RAPE IN FINLAND - MEDIAN HELLIMÄN POLIITTISESTI KORREKTIN NUORISOKAPINAN NOLO LOPPU

Vasemmiston jakomielitautinen riemuidiotismi näkyy selvimmin voimaannuttavana huoraamisen ylistämisenä samalla kun tuomitaan kirkkosiveästi "seksuaalisen häirintä", vaikka näillä ilmöillä on selvä syy-yhteys. Itsekkäälle vallanahneudelle ei ole rajoja kun halutaan syödä ja säästää kakku: provosoivaa ja huoramaista käyttäytymistä pidetään vasemmistolaisten keskuudessa ihmisoikeutena eikä siitä haluta langettaa sanktioita. Samalla kuitenkin vaaditaan tästä seuraavan seksuaalisen huomion olevan laissa tuomittavaa "seksuaalista ahdistelua".

Yle on tietenkin valmis puolustamaan sukupuolinarsistista kaunafeminismiä jutussaan  Tissiflashmobeihin osallistui tänä vuonna ennätyksellisesti yli 200 ihmistä – se kertoo, että moni on kyllästynyt naisten nännien seksualisointiin. Tällaisia kognitiivista dissonanssia pursuvia  juttuja lukiessa hieraisee ensin silmiään, kunnes hyvin nopeasti täytyy tunnustaa, että todellisuus on jälleen kerran ylittänyt parodiahorisontin. Sekundaaristen sukupuolituntomerkkien peittämisen on katsottu yleensä olevan naisten kannalta järkevää, mutta jos jotkut feministit haluavat tai suorastaan vaativat saada esitellä rintavarustustaan, niin tuskin monellakaan miehellä on mitään sitä vastaan. Silloin vain pitäisi ymmärtää se, että kun riisuu itsensä alastomaksi lutkaksi on syytä odottaa saavansa lutkan kohtelua. Feministeille tämä naturalistinen reaktiotapa ei tietenkään sovi heidän etuihinsa ja oikkuihinsa, vaan miesten pitäisi käyttäytyä kuin heitä varten ohjelmoitujen robottien. Tätä viestiä Ylekin yrittää reikäisiin argumentteihin vedoten syöttää lukijoille.

Punaisen langan toisessa päässä on taas ns. edistyksellisten seksuaalinen puritanismi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, sillä perinteisesti kilarivasemmisto on edistänyt seksuaalista vapautta ja holtittomuutta. Huolimatta puritaanisten feministien ja promiskuiteettia juhlivien homo-lgbt-aktivistien erilaisesta asenteesta, heidän agendojaan vetää yhteen viha valkoista heteromiestä kohtaan. Tämä on näkynyt "seksuaalisesta häirinnästä" maailman suurimman ongelman tehneissä metoo-kampanjoissa, koska niissä värillisten ja homojen epideemiset raiskauskulttuurit on sivuutettu kokonaan. 

Hämmennys onkin suuri nyt, kun syntipukit löydetään vasemmistolaisen hyvien ihmisten kulttuurin sisältä. Lähes koko viikon ajan media on mehustellut Instagramin Punkstoo-sivuston paljastuksilla, joissa anonyymit (nais)kirjoittajat ovat esittäneet kovia syytöksiä punk-kulttuurissa vellovasta seksuaalisesta häirinnästä ja jopa raiskauksista. Varsinaisen paskahalvauksen ikävä julkisuus sai aikaan punkin pää-äänenkannattajassa, Punk in Finland -nettisivulla, jota pitäisi kai nykyisin kutsua nimellä Rape in Finland. Luonnollisesti netin irvileuat Ylilaudalla ovat ottaneet ilon irti tästä psykodraamasta.

Jos ei puhuta päivystävien feministidesanttien nipistelytieteestä, vaan vakavista rikoksista kuten raiskauksista, silloin punk-kulttuurin julistama seksuaalinen vapautuminen on päässyt odotetusti käsistä hippiliikkeen tapaan. Naisen seksuaalivalinta kiinnittyy yleensä alfauroksiin ja näitä punk-ympyröissä ovat muusikot. Miesmuusikot ovat puolestaan käyttäneet asemaansa hyväkseen kun tarjontaa on ollut. Seksuaalimarkkinoilla punk-alfojen ei ole tarvinnut mielistellä naisia ja he ovat voineet näyttää todellisen luonteensa, joka ei sitten olekaan paljastunut kovin edistykselliseksi. Jotta farssi olisi vielä sotkuisempi, tavallisten rokkikukkojen lisäksi punk-kohuun liittyy skeneen näyttävästi viime vuosina liimautuneet trans-kummajaiset ja pro-feministiaktivistit. Punkstoon tililtä tuli esiin mm. naisena esiintyneen transsukupuolisen miehen, kirjailja Luisa-Claudia Sovijärven, tapaus. Ilmiantojen perusteella Sovijärven uskotaan raiskanneen viime vuosina useita nuoria punkkarityttöjä.

Toisaalta häirintätapauksista on jo toistakymmentä vuotta aikaa, mikä panee miettimään ilmiantajien motiiveja. Onko oma seksuaalinen markkina-arvo laskenut ja nyt sitten haetaan kostoa koko miessukupuolelle muistelemalla vanhoja tapauksia viattomasta uhriasemasta käsin? Mikäli rikoksia on tapahtunut, niistä pitäisi tehdä rikosilmoitus eikä huudella julkisesti niin, että epäilty joutuu roikkumaan loppuiän hirressä. Vaikka on sinänsä yhdentekevää mitä elukoiden tasolle taantuneet punkit puuhaavat keskenään, on heidän sikailustaan noussut uusi Metoo-lynkkausmieliala haitallista keskinäiselle luottamukselle yhteiskunnassa. Silti varmoja voidaan olla vain siitä, että media ei tule nostamaan blackstoo ja arabstoo -kampanjoita, vaikka mustien ja arabien tiedetään tilastollisesti raiskaavan 17-kertaa enemmän kuin suomalaisen.

Punkstoon avautumisia lukiessa tapausten yhteisenä nimittäjänä näyttää olevan kaikenlaiset päihteet. Julkisuudessa asiaa ei ole noteerattu lainkaan, ilmeisesti siksi, että huumesekoilun katsotaan jo lähtökohtaisesti olevan osa punkin voimaannuttavaa kapinaa.  On selvää, että "kulttuurissa", jossa sekoileva sekakäyttö kuuluu arkeen ja juhlaan tapahtuu myös kaikenlaista normaalit rajat ylittävää. Kun säännöllisen päihteiden käytön myötä valitaan tietoisesti itsekontrollin puute, suurelta yleisöltä on vaikea saada sympatiaa, jos sienipäissään on ajauduttu väärään petiin. 

Ylessäkin punkkien metoo-kohua on käsitelty ja tänä perjantaina se pääsi jopa tv:n pääuutislähetykseen. Uutisessa seksuaalisen häirinnän punk-kytkennät sivuutettiin kuitenkin nopeasti ja jutussa annettiin pitkät puheenvuorot yliopistojen päivystäville feministeille, jotka suolsivat tuttua liturgiaa partiarkaalisen kulttuurin pahuudesta ja "ongelmallisuudesta". Ylen verkkosivuilla punkkien seksuaalista porsastelua sentään käsiteltiin laajemmin, varsinkin toimittaja Jussi Mankkisen jutussa Suomen punk-piirien ahdistelusta ja häirinnästä käynnistyi iso keskustelu – "Genren arvomaailman takia luulisi, ettei häirintää tapahdu". Ylen muissa vastaavissa kirjoituksissa on puolestaan noudatettu Helsingin Sanomien projisoivaa linjaa, jossa profeministeinä esiintyneiden punkkien seksuaalisaalistuksen syyllisinä pidetäänkin "toksista maskuliinisuutta" ja "cis-heteromihiä"! Melko chutzpah.

Vastuunsiirtelyssä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sehän on ollut aina osa vasemmistopunkkia. Syyllisten etsiminen veroja maksavista heteromiehistä on helppoa alakulttuurissa, jonka jäseniksi hakeutuvat enimmäkseen kouluissa kiusatut hyypiöt ja muut näennäispersoonalliset ressukat. Omasta katkeruudesta ja paskuudesta nousevaa kaunaa sitten puretaan elämässä onnistujiin kuin myös persuihin, joiden he kuvitelevat muistuttavan koulukiusaajiaan tai muita vastenmielisiksi koettuja tahoja (mm. auktoriteetteja). 

Ei ole sattumaa, että tälle porukalle esimerkiksi Afrikan mustien maahantulon kannattaminen perustuu pitkälti siihen, että he tietävät kongnitiivisesti haasteellisten ja vaarallisesti impulsiivisten kongoloidien invaasion ärsyttävän suunnattomasti jokaista kunnollista kansalaista. Kaunassaan näitä kuvittelemiaan inhokkejaan kohtaan punkit ovat sitten valmiita  – ainakin puheissaan ja "lauluissaan" – vaikka romahduttamaan koko Suomen, kunhan vain saavat nähdä "koulukiusaajiensa" kärsivän. Punkit heijastavat kenties korostuneimmin vasemmistolaista ajattelumaailmaa, jossa arvojen mädätystyö on alempien ihmisten kostoa itseään parempia kohtaan.

Punkin kritiikitöntä mediamainetta on tämän kohun jälkeen vaikea paikata, vaikka genren nimimiehet ja myötämieliset toimittajat yrittävät whataboutismilla ja sormen osoittamisella muihin genreihin siitää kiusallista huomioita pois itsestään. Läpivasemmistolainen liike saa nyt itse kokea mihin anteeksipyytelyn ja irtisanoutumisen kierre johtaa: alkuperäisen eetoksen vesittymiseen, genren sirpaloitumiseen ja liikkeen marginalisoitumiseen. 

Edes hyväuskoisin liberaali hölmö ei enää voi uskotella itselleen, että punk edustaisi jotain kapinaa, sen verran innokkaasti liike puolustaa ja alistuu hallitseville arvoille, joita se on itse edistänyt. Me tulemmekin näkemään jatkossa alkuperäisen punkin antiteesin: keikkoja, joiden alussa julistetaan säännöt, joiden mukaan pitää käyttäytyä. Vielä huvittavammaksi tilanteen tekee se, että tämänsuuntaista "eettistä koodistoa" on jo ehtinyt esittää keskustapuolueen tiede ja kulttuuriminiseri Antti Kurvinen! Kurvisen punkille tekemä paskahalaus tekee punkeista väistämättä kanssarikollisia kohti poliittisesti oikeaoppista 1984-yhteiskuntaa. Tapaus kertoo hirtehisesti, kuinka rappiokulttuuri voi itsekin degeneroitua omista lähtökohdistaan.