Sen sijaan sisäisen voimansa ja uskonsa menettäneessä lännessä ei uskota enää arvoihin, sillä se edellyttäisi asioiden erilaisuuden tunnustamista. Nykyisen arvonihilismin loogisena lopputuloksena onkin kaiken kattava tasa-arvo, joka tekee erilaisista asioista arvoltaan yhtäläisiä eli lopulta yhdentekeviä. Kun esimerkiksi miehen ja naisen ja heidän jälkeläistensä elämää institutionalisoima avioliitto käsitetään koskemaan kaikkia kuten homoseksuaaleja, instituution erityisluonne ja alkuperäinen tarkoitus menettävät merkityksensä.
Paheellisuudessaan rypevä länsi vihaa kaikkia, jotka eivät tunnusta sen itsetuhoista liberalismia. Kaikessa pömpöösissä dekadenssisään se kehtaa vielä esiintyä moraalisena tuomarina, jossa taikauskoiset käsitykset rajattomista ihmisoikeuksista toimivat ylimpinä kritiireinä pakotuspolitiikalle. Sen ärsyyntyneisyys on sitä suurempaa, mitä lähempänä jokin maa on sen kulttuuripiiriä.
Kun vanha eurooppalainen sivistysvaltio Unkari ei haluakaan noudattaa väestöpoliiittista itsemurhaa kehitysmaiden massamaahanmuutolla ja sateenkaari-mafian uusperheideologialla, alkaa lännessä itku "oikeusvaltion" ja "laillisuusperiaatteen" laiminlyömisestä. Unkarin päätös kieltää homoavioliitot ja homoadoptiot eivät kuitenkaan kerro mistään "oikeusvaltion" sivuuttamisesta, vaan aidosti edistyksellisestä oikeudenmukaisuusvaltiosta.
Yle uutisten verkkosivut julkaisivat tänään hammasta purren niukkasanaisen uutisen Unkari kielsi adoption samaa sukupuolta olevilta pareilta:
Uuden lain mukaan lapsia voivat adoptoida ainoastaan naimissa olevat parit ja vain poikkeustapauksissa – perheasian ministerin luvalla – yksin elävät ihmiset.
Unkarin lainsäädäntö ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Aikaisemmin homo- ja lesboparien on kuitenkin ollut mahdollista yrittää adoptiota niin, että vain toinen vanhemmista on ollut lapsen virallinen huoltaja
Niissä kansakunnissa, jotka haluavat säilyttää identiteettinsä ja jatkuvuutensa Unkarin päätös oli itsestäänselvyys. Euroopan valoisaa tulevaisuutta edustavassa Unkarissa ymmärretään sentään arvojen merkitys, ts. etteivät ne ole yhdentekeviä eivätkä yhteismitallisia.
Ainoastaan ilveilijä tai pahanilkinen kieroilija voi väittää, että homoseksuaalisella parilla ja heteroseksuaalisella pariskunnalla on yhtäläinen merkitys yhteiskunnan ja väestön jatkuvuudelle. Vain miehellä ja naisella on potentiaali tuottaa jälkeläisiä, jonka vuoksi avioliiton erityisyys kuuluu vain heille saavatpa he lapsia tai eivät.
Kulttuurivihamieliset ihmisoikeusaarnaajat voivat rummuttaa maailman tappiin asti harhaista tasa-arvouskoaan, mutta se ei muuta milloinkaan sitä tosiasiaa, että homot ja heterot eivät ole samalla viivalla avioliiton ja jälkeläisten saamisen suhteen. Vain pahasti häiriintyneessä kulttuurissa valhe voidaan nostaa touudeksi ja totuutta vainota lainsuojattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti