisuus, jossa ei-valkoiset ryhmät vihaavat toisiaan, on vaiettu tabu, koska se ei edistä valkoisten etnomasokismia ja keinotekoista syyllisyyden taakkaa, jolla heidät saadaan luopumaan kotimaistaan.

Tavanomaista Trump-kaunaa ja Hitlerin syntymäpäivää todennäköisempi syy jutun ilmestymiselle juuri tänään oli eilen Kalifornian Fresnossa kolme ihmishenkeä vaatinut neekerimiehen tekemä rasistinen joukkomurha. Kyse oli sen verran kylmäverisestä ideologis-uskonnollisesta teosta, että jopa Yle oli pakotettu kertomaan siitä. Tuttuun tapaan Yle yrittää harhauttaa satunnaista uutistenlukijaa otsikolla Asemies ampui kolme USA:ssa – epäillään rasistisiksi murhiksi, jonka perusteella lukija olettaa tekijän olevan valkoinen, koska rasismi liitetään valheellisen oletusarvoisesti aina valkoisiin. Ylessä luultavasti ymmärrettiin, että sille joka luki uutisen kokonaan, jäi harmittavasti muistijälki, jossa rasisti voi olla myös ei-valkoinen. Tämä vuoksi tänään piti julkaista tasapainottava uutinen karmeasta valkoisen rasismin noususta, joka ilmenee merkitsevinä katseina, ikävinä huomautuksina ja germaanisten riimujen spreijaamisena.

Kyse on niin vakavasta ilmiöstä, että Vilénin raportti nostetiin tv:n puoli yhdeksän uutisten ulkomaan pääuutiseksi. Sen sijaan eilinen kolme henkeä vaatinut 39-vuotiaan Kori Ali Muhammadin tekemä rasistinen joukkomurha sai tyytyä vain yhteen niukkasanaiseen verkkosivu-uutiseen. Ilmeisesti kyse oli sittenkin vain arkipäiväisestä amerikkalaisen mustan miehen väkivallanteosta valkoisia kohtaan, ettei se voi nousta tv:n pääuutilähetyksen aiheeksi. Erikoista tapauksessa on ainoastaan se, että sitä pidetään viharikoksena, vaikka normaalisti mustien valkoisiin kohdistaman väkivallan motiivina ei nähdä vihaa. Ilmeisesti ihan vaan rakkaudesta mustat tappavat valkoisia monikertaisesti enemmän kuin valkoiset heitä.

Helsingin Sanomat avasi sentään tapausta hieman enemmän ja kertoi mustan rasistimurhaajan huutaneen ”Allahu akbar!” eli ”Jumala on suurin!", mutta korosti kuitenkin varmuuden vuoksi, ettei teolla ole mitään tekemistä muslimiterrorismin kanssa. Hesarin monisanaisuus selittyy sillä, että uutista käytetään sen Amerikan vasemmistolta omaksutun asekammon pönkittämiseen, jopa niin, että jutussa valehdeltiin ampuma-aseisiin kuolleiden amerikkalaisten määrä yli kolminkertaiseksi vättämällä, että "kaikkiaan yli 30 000 ihmistä kuolee Yhdysvalloissa vuosittain ampuma-aseilla tehtyyn väkivaltaan." Euroopan parlamentin jäsen Jussi Halla-aho (ps) kommentoi uutista osoittamalla eilisessä Facebook päivityksessään millaista puppua Ylen rikostoveri Hesari levittää 

Perinteinen media on viime aikoina kehunut kovasti itseään siitä, että toisin kuin ns. valemedia, se tarkistaa tietonsa ja korjaa tarvittaessa tekemänsä virheet. Kuitenkin yllä siteerattu väite on puhdas valeuutinen, jota Hesari levittää ideologisista syistä. Viimeiset valmiit henkirikostilastot koskevat vuotta 2015. Tuolloin Yhdysvalloissa kirjattiin yhteensä 15 696 murhaa ja tappoa. Luku siis pitää sisällään kaikilla välineillä ja ilman välineitä tehdyt henkirikokset. Ampuma-aseella tehtiin 9 698 henkirikosta. Tietysti 9 698 aseella tehtyä henkirikosta on paljon, mutta se ei ole läheskään yhtä paljon kuin Hesarin esittämä "yli 30 000".

Siinä missä avoimemmin punavihreää hyveliputusta harjoittava Helsingin Sanomat saa Allahia kirkuvasta mustasta rasistimurhaajasta aasinsillan aseiden takavarikoimiselle valkoisilta kansalaisilta, pitää Yle parempana strategiana vähäpuheisuutta, jotta mustien rasistinen viha ei vaivaisi liikaa kilttien valkoisten päitä.


                                             *********************************



Yle TV1, torstai 20.4.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Marine Le Pen, matka valtaan  

Kyselyjen mukaan Marine Le Penin äärioikeistolainen Kansallinen rintama tulee menestymään Ranskan presidentinvaaleissa. Onnistuuko puolueen imagon kohotus isänsä varjosta nopeasti johtoon nousseelta tyttäreltä? HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Mitä sanoa henkilökuvadokumentista, joka aivan alussa sanoo paljastavansa Marine Le Penin "pimeän puolen"? Tekisikö valtamedia kolmesta muusta pääehdokkaasta dokumentin samanlaisella vihamielisyydellä, jos ylipäätään tekisi heistä erikoisohjelman? Niin, eihän kellään trendiliberaalilla punavihreällä mitään pimeitä puolia voi olla, sillä Hyvät ihmiset ovat aina järkähtämättä Hyvien asioiden puolella. Heidän motiiviensa ja utopioidensa seurausten tarkastelu olisi jo silkkaa vihapuhetta.

Tunnin kestänyt dokumentti valmisti koko ajan tietä viimeisen viidentoista minuutin natsikortin heilutteluun, jossa "todistettiin" että Marine Le Pen on piilonatsi, koska hänellä on lähipiirissään pari avustajaa, joilla on ollut aikoinaan yhteyksiä äärioikeistolaiseen katutason opiskelijajärjestö GUD:iin (Groupe Union Défense). Toisen ikääntyneen avustajan historiasta kaivettiin sellainenkin kauheus, että hän oli paljastetun videon perusteella saanut 21-vuotiaana nimikirjoituksen Belgian katolisen fasistipuolueen (jota dokumentissa kutsuttiin natsipuolueeksi) entiseltä johtajalta Leon Degrelleltä! 

Jo dokumentissa käytetty kieli oli tyypillistä liberaalia manipulaatiota. Selostaja kun piti oman etniteetin puolustamista äärioikeistolaisena ääriajatteluna, vaikka se on ollut iät ja ja ajat täysin normaalia kaikkien toimivien kulttuurien kohdalla. Vastaavasti sen vastapainona pidetty nykyhetken "normaalitila" on historian suuressa mittakaavassa pelkkää mielettömyyttä, väittävät toimittajat tähän sitten mitä tahansa. Vai mitä maltillisen järkevää on siinä, että maa kuten Ranska antautuu koko Afrikan huoraavaksi laukaisualustaksi ja kutsuu tätä poikkeuksellista geenipoolin itsemurhaa "tolkun politiikaksi"? 

Aivan lopuksi selostaja sanoo kiihkeän syyttävästi, että presidenttiehdokasta jolla on tällaisia avustajia, kannattaa kolmannes äänestäjistä. Toimittajilla on edelleen vankka usko, että 1900-lukulainen natseilla pelottelu on toimiva tapa paimentaa kansalaisia vuotavaan laivaan luhistuvan maailmanjärjestyksen lähestyessä.

Kömpelön läpinäkyvästi Marine Le Penia mustamaalaavan kauhisteludokumentin pääsanoma ranskalaisille oli, että älkää missään nimessä äänestäkö häntä, sillä äänestäessänne häntä olette natseja (medialle natseja ovat kaikki jotka kritikoivat multikultia). Siksi on parempi pysyä nöyränä kukservatiivisena aisankannattajana ja luovuttaa Ranska kokonaan maahantunkteutujille. Eipähän median papisto pääse silloin ainakaan syyttämään rasismista ja nazismista, vaikka muutoin koko sivilisaatio romahtaisikin alta. Pieni hinta!

Mikä relevanssi ohjelmalla oli Suomeen? Edelleenkään suomalaiset eivät voi äänestää Ranskan presidentinvaaleissa, mutta Yle ja toimittajat tekevät silti jatkuvasti vaalityötä Le Peniä vastaan. Tarkoituksena on tietenkin viestiä, että kansallismielisyys on pahasta myös Suomessa. Establishmentti antaa median välityksellä ymmärtää, että kaikki on hyvin ja Euroopan maat voivat pelastautua vain turvautumalla vanhaan poliittiseen eliittiin. Siihen samaan, joka on nykyisten talous- ja siirtolaisongelmien syynä.


STOP PRESS! Ylen tuore uutinen: Pariisissa ampumavälikohtaus – kaksi poliisia kuoli, yksi haavoittui:

Pariisissa on sattunut ampumavälikohtaus pääkatu Champs Elysées'llä. Kalashnikov-rynnäkkökiväärillä aseistautunut hyökkääjä nousi autosta liikennevaloissa ja avasi tulen poliiseja kohtaan surmaten kaksi ja haavoittaen yhtä poliisia.

Kyllä ranskalaisten kannattaa edelleen äänestää joku muu kuin ikävistä tosiasioista kertova Le Pen. Tämähän oli vain yksittäistapaus, eikä pelolle saa antaa valtaa. Kohti uutta uljasta monikulttuuria eurooppalaisen aisankanattajuuden hengessä!

SUOMALAISTEN HÄVITTÄMISEEN TÄHTÄÄVÄ ROTUOPPI ETSII UUSIA MUOTOJA

Hyväuskoisia opiskelijoita käytetään hyväksi suomalaisia
mitätöivässä "edistyksellisten" rotupropagandassa.

Suomalaisuuttaan halveksuva "tiedostava" toimittajakunta on 1970-luvun alusta saakka pyrkinyt pyhäksi korotetun internationalismin nimissä mitätöimään kaikkea suomalaisuutta. Kierroksia lisättiin 1990-luvulla, jolloin intelligentsijan kannattaman sosialismin korvasi monikultturismi ja utopia EU:n Eurostoliitosta. Tällöin mukaan astui suomalaisen perimän halveksunta, jolle vetää vertoja vain svekomaanien viime vuosisadan alun epätieteelliset puheet suomalaisista mongoleina. 

Ylen toimittaja Heini Holopaisen tendenssiuutinen Koululaisten DNA-testi selvitti: nykysuomalaisilla on kansainväliset juuret edustaa uutta strategiaa, jolla uniikki suomalaispopulaatio yritetään bastardisoida ja lopuksi hävittää afrikkalaisten "siirtolaisten" miljoonamereen. Vielä jokin aika sitten perinnöllisyysasioista mitään tietämättömät toimittajadiletantit kuten Aamulehden surullisen kuuluisa Maila-Katriina Tuominen julistivat sokean uskonsa varmuudella, että rotuja ei ole ja että suomalaiset ovat sisäsiittoisia, jonka vuoksi tänne tarvitaan uutta – mieluiten afrikkalaista – verta. 

Uuden sukupolven maila-katriinat puolestaan julistavat, että meidän taustamme on niin "monikulttuurinen" (voiko dna:ssa olla kulttuuria?), ettei selkeärajaista suomalaisuutta oikeastaan olekaan. Tässä taka-ajatuksena on se, että koska suomalainen perimä on muka sekoittunutta eikä siten erityistä, maahan voi tulla vaikka millä mitalla eteläisen pallon puoliskon joutoväkeä, ilman, että se muuttaa suomalaisten etnisyyttä mitenkään, koska suomalaisethan ovat jo "sekoittuneita". 

Päämäärältään tällainen retoriiikka ei eroa mitenkään vanhasta, jossa suomalaisten sanottiin olevan eristyneitä ja sisäsiittoisia. Molemmissa diskursseissa luodaan vain tekosyy ei-valkoisten vieraspopulaatioden invaasiolle, vaikka perusteet näyttävät olevan päinvastaisia. Uusvasemmiston suomalaisia kansanmurhaavat rotuopit ovatkin joustavia ja ne vaihtuvat aina yhteiskunnalisen tilanteen ja keskustelutrendin mukaan.

Ylen jutun lähtökohtana olleet Kalajoen lukiolaisten geenitestaukset palvelevat häikäilemättömästi Suomi100 -juhlavuoden kaapanneiden monikultturistien ideologista päämäärää. Nimittäin tutkittu joukko koostui kansainvälisestä luokasta, joten tällainen epätavallinen suomalaisotos sopi mainioisti ennalta haluttuun lopputulokseen. Geenitestauksen tarkoitus kun oli osoittaa, että Suomi on koko ajan ollut maailmankylä, jonka vuoksi afrikkalaisinvaasion vastustamiselle ei olisi perusteita. Tätä globaalibolshevistista narraatiota edustaa tyypillisimmillään Kalajoen lukion sattumoisin irlantilaistaustainen opettaja William O'Gorman, joka hyvin kasvatettuna jees-miehenä tulee tiedostaen tai tiedostamattaan puolustaneeksi monokulttuurisen globalismin McWorld -ideologiaa ja juuretonta rajat auki -politiikkaa:

– Olemme historiamme ja perimämme sekoituksia. Tämä tausta ei noudata niitä rajoja, jotka nykyään määrittelevät maiden rajoja.

Suomalaisten perimän ja yhteisen eurooppalaisen kulttuurin tutkimukseen keskittyvä maan mainio Eurooppalaisuus-verkkosivusto tarkastelee Ylen uutisjuttua tutulla tieteellisellä pieteetillä ja paljastaa sen ilmiselvät valheet ja taustalla vaikuttavat ideologiset motiivit. Sivuston tuoreessa artikkelissa Yle:n uusi rotuoppi-kampanja suomalaisia vastaan kommentoidaan Ylen juttua ja opettaja William O'Gormanin heppoista väitettä:

Kolmas huomattava muuttoaalto Eurooppaan tuli Keski-Aasian suunnasta: Indoeurooppalaista kieltä puhuvat paimentolaiset olivat ilmaantuneet eteläiselle Uralille ja Kaspian- Mustanmeren aroille. Heidän geenistönsä oli kombinaatio paleoliittisten eurooppalaisten ”metsästäjä-väestön” geenejä ja Lähi-Idän maanviljelijöiltä saatua ainesta. Tämäkin muuttoaalto toi geenejä sekä Irlantiin että Suomeen. Puhutun kielen vaihtuminen eurooppalaisesta indoeurooppalaiseen tapahtui Irlannissa myöhemmin, Suomessa ei lainkaan.  

Voimme ehkä tunnistaa joitain geenejä Suomen tai Irlannin kautta kulkeneiksi, mutta tämä tarkastelu ei kertoisi yksilöiden olemuksesta yhtään mitään: Kaikki merkittävät Eurooppaan kohdistuneet geenivirrat ovat koskettaneet molempia alueita, ja tuoneet samoja aineksia.  

Yle:n ja koululaitoksen motiivit lienevät siis jossain muualla, kuin eurooppalaisen etnogenesiksen geneettisen tason selvittämisessä koululaisille? Tarkastelun avain on disinformaatioiden historiassa, jonka edellä kuvailimme. Väitteet vaihtelevat äärimmäisestä umpisiittoisuudesta, jollaista ei esiintyisi edes vastuuttomimmilla lemmikkielänkauppiailla ja pentutehtailijoilla, aina kansallisen omaleimaisuuden täydelliseen puuttumiseen asti, mutta koskaan edellisen kierroksen diibadaabaa ei kumota eikä valheeksi todeta.

Artikkelissa tuodaan hyvin esiin se, että muihin maantieteellisiin populaatioiden verrattuna eurooppalaiset ovat hyvin homogeenisiä, toisin sanoen samankaltaisia suhteessa toisiin maanosamme kansoihin. Euroopan jokaisella väestöryhmällä on toki omat geneettiset erityisyytensä, mutta niissä on myös hyvin paljon yhteistä, joka näkyy selvästi värillisistä erottuvana samantapaisena mentaliteettina, ulkonäkönä ja kulttuurina. Jos Ylen artikkeli yrittää oikeuttaa afrikkalaisten invaasion eli monikulttuurin suomalaisten sukulaisuhteella irlantilaisiin, siinä se epäonnistuu pahemman kerran! (Ylen uutisen on huomioinut myös Susanna Kaukinen Youtubessa, kannattaa katsoa!)


                                                     ************************



Yle TV1 Tiistai 18.4. klo 21:00, A-studio 

Ruotsinlaivojen turvallisuus. Turkki erkanee Euroopasta. Ranskan vaalikuume nousee. Kuka on Marine le Pen? Juontajana Kirsi Heikel. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Tulipa taas kotoisa olo A-studion parissa. Mikään ei ole muuttunut: samaa monikulttuurisen terroriarjen selittelyä  ja suositun kansallismielisen poliitikon parjaamista kuin ennenkin.

Turkin kansanäänestystä käsitelleessä jutussa ei luonnollisestikaan puhuttu mitään siitä, että enemmistö Saksan turkkilaisista äänestää demareita, vihreitä ja vasemmistopuolue Linkeä, mutta kotimassaan he antavat äänensä äärinationalistiselle AKP:lle. Tyhmemmällekin idealistille pitäisi käydä selväksi, että Saksan turkkilaiset eivät äänestä punavihreitä siksi, että he olisivat punavihreitä, vaan siksi, että nuo puolueet ajavat turkkilaisten etua ohi saksalaisten. Saksan turkkilaiset äänestävät kotimaassaan nationalistipuoluetta, joka ajaa turkkilaisten asiaa ja saman he tekevät Saksassa, joskin puolueet edustavat ideologisesti vastakkaista laitaa. Näin Euroopan muslimisaatio leviää täysin avoimesti ja laillisesti, mikä panee kyseenalaistamaan koko nykyisen laillisuuskäsitteen, koska on sotii kansojemme olemmassaoloa vastaan.

Ranskan presidentinvaalien lähestyessä Länsi-Euroopan mediatalot kuten Yle Suomessa ovat asettuneet yksimielisesti kansallismielistä ehdokasta vastaan. Aivain samoin ne tekivät Brexitin, Yhdysvaltain ja Itavallan presidentivaalien sekä Hollannin parlamenttivaalien kohdalla. Huvittavaa tämäniltaisessa lähetyksessä oli se, kuinka korruptoituneen elitiin palveluksessa oleva korruptoitunut media yrittää nuoruusvuosia käsittelevän "paljastuskirjan" avulla leipoa Marine Le Penistä korruptoitunutta tekopyhää poliitikkoa. Mikä argumentti voi olla se, että nuoruudessaan poliitkko ajatteli ja toimi eri tavalla kuin aikuisena? Ei mikään, paitsi silloin jos kyse on äärioikeistolaisesta poliitikosta.

Tällä kertaa studioon oli kutsuttu "asiantuntijaksi" huonosti suomea puhuva ranskalainen tietokirjailija Rodolphe Le Clech, jonka ainoa ansio oli siinä, että hän tunnusti rehellisesti olevansa vasemmistolainen ja inhoavansa Le Penin politiikkaa. Olisihan maailmankirjat sekaisin, jos asiantuntijana olisi ollut vasemmistoa kritisoiva Le Penin kannattaja. Tällaista meille ei tulla tarjoamaan vasta kuin ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.