OPTIMISMI ON PELKURUUTTA, VARSINKIN KATTEETON TALOUSOPTIMISMI

Optimismi on pelkuruutta
-Oswald Spengler

Maailman taloustilanteesta tulee jatkuvasti ristiriitaista tietoa, vaikka synkät tosiasiat ovat melko yksiselitteiset. Valtamedian tämänhetkisenä strategisena pääviestinä näyttää olevan, että syvästä taantumasta huolimatta talouden pyörät lähtevät jälleen pyörimään kunhan koronaviruksen asettamista rajoitustoimista vain luovutaan hallitun asteittaisesti. Talouskriisin vakavuutta vähättelemällä ja väärien signaalien antamisella globalistien taskussa oleva media haluaa luoda massoille toivoa, jotta väistämätön romahdus pitkittyisi edes joksikin aikaa. Tällä vedätyksellä toivotaan, että finanssikapitalismin pyramidihuijauksen ikävää totuutta voitaisiin peitellä loputtamasti, vaikka vastaantuleva seinä on jo näkyvissä. Valheen eturintamassa marssivat tietenkin ne usual suspects, talousvaikuttajat ja valtavirran toimittajat.

Toisin kuin virallisessa talousmantrassa hoetaan, koronavirus ei ole syy "yllättäen iskeneeseen" lamaan; se vain puhkaisi talouskuplan, joka olisi jo lähiaikoina tullut muutenkin silmille.  Silti talouselämän papisto pitää vasta alullaan olevaa talouskriisiä ohimenevänä, joka voidaan hoitaa samoilla keinoilla joka sen synnyttykin: globalismilla. Heille ei ole tullut mieleen, että globalistisen laissez-faire-talouden edistäjistä tuli tänä keväänä parissa viikossa eläviä fossiileja. Tämä käy selväksi näiden dinosaurusten jyrähtelystä, jolla Ylekin haluaa pelotella tavallista tuulipukukansaa. Loistava esimerkki menneen maailman kuolonkorinoista väistämättömän edessä löytyy Ylen uutisesta Yritysjohtajat pelkäävät protektionismin pahentavan koronan kriisiyttämää taloustilannetta: ”Hyvin nopeasti jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa”.

Suomalaiset yritysjohtajat nostivat Ylen A-studiossa protektionismin yhdeksi suurimmista huolenaiheista talouden kannalta, kun koronakriisistä etsitään ulospääsyä. Protektionismilla tarkoitetaan kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua. 

Fortumin toimitusjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark kertoi olevansa erittäin huolestunut kasvavasta protektionismista, joka alkoi ilmetä heti koronakriisin alettua.  

– Hyvin nopeasti tilanne meni siihen, että jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa.

Norsunluutornissaan istuville talouskeisareille ei ole vieläkään käynyt selväksi, että talouden globalistinen ajanjakso on tullut kertakaikkiseen päätökseen tältä erää. Riippumatta siitä miten koronaviruksesta selviydytään maailman talousjärjestelmä muuttuu protektionistiseksi, sillä rajoittamattomaan globaalitalouteen palaaminen vain syventää ja pahentaa edessä olevaa talouskriisiä. Nythän ollaan vasta talousromahduksen lähtökuopissa, ja monet päivittäiset uutiset kuten Meyer Turku aloittaa yt-neuvottelut 450 työntekijän irtisanomiseksi ja SAS:n ja Lufthansan tilanne heikkenee rajusti, Finnairin alkuvuoden tulos julki huomisaamuna, ovat vasta alkusoittoa todella koville ajoille.

Kun tavassa ymmärtää maailmaa ei löydy muuta usko taloudelliseen hyötyyn, se saa uskovat romahduksen edessä turvautumaan ihmeisiin, vaikka fiksuimmat taloustutkijat ovat varoitelleet globaalitalouden umpikujasta jo vuosikausia. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka älykkäät mutta ideologiaansa hirttäytyneet ihmiset julistavat talouden optimistista ilosanomaa, vaikka kaikki siemenperunat on jo syöty. Tällaisia tosiuskovia löytyy mm. suomalaisen talouspapiston huipulta, josta kertoo Ylen verkkouutinen Elinkeinoelämän keskusliitto ja Keskuskauppakamari neuvovat hallitusta jo avaamaan asteittain Suomen taloutta:

EK:n tähtäimessä on, että sen esittämien toimien avulla olisi mahdollista palata kesästä alkaen turvalliseen työntekoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen. Näin Suomen talous voisi kääntyä kasvuun jopa vielä tämän vuoden puolella.  

– Talouden turvallinen ja vastuullinen käynnistäminen on parasta tukipolitiikkaa yrityksille, EK kirjoittaa.

Uskoa talouden palautumisesta "normaaliin" löytyy myös tavallisilta pienen- ja keskisuuren yritysektorin yrittäjiltä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä mitä muutakaan he oikeastaan voisivat kuin uskoa asioiden kääntyvän "hyväksi" kuten Ylen kysely-uutinen Koronatuska näyttää hieman hellittävän – Yrittäjien näkemys tulevaisuudesta on aiempaa valoisampi kertoo.

Onneksi Suomestakin löytyy muutamia talousrealisteja, jotka pohjaavat näkemyksensä reaalitalouden pitkän ajanjakson lukuihin ja ilmiselviin nykykriisin seurauksiin, joista hallitsevat talousfundamentalistit eivät halua puhua. Eräs tällaisista viime aikoina esillä olleista taloustilanteen pahan ilman linnuista on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen. Ylen harvinaista kriittistä journalismia edustavassa radio-ohjelmassa Brysselin kone kuultiin aivan hiljattain toimittaja Maija Elonheimon (kanavan parhaita asiaohjelmajournalisteja muuten) tekemä haastattelu Malisesta. Yle Watch suosittelee kerrankin erittäin vahvasti Ylen ohjelmaa:


Radio Yle 1, keskiviikko 22.4.2020 klo 09.00, Brysselin Kone: Miten synkkiä aikoja taloudella on edessä, Tuomas Malinen?

Minkälainen ja miten pitkä lama meillä on mahdollisesti edessä ja miten keskuspankkien toimet siihen liittyvät? Mikä mahtaa olla euron kohtalo? Kannattaako eurovaltioiden tukea toisiaan? Ja miten keskeistä on nyt pitää huolta ruokaomavaraisuudesta. Haastateltavana on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen ja toimittajana on Maija Elonheimo. Linkki ohjelmaan.

On harmillisista, ettei tätä herraa kuulla iltayhdeksän A-studiossa, jolloin tv-ruutujen ääressä saattaa nököttää parikin miljoonaa henkistä demarieläkeläistä. Heti haastattelun alussa Malinen tekee nimittäin selväksi, että kovat ajat ovat vasta tulossa ja ne tulevat varmuudella. Nykyisen talouskriisin suurimpana ongelmana on Malisen mukaan se, että se on iskenyt ensi kertaa sitten 1970-luvun lopun reaalitalouteen, joten finanssipolitiikan vipuvarsia ei voida juuri käyttää. Toisin kuin pankkikriisien kaltaisissa taloushokeissa reaalitalouden sakkaamisessa ei voida luistaa finanssipoliittisilla keinolla. Talouskriisi täytyy yksinkertaisesti vain kestää ja käydä läpi. Eivätkä ne tule olemaan mukavia aikoja. Joitakin keinoja edessä olevan talousromahduksen lieventämiseksi Malinen sentään tarjoaa.

Ensinnäkin pitäisi välttää hyperinflaatiota ja helikopterirahan jakamista mihin hintaan tahansa. Itse asiassa Malisen mielestä mikä tahansa muu skenaario on parempi kuin hyperinflaatio alá Weimarin tasavalta 1920-luvulla. Hän alistuisi jopa deflaatioon, vaikka asuntovelalliset joutuisivatkin maksamaan siitä kovan hinnan. 

Malinen pitää kansallisena katastrofina sitä, että pääministeri Jyrki Kataisesta (Kok.) lähtien Suomi on ideologisten utopioiden vuoksi luopunut omavaraisuudestaan. Nykyisten ja tulevien hallitusten päätehtävänä olisikin huoltovarmuuden kasvattaminen tehostamalla rajusti maataloutta. 

Kansakuntia koettelevasta kriisistä päästään vähäisimmillä vaurioila ainoastaan irtautumalla eurosta, jota on Euroopan Keskuspankin (EKP) komennossa pidetty yllä pelkästään ideologisista syistä. EU-maiden irtaantuminen yhteisvaluutasta voikin olla yllättävän pian edessä: koronaviruksen vuoksi Italia on viimeistään kesäkuussa talous- ja rahoituskriisistä, koska maan talous on riippuvainen turismista.

Myös Euroopan unionista ja EKP:n määräysvallasta pitää päästä eroon, sillä muutoin koko Euroopan vaarana on taloudellinen luhistuminen. Ainoastaan omasta vallastaan ja urastaan kiinnostuneet EU-virkamiehet eivät piittaa realismista, vaan he ovat valmiita upottamaan utooppisten pakkomielteidensä riivaamina koko Euroopan. Esimerkkinä tästä on Ranska-vetoisen Brysselin "eliitin" jäsenmaille asettama vaatimus lainojen takaamisesta Italian kaltaisille konkurssikypsille kriisimaille. Malisen mukaan eurovaluutan hengissä pitäminen vaatisi valuuttaunionimailta tuhansia miljardeja euroja, pelkästään Suomelta 80 miljardia euroa. Millään maalla, ei Suomella eikä muillakaan, ole tuollaisia rahoja lahjoitettavaksi varsinkaan nyt. Siksi EU olisi  dosentin mielestä ajettava hallitusti alas, koska se ei ole tätä nykyä muuta kuin ideologinen projekti, jolla ei ole realistisia mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden talousmaailmassa.

Malisen mukaan nykyisen kaltaisen talouskriisin olisi pitänyt tapahtua jo kolme vuotta sitten, mutta EKP:n puliveivauksella ja taloudellisella tekohengityksellä voitiin estää odottava kriisi viisi kertaa. Väistämätön on kuitenkin edessä ja se tulee yhdessä koronan kanssa pahempana kuin koskaan. Karmivinta tässä tulivuoren juurella olemisessa on se, että Malisen mukaan maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan vastaavan mittaluokan laman ennusmerkkiä, koska maailma on verkottuneempi ja globalisoituneempi kuin koskaan aiemmin. Siksi lamasta tulee kovempi kuin koskaan, kovempi kuin 1930-luvun lamasta, koska lama koskee nyt koko maailmaa. Eikä Malinen kerro tässä yhteydessä edes talousromahduksen pahinta seurannaisvaikutusta, joka liittyy talouskasvun kanssa rinta rinnan kulkeneeseen väestöräjähdykseen. Edessä saattaa olla vielä todellinen darvinisten taistelu elämästä ja kuolemasta.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin tässä synkässä mutta hyvin todennäköisessä Malisen skenaariossa. Ainakin taloudellisesta, kulttuurisesta ja entisestä protektionismista näyttää tulevan globalistien vastusteluista huolimattä väistämättä uusi normaali. Globalismin tämänkertainen kierros päättyy ja alkaa paluu kansallisvaltiohin. Paluu pienempiin mutta läheisimpiin yksiköihin kuin myös pienempään kulutukseen. Ihminen ja luonto kiittää.