PENTTI LINKOLA IN MEMORIAM 1932-2020

”Ja kaikesta huolimatta toivon, kun vanhenen, rukoilen palavasti, että varjeltuisin loppuun saakka kuolemansynniltä nimeltä suvaitsevaisuus. Että varjeltuisin ikinä rantautumasta tuolle suloiselle pumpulirannalle, jolla velttouden ja helppouden seireenit ihanasti laulavat. Että en koskaan lakkaisi tuomitsemasta vääriä ja vahingollisia asioita, vääriä ja vahingollisia ihmisiä.”

Näinä henkisten kääpiöiden aikakaudella merkittävät ajattelijat ja esimerkilliset ihmiset ovat katoava luonnonvara. Tänään tullut suruviesti kertoo yhden viiimeisistä suurmiehistämme, luonnonsuojelija Pentti Linkolan, poistuneen keskuudestamme. Kiistanalaisuudestaan huolimatta hänen asemansa Suomen johtavana toisinajattelijana ei koskaan horjunut, mikä näkyy jopa vasemmistoliberaalina tunnetun Ylen muistokirjoituksessa Luonnonsuojelija Pentti Linkola on kuollut – Elämäkerturi: "Hänellä oli ymmärrystä ja herkkyyttä kuunnella toista ihmistä". 

Vaikka Linkolan arvomaailma on lähes kaikkea sitä vastaan mitä melskaavan maailman Yle edustaa, muistokirjoitus on silti hämmästyttävän kunnioittava. Ylessäkin sentään ymmärretään antaa arvoa ajattelijalle, joka on jotain muuta kuin paapottu milleniaali esittelemässä juuri itsestään löytämäänsä kahdeksettakymmenettä sukupuoltaan. Hänen merkityksensä oli nähdä suuri perspektiivi maailmassa, jossa nysvätään humanistisen itserakkaasti näennäisongelmien parissa:

Linkola tunnettiin jyrkistä näkemyksistään ihmisen ja luonnon suhteesta. Hänen ajattelunsa ydinsanoma oli, että ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Keskeisintä hänen mielestään oli väestöräjähdyksen estäminen sekä luonnon kuormituksen vähentäminen. Linkola kertoi ihannoineensa muun muassa diktatuuria, kommunismia ja natsi-Saksaa.

Julkisena keskustelijana Linkola jättää valtavan aukon maamme intellektuaalisen kenttään, joka ilman häntä on pelkkää talouskasvusta saarnaavaa henkistä autiomaata. Vielä viimeisessä haastattelussaan tällä viikolla hän halusi sivaltaa langennutta teknokulttuuriamme. Lyhyeksi jääneessä haastattelussaan Linkola osasi asettaa myös "tappavan" koronaviruksen laajempaan kontekstiin maailmassa, joka pursuaa lähes kahdeksasta miljardista ihmissäkistä. Suomalaisten kollektiiviseen muistiin jää haastattelusta kummittelemaan vielä pitkäksi aikaa elämänmuotoamme koskeva läpivalaisu: ”Ihminen kiihtyy, kun sen taloutta uhataan, ei maapallon takia.”

Pentti Linkola ei ajatuksineen onnistunut koskaan synnyttämään poliittista liikettä, vaikka hänen ymmärtäjistään muodostuikin tietynlainen linkolalaisten seurakunta. Hänen työnsä konkreettisen luonnonsuojelun ja ornitologian saralla näyttävät nyt hänen kestävimmältä anniltaan maailmalle, mutta jo lähitulevaisuudessa tilanne voi muuttua. Kun ahneuden ajan raamatulliset kiroukset alkavat vääjäämättä toteutua ja luonto iskee takaisin, saavat Linkolan profeetalliset kirjoitukset entistä enemmän seuraajia. Linkolaa lukeville uusille sukupolville tulee paljastumaan valheelle perustuvan nykymaailman dogmit jollaisia ovat henkisyyden kaapuun puettu narsistinen ihmiskeskeisyys, imelät YK-ihmisoikeusjulistukset, kehitysmaalaisten "ihmisoikeus" rajattomaan lisääntymiseen, pidäkkeetön hedonismi ja maaninen kuluttaminen. 

Näistä Pentti Linkolan osoittamista ihmiskunnan sairauksista huolimatta löytyy aina elämän vihollisia, jotka harhaisina sosialisteina eivät osaa artikuloida johtavan luonnonsuojelijan poismenoa muulla tavalla kuin iloitsemalla rajoittuneesti "fasistin" kuolemaa. Takku.net tänään:

Äärivasemmistolainen kapitalismin vastustaja ei ole juuri koskaan kiinnostunut luonnonsuojelusta, jos se merkitsee hänen "hyvinvointinsa" ja pyhien oikeuksiensa kutistamista. Kapitalismia ei tosiasiallisesti edes vastusteta, vaan vasemmistoloinen haluaa  valtion avulla anastaa työn arvosta ja pääomasta, jotta pääsisi nauttimaan ilmaiseksi "vaihtoehtoisesta elämäntavastaan". 

On selvää, että tallaiselle materialistille Linkolalla ei ole mitään tarjottavaa. Kapitalistisen kulutuskulttuurin suurvaikuttajat ja vasemmistolaiset elintason hinkujat istuvatkin yhdessä Titanicin kansituolilla ymmärtämättä luonnon asettamia reunaehtoja. Silloinkin kun he tunnustavat luonnon merkityksen, se on aina alisteista ihmiselle. Linkolan pääviestinä taas on luonnon itseisarvo, jossa ihminen on vain yksi laji muiden joukossa. Kun ihminen nostaa itsensä ylimmäksi, joutuu muu luonto kärsijän rooliin. Lopulta se johtaa myös ihmislajin katoamiseen kun luontoresurssit imetään kuiviin.