YLEN KOLUMNISTI KOSMOLOGI KARI ENQVIST: KANSANSA PETTÄJÄ ON TOSIMIES JA NATIONALISTI LUUSERI

Tuliko kosmologista vanhoilla päivillään uuskommunisti?

Eläkepäivillään kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist on voinut entistä vapaammin julistaa poliittista ideologiaansa etenkin kun Yleisradio on tarjonnut siihen säännöllisen näkyvän ja kuuluvan mahdollisuuden. On selvää, ettei Enqvistille olisi annettu kolumnistin vapaata megafonia, elleivät hänen näkemyksensä pysyisi Ylen asettamien vasemmistoliberaalien reunaehtojen sisällä. 

Tämä puolueellinen asenne selittää osaltaan sen, miksi valtiollisessa radioyhtiössämme arvokonservatiiviset asiantuntijat eivät saa omaa mikrofonia ajatustensa esittämiselle. Pätevistä asiantuntjoista ja keskustelun herättäjistä ei tässä ole maassa pulaa, mutta poliittista syistä Yle ei anna (radio)kolumnistin paikkaa vaikkapa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaiselle tai Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenille. He joutuvat turvautumaan omiin blogeihinsa, joiden näkyvyys on vain murtaosa siitä, mitä veronmaksajien rahoittama Yle kykenee tarjoamaan.

Enqvistin viimeisimmän kolumnin Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkään muuttunut hakusanaksi on merkitty Äärioikeisto, joten lukija tietää heti mitä odottaa, sillä Ylessä äärioikeisto on sataprosenttisesti pejoratiivinen termi, jota käyttämällä ei haluta sanoa kohteesta mitään hyvää. Tällä kertaa kolumnisti käytti poliittisesti motivoitunutta termiä äärioikeisto leimaamaan kansallisvaltion perusteiden puolustajia. Valtiorajojen puolustajat ovat Enqvistin mukaan luusereita, varsinkin jos vielä sattuvat olemaan miehiä.

Ovelasti rakennettu kirjoitus alkaa yllättävästi perinteisen miehen aseman tunnustavilla historiallisilla huomioilla. Kosmologi lipsuu alussa jopa vasemmistoliberaalin yliminän tuomitseman heteronormatiivisuuden väärälle puolelle kirjoittaessaan, että

Miesselittäminen on tuon ajan perintöä. Miehen piti näet tietää kaikki kaikesta. Kaikkitietävyyttä ei osoitettu pelkästään naisille vaan myös toisille miehille. Se ei ole naisten vähättelemiseksi vasiten kehitetty salaliitto. Se on olemisen muoto, joka on sysätty miesten harteille.

Tässä kirjoittaja vastoin vallitsevaa agendaa hyväksyy tietyt maskuliiniset hyveet. Kolumnin edetessä tarkkaavainen lukija huomaa, että tällainen epäortodoksia on vain perinteistä maskuliinista kunniallisuutta tunnustaville (kansallismielisille) miehille rakennettu ansa, jossa vastuullisuuden nimissä toivotaan miehen karttavan loppuun asti luuseriksi leimautumista. Ansan juju on siinä, että Enqvist määrittelee luuserin kriteerit täysin uudelleen.

Kaikki eivät miehenä olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, alkoholismiin, katkeruuteen. Heistä tuli luusereita. 

Jos mies ei ollut perillä asioista, hän oli luuseri. Jos hän tuijotti vain omaa napaansa eikä huolehtinut toisista, hän oli luuseri. Jos hän ei jaksanut, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole mies! 

(...) Luuserien luokkaa määrittävät yhä vähemmän yhteiskunnalliset tai taloudelliset tekijät. Se on vajonnut syvälle psykologian vetiseen valtakuntaan.

Vaikka kirjoittaja tunnustaa miehen vastuunkannon taakan olevan poliittisesti epämuodikas sukupuolittunut ajatus, hän on siitä kuitenkin ilmeisen hyvillään, koska voi sen kautta leimata tietyt inhoamansa miehet luusereiksi. Tästä feministitkään ovat tuskin pahoillaan, vaikka he joutuvatkin sen vuoksi kieltämään samanvertaisen kohtelun. Muussa tapauksessa heidän pitäisi hyväksyä muuttujat muutettuina Enqvistin sitaatit myös naisoletettujen kohdalla. Näin tekee eräs Enqvistin kolumnia Jiri Kerosen fb-seinällä kommentoinut kirjoittaja:

Nainen oli se, jolla oli asiat hanskassa. Hän oli vastuussa kodin- ja lastenhoidosta. Kaikki eivät naisena olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, ylipainoon, feminismiin, masennukseen, muunsukupuolisuuteen. Heistä tuli luusereita. Jos nainen syytti patriarkaattia, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole nainen!

Draaman kaari saa kolumnissa huippunsa kohdassa, jossa Enqvist toistelee uskottavuutensa menettäneen valtamedian levittämää karikatyyria pahasta valkoisesta heteromiehestä, joka on herkkäusoisuuttaan vajonnut kabaalin äärioikeiston ohjailtavaksi:

Jokin kuitenkin on säilynyt entisellään. Nykyajan luuserit eivät hekään ole perillä asioista. He luottavat huhuihin ja someen ennemmin kuin tutkittuun tietoon. He eivät kanna vastuutaan maailmasta. Pakolaisleirien orvot voivat heidän puolestaan juuttua mutaan. He iloitsevat, kun afrikkalaislapset kuolevat ebolaan. Peräkammareissaan he elättelevät poliittisiin vastustajiinsa kohdistuvia raiskausfantasioita.

Ainoastaan valtion kukkarolla käyvillä sosialisteilla ja elämän ehtoopuolella Westendissä viihtyvillä hyväosaisilla riittää moraalista julkeutta puhua globaalista yhteisvastuusta, vaikka ensi sijassa jokainen yksilö on vastuussa vain itsestään ja lähimmäisistään. Eettisesti korkeimmalla tasolla ovat sitten ne kansalaiset, jotka ovat velvollisuudentuntoisia kansaansa kohtaan. Sitä vastoin Enqvistille vain kansanpetturi on tosimies, koska kansakunnan säilymisestä huolehtiva ei voi olla muu kuin nynnyilevä luuseri.

Mitä sitten tulee maailman väestö- ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen, Enqvist kuuluu niihin, jotka menevät globalismissaan perse edellä puuhun. Tunnettu ympäristöaktivisti ja biologi Garrett Hardin sanoo artikkelissaan Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa ettei itsetarkoituksellinen kansainvälisyys ole suinkaan ongelmien ratkaisu, vaan monesti sen yksi keskeisistä aiheuttajista. Hänen mukaansa ongelmia ei kannata koskaan globalisoida, jos se voidaan ratkaista paikallisesti. 

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä.

Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.

Pienen hiilijalanjäljen kehitysmaiden ylijäämäväestön päästäminen korkean kulutuksen pohjoiseen jos mikä on ekologisesti vastuutonta toimintaa. Sitä paitsi Enqvistin puhe "pakolaisleirien orvoista" (potentiaalisista ISIS-terroristeista) on pelkkää tunteisiin vetoavaa kyynistä retoriikkaa, jonka todellinen tarkoitus on näyttää vihreää valoa Lähi-idän ja Afrikan elintasopakolaisille. 

Vastuusta voidaan toki puhua, mutta silloin sitä pitäisi vaatia ensimmäisenä elintasopakolaisilta, jotka jättävät lähimmäisensä ja kotimaansa oman onnensa nojaan vain siksi, että pääsevät itse nauttimaan Pohjoismaiden tarjoamasta hyvinvoinnista. He eivät rakenna kotimaitaan, vaan astuvat kutsumattomina vieraina valmiiseen pöytään ja kiitokseksi lisäävät kohdemaidensa rikollisuutta. Kolumnistin kieroutuneessa logiikassa taas ne, jotka eivät halua elättää verovaroilla elintasosurffaajia ovatkin vastuuta pakoilevia "haittaoikeistolaisia" (sattumoisin äärivasemmiston käyttämä termi) luusereita:

En vihjaile tai virnuile. Mutta mielessäni käy kyllä marginaalinen haittaoikeisto, jonka käsityskyvylle maailma on käynyt liian monimutkaiseksi.  

On totta, että ennen oli paljon helpompaa. Muukalainen tarkoitti naapurikylän renkipoikaa ja tieto eteni samaa vauhtia kuin hyvä hevonen. Nyt kaikki on niin vaikeaa. Kukapa ei joskus haluaisi antaa periksi. Valahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle ja sulkea silmät realiteeteilta.  

Hoitakoot muut valtionvelat, juna-aikataulut, huolehtikoot muut joukoittain ihmisiä tuhoavista ydinlaitteista. Menkööt pakolaiset muualle ja ilmasto kiertäköön Suomenniemen.

Kyky katsoa realiteetteja on karannut kosmologi Enqvistiltä ulkoavaruuteen, jonka vuoksi hän ei näe sitä, mikä on tavallisten kuolevaisten näköpiirissä. Korkeissa sfääreissä leijaillessa kun tulee harvoin nähtyä millä motiiveilla väkisin Eurooppaan tunkeutuvat partalapset ovat liikkeellä. Niin ikään turvallisen kaukana ruohonjuuritasolta monikulttuurikokeilu näyttää kovin ruusuiselta, varsinkin jos sitä tarkastelee muualta kuin Itäkeskuksen ja Varissuon vuokrakasarmeista. Enqvistin kaltaisten "vastuullisten ihmisten" huolestuneisuus valtiovelastakin on silkkaa farisealaisuutta niin kauan kuin he pitävät portteja auki Euroopan ulkopuolisille vapaamatkustajille. 

On sinänsä mielenkiintoista pohtia, tekeekö terävänä tunnettu mies älyllisiä kuperkeikkoja humanitäärisyyden™ palveluksessa vain siksi, että niistä tulee hyvä olo. Voihan kyse olla laskelmoivasta hegemonisen vallan puolelle asettumisesta tai sitten ihan silkasta konformismista kumpuavasta pelkuruudestakin. Niin tai näin, Enqvist kuuluu siihen kansanosaan, jonka ei enää edes ikänsä puolesta tarvitse tehdä juuri mitään uhrauksia tulevien sukupolvien puolesta. Vastuun kantaminen maailmasta jää joka tapauksessa muille, joten tässä mielessä kolumnisti lukeutuu itse moittimiinsa luusereihin.



                                                          **************************

TV1, torstai 5.3.2020 klo 21.05. A-Talk

Mitä EU voi tehdä Turkin ja turvapaikanhakijoiden suhteen? Entä kuinka pahasti korona voi rokottaa Euroopan taloutta? A-Talkissa vieraina europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Silvia Modig (vas). Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.

TV1, torstai 5.3.22.00. Ulkolinja: Aasian poikamiespommi

Aasiassa on 150 miljoonan naisen ja vaimon vaje. Miesvaltaisuus selittyy tiukalla perhesuunnittelulla, joka takia on jo kauan suosittu poikasikiöitä ja abortoitu tyttöjä. Perhesuunnittelun Aasiaan juurruttivat YK:n väestörahasto ja yksityiset, länsimaiset säätiöt. Sen seurauksena naisista on nyt tullut kauppatavaraa ja rikoksen uhreja. Linkki ohjelmaan.

Kestämättömän väestönkasvun jälkeen seuraavaksi eniten demografista sekasortoa maailmalla aiheuttaa väestön vääristynyt sukupuolijaukama. Kun naisettomia nuoria miehiä on liikaa, he synnyttävät väistämättä sosiaalista kuohuntaa ja pahimmassa tapauksessa he rynnistävät maansa rajojen ulkopuolelle ottamaan itselleen sen "mikä heille kuuluu". Tämä on näkynyt erityisesti arabimaissa, joissa naisettomuus johtuu pitkälti varakkaiden miesten harjoittamasta moniavioisuudesta. 

Sen sijaan Ulkolinjan käsittelemässä Aasian poikamiespommissa syynä miesten naisettomuuteen on ollut alun perin hyvä tarkoitus rajoittaa väestönkasvua. Seurauksiltaan se on silti lähes yhtä tuhoisia kuin arabimaiden vapaiden naisten vähyys. Toistaiseksi Aasian maiden varallisuus ja hyvä työllisyystilanne ovat taanneet sen, että vaimovajaus synnyttää "vain" yksilöllisiä tragedioita. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua ja silloin saatamme nähdä aggressiivisen Eurooppaan suuntautuvan miesvyöryn, jota organisoi Tsingis Khanin kaltainen johtaja.