YLE JÄLJITTÄMÄSSÄ PAINAJAISEKSI MUUTTUNUTTA AMERIKKALAISTA UNELMAA

Yle TV1, 25.1.2021 klo 19.00. Historia: Rajoja rikkovat astronautit

Avaruuden valloitus oli kahden suurvallan, Amerikan ja Neuvostoliiton, keskinäinen kilpailu kylmän sodan aikana. Mutta avaruusohjelman piti myös heijastaa modernin ajan tasavertaista henkeä. Miten rotujen välinen tasa-arvo toteutui avaruuskilvassa? T: Brook Lapping Productions/Smithsonian Channel, Yhdysvallat HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Vasemmistoliberaalien totalitaristinen tasa-arvoteatteri näkyy etenkin rotukysymyksessä, josta on tullut heille suorastaan nolo pakkomielle. Ylen tämän kertaisessa Historiadokumentissa "Rajoja rikkovat astronautit" (Black In Space: Breaking The Color Barrier, 2020) hekumoidaan mustien pääsystä avaruuteen ikään kuin todisteena ihmispopulaatioiden täsmälleen yhtäläisistä kyvyistä. Ei ihme, että hirmuvaltio Neuvostoliiton perverssit sosialistiset arvot näyttäytyvät dokumentissa suorastaan upeina ja tavoiteltavina.

Katsojalle ei haluta vahingossakaan muistuttaa, että omin avuin mustat eivät olisi päässeet avaruuteen koskaan, sillä sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton avaruusohjelmat olivat yksinomaan valkoisen faustisen miehen ja mielen tuotoksia. Itse asiassa avaruudenvalloitusprojektin merkittävimmät kehittäjät olivat kansallisossialistisen Saksan rakettipioneereja kuten Amerikan kansalaisuuden saanut raketti-insinööri Wernher von Braun, jolla oli johtava rooli kuumatkojen aloittamisessa. Saksalaisiin insinööreihin verrattuna vasta 1980-luvulla avaruuteen lennätetyt muutamat mustat ovat pelkkiä monikulttuuri-ideologian maskotteja niin idässä kuin lännessä.

Avaruusohjelmat eivät tarvitse menestyäkseen mustia, mutta monikultturismin läpäisemälle valtamedialle he ovat elintärkeä propaganda-ase amerikkalaisen sulatusuuni-ideologian puolesta. Toimittajat ja viihdeteollisuus ovat valmiita vääristämään jopa historiaa, jotta valkoisten saavutukset saataisiin näyttämään yhteiseltä multikulturaalisilta ponnistukselta. Viime vuosien eräs räikein Hollywood-tuotanto tästä on elokuva Hidden figures, jossa muutamat NASA:ssa 1960-luvulla työskennelleet mustat naiset kuvataan merkittäviksi tekijöiksi avaruusohjelman onnistumiselle.

Illan dokumentti ei voinut väistää Challenger-sukkulan lähettämistä avaruuteen vuonna 1986. Sen kun piti olla monirotuiseksi pakotetun amerikkalaisyhteiskunnan huippuhetki. Challengerin miehistö oli todellinen monikultturistinen märkä uni, jota tiedotusvälineet hehkuttivat kuukausia ennen sukkulan lähettämistä: se koostui mm.  kahdesta mustasta, juutalaisesta, itä-aasialaisesta ja (valkoisesta) naisesta. Dokumentissa sukkulan räjähdys kuvattiin "kansakunnan" yhteisenä suruna, mutta näin jälkeen päin se näyttää vain monikultturismin symboliselta epäonnistumiselta konkreettisessa maailmassa.   

                                                       ***********************

Yle Podcast, tammikuu 2021, KC Karemo: Miksi kannatat edelleen Trumpia, Juha Ahvio?

Teologian tohtori Juha Ahvio oli Tuomas Karemon vieraana Kulttuuricocktailin radiolähetyksessä nelisen vuotta sitten puolustamassa Trumpia, kun tämän kausi presidenttinä oli alkuvaiheessa. Millaisena Ahvio näkee Trumpin kauden nyt? Mikä saa hänet kannattamaan edelleen Trumpin politiikkaa? Linkki ohjelmaan.

Maamme valtamediassa uskottavat Donald Trumpin politiikan kannattajat pääsevät harvoin ääneen. Viime vaalien aikaan kenties ainoa Trumpin julkinen ymmärtäjä oli dosentti Markku Ruotsila, joka pyrki kärsivällisesti selittämään Amerikan hiljaisten kannatuksen konservatiivina pidetylle Trumpille. 

Toisin kuin virallisen selitys antaa ymmärtää, Trumpin kannattajat eivät ole pahantahtoisia mielipuolia, vaan huomattava kansanosa, joka on huolissaan kulttuurisesta ja taloudellisesta alasjosta mitä sosialistiset liberaalit ovat maalle viime vuosikymmeninä tehneet. Viimeksi viikonloppuna Länsi-Savo ja Uusisuomalainen julkaisivat Ruotsilan poikkeuksellisen suorasanaisen haastattelun. Siinä hän kertoo muun muassa, että 

Häviävän harva Trumpia äänestäneistä yli 74 miljoonasta kuuluu tähän äärioikeistoon. Mutta sen väkivalta on ilmentymä paljon laajemmasta huolesta – syvästä eksistentiaalisen uhan tuntemuksesta – jonka demokraattien vaalivilppiepäilyillä sävytetty valtaanpaluu ja vaalilupaukset ovat synnyttäneet puolessa kansakuntaa.

Ennusmerkit oli nähtävissä jo pitkään, mutta niistä ei suostuttu raportoimaan Suomessa.

Kyse on periaatteista, arvoista, uskosta, tunteista ja vakaumuksista. Kyse on kahdesta täysin erilaisesta käsityksestä siitä, mikä tekee elämästä ihmisarvoisen ja mikä on hyvän yhteiskunnan olemus. Noin puolet amerikkalaisista haluaa vain olla rauhassa, säilyttää perinteisen elämäntapansa, menestyä omalla työnteollaan, luottaa Jumalaan ja vapaaseen markkinatalouteen, ajatella omia ajatuksiaan ja puhua omantuntonsa mukaan ilman nimittelyä mielenvikaisiksi, rasisteiksi, fasisteiksi tai nais- ja homovihaajiksi.

Toinen puoli Amerikkaa taas uskoo, että valtion tulee hoivata ja huoltaa kehdosta hautaan, opastaa ajattelemaan ”oikein” ja rangaista ”vääristä” sanoista, ostaa veroilla ja velalla aina uusia etuisuuksia, kahlita elinkeinoelämää sääntelyllä ja voimauttaa etnisiä ja sukupuolivähemmistöjä sekä maahanmuuttajia.

(...) Konservatiivisesti ajattelevilta ollaan viemässä pääsy sosiaaliseen mediaan. Heitä ollaan erottamassa työpaikoiltaan ja heidän pankkitilejään ollaan sulkemassa. Demokraattipuolueesta vaaditaan julkista puhetta sensuroivan valtiollisen viraston perustamista. Valtiollisen PBS-televisioyhtiön edustaja ehdotti Trumpin kannattajien lasten eristämistä uudelleenkoulutusleireihin.

Toinen silloin tällöin mediassa näkyvä uskottava asiantuntija Trumpin politiikan puolesta on teologian tohtori Juha Ahvio. Hänen tukensa Trumpille perustuu pitkälti vasemmistoliberalismin ja kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan vastustamiseen. Trump ei ole Ahviolle ihanteellinen valtionjohtaja, mutta hän oli pitkiin aikoihin presidentti, joka haastoi "liberaalin" eliitin ja sen hellimät tabut. 

Toisin kuin media massoille syöttää, Trump ei aloittanut kulttuurisotaa, vaan ainoastaan haastoi äänestäjiensä tukemana tuon sodan 60-lukulaiset sytyttäjät. Juuri tämä sai globalismiin kiinnittyneen vanhan vallan niin mediassa ja kuin politiikassa raivoihinsa. Juha Ahvion näkemykset näistä juurikysymyksistä ovat harvinaista herkkua Ylen ääniaalloilla ja podcastissa.